Kortrijk

Päädy­imme Inter­rail-matkallamme vähän sat­tumal­ta Kor­trijkin pikkukaupunki­in, joka on osa­puilleen Porin kokoinen. Se osoit­tau­tui niin mukavak­si, että pää­timme olla toisenkin yön.

Kaupungis­sa on laa­ja käve­lykeskus­ta, mut­ta se ei ole erikoista, kos­ka jok­seenkin kaikissa keskieu­roop­palai­sis­sa kaupungeis­sa on sel­l­ainen. Kaupun­gin erikoisu­us on paljon tätä paljon laa­jem­pi pyöräi­lykeskus­ta. Kadut ovat kapei­ta, jalka­käytävät lev­eitä ja kadut autoille yksisu­un­taisia, pyörille kak­sisu­un­taisia. Liiken­nemerkkiä “pyöräi­lykatu” ei käytetä. Ehkä sitä ei ole Bel­gian liiken­nemerkkiarse­naalis­sa tai se tulk­i­taan liian rajoit­tavak­si. Sak­sas­sa pyöräkadul­la auto ei saa ohit­taa pyörää. Suomes­sa määräys on väl­jem­pi. Joku juridi­nen sanoma oheisel­la liiken­nemerkil­lä var­maankin on. Nopeusra­joi­tus 30 km/h.

Kaiken ikäisen ihmiset ajoi­vat pyöril­lä todel­la paljon. Fil­lare­i­ta oli liik­keel­lä paljon enem­män kuin autoja.

 

Jotain kaupun­gin ide­olo­gias­ta ker­too, että puis­tossa oli voimis­telure­it­ti, jon­ka kohteis­sa piti tehdä eri­laisia liikkeitä. Kaupun­gin sivuil­la main­os­tet­ti­in joukkotem­paus­ta puh­taan (muovit­toman) jokive­den puoles­ta. Noin 50 henkeä hyp­päsi jokeen.

Tavat­toman hyvää huol­ta on pidet­ty katuku­vas­ta. Kaupun­ki aikoo hakea vuo­den 2030 kult­tuuripääkaupun­gin titteliä.

Autot oli­vat sal­lit­tua pyöräi­lykeskus­tan alueel­la, mut­ta niitä ei paljon näkynyt. Ehkä se joh­tui siitä, että pysäköin­timah­dol­lisuuk­sia juuri ollut. Tämä tun­tui lois­taval­ta jär­jeste­lyltä. Tehokas kom­pro­mis­si auto­jen ja kestävien liiken­nemuo­to­jen välil­lä. Busse­jakin oli, vaik­ka kaupun­ki oli läpim­i­tal­taan käveltävä.

Kor­trijk ilmoit­taa tavoit­teek­seen olla Flan­derin vihrein kaupun­ki. Vihreät eivät Kor­trijkin kun­nan­val­tu­us­toa joh­da, vaan neli­henk­i­nen ryh­mä kuu­luu oppo­si­tioon. . Ehdo­ton val­ta­puolue on pormes­taripuolue yli kol­man­nek­sen kan­natuk­sel­la. En tiedä, mut­ta arvaan sen ole­van jotain muinaisen Helsin­ki-liik­keen kaltaista, joka tapauk­ses­sa paikalli­nen puolue.

= = = = =

Taas on täl­lä matkalla tul­lut suru puseroon suo­ma­lais­ten pikkukaupunkien puoles­ta. Matkalla on nähty toinen tois­taan hienom­pia kaupunke­ja. Suomes­sakin oli hieno­ja pikkukaupunke­ja, mut­ta minkä sota säästi sen rauha tuhosi. 1960-luvus­ta selvisi vain kouralli­nen kaupunke­ja. Pikkukaupunkien talot oli­vat val­taos­altaan puisia, yksi- tai kak­sik­er­roksisia. Tiivistämistä siis tarvit­ti­in, mut­ta pitikö tehdä niin kol­hoa katu­maise­maa ja tuho­ta kaupun­ki sen ulkop­uolelle raken­netulle hyper­mar­ketil­la? Pris­man parkkipaik­ka ei kel­paa kaupun­gin keskus­tak­si. Täl­lä on suuri vaiku­tus siihen, että meil­lä melkein kaik­ki pienet kaupun­git ovat muuttotappioalueita.

