energia

Vetytalous voi ratkaista tuulivoiman ailahtelevan tehon ongelman

Kirjoitin Verde-lehteen tuulivoimasta ja sen ailahtelevasta tehosta. Ratkaisua on etsitty kulutusjoustoista ja jopa jättimäisistä akuista. Varsinainen hopealuoti voi olla vetyteknologia, jossa sähköstä tehdään vetyä aina kun sähkön hinta on alhaalla.

Koska elektrolyysissä syntyy hukkalämpöä, laitokset on sijoitettava suuriin kaupunkeihin  ja tehtävä hukkalämmöstä kaukolämpöä.

Lue lisää: https://verdelehti.fi/2021/01/29/tuulivoima-ja-vetyteknologia-tarvitsevat-toisiaan/

38 thoughts on “Vetytalous voi ratkaista tuulivoiman ailahtelevan tehon ongelman

  1. Mutta mikä on Tuulisähkö->Muunnos tasavirraksi->Vedyn elektrolyysi->Polttokenno->Muunnos vaihtovirraksi->Sähköverkko ketjun kokonaistehokkuus? Arvaisin että se on luokkaa 20-30%, mutta jos jollakulla on tarkempaa tietoa, olen kiitollinen tiedosta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Sähkön varastoinnissa on kolme dimensiota (1) aikajakso, (2) maksimiteho ja (3) energian määrä. Eri varastointimenetelmät sopivat eri tarkoituksiin. Ajallisesti energian varastointi pitää jakaa osiin. Alle tunnin, muutamia tunteja, vuorokausi, 1-3 viikkoa (sää), ja vuodenajat.

    Erilaiset Pelle Pelottomat ovat kaavailleet sähkön varastointia suuriin vauhtipyöriin tai nostamalla tai laskemalla jotain valtavan painavaa vaijerien varassa, mutta nämä ovat toistaiseksi jääneet idean asteelle.

    Tämä ei pidä paikkaansa. Energian varastointi vauhtipyöriin on laajalle levinnyt tekniikka. Esim. New Yorkin sähköverkko tasapainotetaan käyttämällä vauhtipyöriä energiavarastointiin. Vauhtipyörää käytetään lyhyen aikavälin ja suuren tehon vaativiin sovelluksiin ja varavoimana. tyypillinen lataus-purkuväli on 15 minuuttia. Esim. 5 MWh 10 MW, 15 min (New Yorkin). Modernit vauhtipyörät tomivat vuosikymmeniä pienellä huollolla, niistä saa paljon energiaa ulos nopeasti ja niihin saa varastoitua energiaa nopeasti. Hyvin tasapainotettu vauhtipyörä pyörii tyhjiössä magneettilaakerien avulla hyvin pitkään. Vauhtipyöriä on alettu käyttää myös tuulivoiman kanssa tasaamaan tuulenpuuskien aiheuttamia tehonvaihteluita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Ei tarvita valtavia akkuja, sillä saman saavuttaa pienillä akuilla jos niistä vaan on paljon.

    Täyssähköautoja on tällä hetkellä liikenteessä Suomessa n. 10 000 ja tänä vuonna tulee varovaisesti arvioiden ainakin 5000 lisää. 15 000 autoa joiden akkujen keskikoko on 40kWh tarkoittaa, että maahan on ilmestynyt parissa vuodessa 600 MWh akkukapasiteettia. Eikä julkisen sektorin tai virkamiehen ole tarvinnut tehdä juuri mitään.

    Jos 2025 autoja olisi aina keskimäärin 20 000 kytkettynä latureihin ja keskimääräinen akkukapasiteetti olisi 50kWh, niin se tarkoittaisi, että verkossa on kiinni 1GWh edestä akkukapasiteettia ja latausteho voi moduloitua n. välillä 0 -> 100MW (keskimääräinen sähköauto sisältää tällä hetkellä 2 tai 3-vaiheisen 16A sisäisen laturin, eli n. 7 tai 11 kW. Osa latausasemista on tietty rajoitettu alemmalle teholle, mutta osa on sitten noita täysiä 11kW latureita keskiarvon osuessa varmaankin tuonne 5kW tietämille.

    Itse veikkaan, että ihan markkinavoimat huolehtivat siitä, että tuhannet autonomistajat suostuvat moduloimaan autojensa lataustehoa, kunhan hyötyvät siitä itse taloudelisesti ja mitä suuremmiksi pörssisähkön hintaheilahtelut kasvavat, sitä kannattavammaksi tuo lataustehon moduloinnista tulee.

