Kategoria: _

Tyttöjen alistamista ei voi hyväksyä edes monikulttuurisuuden nimissä

Luin lop­pu­vuodes­ta Sara Al Husain­in kir­jan huono tyt­tö. Se oli vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa Suomeen tulleen irak­i­laisen tytön järkyt­tävä tari­na tyt­tö­jen alis­teis­es­ta ase­mas­ta islami­laises­sa kult­tuuris­sa. En yleen­sä pidä yhtä näkökan­taa toitot­tavista kir­joista, mut­ta tämä tari­na oli niin järkyt­tävä, ettei millekään vivahteille ollut tarvet­ta. Kir­ja ker­too, kuin­ka tyt­tö­jen pitää elää var­jos­sa isän­sä ja veljien­sä var­tioimana, yri­tyk­ses­tä itsenäistyä ja tästä seu­ran­neesta pakoavioliitoista.

Min­un piti kir­joit­taa kir­jas­ta heti sil­loin, mut­ta se jäi muiden kiirei­den alle.

Jos joku perus­suo­ma­lainen olisi kir­joit­tanut islami­lais­es­ta kult­tuurista noin pahasti, olisimme pitäneet sitä pro­vokaa­tiona. Piti kir­joit­ta­mani, että on suuri virhe antaa maa­han­muu­ton ongelmien käsit­te­ly perus­suo­ma­lais­ten yksinoikeudeksi.

Asia palasi mieleeni, kun näin Kansal­listeat­teris­sa Uju­ni Ahmedin ja  Eli­na Hir­vosen tek­sti­in perus­tu­van näytelmän Tytöille, jot­ka ajat­tel­e­vat ole­vansa yksin. Aihe on hyvin sama kuin Al Husain­in kir­jas­sa: tyt­tö­jen täysin alis­teinen ase­ma soma­li-kult­tuuris­sa. Tyt­tö­jen silpomisel­la on tek­stis­sä merkit­tävä osa.

Näytelmään on kir­jan jäl­keen lisät­ty episo­di, jos­sa ker­ro­taan, että eduskun­ta hylkäsi kansalaisa­loit­teen tyt­tö­jen silpomisen kieltämis­es­tä. Syynä oli tämän mukaan, että olisi syr­jivää kieltää vain tyt­tö­jen silpomi­nen, mut­ta ei poikien ympärileikkaus­ta eikä juu­ta­laisil­ta voi kieltää poikien ympärileikkausta.

Näytelmässä pohdi­taan suo­raan sitä, estääkö perus­suo­ma­lais­ten pelko näi­den asioiden esi­in tuomisen Suomes­sa. Jat­ka lukemista “Tyt­tö­jen alis­tamista ei voi hyväksyä edes monikult­tuurisu­u­den nimissä”

Talouspolitiikan kalliit virheet

Pahim­mat talous­poli­it­tiset virheet tehdään hyv­inä aikoina, kun pitäisi kerätä rahaa huono­jen aiko­jen var­alle. Vasem­mis­to­laiset ryn­täävät lisäämään meno­ja ja oikeis­to­laiset alen­ta­maan vero­ja. Molem­mat tekevät väärin.

Pahim­mat Kekkosen ajan jälkeiset mokat ovat suh­dan­tei­den yliku­umen­t­a­mi­nen vuosi­na 1989 ja 2007, jot­ka syven­sivät tule­vaa taan­tu­maa. Tässä on jälkivi­isaut­ta, mut­ta olisi yliku­umen­tamisen vaarat pitänyt ymmärtää myös etukäteen.

Kun ennen vuot­ta 2008 val­ti­olle tuli rahaa ovista ja ikkunoista, Raimo Sailas yrit­ti piilot­taa sitä eduskunnal­ta kek­simäl­lä, että val­tion pitäisi rahas­toi­da mil­jarde­ja eläkev­as­tu­iden­sa takia. Hui­jaus meni per­ille niin hyvin, että finanssikri­isin aikanakin moni kuvit­teli, että val­tion pitää ottaa lainaa tule­vien vuosikym­menten eläkkei­den rahastoimiseksi.

On toisaal­ta virhe säästää väärään aikaan. Val­tion velka­an­tu­mi­nen ei ole sel­l­ainen väl­itön uhka, jon­ka estämisek­si pitäisi syn­nyt­tää lama väärin ajoite­tu­il­la säästöil­lä. On myös hyvä, että val­tio saa lainaa, kun sitä tarvit­see. Ei saatu 1990-luvun laman aikana. Sik­si lamas­ta tuli niin syvä.

