39. Autoilun ulkoiset kustannukset

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Käy seu­raavas­sa läpi keskeisim­mät autoilun ulkoiset kus­tan­nuk­set. Lista ei edes yritä olla täydellinen.

Ter­vey­delle vaar­al­liset ilmansaasteet

Autos­ta tulee pakokaa­su­ja niin maal­la kuin kaupungeis­sa, mut­ta kaupungis­sa niiden toden­näköisyys pää­tyä ihmisen keuhkoi­hin on sato­ja, ellei tuhan­sia ker­to­ja suurem­pi kuin haja-asu­tusalueil­la. Ben­si­inis­sä ei ole enää lyi­jyä, mut­ta sil­loin kun oli, ne vaikut­ti­vat keskush­er­mostoon niin, että las­ten kog­ni­ti­iviset kyvyt kehit­tyivät vilkkaiden katu­jen var­rel­la heikom­min kuin puh­taam­mil­la alueil­la. Tämä yksin oli riit­tävä syy muut­taa kaupunkien keskus­toista raikkaan ilman äärelle metsälähiöihin.

Sähköau­tot eivät tuo­ta pakokaa­sua, mut­ta niiden renkaat, eri­tyis­es­ti nastarenkaat, jauha­vat asfalt­tia myrkyl­lisek­si pölyk­si. Akku­jen vuok­si paina­vat sähköau­tot ovat tältä kannal­ta jopa polt­to­moot­to­ri­au­to­ja pahempia. Auto­jen renkaat ovat tärkein vesistöi­hin pää­tyvän mikro­muovin lähde.

Ilmas­ton­muu­tos Jat­ka lukemista “39. Autoilun ulkoiset kustannukset”

Oikeistopopulismin nousu 4: Vihaisuus

Ihmisil­lä on eri­laisia luon­tei­ta. Jotkut ovat luon­teeltaan iloisia, toiset ujo­ja ja niin edelleen. Luon­teen­pi­irtei­den san­o­taan ole­van syn­nyn­näisiä. Min­ul­la ei ole tästä mitään tutkimus­näyt­töä, mut­ta olen pan­nut merkille, että kovin moni perus­suo­ma­lainen on luon­teeltaan vihainen – siis moni, eivät kaik­ki. Täl­lä en tarkoi­ta sitä, että ihmi­nen sanoo ole­vansa vihainen siitä tai tästä, vaan että adren­a­li­inia on ver­essä usein ja paljon.

En tiedä, kuvaako vihaisu­us myös Trumpin kan­nat­ta­jia. Tele­vi­sioku­vien perus­teel­la näyt­täisi ole­van, mut­ta tele­vi­sioku­vat eivät ole mikään edus­ta­va ote ihmisistä.

Vihaisu­us oli min­un lap­su­udessani tyyp­il­listä kom­mu­nis­teille. Hei­dän agi­taat­torin­sa kyl­vivät vihaa kan­nat­ta­ji­in­sa. Nyt vihan­li­et­son­ta on siir­tynyt perus­suo­ma­laisille, vaik­ka osaa­vat sitä muutkin.

Vihaisu­us näkyy perus­suo­ma­lais­ten viesteis­sä X:ssä, mut­ta myös hei­dän poli­itikko­jen­sa ilmeis­sä. En pidä sat­tumana sitäkään, että perus­suo­ma­lais­ten vaaliehdokkail­la on huo­mat­tavasti enem­män väki­val­tatuomioi­ta kuin muiden puoluei­den ehdokkailla.

Viha on siitä ikävä tunne, että se sumen­taa jär­jen ja tekee ihmisen täysin immuu­niksi argu­menteille, jot­ka kumoa­vat hänen väitteensä.

38. Kolme kaupunkikudosta

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Kaupunki­tutkimuk­ses­sa on yleistynyt tapa jaotel­la kaupun­ki kolmek­si toisi­in­sa enem­män tai vähem­män liit­tyväk­si kaupunkiku­dok­sek­si[1].