    Moni on valmis asettamaan kotilaturiinsa asetuksen, että sähkön lataustehoa lasketaan tai nostetaan hinnan mukaan, jos sillä tavalla saa halvemmalla hinnalla auton ladattua. Ja verkkoyhtiölle taas on kannattavaa antaa pieni alennus kk-maksusta, koska se voi latureita etähallitsemalla välttyä kalliilta jakeluverkon muuntajien päivityksiltä ja ajaa verkkoa lähempänä laitteiden maksimikapasiteettia.

    Fortumillahan on jo nyt palvelu jossa voi antaa lämminvesivaraajan etähallinan sähköfirmalle. Vastaavia tulee varmasti tarjolle lisää sähköautojen latureille ja sähkölämmityksille jne.

    Jos regulaattori haluaa auttaa tilannetta, niin kannattaisi harkita jonkun standardirajapinnan luomista sille, että verkkoyhtiö ja sähköyhtiö voivat sopia tietokoneiden välityksellä, että miten optimoidaan sähkön hinnan arbitraasin ja sähköverkon kapasiteetin hyödyntäminen kokonaisuutena tehokkaimmin.

    Markkinapaikan luonti on nähdäkseni juuri sellainen asia mihin julkinen sektori voi vaikuttaa ja loput kannattaa jättää sitten niille markkinapelureille.

    Jos tällä hetkellä sähköautojen markkinaosuus onkin vasta 5% uusista autoista, niin n. 2v päästä lukema on n. 10% ja 5v päästä luultavasti 20-25% tai ties vaikka enemmänkin. Kun 50-75kWh akullisia autoja myydään 25 000kpl vuodessa, niin määrät kumuloituvat nopeasti ja se lisää huomattavasti kansallisella tasolla tarkasteltuna sähkön varastointikapasiteettia. Vaikka sähköautoja ei purettaisikaan tehopulassa verkkoon, niin pelkästään lataustehon moduloinnin mahdollisuus vaikuttaa maan tasolla verkkojen vakauteen, mikäli hetkellisiä häiriöitä tulee. Ja halvan sähkön hetkillä satojen tuhansien autojen laturit huutavat punaisena, jolloin hinnat eivät pääse romahtamaan samalla tavalla.

    Minä en vastusta vetytehtaiden markkinaehtoista rakentamista, mutta en haluaisi julkisen sektorin sijoittavan senttiäkään rahaa noiden tukemiseen. CO2-veroa vaan ylös / päästökiintiöitä nollaukseen ja antaa markkinan hoitaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Itse veikkaan, että ihan markkinavoimat huolehtivat siitä, että tuhannet autonomistajat suostuvat moduloimaan autojensa lataustehoa,

      Pienenä jarruna tässä toimii sähkövero, joka näistä auton akuista pitää maksaa mennen tullen. Isoissa akuissa tämä virhe on korjattu, mutta yksittäisten autonakkujen kohdalla se on kuulemma liian työlästä.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara: Pienenä jarruna tässä toimii sähkövero, joka näistä auton akuista pitää maksaa mennen tullen. Isoissa akuissa tämä virhe on korjattu, mutta yksittäisten autonakkujen kohdalla se on kuulemma liian työlästä.

        Jos sähkönsiirtoyhtiö antaa minulle 3e/kk alennusta siitä, että saa säädellä verkon huipunkäyttöhetkillä sähköautoni lataustehoa alaspäin, niin ei kai siitä kukaan mitään veroa maksa mihinkään suuntaan?

        Tai jos Fortum tarjoaa minulla kiinteähintaista sähkösopimusta hintaa 4.0snt/kWh 4.5snt/kWh sijaan sillä edellytyksellä, että he saavat säädellä autoni lataustehoa (kunhan auto on aina aamulla täynnä), niin en kyllä keksi mistä kohtaa sähköveroa menisi?

        Ihan tolkutonta teknistä kehitystä ei tarvita – vain internettiin kytketty sähköauton latausasema, johon voin luoda etähallintatunnuksen syötettäväksi Fortumin nettipalveluun. Toki se palvelu pitää vielä luoda, mutta jos sähkön hinnan arbitraasi kasvaa kuten ennustat, niin joki kyllä tuollaisen palvelun luo. Ei se niin vaikeata ole.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Jos sähkönsiirtoyhtiö antaa minulle 3e/kk alennusta siitä, että saa säädellä verkon huipunkäyttöhetkillä sähköautoni lataustehoa alaspäin, niin ei kai siitä kukaan mitään veroa maksa mihinkään suuntaan?

