Palkkaerojen siunaus ja kirous

Palkkaero­ja kuulee puo­lus­tet­ta­van sil­lä, että ne kan­nus­ta­vat ahkeru­u­teen, paran­ta­maan omaa osaamista ja eten­emään työu­ral­la. En ole tästä vaku­ut­tunut. Huoli­mat­ta pienistä palkkaeroista, Suomes­sa on  riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän kur­jaa olla huono-osainen. Tästä syys­tä emme siis tarvitse suurem­pia palkkaeroja.

Palkkaeroil­la on myös toinen merk­i­tys. Ne ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä työvoiman hin­taero­ja. Jos autokau­pas­sa yritet­täisi­in myy­dä Lado­ja ja Mer­su­ja samal­la hin­nal­la, Mer­sut myytäisi­in pian lop­pu­un ja Lado­ja jäisi myymättä.

Osaamisvi­nouma – se, että koulute­tu­ista on ylikysyn­tää ja koulut­ta­mat­tomista alikysyn­tää –­ johtuu etupäässä siitä, että yksinker­taisia suorit­tavia töitä on ollut help­po automa­ti­soi­da, mut­ta sitä on pahen­tanut entis­es­tään töi­den organ­isoin­ti niin, että avus­ta­va työvoima on pois­tet­tu työpaikoilta. 

 Jos muurar­ille ja tiilenkan­ta­jalle on raken­nuk­sil­la­mak­set­ta­va samaa palkkaa, työ­nan­ta­jan silmis­sä on tehokkain­ta, että muu­rari kan­taa tiilen­sä itse. Huono jut­tu sille, jos­ta ei ole muu­rarik­si, mut­ta olisi tiilenkantajaksi.

Tämä oli tarkoitet­tu vain havain­nol­lis­ta­maan asi­aa. Työn­jaos­ta raken­nuk­sil­la ei tiedä juuri muu­ta kuin sen, että enää raken­nuk­sille ei houkutel­la eri­tyis­sosi­aal­i­huol­lon asi­akkai­ta piimäpurkin ja ruisleivän­voimin, kuten 1980-luvun lop­ul­la. Helpoim­mat työt ovat siis poistuneet. 

Toimis­tois­sa korkeasti koulute­tut viet­tävät paljon aikaa kaik­keen hölmöön, kuten tuskailu­un matkalasku­jen­sa kanssa, vaik­ka näi­hin erikois­tunut henkilö tek­isi sen paljon tehokkaam­min pelkästään sik­si, että osaa lasku­tu­so­hjel­man käytön. 

 Jos koulutet­tu ja osaa­va työvoima olisi kallinpaa ja vähem­män koulutet­tu halvem­paa, toimis­toi­hin tulisi avus­tavaa henkilökun­taa ja kaik­ki asi­at oli­si­vat paremmin.

Kun markki­navoimat ovat hilan­neet lääkärei­den palkko­ja ylöspäin, konekir­joi­tustyötä on siir­ret­ty lääkäreiltä takaisin halvem­malle työvoimalle. 

Hartz-reformien jäl­keen sak­salaisil­la yri­tyk­sil­lä on ollut käytössään erit­täin hal­paa työvoimaa. En ota tässä kan­taa noi­hin reformei­hin sinän­sä, mut­ta niiden seu­rauk­se­na esimerkik­si tutkimus­laitok­si­in on tul­lut avus­tavaa työvoimaa ja tutk­i­joiden tuot­tavu­us on paran­tunut, kos­ka nämä ovat voineet keskit­tyä tutkimukseen. 

(Kos­ka joku kuitenkin tulk­it­see yhdenkin myön­teisen saman Hartz-reformeista niin, että kan­nat­taa kri­ti­ikit­tä koko paket­tia, niin san­o­taan nyt kuitenkin, että ne ovat alen­ta­neet rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä merkittävästi,tehneet mon­es­ta köy­hästä työt­tömästä työssä käyvän köy­hän ja näyt­tävät muo­dosta­van mon­elle ansan, jos­ta ei pääse pois vaik­ka sen piti olla pon­nah­dus­lau­ta työ­markki­noille. Toimii siis kuin kun­nille mak­set­tu palkkatuk­iSuomes­sa. Sekin on enem­män este kuin polku avoimille työ­markki­noille. Hartz-refor­mi toi­mi kuin moukari. Min­ul­la on mielessäni vähän pienem­piä korjauksia. )

Viimeaikaiset tiedot ker­to­vat hälyt­tävää kieltä nuorten miesten lisään­tyvästä pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta ja työt­tömyy­destä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneet­ti­nen laadun­varmis­tus on heikom­paa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sit­ten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 nais­ten euroa. 

Työvoiman liian pienet hin­taerot vaikut­ta­vat myös hitaasti ja sik­si pysyvästi. Miten esimerkik­si tekoä­lyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jol­la parhaat ja luovim­mat henkilöt tule­vat entistä kor­vaa­mat­tomam­mik­si ja taviksia syr­jäytetään työ­markki­noil­ta, vai tehdäänkö siitä väline, jon­ka avul­la tavikset voivat tehdä aiem­paa vaa­ti­vampia työte­htäviä ja kor­va­ta näin osan noiden kor­vaa­mat­tomien työ­panok­ses­ta. Mitä kalli­impia ovat tavikset suh­teessa huip­pukyky­i­hin, sitä enem­män kan­nat­taa keskit­tyä hei­dän korvaamiseensa.