Käveltävä kaupun­ki on kaupun­gin alku­peräi­nen ole­mus. Sel­l­aisia oli­vat kaik­ki kaupun­git ennen autoa. Kadut oli­vat kapei­ta, mit­takaa­va pieni ja etäisyy­det lyhy­itä, kos­ka joka paikkaan piti päästä kävellen. Oli myös lev­eitä katu­ja, jot­ka toimi­vat erään­laisi­na pitk­inä tor­eina tai palve­li­v­at oleskelua ja ihmis­ten kohtaamista, kuten Helsin­gin Esplana­di. Euroop­palais­ten kaupunkien his­to­ri­al­liset kesku­s­tat ovat tätä. Kun kaupun­git kasvoivat, ne laa­jeni­vat liian suurik­si pelkkää käve­lyä ajatellen. Pitem­piä matko­ja varten oli­vat hevoset ja rat­taat. Helsinki­in ensim­mäiset raitio­vaunut ilmestyivät hevosve­toisi­na vuon­na 1891 – siis ennen auto­ja. Raitio­vaunu­ja vetävät hevoset kor­vau­tu­i­v­at sähköl­lä vuon­na 1900. Jat­ka lukemista “38. Kolme kaupunkikudosta”

37. Autoistuminen yllätti

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Siir­ryn käsit­telemään kaupunkili­iken­net­tä. Kyse on siis liiken­teestä suures­sa kaupungis­sa, mikä on aivan eri asia kuin liikenne kaupunkien ulkop­uolel­la. Kaupungis­sa liiken­teen ylivoimais­es­ti suurin kus­tan­nus on sen vaa­ti­ma tila. Helsin­gin keskus­tan tun­tu­mas­sa maan arvo on yli tuhat euroa neliöltä. Liiken­teen alle  jäävä maa on yhtä arvokas­ta kuin asun­to­tuotan­toon käytet­tävä maa.

Autois­tu­mista odotet­ti­in kaupungeis­sa toiveikkaina. Helsingis­säkin ajatelti­in, että liikku­misen helpot­tumi­nen vapaut­taisi ihmiset muut­ta­maan pois saas­tuneesta ja var­joisas­ta kan­takaupungista val­oisi­in ja ter­veel­lisi­in met­sälähiöi­hin. Vain har­va osasi varoit­taa autoilun hait­tavaiku­tuk­sista. Yksi näistä har­voista oli Mauno Koivis­to, joka kir­joit­ti 1960-luvul­la paljon auto­jen vaa­ti­mas­ta tilas­ta ja sopeu­tu­mat­to­muud­es­ta kaupunkien mit­takaavaan.  Hän sanoi muun muas­sa, että suurten parkkikent­tien vaa­timi­nen lähiöi­hin johtaa siihen, että kaikil­la on myös olta­va auto, kos­ka lähiöistä tulee niin hajanaisia, että arkiset matkat ovat pitk­iä käveltäviksi. Koivis­to osasi ajatel­la asi­aa määräl­lis­es­ti, kun muut ajat­te­liv­at vain laadullis­es­ti. Jat­ka lukemista “37. Autois­tu­mi­nen yllätti”

Oikeistopopulismin nousu 3: auktoriteetin kaipuu

Amerikkalais­puo­lalainen Anne Apple­baum esit­tää kir­jas­saan Demokra­t­ian iltahämärä yhden syyn oikeistopop­ulis­min nousulle. Kol­mannes ihmi­sistä on hänen mukaansa auk­tori­teet­tikaipuisia. Olen kir­joit­tanut kir­jas­ta arvostelun blogillani toukoku­us­sa 2023: Anne Apple­baum: demokra­t­ian iltahämärä.

Lainaan tuos­ta blogikir­joituk­ses­ta tähän pätkän:

”He kaipaa­vat vah­vaa johta­jaa ja ennen kaikkea inhoa­vat maail­man mon­imutkaisu­ut­ta. Tämä ei tarkoi­ta, että he oli­si­vat liian tyh­miä käsit­telemään mon­imutkaisia asioi­ta, vaan he eivät vain pidä siitä, että eivät voi uskoa yksinker­taisi­in totuuk­si­in. He usko­vat esimerkik­si, että on vain kak­si selvära­jaista sukupuol­ta, kos­ka he halu­a­vat niin ole­van.”

Min­un on todel­la vaikea samas­tua tähän joukkoon, kos­ka en usko auk­tori­teet­tei­hin lainkaan ja kos­ka olen luon­teeltani tutk­i­ja, joka kyseenalais­taa kaiken, myös omat ajatuk­seni. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 3: auk­tori­teetin kaipuu”

