19. Kiinteistökaupunki ja palvelukaupunki

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Nyt on aika nos­taa toinenkin jal­ka ilmaan.

Helsin­gin kaupun­gin maao­maisu­us on noin kymme­nen mil­jardin euron arvoinen. Tai voi olla kuu­den mil­jardin. Oireel­lista on, ettei sum­maa edes tiede­tä, en minä ainakaan tiedä.

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la eräs tut­ta­vani ehdot­ti, että kun­ta jaet­taisi­in palvelukun­taan ja kiin­teistökun­taan, joil­la olisi eri hallinto.  Pidin aja­tus­ta aivan pöhkönä enkä sitä sen enem­pää poht­in­ut. Nyt ole huo­man­nut, että asi­as­sa voisi olla itua. Tosin pitäisin molem­mat saman kaupung­in­val­tu­us­ton alaisuudessa.

Hallintoa ei tarvit­sisi eriyt­tää, mut­ta kaupun­gin kiin­teistöo­maisu­ut­ta kan­nat­taisi ehkä todel­la hoitaa kuin yksi­ty­istä omaisuutta.

Sil­loin omaisu­u­den arvoon kohdis­tu­vat investoin­nit – investoin­nit urbaanei­hin mukavuuk­si­in – saat­taisi­vat tul­la kan­nat­taviksi. Saisimme laadukkaam­paa kaupunki­ti­laa ja parem­man kaupun­gin. Tai voitaisi­in ainakin selvit­tää, kävisikö näin.

Nyt kaupun­gin maao­maisu­u­den arvoa paran­tavia meno­ja käsitel­lään eril­lään tuloista. Se ei tuo­ta järke­viä ratkaisuja.

Joskus kun olin vielä kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa kysyin käsiteltäessä Vihd­in­tien pikaratikkaa (nyky­isin Län­si-Helsin­gin ratik­ka), paljonko se nos­taa kaupun­gin omis­ta­man maan arvoa. Ei osat­tu vas­ta­ta, mut­ta seu­raavas­sa kok­ouk­ses­sa ker­rot­ti­in, että se nos­taa kaupun­gin maao­maisu­u­den arvoa enem­män kuin sen rak­en­t­a­mi­nen mak­saa. Han­ke tuot­taisi siis kaupungille voittoa.

Jos kaupun­gin maao­maisu­us olisi park­keer­at­tu kiin­teistökaupun­gin omaisu­udek­si, pikaratik­ka olisi toteutet­tu sen enem­pää kum­mas­telemat­ta. Nyt sitä käsitel­lään menona meno­jen joukossa.

Nyky­mallis­sa joku voi kiistää, onko järkevää rak­en­taa pikaratik­ka, kun rahaa tarvi­taan sosi­aali­palvelui­hin kiireem­min. Voidaan ehkä tarvi­ta, mut­ta tuo investoin­ti tuot­taa rahoituk­sen. Ilman tuo­ta investoin­tia sitä rahaa ei myöskään olisi, ei myöskään niihin sosiaalipalveluihin.

Olin pitkään Helen oy:n hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jana. Sinä aikana investoimme ener­giahuoltoon parin mil­jardin euron edestä. Se meni jouhev­asti hal­li­tuk­sen päätök­sil­lä – tosin isoim­mat investoin­nit piti hyväksyt­tää kon­serni­jo­hdol­la. Tätä kan­nat­taa ver­ra­ta investointi­na vaikka­pa Län­simetroon. Helenin hal­li­tuk­sen pöy­däl­lä oli­vat yhtä aikaa tulot ja menot, ja pysty­imme arvioimaan investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta. Jos tuo pari mil­jar­dia olisi kiertänyt kaupung­in­val­tu­us­ton kaut­ta ja se olisi kil­pail­lut rahoituk­ses­ta koulu­toimen kanssa, käyt­täisimme edelleen kallista hiilivoimaa.

Kruunuvuorenranta yhtiönä?

Kun Kru­unuvuoren­ran­taa suun­nitelti­in, esitin harkit­tavak­si, pitäisikö siitä tehdä kaupun­gin omis­ta­ma yhtiö, johon kaupun­ki lait­taisi apport­tio-omaisuute­na maan.  Tämä yhtiö olisi rak­en­tanut kus­tan­nuk­sel­laan myös ratikkay­htey­den keskus­taan. Se nimit­täin on myös kan­nat­ta­va investoin­ti, vaik­ka muu­ta kuvitel­laan. Yhtiön olisi kan­nat­tanut investoi­da moni­in laatutek­i­jöi­hin, joi­hin nyt ei ole varaa.