Huo­mamme, että opti­maaliset palkkaerot ajatellen ihmis­ten kan­nus­tamista, sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja yhteiskun­nan yleistä luot­ta­mus­ta oli­si­vat aika pienet, mut­ta jos ajat­telemme rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä, työvoiman hin­taero­jen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.

Kom­pro­mis­sia on turha etsiä. Näi­den kah­den asian – työvoiman hin­nan ja palka­nsaa­jan net­to­tu­lo­jen – pitää siis eriy­tyä toi­sis­taan nyky­istä enemmän.

Tätä ajatellen korkeak­oulu­opin­to­jen ilmaisu­us jasub­ven­toimi­nen on kak­siteräi­nen miek­ka. Sen voi ajatel­la lisäävän yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa sil­lä, köy­hä koti­taus­ta ei ole este opiskelulle, mut­ta lisäävän ero­ja siinä mielessä, että köy­hä siivoo­ja mak­saa verois­saan tule­van suuri­palkkaisenylilääkärin opinnot. 

Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisimme aset­taa työ­nan­ta­jille koulu­tusveron. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neen palkkaamis­es­ta ei pitäisi mak­saa mitään ja korkeak­oulu­tutkin­non suorit­ta­neesta ton­nin kuus­sa ja muut siltä väliltä. Sil­loin ei olisi houku­tus­ta palkata tehtävi­in ylik­oulutet­tu­ja vain sen takia, että koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­nen kielii pitkäjän­teisyy­destä (koulu­tus­in­flaa­tio). 

Noin muuten voisi ajatel­la, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tasaa palkkaero­ja yläpäässä jo riit­tävän tehokkaasti. Omaisu­us­tu­loista en sano mitään.  Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisim­me­tur­val­lis­es­ti jyrken­tää pro­gres­sio­ta, mut­ta menetämme jo nyt ulko­maillek­oulutet­tua työvoimaa kohtu­ut­toman paljon. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin palk­ka-asteikon alapäässä, jos­sa vero­tus ei tasaa tulo­ero­ja juuri lainkaan. 

Jos pien­im­mät palkat jous­taisi­vat alaspäin, syr­jäy­tymi­nen töistä vähenisi. Jot­ta se ei lisäisi tulo­ero­ja ja jot­ta noi­ta töitä kan­nat­taisi tehdä, pitäisi pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toi­da täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Voi mak­saa aika paljon, mut­ta kan­nat­taa maksaa.

Tähän tietysti ay-liike huu­taa, että tämä loukkaa työmi­estä: työl­lä on tul­ta­va toimeen! On väärin, jos riistäjät saa­vat työvoimaa halvalla.Jostain syys­tä maid­on tuot­ta­jat eivät mesoa, että kyl­lä maid­on hin­nal­la on tul­ta­va toimeen ilman maat­alous­tukea, eivätkä vali­ta, että laiskat kulut­ta­jat saa­vat maiton­sa liian hal­val­la. Heistä on päin vas­toin ihan kiva saa­da rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kulut­ta­jil­la on rahaa ostaa maitoa. 

= = = = =

Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jot­ka valmis­tau­tu­vat hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa lin­jaa­maan sosi­aal­i­tur­van uudistusta.

Min­ua huolestut­ta­vat ne kylmät tuulet, jois­sa keski­tytään heiken­tämään tulon­si­ir­to­ja, jot­ta työt­tömät pyrk­i­sivät hakeu­tu­maan töi­hin, joi­hin heitä ei kan­na­ta palkata. Yleis­tu­ki pienen­täisi pieni­palkkaisten osa-aikatyöt­tömien käteen jääviä tuloja. 

Minä ajat­te­len perus­tu­loa nimeno­maan lääk­keek­si tähän ongel­maan, eriyt­tämään työvoiman hin­ta ja työn­tek­i­jän tulot toi­sis­taan. En helpot­ta­maan lorvimista sosi­aal­i­tukien varas­sa. Siihen ei perus­tu­loa edes tarvi­ta. Nyky­malli toimii hyvin.

Britannian surkea junaliikenne

Minus­ta Ylen uuti­nen Bri­tann­ian rautatei­den pri­vati­soin­nista oli huonoa journalismia. 

Ylel­lä oli uuti­nen siitä, mil­laiseen kaaok­seen Bri­tann­ian rautatieli­ikenne on joutunut yksi­ty­istämisen seu­rauk­se­na. Uuti­nen kiin­nit­ti huomi­tani, sil­lä Bri­tan­nia on Ruotsin ohel­la jok­seenkin ain­oa maa Euroopas­sa, jos­sa junali­iken­teen matkus­ta­jamäärät ovat kas­va­neet. Bri­tan­ni­as­sa jopa todel­la paljon, peräti kaksinker­tais­tuneet yksi­ty­istämisen jäl­keen. Sitä ennen “hyvän rautatieli­iken­teen aikana” matkus­ta­jamäärät oli­vat jyrkässä laskussa

Haas­tatel­tu­ja näyt­ti har­mit­ta­van, että junat myöhästelevät ja junia peru­ute­taan. Jos juna ei lähde ajal­laan, vika on har­voin siinä, ettei kul­jet­ta­ja viit­si lähteä liik­keelle. Yleen­sä ongel­mana on punainen valo, jon­ka on sytyt­tänyt radan ylläpitäjä. Radat taas ovat Bri­tan­ni­as­sakin val­tion vastuulla.