36. Kilpailevat kunnat

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Yhdys­val­ta­lainen ekon­o­misti Charles Tiebout esit­ti vuon­na 1956 Tiebout ‑mal­li­na tun­netun teo­ri­an siitä, kuin­ka kun­tien väli­nen kil­pailu saman metropo­lialueen sisäl­lä johtaisi opti­maal­isi­in julkiseen kulu­tuk­seen. Kukin kun­ta tar­joaisi järkeväk­si kat­so­mansa paketin yhteistä hyvää ja laskut­taisi siitä veroina. Asukkaat äänestäi­sivät jaloil­laan. Sel­l­aista yhteistä hyvää, joka tulisi liian kalli­ik­si, ei kan­nat­taisi tuot­taa. Ihmiset tarvit­se­vat eri asioi­ta, joten kun­tien välille jäisi suuria ero­ja. Kun­ta, joka ei panos­ta koulu­tuk­seen, houkut­telisi van­hempaa väkeä ja lapset­to­mia. Tiebout ajat­telee lähin­nä kaupunke­ja ympäröiviä esikaupunkialuei­ta, ei kaupun­gin keskus­taa, jon­ka omi­naisuuk­sil­la on merkit­täviä vaiku­tuk­sia koko metropo­lialueelle. Nämä ehdot toteu­tu­vat parem­min amerikkalai­sis­sa kaupungeis­sa kuin eurooppalaisissa.

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­ti­val­tio toteu­tuu tai toteu­tui ennen sote-uud­is­tus­ta suurelta osin kun­tien kaut­ta. Siihen Tiebout-malli ei sopisi. Rikkaat hakeu­tu­isi­vat omi­in rikkaiden reser­vaat­tei­hin­sa eivätkä rahoit­taisi julk­isia sote-palvelu­ja lainkaan ja köy­hät valikoi­tu­isi­vat omi­in kun­ti­in­sa tuke­maan toisi­aan. Tieboutin mukaan hyv­in­voin­tipalve­lut tulisikin tur­va­ta osaval­tion tai peräti liit­to­val­tion tasol­la, eli ei hänkään tätä tarkoi­ta. Jat­ka lukemista “36. Kil­pail­e­vat kunnat”

Oikeistopopulismin nousu 2: on opittu vetoamaan myös vähemmän fiksuihin

Nyt astun tietois­es­ti heikolle jäälle. 

Tieteel­lisessä päät­telyssä ei pidä esit­tää tote­na mutu­un perus­tu­via väit­teitä. Kuitenkin hypo­teesien aset­ta­mi­nen on osa tieteel­listä päät­te­lyä. Niitä voi sit­ten ver­i­fioi­da ja fal­si­fioi­da. Ilman hypo­teese­ja mikään ei etene.

Seu­raa­vat kir­joituk­set ovat lähin­nä hypo­teesien aset­telua. Keskustelun poh­jak­si siis. Ehkäpä joku innos­tuu jopa tutki­maan hypo­teese­ja jopa tieteellisesti.

= = = =

Demokra­ti­aa vas­tustet­ti­in aikanaan sanom­al­la, että val­ti­ol­liset asi­at ovat taval­lisille kansalaisille liian mon­imutkaisia asioi­ta. Toki etuoikeutet­tui­hin luokki­in kuu­lu­vat oli­vat huolis­saan myös omas­ta ase­mas­taan. Suomen eduskun­taan tuli aluk­si paljon määräen­em­mistösään­nök­siä tur­vaa­maan, ettei kansan köy­hä enem­mistö pysty kon­fiskoimaan varakkaiden raho­ja. Mon­es­sa maas­sa ratkaisu oli kak­sika­marises­sa parlamentissa.

Nämä huo­let oli­vat aivan vääriä. Vaik­ka kansalai­sista peräti puo­let on medi­aa­nia tyh­mem­piä, kansa val­it­si johta­jik­seen erit­täin päte­viä ihmisiä, paljon fik­sumpia kuin vaikka­pa aateliset keskimäärin. Suurin osa suo­ma­lai­sista mieskansane­dus­ta­jista on suorit­tanut armei­jan palikkat­estin. Val­taosa kuu­luu älykkyy­deltään ylimpään desi­ili­in. Joku voisi sanoa, että demokra­tia toimii huonos­ti, mut­ta demokra­ti­aan kohdis­tuneet pelot ainakin osoit­tau­tu­i­v­at tältä osin väärik­si. Onpa vaa­dit­tu kansane­dus­ta­jien val­it­semista arval­la, jot­ta myös kansane­dus­ta­jista puo­let olisi keskimääräistä tyh­mem­piä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 2: on opit­tu vetoa­maan myös vähem­män fiksuihin”

35. Wienin asuntopoliittinen ihme

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Wieniä on pidet­ty esimerkkinä onnis­tuneesta asun­topoli­ti­ikas­ta. Asum­i­nen on kaupungis­sa edullista. Toimi­vaa kaupunkia on onnis­tut­tu levit­tämään laa­jem­malle sekä fyy­sis­es­ti että henkises­ti. Koko kaupun­ki on suo­ma­laisen silmin kan­takaupunkia. Ratikkakaupunkia se ainakin on. Asukasti­heys Wienis­sä on noin 4 800 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä, kun se Helsingis­sä on noin 3 000 asukas­ta neliökilometrillä.

