Kategoria: _

Lukioiden vertaaminen on vaikeata

Vielä kym­menisen vuot­ta sit­ten yliop­pi­laskokei­den tulosten valmis­tut­tua samat eli­it­tilukiot heilui­v­at lukioiden parem­muusver­tailu­jen kär­jessä.  Lukioiden parem­muud­es­ta se ei kuitenkaan ker­tonut mitään. Help­poa­han on koulut­taa lau­datur-yliop­pi­lai­ta, jos oppi­laina on vain yli 9,5 keskiar­vol­la sisään pääs­seitä. Todel­lakin. Ver­tailut eivät ker­toneet mitään koulu­jen hyvyy­destä. Oppi­laat oli­vat hyviä.

STT on alka­nut ranka­ta lukioi­ta ver­taa­mal­la yliop­pi­las­tu­lok­sia lukioon pääs­sei­den keskiar­voon. Nyt suurten lukioiden kisan kär­jessä on kak­si vuot­ta peräkkäin ollut Parais­ten ja Nou­si­ais­ten lukiot Varsi­nais-Suomes­ta. Näitä van­ho­ja eli­it­tilukioi­ta ei kär­jessä näy? Onko niiden anta­ma ope­tus siis huonom­paa kuin vaikka­pa Parais­ten lukion anta­ma? Jat­ka lukemista “Lukioiden ver­taami­nen on vaikeata”

Heini Junkkaala: Pirkko Saisio – sopimaton

Ajat­telin jät­tää väli­in Hei­ni Junkkaalan kir­joit­ta­man Pirkko Sai­sion elämänker­ran. Ajat­telin, ettei ana­lyysi usko­vaisen stal­lar­in elämästä kiin­nos­ta. Kun kir­jaa kuitenkin kehut­ti­in maas­ta taivaaseen, päätin käyt­tää melkein 30 tun­tia sen kuun­telu­un, enkä kadu.

Se oli sukel­lus maail­maan, joka oli min­ulle tyystin vieras. Ennen kaikkea kir­ja oli todel­la hyvin kir­joitet­tu. Olen juuri saanut valmi­ik­si omat  muis­tel­mani. Kir­joitin ne itse, mut­ta taidan hävitä surkeasti Junkkaalalle.

Esipuheessa Junkkaala ker­toi, että kir­joit­ti kir­jan sinä-muo­dos­sa. Ratkaisu tun­tui oudol­ta, mut­ta toi­mi todel­la hyvin.

Eniten pidin kir­jan alus­ta, jos­sa käsitelti­in Sai­sion lap­su­ut­ta Kallios­sa. Jat­ka lukemista “Hei­ni Junkkaala: Pirkko Saisio – sopimaton”

Pakolaissopimuksen järjetön tulkinta tekee mahdolliseksi Venäjän hybridioperaation

Gen­even pako­lais­sopimuk­sen sovel­tumat­to­muus nykyiseen pako­lais­ti­lanteeseen on tehnyt mah­dol­lisek­si Venäjän kyynisen hybrid­i­op­er­aa­tion itära­jal­la. Olen kir­joit­tanut tästä mon­ta ker­taa, mut­ta tois­tan näkemykseni.

Pako­lais­sopimus on kir­joitet­tu Euroopan sisäisiä pako­laisia ajatellen ja se on tarkoitet­tu tilanteisi­in, jois­sa pako­lais­ten määrä on aivan olen­nais­es­ti pienem­pi kuin nyt. Siihen aikaan pako­laiset pak­eni­vat vain­oa, eivät köy­hyyt­tä ja nälkäkuole­maa. Nälkään kuol­lut on aivan yhtä kuol­lut kuin vain­oon kuollut.

Sopimuk­sen älyt­tömyys kos­kee sitä, että jos pako­lainen on saanut iso­varpaansa maan rajo­jen sisälle, sopimuk­sen ylel­lisen hyvät pykälät astu­vat voimaan, mut­ta rajal­la ampumista luku­un otta­mat­ta kaik­ki keinot ovat sal­lit­tu­ja sen estämisek­si, että vain­oa pak­ene­va pääsee maa­han. Nyt pohdi­taan sitä, miten suh­taudu­taan kuo­li­aak­si palel­tumiseen rajalla.

Helsin­ki-Van­taa sovel­tuu tur­va­paikan haku­un eri­tyis­es­ti sik­si, että lentoy­htiöille on asetet­tu todel­la kovat sank­tiot siitä , että ne tuo­vat maa­han tur­va­paikan hakijan.

Muuttuuko ihminen hädänalaiseksi vasta päästyään Suomeen?