 Bri­tan­nia yksi­ty­isti ensin myös kiskot, mikä oli suurivirhe. Insen­ti­iv­it oli­vat sel­l­aiset, että rato­jen kun­nos­s­api­to kan­nat­ti lyödä laimin ja ottaa iso vaku­u­tus suuron­net­to­muuk­sien var­alle. En ymmär­rä, mihin kisko­jen yksi­ty­istämisel­lä tähdät­ti­in, kos­ka radan ylläpi­dos­sa ei voi oikein kilpailla. 

 Mut­ta tuo nykyi­nen ”kaaos” on siis sen val­tion vira­nomaisen vastuulla. 

Haas­tatel­tu­ja har­mit­ti­vat myös junalip­pu­jen korkeat hin­nat. Olisi ehkä kan­nat­tanut ver­ra­ta hin­to­ja Suomen hin­toi­hin niin olisi päästy johonkin suhteellisuuteen.

Har­mi­tuk­sen aiheena taisi olla myös dynaami­nen hin­noit­telu. Jos on pakko päästä juuri siihen suosi­tu­im­paan junaan, jou­tui mak­samaan enem­män kuin jos saat­toi jous­taa tun­nil­la tai par­il­la. Dynaamiselle hin­noit­telulle vai­h­toe­htona on, että kaik­ki liput ovat yhtä kalli­ita kuin kalli­im­mat nyt, ja jois­sakin junis­sa on kovasti tyhjiä paikko­ja. Har­mit­taa tietysti, että joutuu mak­samaan enem­män kui, jos voisi matkus­taa toiseen ajankohtaan. 

Tuo dynaami­nen hin­noit­telu – jokaisen junan myymi­nen jok­seenkin täy­teen   – on toinen kahdes­ta syys­tä, minkä vuok­si rautatei­den yksi­ty­istämisen jäl­keen niiden suo­sio on lisään­tynyt melkolis­es­ti. Samal­la taval­la lentoli­ikenne on lisän­nyt matkus­ta­jamääriä onnis­tu­mal­la myymään koneet läh­es täyteen. 

 Toinen syy junali­iken­teen kas­va­neeseen suo­sioon onris­tisub­ven­tion estymi­nen. Monop­o­liy­htiö voi tehdä niin, että se yli­hin­noit­telee kus­tan­nuk­si­in näh­den lipun­hin­nat suosi­tu­il­la reit­eil­lä (esim Helsin­ki-Tam­pere) ja sub­ven­toi näin syn­tyneil­lä voitoil­la hil­jaisia ratao­suuk­sia. Kuu­lostaa oikeu­den­mukaiselta, mut­ta vähen­tää matkus­ta­jamääriä huo­mat­tavasti, kos­ka junali­iken­net­tä hai­tataan juuri siel­lä, mis­sä sen poten­ti­aali olisi suurin. 

Meil­lä VR jou­tui luop­umaan Onni Bussin vuok­si ris­tisub­ven­tios­ta. Niin­pä Junalip­pu Helsin­ki Tam­pere mak­saa 8,90, mut­ta jos tätä kir­joit­taes­sani jou­tu­isi ryn­täämään seu­raavaan junaan, se mak­saisikin 21€. Suurim­malle osalle matkusajia lip­pu­jen hin­nat ovat laske­neet olen­nais­es­ti. Jotakin tuo 21 € voi risoa, mut­ta sekin on vähem­män kuin oli­si­vat kaik­ki lip­pu­jen hin­nat ennen hintauudistusta.

 Junal­la matkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt huo­mat­tavasti suosi­tum­mil­la väleil­lä. Järkevään hin­noit­telu­un ei tarvit­tu kil­pailu­a­rautateil­lä, riit­ti bus­sili­iken­teen aset­ta­ma haaste.

 Minus­ta Ylen jut­tu oli huonoa jour­nal­is­mia, kos­ka siitä puut­tui aivan olen­nainen tieto junal­la matkus­tamisen suo­sion räjähdys­mäis­es­tä lisään­tymis­es­tä yksk­ty­istämisen ja kos­ka ennet­ti­in ymmärtää, että junien myöhäste­ly olisi johtunut yksi­ty­i­sistä yri­tyk­sistä eikä radan ylläpitäjästä.  

[KORJAUS: Tarkkaan luet­tuna uutises­sa oli lyhyt main­in­ta siitä, että rautatiematkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt kaksinker­taisek­si yksi­ty­istämisen jälkeen]

Vaik­ka Bri­tan­ni­as­sa yksi­ty­istämi­nen on pääasi­as­sa ollut hyvä asia, en ole var­ma, että kauko­ju­nali­iken­net­tä kan­nat­taisi Suomes­sa alis­taa kil­pailulle. Se ei nimit­täin johtaisi kil­pailu­un vaan monop­o­lioikeuk­sien huu­tokaup­paamiseen, mikä on aivan eri jut­tu.  Kiskoille kun ei mah­du kil­pail­e­vaa liikennettä. 

