Pahimmat talouspoliittiset virheet tehdään hyvinä aikoina, kun pitäisi kerätä rahaa huonojen aikojen varalle. Vasemmistolaiset ryntäävät lisäämään menoja ja oikeistolaiset alentamaan veroja. Molemmat tekevät väärin.
Pahimmat Kekkosen ajan jälkeiset mokat ovat suhdanteiden ylikuumentaminen vuosina 1989 ja 2007, jotka syvensivät tulevaa taantumaa. Tässä on jälkiviisautta, mutta olisi ylikuumentamisen vaarat pitänyt ymmärtää myös etukäteen.
Kun ennen vuotta 2008 valtiolle tuli rahaa ovista ja ikkunoista, Raimo Sailas yritti piilottaa sitä eduskunnalta keksimällä, että valtion pitäisi rahastoida miljardeja eläkevastuidensa takia. Huijaus meni perille niin hyvin, että finanssikriisin aikanakin moni kuvitteli, että valtion pitää ottaa lainaa tulevien vuosikymmenten eläkkeiden rahastoimiseksi.
On toisaalta virhe säästää väärään aikaan. Valtion velkaantuminen ei ole sellainen välitön uhka, jonka estämiseksi pitäisi synnyttää lama väärin ajoitetuilla säästöillä. On myös hyvä, että valtio saa lainaa, kun sitä tarvitsee. Ei saatu 1990-luvun laman aikana. Siksi lamasta tuli niin syvä.
Velkaantuminen tarkoittaa, että vanhemmat ikäluokat elävät nuorempien kustannuksella. En ymmärrä mitä vasemmistolaista sellaisessa on. Ymmärrän, että puolue, jonka kannattajat ovat lähinnä eläkeläisiä, ei murehdi asiasta, mutta nuorempia ikäluokkia edustavien puolueiden pitäisi.
Kun suhdanteet oli vuonna 2007 tyritty, finanssikriisin aikana oli paikallaan ottaa velkaa, mutta siihen se olisi pitänyt lopettaa. Kataisen ja Stubbin hallitukset kuitenkin jatkoivat velkaantumista. Riitainen hallitus ei pystynyt sopimaan oikein mistään.
Vuoden 2007 ylikuumeneminen jäi rasittamaan kilpailukykyä. Tästä voidaan syyttää myös työmarkkinajärjestöjä, jotka eivät näyttäneet ymmärtävän, ettei niiden töpeksimistä voida enää kuitata devalvoimalla. Vasta Sipilän hallituksen kiky-sopimus palautti kilpailukyvyn ja käynnisti talouskasvun.
Yli kymmeneksi vuodeksi menetetyn talouskasvun hinta lasketaan kymmenissä miljardeissa euroissa. Tämän rinnalla muu on pientä.
Rinteen ja Marinin hallitusten oli tarkoitus törsätä kunnolla aiemmilta punamultahallituksilta tutulla sulle mulle ‑tyylillä, mutta rahat menivätkin koronaan ja Ukrainan sodan seurauksiin. Jotain kuitenkin saatiin kannattajille jaetuksi.
Orpon hallitus lupasi vähentää velkaantumista, mutta menoleikkausten ohella se päättikin antaa verotulojen alentua niin, että alijäämä sen kuin kasvaa. Tarkoitus oli, että nousukausi tipahtaisi taivaasta ja vähentäisi velkaantumista. Nyt kun maa on lamassa, on tarkoitus tehdä parin miljardin lisäsopeutukset. Ne ajoittuisivat aivan väärin, pitkittäisivät lamaa ja köyhdyttäisivät maata.
Hyvinvointiamme on tuhoutunut valtavasti suhdanteiden hallinnan epäonnistuessa. Kyse on niin jättimäisistä menetyksistä, että poliittiset kiistamme ovat pikkurahaa niihin nähden. Kun omaa rahapolitiikkaa ei enää ole, finanssipolitiikan pitäisi olla erityisen taitavaa.
Ehkä annan liiankin synkän kuvan talouspolitiikkamme munauksista. Tarkoitukseni on korostaa poliittisista intohimoista, vaalikausista ja hallitusten vaihtumisesta koituvaa ongelmaa kansamme hyvinvoinnille.
Puolustuspolitiikka on irrotettu poliittisista suunnanmuutoksista parlamentaarisilla, yli vaalikauden ulottuvilla ohjelmilla. Pitäisikö sama tehdä finanssipolitiikalle?
= = = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Talouselämä-lehdessä. Tämä versio on vähän lehdessä julkaistua pidempi, koska palautin siihen tekstiä, jotka jouduin syden verta valuen karsimaan pituusrajoituksen vuoksi.
Väärinkäsityksen välttämiseksi totean, että lähetin tekstin lehdelle perjantaina 2.2.2024, siis ennen Sauli Niinistön puhetta eduskunnalle.
Kun väestö vanhenee, niin taloutta ei saa mitenkään kasvuun. Tässä maassa ei tajuta, että kun politiikan hellityimmät asiat ovat eläkeläiset ja autot, niin kumpikaan ei lisäänny eikä kuluta taloutta kasvattavasti. Kumpikin pysyy suurimman osan ajastaan paikoillaan ja suurimmat investoinnit on tehty. Poliitikot hellii aivan vääriä ryhmiä jos tarkoitus olisi saada talous nousuun. Nyt ne ryhmät jotka tuovat kysynnän talouteen jätetään ulos. Asunnot kaikkine romppeineen jää ostamatta ja lapset tekemättä, kun nuoret aikuiset jää kelkasta, ja niitä nuoria ei ylipäätään ole eikä muualta niitä haluta koska persut. Eikä valtiolla ole tosiaankaan varaa luopua tuloistaan ja leikata vaan, kun ensinnäkään investoinnit eivät ole kasvaneet vaikka yritysveroja on leikattu, ja pitäisi varustautua pahimmassa tapauksessa sotaan. On johtajuuden puutetta, että kukaan ei halua perustella verotusta jo ihan sillä, että kunnollinen armeija maksaa. Ukraina on jo suurempana maana USA:n hylkäämä vaikka oli vakuudet ja vakuuttelut tuesta, joten pieni Suomi jää aivan jalkoihin jos ei itse varaudu. Olisi todella tärkeää huomata kuinka Venäjä on päässyt sisälle republikaaneihin, USA:n mediaan ja saanut muutaman maailman rikkaimmista propagandansa levittäjäksi kuten Muskin. Hallituksen usko siihen, että veroja alentamalla kaikki paranee, vaikka se tehdään velkaantumalla lisää, on niin monta kertaa nähty menneen pieleen, että nähtävästi VM:ssä luetaan vain Ayn Randia eikä sivuakaan todellista taloushistoriaa.
Jos tässä oli vain tarkoitus haukkua Stubbia, niin häntä voisi kyllä haukkua presidenttikautensa älyttömyyksistä eikä vanhoista synneistä.
Esim. vaikka heti ensimmäinen lausunto: ”En näe minkäänlaista viestintää Putinin tai Venäjän poliittisen johdon kanssa lähitulevaisuudessa. Totta kai kaikki haluavat löytää tien rauhaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tie rauhaan kulkee sotatantereen kautta”
Venäjä kyllä vastaa tanssikutsuun.
Tällä artikkelilla ei ole mitään tekemistä Stubbin kanssa. Lähetin sen lehteen paljon ennen presidentin vaalien toista kierrosta ja se julkaistiin niiden jälkeen.
Nimimerkki kommenttille kommenttina että on epäreilua haukkua Stubbin presidenttikauden älyttömyyksiä kun Stubbin presidenttikausi ei ole vielä edes alkanut. Ukrainan sodan rauha ei ole mikään teoreettinen visio vaan kestävä pitäaikainen prosessi jonka Ukrainan presidentti Zelenskyi on laatinut ja hän on pyytänyt Sveitisiä isännöimään rauhankonferenssiä sen pohjalta. Stubb on monessa asiassa oikeasa että etenkin Ukrainan kohdalla Putin ei suostu samanlaisiin kompromisseihin Ukrainasta kuin mitä Stalin suostui Moskovan rauhassa kompromisseihin Suomesta. Venäjä ei tässä kohtaa vastaa siihen tansiin Ukrainasta koska Putinille Ukraina nimistä kansakuntaa ei todellisuudessa ole olemassa. Suosittelen lukemaan Maxim Fedorovin kirjan Minun Ukrainani joka avaa Venäjän suhdetta Ukrainaan. Se on hyvin erilainen kuin Venäjän suhde Suomeen.
Osmolta vanhan kertausta.