Oikeutetusti on herän­nyt kysymys, onko Suomen nyt tor­ju­mien tur­va­paikan­hak­i­joiden joukos­sa sel­l­aisia hädä­nalaisia, joille tur­va­paik­ka pitäisi myön­tää. Var­masti on. Mut­ta yhtä hädä­nalaisia he oli­si­vat olleet, jos Venäjä olisi kun­nioit­tanut raja­sopimus­ta eikä olisi näitä onnet­to­mia Suomeen päästänyt. Jat­ka lukemista “Pako­lais­sopimuk­sen jär­jetön tulk­in­ta tekee mah­dol­lisek­si Venäjän hybridioperaation”

Vajaan työajan subventio

Hal­li­tus leikkaa osa-aikaises­ti työt­tömiltä paljon enem­män kuin kokon­aan työt­tömiltä. Mut­ta pitääkö veron­mak­sajien tukea niitä, jot­ka syys­tä tai tois­es­ta eivät tee täyt­tä työpäivää tai työvuotta?

Ennen 1990 luvun lamaa osa-aikatyöt­tömille mak­set­ti­in sovitel­tua päivära­haa vain rajoite­tun ajan. Laman aikana laskuri pysäytet­ti­in odot­ta­maan parem­pia aiko­ja, mut­ta niitä ei tul­lut koskaan. Oli­vat syn­tyneet sovitel­tu­un päivära­haan nojaa­vat työmarkkinat.

Eri­tyis­es­ti kau­pan alal­la ja rav­in­tois­sa työ­nan­ta­jat oli­vat oppi­neet käyt­tämään tätä hyväk­si. Syn­tyi run­saasti osa-aikaisia työ­paikko­ja. Asi­akkai­ta ei riitä tasais­es­ti pitkin päivää. Työn­tek­i­jöillekin sopi täysi ansio puolipäiväis­es­tä työstä.

Lop­ul­ta eduskun­ta päät­ti, että sovitel­tua päivära­haa voi nos­taa niin pitkään kuin halu­aa. Se tosin heikke­nee hitaasti, ellei välil­lä piipah­da kokoaikatyössä. Eri­tyis­es­ti mata­la­palkkaisil­la aloil­la jär­jeste­ly on nyt erit­täin antelias – varsinkin jos on lap­sia. Kokoaikatyön brut­to­tu­loon pääsee jopa alle 15 tun­nin viikko­työa­jal­la. Palkan lievem­män vero­tuk­sen ansios­ta jotain kokoaikatyöstäkin hyö­tyy, mut­ta aika vähän.

Monel­la kausi­työn alal­la on tul­lut tavak­si viet­tää osa vuodes­ta ansiosi­don­naisel­la. Ei olisi mah­do­ton­ta jär­jestää asfalt­ti­työn­tek­i­jöille muu­ta työtä talvikuukausik­si, mut­ta tähän ei ole tarvet­ta kum­mal­lakaan osa­puolel­la. Jat­ka lukemista “Vajaan työa­jan subventio”

Hernesaaren autopaikat

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka alueel­la asu­vien autoil­i­joiden pääsy pois alueelta ruuhk­ista kär­simät­tä ei olisi onnis­tunut. En tiedä, mil­lä osaamisel­la KHO tämän päät­te­lyn teki, kos­ka Helsin­gin kaavoit­ta­jat eivät uskoneet alueelle muut­ta­van kovin paljon autos­ta riippuvaisia.

Tämä joh­tui siitä, että oli päätet­ty nou­dat­taa alueel­la markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Se tarkoit­taa, että autopaikko­ja raken­net­taisi­in vain niin paljon kuin oli halukkai­ta paikan osta­maan, eikä autopaikko­jen hin­to­ja tääl­lä sub­ven­toitaisi niin, että autot­tomat joutu­vat mak­samaan autopaikoista, joi­ta eivät tarvitse. Alueel­la pysäköin­nin jär­jestämi­nen on hyvin kallista. Autopaik­ka mak­saa selvästi enem­män kuin auto. Sen uskot­ti­in vähen­tävän auton käyttöä.

