24. Lisää kaupunkia alakeskuksiin!

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Asun­to­jen hin­noista voimme päätel­lä, että yhä use­ampi halu­aisi asua kaupunki­mais­es­ti, mielel­lään lähel­lä keskus­taa. Vas­taan tulee pula tont­ti­maas­ta. Keskus­tan tun­tu­mas­sa ole­vat alueet ovat jo täy­teen raken­net­tu­ja, eri­tyis­es­ti niiden mielestä, jot­ka siel­lä jo nyt asuvat.

Mik­si kaupunki­maista asum­ista ei voisi rak­en­taa keskus­to­jen ulkop­uolelle kuten Wienis­sä ja Kööpen­ham­i­nas­sa on tehty? Eikö nukku­malähiöi­den sijas­ta voisi olla vire­itä pikkukaupunke­ja, jot­ka olisi kytket­ty raideli­iken­teel­lä toisi­in­sa? Täl­lainen on eri­tyisen suosit­tua Saksassa.

Helsin­gin seudun alakeskuk­set poikkea­vat suuresti esimerkik­si Hämeen­lin­nas­ta. Oikean kaupun­gin keskuk­se­na on tori, kun taas radan­var­ren lähiön keskuk­se­na on kaup­pakeskus ja parkkikent­tä. Näin on myös Espoon viidessä keskuk­ses­sa. Lähiörak­en­tamisen perinne syr­jäyt­ti kaupunki­rak­en­tamisen per­in­teen 1960-luvul­la. Kaupunkisu­un­nit­teli­jat on koulutet­tu suun­nit­tele­maan lähiöitä, eikä tästä tra­di­tios­ta ole help­po päästä eroon. Van­ho­jen kaupunkien kesku­s­tat raken­net­ti­in käveltäviksi kapeine katu­ineen ja lyhyine etäisyyksi­neen, kun taas lähiöt on raken­net­tu autokaupungeik­si, jois­sa tiet ovat lev­eitä, liikenne ja pysäköin­ti vievät tilaa, piden­tävät matko­ja ja tekevät käve­ly-ympäristöstä tyl­sän. Lev­eitä teitä pitkin käve­ly tun­tuu hitaal­ta taval­ta liikkua ver­rat­tuna käve­lyyn van­ho­jen keskus­to­jen kapeil­la kaduil­la. Espan puis­tossa on mukavampi kävel­lä kuin pysäköin­tiken­tän laitaa pitkin. Kaupungis­sa talot ympäröivät tilaa, katu­ja ja tore­ja, lähiössä tila ympäröi taloja.

Eliel Saarisen suun­nitel­man poh­jal­ta raken­net­tu Munkkinie­mi on eri­lainen lähiö. Sen sisään­tuloväylä Munkkiniemen puis­totie on sen ydin, taval­laan kaupun­gin keskus­ta, kun taas tavanomaiset lähiöt kään­tävät selkän­sä sisään­tuloväylälle liiken­teen melun ja saastei­den takia. Kun liikenne sähköistyy, voisi taas rak­en­taa Munkkiniemen tyyliin.

Alakeskuk­ses­sakin sen keskus­ta on alueen arvokkain­ta maa­ta. On vaikea motivoi­da suun­nit­telijoi­ta haaskaa­maan sitä keskus­torik­si tuot­ta­van kaup­pakeskuk­sen sijaan. Men­estyvän kaup­pakeskuk­sen autoil­la saavutet­tavu­u­den on olta­va häir­iötön, mikä taas pakot­taa raivaa­maan tilaa liiken­teelle ja otta­maan sitä pois jalankulkijoilta.

Helsin­gin seudul­la on kolme mui­ta parem­min onnis­tunut­ta alakeskus­ta, Ker­a­va, Jär­ven­pää ja Hyvinkää. On tuskin sat­tumaa, että ne ovat kaik­ki itsenäisiä kuntia.

Muual­lakin menee huonos­ti. Tukhol­man ja Pari­isin radan­var­ren lähiöt ovat kaukana vireän pikkukaupun­gin hengestä.

Johtuuko epäon­nis­tu­mi­nen alakeskusten luomises­sa epäon­nis­tuneesta fyy­sis­es­tä suun­nit­telus­ta vai siitä, ettei niihin saa­da puhal­let­tua henkeä ­­- siis ettei luo­va luok­ka muu­ta niihin, kos­ka niis­sä ei asu luo­vaa luokkaa? Brys­selin lähel­lä on vireä yliopis­tokam­pus Lou­vain-la-Neuve. Sen vireys johtuu tietysti yliopis­tos­ta. Tam­pereen Her­van­nas­ta ei ole tul­lut mitään vas­taavaa. Sen fyysi­nen ole­mus on perin kol­ho Louvain-la-Neuve’en verrattuna.

Seu­raa­va luku tästä.