En ole kovin paljon viitsinyt perehtyä hallituksen leikkauspolitiikkaan, mutta olen jotenkin ymmärtänyt, että ainakin pyrkimys on, että työkykyisten toimettomuutta ei velkarahalla tueta. Ainakaan siinä määrin kuin ennen.
Käsittääkseni sote-menoihin lisätään rahaa, velkarahaa, mutta sehän kohdistuu työn tekemiseen. Ihan oikea linjaus.
Tunnin juna Turkuun tuntuu älyttömältä, mutta työn tekemiseen tuo kulu kohdistuu. Jos vanhaa rataa on isoilla summilla korjattava kuitenkin niin saattaa olla hyväkin vaihtoehto rakentaa kokonaan uusi.
Sen sijaan nämä vihreän siirtymän yritystukiaiset lienevät täysin hukkaan heitettyä velkarahaa. Takavuosilta tulee mieleen tuulivoimaklusteri. Siitähän piti tulla oikea teollisen tuotannon veturi. Mitään siitä ei tullut. Tuulivoiman tuotannostakin suuri osa jo ulkomaalaisomistuksessa.
Kuvauksesi mukaan Sipilän hallitus on harjoittanut parasta talouspolitiikkaa. Mutta mihin se johti? Kansa rankaisi hallituspuolueita, varsinkin Sipilän puoluetta. Seuraava hallitus koetti noudattaa kansan tahtoa ja palata väärään politiikkaan. Miten järkevän talouspolitiikan vaatimuksia voidaan toteuttaa demokratian oloissa, kun puolueet katsovat oman etunsa vaativan aina virheellistä talouspolitiikkaa?
Finanssipolitiikan suurten linjojen osalta Sipilän hallitus toimi oikein, mutta kaikki meni pieleen yksityiskohdissa.
Sipilän virhe (kuten tämänkin hallituksen) on että kaikki eivät “talkoisiin” osallistu, jolloin toimille ei saada yhteiskunnallista hyväksyntää. Pienituloiset osallistuivat suhteellisesti todella isosti, keskiluokka keskinkertaisesti ja hyvätuloiset eivät lainkaan (tai kuten Orpon hallituksen tapauksessa, paitsi että leikkaukset eivät koske heitä, heitä sen sijaan jopa palkitaan isosti). Tälläinen lähestyminen väistämättä tuottaa rajun vastareaktion.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus on hyvin voimakas tunne.
https://www.youtube.com/watch?v=meiU6TxysCg
Sipilän hallitus nimitettiin 29.5.2015. Raju vastareaktio, kun ay-liikkeet marssittivat aktiivinsa Rautatientorille oli pian eduskunnan kesätauon jälkeen 17.9.2015. On siis ilmeistä ettei tämä vastareaktio perustunut niinkään hallituksen tekemisiin vaan johonkin muuhun, ehkäpä juuri
epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen.
“Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina ole helppoa.” (lähde)
En erityisemmin puhunut AY:n reaktiosta, vaan sitä miten hyvin monet näin jälkikäteen arvioivat Sipilän hallituskauden perintöä. Itseni mukaanlukien.
en halua voimakasta kinastelu operaatiota, pari pointtia sanon.
ei kannata katsoa että leikataanko 20 vai 2 miljardia, tai investoidaanko 20 vai 2 miljardia. kannattaa katsoa mistä leikataan ja minne investoidaan. myös että mistä ei puhuta ja ei tehdä. kun näitä painopisteitä katselee niin alkaa puolueiden linjat paljastumaan.
tässä kirjoituksessa karkeasti haukuttiin sekä vasemmisto ja oikeisto. mitäs jos törsättäisiin fyffeä, esim työpaikkoja nuorille, ja lapsiperheille etuuksia. eläkeläset joutuisi ottaa enemmän rahallista vastuuta menoistaan, esim vanhustenhuolto.
julkisessa taloudessa pitää ottaa huomioon myös sellaiset asiat mitkä ovat ns. pakollisia mutta ei näy valtion budjetissa, erityisesti työeläkejärjestelmä. mutta kannattaa mainita myös kunnat, hyvinvointialueet ja työttömyyskassat. (tässä vihje liberaalipuolueelle !).