Velka­an­tu­mi­nen tarkoit­taa, että van­hem­mat ikälu­okat elävät nuorem­pi­en kus­tan­nuk­sel­la. En ymmär­rä mitä vasem­mis­to­laista sel­l­aises­sa on. Ymmär­rän, että puolue, jon­ka kan­nat­ta­jat ovat lähin­nä eläkeläisiä, ei mure­h­di asi­as­ta, mut­ta nuorem­pia ikälu­okkia edus­tavien puoluei­den pitäisi.

Kun suh­dan­teet oli vuon­na 2007 tyrit­ty, finanssikri­isin aikana oli paikallaan ottaa velkaa, mut­ta siihen se olisi pitänyt lopet­taa. Kataisen ja Stub­bin hal­li­tuk­set kuitenkin jatkoi­vat velka­an­tu­mista. Riitainen hal­li­tus ei pystynyt sopi­maan oikein mistään.

Vuo­den 2007 yliku­umen­e­m­i­nen jäi rasit­ta­maan kil­pailukykyä. Tästä voidaan syyt­tää myös työ­markki­na­jär­jestöjä, jot­ka eivät näyt­täneet ymmärtävän, ettei niiden töpeksimistä voi­da enää kui­tata devalvoimal­la. Vas­ta Sip­ilän hal­li­tuk­sen kiky-sopimus palaut­ti kil­pailukyvyn ja käyn­nisti talouskasvun.

Yli kymmenek­si vuodek­si menete­tyn talouskasvun hin­ta las­ke­taan kym­menis­sä mil­jardeis­sa eurois­sa. Tämän rin­nal­la muu on pientä.

Rin­teen ja Marinin hal­li­tusten oli tarkoi­tus törsätä kun­nol­la aiem­mil­ta puna­mul­ta­hal­li­tuk­sil­ta tutul­la sulle mulle ‑tyylil­lä, mut­ta rahat menivätkin koron­aan ja Ukrainan sodan seu­rauk­si­in. Jotain kuitenkin saati­in kan­nat­ta­jille jaetuksi.

Orpon hal­li­tus lupasi vähen­tää velka­an­tu­mista, mut­ta menoleikkausten ohel­la se päät­tikin antaa vero­tu­lo­jen alen­tua niin, että ali­jäämä sen kuin kas­vaa. Tarkoi­tus oli, että nousukausi tipah­taisi taivaas­ta ja vähen­täisi velka­an­tu­mista. Nyt kun maa on lamas­sa, on tarkoi­tus tehdä parin mil­jardin lisä­sopeu­tuk­set. Ne ajoit­tuisi­vat aivan väärin, pitkit­täi­sivät lamaa ja köy­hdyt­täi­sivät maata.

Hyv­in­voin­ti­amme on tuhoutunut val­tavasti suh­dan­tei­den hallinnan epäon­nistues­sa. Kyse on niin jät­timäi­sistä mene­tyk­sistä, että poli­it­tiset kiis­tamme ovat pikku­ra­haa niihin näh­den. Kun omaa rahapoli­ti­ikkaa ei enää ole, finanssipoli­ti­ikan pitäisi olla eri­tyisen taitavaa.

Ehkä annan liiankin synkän kuvan talous­poli­ti­ikkamme munauk­sista. Tarkoituk­seni on korostaa poli­it­ti­sista into­hi­moista, vaa­likau­sista ja hal­li­tusten vai­h­tu­mis­es­ta koitu­vaa ongel­maa kansamme hyvinvoinnille.

Puo­lus­tus­poli­ti­ik­ka on irrotet­tu poli­it­ti­sista suun­nan­muu­tok­sista par­la­men­taarisil­la, yli vaa­likau­den ulot­tuvil­la ohjelmil­la. Pitäisikö sama tehdä finanssipolitiikalle?

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä. Tämä ver­sio on vähän lehdessä julka­istua pidem­pi, kos­ka palautin siihen tek­stiä, jot­ka jouduin syden ver­ta val­u­en kar­si­maan pitu­us­ra­joituk­sen vuoksi.

Väärinkäsi­tyk­sen vält­tämisek­si totean, että lähetin tek­stin lehdelle per­jan­taina 2.2.2024, siis ennen Sauli Niin­istön puhet­ta eduskunnalle.