        Siinä ei maksata ylimääräistä sähköveroa, että latausta ajoitetaan hinnan mukaan, mutta jos akkua välilä puretaan, sähkövero menee kahteen kertaan.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Jos tavoitteena on ratkaista tuulivoiman ailahtelevan tehon ongelmia, siihenhän olisi käytettävissä vesistöjen säännöstely.

    Käytäntö on ollut, että talven mittaan kaikkien isojen vesistöjen pinta laskee, koska silloin sähköä kuluu, joten vettä juoksutetaan paljon. Keväällä alkaa vesistöjen täyttö niin paljon ja nopeasti kuin ranta-asukkaat ja kalastajat suinkin sallivat, jotta talven tullen on taas vettä, millä tuotetaan päästötöntä sähköä.
    Myrskypäivienkään sähkön varastointi muutama milli vedenpintoja nostamalla ja sitten laskemalla ei tunnu juuri missään kun sitä verrataan talven ja kesän vedenpintaerojen tasoittamiseen jopa metrikaupalla. Ongelma lienee, että vesivoima pelkää tuulivoiman tuomaa kilpailua eikä ehkä? halua patoluukkujen säätelyä.
    Tarkoitukseni ei ole arvostella vetytalouden kehittely vaan päinvastoin. Jopa rekkojakin kulkee jo vedyn voimalla, se kun ei lisää kuorman painoa. Sen sijaan ihmettelen miksi vesivoiman säätökapasiteetista ei puhuta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Jyrki Patomäki:
      Jos tavoitteena onratkaista tuulivoiman ailahtelevan tehon ongelmia, siihenhän olisikäytettävissä vesistöjen säännöstely.

      Myrskypäivienkään sähkön varastointi muutama milli vedenpintoja nostamalla ja sittenlaskemalla ei tunnu juuri missään kun sitä verrataan talven ja kesän vedenpintaerojen tasoittamiseen jopa metrikaupalla. Ongelma lienee, että vesivoima pelkää tuulivoiman tuomaa kilpailua eikä ehkä? halua patoluukkujen säätelyä.

      Vesivoimaa ja altaita käytetään jo tuulivoiman säätövoimana, ongelma on että vesivoimaa ei pahemmin enää voi rakentaa lisää, päin vastoin trendi on kohta kääntymässä olemassaolevien patojen purkamiseen. Lisäksi jokiluonto ei oikein pidä sellaista epäsäännöllisistä ’lorauksia silloin tällöin’ -juoksutuksesta.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Yama: Vesivoimaa ja altaita käytetään jo tuulivoiman säätövoimana, ongelma on että vesivoimaa ei pahemmin enää voi rakentaa lisää, päin vastoin trendi on kohta kääntymässä olemassaolevien patojen purkamiseen. Lisäksi jokiluonto ei oikein pidä sellaista epäsäännöllisistä ’lorauksia silloin tällöin’ -juoksutuksesta.

        Vesivoimaa saa efektiivisesti lisää suomen sähköverkkoa tasapainottamaan rakentamalla lisää siirtoyhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan.

        Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan osan jutuista voi ostaa maista joilla on suhteellinen etu niiden tuottamiseen. Norjalla on aika itsestäänselvästi suhteellinen etu vesivoiman tuottamisessa Suomeen verrattuna.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. Sepi: Vesivoimaa saa efektiivisesti lisää suomen sähköverkkoa tasapainottamaan rakentamalla lisää siirtoyhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan.

        Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan osan jutuista voi ostaa maista joilla on suhteellinen etu niiden tuottamiseen. Norjalla on aika itsestäänselvästi suhteellinen etu vesivoiman tuottamisessa Suomeen verrattuna.

        Jos ja kun rajasiirtoyhteyksiä Ruotsista Suomeen rakennetaan lisää, nousee sähkön hinta Ruotsissa. Tästä eivät ruotsalaiset kuluttajien puolesta lobbaavat pidä, mutta sähköntuottajat kyllä kannattaisivat. Suomessa sähkön hinta laskisi, mutta meiltähän ei tätä kysytä. Mutta Ruotsin ja Norjan säätövesivoima on jo moneen kertaan ulosmitattu mm. Saksaan ja Britanniaan. Jos kysyntäjoustomekanismit tästä kehittyvät, niin tulevaisuudessa kuluttajien hintasietoisuus ratkaisee, kuka saa sähköä niukkuustilanteessa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Sepi: Vesivoimaa saa efektiivisesti lisää suomen sähköverkkoa tasapainottamaan rakentamalla lisää siirtoyhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan.

        Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan osan jutuista voi ostaa maista joilla on suhteellinen etu niiden tuottamiseen. Norjalla on aika itsestäänselvästi suhteellinen etu vesivoiman tuottamisessa Suomeen verrattuna.

        Niin, voihan niitä ympäristöongelmia ulkoistaa. Venäjältäkin voi ostaa fossiilista- tai ydinsähköä, siellä sitä riittää.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Sepi: Vesivoimaa saa efektiivisesti lisää suomen sähköverkkoa tasapainottamaan rakentamalla lisää siirtoyhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan.

        Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan osan jutuista voi ostaa maista joilla on suhteellinen etu niiden tuottamiseen. Norjalla on aika itsestäänselvästi suhteellinen etu vesivoiman tuottamisessa Suomeen verrattuna.

        Suomen ja Ruotsin välille tulee lisää siirtokapasiteettia 2025. Suomen 400 kV yhteydet loppuu Rovaniemelle eli Norjan siirtoyhteydet vaatisivat Suomen puolellakin mittavia investointeja Norjan yhteyksistä puhumattakaan.

        https://www.fingrid.fi/sivut/ajankohtaista/tiedotteet/2020/uusi-sahkonsiirtoyhteys-ruotsiin-etenee–energiaviranomaiset-antoivat-paatoksen-hankkeen-kustannustenjaosta/

        Siirtoyhteyksien lisääminen on yksi oleellinen tekijä uusiutuvan energian lisääntyessä. Uusiutuvan energian tuotantomäärät vaihtelevat alueittain ja siirtoyhteyksien avulla voidaan esimerkiksi sähköä siirtää keski-Eurooppaan ja sieltä pohjoimaihin riippuen missä kulloinkin tuulee. Fingridillä on myös paljon muita tehonvaihteluun liittyviä kehitysprojekteja meneillään, joihin voi heidän sivuillaan halukkaat tutustua.

        Uusiutuvan energian tuloa ei voi eikä tulekaan välttää. Yksittäistä ratkaisua ei ole olemassa tehon vaihteluun tai sähköenergian varastointiin, mutta se on ratkaistavissa monella eri menetelmällä. Vetytalous on yksi tällainen mahdollisuus tulevaisuudessa, jolla haetaan ensisijassa apua energianvarastointiin. Tarvetta eri ratkaisuille riittää kun siirrytään ilmastolle ystävällisempään energiankäyttöön ja uusiutuvan sähköenergian osuus entisestään kasvaa.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Yama: Vesivoimaa ja altaita käytetään jo tuulivoiman säätövoimana, ongelma on että vesivoimaa ei pahemmin enää voi rakentaa lisää, päin vastoin trendi on kohta kääntymässä olemassaolevien patojen purkamiseen. Lisäksi jokiluonto ei oikein pidä sellaista epäsäännöllisistä ’lorauksia silloin tällöin’ -juoksutuksesta.

        Omien ongelmiensa lisäksi tuulivoima tosiaan kasvattaa myös vesivoiman haittoja:

        https://www.kaleva.fi/oulun-yliopiston-tutkimus-nopeat-virtaaman-muutoks/1745707

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Kaksiarvoinen on tuulivoiman halpuus. Se on samaan aikaan sekä halpaa että kallista. Halpaa käytettäessä, mutta kallista rakennettaessa. Tuulivoimalan saa rakennettua, jos onnistuu myymään etukäteen tuotannon kahdenvälisellä kaupalla riskinsietokykyiselle ostajalle. Hyvistä ostajista alkaa tulla pulaa, jos markkinasähköä (siis enimmäkseen sitä samaa tuulivoimaa) saa halvemmalla. Tarvitaan uusi, nykyistä parempi sähkömarkkinakonsepti, mikä hinnoittelee sekä investoinnit että suorat tuotantokustannukset. Myös varastoivat ratkaisut voitaisiin näin saada kilpailukykyiseksi.

    Toki nykyinen sähkömarkkinakin hinnoittelee muuttuvat ja kiinteät kustannukset, mutta kiinteät saadaan takaisin hinnan ylijäämäosuudesta, ja se osa hinnasta käyttäytyy oikullisesti. Ylijäämää ei oikein mikään enää aseta samalla tavoin kuin vanhassa maailmassa, missä oli kaikenlaista voimantuotantoa käytettävissä jatkuvasti. Nuo hintaa säätävät laitokset käyttivät energialähteenään fossiilista energiaa, ja nyt ne ovat tulleet tiensä päähän. Tilalle tulee huonosti säädettäviä ja hankintahinnaltaan kalliita vaihtoehtoja. Mutta niiden etuina voi olla energialähteen halpuus ja uudistuvuus.