Tätä aja­tus­ta vas­taan on help­po argu­men­toi­da. Esimerkik­si ratik­ka kan­nat­taa vetää saman tien myös muualle Laa­jasa­loon. Miten ne hyödyt näky­i­sivät Kru­unuvuoren­ran­ta-yhtiön taseis­sa? Kru­unuratik­ka-han­kkeen yhtey­dessä kaupun­ki päät­ti myl­lätä muu­takin. Sen muun hin­ta on suurem­pi kuin ratikkasil­lan hin­ta. Esimerkik­si surullisen kuu­luisa Hakani­men sil­taru­milus kor­vat­ti­in uudel­la. Kyl­lä kai tästä olisi voitu sopia.

Entä välttämättömän varikot?

Kaavoituk­sel­la osoite­taan maa­ta myös vält­tämät­tömi­in toimi­in, kuten varikkoalueisin, joi­ta tarvi­taan tei­den ja rato­jen kun­nos­s­api­toa varten. Jos kiin­teistökaupun­ki osoit­taisi maa­ta vain tuot­tavimpi­in kohteisi­in, mihin varikkoalueet joutuisivat?

Varikkoalueet jou­tu­isi­vat mak­samaan käyt­tämästään maas­ta vai­h­toe­htoiskus­tan­nusten ver­ran. Kun se mak­saisi siitä kaupungille, varsi­naista tap­pi­o­ta ei syn­ty­isi, mut­ta varikko­toimin­noista vas­taa­vat jou­tu­isi­vat pohti­maan, kuin­ka arvokkaal­la maal­la niiden kan­nat­taa sijai­ta. Idea olisi sama kuin Helsin­gin nyt soveltamis­sa sisäi­sis­sä vuokrissa.

Tietysti kiin­teistökaupun­ki voisi toimia toisinkin ja ajatel­la, että kos­ka varikko on vält­tämät­tömyys, sille kan­nat­taa vara­ta maa­ta. Ilman sitä mikään ei toimisi ja maan yhteen­las­ket­tu arvo laskisi.

Samas­ta syys­tä kan­nat­taa vara­ta riit­tävästi tilaa puis­toille ja viher­alueil­la ja pitää ne kunnossa.

Maan osoit­ta­mi­nen sosi­aaliseen asun­to­tuotan­toon sujuisi niin kuin nytkin. Se merk­it­see tulo­jen mene­tys­tä, mut­ta niin se merk­it­see nytkin.

Yksi sudenkuop­pa on ilmeinen. Jos urbaanei­hin mukavuuk­si­in investoin­ti perus­tu­isi kan­nat­tavu­u­teen, miten niitä saataisi­in vähä­varaisem­mille alueille? Tilanne ei muut­tuisi nykyis­es­tä – ei niitä saa­da nytkään – mut­ta kyl­lä tähänkin keinot löytyisivät.

Yllä ole­va saa var­maan sukat pyörimään mon­en jalois­sa. Aivan täl­laise­na esi­tys­tä ei var­maankaan voi toteut­taa. Mut­ta väitän, että jos kaupun­ki ajat­telisi enem­män maao­maisuuten­sa arvoa niin, että investoin­nit urbaanei­hin mukavuuk­si­in voitaisi­in tehdä yhtä jouhev­asti kuin Helen omat voit­toa tuot­ta­vat investointin­sa, kaupungista tulisi sekä parem­pi paikkaa elää ja asua että menestyvämpi.

= = = =

Yllä ole­va tek­sti perus­tuu käsi­tyk­seen, että kaupun­ki ali-investoi urbaanei­hin mukavuuk­si­in ja että julkisen tilan laatu on sen vuok­si alem­pi kuin se olisi markkinaehtoisesti.

Seu­raa­va luku tästä.

Kir­jan alku­un tästä

23 vastausta artikkeliin “19. Kiinteistökaupunki ja palvelukaupunki”

  1. Joskus kuulee argu­men­toita­van, että myös sosi­aali­palvelui­hin tai koulu­toimeen laitet­ta­va rahoi­tus on myös investoin­ti, joka tuot­taa rahaa tulevaisuudessa.

    Mitäs mieltä tästä?