 

 

Kisa menee tiukaksi

Haav­is­tol­la on ollut viime päiv­inä kova nos­te. Se tulee vas­taan kaikkial­la ja se näkyy kan­na­tusarviois­sa. Kysymys on oikeas­t­aan vain siitä, tuleeko maali vas­taan liian nopeasti.

Oheises­sa kuvas­sa on viisi ensim­mäisen kier­roksen jäl­keen tehtyä kan­na­tusarvio­ta aika­janalle asetet­tuina ja niiden kaut­ta piir­ret­ty tren­di­vi­i­va. Kunkin haas­tat­telun sijoitin aika­janalle haas­tat­telu­a­janko­hdan keskiar­vonko­hdalle. Jos kehi­tys jatkaa näin, Haav­is­ton kan­na­tus on vaalipäivänä yli 50 %. Stub­bin voi pelas­taa kuitenkin jo annet­tu­jen ennakkoään­ten suuri määrä. Tuon kuvan perus­teel­la Stubb voit­taisi ennakkoäänet ja Haav­is­to vaalipäivän äänet. Sitä kuva ei ker­ro, kumpi voit­taa vaalin, mut­ta tiukalle menee.

Miksi äänestän Haavistoa

Tähän kysymyk­seen on niin luon­nolli­nen vas­taus, ettei oikeas­t­aan muu­ta tarvita:

Haav­is­to on min­ulle läheinen yhteistyökump­pani kuu­den vuosikymme­nen ajal­la. Noil­ta ajoil­ta on muis­tis­sani lähin­nä vain hyviä koke­muk­sia. Olen hyvin vaku­ut­tunut hänen taidois­taan ja kyvys­tään saa­da aikaan tuloksia.

 

 

Keski­tyn tässä kuitenkin mui­hin syihin.

Haav­is­ton ulkopoli­it­ti­nen lin­ja on lähempänä omaani. Olen ollut Nato-jäsenyy­den kan­nat­ta­ja jo parikym­men­tä vuot­ta, mut­ta siinäkin tulee pitää malt­ti mukana. Ei pidä men­nä räh­mälleen täl­lä ker­taa USA:n edessä.

Suomen ulkopoli­ti­ikan pitää ajaa Suomen etua, minkä lisäk­si sen tulee ajaa kan­sain­välistä oikeu­den­mukaisu­ut­ta. Haav­is­ton suhde globaali­in etelään on syväl­lisem­pi ja vivahteikkaampi. Tämä on min­ulle tärkeä asia. Haav­is­to on ajat­telus­saan selvästi vähem­män mustavalkoinen.

Näistä kahdes­ta Pekka on ollut oikeasti itse rauhan­välit­täjänä. En ryhdy tätä enem­pää penko­maan, lukekaa tästä. Asian pihvi on jutun lopussa.

En halua ydi­na­sei­ta Suomen maaperälle. Ydi­naseet ovat sodas­sa mitä ilmeisin ydi­na­sei­den maali. Ydi­naseet tykinkan­ta­man päässä Pietarista vas­ta ilmeinen maali oli­si­vatkin. Tässä on otet­ta­va mallia Norjasta.

Sit­ten on aivan toisen­laisia syitä. Suo­mi on vaar­al­lis­es­ti jakau­tu­mas­sa niin poli­it­tis­es­ti kuin alueel­lis­es­ti. Se on myös tur­val­lisu­us­poli­it­ti­nen uhka. Talvi­so­dan aikana tehti­in Helmiku­un kih­laus kansan yht­enäistämisek­si. Nyt tarkoi­tus on nujer­taa ay-liike kokon­aan. Näinä tur­val­lisu­us­poli­it­tis­es­ti arkoina aikoina ei tuol­laista pitäisi tehdä.

En edes helsinkiläisenä pidä vau­rau­den val­u­mis­es­ta etelään.

Niin­pä kokoomus­lainen Wes­t­endin äänikuningas pres­i­dent­tinä olisi huono aja­tus. Se olisi merkit­tävä askel tiel­lä kohden tylyä oikeis­to­laisu­ut­ta Suomen politiikassa.