Kir­jan alku­un tästä

 

11 vastausta artikkeliin “24. Lisää kaupunkia alakeskuksiin!”

  1. “Van­ho­jen kaupunkien kesku­s­tat raken­net­ti­in käveltäviksi kapeine katu­ineen ja lyhyine etäisyyksi­neen, kun taas lähiöt on raken­net­tu autokaupungeik­si, jois­sa tiet ovat lev­eitä, liikenne ja pysäköin­ti vievät tilaa, piden­tävät matko­ja ja tekevät käve­ly-ympäristöstä tylsän.”

    Tätä halu­aisin vähän opponoi­da, ei ole niin mus­tavalkoista. Keski­aikai­sista keskus­toista löy­tyy tiivi­itä ja kivo­ja kujia, mut­ta vaikka­pa Helsin­gin keskus­tas­sa on liian lev­eitä ja ikäviä katu­ja, jot­ka on täytet­ty autoil­la. Lähiöis­sä, jos nyt puhutaan 60–70-80-luvun sel­l­ai­sista, on yritet­ty panos­taa paljon kävelyalueisi­in. Juna-ase­mal­ta pääsee usein tur­val­lis­es­ti ja suo­raan käve­lyre­it­tiä asun­toi­hin. Autot parhaim­mil­laan kiertävät uloim­mal­la kehäl­lä, tästä hieno esimerk­ki on Malminkartano.

    Yhdis­tät tähän alakeskusa­jat­telu­un kaik­ki muut kaupungi­nosat, varsi­naiset (metsä)lähiöt sekä naa­purip­itäjät. Olisiko niin, että avain houkut­tele­vu­u­teen ja kestävään alueen kasvu­un, on usein ollut ker­roksel­lisu­us. Kan­takaupun­gin raja-alueen “lähiöt” on raken­net­tu van­hoille kar­tanomaille tai muuten kivoihin paikkoi­hin. Mah­dolli­nen uudem­pi rak­en­t­a­mi­nen on sovitet­tu tarkasti. Ker­avois­sa ja jär­ven­päis­sä on taas oma teolli­nen his­to­ri­ansakin. Sen sijaan per­in­teistä ker­ral­la puuhat­tua betonilähiötä, jon­ka sosi­aaliekonomi­nen tun­nel­ma laa­haa, on vaikea reip­paal­lakaan täy­den­nys­rak­en­tamisel­la saa­da suureen suo­sioon. Varsinkin kun alueen paras arvo, talo­jen väli­nen luon­to, hel­posti tuhotaan.

  2. Kyl­lä Tikkuri­la kuu­luu myös noi­hin onnis­tuneisi­in alakeskuk­si­in. Kau­ni­ainen tietyin varauksin mut­ta sitä vaivaa ahtaat ulko­ra­jat ja nousukasmaisuus.

  3. Blpgisti:“radanvarren lähiön keskuk­se­na on kaup­pakeskus ja parkkikent­tä. Näin on myös Espoon viidessä keskuksessa.”
    Tähän vähän tarken­nus­ta Espoon osalta, jon­ka parem­min tun­nen. Ei siel­lä kaup­pakeskusten yhtey­dessä (enää) ole kovin iso­ja parkkikent­tiä, mm. metron tulon jäl­keen ovat Tapi­o­las­sa, Matinkylässä ja Espoon­lahdessa ken­tät muut­tuneet maanalaisik­si parkki­halleik­si ja entisen parkkiken­tän paikalle on raken­net­tu esim. Matinkylässä hotel­li, asuinker­rostalo­ja, uima­hal­li ja puis­to. Kaup­pakeskuk­si­in on myös raken­net­tu autokaduista eril­lisiä kevyen liiken­teen yhteyk­siä ja katet­tu­ja pyörä­parkke­ja. Ja torit ja käve­lykadut ovat kaup­pakeskusten yhtey­dessä sisällä(Tapiolassa myös ulkona) ja sen jotenkin hyväksyy kun tietää mil­laiset ulkoke­lit tääl­lä meil­lä on puo­let vuodesta..

    1. Kyl­lä minä arvos­ta vaikka­pa Espan puis­toa enem­män kuin main­os­ten täyt­tämän kaup­pakeskuk­sen sokkeloisia käytäviä.

      1. Äärim­mäisen samaa mieltä. Vihaan tun­net­ta, että olen eksynyt – ilman­su­un­natkin kadot­tanut – mato reikäjuustossa.

        Eikä tun­nel­maa piristä pätkääkään se ilmeinen seik­ka, ettei jostakin ostoshel­vetistä halu­takaan kenenkään löytävän tietä ulos.

  4. Niin se on tyhjä talvel­la se Espa
    3 kk vuodessa on teras­sil­la mak­saa pilaa­mas­sa väkeä

  5. Ennen sain ostaa sen lipun niin mon­elle päivälle kuin oli tarve. Nyt en ja kun en niin en osta ollenkaan usein kun ei kan­na­ta. Ja jos on rahat vähissä saat­toi ostaa 2 viikon lipun. 