Kommenttina Soininvaaralle vielä noista kahdesta ylikuumentamisen vuosista 1989 ja 2007. 1990-luvun laman oli monessa yhteydessä musta joutsen joka sattui myös ajankohtaan kun Neuvostoliitto hajosi jonka seurauksena Suomelle tärkeä clearing-kauppajärjestelmä oli jo 1989 lakkautettu. Neuvostokaupan loppuminen johti siihen että Suomessa oli satojen tuhansien ihmisten työttömyys.Samaan aikaan Suomen Pankki vapautti rahamarkkinat mutta markan arvo pysyi muuttumattomana. Vuoden 2007 jälkeinen finanssikriisi oli ulkopuolinen shokki joka oli alkanut Yhdysvaltain subprime lainojen ongelmista. Kun sanot ettei 1990-luvun lamassa Suomi voinut ottaa lainaa rahoitusmarkkinoilta niin itse asiassa Suomi velkaantui 1990-luvun lamassa enemmän kuin koskaan sotien jälkeen mutta ongelmana oli korkeat korot ja Suomen luottoluokitus joka oli ennätysalhainen samassa luokassa kuin Meksikon luottoluokitus. Esko Aho on analysoinut kahdessa kirjassa (1991 Mustien joutsenten vuosi ja 1992 Suomen valinnat aavekissojen varjossa) 1990-luvun lamaa .
Suhdanteet ylikuumenivat rahapolitiikan vapautumisen seurauksena, mutta katastrofi sinetöitiin Iiro Viinasen johdolla eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa tekemällä hyvin avokätinen vaalibudjetti, nyt kun “rahaa on”. Tämä pahensi ylikuumenemista merkittävästi ja siitä maksettiin kalliisti. Suomen Pankki yritti hillitä ylikuumenemista revalvoimalla valuutan. Tuhoa täydensi romahduksen jälkeinen vahvan markan politiikka, jossa markan arvo yritettiin kiinnittää tähän aivan realistiseen revalvoituun arvoon, jonka tarkoitus oli hidastaa taloutta. Aika huono politiikka laman oloissa.
“Puolustuspolitiikka on irrotettu poliittisista suunnanmuutoksista parlamentaarisilla, yli vaalikauden ulottuvilla ohjelmilla. Pitäisikö sama tehdä finanssipolitiikalle?”
Tätä On ajateltu. Mutta oletko koskaan muuten ajatellut, että joku irvileuka voisi pitää Maastrichtin sopimuksen kriteereitä tällaisena?
terv,
jukka
“Meritokraattinen” liberalismi näköjään pyrkii seuraavaksi kukistamaan demokratian.
Tilalle tarjotaan ‘parhaiden valtaa’, aristokratia.
Kommenttina Soininvaaralle että tuo tuo vuoden 1989 vaalibudjetti ei ollut niinkään ongelma koska vuoden 1989 revalvaatio tehtiin ylikuumenemisen hillitsemiseksi koska silloin pelättiin taantumaa mutta saatiin lama joka alkoi taas 1991 kesällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kun neuvostokaupasta 16% hävisi muutamassa kuukaudessa . Vahvan markan politiikalle oli kaksi vaihtoehtoa; Markan kelluttaminen tai ECU-kytkentä . Vuoden 1989 revalvaation jälkeen markka kytkettiin ECU:n 7.6.1991 jonka jälkeen se devalvoitiin 15.11.1991 jonka jälkeen se päästettiin kellumaan 8.9.1992. Markka olisi pitänyt kelluttaa jo 1991 . Esko Aho nimenomaan korostaa sitä että suora kelluta olisi ollut parempi vaihtoehto kuin devalvaatio. Tässä kohtaa lainsäädäntö tuli vastaan koska rahalaki esti markan kellunnan.
Puheena lienee vuoden 1991 budjetti, joka tehtiin syksyllä 1990 maaliskuussa 1991 pidettäviä eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Viinanen oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja; valtiovarainvaliokunnan kokoomuslainen johtaja oli Pentti Mäki-Hakola.
Harvat asiat raivostuttavat minua Suomen talouspolitiikan historiankirjoituksessa yhtä paljon kuin Viinasen saama maine Suoraselkäisenä ja Vastuullisena Oikeisto Setänä. Kun Viinanen valtiovarainministerinä leikkasi, hän leikkasi niitä samoja menolisäyksiä, joita oli osaoptimoivana puoluepoliitikkona ollut vasta hetki sitten itse tekemässä.