En toisaal­ta halu­aisi tiukan vasem­mis­to­laista pres­i­dent­tiäkään. Pekka kuu­luu poli­it­tiseen ajat­telul­taan keskus­taan ja hänel­lä on suuri har­ras­tuneisu­us pitää yllä yhteyk­siään myös Suomen syr­jäseuduille. Sik­si hän sai ensim­mäisel­lä kier­roksel­la Stub­bia suurem­man kan­natuk­sen Itä- ja Pohjois-Suomessa.

 

Puheeni valtuustosta Valimon teollisuusalueesta

Val­tu­us­to käsit­teli Otso Kivekkään aloitet­ta asun­to­jen kaavoit­tamis­es­ta teol­lisu­usalueelle Val­imon itäosas­sa tule­van Vihd­in­tien ratikan äärelle.

Hyvät val­tu­ute­tut!

Joskus yli 40 vuot­ta sit­ten esitin, että Ruo­ho­lahdessa sil­loin ollut lau­tatarha pitäisi siirtää pois asun­to­jen tieltä. Se herät­ti val­tavaa pahen­nus­ta kokoomuk­ses­sa: miten voit olla noin yri­tysvi­hamieli­nen, min­ulle huudet­ti­in. Tuskin kukaan pitäisi enää lau­tatarhaa järkevänä maankäyt­tönä Ruoholahdessa.

Kaupun­gin kas­vaes­sa sen maankäyt­tö muut­tuu. Mikä oli ennen järkevää ei uudessa tilanteessa sitä enää ole. Tämä on vaikeaa kokoomuk­selle, mut­ta on se tietysti joskus vaikeaa meille vihreillekin.

Parhail­laan pure­taan Hakaniemen sil­tahirvi­tys­tä. Siitä tuli aikanaan niin ruma, korkea ja kaupunkiku­vaan huonos­ti sopi­va, kos­ka sen ali piti päästä laival­la Hakaniemessä ole­valle ele­ment­tite­htaalle. Kun sil­ta oli valmis, tehdas lopet­ti toimintansa.

Punavuori oli aikanaan paljolti teol­lisu­usaluet­ta, mut­ta ei ole enää eikä kukaan teol­lisu­ut­ta sinne haikaile.

Kun me nyt raken­namme Vihd­in­tien ratikkaa, teol­lisu­usalue on sen var­rel­la väärää maankäyt­töä. Ratikalla ei laste­ja tehtaalle kul­jete­ta. Teol­liset työ­paikatkin hyö­tyvät vain mar­gin­aalis­es­ti ratikkay­htey­destä, kos­ka hehtaaria kohden teol­lisu­usalueelle on todel­la vähän työ­paikko­ja. Jat­ka lukemista “Puheeni val­tu­us­tos­ta Val­imon teollisuusalueesta”

Lisää asuntoja keskustaan

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to käsit­teli aloitet­tani asumisen merkit­täväk­si lisäämisek­si keskus­tas­sa ja sen välit­tömässä läheisyy­dessä. Tässä puheen­vuoroni keskustelun alustukseksi:

Kaupunkimme keskus­tan vetovoima on viime vuosi­na heiken­tynyt. Pyrimme etsimään tähän syitä itses­tämme tai ennen kaikkea toi­sis­tamme. Sama kehi­tys kos­kee kuitenkin jok­seenkin kaikkia suuria kaupunke­ja kaikkial­la maail­mas­sa. Erikoiskaup­pa on siir­tynyt verkkoon, päivit­täis­tavarakaup­pa automar­ket­tei­hin ja toimis­to­työ paljolti etä­työk­si, muun muassa.

Helsin­ki on myös yli miljoo­nan asukkaan kaupunk­i­na kas­vanut kokolu­okkaan, jos­sa kaupun­git yleen­sä muut­tuvat yhden keskuk­sen kaupungeista mon­en keskuk­sen kaupungeiksi.

Eril­lisongel­ma Helsingis­sä on Venäjältä ja Aasi­as­ta tule­vien matkail­i­joiden katoami­nen Putin­ista johtu­vista syistä. Keskus­tan luk­suskaup­po­jen asi­akkaat eivät ennenkään tulleet keskus­taan metrol­la, mut­ta eivät myöskään autol­la, vaan Alle­gro-junal­la ja Finnairin Aasian lennoil­la. Jat­ka lukemista “Lisää asun­to­ja keskustaan”

Länsimaat tekevät jättimäisen virheen Gazassa

Israel toteut­taa silmiemme edessä jät­timäistä sotarikos­ta. Maa on murhan­nut jo yli 20 000 sivi­il­iä sum­mit­taisil­la pom­mi­tuk­sil­la, joukos­sa tuhan­sia lap­sia. Vähem­mästäkin on saanut syyt­teen kansan­murhas­ta. Etelä-Afrik­ka on oikeassa.

