Ministeri Kalevi Hemilän entinen erityisavustaja Jan Heino Lipposen I hallituksen ajoilta sanoi muutama vuosi sitten jossain kohdatessamme, että sinähän toit tähän maahan kotitalousvähennyksen. Huudahdin spontaanisti, että en kyllä tuonut, mutta hän sanoi, että kyllä, siinä Sisko Sepän giljotiinityöryhmässä me saimme menojen karsinnan lisäksi esittää työllisyyttä kohentavia etuja, sinä esitit kotitalousvähennystä, me esitimme sitä yhdessä ja hallitus toteutti sen.
(Sisko Sepän giljotiinityöryhmä perustettiin etsimään viiden miljardin euron edestä säästöjä. Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelmassa vuonna 1995 sovittiin 20 miljardin säästöistä, mutta mielikuvitus loppui 15 miljardin kohdalla. Giljotiinityöryhmän piti etsiä loput. Olin työryhmän ainoa vaaleissa valittu jäsen.)
Piti oikein lukea päiväkirjojani, ja toden totta. Niin siinä taisi käydä.
Tänään julkistettiin VATT:n (Jarkko Harju) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (Tuomas Kosonen) tutkimus kotitalousvähennyksen työllisyysvaikutuksista. Tulos oli tyrmäävä. Kotitaloisvähennyksen vaikutus palvelujen käyttöön on nolla. Se on verovähennys, joka kohdistuu lähinnä suurituloisille.
Vaikka seuraavassa vähän kyseenalaistan tutkimusta, katson tämän tutkimuksen osoittavan, että vaikutukset ovat vähäisempiä kuin on kuviteltu. En kuitenkaan usko sen epäintuitiiviseen tulokseen, että palvelujen kysynnän hintajousto olisi suunnilleen nolla. En usko nollaan hntajoustona oikein minkään hyödykkeen osalta. Kaikkien hintajoustojen keskiarvo on identtisesti ‑1. On vaikea kuvitella, että se olisi kotiin ostetuilla palveluilla poikkeuksellisen pieni.
Sinä aikana kun kotitalousvähennys on ollut käytössä, verokirjalla tehtyjen remonttien ja kotisiivouksen määrä on lisääntynyt selvästi. Tämä ei kuitenkaan todista, että lisääntyminen olisi seurausta kotitalousvähennyksestä. Tutkijat selittävät syyksi kaupungistumisen, joka ylipäänsä lisää palvelujen käyttöä.
Kausaliteettiin kiinni pääsemiseksi on käytettävä fiksumpia keinoja. Kun sekä Suomessa että Ruotsissa on ajankohtia, jolloin kotitalousvähennystä on vuoroin heikennetty ja vuoroin parannettu, tutkimusasetelmaksi valittiin trendikkäästi ennen — jälkeen asetelmat. Paljonko vähennystä käytettiin aiemmin ja paljonko muutoksen jälkeen. Jotta asetelmaan ei vaikuttaisi muu taloudellinen kehitys, on verrattu Ruotsin ja Suomen aikasarjoja, mikä sisältää oletuksen, että taloudellinen tilanne on kehittynyt näissä maissa samalla tavalla.
Väitän, että tämä aliarvioi hintajoustoa, ei vain vähän vaan todella paljon. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie vuosia. Näin kävi myös työttömyysturvan 300 euron suojaosuuden kanssa. Kesti useita vuosia, ennen kuin työntekijät ja työnantajat oppivat käyttämään sen suomia mahdollisuuksia hyväkseen. Jos sitä olisi tutkittu vertaamalla tilannetta joulukuussa ja tammikuussa, tulos oli myös ollut nolla. Ihmisten tieto muutoksista on myös hyvin vähäistä, joten ei se välittömästi edes voi vaikuttaa. Tämä heikko tietämys tuli tutkimuksessa myös esille.
Samanlainen on liikennepolttoaineiden hintajousto. Lyhyen ajan hintajousto liki olematon, pitkän ajan hintajousto paljon suurempi ja vuosikymmenten mittainen hintajousto todella iso. Tätä hyvin pitkän ajan hintajoustoa voi tutkia vertaamalla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja keskenään.
Voi siis olla, että kotitalousvähennys on kyllä lisännyt palvelujen käyttöä, mutta sen pienet muutokset eivät asiaan vaikuta. Tätä pitkän ajan muutosta voisi tutkia vertaamalla Suomen ja Ruotsin aikasarjoja sellaiseen maahan, jossa tätä vähennystä ei ole ollut koskaan tai siihen ei ole tehty 25 vuoden kuluessa muutosta.
Jos sopeutuminen kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä, kovin hyvä elvytyskeino kotitalousvähennys ei ole. Se on myös hyvä lyhyen ajan säästökeino, koska solmittua kotisiivoussopimusta ei irtisanota, vaikka vähennyksen ehtoja vähän huononnetaankin.
Teoreettinen, joskin kiistanalainen perusta kotitalousvähennykselle on, että itse tekeminen on verotonta ja ostettu työ verollista. Jos kotitalousvähennys saa kotitaloudet (lue naiset) tekemään enemmän ansiotyötä, se ei ehkä maksa verottajallekaan niin paljon kuin luulisi. Tämä argumentti tietysti kumoutuu, jos vähennyksellä ei ole minkäänlaista vaikutusta palvelun kysyntään.Tätä perustelua ajatellen vähennysprosentti (40 %) on kuitenkin liian suuri.
Kotitalousvähennyksellä on vaikutusta myös naisten urakehitykseen, mutta tietysti vain, jos sillä on vaikutusta palvelun käyttöön. Jos verotuksella saisi tehdä työllisyyspolitiikkaa, pohtisin vähennyksen kohdistamista lapsiperheiden vähemmän ansaitsevalle puolisolle tai yksinhuoltajalle vähennyksenä verotettavasta tulosta, ei verosta.
Jos tätä vähennystä ei tämän tutkimuksen jälkeen poisteta, se kannattaisi muuttaa samanlaiseksi kuin Ruotsissa, jossa tuki maksetaan palvelun tuottajalle ja kuluttaja saa hinnan alennuksen välittömästi palvelun hinnassa.
= = =
Eivät vain kotitaloudet ole tietämättömiä kotitalousvähennyksen säännöistä. Kun vihreät olivat hölmöilleet itsensä ulos Lipposen II hallituksesta, emme olleet myöskään budjettineuvotteluissa 2002. Siellä kotitalousvähennyksen prosentti nostettiin 60 %:iin. Eduskunnan portailla paljoksuin tätä Ben Zyskowiczille, joka vastasi, että kokoomuksen tavoitteena on nostaa vähennys sataan prosenttiin. Hän ei tarkoittanut, että valtio maksaisi palkan kokonaan, vaan luuli, että vähennys tehdään tulosta, vaikka se tehdään verosta. Niin olivat tainneet muutkin neuvottelijat luulla.
