Päätin joukkoistaa kehitteillä olevan kirjani Talous ja kaupunki ja julkaista sen luku kerrallaan kommentoitavaksi. Sekä kriittiset että kannustavat kommentit ovat hyvin tervetulleita.
===
Yhdysvaltalainen ekonomisti Charles Tiebout esitti vuonna 1956 Tiebout ‑mallina tunnetun teorian siitä, kuinka kuntien välinen kilpailu saman metropolialueen sisällä johtaisi optimaalisiin julkiseen kulutukseen. Kukin kunta tarjoaisi järkeväksi katsomansa paketin yhteistä hyvää ja laskuttaisi siitä veroina. Asukkaat äänestäisivät jaloillaan. Sellaista yhteistä hyvää, joka tulisi liian kalliiksi, ei kannattaisi tuottaa. Ihmiset tarvitsevat eri asioita, joten kuntien välille jäisi suuria eroja. Kunta, joka ei panosta koulutukseen, houkuttelisi vanhempaa väkeä ja lapsettomia. Tiebout ajattelee lähinnä kaupunkeja ympäröiviä esikaupunkialueita, ei kaupungin keskustaa, jonka ominaisuuksilla on merkittäviä vaikutuksia koko metropolialueelle. Nämä ehdot toteutuvat paremmin amerikkalaisissa kaupungeissa kuin eurooppalaisissa.
Suomalainen hyvinvointivaltio toteutuu tai toteutui ennen sote-uudistusta suurelta osin kuntien kautta. Siihen Tiebout-malli ei sopisi. Rikkaat hakeutuisivat omiin rikkaiden reservaatteihinsa eivätkä rahoittaisi julkisia sote-palveluja lainkaan ja köyhät valikoituisivat omiin kuntiinsa tukemaan toisiaan. Tieboutin mukaan hyvinvointipalvelut tulisikin turvata osavaltion tai peräti liittovaltion tasolla, eli ei hänkään tätä tarkoita. Jatka lukemista “36. Kilpailevat kunnat”