Se, että län­si­maat ja niiden joukos­sa Suo­mi kieltäy­tyvät sisäpoli­it­ti­sista syistä tuomit­se­mas­ta Israelin toimia ja Yhdys­val­lat toimit­taa tähän tarkoituk­seen jopa asei­ta, ei ole vain vas­ten­mielistä vaan myös hyvin tyh­mää. Se johtaa globaalin etelän kään­tymiseen län­si­mai­ta vas­taan. Tämä tulee län­si­maille  todel­la kalli­ik­si. Tämän seu­rauk­sia kan­netaan vuosia ellei vuosikymmeniä.

On vaikea selit­tää köy­hien maid­en ihmisille, mik­si pitäisi tuomi­ta Venäjän toimet Ukrainas­sa, kun Israel saa toisaal­ta tehdä Gazas­sa ihan mitä hyvän­sä. Putin on tyytyväinen.

On tot­ta, että täl­lä ker­taa Hamas aloit­ti. Sil­lä voi jopa perustel­la Hamasin johta­jien murhaamista, mut­ta ei mitenkään sum­mit­taista las­ten tap­pamista. Eivät ne lapset olleet tähän syyllisiä.

On myös niin, että kah­den miljoo­nan ihmisen luk­it­sem­i­nen Gazan avo­vanki­laan – sitä voisi kut­sua myös keski­tysleirik­si – on aivan ja tulee syn­nyt­tämään lisään­tyvää katkeru­ut­ta, joka sataa suo­raan Hamasin laari­in. Ajatelkaa itse elämää pienelle alueelle sul­lot­tuna vail­la mitään toivoa paremmasta.

Olen täysin samaa mieltä 80 ulko­min­is­ter­iön työn­tek­i­jän kanssa.

Max Weber ja Mika Waltari saivat pohtimaan uskonnon roolia

Six­ten Kork­manin ylly­tyk­ses­tä luin Max Weberin klas­sikko­teok­sen Protes­tant­ti­nen eti­ik­ka ja kap­i­tal­is­min hen­ki. Se on ollut lukulistal­la pitkään.

En kuitenkaan lukenut kir­jaa lop­pu­un, mikä on min­ul­ta hyvin harv­inaista. Muu­ta­makym­men­tä sivua on yhä luke­mat­ta, enkä usko, että tar­tun kir­jaan enää. Kir­jan anti on sen alus­sa, jos­sa Weber pohtii uskon­non vaiku­tus­ta kan­so­jen taloudel­liseen men­estyk­seen. Lopus­sa hän sotkeu­tuu teol­o­giseen keskustelu­un eri protes­tant­tis­ten uskon­tokun­tien eroista ja sivuaa vain sat­un­nais­es­ti niiden vaiku­tus­ta kap­i­tal­is­min nousu­un. Se ei imenyt lukemaan.

Weberin ana­lyysi on merkit­tävä, mut­ta perus­sanoma oli min­ulle jo on tut­tu, kos­ka siitä on tul­lut yleis­es­ti hyväksyt­ty. Protes­tant­ti­nen usko tai vapau­tu­mi­nen katolisen kirkon hol­houk­ses­ta oli voimakkaasti myötä­vaikut­ta­mas­sa kap­i­tal­is­min nousun ja teol­lis­tu­miseen sekä siihen, että talouden pain­opiste siir­tyi Etelä-Euroopas­ta Kes­ki- ja Pohjois-Euroop­paan ja Yhdys­val­toi­hin. Jat­ka lukemista “Max Weber ja Mika Wal­tari sai­vat pohti­maan uskon­non roolia”

Autoilun ulkoiset kustannukset

Suomen keskus­ta on esit­tänyt, että sähköau­toille tulisi olla kilo­metripo­h­jainen vero. Uno­htakaamme tämä esi­tys pop­ulis­tise­na katkeruute­na liian fik­su­ja sähköau­ton valin­nei­ta kohtaan ja palatkaamme saman puolueen aiem­pi­in ehdo­tuk­si­in siir­tymiseen polt­toaineen vero­tuk­ses­ta kohti kilo­metripo­h­jaista vero­tus­ta, joka on kaupungeis­sa korkeampi kuin maalla.