Wienin ihmeen taustal­la oli vasem­mis­to­lainen kaupung­in­hallinto, joka käytän­nössä sosial­isoi yksi­tyisen maao­maisu­u­den kaupun­gin hal­tu­un. Se tapah­tui aset­ta­mal­la maalle niin korkea kiin­teistövero, että maas­ta tuli omis­ta­jalleen rasite. Sen jäl­keen kaupun­ki ”armahti” köy­htyneet maan­omis­ta­jat osta­mal­la näi­den maan pilkkahin­nal­la.  Ei taitaisi onnis­tua Suomessa.

Kan­takaupunki­mainen kaavoitus taas johtuu siitä, että Wien on raken­net­tu pääos­altaan ennen kuin autot räjäyt­tivät kaupunkien mit­takaa­van. Sik­si se on vält­tynyt lähiörak­en­tamiselta. Jat­ka lukemista “35. Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme”

Oikeistopopulismin nousu 1: meritokratian häviäjät

Ajat­telin kir­joit­taa jut­tusar­jan siitä, mik­si oikeistopop­ulis­mi nousee kaikkial­la. Aloi­ta helpoim­mas­ta ja vähem­män kiis­tanalais­es­ta päästä mut­ta siir­ryn myöhem­min heikom­malle jäälle. 

Ter­ho Pur­si­ainen lainasi min­ulle joskus 1990-luvun alus­sa Michael Youn­gin Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870–2033. Se kir­ja mullisti ajat­telu­ni, vaik­ka olin kir­jois­sani varoitel­lut ilmiöstä aiemminkin.

Kir­jas­sa Young varoit­taa lah­jakkaimpi­en val­las­ta, joka johtaa jul­mem­paan luokkay­hteiskun­taan kuin per­in­teinen luokkay­hteiskun­ta aikanaan oli. Kun ylälu­ok­ka poimii lah­jakku­udet työväen­lu­okas­ta ja sysii omat mus­tat lam­paansa alalu­okkaan, seu­rauk­se­na on ylälu­ok­ka, jol­la on hal­lus­saan kaik­ki ja alalu­ok­ka, jol­la ei ole mitään, ei edes poli­it­tisia johtajia.

Kir­jas­sa tämä päät­tyi pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen 2033. Yhdys­val­lat on vain yhdek­sän vuot­ta aikataulus­ta edel­lä. Jat­ka lukemista “Oikeistopop­ulis­min nousu 1: mer­i­tokra­t­ian häviäjät”

34. Yhteiskunnalle suurempi rooli asuntotuotannossa

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

===

Markki­namekanis­mi toimii niin, että jos jostakin on pulaa, sen hin­ta nousee ja alalle syn­tyvät voitot houkut­tel­e­vat lisää tar­jon­taa, pula helpot­taa, ja hin­nat ja voitot laske­vat. Tämä toimii myös asun­to­tuotan­nos­sa, mut­ta sil­lä erol­la, että tas­apain­on syn­tymi­nen voi kestää kym­meniä vuosia. Ehkä joskus syn­tyvää tas­apain­oa odoteltaes­sa val­ta­vat raha­sum­mat siir­tyvät jon­nekin. Osa palau­tuu asun­toin­vestoin­neik­si, osa katoaa aivan vääri­in taskuihin.

Hedelmistään puu tun­netaan. Puh­taasti markki­noi­hin perus­tu­va asun­to­tuotan­to ei ole tuot­tanut hyvää asum­ista. Ei se tosin ole ajateltavista tavoista huonoin.

Hin­tasään­nöste­ly ei ole oikea vas­taus, kos­ka sil­loin tas­apain­oa ei saavute­ta koskaan eikä sitä edes läh­estytä. Pitäisi hyväksyä se, että kun asun­noista on pulaa, asum­i­nen on kallista, mut­ta ohja­ta korkei­den vuokrien tai hin­to­jen tuot­ta­ma rahavir­ta asun­to­tuotan­toon. Nyt tuo­ta rahaa val­uu ulko­maille ja merkit­tävässä määrin myös ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keelle, mitä tietysti jotkut pitävät hyvänä asiana. Jat­ka lukemista “34. Yhteiskun­nalle suurem­pi rooli asuntotuotannossa”