12 vastausta artikkeliin “Kortrijk”

  1. Jo tuos­sa liiken­nemerkissähän lukee ”auto ver­plicht achter fietser” eli vapaasti suomen­net­tuna pyöräil­i­jän ohit­ta­mi­nen autol­la kiel­let­ty. Ja joo, vas­taavas­ta suo­ma­lais­es­ta pykälästä on onnis­tut­tu tekemään häm­mästyt­tävän tulkin­nan­varainen, eli nor­maalia LVM-laatua.

    Vastaa

  2. Ihan vain käyt­täjäkoke­muk­se­na ker­rot­ta­va, että ihan sama mitkä ovat Helsingis­sä pyöräi­ly-autoilu-käve­ly-lau­tailun sään­nöt tai juridi­ik­ka tai käytän­nök­si muo­dos­tunut tapakult­tuuri niin ainakin kan­takaupungis­sa pyöräil­i­jä on iso kunkku niin autotiel­lä, pyörätiel­lä kuin jalkakäytävillä.
    Ja pyöräil­i­jä tietää sen.
    Tila ote­taan sumeilemat­ta hal­tu­un ja muut jos sat­tuvat virheen tekemään (erit.autoilija) niin kunkku kyl­lä ker­too sen. Myös hitain kulk­i­ja, käveli­jä saa kuul­la osansa.
    Nyt kun on tul­lut mukaan vielä sähköpyöräil­i­jät, ovat tilan­nenopeudet nousseet entis­es­tään, vaarallisiksi.
    Poli­isin en ole käytän­nössä koskaan näitä fil­larikunkku­ja näh­nyt ojentavan.
    Poikkeuk­sia tietysti on. Mukavaa jos sinä, pyöräilevä tämän kom­mentin luk­i­ja, kuu­lut juuri heihin! 

    Ehdo­tus: kos­ka autoil­i­joiden suh­teen peli on jo selvä, Helsingis­sä The Bike on jo voit­ta­ja ja autoil­i­joiden on turha enää itkeä, niin ehdotan sekä auto­ton­ta että myös pyörätön­tä (kos­kee myös lau­tail­i­joi­ta) keskustaa.
    Espat, Alek­si ja niiden välikadut sekä autot­tomak­si että pyörättömiksi. 

    Olisi muka­va kävel­lä rauhas­sa kesäpäiv­inä ja iltoina edes jos­sakin. Todel­li­nen käve­lykatukeskus­ta olisi sille mitä sopivin paik­ka. Valvon­ta noinkin sup­peal­la alueel­la olisi helppoa. 

    Ilman polkupyörää tulee keskus­tas­sa toimeen ihan samoil­la perusteil­la kuin ilman autoakin.

    Vastaa

    1. Tässä on perusidea ihan hyvä vaik­ka kunkkua­jatuk­si­asi en oikein jaakkaan. Jalostaisin tätä käve­lyideaasi vielä vähän: ydin­tur­is­tikeskus­ta vain jalankulk­i­joille tiet­ty­inä vuo­den, — ja kel­lon­aikoina, esim huhti-loka, klo 9.00 — 20.00. Eli pyörää, lau­taa tms. pitäisi siis talut­taa tänä aikana tuol­la alueel­la tai jät­tää se parkki­in reunamille.. Ja tälle kun­non opas­tus ja valvon­ta. Samoin jakeluli­iken­teelle. Tapi­olan ydinkäve­lykeskus­tas­sa oli joskus täl­lainen jär­jeste­ly-yri­tys pienin liiken­nemerkein osoitet­tuna mut­ta eihän se tietenkään toimin­ut kun niitä ei vält­tämät­tä edes huo­man­nut ja minkään­laista valvon­taa ei ollut.

      Vastaa

      1. Tämä on jo van­ha idea, mon­en keskus­ta­jalankulk­i­jan koke­muk­sien jalostama.
        Ja peruste että jos ydinkeskus­tas­sa selviää ilman autoa, selviää siel­lä myös ilman polkupyörää tai sähkölau­taa, on relevantti. 

