Oppimateriaaleista pitäisi maksaa toisella tavalla.

Koulu­jen pitäisi mak­saa kiin­teä oppi­lasko­htainen mak­su oppi­ma­te­ri­aa­li­nen tuot­ta­jille sen mukaan, kenen tuot­ta­man mate­ri­aalin mukaan ne opet­ta­vat ja kir­jo­jen pitäisi mak­saa noin euron. 

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to keskusteli eilen oppi­ma­te­ri­aalien ilmaisu­ud­es­ta. Oli­han hal­li­tus jo ehtinyt päät­tää, että kir­jat tule­vat mak­sullisik­si niille luki­o­laisille, jot­ka ovat jääneet ker­ran luokalle tai olleet vuo­den vai­h­to-opiske­li­joina. Tämän älyt­tömyy­den hal­li­tus ehti jo perua, mut­ta keskustelus­sa nousi esille kysymys oppikir­joista ja dig­i­taalis­es­ta oppimateriaalista.

Koulut säästävät nyt jaka­mal­la oppi­ma­te­ri­aa­li­nen vain dig­i­taalise­na. Mon­elle paperikir­ja sopii parem­min, eikä siinä ole näp­päi­men päässä Tiktokia.

Olen kir­joit­tanut tästä aiem­minkin, mut­ta ker­taus on opin­to­jen äiti. Paperisen kir­jan painami­nen mak­saa mar­gin­aa­likus­tan­nuk­se­na noin yhden euron. Sik­si oppi­ma­te­ri­aalin pitäisi olla saatavil­la euron hin­taan kir­jal­ta. Kir­jo­ja ei kan­na­ta myöskään kier­rät­tää, sil­lä luet­tu oppikir­ja on mitä arvokkain asia kir­jahyllyssä. Aina voi kat­soa, mitä siinä oikein sanottiinkaan.

Oppikir­ja­ma­te­ri­aalien tek­i­jöi­den pitää tietysti saa­da kor­vaus työstään, mut­ta nyt mak­se­taan väärästä asi­as­ta ja se tuot­taa suuren hyv­in­voin­ti­tap­pi­on. Pitäisi siir­tyä siihen, että koulut mak­sa­vat kiin­teän hin­nan oppi­las­määrästä riip­pu­van hin­nan sille mate­ri­aalin tuot­ta­jalle, jon­ka mukaan ne opet­ta­vat. Tämä myisi koul­ulle tämän lisäk­si paine­tut kir­jat sil­lä noin yhden euron marginaalihinnalla.

Koulut mak­saisi­vat oppi­ma­te­ri­aaleista suun­nilleen yhtä paljon kuin nyt, oppi­ma­te­ri­aalien tuot­ta­jat saisi­vat suun­nilleen yhtä korkean kor­vauk­sen työstään kuin nyt, mut­ta oppi­laat saisi­vat oppikir­jat omikseen.

Helsin­ki ei pysty tätä älyt­tömyyt­tä yksin kor­jaa­maan. Maan hal­li­tuk­sen pitäisi tehdä asialle jotain.

Tai sit­ten Helsin­gin pitää sopia asi­as­ta suo­raan kus­tan­ta­mo­jen kanssa, mut­ta tämä jär­jeste­ly voisi vuo­taa niin, että van­taalaiset oppi­laat han­kki­vat kir­jansa ”helsinkiläis­inä” mak­samat­ta sisäl­lön tuot­ta­jille mitään.

7 vastausta artikkeliin “Oppimateriaaleista pitäisi maksaa toisella tavalla.”

  1. Helsin­ki ja muu­ta­ma muu isom­pi kun­ta, voisi teet­tää omat kir­jat. Muut voisi niistä valkata halu­a­mansa. Kaik­ki voisi painat­taa paper­ille niin mon­ta kuin haluavat

  2. Kym­menisen vuot­ta sit­ten eräät akti­iv­it ajoi­vat Avoimien oppi­ma­te­ri­aalien asi­aa ja perus­ti­vat esim. yhdis­tyk­sen tälle: http://avoimetoppimateriaalit.fi/

    Sen jäl­keen hom­ma tun­tuu kuolleen, mut­ta lop­putu­lok­se­na tuos­ta tuli ainakin muu­ta­ma perusk­oulun matem­ati­ikan kir­ja, jot­ka, kiitos avoimuu­den, edelleen ovat saatavil­la, luet­tavis­sa ja vaik­ka muokat­tavis­sakin netissä.

    Täl­laisel­la toimin­nal­la oppi­ma­te­ri­aalit pitäisi tuot­taa. Voisi kuvitel­la, että Avoimet oppi­ma­te­ri­aalit ry:n toim­inta olisi saanut enem­män tuul­ta alleen, jos se olisi vaikka­pa saanu Ope­tus­min­is­ter­iöltä hie­man rahoi­tus­ta toim­intaansa. Mut­ta hom­maan varsi­nais­es­ti osal­lis­tuneet var­maan osaa­vat tarkem­min ker­toa, mik­si toim­inta hiljeni.