“Voi siis olla, että kotitalousvähennys on kyllä lisännyt palvelujen käyttöä, mutta sen pienet muutokset eivät asiaan vaikuta.”
Asia on ainakin itse tuntemieni omakotitaloasujien joukossa juuri näin. Vähennys lisäsi aikanaan remonttien teettämistä, ja sen jälkeen on vain katsottu, että no nyt ei saa enää yhtä paljon vähennystä mutta teetetään silti.
Tiedän monia, joilla tuo on vaikuttanut kulutukseen. Esim. uudisrakennusten viimeistelyvaiheet on siirretty parilla vuodella eteenpäin, jotta niistä saa kotitalousvähennyksen. Uudisrakennusvaiheessa teetetystä työstä kotitalousvähennystä kun ei saa, mutta kun talo on pari vuotta vanha, sitten saa. Tosin vaikutus on silloin ollut lähinnä ajallista töiden siirtoa myöhemmäksi.
Kotitalousvähennys on huomattavasti nostanut palvelujen tuottajien (tyypillisesti siivous- ja remonttifirmoja) tuntiveloituksia. Seurasin tilannetta aikoinaan kotitalousvähennyksen tultua käyttöön niin saman tien hinnat nousivat noin 30%.
Jos työn tilaaja pystyy hyödyntämään vähennyksen niin nettovaikutus vähennyksestä jäi vielä plussalle. Sen sijaan ne tahot jotka eivät vähennystä pysty hyödyntämään joutuvat maksamaan huomattavasti korkeamman hinnan. Näin mm. taloyhtiöiden tilaamissa töissä, hyvin pienituloisilla ja myös niillä joille kotitalousvähennyksen määrä jää liian alhaiseksi.
Näissä verovähennyksissä on sama ongelma kuin kaikissa muissakin tuissa: ne tahtovat pääomittua hintoihin. Palvelun tarjoajat ovat hinnoitelleet vähennyksen hintapyyntöönsä. Kuluttajan ylijäämä ei ole parantunut, mutta palveluntarjoajan on. Eihän sillä silloin voi olla mitään työllisyysvaikutusta. Onko tutkimuksessa tarkasteltu hintakehitystä? Harmaata taloutta se varmasti ehkäisee, mutta ei siitä kuluttajille ole mitään iloa.
Jatkan vielä vähän. Tutkimuksen johtopäätökset ovat varmaan oikeat, mutta tutkimus on tehty vanhan laudaturtyön tasoisesti, eli ei ole yritetty selvitää syitä, jotka kuuluisivat gradutasoon. Jos jonkin palvelun tarjonta on jäykkää, niin sen tuottajan kannattaa nostaa vain hintaa kysynnän kasvaessa. Näin tässä lienee käynyt. Silloin kysynnän määräkään ei ole noussut. Itse olen käyttänyt tukea vain viemäriremontiin. Sain vain yhden tarjouksen, joka oli mielestäni hinnaltaan posketon. Mutta minun piti saada se tehtyä. Tässä siis ei ollut muita tekijöitä, joten hän sai hinnoitella työn vapaasti ilman kilpailua. Luulisin, että esim. siivous- ja hoivatöistä olisi enemmän palveluntarjoajia, joten hintatasokin olisi kohtuullisempi myös kuitilla tehtävistä töistä.
Voisiko koko vähennyksestä luopua ja vain yksinkertaisesti laskea palvelualojen ALV:tä? Pienentäisi verokiilaa itse tekemisen ja teettämisen välillä, tekisi korjauttamisesta kannattavampaa uuden ostamiseen verrattuna, ja olisi nykytilanteeseen verrattuna yksinkertaisempaa.
Toki ALV:n lasku menisi ainakin osittain hintoihin ainakin aluksi. Näinhän kävi kun partureiden ALV:ta laskettiin ja se kokeilu loppui lyhyeen. Uskon kuitenkin, että pidemmän ajan kanssa kilpailu lisääntyisi ja siten tulisi painetta laskea hintoja. Samalla saataisiin lisää väkeä töihin tuottamaan näitä palveluita.
Alvin laskemisesta hyötyisivät myös sellaiset, joille veroedusta ei ole hyötyä. Siinä mielessä parempi tuki. Menee tietysti hintoihin samalla tapaa kuin veroetukin.
Et ottanut lainakana kantyaa kotitalousvähennyksen pimeän työn vähentämiseen? Paljonko pimeästi teetetyistä remonteista ja kotiavuista mahtoi kotitalousvähennyksen avulla muuntua verokirjalla tehdyiksi, jolloin valtion hyöty on merkittävä vaikka osa veroista annetaan alennuksena.
Tätä on varmaan tutkittu, joskin hankala tästäkin on saada oikeaa dataa.
En pysty mitenkään nielemään tutkijoiden johtopäätöksiä. Toki täytyy myöntää, että en ole lukenut alkuperäistä tutkimusta, vaan olen siinä suhteessa Osmon kertoman ja tiedotusvälineistä lukemani varassa. Käytän itse joka toinen viikko kotisiivouksia tekevän yrityksen palveluja. Siivous maksaa 38 euroa / tunti ilman kotitalousvähennystä. On tasan tarkkaan varmaa, että en käyttäisi ko. yrityksen palveluja ilman kotitalousvähennystä. En nyt vain mitenkään suostuisi maksamaan 38 euroa / tunti työstä, jonka pystyisin ihan hyvin tekemään itsekin suunnilleen samassa ajassa, kun siivooja sen tekee. Kotitalousvähennyksen kanssa palvelun hinnaksi tulee minulle noin 23 euroa / tunti. Sen olen vielä valmis maksamaan siitä ilosta, että minun ei tarvitse tehdä itse säännöllisesti toistuvaa epämieluisaa työtä.
Tunnen useita muitakin kotisiivouspalvelun käyttäjiä, eikä heistä kukaan suostuisi käyttämään palvelua 38 euron tuntihinnalla. Tuo tuntihinta ei ole kuitenkaan yrittäjälle sellainen kultakaivos kuin voisi nopeasti kuvitella. Siitä menee pelkästään ALV:hen 7,35 euroa. Siivoojan tuntipalkan ja sen sivukulujen lisäksi pitää yrittäjän luonnollisesti saada korvaus myös työjärjestelyihin, laskutukseen, kirjanpitoon, mainostamiseen jne. kuluvasta ajasta ja kustannuksista. En siis usko, että yrittäjä pystyisi tuottamaan tätä palvelua kannattavasti kovinkaan paljon pienemmällä tuntihinnalla.