Sik­si olisi järkevää päät­tää poli­it­tis­es­ti, että VR hin­noit­telee liput oma-aloit­teis­es­ti niin kuin jou­tu­isi hin­noit­tele­maan ne kil­pailu­ti­lanteessa. Voi olla, että olen poli­it­tis­es­ti nai­ivi tätä sanoessani. 

= = = =

Jos meil­lä olisi kil­pailua, saisimme ehkä parem­mat junat, tai siis parem­min sis­uste­tut vaunut. Olen kysynyt, mik­si VR ei lai­ta duet­to +osas­to­ja muuallekin kuin rav­in­tolavau­nun yläk­er­taan , kos­ka ne ovat niin suosit­tu­ja. Mah­dol­lisu­us tehdä häir­iöt­tä töitä läp­päril­lä on lisän­nyt merkit­tävästi junali­iken­teen suo­sio­ta.  Vas­taus on, että joskus 2030-luvul­la, kun vaunu­ja joudu­taan muutenkin remon­toimaan tai uusimaan. 

Vaati­iko hyvä liik­keen­jo­hto sdi­is sit­tenkin kilpailua?

Yllyk­keen tämän kir­joit­tamiseen antoi Tuuk­ka Saari­maan saman­su­un­tainen twiitti. 

Suomen matkailuelinkeinon riskinä on riippuvuus lentoliikenteestä

Tulin eräässä kahvipöytäkeskustelus­sa sanoneek­si, että keskusta­lais­ten halu lahjoit­taa maamme min­er­aali­varat ilmaisek­si kenelle vain, johtuu siitä, että ovat niin epä­toivoisia siitä, mis­tä muus­ta kaupunkien ulkop­uolel­la voisi löytää työ­paikko­ja. Totes­imme yhdessä, että matkailu on poten­ti­aalis­es­ti paljon parem­pi ja että se on lisäk­si vah­vasti ris­tiri­idas­sa kaivos­toimin­nan kanssa. 

Suomen ongel­ma matkailumaana on kuitenkin sen täy­delli­nen riip­pu­vu­us lentoli­iken­teestä tai sitäkin pahem­mas­ta laivali­iken­teestä. Lentämis­es­tä ja laiva­matkoista taas tulee ilmastopoli­it­ti­sista syistä toiv­ot­tavasti selvästi nyky­istä kalli­im­paa. Toivon,että näin käy, mut­ta Suomen matkailulle se on ilmi­selvä riski. 

Kiinalaisia tur­is­te­ja ei saa tänne muutenkin lentomatkus­ta­ji­na, kuten ei ylipään­sä Euroop­paan. Mut­ta euroop­palaiset tur­is­tit alka­vat toiv­ot­tavasti käyt­tämään paljon enem­män junaa. 

Suomeen pääsee Junal­la vain Pietarin tai Haa­paran­nan kaut­ta, eri­tyis­es­ti, kos­ka lai­va Tukhol­mas­ta Helsinki­in on lentomatkaakin pahempi vaihtoehto. 

 Olisi kiire saa­da aikaa se Rail­Balti­ca ja tun­neli Tallinnaan.  Sen ansiostamyös suo­ma­laiset voisi­vat matkus­taa Euroop­paan parem­mal­la omallatunnolla. 

Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

Viime vuosi­na peliy­htiö Super­cellin ilmiömäi­nen men­estys on lisän­nyt Suomes­sa tulo­ero­ja. Ilman sitä Gini-ker­roin olisi nyt pienem­pi. Tuskin kuitenkaan kovin moni on sitä mieltä, että asi­at oli­si­vat Suomes­sa paremmin,jos Super­cell olisi perustet­tu Viroon tuot­ta­maan kas­vavien tulo­ero­jen kirous­ta sinne.

Super­cellin väki ei kikkaile vero­tuk­sen kanssa. Sik­si hei­dän tulois­taan vähin­tään puo­let sataa verot­ta­jan laari­in. Ainakin kaik­ki helsinkiläiset hyö­tyivät siitä, kos­ka yhtiön ja sen omis­ta­jien mak­sa­vat verot tekivät mahg­dol­lisek­si alen­taa kun­taveroa Helsingissä. 

Suomen ver­rat­tain pienet tulo­erot johtu­vat siitä, että meil­lä on onnis­tunei­ta yri­tyk­siä vähem­män kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa. Tämä seik­ka mei­dän pien­ten tulo­ero­jemme takana ei ole mitenkään yksiselit­teis­es­ti myön­teinen asia. Köy­hyyt­tä meil­lä on ihan yhtä paljon ja enem­mänkin kuin meitä eri­ar­voisem­mis­sa mais­sa. Hyvä ver­rok­ki on Ruot­si. Gini-ker­roin on jok­seenkin sama kuin Suomes­sa, mut­ta köy­hän osa on siel­lä  paljon parem­pi. Se, ettei köy­hän parem­pi osa näy tulon­jaon tasaisuute­na, johtuu siitä, että Ruot­sis­sa on niin paljon hyvin rikkai­ta, joiden men­estys vas­taavasti lisää tuloeroja. 

Kun Suomes­sa ei ole men­estyneitä yrit­täjiä, meiltä puut­tuu koti­maista omis­tus­ta. Pääo­mat­u­lo­ja yri­tyk­semme syn­nyt­tävät siinä mis­sä muual­lakin, mut­ta tulot menevät ulko­maisille omis­ta­jille. Tämä pitää tulo­erot Suomes­sa pien­inä, mut­ta ei se silti mikään riemun aihe ole.

