Koko talousjärjestelmämme perustuu hintainformaatioon ihmisten tarpeista ja haluista. Tuotteen valmistus on kannattavaa, jos kuluttaja/asiakas arvostaa sitä niin paljon, että on valmis maksamaan siitä vähintään tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Tämän voi tietysti kiistää ja sanoa, ettei ihminen ymmärrä itse mitä tarvitsee, mutta joka näin tekee, tulee samalla kumonneeksi koko markkinatalouden.
Jos ihminen pakotetaan ostamaan takki 500 eurolla, vaikka hän pitää sitä vain 150 euron arvoisena, syntyy 350 euron hyvinvointitappio. Hyvinvointitappio syntyy aivan samalla tavalla, vaikka takkia ei tarvitsisi ostaa itse, vaan veronmaksajat maksavat sen hänelle. Resursseja on käytetty johonkin, joka ei ole sen arvoista.
Terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaiset meriittihyödykkeet ovat meillä Euroopassa poikkeus vaatimuksesta arvostaa tuotetta sen aiheuttamien kustannusten verran.
Jopa autopaikkanormin kotimaassa, Yhdysvalloissa, on havahduttu siihen, että autopaikkanormissa ei ole mitään järkeä. Asuinalueelle rakennettakoon autopaikkoja niin paljon kuin on kysyntää, ei enempää eikä vähempää. Kysyntä taas on hinnan laskeva funktio; mitä korkeampi on hinta, sitä matalampi on kysyntä. Jatka lukemista “Miksi autopaikkanormi on haaskausta”

Kaupungissa on laaja kävelykeskusta, mutta se ei ole erikoista, koska jokseenkin kaikissa keskieurooppalaisissa kaupungeissa on sellainen. Kaupungin erikoisuus on paljon tätä paljon laajempi pyöräilykeskusta. Kadut ovat kapeita, jalkakäytävät leveitä ja kadut autoille yksisuuntaisia, pyörille kaksisuuntaisia. Liikennemerkkiä “pyöräilykatu” ei käytetä. Ehkä sitä ei ole Belgian liikennemerkkiarsenaalissa tai se tulkitaan liian rajoittavaksi. Saksassa pyöräkadulla auto ei saa ohittaa pyörää. Suomessa määräys on väljempi. Joku juridinen sanoma oheisella liikennemerkillä varmaankin on. Nopeusrajoitus 30 km/h.