Remonttipalvelut voivat olla vähän eri asia. Remonttiin on usein pakottavampi tarve kuin siivouksen teettämiseen ulkopuolisella. Lisäksi remontin tekeminen vaatii yleensä sellaisia taitoja, joita kenellä tahansa ei ole, joten ulkopuolisen palkkaaminen voi olla käytännössä pakollista. Sen vuoksi on täysin mahdollista, että kotitalousvähennys ei ole kovinkaan paljon kasvattanut remonttien teettämistä. Sen sijaan kotisiivouspalvelujen kysyntä — ainakin ei-pimeänä työnä — käytännössä loppuisi, jos kotitalousvähennys poistettaisiin tai sitä pienennettäisiin merkittäväksi.
Jaan vahvasti Soininvaaran kritiikin palvelujen kysynnän nolla-hintajoustosta.
Tutkimuksen tuloksista voi tosiaan johtaa, että kotitaloudelle on yhdentekevää, maksaako kotisiivous 40 vai 400€ tunnissa. Suurimmalle osalle kotitalouksista näin ei tietenkään ole.
Toinen epäuskottava VATT:n tutkimustulos oli kotitalousvähennyksen olematon vaikutus harmaaseen talouteen. Jos remonttimies ilmoittaa, että pihavajan kokoamisen hinta on 1000€ laskulla tai 700€ käteisellä, saattaa joku hyvinkin valita jälkimmäisen vaihtoehdon.
Puhtaan kvantitatiivisen tarkastelun lisäksi VATT:n tutkimusta olisi rikastanut esim. haastatteluaineisto kotitalousvähennystä hyödyntävistä ja heistä, jotka sitä eivät hyödynnä vaikka voisivat.
Ikävintä tällaisissa epäonnistuneissa tutkimuksissa on se, että niiden väitteet jäävät helposti elämään. Poliittisessa retoriikassa saamme siis jatkossa kuulla väitteitä siitä, kuinka kotitalousvähennys on hyödytön.
Data tuolta osin oli kohtuullisen vakuuttavan oloista: vertailtiin vuoden 2009 kotitalousvähennysuudistusta, joka mahdollisti remonttien kotitalousvähennykset huomattavasti aiempaa laajemmin, ja verottajalle ilmoitettuja remonttipalveluiden liikevaihtoja ennen ja jälkeen muutosten. Verottajalle ilmoitettu myynti ei ainakaan tarkastelujaksolla noussut verrattuna verrokkimaahan, jossa tällaista muutosta ei tehty.
Tuo esimerkin tilanne, että remonttimies voi ilmoittaa, että hinta on laskun kanssa 1000 euroa ja 700 euroa ilman laskua, on arkea tällä hetkellä. Viimeksi viime kesänä minulle yritettiin myydä pimeää rakentamistyötä sen jälkeen, kun työ oli jo tehty. Luulin, että työ oli tilattu asiallisesta paikasta. Työntekijä olisi halunnut maksun käteisellä ja ilman mitään kuitteja. Ei ollut erityisen mukava tilanne alkaa setviä asiaa siinä kohtaa, kun työ oli jo tehty. Lopulta sain asiasta kuitin, jonka mukaan arvonlisäverot ja muut oli maksettu, mutta kuitti tuli eri firmalta kuin mistä työ tuli. Pimeän työn tarjonta on yhä yleistä — kotitalousvähennyksistä huolimatta. Normaalisti jos ostaa firman kautta, firma joutuu maksamaan työantajasivukulut (kuten työeläkemaksut) ja vielä hinnan päälle 24 %:n arvonlisäveron. 40 %:n kotitalousvähennyksestä huolimatta pimeä työ on ostajalle halvempaa kuin verollinen työ, ja lisäksi tekijälle jää enemmän tuloista käteen, jos hän ei maksa veroja. Tuossa tapauksessa työtä ei tarjottu pimeänä, vaan vasta laskutusvaiheessa ilmeni, että tekijä halusi myydä työnsä pimeänä.
Pidän ihan mahdollisena sitä tulkintaa, että ne, jotka työnsä haluaisivat pimeänä teettää, jos kotitalousvähennys olisi pienempi kuin nyt, tekevät niin jo nyt, ja että kotitalousvähennyksellä ei ole suurta joustovaikutusta siihen asiaan.
“Tutkimuksen tuloksista voi tosiaan johtaa, että kotitaloudelle on yhdentekevää, maksaako kotisiivous 40 vai 400€ tunnissa. Suurimmalle osalle kotitalouksista näin ei tietenkään ole. ”
Ei kai sentään 1000 %:n hintaeroja voi johtaa tuosta. Kotitalousvähennys vaikuttaa hintaan joitain kymmeniä prosentteja, ei satoja, saati tuhatta prosenttia. Osana hintaa on yleensä myös matkakuluja ja materiaalikuluja, joista kotitalousvähennystä ei saa. Paitsi osa firmoista laskuttaa kaiken muunkin työnä veroetuuksien maksimoimiseksi käytännössä, mutta se on toinen asia.
Suurimmalle osalle kotitalouksia tietenkin näin on, koska jo 40 euroa tunnissa on enemmän kuin ikinä olisi valmis maksamaan. Se osajoukko kotitalouksista joille kotitalousvähennys tekee kotisiivouksesta houkuttelevaa, mutta joille puhdas markkinahinta olisi liian korkea, on hyvin pieni.
Jos kotitalousvähennystä haluaisi kehittää suuntaan jossa se olisi vähemmän hyvätuloisten piikatuki, ja enemmän kaikkiin kotitalouspalveluihin kohdistuva verotuki, korvausastetta voisi korottaa nykyisestä huomattavastikin, ja samalla laskea vuotuista korvaussummaa. Tällöin satunnainen siivouspalveluiden käyttö (vaikka ikkunoidenpesu keväisin) olisi houkuttelevaa myös sille suurimmalle joukolle, ja tuki kohdistuisi laajemmin eri tuloluokkiin. Jos erityisesti rakennusalan palveluita halutaan tukea, niin suuret kertaluontoiset kustannukset kuten remontit voisi sallia vähennettäväksi useamman vuoden aikana.
Väitänpä, että tähän potentiaaliseen joukkoon kuuluu suurin osa niistä, joiden kuukausitulot (brutto) ovat välillä 3000–8000 euroa. Juuri kukaan tuolla tulotasolla ei ole valmis maksamaan säännöllisestä kotisiivouksesta 40 euroa tunnissa, jos ei ole jotain fyysistä estettä siivota itse. Kotitalousvähennyksen kanssa tuntiveloitukseksi jää 24 euroa tunnissa. Se voi tuntua ensikuulemalta paljolta, mutta jos vähän laskee, huomaa että tuolla hinnalla saa kotiinsa siivoojan kaksi kertaa kuussa selvästi pienemmällä summalla kuin mikä kuluisi tupakointiin aski päivässä ‑tahdilla.