    1. Eri alueen investoin­ti. Kiin­teistöpuoli rahoit­taa itse itsen­sä. Koulu­tus tekee sen myös. Tuo on vähän saman­lainen aja­tusvirhe kun aikanaan maat­alousy­htiöis­sä, mis­sä met­sän hakkaamisel­la piti rahoit­taa navet­tain­vestoin­nit ja jos uud­is­tuk­seen ei ollut varaa/haluja, niin sit­ten tehti­in suopel­to­ja. Myöhem­min niitä on takaisin met­sitet­ty koivu leimikoiksi

      1. Nyt Gabrielil­la on joku täy­delli­nen väärinkäsi­tys met­sien uudistushakkuista.
        Aina kun on tehty avo­hakkuu niin se on ollut pakko uud­is­taa. Siemen­puil­la tai istu­tuk­sil­la, ja tarkas­tus n 10 vuo­den päästä. 1980 luvun lop­ulle uud­is­tamista varten myyn­ti­t­u­loista piti tehdä vaku­ustal­letus. Sitä käytet­ti­in uud­is­tamisku­lui­hin ja osa jäi vaku­udek­si 10 vuodeksi.
        2014 met­sälain uud­is­tamises­sa met­sän uud­is­tamisen ehto­ja helpotet­ti­in. Ilmeis­es­tikin jatku­van kas­vatuk­sen takia. Pieleen meni ja juurikin jatku­van kas­vatuk­sen löperöi­den ehto­jen takia.

    2. Näitä argu­ment­te­ja heit­el­lään aika holtit­tomasti. Koulu­tus ei ole investoin­ti vaan juok­se­va meno. Kuitenkin joskus säästöt voivat tul­la varsin kalli­ik­si tule­vaisu­udessa, eli juok­se­va meno on sil­loin erään­lainen “investoin­ti” tai sen laimin­lyön­ti negati­ivi­nen investointi.

      1. Jos koulu­tus ei ole investoin­ti, eli sijoi­tus jon­ka olete­taan mak­sa­van itsen­sä takaisin pitkäl­lä aikavälil­lä takaisin, niin mik­si mei­dän tulisi lait­taa rahaa koulutukseen?

      2. Koulu­tus on kan­nat­tavaa, mut­ta se ei ole inve­ston­ti siinä mielessä, että olisi oikein velka­an­tua sen takia — siis, että koulu­tu rahoite­taan kokon­aan velal­la. Kun näin tekee vaikka­pa sata vuot­ta put­keen, on aika pahasti velois­sa. Koulu­tus on pysyvä meno, niin kuin terveydenhuoltokin.

      3. Koulu­tus on kan­nat­tavaa, mut­ta se ei ole inve­ston­ti siinä mielessä, että olisi oikein velka­an­tua sen takia – siis, että koulu­tu rahoite­taan kokon­aan velal­la. Kun näin tekee vaikka­pa sata vuot­ta put­keen, on aika pahasti velois­sa. Koulu­tus on pysyvä meno, niin kuin terveydenhuoltokin. 

        Eikö tämä kään­täen tarkoi­ta että koulu­tuk­seen käyte­tyt rahat olisi kan­nat­tavam­paa ennem­min sijoit­taa sinne mis­tä niistä saa parem­man tuo­ton? Riip­pumat­ta ovatko rahat velka­ra­ho­ja vai mitä tahansa mui­ta. Rahal­la­han on aina ole­mas­sa vai­h­to­tuot­to, eli että se että laita­mme rahaa koulu­tuk­seen estää sen että lait­taisimme saman rahan johonkin tuottavampaan.

      4. Peru­sope­tus on juok­se­va meno, mut­ta esim. Tohlopis­sa Tamkin Taide&Viestintä tuot­taa jatku­val­la syötöl­lä AV alan yri­tyk­siä. Ei se mikään Pasila/Pöllölaakso ole, mut­ta ohjel­matuotan­to on aika vah­vaa Pirkan­maal­la. Korkeak­oulu­tus on investoin­tia hyvinkin pitkälti.

      5. Ei tarkoita. 

        Kak­si valtiota.

        Val­tio A on velkainen ja ottaa velkaa juok­se­vi­in menoi­hin­sa. Se ottaa/saa velkaa 2% (vuosi)korolla.
        Val­tio B on vela­ton. Se sijoit­taa yli­jäämään­sä anta­mal­la muille val­tioille velkaa 2% (vuosi)korolla.