Tommi Uschanoville kommenttina että vuoden 1990–1991 talouden ennuste oli taantuma joka nähtiin nopeasti ohi menevänä ilmiönä. Se oli alkanut Persianlahden sodasta ja Yhdysvaltain säästöpankki kriisistä. Vuoden 1991 kesällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtuikin se mitä pelättiin eli taantumasta tulikin lama. Esko Aho toteaakin kahdessa kirjassa 1991 Mustien joutsenten vuosi ja 1992 Suomen valinnat aavekissojen varjossa että vuosi 1992 oli loppujen lopuksi se pahin vuosi lamalle kuin vuosi 1991. Vuonna 1993–1994 Suomen talous oli jo kasvu uralla. Suomen julkisen talouden velka kasvoi 16,3 % :sta 32,8 % :iin joka oli erittäin suuri nousu ottaen huomioon silloisen korko tilanteen ja Suomen luottoluokituksen tilan. Vuonna 1993 velka oli jo 50,2 % . Vuonna 1994 velka oli 57,0 % . Velan huippu luku oli 1996 jolloin se oli 64,8 % .
Iiro Viinanen teki sen mihin hän silloin pystyi ja hän jatkoi Lipposen I hallituksen valtiovarainministerinä vaikka olinkin saanut sieltä puolelta haukut Ahon hallitus kauden aikana. Eli tämänkin kertoo sen että poliittinen vasemmisto hyväksyi Viinasen linjan koska hänestä tuli sateenkaarihallituksen valtiovarainministeri
Nykyisen hallituksen toimet ovat herättäneet ajatuksen äänestäjän kuluttajansuojasta.
Valituksi voi tulla erilaisin lupauksin, kuten kokoomuksen edk-vaalien tapauksessa luvaten tiukkaa taloudenpitoa. Vasta vaalien jälkeen on selvinnyt, että tiukka taloudenpito kohdistuukin ainoastaan työssäkäyviin. Eläkeläisten ja yrittäjien asemaa halutaan parantaa työntekijöiden kustannuksella. Kun työntekijät protestoivat, vedotaan: “äänestäjiltä on saatu mandaatti”. Eittämättä eläkeläiset ja yrittäjät ovatkin tyytyväisiä poliittiseen linjaan.
Onko 2020-luvun politiikka lopulta sitä, että poliitikot pyrkivät valtaan päästyään miellyttämään rajattua eturyhmää, joka työllistää heidät seuraavien eduskuntavaalien jälkeen? Jos lakot etenevät, olisiko objektiivisesti toimivan virkamieshallituksen aika?
Tämä Kokoomuksen esiintyminen ‘vastuullisena valtionhoitajapuolueena’ onkin vain vaali[kusetus]puhetta, että kerätään hölmöiltä työntekijöiltä ääniä.
Tietysti homma toimii osin sen vuoksi, ettei perinteistä vasemmistoa ole pitkään aikaan kiinnostanut työntekijöiden asiat reaalipolitiikassa, juhlapuheissa ja ‑julistuksissa on toki eri ääni. Sitten sama vasemmisto pyörittelee silmiä ja ihmettelee, miksi työntekijät äänestävät persuja ja kokoomusta, mutta ainoa teko mitä keksivät on syyttää työntekijöitä paksuniskaisiksi ahdasmielisiksi rasisteiksi.
Liberalismi tuhosi vasemmiston.
Nimimerkki Stadistille huomauttaisin että vasemmisto hylkäsi liberalismin sen jälkeen kun kylmä sota ja Neuvostoliitto hajosi. Vasemmisto joutui löytämään itsensä uudelleen ja tilalle tuli vihreät arvot jotka sopivat huonosti teollisuudessa palveluksessa olevien duunareiden arvoihin. Myös ihmisoikeuksia liikaa korostava pakolaispolitiikkaa on johtanut siihen että todellisuus on tuottanut lopputuloksen joka ei enää ole todellisuutta nykyisten pakolaissopimusten kohdalla jotka ovat syntyneet erilaiseen tilanteeseen. Jos vasemmisto olisi ymmärtänyt vanhojen ihmisoikeussopimusten todellisuuden niin heidän kannatus olisi todennäköisesti ollut korkeampi kuin se on tällä hetkellä. Perussuomalaisten äänestäjissä on paljon duunareita jotka äänestivät aiemmin SDP:tä ja ovat olleet mukana ay-liikeessä
Erinomainen aikaa kuvaava näkökulma. Vasemmisto on korostanut liikaa ihmisoikeuksia. Ne tosiaan eivät nykyään ole enää kummoisessa huudossa.
