HSL on tuhon tiellä

Pidän harmil­lise­na, että HSL nos­ti lipun­hin­to­ja peräti kahdek­sal­la pros­en­til­la alku­vi­ikos­ta tiukan äänestyk­sen jälkeen.

Täl­lä ker­taa pääsyylli­nen oli maan hal­li­tus, joka päät­ti nos­taa joukkoli­iken­teen arvon­lisäveroa. Sen vuok­si yksistään tarvit­ti­in kuu­den pros­entin hin­nanko­ro­tus. Itse veron vaiku­tus oli 3,6 pros­ent­tia. Lop­pu joh­tui siitä, että koro­tus vähen­tää myyn­tiä hin­ta­jous­ton takia. Maan hal­li­tus on myös laskenut autoilun vero­ja, joten se siitä.

Paljon pahempaa on kutenkin tulossa.

Jat­ka lukemista “HSL on tuhon tiellä”

24. Lisää kaupunkia alakeskuksiin!

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Asun­to­jen hin­noista voimme päätel­lä, että yhä use­ampi halu­aisi asua kaupunki­mais­es­ti, mielel­lään lähel­lä keskus­taa. Vas­taan tulee pula tont­ti­maas­ta. Keskus­tan tun­tu­mas­sa ole­vat alueet ovat jo täy­teen raken­net­tu­ja, eri­tyis­es­ti niiden mielestä, jot­ka siel­lä jo nyt asuvat.

Mik­si kaupunki­maista asum­ista ei voisi rak­en­taa keskus­to­jen ulkop­uolelle kuten Wienis­sä ja Kööpen­ham­i­nas­sa on tehty? Eikö nukku­malähiöi­den sijas­ta voisi olla vire­itä pikkukaupunke­ja, jot­ka olisi kytket­ty raideli­iken­teel­lä toisi­in­sa? Täl­lainen on eri­tyisen suosit­tua Sak­sas­sa. Jat­ka lukemista “24. Lisää kaupunkia alakeskuksiin!”

23. Nimbyt kaupungistumisen jarruna

Kali­for­nia on tai ainakin on ollut USA:n vetovoimaisin osaval­tio. Sen väk­iluku on kas­vanut nopeasti, minkä vuok­si Kali­for­ni­as­sa on asun­tokri­isik­si kut­sut­tu paha asun­top­u­la. Asum­i­nen on kallista, asun­not­to­mia ja asun­to­vaunuis­sa asu­via on paljon ja osaval­tion köy­hyysaste on korkein USA:n osaval­tioiden kesku­udessa, vaik­ka Kali­for­nia on kansan­tuot­teel­la henkeä kohden mitat­tuna Yhdys­val­tain rikkain osavaltio .

Dis­ney­landin työn­tek­i­jät uhka­si­vat lakol­la heinäku­us­sa 2024, kos­ka palk­ka ei riit­tänyt asumiseen kalli­is­sa Kali­for­ni­as­sa. Lakko väl­tet­ti­in huo­mat­tavil­la palkanko­ro­tuk­sil­la, jot­ka muun muas­sa nos­ti­vat yhtiön mak­saman min­imi­palkan 24 dol­lari­in tun­nil­ta, eli run­saaseen 3700 euroon kuukaudessa, jos työai­ka on 40 tun­tia viikossa.

Asumisen kalleus on johtanut yri­tyk­sis­sä palkkakus­tan­nusten nousu­un. Yri­tyk­siä ja väestöä on alka­nut siir­tyä Tex­as­i­in, joka on nouse­mas­sa men­estyk­sen kär­keen Yhdys­val­lois­sa. Väestö ikään­tyy monin paikoin, kos­ka nuoret eivät enää mah­du osaval­tioon. Jat­ka lukemista “23. Nim­byt kaupungis­tu­misen jarruna”

22. Markkinat hoitavat?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Entä jos antaisimme vain markki­noiden hoitaa asun­tokysymyk­sen? Kun asun­not ovat kalli­ita, niitä kan­nat­taa rak­en­taa lisää ja lop­ul­ta tar­jon­ta riit­tää tyy­dyt­tämään kysynnän.