Hintaa paljon suurempi kynnys kotitalousvähennyksen käyttöön on vaikeus löytää hyviä ja luotettavia tekijöitä. Heitä kyllä on, mutta miten heidät löytää ja tunnistaa? Minä teettäisin heti (tai no heti lumien ja maan sulamisen jälkeen) kotipihaani kymppitonnin parannustyön, kun vain keksisin, mistä löytäisin kunnollisen tekijän.
Kyllä kotitalousvähennyksellä on vaikutusta ainakin tietyn tyyppisten palveluiden ostamiseen omaan kotiin. Näin ainakin omalla kohdallani.
Käytän siivouspalvelua noin 4 kertaa vuodessa kunnon perussiivoukseen. Ilman nykyisenlaista vähennystä en kyllä hyvin suurella todennäköisyydellä käyttäisi palvelua näin usein, ehkä kerran tai kaksi saattaisin käyttää ilman minkäänlaista vähennystä.
Oman kodin remontit ovat vaikeampi. Ostin asunnon ja teetin perus remppaa. Käytin kotitalousvähennystä. Kun asiaa pohtii, tämän rempan olisin kyllä teettänyt ilman vähennystäkin, koska se piti saada tehdyksi että asunnosta tulee mieleinen. Pimeänä tarjottiin, mutta ei tullut edes kiusausta, koska totesin heti tekeväni kotitalousvähennyksen. Vaikutus
Ehkä jollain kyselymetodilla saataisiin erilaisia tuloksia. Oikea tulos ei varmasti ole, että kotitalousvähennyksellä ei olisi mitään vaikutusta.
Talonomistaja sanoo:
Vanhan talon omistajina olemme koko kotitalousvähennyksen ajan nauttineet suurehkoista kotitalousvähennyksistä, koska talon remonttien työn osuuden saa vähentää. Taitavampi talollinen nauttii koko ajan täysistä vähennyksistä. Pikkuremonteille on tyypilllistä suuri työn määrä verrattuna materiaalimenekkiin. Kaikki ovat olleet pakollisia tai muuten sellaisia töitä, jotka olisi tehty joka tapauksessa.
Katsomme olevamme törkeästi etuoikeutettuja verrattuna vuokralla tai asunto-osakkeessa asuviin, jotka vuokrissaan ja vastikkeissaan maksavat kaikki remonttityöt täysimääräisesti. Työllisyysmielessä parempi ja tasa-arvoisempi keino olisi olisi ALV:n alentaminen palveluilta ja rakentamiselta.
Kotitalousvähennyksen suurin ongelma o. Siinä, että palvelun ostaminen yksityiseltä henkilöltä (=palkkaaminen) on äärettömön vaikeaa. Pitää osata ostaa yhtä vakuutusta yhdestä firmasta ja toista toisesta. Sitten kun nuo on mennyt oikein, netissä tarjottava palvelu auttaa laskemaan kaikki sivukulut.
Mutta se alku.…
Itse kannatan kotitalousvähennyksen pääasiallista poistoa ja yleisen arvonlisäverokannan alentamista sen sijaan. Kotitalousvähennyksen jättäisin töihin, jotka vähentävät päästöjä. Eli esim. tulisijan ja savupiipun uusimiseen ja korjauksiin, energiatehokkuusparannuksiin ja vaikka kompostirakentamiseen voisin jättää kotitalousvähennyksen, ja vaikka korottaa sen 50 %:n tasolle niiden töiden osalta, mutta en näe syytä, miksi vaikka kaakeleiden uusimisen kivemman näköisyyden takia ja vanhojen käyttökelpoisten kaakeleiden heiton kaatopaikalle pitäisi olla yhteiskunnan kotitalousvähennyksellä tukemaa.
Tutkimus on täysin ymmärrettävä, kun purkaa sen, että mukana ei yksistään ollut VATT vaan myös Palkansaajien Tutkimuslaitos. Varmaankin yksimielisyys tutkimuksen tuloksista ja ulostulo liittyvät kuntavaaleihin.
Kiteytys taustalla olevasta ideologiasta voidaan nähdä tärkeimmästä julkistetusta tuloksesta: “Kotitalousvähennys hyödyttää erityisesti suurituloisia veronmaksajia, joilla on mahdollisuus vähennyksen maksimaaliseen käyttöön.”
Näinpä. Keitäpä muitakaan veronalennus voisi hyödyttää kuin niitä, jotka ylipäänsä edes maksavat veroja ?
Olisiko niin, että kyse on ns. tilaustutkimuksesta? Kuten oli viime keväinen tutkimus, että kasvomaskeja ei kannata käyttää? Tulokset kun sopivat harvinaisen hyvin hallituksen agendaan pienentää kotitalousvähennystä. Tai ei ehkä sovin Kepun agendaan, mutta sillä ei liene väliä.
Omaan korvaan särähti, kun tutkija puhui poliitikkojen tavoin “tulonsiirrosta hyvätuloisille”, vaikka kyse on verovähennyksestä. Ei se, että ostaa palveluja, lisää kenenkään tuloja. Nyt kaivattaisiin tilastojen tutkimisen lisäksi kyselytutkimusta sekä kuluttajille että yrittäjille. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että vähennystä ei vieläkään tunneta kuluttajien keskuudessa riittävästi.
“Kotitalousvähennys näyttää lähinnä hyödyttävän kuluttajia, jotka olisivat joka tapauksessa kuluttaneet palveluita.”
Tuon päätelmän ydin on, että kotitalousvähennys ei lisää kulutusta eikä siten myöskään luo työpaikkoja. Väite on vahva ja seuraamuksiltaan vaikuttava. On hyvin yllättävää, että tämä verotuksellinen keino ei toisikaan lisätyötä pienyrityksille eikä lisäisi toimeliaisuutta.
Tutkittaessa lisääkö kotitalousvähennys palveluiden käyttöä, luotettava vastaus saataisiin vain kysymällä asiaa niiltä, jotka ovat kyseistä vähennystä käyttäneet. Tietokannoista selviää paljon asiaan liittyvää, mutta ei niistä löydy perustelua väitteelle, että veroetu ei lisää kulutusta. Tutkimuksesta en ainakaan löytänyt tuon hypoteesin tilastollista testausta.
Pikaisesti luettuani tutkimuksen, kiinnitin huomiota sen kyselytutkimusosioon. Otos oli 800 henkilöä, mutta siitä oli rajattu pois yli 65-vuotiaat. Tällainen rajaus ei herätä luottamusta, sillä kotitalousvähennyksen käyttäjistä eläkeikäisten osuus on ollut kasvava, jo vuonna 2014 se oli 45.4 %. Rajaus olisi vähintäänkin pitänyt perustella. On selvää, että kyselytutkimuksen otosjoukko ei vastaa vähennyksen hyödyntäjien joukkoa. Otoksessa 59.2 % & oli alle 50-vuotiaita. Kotitalousvähennyksen käyttäjien keski-ikä oli 58 vuotta. Olisikohan eläkeikäisten ottaminen mukaan kyselytutkimukseen
muuttanut ratkaisevasti tutkijoiden keskeistä päätelmää?