 Yri­tys­ten koti­maiselle omis­tuk­selle on kak­si vaihtoehtoa.Joko omis­ta­ja on ulko­mainen tai koko yri­tys­tä työpaikkoineen. 

Lykä­tyn kulu­tuk­sen verotus 

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko tulon­jakoti­las­to tehty oikein. Ymmärtääk­seni (en tosin ole tätä tark­istanut) esimerkik­si Her­lin­ien hold­ingy­htiöi­den tulot eivät näy suvun tuloina ennen kuin ne tuloute­taan hold­ing-yhtiöstä omis­ta­jien­sa tuloksi.

 Onko tämä oikein vai väärin riip­puu siitä, mitä halu­taan tarkastel­la. Tulot, jot­ka on jätet­ty yri­tyk­seen, ovat pois­sa kulu­tuk­ses­ta. Min­ua risoo super­rikkaiden suuris­sa tulois­sa lähin­nä haaskaa­va kulu­tus yksi­ty­islen­tokonei­neen ja huvi­jahtei­neen. Se, joka on kiin­nos­tunut taloudel­lis­es­ta val­las­ta eikä kulu­tuk­sen ympäristö­vaiku­tuk­sista, ajat­telee tietysti vähän toisin. 

Sekä Her­lineitä että Super­cellin omis­ta­jia näkyy nyky­isin usein kasvuy­htöi­den rahoit­ta­ji­na. Rahan investoimi­nen koti­maisi­in työ­paikkoi­hin on minus­ta suurten omaisu­us­tu­lo­jen oikeaa käyttöä.

Jos saisin päät­tää vero­tuk­ses­ta dik­ta­toris­es­ti, tek­isin nyky­istä voimakkaam­min pro­gres­si­ivisen men­overon. Se on sama asia kuin pro­gres­si­ivi­nen tulovero, mut­ta säästet­tyjä tulo­ja ei verotet­taisi ja säästö­jen syömistä verotettaisiin. 

Ruot­sis­sa on hyvin myön­teinen suh­tau­tu­mi­nen koti­maisi­in omis­ta­ji­in ja kas­vavaan yri­tys­var­al­lisu­u­teen.  Sik­si sieltä on pois­tet­tu per­in­tövero suurista yri­tyso­maisuuk­sista kokon­aan ja kiris­tet­ty sitä taval­lis­ten kansalais­ten­per­in­tö­jen osalta. Käytän­nössä tämä on tehty niin, että per­in­töveroa ei ole, mut­ta jos per­i­tyn omaisu­u­den myy, myyn­ti­t­u­lo on kokon­aan verotet­tavaa myyntivoittoa.

Tavalli­nen kansalainen perii yleen­sä van­hempi­en­sa asun­non, joka joudu­taan usein myymään, kos­ka se on väärän­lainen ja väärässä paikassa.Verottajalla on aikaa odot­taa. Kyl­lä se asun­to joskus myydään.

 Jos sen sijaan omis­taa hold­ingy­htiön ison siivun Sto­ra Ensos­ta, sen saa myy­dä, kun­han ei myy holdingyhtiötä.

Näin yri­tys­var­al­lisu­us kas­vaa sukupolves­ta toiseen. Jos suvun mus­ta lam­mas päät­tää pan­na osuuten­sa lihoik­si, hän joutuu mak­samaan vero­ja ja paljon.

Tämän kaiken jäl­keen Ruot­sis­sa omaisu­us on huo­mat­ta­van epä­ta­sais­es­ti jakau­tunut, mut­ta se ei tun­nu ruot­salaisia häir­it­sevän. Koti­maista yri­tys­var­al­lisu­ut­ta pide­tään talouden vahvu­ustek­i­jänä, jota kukaan ei halua heiken­tää. Toisaal­ta ruot­salainen pääo­ma on varsin isän­maal­lista. Sen on viisas­ta ollakin, kos­ka sen etuoikeudet on poli­it­tis­es­ti päätet­ty ja yhdel­lä nui­jankopau­tuk­sel­la ne voidaan myös lakkauttaa. 

 Jotenkin koti­maista omis­tus­ta pitäisi meil­läkin vahvis­taa. Ruot­salainen­ratkaisu näyt­tää toimi­van ja on ainakin köy­hän kannal­ta parem­pi kuin suo­ma­lainen pääo­maköy­hyy­den tie. Suuret omaisu­userot eivät toisaal­ta tun­nu hyvältä. Joku voisi ajatel­la, että val­tiony­htiöi­den tie olisi parem­pi, mut­ta Val­con kuva­putkite­htaan jäl­keen täl­lä lin­jal­la on ollut vähem­män kan­na­tus­ta. Muista hyvin, kun demar­it huu­si­vat parikym­men­tä vuot­ta sit­ten val­tio­ta jät­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavien paperite­htainen ankku­ri­omis­ta­jak­si, siis kaata­maan niihin lop­ut­tomasti rahaa. Luo­van­tuhon vas­tus­tamiseen ei kan­nat­taisi rahaa kaataa. Antti Rinne istu­mas­sa kym­me­nien mil­jar­di­en sijoi­tu­so­maisu­u­den pääl­lä? Tai Mau­ri Pekkarinen.

