Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
(Tässä luvussa esitän vanhoja muistinvaraisia tietoja eri maiden tavoista leikata ansiotonta arvonnousua. Toivoisin apua väitteiden vahvistamisessa tai kumoamisessa.)
Olin vuosituhannen vaihteessa Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Lautakunnalle annetussa koulutuksessa tähdennettiin, ettei korruption vastustamisessa tärkeintä ole valvonta vaan korruptiolle altistavien tilanteiden tunnistaminen ja poistaminen.
Kaavoituksessa saatetaan nostaa jonkun maaomaisuuden arvo pilviin samalla kun toisen maan arvo kaavoituksen tuloksena jopa laskee. Joku huono-onninen joutuu luovuttamaan maata radan alle melko muodollista korvausta vastaan, kun toinen saa aseman omistamansa maan viereen. Rantatontti Katajanokalla on tuhat kertaa kalliimpi kuin vastaava rantatontti Inkoossa. Ero ei johdu eroista itse tontissa vaan siitä, että toisen ympärille on rakennettu kaupunki toisin kuin Inkoossa.
Maatalousmaan arvoa voi sen omistaja nostaa raivaamalla peltoa ja hoitamalla sitä hyvin. Hyöty tästä kuuluu silloin omistajalle. Kaupunkimaan arvonnousu sen sijaan on seurausta sen ympärille rakentuneesta kaupungista. Tätä kutsutaan ansiottomaksi arvonnousuksi. Ansioton arvonnousu koskee lähinnä kaupunkimaata, mutta lievemmässä muodossa tietysti myös maaseututaajamia. Kyllä maaseudullakin ohi kulkeva tie nostaa tien varrella olevan kaupan kannattavuutta ja tielinjan oikaisu voi vastaavasti viedä kaupalta jokseenkin kaikki asiakkaat. Jatka lukemista “20. Kaavoitus luo kohtuuttomia pikavoittoja”