.
Tutkimuksen biasoitunut otanta on erittäin hyvä huomio!
Lisäksi julkisessa keskustelussa on unohtunut kotitalousvähennyksen merkitys työnjakoon.
Olkoon meillä Ullanlinnassa asuva aivokirurgi, joka tienaa bruttona 10 000€/kk. Veronmaksajat.fi:n laskurin mukaan nettopalkaksi muodostuu noilla tuloilla 32,11€/h, kun työtunnit ovat 168,75h/kk.
Aivokirurgi alkaa teettää asunnossaan remonttia. Rakennusapumiehen tuntiveloitus on Helsingissä luokkaa 35–40€, ellei enemmän. Taloudellisesti rationaalinen aivokirurgi neuvottelee työstään parin kuukauden virkavapaan, jotta hänen ei tarvitse palkata rakennusapumiestä. Aivokirurgi siivoaa remonttityömaata ja kantaa kipsilevyjä.
Yhteiskunnan näkökulmasta olisi järkevää, että aivokirurgi tekisi lisäarvoa tuottavaa työtään ja kasvattaisi samalla verokertymää. Samalla se rakennusapumies, jolla on vahva selkä muttei ehkä kunnollista suomen kielen taitoa, poistuisi tukien piiristä.
“Piikayhteiskunnan” syntyyn vaadittaisiin joko tuntuvasti isompi kotitalousvähennys tai tuntuvasti edullisempaa työtä. Kotitalousvähennyksen alentaminen ajaa Suomea kohti “tee se itse” ‑yhteiskuntaa.
Pari huomiota laskelmaasi:
1. Remppamies tekee nopeammin, joten aivokirurgi ei voi verrata 1:1 oma ja ostettuja tunteja.
2. Jos kotitalousvähennys poistuu, aivokirurgi ostaa työn pimeänä ;-))))
Juuri tästä on kyse. VATT:n pitäisi olla puolueeton eikä lähteä tekemään tällaista tilaustutkimusta yhdessä SAK:n (käytännössä SDP:n) Palkansaajien tutkimuslaitoksen kanssa. Myös VATTn henkilökunta on tänä päivänä melko vihervasemmistolaista. SDP vastustaa periaatteessa kotitalousvähennystä. Toinen epäilystäni vahvistava seikka on sen ajoitus juuri ennen budjettineuvotteluja. Tosin Vanhanen sen jo torppasi ja ilmoitti vähennyksen säilyvän. Esitti sen suuntaamista enemmän hoivatyöhön.
Itse keskivertokansalaisena joka käyttää epärationaalisen vähän aikaa vero-optimointiin, arvaan että kaikki verovähennysmuotoiset tuet ovat selvästi alikäytettyjä siksi että 1) suurin osa ihmisistä ei edes tiedä niistä koska kukaan ei halua perehtyä verolainsäädäntöön ja 2) vaikka tietääkin, vähennysten hakemiseen kulutettu työmäärä (mukaanlukien sen opiskelu miten ylipäätänsä verovähennyksiä haetaan) koetaan usein suuremmaksi kuin saatu etu. Paino sanalla “koetaan”, koska monesti vähennysten hakeminen olisi taloudellisesti järkevää millä tahansa itselleni laskemalla realistisella tuntipalkalla, mutta sitä vain tulee siirrettyä johonkin myöhemmäksi ja sitten asia unohtuu.
Erikseen haettavat verovähennykset etenkin yksityishenkilöiden kohdalla ovat mielestäni tyyppiesimerkki ihmisten epärationaalisesti, talousteorian vastaisesta käyttäytymisestä. Jos jotakin oikeasti halutaan tukea, tuetaan mieluummin suoremmilla keinoilla.
Olen kyllä huomannut tämän itsestänikin. Päivä jonka muistan loppuelämäni oli kun viimein pääsin sellaiseen työhön minkä palkan turvin tiesi ettei tarvi enää olla Kelan ja työkkärin mielivallan alla. Siis että olen omillani eikä talouteni riipu heidän virkalijoiden tulkinnoistaan, lain mukaisista ja joskus ei sen mukaisista. Sen sijaan saan vieläkin traumaperäistä stressireaktiota kun saan verottajalta tai Kelasta kirjeen (EU:n sairasvakuutuskortin lähinnä), ensimmäinen selkäydinreaktio on siis noilta ajoilta että mitä ne taas ovat keksineet saadakseen minut kuseen. En siis suoranaisesti nauti valtion laitosten kanssa toimimisesta tänäkään päivänä.
Lisäksi aina kun joudun hakemaan tietoa netistä, eritoten verottajan sivuilta, alan epäillä että olenko lukihäiriöinen (siitä huolimatta että olen korkean vaatimustason asiantuntijatyössä, eikä vastaavia ongelmia ole muilla alueilla, vain valtion byrokratian suhteen). Mielestäni asiat on usein kerrottu todella moniselitteisesti heidän lomakkeissaan ja ohjeissaan, ja se taas aiheuttaa suurta stressiä yrittää arvailla mitä heidän epäselvät ohjeistuksensa oikein yrittää oikeasti tarkoittaa.
Luulen että Työkkärin ja Kelan rooli olla tekemässä ihmisten elämästä vaikeampaa suunniteltuna ominaisuutena (etteivät ihmiset laiskottelisi turhaan, tai kuten Kokoomus asiaa esittelee ettei ole kannustimia olla tekemättä töitä), aiheuttaa kyllä paljon epäsuoraa ahdistusta ja elämänlaadun laskua paitsi työttömänä/tukien varassa ollessa, myös pitkään sen jälkeenkin.
Perustuloa odotellessa…
Itse olen ostanut remonttitöitä kuittia vastaan eli laillisesti vain siksi, koska kotitalousvähennys. Mikäli se poistuu en keksi mitään syytä, miksi en siirtyisi harmaan talouden asiakkaaksi, koska hintaero on niin suuri ja tarjonta noin samansuuruista.
Olen ostanut remontti- ja kotitaloustöitä muutamassa kohteessa ennen ja jälkeen kotitalousvähennyksen voimaanastumisen. Seuraava kuvaus perustuu senaikaisiin kokemuksiin.
Tilanne muuttui kotitalousvähennyksen voimaantulon jälkeen parissa, kolmessa vuodessa oleellisesti varsinkin ”verokirjalla” töitä tehneiden ammattilaisten kohdalla. Ennen vähennystä oli tyypillistä, että he ottivat puolet palkastaan verokirjalla, puolet pimeästi. Pelkäsivät ilmeisesti verottajaa, joka olisi ihmetellyt jatkuvia nollatuloja. Vähennyksen voimaantulon jälkeen verokirjalla tehtyjen töiden hinnat nousivat jonkin verran, mutta eivät suinkaan nollanneet vähennystä. Remonttimiehet yms ilmeisesti laskivat, että uudenhintaiset työt kannattaa ilmoittaa verottajalle paremman eläkkeen yms takia. Tyypillistä lisäksi oli, että monet aiemmin verokirjalla töitä tehneet perustivat toiminimen.