Jotenkin pitäisi motivoi­da taval­lisia kansalaisia investoimaan koti­maisi­in yri­tyk­si­in sen sijaan, että mädät­tävät rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. En oikein tunne, miten eri­laiset osak­er­a­has­tot toimi­vat, mut­ta ne näyt­tävät ulos­mit­taa­van merkit­tävän osan tuo­to­s­ta suurten­hallinnol­lis­ten kulu­jen kaut­ta pankeille.

Eläke­sosial­is­mis­sa eläkey­htiöt oli­si­vat yri­tys­ten rahoit­ta­jia. Se ei olisi huono aja­tus, parem­pi kuin että amerikkalaiset eläkey­htiöt omis­ta­vat suo­ma­laisia yri­tyk­siä. Nyt eläkey­htiöi­den var­al­lisu­us on kuitenkin ajatel­tu suun­nat­ta­van val­tion velan­ot­toka­ton kiertämiseen infray­htiön kaut­ta. Koti­mais­ten yri­tys­ten koti­mainen omis­tus tarvit­sisi tätä rahaa kiivaammin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tulo­ero­jen myrkylli­nen ydin on työ­markki­noiden eri­ar­vois­tu­mises­sa niin, että suorit­ta­van työn palkat laske­vat suh­teessa ja huip­pu­osaa­jat voivat veloit­taa mitä halu­a­vat. Mut­ta siitä toiste. 

Tulokehitys Pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudun tulot ovat viime vuosi­na nousseet muu­ta maa­ta hitaam­min. Van­taan suh­teelli­nen ase­ma seudun sisäl­lä on heiken­tynyt ja Helsin­gin kohdentunut. 

Joulu­ruokia sulatel­lessa vilkuilin vähän kun­tako­htaisia tieto­ja verotet­tavista tuloista pääkaupunkise­dun kol­men suurim­man kun­nan kohdal­la. Tutkin sekä keski­t­u­lo­ja että medi­aan­i­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot tarkoit­ta­vat tulo­jakau­man keskim­mäisenä ole­vien tulo­ja. Muu­ta­ma ökyrikas ei pysty muut­ta­maan medi­aan­i­t­u­loa, mut­ta kyl­läkin keski­t­u­lo­ja. Medi­aan­i­t­u­lot eivät muu­tu lainkaan, jos rikkaim­mat ja vain he rikas­tu­vat, mut­ta keski­t­u­lo­ja se nos­taa. Toisaal­ta medi­aan­i­t­u­lo­ja las­kee, jos aiem­paa use­ampi opiske­li­ja siirtää kir­jansa opiskelu­paikkakun­nalleen tai jos pien­i­t­ulis­ten maa­han­muut­ta­jien määrä kas­vaa. Nämä molem­mat laske­vat tietysti myös keskituloja.

  Kos­ka tulo­jakau­mat ovat yleen­sä vähän vino­ja oikeal­la (ylöspäin), keski­t­u­lot ovat suurem­pia kuin mediaanitulot.

Laskin kol­men pääkaupunkiseudunkun­nan keski­t­u­lot ja medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan vas­taavi­in. Niiden kaikkien tulot ylit­tävät koko maan vas­taa­vat niin, että Espoon tulot ovat suurim­mat. Keski­t­u­lois­sa Helsin­ki on seu­raa­va, mut­ta medi­aan­i­t­u­lois­sa Van­taa on Helsinkiä edel­lä. Kun kat­so­taan keskimääräistä van­taalaista ja helsinkiläistä, van­taalaiset ovat suu­rit­u­loisem­pia, mut­ta Helsingis­sä on jakau­man yläpäässä selvästi parem­pit­u­loisia kuin Van­taal­la, jon­ka vuok­si  keski­t­u­lot ovat Helsingis­sä suurem­pia kuin Van­taal­la. Kun­tavero­jen kannal­tas keski­t­u­lot ovat ratkaiseva. 

Kaikkien pääkaupunkiseudun kun­tien medi­aan­i­t­u­lot suh­teessa koko maan medi­aan­i­t­u­loi­hin ovat laske­neet selvästi ja tasais­es­ti. Suh­teessa muuhun maa­han, Pääkaupunkiseudul­la ei ole enää yhtä­su­u­rit­u­loisia kuin ennen. Helsin­gin osalta lasku on hidas­tunut niin, ettäHelsin­gin ja Van­taan medi­aan­i­t­u­lot alka­vat olla saman suuruisia.

Myös keski­t­u­lo­jen osalta kaikil­la kolmel­la kaupungilla on laske­va tren­di suh­teessa koko maa­han, mut­ta Helsin­gin ja Espoon kohdal­la tämä lasku tait­tunut. Näis­sä kun­nis­sa on toisin sanoen aiem­paa enem­män tai aiem­paa suu­rit­u­loisem­pia tulo­jakau­man yläpäässä. Van­taal­la laskevas­sa trendis­sä ei näy hidastumista. 

Jäsen­ten­vä­li­nen

Seu­raavak­si suh­tautin Espoon jaVan­taan tulot Helsinki­in. Medi­aan­i­t­u­lois­sa molem­mat ovat siis Helsinkiä edel­lä (indek­si on yli 100), mut­ta viime vuosi­na molem­pi­en etu­mat­ka on kaven­tunut selvästi, Van­taan etu­mat­ka on jopa katoamassa. 