    Vähäpäästöinen teknologia nostaa energian kokonaishintaa. Jos näin ei olisi, päästöongelma olisi jo ratkennut itsestään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. Osmo Soininvaara:
        Tuulivoimaloita rakennetaan nyt tuottamaan sähköä sähköpörssiin pörssihinnalla. Silti sen lasketaan olevan erittäin kannattavaa.

        Tuulivoimalla taitaa kuitenkin olla edelleen pari ratkaisevaa etua – etuajo-oikeus sähköverkkoon muun tuotannon ohi ja vapaus tuottaa tai olla tuottamatta sähköä riippuen siitä miten sattuu tuleemaan tai ei.

        Perinteisen tuotannonhan täytyy ilmoittaa etukäteen kuinka paljon sähköä se voisi toimittaa ja sitten sen täytyy pitää kiinni kiintiöstään. Jos tuottaa yli tai ali kiintiönsä, niin siitä joutuu maksamaan. Tuulivoimayhtiöt taas voivat maksattaa satunnaistuotantonsa kustannukset muilla tuottajilla.

        Markkinoiden kannalta reiluinta olisi, että tuulivoima toimisi samoilla ehdoilla – tällöin tuulivoimayhtiöiden pitäisi varmistaa puuttuva tuotanto ostamalla se muilta tuottajilta ja vastaavasti maksaa korvauksia ylituotannostaan. No, tuskinpa sellaista päivää tulee, kun tällaiset muutokset otettaisiin käyttöön – ennemmin näemmä ollaan valmiita laittamaan veronmaksajien rahoja muun tuotannon tukemiseen (esim. UK ja ydinvoimahankkeet), jottei yhteiskunta pysähdy tuulettomana päivänä tai laajan myrskyrintaman alla.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      2. ksee: Tuulivoimalla taitaa kuitenkin olla edelleen pari ratkaisevaa etua – etuajo-oikeus sähköverkkoon muun tuotannon ohi ja vapaus tuottaa tai olla tuottamatta sähköä riippuen siitä miten sattuu tuleemaan tai ei.

        Perinteisen tuotannonhan täytyy ilmoittaa etukäteen kuinka paljon sähköä se voisi toimittaa ja sitten sen täytyy pitää kiinni kiintiöstään. Jos tuottaa yli tai ali kiintiönsä, niin siitä joutuu maksamaan. Tuulivoimayhtiöt taas voivat maksattaa satunnaistuotantonsa kustannukset muilla tuottajilla.

        Markkinoiden kannalta reiluinta olisi, että tuulivoima toimisi samoilla ehdoilla – tällöin tuulivoimayhtiöiden pitäisi varmistaa puuttuva tuotanto ostamalla se muilta tuottajilta ja vastaavasti maksaa korvauksia ylituotannostaan. No, tuskinpa sellaista päivää tulee, kun tällaiset muutokset otettaisiin käyttöön – ennemmin näemmä ollaan valmiita laittamaan veronmaksajien rahoja muun tuotannon tukemiseen (esim. UK ja ydinvoimahankkeet), jottei yhteiskunta pysähdy tuulettomana päivänä tai laajan myrskyrintaman alla.

        Tuo kommentti on satua alusta loppuun.
        1) Tuulivoimalla ei ole Suomessa eikä Pohjoismaissa minkäänlaista etuajo-oikeutta sähköverkkoon.
        2) Tuulivoiman tuottajat ovat täsmälleen samalla tavalla velvollisia ilmoittamaan tuotantosuunnitelmansa Fingridille ja maksamaan, jos suunnitelma ei pidäkään. Ne maksavat alituotannosta ja ne maksavat ylituotannosta. Ihan kuin muutkin.

        Molemmat pointit ovat olleet voimassa niin kauan kuin Suomessa on ollut avoimet sähkömarkkinat. Missään vaiheessa ei tuulivoimalla ole ollut näistä poikkeuksia. Tämä legenda etuajo-oikeuksista lienee peräisin Saksasta, jossa tilanne on ollut tuulivoimalle suosiollisempi. Mutta pohjoismaisella sähkömarkkinoilla tällaista ei ole koskaan ollut.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      3. Osmo Soininvaara: Mirka, eikö joskus ollut syöttötariffi?

