Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki, ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
***
Alueiden hintaerot eivät riipu vain itse alueen fyysisistä olosuhteista. Myös naapureilla on merkitystä. Asunnot ovat varakkaiden asuinalueilla kalliimpia kuin niiden objektiivisia olosuhteita ajatellen pitäisi olla, koska asunnon ostajat ovat halukkaita maksamaan mieleisistään naapureista. Samasta syystä vuokratalovaltaisilla alueilla kovan rahan asunnot ovat normaalia halvempia. Michelle Obama kuvasi muistelmakirjassaan Minun tarinani, miten mustien muuttaminen Chicagon keskiluokkaisille asuinalueille sai aikaan valkoisen keskiluokan paon alueelta ja hintojen romahtamisen. Hyvinvoivan keskiluokan ennakkoluuloisuudesta on vaikea puhua, koska se tulkitaan ilmiön hyväksymiseksi. On kuitenkin eri asia tunnustaa jokin asia realiteetiksi kuin hyväksyä se eettisesti oikeaksi. Tässä esimerkissä he tosin saavat rangaistuksensa: menettävät paljon rahaa myydessään asuntonsa halvalla.
Asuinalueen hyvät fyysiset olosuhteet johtavat toisaalta alueen hintatason nousuun ja karsivat asukkaikseen hyvätuloisia. Niinpä naapurusto-efekti ja fyysinen ympäristö vahvistavat toisiaan. Itse tunnen tämän hyvin lapsuuteni Munkkiniemestä. Alue oli aluksi hyvin sekoittunutta asujaimistoa ja siellä oli paljon vuokrataloja, mutta ajan myötä vähemmän varakkaat ihmiset muuttivat pois. Tästä voi syyttää Eliel Saarisen hyvää suunnittelua. Nyt Munkkiniemi on kauttaaltaan hyvätuloista aluetta, johon hyvätuloiset pyrkivät, ei vain Eliel Saarisen onnistuneen kaupunkisuunnittelun vaan myös naapuruston vuoksi.
Helsingissä on havaittu, että alueen koulun maineella on suuri merkitys asuntojen hintoihin. Koulupiirin rajalla asuntojen hinnat voivat olla kadun toisella puolella selvästi korkeampia kuin toisella puolella.[1]
Naapuruston vaikutus asuntojen hintoihin kiihdyttää segregaatiota, koska se valikoi hyväosaisia hyväosaisten ja huono-osaisia huono-osaisten alueille.
Eivät vain rikkaat hakeudu toistensa naapureiksi. Tavallaan samasta ilmiöstä on kysymys hipstereiden Kalliossa, jossa asukkaat maksavat selvää lisähintaa asumisestaan päästäkseen samanmielisten naapureiksi.
Seuraava luku tästä
Kirjan alkuun tästä.
[1] Best Education Money Can Buy? Capitalization of School Quality in Finland. CESifo Economic studies, Volyme 64, Issue 2, 2018
Kyllä asuinalueiden fyysiset olosuhteet vaikuttavat siihen että onko kyseinen asuinalue houkutteleva. Luonnollisesti rantatontit ovat kalliita. Tämä näkyy Helsingissä ja Espossa (Espoossa myös siten että Pitkäjärven ympäristö on täyteen rakennettu). Espoossa Soukan ympäristö on hyvä esimerkki kuinka sekoittunut asuinalue on syntynyt lähes toisiinsa kiinni Ylä-Soukka joka muistuttaa Vantaan radanvarren lähiöitä ja Ala-Soukka joka muistuttaa Laajasalon omakotialuetta.
Yksi suurimmista Helsingin perusongelmista on tosiaan se, että kaikki keskituloisen kukkarolle hinnoitellut asuinalueet ovat vähintään mielikuvissa jonkinlaisia vähäosaisten keskittymiä. Tähän kuuluu lähes kokonaisuudessaan Vantaanjoen itäpuolen alue ja monet kehäykkösen varrelle sijoittuvat alueet jotain Pakilaa ja Paloheinää lukuunottamatta. Jäljelle jää ultrakallista vanhaa ratikkakaupunkia, johon ei kenelläkään muulla paitsi lottovoittajalla tai perijällä tule kuuna päivänä olemaan varaa. Keskituloiselle asukkaalle tämä tarkoittaa sellaista arvovalintaa, että jos haluat asua Helsingissä, sinun tulee sietää sosiaalisia ongelmia, joita tulet päivittäin näkemään.