Keski­t­u­lois­sa tren­di on saman­su­un­tainen mut­ta heikom­pi. Kos­ka yksit­täiset super­rikkaat heilut­tel­e­vat keskiar­voa, kuvios­sa on selvästi enem­män vaihtelua. 

Vuosi 2017 on ollut Helsingille eri­tyisen hyvä. Se on paran­tanut ase­maansa suh­teessa molem­pi­in naa­purei­hin­sa sekä medi­aan­i­t­u­lois­sa että keskimääräi­sis­sä tulois­sa. Kuvios­sa tämä näkyy siten, että kaik­ki neljä käyrää ovat laske­neet viimeisenä vuonna.

Van­taan suh­teelli­nen ase­ma on heiken­tynyt täl­lä vuosikymmenel­lä selvästi.

Tulo­jakau­ma

Keski­t­u­lo­jen ja medi­aan­i­t­u­lo­jen­suhde on eräs, joskin epä­tark­ka indikaat­tori tulo­eroille. Huvikseni piirsin senkin.

 Koko maan luvuista havaitaan, että näin mita­tu­il­la tulo­eroil­la on selvä suh­dan­nevai­htelu. Korkea­suh­dan­teessa pääo­mat­u­lot kas­va­vat, jol­loin suurim­mat tulot nou­se­vat. Tämä ilmiö olisi hyvä ymmärtää noin ylipään­säkin, kun tulk­i­taan vuo­tu­isia muu­tok­sia tuloeroissa. 

 Suh­dan­nevai­htelua luku­un otta­mat­ta koko maan suhdelu­vus­sa ei näy mitään trendiä. Sen sijaan kaikissa pääkaupunkiseudun kun­nis­sa suhdeluku on kas­vanut täl­lä vuosikymme­nessä, Espoos­sa nopeim­min jaVan­taal­la hitaimmin.

Näin mitat­tuna tulo­erot ovat Espoos­sa suurem­mat kuin Helsingis­sä. Van­taal­la ne ovat jopa pienem­mät kuin koko maas­sa yhteen­sä. Van­taal­la asuu kohta­laisen hyv­in­voivaa keski­t­u­loista väkeä, ei paljon köy­hiä, mut­ta ei myöskään paljon rikkaita. 

Myytäköön infrayhtiöstä kansan osakkeita

Kun pitäisi rak­en­taa tun­nin juna Turku­un ja Tam­pereelle, nopeut­taa junaa Oulu­un, rak­en­taa Pis­ara-rata ja mon­ta muu­ta tärkeää kohdet­ta, ehdote­taan perustet­tavak­si Infra-yhtiö, johon sijoit­taisi­vat ne, joil­la on jouti­las­ta pääo­maa, kuten eläkey­htiöil­lä esimerkik­si on. 

Toiv­ot­tavasti näin ei neu­vota koti­taloluk­sia han­k­in­nois­saan: jos teil­lä ei ole rahaa eikä kykyä ottaa velkaa, ostakaa osamak­sul­la. Nämä val­tioiden velka­ka­tot ovat vähän huvit­tavia, kun on aivan kun­ni­al­lista kiertää niitä.

Tehdään siis infray­htiö, kos­ka muuten tärkeät rata­hankkeet siir­tyvät iäisyy­teen. Jouti­las­ta rahaa on muil­lakin kuin eläkey­htiöil­lä. Koti­talouk­sil­la lahoaa korot­tamil­la pankki­tileil­lä noin sata mil­jar­dia euroa, jos­ta ainakin 20 mil­jar­dia olisi kivut­ta irrotet­tavis­sa infray­htiöön. Tehtäköön infray­htiöstä siis kansanosake, johon kuka tahansa voisi sijoit­taa pieniäkin sum­mia tur­vaan pankki­tileiltään. Parin pros­entin vuo­tu­inen tuot­to olisi parem­pi kuin ei mitään. Jos tuot­to tulee takaisin kansalaisille, ei sure­ta niin paljon se, että infrain­vestoin­te­ja rahoite­taan val­tion velois­taan mak­samaa korkoa kalli­im­mal­la rahalla . 

Jot­ta näitäkin raho­ja ei taas hukat­taisi johonkin Huu­tokosken radan kaltaiseen han­kkeeseen, infray­htiön tuot­to pitäisi sitoa liiken­nemääri­in. Ilman sitä se olisi puh­das­ta val­tion velanottoa.

Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus

Jos tuot matkalta tuli­aisi­na lap­sille­si karkke­ja, Mai­jalle ja Pekalle pus­sil­lisen hedelmäkarkke­ja ja Liisalle yhden hedelmäkarkin, miltä luulet, että se tun­tuu Liisas­ta? Ilah­tuuko hän kark­istaan vai olisiko hän ehkä ollut onnel­lisem­pi, jos et olisi tuonut karkkia lainkaan?

Olen sat­tuneesta syys­tä tutus­tunut Heik­ki Pur­si­aisen kir­jaan Pas­ka Suo­mi. Pidän Pur­si­aista lah­jakkaana ajat­teli­jana vaik­ka vähän kär­jistävänä väit­telijänä, joka vään­tää rauta­lan­gas­ta, mik­si laiska ajat­telu johtaa vääri­in lop­putu­lok­si­in. Must Readis­sa hänen kir­joituk­sen­sa kuu­lu­vat kir­joituk­si­in, jot­ka ovat min­ulle kir­jaimel­lis­es­ti must read .