        Ja ehkä toisi todel­lakin lep­poisaa käve­lykatukult­tuuria, jopa joskus välimerel­listä kun ei tarvit­sisi huole­htia minkään­lais­ten pyörien ja ohi lujaa sujahtele­vien renkaiden varomis­es­ta selän takana tai taap­er­on vier­essä. Olisi iisimpi ja hitaampi ydinkeskus­ta kaikin puolin. Eikö se olisi hyvä tavoite? 

        Pyöräkunkku-aja­tus nousee myös siitä kuin­ka kaupunkisu­un­nit­telus­sa peli on jo ikään kuin ratkaistu: läh­es kaikille väylille raken­netaan lev­eitä pyöräväyliä isol­la budjetilla.
        Jos­sakin vai­heessa alka­isi olla myös hitaiden jalankulk­i­joiden vuoro, olisi hyvä olla väyliä jot­ka ovat tarkoitet­tu vain ja ain­oas­taan jalankulkijoille. 

        Liiken­nemoraalis­sa jalankulk­i­ja on muuten se kunkku. Hän saa men­nä ensin, rauhas­sa jne. Tämä muuten opetet­ti­in jo autokoulussa.
        Kaik­ki eivät toki tätä tajua mut­ta pyöräil­i­jät voisi­vat alkaa näyt­tää mallia edes omas­ta puolestaan varsinkin jae­tu­il­la jalankulku-pyöräväylillä.

    2. Helsingis­sä jalankulk­i­jana en kyl­lä itse ole saanut pyöräil­i­jöistä tuol­laista kuvaa ollenkaan. Ehkä sin­ulle on vain jäänyt mieleen muu­ta­ma han­kala tapaus ja nor­maal­isti käyt­täy­tyvät pyöräil­i­jät eivät ole jääneet muistiin?

      Vastaa

    3. Itse sekä pyöräilen (sähköavusteinen), että moot­toripyöräilen. Olen mit­tail­lut keski­tuntinopeuk­sia ja polkupyöräl­lä men­nään kaupungeis­sa aina paljon kovem­paa. Moot­toripyöräl­lä ei ole mitenkään mah­dol­lista pitää vas­taavia nopeuk­sia yllä.

      Vastaa

  3. Ihan aiheesta ohi, niin miten saa polkupyörän mukaan kun inter­reilaa? Onko teil­lä IR-kor­tit vai taval­liset matkaliput? Vai vuokr­a­sit­teko pyörät paikan päältä?

    Vastaa

      1. Fb:n Maa­ta pitkin matkus­ta­vat ‑ryh­mästä voisi löy­tyä vas­taus tähänkin kysymykseen.

    2. Ihan samal­la taval­la kuin muil­lakin matkalipuil­la, eli kokon­aise­na nopeam­mis­sa pitkän matkan junis­sa yleen­sä paikan­va­rauk­sel­la lisä­mak­sus­ta, inter­re­gion­al- ja paikallisem­mis­sa junis­sa sen kun menee kyyti­in kun­han tilaa on (tässä tapauk­ses­sa mah­dolli­nen lisä­mak­su vai­htelee esim. Sak­san sisäl­läkin osavaltiokohtaisesti). 

      Käytän­nön vinkkinä suosit­telisin joko Bromp­to­nia (tai vas­taavaa tait­topy­örää) tai taval­lista maantiepyörää kiekot irrotet­tuna kevy­een rinko-bägi­in (painaa muu­ta­man sata gram­maa ja säi­ly­tys­pus­sis­saan noin juoma­pul­lon kokoinen) pakat­tuna. Nämä kulke­vat ”taval­lise­na” matkatavarana, eikä Ruotsin läpikään ole pakko kulkea jotain mutkikas­ta maise­mare­it­tiä, jol­la kokon­ais­ten pyörien kul­je­tus on sallittu.

      Vastaa

  4. Jalankulk­i­joiden eli ilman panssaroin­tia kulke­vien henkilöi­den nopeudet ovat kas­va­neet merkit­tävästi ja ilmeisen pysyvästi. Polkupyörää keveäm­mät ajoneu­vot, potku­lau­das­ta aina sähkö­mopoon ja sähköiseen invatuoli­in asti huris­tel­e­vat nyt samo­ja kaisto­ja pitkin sikin sokin ja sinne tänne. Mukana on niin lap­sia kuin aikuisiakin.