Win-win tilanne. Myös valtiolle?
Kaksi ajatusta.
1. Epätäydellinen informaatio. Hintamielikuva ostopäätöstä tehtäessä ei noteeraa myöhemmin saatavaa veroetua, johon liittyy verottajan linjanvetoriski (eli oletettu vähennys jää saamatta).
2. Subvention siirtyminen täysimääräisesti hintoihin. Siivouspalveluiden ym. tuottajat nostivat hintatasoa keskimäärin veroedun verran, jolloin kuluttajan kohtaama nettohinta ei muuttunut.
Yksi syy miksi kotitalousvähennys suosii suurituloisia, on sen maksatustapa: seuraavan vuoden verotuksen yhteydessä.
Maksatuksen pitäisi olla sellainen, että rahat saa käteisenä heti, kun on esittänyt kuitit. Tällöin sellainenkin, jolla ei ole ylivuotisia säästöjä kukkarossaan, joista rahoittaa maksatuksen odotusaika, voisi käyttää vähennystä.
Nopea maksatus laittaisi rahan kiertämään. Kun palautus tulee tilille, voi heti saman tien lähteä tekemään uusia vähennykseen oikeuttavia hankintoja. (Eikä vasta seuraavan vuoden jouluna.)
Kyllä kotitalousvähennykset saa jo kuluvan vuoden verotukseen kun vaan hakee uuden verokortin. Elokuussa tehty remontti laskee aika mukavasti loppuvuoden veroastetta…
No, jos teetät rempan vaikkapa huhtikuussa ja teet sitten heti laskun maksettuasi verokortin muutoksen, niin kyllähän rahat ovat “tililläsi” viimeistään kesäkuussa eli ennakonpidätyksesi pienee heti eikä tarvitse ehdottaa seuraavan vuoden palautuksia.
Vai olenko väärässä?
Voit ollakin aivan oikeassa, mutta tavallinen veronmaksaja ei ajattele noin.
– Jos ajattelisivat, niin silloinhan he iloitsisivat joulukuun lisäveroista ja murehtisivat veronpalautuksia.
– Palautusta ja siten “ylimääräistä rahaa” on vain se, mikä tulee tilille.
Rahat kotitalousvähennyksestä saa kyllä heti tai jopa etukäteen, jos hankkii muutosverokortin, jonka tiedoissa kotitalousvähennys on otettu huomioon. Hain itsekin sellaisen viime vuoden alussa. Riitti, että uutta verokorttia hakiessa ilmoitin, kuinka suurella summalla aion vuoden aikana teettää kotitalousvähennyksen alaista työtä. Mitään todisteita tai edes firmojen nimiä ei tarvinnut esittää. Veroprosenttini putosi heti, mikä näkyi heti seuraavan kuukauden nettopalkassa.
Toki joillekin muutosverokortin hakeminen (yhden lomakkeen täyttö netissä tai puhelinsoitto verottajan palveluun) voi tuntua turhan työläältä.
Koskenee vain kysynnän hintajoustoja. Onko vastaavaa identiteettiä tarjonnan hintajoustoille? Kumpikin vaikuttaa veroedun järkevyyteen.
Vanhusten siivouspalveluissa tyypillinen yrityksen toimiala on “88101 Kotipalvelut ikääntyneille ja vammaisille”. Käytännössä yritykset tekevät suurimmalta osin vain siivousta. Näin ainakin minun käyttämillä kahdella yrityksellä on tilanne. Onkohan näiden liikevaihto mukana VATT tutkimuksessa siivousalan liikevaihdossa.
Yksi syy siihen että kotitalousvähennys on vain suurituloisten juttu on että siinä on aika suuri minimi. Itse tein keittiöremontin, ja putkimiehen ja sähkömiehen laskutuksen ajattelin laittaa kotitalousvähennyksekseen.
Mutta ei onnistunut, koska laskut eivät olleet tarpeeksi suuria, olisi pitänyt olla vähintään 100€.
Lisäksi moni pienipalkkainen ei maksa ollenkaan tuloveroa, joten vähentäminen on mahdotonta.
Se minimi on 100 euroa vuodessa, ei sata euroa laskua kohden.
Noin on, mutta luku lasketaan kotitalousvähennettävästä osuudesta. Esim. palkatun työntekijän kohdalla osuus on 15 %. Jotta omavastuuosuus tulee täyteen, pitää olla 666,70 euron edestä laskuja palkatun työntekijän kohdalla. Yritykseltä ostetussa palvelussa verovähennysosuus on 40 %. Eli jos on vain yritysten työlaskuja, riittää 250 euron työlaskut yhteensä.
Jos putkimies on velottanut esimerkiksi kaksi työtuntia hintaan 70 €/h (sis. ALV) + lähtökulu 30 € + materiaalit ja sähkömies veloittaa puolestatoista työtunnista hintaan 70 €/h (sis. ALV), se tekee vasta 70€*3=245 euroa. Sillä ei saa vielä kotitalousvähennystä senttiäkään.
Jos itse tekee keittiöremontin, ja ottaa putkimiehen ja sähkömiehen tekemään vain ne työt, joita ei itse saa tehdä, näiden työtunnit lasketaan usein yhden käden sormilla, eikä omavastuuosuus vielä siitä tosiaan välttämättä ylity.
1. Hyvä jos vanhukset pärjäisivät kotona pitempään.
2. Hyvä jos talot kestäisivät pitempään.
Näitä kannattaa tukea. kevätsiivouksista en ole varma.
Juuri näin. Kotitalousvähennys helpottaa meikäläisten arjessa selviämistä ja aikaistaa remontteja.
Ongelmana on myös eri asumismuotojen yhdenvertainen kohtelu. Omakotitalojen ja monien paritalojen remontit ovat vähennyskelpoisia, mutta taloyhtiöissä asuvilla ei ole mahdollisuutta saada mitään vastaavia vähennyksiä remonteista. Myös tämä kohdistaa kotitalousvähennyksen kaikkein varakkaimmille ja tosiasiassa sulkee monilla kaupunkiseuduilla pieni- ja keskituloiset pois vähennyksen piiristä. Jos talouskuri- ja leikkauspolitiikkaan halutaan palata, on se perusteltua aloittaa rikkaille suunnattuja etuoikeuksia rajoittamalla.
Osakeyhtiömuotoisessa taloyhtiössä asuvilla on kaikki mahdollisuudet tehdä remppaa kotitalousvähennyksellä. Taloyhtiön vastuulle kuuluviin (jätti)remontteihin sitä ei kuulukaan saada.