    HSL yrit­tää ohit­taa asi­akkaiden tarpeet ja kil­pailun. Ja vetää vesiperän.

  6. Nuo kaupunki­maiset kesku­s­tat lähiövyöhyk­keel­lä tup­paa­vat ole­maan (jopa iki)vanhoja itsenäisiä kirkonkyliä/kauppaloita, jot­ka suurkaupunkialueen laa­jetes­sa ovat muut­tuneet osak­si sitä. Esimerkik­si suur-Kööpen­ham­i­na, Berli­i­ni tai Lon­too ovat pitkälti täl­laisia pl. uudem­mat lähiöt. Van­han pienem­män taa­ja­man mit­takaa­va ja ase­makaa­va ovat kuitenkin edelleen tunnistettavissa. 

    Helsingis­sä mainit­tu­jen pääradan var­ren kaupunkien lisäk­si lask­isin myös Granin tähän sar­jaan, samoin ehkä Mal­mi maalaiskun­nan van­hana kirkonkylänä olisi voin­ut olla tuol­lainen, ellei sitä olisi kaavoitet­tu tunnistamattomiin.

    Jostain syys­tä post/modernistinen kaupunkisu­un­nit­telu ja myöhäiskap­i­tal­is­mi eivät vaan onnis­tu saa­maan vas­taavia aikaisek­si. Jätkäsaarikin olisi voin­ut olla eri taval­la mie­lenki­in­toinen, jos pienen mit­takaa­van toim­i­tilo­ja olisi sijoitet­tu isol­la kädel­lä Hietasaarenku­jan ja vas­taavien autot­tomien katu­jen var­sille. Tai tietysti sit­ten ne oli­si­vat täyn­nä väärin pysäköi­tyjä auto­ja, kuten helsinkiläiselle käve­lykadulle kuuluukin.

    1. Kum­masti meille on myy­ty lib­er­al­is­mia län­si­mais­sa sil­lä, että päätök­sen­teko on näyt­töön, fak­taan ja logi­ikkaan perus­tu­vaa. No ei se kuitenkaan ole näin men­nyt, kuten yhä per­si­il­lään ole­va yhteiskun­nan rak­en­t­a­mi­nen ja kaavoit­ta­mi­nen osoit­taa, pikem­minkin tääl­lä ajatel­laan vain pien­ten rahapi­irien etu­ja. Kum­masti kun men­nään vuosikym­meniä ja ‑sato­ja taak­sepäin, takaisin huonom­pi­in “illib­er­aalei­hin” aikoi­hin, niin kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen tehokkaasti onnis­tui. Tääl­läkin ihail­laan, miten on hieno­ja ja mukavia kaupunke­ja, mut­ta sit­ten heti tämän jäl­keen var­maan moni kehuu kuin­ka Espoo on suo­ma­laisen yhteiskun­tarak­en­tamisen kru­u­nun­jalokivi, kos­ka Tapi­o­la vaan on niin siisti, pääsee aja­maan autol­la joka paikkaan.

      Miten voi yhteiskun­ta men­nä näin täy­del­lis­es­ti päin puu­ta? No, autol­la pääsee kovem­paa päin puu­ta kuin jalan tai pyöräl­lä, kuten viimeiset vajaa 100 vuot­ta osoit­ta­vat. Autoilukeskeisyys on myös erään­lainen regres­si­ivisen veron kaltainen lisäku­lu, jota mon­et eivät kykene vält­tämään kiitos men­nei­den vuosikym­menten virhei­den, mitä “fak­taa” korosta­va lib­er­aali oikeusval­tio näyt­tää toistavan.

  7. https://yle.fi/a/74–20057682

    “Ori­mat­ti­la lait­toi tukun omakoti­tont­te­ja myyn­ti­in Hennasta

    Puu­tarhakaupun­gin rak­en­t­a­mi­nen on tois­taisek­si jäänyt muu­ta­maan omakoti­taloon ja päiväkoti­in. Tont­tikau­pas­sa on ollut tänä vuon­na hiljaista.”

    Ori­mat­ti­lan Hen­nas­sa olisi poten­ti­aalia kaupun­gin rak­en­tamiseen, mut­ta tämäkin taide­taan nyt luki­ta OKT-asu­jien ja autoil­i­joiden käyt­töön hyvin liiken­ney­hteyk­sien var­teen. Eli käytän­nössä kaik­ki mah­dol­lisu­udet ehkä pilataan 50–100 vuodek­si eteen­päin. Ihanaa elää kaikkien idioot­tien kanssa samaan aikaan.

    1. Hen­na olisi tietysti pitänyt rak­en­taa juna-ase­man varaan ja nivoa osak­si Lah­den seudun aluer­aken­net­ta. Mut­ta halu­si­vat tehdä sen “itse”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.