        Kumpikin käyt­tää ident­tiseen koulu­tuk­seen 10 miljoon­aa vuodessa. Niiden kansat ovat myös ident­tistä, eli ero­ja ei tule senkään suh­teen. Molem­mat kuitenkin hok­si­vat että koulu­tus ei olekaan hyvä investoin­ti ja lopet­ta­vat koulu­tuk­sen tarjoamisen.

        Val­tio A säästää koulu­tuk­sen lopet­tamisel­la vuodessa 10 000 000€, ja lisälainan ottamisen 2% koron eli yhteen­sä 10 200 000€.
        Val­tio B sijoit­taa säästämän­sä 10 000 000€ saaden sille 2% tuo­ton. Eli se tien­aa koulu­tuk­sen lopet­tamisel­la 10 200 000€.

        Toki luvut kas­va­vat kun vuosia tulee lisää, eli tulee korkoa korolle. Molem­mat luvut kuitenkin kas­va­vat saman verran. 

        Kum­mallekin siis koulu­tus on yhtä iso investoin­ti, riip­pumat­ta rahoit­taako se sitä velal­la vaiko ei. Näille molem­mille kysymys on siis että onko koulu­tuk­ses­ta saata­va kasautu­va hyö­ty tuon vuosit­taisen 10 000 000€ + 2% arvoinen. Jos on, se kan­nat­taa toteut­taa. Jos ei, niin ei kannata.

        Epäilemät­tä tässä on nyt jotain mitä en ymmär­rä, mut­ta nyt äkik­seltään hok­si mitä se on. Var­maankin saatan itseni nyt nau­runalaisek­si kun en nyt hok­si mis­sä ajat­telu­ni menee pieleen, mut­ta nau­re­taan sit­ten yhdessä kun se selviää.

        Lisäk­si, jos koulu­tus ei ole investoin­ti, mik­si koulu­tus yleis­es­ti rahoite­taan nimeno­maan velal­la mais­sa mis­sä koulu­tus ei ole maksutonta? 

        Sen ilmiön tekee vielä ihmeel­lisem­mäk­si se että yksi­tyis­es­ti mak­se­tul­la koulu­tuk­sel­la on merkit­täviä ulkoishyö­tyjä muillekin. Kuten vaikka­pa val­ti­olle lisään­tyvien vero­tu­lo­jen tai vähen­tynei­den ter­veys­meno­jen myötä. Val­tion tar­joa­mal­la koulu­tuk­sel­la nämä eivät kuitenkaan ole ulkoishyö­tyjä (siis hyö­tyjä joista hyö­tyy joku “kau­pan ulkop­uo­li­nen”), vaan ne ovat ihan mak­sa­jan itsen­sä kokemia suo­ria hyötyjä.

        Sen toki ymmär­rän että kaiken­lainen koulu­tus ei ole kan­nat­ta­va investoin­ti. On ihan eri­lainen investoin­ti koulut­taa kaikille luku­taito, kuin koulut­taa kaik­ista mais­tereista. Kaikissa työte­htävis­sä tai kaik­ki yksilöt ei hyödy yliopis­to-opin­noista. Sys­temaat­tis­es­ti kaik­ki ja kaikil­la tavoil­la toteutet­tu lisäk­oulu­tus siis epäilemät­tä ei ole kan­nat­ta­va investoin­ti ja resurssit tietenkin pitää käyt­tää järkevästi. 

        Tässä mielessä toki yksi­tyis­es­ti rahoite­tul­la koulu­tuk­sel­la on se etu että oletet­tavasti vain he otta­vat sitä opin­tovelkaa jot­ka koke­vat että se on juuri heille kan­nat­ta­va investoin­ti. Julkises­ti mak­se­tus­sa mallis­sa usea voi ylik­oulut­tau­tua siitä saatavi­in hyö­ty­i­hin näh­den kos­ka se on koulut­tau­tu­jalle maksutonta.

        Kokon­aisuute­na kuitenkin kan­natan julkises­ti rahoitet­tua ilmaista koulu­tus­ta. Uskon että itsekin olisin alik­oulut­tau­tunut omaan poten­ti­aali­in näh­den jos min­un olisi pitänyt ottaa kym­meniä tuhan­sia lainaa saadak­seni nykyisen koulu­tus­ta­soni. Se mitä tiedän nyt on että sekin olisi tieten kan­nat­tanut, mut­ta sil­loin en uskonut omaan tule­vaisuuteni sen ver­taa että olisin edes ottanut super­hal­paa opintolainaa. 