Itse aikoinaan assistentin kohtuullisen pienestä palkasta asunnon kantakaupungissa säästäneenä voin sanoa, että ei se niin vaikeaa ole. Kantakaupungissa asuva ei tarvitse autoa, joten hänellä on 5000 € vuodessa enemmän rahaa käytettäväksi asumiseen kuin sillä, joka asuu kauempana halvemmassa asunnossa, mutta tarvitsee auton, pahimmassa tapauksessa kaksi autoa.
Soininvaaralle kommenttina että tuo pitää varmasti paikkansa ja olen samaa mieltä että auton omistaminen kantakaupungissa ei ole aina välttämättömyys mutta rahaa menee kuitenkin liikkumiseen koska Helsingin ydinkeskustan liput ovat kalliimpia kuin esimerkiksi ABC vyöhykkeellä koska keskustassa asuvat liikkuvat päässä A‑vyöhykkeen sisällä vaikka lipun hinta määrittelee myös B vyöhykkeen. 1 kuukauden lippu maksaa 66,60 €. Jos tämä jaetaan 12 hinnaksi tulee 666 euroa
Maksimihinta hsl lipusta kantakaupungissa on 666 euroa vuodessa, eli murto-osan autoilun minimikustannuksista. Moni ei kuitenkaan suostu maksamaan edes sitä, koska kulkevat kävellen, fillarilla ja skuuteilla.
Juuh, paino sanalla “aikoinaan”. Minun pitkän tähtäimen suunnitelmani oli se, että palkkakehityksen myötä pääsen hivuttautumaan lähemmäs kantakaupunkia ostamalla asunnon aina vaan pienemmältä postinumerolta. Tulikin sitten vuoden 2007 finanssikriisi ja nollakorkojen myötä asuntojen hintojen räjähdysmäinen nousu kantakaupungissa, joten nyt se ei enää ole realistinen tavoite. Nyt voin vain vaikuttaa siihen, että tämä lähiö muuttuisi edes hieman kaupunkimaisemmaksi, mitä on onnekseni tapahtunutkin Raide-Jokerin tuoman lisärakentamisen myötä. Kovin hidasta se vaan on.
Minusta tuntuu, että Osmo on ostanut asuntonsa silloin kun korot olivat korkeammat ja asuntojen hinnat suhteellisen alhaisia. Ja sitten oli vielä oman asunnon korkojen verovähennysoikeus. Maailma on muuttunut niistä ajoista. Kyllä kommentoija Atte Rätt on oikeilla jäljillä.
Mitä tulee tuohon 5000 eur autokustannukseen niin noin pika-arviona tulin siihen lopputulokseen, että sillä ei voi rahoittaa edes 100 000 euron lainaa.
Satatuhatta osapuilleen sen hintaero, mikä pitää maksaa asunnosta ratikkakaupungissa versus lähiössä.
Soininvaaralle kommenttina että syy miksi moni ei suostu maksamaan 666€ euroa vuodessa HSL joka on vuosilipun kokonaishinta niin tämä johtuu siitä että moni liikkuu kantakaupungissa pääasiassa A‑vyöhykkeellä ja tällä hetkellä joutuvat maksamaan AB hinnan. Jos kantakaupungissa olisi vain A vyöhykeen lippu niin todennäköisesti moni alkaa käyttää julkisia joista suurin osa on ratikka ja bussi yhteys
Kannattaako vuosilipusta maksaa 666 euroa ei heikennä se, että vuosilipulla pääsee myös B‑vyohykkeelle. Sinänsä olen sitä mieltä, että kannattaisi olla myös vain A‑vyöhykkeen lippu. Toisen vaihtoehto olisi, että Helsinkiliset saisivat ostaa AB-vyöhykkeen lipun muita halvemmalla, mikä tietysti otettaisiin huomioon Helsingin maksuosuuden määrittelyssä.
Soininvaaralle kommenttina että olen samaa mieltä että pelkkä A‑vyöhykelippu olisi paikallaan mutta se pitäisi koskea vain ratikkaa koska ratikat kulkevat vain A‑vyöhykkeellä koska suurin osa helsinkiläsistä asuu myös B‑vyöhykkeellä
Auto ei vie 5000 euroa vuodessa. Todellinen km-kustannus on lähempänä 10 senttiä eikä 30 mitä Autoliitto väittää. Jollain kalliilla premium autolla se on 30.
Auto ostetaan yleensä myös vapaa-ajan harrastusten ja isompien ostosten kuljettamisen takia.
Kantakaupungin asukkaiden keskimäärin korkeampi ikä selittää autottomuuden.