Kuten eräänkin ihmisen olen viimeaikoina kuullut sanovan, näyttäisi että ihmiskunta näyttää tarvitsevan uuden rokotesarjan fasismia/autoritarismia vastaan, edellisen 1930–1940 ‑luvulla saadun rokotuksen teho on alkanut jo hiipua. Sen seurauksenahan ihmisille jakamattomat ja globaalit oikeudet määrittävä YK:n ihmisoikeusjulistus annettiin 1948.
Ihmiskunnalle voisikin antaa kotiläksyksi lukea tuo julistus ja niiden artiklat:
https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/
Toinen pohdinnan aihe voisi liittyä siihen, miten hallituksen hanke sijoittaa turvapaikanhakijat aidatulle alueelle jolta ei saa poistua lopulta eroaa keskitysleiristä?
https://yle.fi/a/74–20074204
No, ainakaan hallituksemme ei toimissaan korosta liikaa ihmisoikeuksia, kerta kansalaiset eivät niistä hirveästi nykyisin perusta. Saa nähdä mihin tämä suomalaisten lisääntyvä autoritaarisuus tulee johtamaan tulevina vuosikymmeninä.
Olisi mielenkiintoista kuulla keskustelijoiden käsitystä siitä, miten sitä kasvua ja vaurautta saa?
Ite käsittäisin, että sitä saa koulutuksella, joskin koulutuksen pitäisi osua sellaiseen osaamiseen, joka luo sitä bisnestä.
Jos ei ole hyviä tuotteita myydä ulkomaille, leikkaamalla vain kuollaan.
Jos on hyviä tuotteita myydä ulkomaille, ei ole tarvetta leikata.
Kokoomuksen ministeri rampautti aikuisopintotuen 2015 ja koska rampana sillä ei tee mitään, hallitus haluaa lakkauttaa sen kokonaan.
Vaikuttaa siis siltä, että jo pidemmän ajan megatrendi on, että yksittäisellä ihmisellä on keskimäärin yksi mahdollisuus hankkia tuottava ammatti ja toisen mahdollisuuden antaminen ei kannata.
Voiko ehkä ihan oikeastikin olla noin?
Jolloin se “väärän” koulutuksen saanut saa sitten tehdä niitä prekariaatin duuneja maahanmuuttajatohtorien kanssa?
Koulutettu ja hyvinvoiva väestö tuottaa myös talouskasvua. Kysynnällä on väliä, köyhimpien tulodesiilien tulot lisäävät nelinkertaisesti talouskasvua verrattuna siihen että sama raha päätyy korkeimmille tulodesiileille (näin kertoi IMF tutkimus).
Toki asiaan vaikuttaa moni muukin asia, kommentoin lähinnä suhteessa julkisiin narratiiveihin, eritoten Kok+PS pitävät trickle down teoriaa tekemänsä politiikan perustana. Se jos mikä on harhaista ideologista haihattelua.
Kilgorella on mielenkiintoinen väittämä, että köyhempien tulot lisäävät talouskasvua nelinkertaisesti rikkaisiin verrattuna.
Pitäisi tietää, että paljonko tämä köyhempi porukka lisää lainanhoitomahdollisuutta jos sinne tungetaan vaikkapa miljardi euroa lainarahaa.
Sana nelinkertainen on täyttä populismia.
Älä surmaa sanansaattajaa. Enkä puhunut lainoista vaan tuloista. Suomessa esim. olisi tärkeää laskea sosiaaliturvan ja ansiotulojen efektiivistä marginaaliveroastetta jotta työnteko olisi kannattavampaa. Nyt kun sosiaalituella teet töitä, sinulle “jää käteen” palkastasi parhaassa tapauksessa puolet, pahimmillaan nettotulosi vähentyvät lisätöitä tekemällä. Kannustinloukut pitäisi siis purkaa, mutta nykyhallituksemme vain lisää niitä esimerkiksi ajamalla 100 000 ihmistä lisää toimeentulotuelle joka on tolkuton kannustinloukku, lisäksi hallitus on poistamassa sosiaaliturvan suojaosuuksia joka myös vähentää työnteon kannustimia.