    1. Kyl­lä minus­ta oppi­ma­te­ri­aale­ja voisi­vat tuot­taa ihan ammat­ti­laiset ja heille pitäisi siitä mak­saa. Ongel­ma on, että nyt mak­se­taan väärää kaut­ta (kir­jan hin­nas­sa) ja saadaan vält­tämään painet­tu­ja kirjoja.

      1. Niin no yksi vai­h­toe­hto tosi­aan voisi olla että val­tio mak­saa niiden mate­ri­aalien tuotan­nos­ta ihan ammat­ti­laisille. Eli vaik­ka rahoi­tus­ta ton kaltaiselle RY:lle jolle tar­jot­taisi­in sen ver­ran rahaa että on varaa käyt­tää ammat­ti­laisia ja mak­saakin heille. Ja julka­i­sisi kaiken tuot­ta­mansa avoimel­la lisenssil­lä jol­loin siitä hyö­ty­isi koko kansa.

        Julkisen sek­torin ide­ol­o­gista vas­tus­tamista har­ras­taville se ei tietenkään käy.

      2. “Kyl­lä minus­ta oppi­ma­te­ri­aale­ja voisi­vat tuot­taa ihan ammat­ti­laiset ja heille pitäisi siitä maksaa.”

        Muka­van eri­lainen kom­ment­ti tämän päivän Suomes­sa. Tuli ihan lap­su­us mieleen, jol­loin oli paljon vas­taavia, kuten raa­ma­tus­ta tut­tu “Työmies on palkkansa ansainnut”. 

        Nykyi­nen meno on nimit­täin sitä, että työtä tekevälle ei todel­lakaan tun­nu kuu­lu­van mikään muu kuin työstä tule­va ilo “ain laulain työtäs tee” ja “kyl­lä työ tek­i­jään­sä kiittää”.

        Eläkeukot kuvit­telee, että suo­mi ei olisi men­nyt per­sus­tavalaa­tuis­es­ti rikki

  3. Aja­tus on todel­la hyvä! Samal­la ymmär­rän, mil­lainen val­ta­va vas­tus­tus siltä kus­tan­ta­mokoneis­ton puolelta tulee. Mitenköhän tämän voisi toteuttaa?

  4. Erik­seen paperi­sta ja sisäl­löstä mak­sami­nen olisi toki tehokas­ta, mut­ta miten sinne päästään? 

    Nythän oppikir­jan hin­nois­sa ote­taan väistämät­tä huomioon se, että kir­jo­ja kier­rätetään. Jos koulu ostaisi täl­lä peri­aat­teel­la yhden vuo­den kir­jat, sen pitäisi saa­da ne siis selvästi halvem­mal­la. Mil­laisel­la sopimuse­hdol­la tai lail­la varmi­s­tat sen, ettei koulu fuskaakin, ja rupea kier­rät­tämään kir­jo­ja? Kuka tämän toteu­tu­mista valvoisi?

    Esim. monivuo­tiset sopimuk­set oli­si­vat huono idea. Koulut elävät taloudel­lises­sa epä­var­muudessa, tämä hait­taisi oppikir­ja­markki­noiden kil­pailua, eikä kukaan edes tiedä, mil­loin esim. seu­raa­va ope­tus­su­un­nitel­ma astuu voimaan. Peri­aat­tes­sa myös opet­ta­jien pitäisi pystyä päät­tämään käyt­tämän­sä oppi­ma­te­ri­aali, ja opet­ta­jat vaihtuvat.

    Paperikir­jat mak­sut­tomas­sa lukiois­sa ovat joka tapauk­ses­sa ongel­ma. Muis­te­taan, että lukioil­la­han ei ole koskaan ollut logis­ti­ikkaa kir­jo­jen jakamista varten. Tyhjästä pitäisi siis rak­en­taa sel­l­ainen, jol­la saataisi­in jaet­tua 6 oppikir­jaa jokaista opiske­li­jaa kohden viidesti (abeille kol­mesti) vuodessa, tarkkaa tarvit­tavaa määrää etukä­teen tietämät­tä. Perusk­ouluis­sa asia on eri, kos­ka kir­jo­ja on vähem­män, niitä varten raken­nuk­sis­sa on kir­javaras­tot, eikä oppi­laat val­itse itse kursse­jaan. Lukio­raken­nuk­sis­sa ylimääräistä varas­toti­laa ei ole, ja samas­sa luokas­sa voi olla peri­aat­teessa peri­odin aikana 8 eri kurssia, jos­sa kul­lakin on 30 opiske­li­jaa, eikä ne 240 kir­jaa luokkaankaan aivan itses­tään noin vain sujahda.

    Tietysti voi sanoa, että luki­o­laiset han­kkikoot kir­jansa jostakin kir­jakau­pan tapais­es­ta jonkin­laista seteliä vas­taan. Tätäkään logis­ti­ikkaa ei tietenkään ole enää ole­mas­sa, ja jonkun pitäisi se setelijär­jestelmäkin kehittää.

    Sama hin­noit­telu­on­gel­ma on aina koskenut kaikkea fyy­sistä medi­aa. Sitä ei ole koskaan ratkaistu, kos­ka se ei oikein ole mitenkään järkevästi ratkaistavissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.