        Syöttötariffi on eri asia kuin tuulivoiman etuajo-oikeus. Etuajo-oikeus tarkoittaa sitä, että verkkoyhtiö on pakotettu vastaanottamaan kaiken tuen piirissä olevan sähkön ja sitten ylituotantotilanteessa oikeutettu käskemään muita alentamaan tuotantoa ja/tai rajoittamaan tuontia ulkomailta. Näin on ollut ja taitaa olla edelleen Saksassa, jossa aivan surutta pienennetään tuontikapasiteettia esim. Tanskasta tuulisina aikoina. Periaatteessa sisämarkkinasääntöjen vastaista, mutta…

        Syöttötariffi kyllä ohjaa siihen, että tuulivoima on vähemmän hintaherkkää kuin muu tuotanto. Suomalaisilla säännöillä syöttötariffituulivoimalla on silti insentiivi lopettaa tuotanto, kun hinta painuu nollaan. Negatiivisilla tunneillahan syöttötariffia ei saa lainkaan.

        Samoin tuulivoima on syöttötariffista riippumatta velvollinen vastaamaan taseestaan. Jokainen suunnitelmasta poikkeava megawatti maksaa, tavalla tai toisella.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      4. Osmo Soininvaara: Mirka, eikö joskus ollut syöttötariffi?

        https://energiavirasto.fi/-/syottotariffitukia-maksettiin-324-miljoonaa-euroa

        Tukea maksetaan edelleen vanhoille voimaloille jotka syöttötariffin piirissä. Veronmaksajille kallis systeemi liian hyvillä tuilla tuottajille. Tämän järjestelmän sallittiin toimia liian pitkään. Vähän niin kuin Energiviraston siirtoyhtiöiden liian korkeat tuotot salliva malli sai(osin saa) toimia liian pitkään liian kovilla tuotoilla. Energivirasto ei ole ainakaan kansalaisten etuja ajanut näissä asioissa. Kallis virasto veronmaksajille. Hieman tuoreemman ja kohtuullisemman preemiojärjestelmän käyttö taisi jäädä kertaan.

        Nykyisin tuulivoima onneksi lisääntyy markkinaehtoisesti.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      5. Onkohan se vielä kannattavaa sen jälkeen, kun kaikki rakenteilla ja suunnitteilla olevat voimalaitokset valmistuvat ja OL3 liitetään verkkoon? Toivottavasti energia-ala ei sikasykleile itseään henkihieveriin, vaikka näin sähkölämmitteisen talon omistajana alhainen sähkön hinta on etu.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      6. Ongelma on huomattu myös EU:ssa. Tuulivoimantuotanto voi kasvaa merelle, mutta kun se ei ole kannattavaa sähkön markkinahinnalla tuotettuna. Siksi on löydetty hyväksi tunnettu ratkaisu: satoja miljardeja tukiaisia. Eikö olisi parempi muuttaa markkinoita niin, että kuluttaja maksaa sähkönsä kustannukset sähkölaskussaan eikä veroissaan?

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. ”Koska elektrolyysissä syntyy hukkalämpöä, laitokset on sijoitettava suuriin kaupunkeihin ja tehtävä hukkalämmöstä kaukolämpöä.”

    Ehkä noin. Toisaalta vetyyn liittyvien räjähdysriskien takia vetyä ei kai saa säilyttää isoja määriä tiiviin kaupunkirakenteen sisällä. Eli merkittävämmän kokoiset vetytehtaat pitäisi pitää turvaetäisyyksien päässä muista rakennuksista.

    Hävikki prosessissa on niin valtavaa, että en usko tällaisten tehtaiden kaupalliseen kannattavuuteen vielä vuosiin. Teknologia kuitenkin kehittyy, ja ehkä joskus on vielä toisin. Mutta toistaiseksi vetyä kannattaa tuottaa lähinnä muiden prosessien sivutuotteena.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Osmo Soininvaara: Pienenä jarruna tässä toimii sähkövero, joka näistä auton akuista pitää maksaa mennen tullen.

    Paljon isompana jarruna toimii se että akku kuluu. Tulee halvemmaksi lyödä sähkö kuormavastuksella hukkalämmöksi kuin viedä se akkuun. Halvimmillaan tuollainen tallennus maksaa 150€/MWh. voi se siitä laskeakin mutta silti huikeasti kalliimpaa kuin sähkän tuottamien

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Minä en taida oikein uskoa tähän autoakkureserviin. Sähköautoiluun kuuluu ennakointi tulevasta kulutuksesta. Useimmat ihmiset eivät varmaan halua herätä aamulla huomatakseen että auto ei olekaan ladannut odotetulla tavalla kun on ollut tyventä. Jotain pientä säätöä tällaisella sydeemillä ehkä voisi saada aikaiseksi, mutta tuskin mitään kaikenkattavaa kansallista ratkaisua.