Ei selitä. Autottomuus on yleistä myös nuorten kantakaupungissa asuvien keskuudessa. Nuoret vuokraavat autoja ja käuyttävät yhteiskäyttöautoja silloin, kun pitää menne jonnekin ratikkaverkon ulkopuolelle.
Auto tai autottomuus ei empiiristen havaintojeni mukaan selitä eikä edistä kantakaupungissa asumista. Kaikilla tuntemillani hyvätuloisilla työssä käyvillä on autot kantakaupungissa, esimerkiksi liikkumiseen työhön Keilaniemeen! Autottomat taas ovat joko eläkkeellä tai hankkineet asunnon pitkäaikaisella säästämisellä vuosikymmeniä sitten.
Itsekin lähdemme tästä kohta K‑Rauta Merituuleen ja keskiviikkona syyslomalle mökille Saimaalle.
Otantatapasi, “tuntemani” on harhainen. Kantakaupungissa, jopa Töölössä, autottomat kotitaloudet ovat selvässä enemmistössä.Espoossa tietyti tarvitsee autoa, myös siis jos on töissä Espoossa. Tosin Keilaniemeen pääsee metrolla.
No esimerkkini asuu Kampissa ja töissä Keilaniemessä, eihän asian esiintuomisessa muuten olisi ollut mieltä. Olen suorittanut tilastotieteessä peruskurssin, joten tiedän toki, ettei otantani tietenkään ole edustava.
Moni asuu vuokralla kantakaupungissa. Autottomuus voi myös ”kannustaa” pieniin tuloihin.
Soininvaaralle kommenttina että myös Itä-ja Pohjois-Helsingissä auto tarvitaan yhtä paljon kuin Espoossa. Metro ja lähijuna palvelee vain niissä Helsingin kaupunginosiassa joissa on rautatie. Helsingissä on paljon kaupunginosia jotka ovat katve alueella
Osmo Soininvaaralle kysymys että eikös nimimerkki JH ole oikeassa että jos asuu metrolinjan tai junanradan lähellä (vaikka 5 km säteillä) niin metro tai juna ole luonnollisesti nopein tapa liikkua suuntaan tai toiseen? Jos taas ei asuu kummankaan lähellä esim Helsingin kantakaupungissa mutta käyt töissä esim sellaisessa paikassa kuin Konala, Tuomarinkylä, Pakila, Koskela, Viikki, Pihlajamäki, Siltamäki, Alppikylä, Jakomäki tai Roihuvuori johon ei kulje junaa tai metroa ja bussilla pitäisi vaihtaa ainakin kaksi kertaa matka aika olisi yhteen 1h niin eikös silloin auto ole ainoa vaihtoehto koska mainittuihin paikkoihin ei kulke juna tai metro ?
Yleensä ihmiset käyttävät järkeä siinä, missä asuvat ja missä käyvät töissä. Ei taida olla suurtakaan joukkoa niitä, jotka asuvat kantakaupungissa ja käyvät töissä Konalassa.
Soininvaaralle kysymys että eikös Helsingin sisällä ole paljon liikuvuutta työn takia? Ja on ihmisiä jotka käyvät töissä esim Konalassa. Tämä ihminen voi olla opettaja joka on saanut paikan Konalan koulusta. Työpaikan saaminen ei ole järjen asia vaan realistinen käytännön asia ja ihmiset hakevat työtä mistä he heille sitä tarjotaan.
Toivon, että käsittelet kirjassasi gentrifikaatiota ihan taloudellisesta näkökulmasta. On lukuisia esimerkkejä jossa nuoret yleensä koulutetut edelläkävijät löytävät alueen, jonka hintataso on edullinen ja selvästi alempi kuin sen laatu.
Ensimmäiset hipsterit tuskin muuttivat Kallioon ja Vallilaan naapureiden vuoksi, vaan siksi että siellä kantakaupunkiasuminen oli halpaa. Parhaimmillaan ilmiö nostaa koko alueen statusta. Tällaisia esimerkkejä on Helsingissä vaikkapa Käpylän, Toukolan ja Koskelan puutaloalueet, joihin kaikkiin muutti ‑70 luvulla nuoria luovilla aloilla toimivia ihmisiä. Prosessi näyttäisi minusta nyt olevan käynnissä esim Roihuvuoressa.
Voisi ajatella niinkin, että jos kaupunki huolehtii hyvästä kaupunki- ja yhteiskuntasuunnittelusta kaikkialla, kaikki alueet voivat pikkuhiljaa gentrifikoitua ja se olisi hyvä asia.