Jos puhutaan yhdenvertaisesta kohtelusta, niin jostain syystä osakeyhtiömuotoisen asunto-osakkeen kaupasta pitää maksaa vain 2 prosentin varainsiirtovero, kun kiinteistömuotoisessa kaupassa varainsiirtovero on 4 prosenttia.
Kyllähän taloyhtiöt teettävät jatkuvasti pienempää remonttia ja huoltotyötä ihan siinä missä omakotiasukas joka vuosi säätää talonsa kanssa. Lumen auraaminen olisi omakotiasujalle kotitalousvähennettävä kulu, taloyhtiölle ei.
Varainsiirtovero nyt on tyhmä vero ja pitäisi korvata välittömästi kiinteistöverolla, siitä olemme yhtä mieltä.
Osakkaan kunnossapitovastuu riippuu taloyhtiön yhtiöjärjestyksestä. Useimmissa taloyhtiöissä rakennuksen kunnossapito on yhtiön vastuulla, ja osakas vastaa ainoastaan huoneistonsa sisäosista (esim. monissa taloyhtiöissä käytössä oleva Kiinteistöliiton vastuunjakotaulukko). Taloyhtiöissä asuville tämä rajaa suurimman osan remonttien kustannuksista kotitalousvähennyksen ulkopuolelle (julkisivut, katto, putket, ulkoseinät, ikkunat jne). Omakoti- ja paritaloissa asuvat yleensä saavat kotitalousvähennyksen kyseisistä remonteista, piti asian olla näin tai ei.
Varainsiirtovero on eri suuruinen kiinteistöille ja asunto-osakkeille. Tätä eroa ja varainsiirtoveron tasoa voi perustellusti kritisoida eri näkökulmista (lukkiutumisvaikutus asuntomarkkinoihin, heikentyneet kannusteet muuttaa työn perässä, prosenttipohjaisen veron nousu asuntojen hintojen mukana työtätekevän väestön tuloja nopeammin, kannuste minimoida asunnon vaihtojen määrä ja sen vuoksi ottaa suurempia lainoja). Toisaalta taas yhden epäkohdan olemassaolosta ei seuraa sitä, että toinen epäkohta olisi hyväksyttävä tai että sitä ei tarvitse poistaa. Varainsiirtoveroa eivät myöskään maksa kaikki asunnon tai kiinteistön omistajat, koska se kohdistuu vain ostajaan.
Jaa‑a, milläs perusteella taloyhtiöiden putkiremontit ovat jotenkin epäansaittuja verrattuna muiden asumismuotojen putkiremontteihin, joihin kyllä nimenomaan saa kotitalousvähennystä?
Taloyhtiöiden remontteja varten otettuihin rahoitusvastikkeisiin saa asumistukea. Omakotitalojen remonttikuluihin ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea. Lisäksi todettakoon, että taloyhtiön kohdalla remontin maksaa taloyhtiö, joka vähentää remonttimenot omassa verotuksessaan. Jos kotitalousvähennys kuuluisi taloyhtiöiden remontteihin, niin poistuisiko taloyhtiöltä oikeus vastaavasti vähentää meno omassa verotuksessaan? Normaaliin verotuskäytäntöön ei kuulu se, että kaksi oikeushenkilöä saisi vähentää saman yhteen kertaan maksetun veron omissa verotuksissaan, jolloin ne saisivat yhteensä verovähennyksen tuplana.
Onhan. Joka ainoa taloyhtiö verovähentää remonttimenonsa jo nykyään sataprosenttisesti tilinpäätöksissään, jotteivat joudu maksamaan yhteisöveroa. Lisäksi rahoitusvastikkeet ovat asumistuessa huomioitava meno, toisin kuin kiinteistömuotoisten asuntojen remonttimenot, joissa osakemuotoisista asunnoista poiketen Kela ei tue lainkaan yleisen asumistuen eikä toimeentulotuenkaan puolella.
Useimmiten taloyhtiö on vain välikäsi remonttikulujen maksamisessa. Suurella osalla taloyhtiöistä ei myöskään ole muita tuloja kuin osakkaiden maksamat vastikkeet ja käyttökorvaukset. Korjausten kuluja vastaavia vastikkeita keräävä ja niitä vastaavia poistoja rakennuksista kirjanpidossaan tekevä taloyhtiö ei yleensä joutuisi muutenkaan maksamaan yhteisöveroa, koska toiminnasta ei synny verotettavaa voittoa. Tästä seuraa se, että useimmat taloyhtiössä asuvat eivät saa verotuksen yleisistä periaatteista poikkeavaa hyötyä kyseisestä vähennysoikeudesta. Juridisen muodon sijaan on syytä katsoa myös erilaisen sääntelyn tosiasiallista merkitystä.
Asumistuen osalta ovat paremmassa asemassa ne, jotka maksavat remonttinsa rahoitusvastikkeena taloyhtiölle. Tästä hyötyvien joukko on tosin melko pieni: asumistuki on tiukasti tulojen ja asunnon neliöiden perusteella rajattu, ja pienituloiset asuvat muita väestöryhmiä harvemmin omistusasunnoissa. Kyseisellä edulla ei myöskään ole käytännön merkitystä keskituloisille, jotka maksavat itse asumisensa ja muut kulunsa.
Miten sen loppulauseen laita oikein on? Ei kai tulosta, siis urakan koko hinnasta tehtävää vähennystä voi nostaa sataan prosenttiin? Veron poistaminen kokonaan olisi mahdollisuuksien rajoissa.
Loppulause yritti kertoa, etteivät neuvottelijat olleet tienneet, että vähennys tehdään verosta eikä verotettavasta tulosta. Siksi jopa to 60 % oli aivan liikaa.
Palkansaajan tulot pitää olla luokkaa 25000–30000€/vuosi, että saa vähennyksen verosta kokonaan hyödynnettyä. Siksi se suosii hyvätuloisia.
No harva suurempi tuloinenkaan sitä kokonaan käyttää. Se, että vähennys tehdään verosta on hyvä eikä verotettavasta tulosta. Tätä asiaa ei esim Yle uutisoinut, vaan sai käsityksen että vähennys tehdää verotettavasta tulosta. Itse asiassa pienituloisen veroista vähennys on prosentuaalisesti pienempi kuin suurituloisen. Kuten aiemmin sanoin tämä “tilaustutkimus” vaikuttaa liittyvän tuleviin budjettineuvotteluihin huomioiden ajoitus.
Kyllähän koko vähennys on ongelmallinen. Miksi sitä ei makseta suorana tukena ilman että veronmaksua sotketaan asiaan? Jos sitä nyt pitää ylipäätään tukea.