Tätä on kokeil­tu töölöläisil­lä. Töölössä on kyl­lä puoli-ilmainen asukaspysäköin­ti, mut­ta paikat eivät riitä alku­unkaan. Tämä on johtanut siihen, että tämän kokoomus­laisen kaupungi­nosan koti­talouk­sista enem­mistö on autot­to­mia. Paikan pysty­isi kyl­lä vuokraa­maan kau­pal­lis­es­ta pysäköin­ti­laitok­sista ja jopa halvem­mal­la kuin suun­nitel­lus­sa Her­ne­saa­res­sa, mut­ta töölöläi­nen on mielu­um­min ilman autoa. Mik­si Her­ne­saaren asukkaat oli­si­vat eri­laisia? Kata­janokalla on koke­muk­sia samas­ta. Siel­läkin olisi tar­jol­la mak­sullisia mut­ta edullisia autopaikko­ja, mut­ta eivät mene kau­pak­si. Jugend-Kata­janokalla har­val­la on auto, eikä se johdu mitenkään alueen slum­mi­u­tu­mis­es­ta. Jat­ka lukemista “Her­ne­saaren autopaikat”

Miksi Soten rahat eivät riitä

Hyv­in­voin­tialueil­ta puut­tuu noin puoli­toista mil­jar­dia euroa. Miten tämä voi men­nä noin huonosti?

Keski­tyn tässä ter­vey­den­huoltoon, kos­ka tun­nen sen parem­min. Sosi­aalipuoli on aivan oma tarinansa.

Suomi yrittää taloudellista ihmettä

Suomen ter­vey­den­huoltomenot ovat suh­teessa BKT:hen selvästi alem­mat kuin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa. Meitä halvem­mal­la selviävät ovat meitä köy­hempiä. Yleen­sä on niin, että maan vaurastues­sa ter­vey­den­huoltoa arvoste­taan enem­män ja siihen käytetään enem­män rahaa. Tästä sään­nöstä poiketen Irlan­ti selviää ter­vey­den­huol­lostaan huo­mat­ta­van halvalla.

Aiem­min oli erit­täin selvää, että ter­vey­den­huolto tulee selvästi kalli­im­mak­si mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huolto perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­tyiseen ter­vey­den­huoltoon. Tämä ero on viimeisen 20 vuo­den aikana lieven­tynyt selvästi.

Aikamoisia faki­ire­ja mei­dän on olta­va, jos yritämme nyky­i­sistä menoista vielä kar­sia pois 1,5 mil­jar­dia, eli BKT-osuute­na 0,5 % yksikköä. Tästä muuten puo­let johtuu hoita­jien palkkaratkais­us­ta.  Hal­li­tus näyt­tää ajat­tel­e­van, että hoita­jien palkanko­ro­tuk­set rahoite­taan vähen­tämäl­lä hoitoa.

Tähän on san­ot­tu, että Suomes­sa on selvit­tävä ter­vey­den­hoi­dos­ta halvem­mal­la, kos­ka meil­lä hoita­jat suos­tu­vat tekemään töitä niin huonol­la pal­ka­lla.  Tämä etu on häviämään päin. Jat­ka lukemista “Mik­si Soten rahat eivät riitä”

Elatusavut ja tulojen muuttuminen

Miespuo­li­nen kansalainen otti min­u­un yhteyt­tä ja valit­ti ela­tus­mak­su­ja mak­sa­van huonos­ta ase­mas­ta tulo­jen lask­ies­sa. Tässä on minus­ta ilmeinen epäkohta.

Avioparin erotes­sa lapset jäävät yleen­sä toisen van­hem­man taloudel­liselle vas­tu­ulle ja se toinen mak­saa heistä ela­tus­mak­su­ja. Useim­miten mak­sa­ja on mies ja saa­ja nainen, joten puhun seu­raavas­sa isästä ja äidis­tä. Mak­sut perus­tu­vat molem­pi­en sen het­k­isi­in tuloi­hin. Tulot voivat kuitenkin muuttua.

Hänen tapauk­ses­saan tulot oli­vat puolit­tuneet hyvä­palkkaisen työn lop­ut­tua. Vas­taavasti las­ten äidin tulot oli­vat nousseet huo­mat­tavasti. Jos he oli­si­vat eron­neet vas­ta nyt, hänen ela­tus­mak­sun­sa olisi määrät­ty olen­nais­es­ti pienem­mik­si. Nyt ne rau­nioit­ti­vat hänen taloutensa.

Ela­tus­mak­su­ja voidaan muut­taa molem­pi­en osa­puolten sopimuk­sel­la, mut­ta jos ela­tusa­pua saa­va äiti ei suos­tu niiden alen­tamiseen, ei auta muu­ta kuin viedä asia tuomiois­tu­in­ten päätet­täväk­si. Täl­löin isä joutuu mak­samaan oikeu­denkäyn­tiku­lun­sa itse, mikä vie pitkältä ajal­ta hyö­dyn mah­dol­lis­es­ta ela­tus­mak­sun alen­tu­mis­es­ta. Oikeu­denkäyn­tiku­lut ovat nousseet kohtuuttomasti.