Mutta itse tutkimukseen.
Voit varmaan osoittaa tutkimuksen virheet IMF:n tutkijoille, tieteilijöinä he varmasti arvostavat vertaisarvioita:
https://www.imf.org/en/Publications/Staff-Discussion-Notes/Issues/2016/12/31/Causes-and-Consequences-of-Income-Inequality-A-Global-Perspective-42986
Yhteenvedosta:
“We find that increasing the income share of the poor and the middle class actually increases growth while a rising income share of the top 20 percent results in lower growth—that is, when the rich get richer, benefits do not trickle down. This suggests that policies need to be country specific but should focus on raising the income share of the poor, and ensuring there is no hollowing out of the middle class. To tackle inequality, financial inclusion is imperative in emerging and developing countries while in advanced economies, policies should focus on raising human capital and skills and making tax systems more progressive.”
Kilgore se jaksaa puolustella vasemmistolaista tulonjakopolitiikkaa. Minä ole täysin ulkona näistä kannustinloukkuasioista. Joskus keskenkasvuisena olen kuitenkin lukenut Paul Samuelsonin kirjan Economics. Näytti olevan vuodelta 1948 ja edelleen otetaan uusintapainoksia. Tuossa kirjassa on selvitetty myös tuo, että köyhempien lisätulot lisäävät talouskasvua enemmän kuin rikkaiden tulonlisä.
Näyttää kuitenkin olevan, että tällainen rahojenjakopolitiikka, mitä esim Marinin hallitus harjoitti, ei lisännyt toivotusti talouskasvua. Mutta velat ja korkomenot jäivät.
Ongelma on kai siinä että Suomella ei ole oikein enää hyviä tuotteita mitä myydä ulkomaille, sen jälkeen kun Nokian matkapuhelintuotanto loppui ja Venäjän kanssa ei enää käydä kauppaa.
Suomen pitäisi saada EU:lta lainoja anteeksi samalla tavalla kuin Italia, Espanja ja Kreikka.
“Vaikuttaa siis siltä, että jo pidemmän ajan megatrendi on, että yksittäisellä ihmisellä on keskimäärin yksi mahdollisuus hankkia tuottava ammatti ja toisen mahdollisuuden antaminen ei kannata.
Voiko ehkä ihan oikeastikin olla noin?
Jolloin se “väärän” koulutuksen saanut saa sitten tehdä niitä prekariaatin duuneja maahanmuuttajatohtorien kanssa?”
Tässä täytyy ymmärtää, että nykypäivän “meritokraattinen” markkinaliberalistinen yhteiskuntamallimme tulkitsee yksilöt ensisijaisesti tuotteiksi. Koulutuksen yhden mahdollisuuden kanssa kyse on samasta tuote-tulkinnasta: tuotteeseen sijoitettiin jo kerran, eikä siitä mitään tullut, joten turha sijoittaa enää yhtään lisää. Nythän toisen ammatin/tutkinnon suorittaminen on vielä mahdollista, mutta saattaahan nykyhallitus lisätä huomattavasti lukukausimaksujakin ‘säästötoimena’. Eli kohta se uuden tutkinnon suorittaminen voi olla valtaosalle täysi mahdottomuus.
“Eli kohta se uuden tutkinnon suorittaminen voi olla valtaosalle täysi mahdottomuus.”
Duodah,
kyllä se jo nytkin on isolle osalle mahdottomuus.
Siis erityisesti niille, jotka sitä enemmän tarvitsisivat ja siitä hyvin suuresti hyötyisivät.
Eli siis ne, jotka eivät ole täystyöllistyneet sillä aiemmalla koulutuksella.
Koska opiskelun ongelmat alkaa työttömyysturvasta.
Työtön ei käytännössä voi opiskella vapaasti ja täysipainoisesti, jotta siis saisi koulutuksen, joka lopettaisi sen työttömyyden. Koska tietysti silloin kaikki opiskelijat haluisivat opiskella työttömyysturvalla. Ja koska Suomella ei tietenkään ole varaa laittaa samaa summaa kouraan opiskelijalle, kuin työttömälle. Jostain syystä. Olisko tuossa takana tää perinteinen kokkareiden köyhyys-johtuu-laiskuudesta, jolloin kukaan ei haluisi valmistua mistään koulusta, koska kansalaispalkalla on niin kiva “pelaa pleikkaa”.