Tämä toimii peri­aat­teessa, mut­ta aika­jänne on aivan liian pitkä. Taval­lisil­la hyödyke­markki­noil­la kysyn­nän ja tar­jon­nan tas­apain­ot­tumi­nen vie muu­ta­man vuo­den, kaupunkien asun­tomarkki­noil­la siihen voi men­nä kym­meniä vuosia tai se ei tas­apain­o­tu koskaan. Parem­paa tule­vaisu­ut­ta odoteltaes­sa asumisen kalleus muo­dos­tuu mon­elle eli­naikaisek­si taakak­si. Lisäk­si pul­lonkaulana ei ole talo­jen rak­en­t­a­mi­nen vaan raken­nuskelpoiset ton­tit halu­tu­il­la sijain­neil­la. Raken­nuska­p­a­siteet­tia syn­ty­isi kyl­lä lisää.

Onnek­si kaupunkei­hin muut­toon liit­tyy iner­ti­aa. Vaik­ka lop­ulliseen tas­apain­oti­laan on matkaa, asun­to­tuotan­to voi pysyä muu­tok­sen tahdis­sa, niin kuin se on pysynyt Oulus­sa ja Jyväskylässä. Se on pysynyt suh­teel­lisen hyvin myös Helsin­gin seudul­la, johon on raken­net­tu määräti­etois­es­ti lisää. Asumisen hin­ta on nous­sut, mut­ta ei läh­eskään niin paljon kuin vas­taavis­sa euroop­palai­sis­sa kasvukeskuk­sis­sa. Viime aikoina asumisen reaal­i­hin­ta on jopa laskenut, mitä voi pitää harv­inaise­na onnis­tu­misen merkkinä asun­topoli­ti­ikan osalta. Kaupun­gin vetovoimaa se ei mairit­tele. Jat­ka lukemista “22. Markki­nat hoitavat?”

21. Kuka pääsee kaupunkiin?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Miten vali­ta ne, jot­ka pää­sevät kaupunki­in asumaan, kun men­estyvi­in kaupunkei­hin pyrkii muut­ta­maan enem­män asukkai­ta kuin sinne mah­tuu, eikä asun­to­tuotan­toa saa­da nos­te­tuk­si kas­va­van kysyn­nän vauhdissa,

Mak­sukyky ratkaisee, jos ei tehdä mitään. Mon­en mielestä näin tulee ollakin, kos­ka he usko­vat, että suu­rit­u­loiset hyödyt­tävät kaupunkia eniten.

Eniten kaupun­ki kuitenkin hyö­tyy luo­vas­ta luokas­ta ja luo­va luok­ka kaupungista. Lon­toon ase­ma Bri­tann­ian talouden moot­to­ri­na on heiken­tynyt, kos­ka rikkaat työn­tävät luo­vaa luokkaa ulos kaupungista. Lon­toon erikoisuute­na on, että nämä rikkaat ovat tule­vat usein ulko­mail­ta, eivätkä ole muut­ta­mas­sa kaupunki­in pysyvästi. Jat­ka lukemista “21. Kuka pääsee kaupunkiin?”

20. Kaavoitus luo kohtuuttomia pikavoittoja

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

(Tässä luvus­sa esitän van­ho­ja muistin­varaisia tieto­ja eri maid­en tavoista leika­ta ansioton­ta arvon­nousua. Toivoisin apua väit­tei­den vahvis­tamises­sa  tai kumoamisessa.)

Olin vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa Helsin­gin kaupun­gin tarkas­tus­lau­takun­nan puheen­jo­hta­ja. Lau­takun­nalle annetus­sa koulu­tuk­ses­sa täh­den­net­ti­in, ettei kor­rup­tion vas­tus­tamises­sa tärkein­tä ole valvon­ta vaan kor­rup­ti­olle altistavien tilantei­den tun­nist­a­mi­nen ja poistaminen.