    Mil­la­sia liiken­nejär­jeste­lyjä on tehtävä sen tilanteen var­alle, että sähköis­ten jalankulk­i­joiden määrä kym­menker­tais­tuu nykyis­es­tä? Olisiko jalankulk­i­jan määritelmää muutet­ta­va koske­maan henkilön siir­tymisnopeut­ta jalankulk­i­joille / polkupyörille varat­ul­la väylällä?

    Vastaa

  5. Se kaupun­ki taitaapi olla Tam­pereen kokoinen. Saman kokoisel­la alueel­la suun­nilleen vas­taa­va määrä porukkaa. Ja molem­mil­la alkaa osit­tain toinen taa­ja­ma suo­raan kuntarajasta.

    Suomes­sa yksi haaste on se, että ne pienetkin kaupunkikesku­s­tat ovat aika laa­jan alueen keskuk­sia. Äärim­mäisenä esimerkkinä joku Rovanie­mi tai Oulu, jos­sa se keskus­ta on keskus­ta ihmisille sato­jen kilo­me­trien päässä. Eteläm­mässä ilmiö on aivan sama. Esim. idässä. Lpr -> kvl n. 100 km, kot­ka noin 100 km, mikke­li n. 100 km, savon­lin­na noin 150 km. Savon­lin­nan suun­taan on toki Ima­tra, mut­ta sieltä pitää lähteä isom­paan kaupunki­in mon­es­takin syys­tä ja usein. Lappeen­ran­nan ympärille voi siis vetää harpil­la 50 km ympyrän ja tode­ta, että tältä alueelta käy­dään asioil­la tuos­sa kaupungis­sa. Eli suuri osa kaupunkia keskus­tanaan pitävistä tulee sinne paikas­ta, jos­sa ei esim. ole mitään julk­ista liiken­net­tä. Autot­to­muus ei oikein ole vaihtoehto.

    Sit­ten taas kun ver­taa keskieu­roopas­sa itää ja länt­tä, niin ei voi kuin ihme­tel­lä. Idässä yleis­es­ti on ollut laa­ja julki­nen liikenne ja paskat tiev­erkot. Nyt siel­lä on paikat täysin tuk­keessa, vaik­ka autoilun infraa raken­netaan vauhdil­la. Tulin itse juuri aja­mal­la Lvivin suunnal­ta ja samal­la koukkasin Tatralla.

    Suo­ma­lai­sis­sa keskus­tois­sa on myös niitä, jot­ka ovat osan­neet tehdä onnis­tu­misen vah­van muut­to­tap­pi­on aikana. Ima­tra on parem­pi kuin 1980 luvul­la, vaik­ka sieltä on läht­enyt puo­let nuorista aikui­sista. Kou­vola lakkasi ole­mas­ta kaupun­ki heti kun­tali­itok­sen jäl­keen, kun sille tuli kak­si keskus­taa, jot­ka molem­mat uuteen paikkaan raken­net­tu veturi hiljen­ti. Siel­lä ei väk­iluku enää laske niin lujaa, kun muut­topo­ten­ti­aalia omaavaa porukkaa ei enää oikein ole. Lappeen­ran­ta sai pikkaisen tak­lat­tua sitä, että kaup­pa ei karkaa kauas, mut­ta ongel­mana on se, että kaupungis­sa ei saa tehdä mitään. 

    Tuos­sa pikkukaupungis­sa, mis­tä Osmo kir­joit­taa tuli laa­jat tuhot sodis­sa. Ne teki sen uud­estaan. Suomes­sa kun jokin raken­nus vau­ri­oituu keskus­tas­sa, niin jäl­jelle jää tyhjä tont­ti. Lappeen­ran­nas­sa esim. paloi muu­ta­ma vuosi sit­ten van­ha keis­ari­nase­ma. Sitä ei saa kor­ja­ta eikä siitä voi­da muut­taa kaavaa. Se on nyt pyhä ja vaik­ka kivi­jalas­ta on suurin osa viety liiken­neympyrän koris­teek­si, niin tässä on seu­raavak­si kolmek­si tuhan­nek­si vuodek­si reli­ikku, joka pysyy. Vas­taavia tyhji tont­te­ja on suo­mi täyn­nä. Van­haa ei saa mis­sään tapauk­ses­sa tehdä takaisin ja kaa­va ei sal­li uut­ta. Lop­putu­los on suo­ma­lainen kaupunki.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.