Tää on silleen mielenkiintoinen dilemma, ettei sitä ole ratkaistu, vaikka vuosikymmeniä on puhuttu juhlapuheissa siitä “elinikäisestä oppimisesta”.
Asia voisi olla ratkaistavissa hyvinkin yksinkertaisesti siten, että valtio takaisi käytännössä rajattoman määrän opintoLAINAkuukausia. Jotka opiskelija maksaisi sitten työtä tehdessään takaisin. Käsittääkseni jopa jenkeissä on mahdollisuus siihen, että opintolainaa lyhennetään vasta sitten, kun työtulot sen sallii. Meillähän ei tällaista kommunismia suvaita.
Meillä hakataan opintotukikuukaudet kiveen henkilötunnuksen antohetkellä ja sen jälkeen seuraava rupeama, jos uskoo sielunvaellukseen, sitten seuraavassa elämässä.
Toinen iso ja ajankohtainen juttu on asumistuen muutos: jos tarvitset asumistukea opiskellessa, kuten lähes kaikki opiskelijat tarvitsevat ja saavat, pitää myydä omistusasunto pois. Tuon voi ehkä hoitaa laatikkoleikillä, jossa kaksi vastaavassa tilanteessa olevaa vuokraavat asunnot toisilleen, mutta kun kerran asuntotukiuudistuksesta piti tehdä “varallisuussidonnainen”, niin on kuitenkin ihan mahdollista, että kokkareet ovat tällä kertaa sanansa mittaisia ja ajavat homman läpi, kunhan ministeriö ehtii kirjoittaa siitä riman ylittävän lain. Jonka jälkeen opiskelua varten pitää hävittää omaisuutensa tai sitten se häviää opiskelun aikana.
Kysehän loppujen lopuksi on siitä, että opiskelussa maksaa muut asiat enemmän kuin lukukausimaksu. Siis 99,9%:lle planeetan opiskelijoista. Sitten meillä on ne muutamat huippukalliit koulut, joissa tosin aika paljon stipendeillä ja jatko-opiskelijoita.
Osmo: “Kun omaa rahapolitiikkaa ei enää ole, finanssipolitiikan pitäisi olla erityisen taitavaa.”
Inflaatiota (tms. nimellistä suuretta) targetoivan keskuspankin pitäisi ainakin periaatteessa kumota finanssipolitiikan vaikutus. Niinpä on syytä olettaa, että finanssipolitiikka on joka tapauksessa tehotonta (siinä mielessä, ettei sillä voi vaikuttaa kokonaiskysyntään). Niinpä rahapolitiikka on ainoa vaihtoehto.
Niin sopivasti kyllä korkomenot tällehallitukselle nousikin noista edellisen hallituksen lainoista jonka osmo nyt unohti.. Kaikki taseet on negatiivisia olleet ties kuinka pitkään lyhyitä jaksoja lukuunottamatta vaikka ilman fortumin ja muiden energialaitosten pörssittämistä ja myyntiä olisivat olleet kymmeniä vuosia positiivisia.. siinä se suurin syy. Tietysti myös erityisosaajien tulva on aiheuttaneet omat negatiiviset kuprut talouteen ja kerrainnaisvaikutuksina kasvavat koulutusvaikutuksesta johtuen..
2007 vuosi oli noista tuoreista kyllä huono tiedät kyllä minkä “kaupan” takia eihän noita lahjoituksia ole koskaan kaupoiksi tai myynneiksi voinut sanoa.
tokesanoo:
16.2.2024 20:56
“Asia voisi olla ratkaistavissa hyvinkin yksinkertaisesti siten, että valtio takaisi käytännössä rajattoman määrän opintoLAINAkuukausia. Jotka opiskelija maksaisi sitten työtä tehdessään takaisin.”
Sillä rajoituksella ehkä, että uuden lainan voisi saada kun entinen on maksettu, tulisi välillä oltua kokeilemassa sitä jo hankittua osaamista.
Ajattelitko, miksi joku haluaisi tai hänen pitäisi päästä opiskelemaan heti, eikä vasta sitten kun edellinen laina on maksettu?
Esim. jos et työllisty koulua käymällesi alalle, niin kituutatko 5–10 vuotta toimeentulotuella, jotta saa maksettua lainan, jotta pääset opisekelmaan sitä alaa, jolle kysyntää on?