        Kym­me­nien tuhan­sien lukukausi­mak­sut olisin var­maan kokenut liian suurek­si riskik­si ottaa. En ollut kovinkaan toiveikas tuol­loin tule­vaisuuteni suh­teen, kasvoin köy­hään per­heeseen jos­sa taloudel­lis­es­ti mikään mitä van­hempani yrit­tivät eivät oikein onnis­tuneet. Itsel­länikin siis oli vaikea uskoa että mikään oikein kan­nat­taa tuos­sa mielessä. Onnek­si yhteiskun­ta kuiten uskoi ja tar­josi ilmaisen koulu­tuk­sen. Nyt olen jo use­at­ta vuosikym­men­tä tehnyt korkea­palkkaista asiantuntijatyötä.

    3. Minus­ta tuo on ihan hyvä argu­ment­ti. Kiis­tat­ta osa tutkin­noista myös on todel­la suosit­tu­ja, hyvin palkat­tu­ja, ja työllistäviä.

      Tästä päästäänkin siihen, että Lääketi­eteel­lisessä opiskelus­ta pitäisi tehdä huo­mat­ta­van mak­sullista, valmis­tuneil­la on kuitenkin eri­no­mainen kyky mak­saa nämä mah­dol­lis­es­ti lain­oil­la kate­tut mak­sut takaisin valmis­tut­tuaan. Lääketi­eteelli­nen taitaa myös tutk­in­tona olla kalli­im­mas­ta päästä ver­rat­tuna moni­in mui­hin tutk­in­toi­hin. Lääkäri­opiske­li­jat pää­sevät myös melko nopeasti käärimään kun­nol­la fyrkkaa ter­veyskeskuk­sis­sa ennen valmis­tu­mista ja har­joit­te­lut ovat yleen­sä pal­ka­llisia, toisin kuin val­taos­al­la muista aloista.

      Mak­su­jen moraal­ista ja eet­tistä oikeu­tus­ta korostaa myös tämä nykyti­lanne mis­sä lääkärit kup­paa­vat julk­ista ter­vey­den­huoltoa. Ala selvästi vetää puoleen­sa väkeä, joi­ta kiin­nos­taa enem­män raha kuin lääkärin ja lääketi­eteen etiikka.

      1. Samal­la saisimme lisää rahaa lisätä koulu­tu­s­paikko­ja, lisää lääkäre­itä ja säälimätön palkko­jen nousu hidastuisi.

        Tämä muuten pätee joka alal­la. Lukukausi­mak­sut (lainal­la) ovat yhteiskun­nan etu.

  2. Eikö Helsin­gin kan­na­ta hoi­dat­taa mum­mot vaik­ka Nur­mi­järvel­lä? Kun on halvem­mat talot ja hoita­jat saatavil­la töi­hin jouhevammin 

    Töölöön ja Meilah­den alueelle asuntoja

    1. Meilahdessa ei ole tietääk­seni van­hainko­tia vaan yliopis­tolli­nen keskus­sairaala. Koske­las­sa on van­hainkoti sairaala­paikkoi­neen mut­ta sin­nekin on tulos­sa asuntoja. 

      Sen­si­jaan jos muual­la Suomes­sa on erikois­sairaan­hoidon sairaalois­sa vajaakäyt­töä niin Helsin­gin seudul­ta pitäisi voi­da lähet­tää poti­lai­ta niihin.

      1. No mut­ta eikö Suomes­sa ole yleis­es­ti ja myös arvon blo­gistin puoles­ta ajet­tu näkökul­maa, että jokainen alue hoitakoon itse van­huk­sen­sa? Eli van­hus­ten huolto ei ole koko kansakun­nan kollek­ti­ivi­nen velvoite, vaan pikem­minkin hallinnol­lisen alueen vas­tuu. Mik­si Nur­mi­jär­ven eli Kes­ki-Uuden­maan hyv­in­voin­tialueen pitäisi hoitaa helsinkiläisiä van­huk­sia, ei oikein toi­mi tämä logi­ik­ka nyt.

