Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
Niukan tonttimaan käytössä tulisi suosia suhteellista etua eli kaavoittaa kukin tontti siihen tarkoitukseen, mihin se suhteellisen edun periaatteen mukaan parhaiten sopii. Kaupunki muuttuu ja kehittyy kuitenkin koko ajan. Ei kestänyt kuin 30 vuotta, kun piilokonttorien jahtaamien muuttui Helsingin keskustassa toimistojen suojelemiseksi asumisen paineilta. Vielä 1980-luvulla kiinteistöjen omistajat halusivat muuttaa omistamiaan asuntoja toimistoiksi ja nyt he haluavat muuttaa toimistoja asunnoiksi. Suhteellinen etu on muuttunut. Tässä muutoksessa kaavoittaja on helposti aina vähän jäljessä ja tulee siksi tahtomattaan jarruttaneeksi kehitystä.
Kaavoitus ei voi olla vapaata, koska esimerkiksi saastuttavaa tehdasta ei voi rakentaa keskelle asuinaluetta. Entä jos kaavoituksella vain kiellettäisiin toiminta, joka ei tontille sovi, mutta sallittaisiin kaikki, mitä ei ole erikseen kielletty? Räystäskorkeuden voi määrätä ja julkisivunkin olisi hyvä sopia naapurustoon, mutta seinien sisällä saisi olla vapaasti vaikkapa asuntoja, toimistoja, majoitusta, kauppoja tai autohalli. Näin tonttien omistajat voisivat reagoida muutoksiin nopeasti ja ehkäpä ottaa kaavoittajaa paremmin huomioon, mikä tontti sopii asumiseen ja mikä toimistoksi ja kuinka pitkään. Jos muutos asunnosta toimistoksi ja takaisin olisi vapaata, rakennussuunnittelussa otettaisiin paremmin huomioon mahdollisuus käyttötarkoituksen muutokseen.
Saako asuntoja rakentaa keskelle teollisuusaluetta? Periaatteessa kyllä, sillä asutus ei haitaa teollisuutta vaan teollisuus aluetta, mutta terveysmääräykset on tietysti otettava huomioon.
Entä tarve turvata alueen työpaikat tai puolustaa lapsiperheitä raadollisilla asuntomarkkinoilla? Niissä kannattaisi käyttää ohjaajana rahaa. Tontin vuokra tai kiinteistövero olisi toimistoille alempi, jos halutaan enemmän toimistoja. Samalla tavoin olisi mahdollista suosia perheasuntojen kokoisia asuntoja, jos se katsotaan aiheelliseksi. Kivijalkakauppojen suosimiseen hintaohjaus olisi myös parempi kuin tiukat määräykset.
Pihasta olisi oltava normi lapsia varten, mutta muun osan tontista saisi käyttää vapaasti rakentamiseen räystäskorkeuden puitteissa tai vaikka pysäköintiin, jos autopaikkoja pidetään asuntoja tärkeämpinä. Yhteismaaongelman torjumiseksi pitäisi pysäköinnin tontin ulkopuolella tietysti olla kiellettyä tai maksullista.
Yksi kaupunkisuunnittelun tavoitteista on vapaiden näkymien puolustaminen. Siksi osalla tontista voi kieltää rakentamisen tai määrätä alemman räystäskorkeuden.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä
Jostain muistelisin lukeneeni, että Japanissa kaavoitus toimii jotenkin näin. Että on olemassa eri “haittaluokat” ja alueelle saa rakentaa korkeintaan niin haitallisia rakennuksia kuin luokkaan kuuluu. Vähemmän haitallisia saa myös halutessaan rakentaa. Eli juurikin niin, että jos alue on kaavoitettu tehtaille, siihen saa rakentaa melkein mitä vain, koska tehtaat luetaan haitallisimpaan joukkoon. Kaupalliseen käyttöön kaavoitetulle alueelle saa rakentaa esimerkiksi asuintaloja kauppojen lisäksi, mutta ei taas tehtaita, jotka luetaan haitallisemmiksi.
Ajattelen, että tässä on vapaamatkustajan ongelma samaan tapaan kuin kaavoituksen tuottojen kohdentumisessa maanomistajalle. Kun alueella on jollain tapaa haluttavaa toimintaa, oli sitten asutusta tai teattereita, se houkuttelee sinne myös haitallista toimintaa, joka menestyy vain koska toiset ovat panostaneet kehittämiseen, ja ryöstää näiden kehitystyön hedelmät ja haittaa aluetta. Siksi tarvitaan keskitetty ohjaus eli melko tarkka kaavoitus.
Idea tässä kai oli, että tuollaiset haitat pyrittäisiin kieltämään mutta useimmat asiat, jotka eivät olisi erikseen kiellettyjä, olisivat sallittuja. Nykyään kai on enemmän toisin päin, eli kiellettyä ovat useimmat asiat, jotka eivät ole erikseen sallittuja.
Mutta nämä haitat eivät välttämättä ole mitään selkeästi kiellettäviä asioita. Esimerkkejä joista joku ei provosoidu on vaikea keksiä, mutta periaatteessa yksi rakentaa vaivalla kivan asuinalueen laadukkaalla suunnittelulla, panostamalla sisäpihojen puistoihin ja toinen lypsää sitä omalla ruokottomalla slummillaan, retail parkilla, halpiskapakalla, autopohjaisella ostoskeskuksella, bensis/autopesula/katsastuskonttoriyhdistelmällä ja drive-in mäkkärillä.
> Entä jos kaavoituksella vain kiellettäisiin
> toiminta, joka ei tontille sovi
Tällainen malli siirtäisi vain päätösvaltaa valtuutetuilta virkamiehille, koska jonkunhan pitää kuitenkin loppupelissä tehdä TULKINTA siitä, mikä on sopimatonta.