Kaavoituk­ses­sa saate­taan nos­taa jonkun maao­maisu­u­den arvo pil­vi­in samal­la kun toisen maan arvo kaavoituk­sen tulok­se­na jopa las­kee. Joku huono-onni­nen joutuu luovut­ta­maan maa­ta radan alle melko muodol­lista kor­vaus­ta vas­taan, kun toinen saa ase­man omis­ta­mansa maan viereen. Ranta­tont­ti Kata­janokalla on tuhat ker­taa kalli­impi kuin vas­taa­va ranta­tont­ti Inkoos­sa. Ero ei johdu eroista itse ton­tis­sa vaan siitä, että toisen ympärille on raken­net­tu kaupun­ki toisin kuin Inkoossa.

Maat­alous­maan arvoa voi sen omis­ta­ja nos­taa raivaa­mal­la pel­toa ja hoita­mal­la sitä hyvin. Hyö­ty tästä kuu­luu sil­loin omis­ta­jalle. Kaupunki­maan arvon­nousu sen sijaan on seu­raus­ta sen ympärille rak­en­tuneesta kaupungista. Tätä kut­su­taan ansiot­tomak­si arvon­nousuk­si. Ansioton arvon­nousu kos­kee lähin­nä kaupunki­maa­ta, mut­ta lievem­mässä muo­dos­sa tietysti myös maaseu­tu­taa­jamia. Kyl­lä maaseudul­lakin ohi kulke­va tie nos­taa tien var­rel­la ole­van kau­pan kan­nat­tavu­ut­ta ja tielin­jan oikaisu voi vas­taavasti viedä kau­pal­ta jok­seenkin kaik­ki asi­akkaat. Jat­ka lukemista “20. Kaavoitus luo kohtu­ut­to­mia pikavoittoja”

19. Kiinteistökaupunki ja palvelukaupunki

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Nyt on aika nos­taa toinenkin jal­ka ilmaan.

Helsin­gin kaupun­gin maao­maisu­us on noin kymme­nen mil­jardin euron arvoinen. Tai voi olla kuu­den mil­jardin. Oireel­lista on, ettei sum­maa edes tiede­tä, en minä ainakaan tiedä.

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la eräs tut­ta­vani ehdot­ti, että kun­ta jaet­taisi­in palvelukun­taan ja kiin­teistökun­taan, joil­la olisi eri hallinto.  Pidin aja­tus­ta aivan pöhkönä enkä sitä sen enem­pää poht­in­ut. Nyt ole huo­man­nut, että asi­as­sa voisi olla itua. Tosin pitäisin molem­mat saman kaupung­in­val­tu­us­ton alaisu­udessa. Jat­ka lukemista “19. Kiin­teistökaupun­ki ja palvelukaupunki”

18. Sallitaan kaikki mitä ei kielletä?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Niukan tont­ti­maan käytössä tulisi suosia suh­teel­lista etua eli kaavoit­taa kukin tont­ti siihen tarkoituk­seen, mihin se suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaan parhait­en sopii. Kaupun­ki muut­tuu ja kehit­tyy kuitenkin koko ajan. Ei kestänyt kuin 30 vuot­ta, kun piilokont­to­rien jah­taamien muut­tui Helsin­gin keskus­tas­sa toimis­to­jen suo­jelemisek­si asumisen paineil­ta. Vielä 1980-luvul­la kiin­teistö­jen omis­ta­jat halu­si­vat muut­taa omis­tami­aan asun­to­ja toimis­toik­si ja nyt he halu­a­vat muut­taa toimis­to­ja asun­noik­si. Suh­teelli­nen etu on muut­tunut. Tässä muu­tok­ses­sa kaavoit­ta­ja on hel­posti aina vähän jäl­jessä ja tulee sik­si tah­tomat­taan jar­rut­ta­neek­si kehitystä.