  3. Olisiko täl­löin Helen tilanne hallinnas­sa paremmin ? 

    eSIM ne tyhjät toimis­toti­lat olisi vuokrat­tuna tai otet­tu selvää mik­si ne ei tule vuokratuksi 

    Hekalla on sato­jen neliöi­den tilo­ja ja 0 parkkipaikkaa. Ja esit­tetil­i­jä oli vetelän­puoleista sort­tia ja ei ollut mitään kiin­nos­tus­ta asi­aan. Piti anel­la että viit­sii paikalle edes

  4. Vaik­ka tämä “kiin­teistökaupun­ki” eli toisin sanoen kiin­teistöke­hi­tyk­sen net­to­bud­je­toin­ti olisi aivan ilmeinen paran­nus nykyti­laan, on se silti aut­ta­mat­toman liian sup­pea keskit­tyessään pelkkään julk­istalouteen ja julkiseen maanomistukseen—joka toki on Helsingis­sä merkit­tävän suuri. Kansan­taloudel­lis­es­ti moni kaupun­gin toimivu­ut­ta paran­ta­va julki­nen han­ke olisi vielä kan­nat­tavampi, kun las­ke­taan myös yksi­tyisen maaomis­tuk­sen arvon nousu mukaan.

    Tästä tulee sit­ten ongel­mak­si se, että yksi­tyisen arvon kas­vat­ta­mi­nen julkisel­la rahal­la on luon­teeltaan tulon­si­ir­to, ja vielä yleen­sä regres­si­ivi­nen sel­l­ainen. Län­simetro (ainakin se ensim­mäi­nen vai­he) nos­ti kyl­lä kiin­teistö­jen arvoa selvästi enem­män kuin rak­en­tamiseen meni rahaa, mut­ta kos­ka kiin­teistöt oli­vat ja ovat yksi­tyisessä omis­tuk­ses­sa, hyö­ty ei tul­lut län­simetron julkiselle rahoit­ta­jalle, vaan jäi yksi­ty­is­ten maan­omis­ta­jien tasku­un. Ja nyt sit­ten Itä-Helsin­gin asukkaat mak­sa­vat Etelä-Espoon kiin­teistöo­maisu­u­den arvon nousus­ta joukkoli­iken­teen lipun­hin­nas­sa infrakorvauksina.

    Ratkaisu tietysti olisi kiin­teistöver­ou­ud­is­tus, eli vero­tusar­vo­jen pitämi­nen markki­na-arvon tasolla.

    1. Tot­ta puhut.

      Mut­ta kat­so kun edus­tuk­selli­nen demokra­tia puo­lus­taa omis­ta­van luokan etu­ja muiden kustannuksella.

  5. Helsin­ki on niin urbaanin alueen ympäröimä, että kun­tien rajat ylit­tävi­in han­kkeisi­in liit­tyvät ongel­mat kär­jisty­i­sivät entis­es­tään. Ehkä olisi järkeväm­pää perus­taa HSK Helsin­gin Seudun Kiin­teistö kun­tay­htymä johon lähti­sivät mukaan ainakin Espoo, Van­taa, Kau­ni­ainen ja ehkä myös Ker­a­va, Kirkkon­um­mi, Sipoo, Siun­tio ja Tuusula.

      1. Soin­in­vaar­alle kysymys että eikös Helsin­gin kaupun­ki omista maa­ta myös Espoos­sa? Olen näh­nyt Espoon val­tu­us­to­talos­sa kar­tan Espoon maan­omis­tus­jaos­ta jos­sa oli merkit­ty maan­omis­tus Espoos­sa. Suurin osa on yksi­ty­istä ja seurakunnan

  6. >   Tosin pitäisin molem­mat saman
    >   kaupung­in­val­tu­us­ton alaisuudessa.

    Sil­loin hallintoma­llista puut­tuu VOIMATASAPAINO. Erään­lainen pieno­is­malli val­lan kolmijaosta.

    Kiin­teistökaupun­gin perus­tamisen seu­rauk­se­na olisi, että seu­raa­va val­tu­us­ton bud­jet­tineu­vot­telu­jen avaus kuu­luisi seu­raavasti: «Uusien jär­jeste­ly­jen ansios­ta kaupunkimme on rikas­tunut kymmenel­lä mil­jardil­la eurol­la, joka on ensi vuo­den bud­jetin ylimääräi­nen jako­vara. Pyy­dän edus­ta­jil­ta ehdo­tuk­sia rahan käyttämiseksi.»

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.