Aikanaan autoilun korkea vero­tus tuli Suomeen keinona suo­jel­la val­u­ut­tavaran­toa, mut­ta ne ajat ovat men­neitä. Euroopas­sa autoilua verote­taan olen­nais­es­ti enem­män kuin Yhdys­val­lis­sa, kos­ka auto sopii huonos­ti tiivi­isti asu­tu­ille alueille. Suomea luku­un otta­mat­ta Euroopas­sa asu­taan tiivi­isti ja suurin osa suo­ma­lais­takin asuu tiivi­isti raken­ne­tu­il­la alueilla.

Euroop­palainen liiken­nepoli­ti­ik­ka on ollut amerikkalaista onnis­tuneem­paa. Amerikkalainen käyt­tää enem­män aikaa työ­matkoi­hin ja istuu muutenkin enem­män ruuhkissa, puhu­mat­takaan liiken­teen ilmastovaikutuksista.

Talous­te­o­reet­ti­nen peruste autoilun verot­tamiselle ovat autoilun haitalliset ulkoisvaikutukset

Käyn seu­raavas­sa läpi mielestäni keskeisim­mät autoilun ulkoiset kus­tan­nuk­set. Lista ei edes yritä olla täydellinen.

Nyt puhutaan siis ulkois­vaiku­tuk­sista. Autoilus­ta on autoil­i­jalle itselleen kiistämätön­tä hyö­tyä, mut­ta se ei ole ulkois­vaiku­tus. Autoil­i­ja hyö­tyy itse ja muut kär­sivät haittoja.

Ter­vey­delle vaar­al­liset ilmansaasteet

Autos­ta tulee pakokaa­su­ja niin maal­la kuin kaupungeis­sa, mut­ta kaupungis­sa niiden toden­näköisyys pää­tyä ihmisen keuhkoi­hin on sato­ja, ellei tuhan­sia ker­to­ja suurem­pi kuin haja-asu­tusalueil­la. Ben­si­inis­sä ei ole enää lyi­jyä, mut­ta sil­loin kun oli, ne vaikut­ti­vat keskush­er­mostoon niin, että las­ten kog­ni­ti­iviset kyvyt kehit­tyivät vilkkaiden katu­jen var­rel­la heikom­min kuin puh­taam­mil­la alueil­la. Tämä oli yksin riit­tävä syy muut­taa kaupunkien keskus­toista raikkaan ilman äärelle met­sälähiöi­hin. Mui­ta hyviä syitä oli­vat roskan­polt­tou­u­nit ja taloko­htainen koksilämmitys.

Ilmas­ton­muu­tos Jat­ka lukemista “Autoilun ulkoiset kustannukset”

Kuka maksaa urbaanit mukavuudet?

Puhut­taes­sa kaupunkien kehit­tämis­es­tä englan­nin kielessä tois­tuu yht­enään ter­mi urban ameni­ties. Suomen kielessä sanaa ei ole. Ilman sanaa ei ole aja­tus­takaan, sil­lä ajat­telemme sano­jen avulla.

Ter­mil­lä tarkoite­taan kaikkea sitä mukavaa ja hyödyl­listä, joka tekee asuinalueesta halut­ta­van. Kyse voi olla kau­ni­ista puis­tos­ta, rantab­ule­vardista, teras­sir­av­in­toloista tai ratikkalinjasta.

Mikko Särelä on kään­tänyt ter­min urbaaneik­si mukavuuk­sik­si. Se ei mene ihan maali­in, mut­ta parem­paakaan ei ole. Kon­sult­tikielel­lä puhutaan var­maan vetovoi­matek­i­jöistä, mut­ta se vie ajatuk­set aivan muualle.

Urbaan­it mukavu­udet ovat pehmeitä arvo­ja, jot­ka muut­tuvat rahak­si maan ja asun­to­jen hin­to­jen kautta.

Vero­tuk­sen hait­tavaiku­tusten takia kun­nan raha on kalli­im­paa kuin oma raha. Sik­si tila kodin seinien ulkop­uolel­la on yleen­sä nuhruisem­paa kuin sisäpuolel­la. Tässä meil­lä on markki­navirhe. Jat­ka lukemista “Kuka mak­saa urbaan­it mukavuudet?”