    Tuulivoiman dilemmoihin on hyvin yksinkertainen ratkaisu: ei rakenneta sitä määräänsä enempää. En usko että Suomen kannattaa sitä enää kovin paljon rakentaa, ns. helposti sulateltava osuus tuulisähköä alkaa varmaan olla pikkuhiljaa täynnä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Kannattaako tuulimyllyjä sähköverkkoon kytkeä lainkaan? Laitetaan vain datakeskus voimalan viereen bitcoineja louhimaan. Suuria sähkölinjoja ei tarvita, omistaja saa tuottoja, kunta verotuloja ja sähköverkko välttyy haitalliselta sattumasähköltä. Kun ei tuule louhinta keskeytetään. Muutama bitcoin voidaan antaa lähinaapureille haittakorvauksena.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Tuulivoimaa kyllä mahtuu sopivilla järjestelyillä hyvinkin paljon, esim. 10x se mitä nyt on. Kirjoittelinkin näkökulmia aiheesta Verden sivuille, mutta tässä on yksi raportti, jossa näitä skenaarioita pyöritellään:

    https://www.fingrid.fi/globalassets/dokumentit/fi/sahkomarkkinat/fingrid_verkkovisio.pdf

    Se, miten sähköautojen lataus(automatiikka) hoidetaan, jäänee pitkälti markkinoiden hoidettavaksi. Eiköhän kuitenkin lähtökohta ole se, että aamulla on käytettävissä se määrä sähköä, minkä haluaa siellä olevan. Jousto tehdään sen mukaan, mitä lataaja sallii.

    Arvaukseni asiasta on se, että ihmiset painottavat varmuutta enemmän kuin pienehköä euromääräistä säästöä eli joustavalla latauksella/verkkoon purkamisella ei saavuteta lähellekään teoreettista maksimipotentiaalia. Tai tarkkaan ottaen voidaan saavuttaa melko hyvin yöllä, mutta ei esim. viikon aikana. Mutta eipä välttämättä tarvitsekaan, muitakin joustomekanismeja on. Em. raportissa sivulla 53 on hyvä kuva aiheesta. Siinä havainnollistetaan asioiden mittasuhteita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Samuli Rinne:
      Tuulivoimaa kyllä mahtuu sopivilla järjestelyillä hyvinkin paljon, esim. 10x se mitä nyt on.

      Mahtuuhan sitä jos ei muista näkökulmista välitetä. Käytännössä Lappiin on kuitenkin vaikea enää rakentaa paljoa tuulivoimaa lisää, ainakin jos yhtään kuunnellaan paikallisten asukkaiden mielipiteitä. Melkein kaikki isommat projektit siellä ovat kohdanneet vahvaa vastustusta tai kaatuneet suoraan. Itärajalle rakentamista vastustaa armeija. Tietysti jos tuulivoimayhtiöt pistävät hatun kiertämään ja kustantavat ilmavoimille muutaman tutkakoneen…
      Merellä hyödyntämätöntä potentiaalia on varmaan kyllä enemmän. Ja epäilemättä käytöstä poistuvien, vanhentuvien puistojen tilalle rakennetaan tehokkaampia.

      ’Kulutuksen jousto’ osio noissa skenaarioissa herättää hiukan kysymyksiä. En oikein usko että tehtaat tai datakeskukset lyödään kiinni siksi kun sähkön hinta nousee liian korkeaksi. Talojen lämmityksestä puhumattakaan. Viimeksimainittu ehkä onnistuu jos talossa on vaihtoehtoinen öljy- tai puulämmitys, mutta eikö näistä yritetä eroon…? Riittävän kokoisten lämpövarastojen rakentaminen tuulettomien jaksojen ylipääsemikseksi taas kuulostaa äkkiseltään aika isolta investoinnilta. Vesivoiman korvamerkitseminen pelkästään joustoon taas on jo todettu osin ongelmalliseksi sekin.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Samuli Rinne, Ei voi Fingridiä mielikuvituksettomuudesta syyttää, kun lukee tuon linkittämäsi raportin. Ilmastoneutraali kasvu -skenaario ylittää huimimmatkin kuvitelmat. Voi, kun nuo mainitsemasi ”sopivat järjestelytkin” olisi raportissa kerrottu selvemmin. Joustojen rooli ainakin on ratkaisevassa asemassa. Power-to-X jo itsessään joustaa, ja lisäksi kaikilta kuluttajilta vaaditaan siihen osallistumista. Suomen liikenteen sähköistäminen näyttäisi olevat ongelmana pienimmästä päästä.