Kaavoitus ei voi olla vapaa­ta, kos­ka esimerkik­si saas­tut­tavaa tehdas­ta ei voi rak­en­taa keskelle asuinaluet­ta. Entä jos kaavoituk­sel­la vain kiel­let­täisi­in toim­inta, joka ei ton­tille sovi, mut­ta sal­lit­taisi­in kaik­ki, mitä ei ole erik­seen kiel­let­ty? Räys­täsko­rkeu­den voi määrätä ja julk­i­sivunkin olisi hyvä sopia naa­pu­rus­toon, mut­ta seinien sisäl­lä saisi olla vapaasti vaikka­pa asun­to­ja, toimis­to­ja, majoi­tus­ta, kaup­po­ja tai auto­hal­li. Näin tont­tien omis­ta­jat voisi­vat reagoi­da muu­tok­si­in nopeasti ja ehkäpä ottaa kaavoit­ta­jaa parem­min huomioon, mikä tont­ti sopii asumiseen ja mikä toimis­tok­si ja kuin­ka pitkään. Jos muu­tos asun­nos­ta toimis­tok­si ja takaisin olisi vapaa­ta, raken­nus­su­un­nit­telus­sa otet­taisi­in parem­min huomioon mah­dol­lisu­us käyt­tö­tarkoituk­sen muu­tok­seen. Jat­ka lukemista “18. Sal­li­taan kaik­ki mitä ei kielletä?”

17. Suunnittelijaa tarvitaan yhä

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Yllä olev­as­ta voisi kuvitel­la, että suosit­te­len kaupunkisu­un­nit­telun kor­vaamista hin­tamekanis­mil­la, johon julkisen val­lan on vain osat­ta­va ympätä ulkois­vaiku­tusten oikea hinnoittelu.

Kaupunkisu­un­nit­telu on niin mon­imutkaista, ettei mikään markki­noiden näkymätön käsi siitä selviä tai ainakin opti­maaliseen tulok­seen pää­tymi­nen veisi pitkään, jopa vuo­sisato­ja. Kaupunkisu­un­nit­telun on tun­nis­tet­ta­va eri­laiset tilatarpeet oike­as­sa suh­teessa ja siinä hin­tamekanis­mil­la on paljon ker­rot­tavaa. Sitä kan­nat­taisi kuun­nel­la herkäl­lä kor­val­la, mut­ta ei totel­la sokeasti. Jat­ka lukemista “17. Suun­nit­teli­jaa tarvi­taan yhä”

Oppimateriaaleista pitäisi maksaa toisella tavalla.

Koulu­jen pitäisi mak­saa kiin­teä oppi­lasko­htainen mak­su oppi­ma­te­ri­aa­li­nen tuot­ta­jille sen mukaan, kenen tuot­ta­man mate­ri­aalin mukaan ne opet­ta­vat ja kir­jo­jen pitäisi mak­saa noin euron. 

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to keskusteli eilen oppi­ma­te­ri­aalien ilmaisu­ud­es­ta. Oli­han hal­li­tus jo ehtinyt päät­tää, että kir­jat tule­vat mak­sullisik­si niille luki­o­laisille, jot­ka ovat jääneet ker­ran luokalle tai olleet vuo­den vai­h­to-opiske­li­joina. Tämän älyt­tömyy­den hal­li­tus ehti jo perua, mut­ta keskustelus­sa nousi esille kysymys oppikir­joista ja dig­i­taalis­es­ta oppimateriaalista.

Koulut säästävät nyt jaka­mal­la oppi­ma­te­ri­aa­li­nen vain dig­i­taalise­na. Mon­elle paperikir­ja sopii parem­min, eikä siinä ole näp­päi­men päässä Tik­tokia. Jat­ka lukemista “Oppi­ma­te­ri­aaleista pitäisi mak­saa toisel­la tavalla.”