Las­ten äiti saa aina oikeu­denkäyntin­sä ilmaisek­si, oli hän kuin­ka varakas hyvän­sä, kos­ka vastapuole­na ei muodol­lis­es­ti ole hän vaan hänen alaikäiset lapsensa.

Tämä asetel­ma ei houkut­tele mak­su­jen saa­jaa sopi­maan. Entis­ten avioparien suh­teet eivät usein ole muu­tankaan ole kovin lämpimät.

Kos­ka tulo­jen muut­tumi­nen ei ole nyky­maail­mas­sa mitenkään harv­inaista, pitäisi tähän tilanteeseen luo­da jokin paljon kevyem­pi menet­te­ly ja selkeät pelisäännöt.

 

 

Hallitus vie Suomea aivan eri suuntaan kuin pitäisi

Olen surulli­nen siitä suun­nas­ta, johon hal­li­tus on Suomea viemässä. En jak­saisi jäkät­tää hal­li­tu­so­hjel­man pöyristyt­tävistä yksi­tyisko­hdista, kos­ka ongel­mana on suun­ta eivätkä yksi­tyisko­h­dat. Enkä sitä pait­si usko, että osa-aikatyötä tekevältä yksin­huolta­jal­ta lop­ul­ta viedään 400 euroa kuus­sa, vaik­ka niin uhotaan.

Olen tavoitel­lut pien­ten tulo­ero­jen yhteiskun­taa, mut­ta aivan eri keinoin kuin poli­it­ti­nen vasem­mis­to on tavoitel­lut. Tarpeesta uud­is­taa työelämää olen samaa mieltä hal­li­tuk­sen kanssa. Se pitäisi tietysti tehdä yhdessä työ­markki­na­jär­jestö­jen kanssa, mut­ta jos palka­nsaa­ja­jär­jestöil­lä ei ole halua uud­is­taa mitään, se on tehtävä hei­dän neli­raa­ja­jar­ru­tuk­ses­taan huolimatta.

Olen näh­nyt jäykän työe­htosopimusjär­jestelmän pait­si köy­hdyt­tävän tätä maa­ta myös ole­van suure­na syynä esimerkik­si miesten ja nais­ten palkkaeroi­hin — sään­nöstelee­hän jär­jestelmä miesten palkko­ja ylöspäin ja nais­ten alaspäin. Mitenkään muuten veturinkul­jet­ta­jan  (koulu­tus 8 kk) palk­ka ei voisi olla kaksinker­tainen lähi­hoita­jan (koulu­tus 2–3 vuot­ta) palkkaan nähden.

Markkinaehtoiset palkat ja täydentävät tulonsiirrot

Min­un ajatuk­seni taloudel­lis­es­ta tasa-arvos­ta on ollut antaa työvoiman hin­nan määräy­tyä melko markki­nae­htois­es­ti ja tasa­ta tästä koitu­vat tulo­erot pieniä palkko­ja täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Sel­l­aises­sa yhteiskun­nas­sa rak­en­teelli­nen työt­tömyys olisi paljon pienem­pää kuin säädel­ty­jen palkko­jen yhteiskun­nas­sa ja tulon­jako olisi oikeu­den­mukaisem­pi. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus vie Suomea aivan eri suun­taan kuin pitäisi”

Miksi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta ei tule palauttaa

Laitoin X:ään (Twit­ter) ketjun  asun­to­lain­o­jen korkovähen­nyk­sistä, joi­ta demar­it esit­tävät palautet­taviksi. Julkaisen sen yht­enäisek­si edi­toitu­na myös tässä. 

Asun­to­lain­o­jen korko­jen verovähen­nysoikeu­den palaut­tamista on perustel­tu asun­to­tuotan­non elvy­tyskeinona. Sel­l­aise­na se olisi teho­ton ja menisi pääosin ohi maalin. Suo­ra tuki tuotan­nolle olisi paljon tehokkaam­paa ja Helsin­gin osalta tilapäi­nen ton­tin­vuokrista tin­kimi­nen uusien vuokra­sopimusten osalta.

On kysyt­ty, mik­si sijoi­tusasun­non korot saa vähen­tää vero­tuk­ses­sa, mut­ta oman asun­non korko­ja ei saa. Ero on siinä, että sijoi­tusasun­non vuokra on verotet­tavaa tuloa, jota omas­sa asun­nos­sa asumis­es­ta ei mak­se­ta. Ei siis ole tuloa, jos­ta korko vähen­netään. Jat­ka lukemista “Mik­si asun­to­lain­o­jen korko­jen verovähen­nysoikeut­ta ei tule palauttaa”