    Sähkökonserni Katternö on pähkäillyt Ruotsin tulevaisuuden näkymiä, eivätkä ne tämän linkin mukaan ole kovinkaan auvoiset:

    https://katternodigital.fi/fi/article/ruotsin-energiajarjestelma-historiallisen-haasteen-edessa/

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Veikolle kysymys, miksei muillekin asiaa tunteville.

    Alustukseksi otettakoon oletus tai oikeastaan se tasapainolaskelmien tulos, että sähkön- ja lämmöntuotannon saa pysymään tasapainossa hyvinkin suurilla tuulivoiman osuuksilla, jos kaukolämpövoimalaitoksia on mukana kuviossa edelleen. Käyttömäärä polttavilla laitoksilla tosin pienenee. Mutta kun käyttötunnit pienenevät, pitenee myös käyttöikä, noin periaatteessa.

    Lämpöpumppu-CHP-lämpövarasto-yhdistelmillä voitaneen saavuttaa haluttu jousto kuluttajan kannalta vaivattomasti ja edullisesti verrattuna moneen muuhun vaihtoehtoon. Ollakseen kaikkien (paitsi uuden kehittäjien…) kannalta houkutteleva, kokonaisuutta pitäisi miettiä verojen, tasearvojen ym. kannalta vähän uusiksi, mutta se on järjestelykysymys. Vanhoja laitoksia ei siis tällä logiikalla pitäisi purkaa vaan antaa olla varalla, silloin tällöin käytettävinä tehotaseen hallitsemiseksi ja ylläpitää vaikkapa sitten jollakin tavalla yhteisesti kerätyin varoin. Kokonaisuutena tuo olisi todennäköisesti kuitenkin kuluttajille edullisin ratkaisu.

    Ja nyt se kysymys: onko tietoa/tutkimusta, paljonko ylös- alasajojen määrä vaikuttaa laitoksen käyttöikään? Lyhentää toki, mutta tässä aivan olennaista olisi tietää paljonko on paljon. Asia esitetään julkisuudessa hyvin mustavalkoisena, mutta sitä se tuskin on.

    Esittämääni ajatuksen kulkua sopii toki kommentoida muiltakin osin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Samuli Rinne:
      Veikolle kysymys, miksei muillekin asiaa tunteville.

      —-

      Esittämääni ajatuksen kulkua sopii toki kommentoida muiltakin osin.

      Tuskin nuo voimalaitosten käyttöiät kovin vahvasti ylös-alasajoista ovat kiinni, lisää huoltoja ja osien uusimista niin leima katsastuksesta ja taas kattilat kuumenee. Eri asia sitten miten kannattavaa toiminta on jos laskutustunnit ja tuntihinnat jäävät pieniksi. Jos nyt johonkin vertaa, niin 1970-luvun jäänmurtajat edelleen jäätä murtavat, ja yksi 1950-luvun murtaja kerran uusittuine koneineen (Voima) myös, vaikka uudemmat murtajat kait pystyvät toimimaan pienemmillä kuluilla.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

      1. antti: Tuskin nuo voimalaitosten käyttöiät kovin vahvasti ylös-alasajoista ovat kiinni, lisää huoltoja ja osien uusimista niin leima katsastuksesta ja taas kattilat kuumenee. Eri asia sitten miten kannattavaa toiminta on jos laskutustunnit ja tuntihinnat jäävät pieniksi.Jos nyt johonkin vertaa, niin1970-luvun jäänmurtajat edelleen jäätä murtavat,ja yksi 1950-luvun murtaja kerran uusittuine koneineen (Voima) myös, vaikka uudemmat murtajat kait pystyvät toimimaan pienemmillä kuluilla.

        Lämpö- ja ydinvoimaloiden alas- ja ylösajossa syntyy niiden paineastioihin, putkistoihin yms lämpötilaeroja ja sen seurauksena jännityksiä. Tämä puolestaan saattaa aiheuttaa komponentien väsymistä, joka aikanaan johtaa murtumiin. Nopeat muutokset paksuissa materiaaleissa ovat kaikista haitallisimpia. Tämän takia varsinkin PWR- ja BWR-ydinvoimaloissa tehomuutokset pyritään tekemään hissukseen. – Kvantitatiivista dataa asiasta minulla ei ole.

          (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.