Ei tunnu nytkään kaikki tajuavan sitä. Hallitus ilmoitti eilen, että kotitalousvähennys nostetaan 40 prosentista 60 prosenttiin vuosiksi 2022–2027 ja sen enimmäismäärä nostetaan 2 250 eurosta 3 500 euroon. Netti on nyt täynnä kommentteja, joissa on ymmärretty väärin kotitalousvähennyksen laskenta. Toivottavasti puoluejohtajista, jotka asiasta sopivat, edes joku ymmärsi, mitä tuo tarkoittaa. Ainakin useampi muu poliitikko näyttäisi luulevan, että kotitalousvähennys nousi noilla toimilla 50 prosenttia, kun oikeasti se peräti kaksinkertaistuisi noilla luvuilla, koska ei oile niin, että 40 prosentin nosto 60 prosenttiin pakottaisi nostamaan myös enimmäismääriä 50 prosnetilla, vaan enimmäismäärän nosto itsekin lisää kotitalousvähennyksen verovähennyksiä 50 %.
Jatkossa saattaa kynnelle kykenevien kannattaa perustaa firma kaverinsa kanssa, ja palkata päikseen toisensa jatkossa tekemään vaikka 5833,33 eurolla kotitalousvähennyksen alaista kotitaloustyötä sen laskuun, kuten tekemään vaikkapa yhden tunnin homman kerran vuodessa 5833,33 euron tuntipalkalla vuosiksi 2022–2026. Liikevaihto kun jää alv 0 %:na alle 10 000 euron (ali alvillisena alle 12 400 euron), saa firma pitää ominaan asiakkaalta perityt arvonlisäverot. YEL-maksujakaan ei tarvitse niin pienestä firmasta maksaa. Ansiotuloverot menevät, jos nostaa palkkoja ulos. Maksamalla 5833,33 euroa saa saman summan firmaansa. Sen kun jakaa ulos firmasta joko palkkana tai osinkona, niin vaikka verottaja ottaa siivun välistä, mutta valtiolta saatava 3500 euron veronalennus on selvästi isompi. Tiedossa on monelle ilmaista rahaa valtion ja kuntien laskuun, joiden verotulot kutistuvat.
Ellei hallitus sitten peru päätöstään sen jälkeen, kun joku Valtiovarainministeriöstä (joka oli ulkona neuvotteluista) kertoo, miten kotitalousvähennys lain mukaan toimii.
Kotitalousvähennyksen idea kai oli alunperin jotain sen tapaista, että sen avulla voi palkata toisen henkilön (tai yrityksen) tekemään puolestaan “kotitaloustyötä”, jota yleisesti ihmiset tekevät itse. Tällöin voi (ainakin periaatteessa) käyttää saman ajan oman työnsä tekemiseen, mikä yleisesti ottaen olisi järkevää (kukin tekee sitä työtä mitä parhaiten osaa). Kotitalousvähennyksen pitäisi tällöin korvata “verokiila”, joka tulee palkatun työntekijän palkan päälle. Paitsi että lisäkuluihin sisältyy paljon muutakin kuin pelkkä vero: eläkemaksut, pakolliset vakuutukset, yrityksen yleiskulut ja kate jne. Veron ylikompensaatio on siis paikallaan, että päästäisiin lähelle alkuperäistä ajatusta. Toisaalta tämä edellyttää vähennykseen rajoitusta, joka esimerkiksi vähänkään isomman remontin kannalta jää hyvin pieneksi. Ehkä on siis loppujen lopuksi niin, että kotitalousvähennyksen ajatus oli kaunis, mutta sitä on mahdoton toteuttaa niin, että ajatus toteutuisi edes melko hyvin.
Hyvä, että OS avasi tutkimuksen mahdollisia puutteita. Oman kokemukseni useita remontteja ja pikkutöitä teettäneenä on, että vuosikausiin yksikään tekijä ei ole enää kysynyt maksanko käteen vai laskulla. Aiemmin se oli varsin yleistä. On erinomaista, jos kotitalousvähennys on lisännyt (siis jos) töitä, josta maksetaan verot ja kaikki sotumaksut. Iso merkitys sillä on etenkin työntekijän tulevan eläkkeen kannalta. Samoin luultavasti maahanmuuttajien kohdalla.
Toinen puoli on kieltämättä sitten se, että ei 400 miljoonan euron tulonsiirto hyvätuloisille ihan oikein suunnattu ole. Toivottavasti se edes vähentäisi ainaista valitusta veroprogressiosta. Melkoinen määrä rahaa se ainakin on. 800 lääkäriä terveyskeskuksiin ja 2000 lähihoitajaa hoivakoteihin, kotihoitoon jne maksaisi osapuilleen 200 miljoonaa. Käsittääkseni sillä olisi suora työllistämisvaikutus, vaiko eikö? Eli jospa säilyttäisi tason nykyisenä ja suuntaisi ‘lisävähennykset’ terveyspuolelle.
Valvonta ja lisääntyneet raportointivelvollisuudet, ehkä myös käänteinen alv, ovat tehokkaasti poistaneet pimeää työtä, veikkaisin enemmän niiden vaikuttaneen kuin kotitalousvähennyksen. Myös esim. vakuutusehdot vaikuttavat siihen, että työt on syytä teettää laillisesti ammattihenkilöllä.
En tunne mitään sellaista vakuutusehtoa, jonka mukaan kotisiivous pitäisi teettää ammattihenkilöllä.
Esim. LVI- ja sähkötöissä on syytä käyttää ammattihenkilöä.
Veronsaajan kannalta ei olisi ehkä kannattanut ottaa mukaan kotitalousvähennykseen näitä privileegioita. Menetettiin verotuloja, eikä siitä ollut myöskään kuluttajille etua, koska hinnat nousivat privileegion ansiosta.
Tällainen päinvastainen tulos on saatu PPT:n mukaan vain runsas vuosi sitten. Sen mukaan kotitalousvähennyksen leikkaaminen/poisto vähentää omakotitalojen remontteja Ruotsin kokemusten mukaan. Olen yhä vakuuttuneempi että nämä ovat tällaisia ideologisesti värittyneitä tutkimuksia ja VATT:n tulisi pysyä erossa näistä. Nyt haluttiin ilmeisesti vastaisku edelliselle tutkimukselle. Itse kannata kotitalousvähennysrtä monestakin syystä, mm. se ei suosi suurituloisia ollenkaan niin paljon kuin luullaan, koska vähennys tehdään suoraan verosta.
https://www.ptt.fi/media/kotitalous_brief_5.pdf
PM Marin väitti eduskunnassa, että kotitalousvähennys suosii suurituloisia. Ilmeisesti sitten sähköautojen hintatuessa tueta suurituloisia ? Todellisuudessa esim omakotiasujat eivät ole mitenkään erityisen suurituloisia.
Kotitalousvähennys tehdään verosta. Vähennys jää käyttämättä, jos tuloja on niin vähän, että veroja ei tule, koska sitä ei makseta veronpalautuksena.