Pas­ka Suo­mi on minus­ta riemas­tut­ta­va kir­ja, mut­ta ymmär­rän hyvin, että tosiko­to­sikoille ille se on kauhis­tus. Olin Pur­si­aisen kär­jistyk­sistä mon­es­ta aivan eri mieltä, mut­ta nautin tavas­ta, jol­la hän ne esit­ti. Eikä niin suur­ta valet­ta, ettei tot­ta toinen puoli. 

Antaisin silti neu­von, että jos halu­aa vaikut­taa maail­maan, voisi muo­toil­la sanomisen­sa vähän kohtu­ullisem­min. Pur­si­aisen tyyli karkot­taa monia, ellei jopa selvää enem­mistöä luk­i­joista. Vaik­ka minä riemas­tu­in, enem­mistö var­maankin tor­jui fik­sutkin ajatukset. 

Pur­si­aisen kir­ja tar­joaisi hedelmäl­lisen poh­jan mon­ellekin peri­aat­teel­liselle pohdin­nalle. Tässä puu­tun niis­sä vain yhteen, siihen, että ei pitäisi tor­jua eri­ar­voisu­ut­ta vaan pelkästään köy­hyyt­tä. Ties vaik­ka joulun pyhinä innos­tu­isin käymään läpi muitakin argumentteja.

Jos rikkaat rikas­tu­vat, mut­ta köy­hät eivät köy­hdy, onko siitä köy­hille mitään hait­taa? On, viidestä syystä.

Ensim­mäistä noista käsit­telin jo avauk­ses­sani. Eri­ar­voisu­u­den tunne on myrkkyä, jota ei yhdel­lä hedelmäkarkil­la pysty kor­vaa­maan. Jos Liisan kohtelu jatkuisi noin vuosia, ties vaik­ka se johtaisi jopa sairastumiseen. 

Ihmi­nen on yhteisölli­nen eläin. Keskinäi­nen sol­i­daarisu­us on yhteisön liimaa ja eri­ar­voisu­ud­es­ta kumpua­va katkeru­us myrkkyä. Se tuo keltali­iv­it kaduille polt­ta­maan autoja.

Toinen johtuu siitä, että jos muut rikas­tu­vat ja itse ei lainkaan, putoaa joukos­ta. 1950-luvul­la ei ollut niin kauhea­ta, jos lap­si tuli kauh­tuneis­sa vaat­teis­sa koulu­un, kos­ka muutkin tuli­vat. Nyt jou­tu­isi silmätikuk­si. Sil­loin ei juuri kenel­läkään ollut autoa, mut­ta toisaal­ta bus­sil­la pääsi kaikkialle. Nyt ei pääse. Kukaan ei har­mitel­lut, sitä, ettei omis­tanut äly­puhe­lin­ta. Nyt ilman äly­puhe­lin­ta sulkeu­tuu kanssakäymisen ulkop­uolelle, eikä pysty koh­ta osta­maan edes junalip­pua. Köy­hyys on pait­si absolu­ut­tista myös suh­teel­lista ja suh­teel­lista köy­hyyt­tä eri­ar­voisu­u­den kasvu 

Kol­mas johtuu siitä, että kun kansakun­ta rikas­tuu, sille tulee käyt­töön lisää mas­saku­lu­tus­tuot­tei­ta, kos­ka vain niitä voidaan tuot­taa lisää. On ole­mas­sa myös etuoikeutet­tua kulu­tus­ta, hyödykkeitä, joi­ta ei voi valmis­taa lisää. Asun­to keskus­torin var­rel­la nyt esimerkik­si, tai eturiv­in paik­ka teat­teris­sa. Eri­ar­voisu­u­den kasvu tarkoit­taa, että nämä tuot­teet menevät yhä tarkem­min vain hyväosaisille.

Neljäs johtuu siitä, että ihmisy­hteisö­jen sisäl­lä vau­raus tarkoit­taa myös tiet­tyä parem­muusjärjestys­tä. Sil­lä on vaiku­tus­ta jopa parisuhde­markki­noil­la. Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta. 🙁 Tämä on vähän sama asia kuin se, että urheil­i­ja kyl­lä kär­sii siitä, että hänen kil­pail­i­jansa käyt­tävät dopin­gia, vaik­ka se ei heiken­näkään hänen tulostaan vaan ain­oas­taan sijoitustaan.

Viides johtuu siitä, että maa­pal­lo on rajalli­nen ja kestää vain tietyn määrän kulu­tus­ta. Näi­den niukko­jen resurssien käyt­tö alkaa olla yhä enem­män nol­la­summapeliä. (Tämän argu­mentin voi tosin pukea myös siihen muo­toon, että köy­hät oikeasti köyhtyvät.)

Silti Pur­si­ainen on oike­as­sa siinä, että julkises­sa keskustelus­sa käytetään liian usein sanaa eri­ar­voisu­us, kun pitäisi käyt­tää sanaa köy­hyys. Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä mieltä, että joku asia on huonos­ti, sanoo herkästi, että se huononee, vaik­ka pysy­isi vain yhtä huonona. Juuri nyt olemme kuulleet, että tulo­erot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään trendiä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat. 

Nuorten osaajien keskittyminen kiihtyy

25 — 34 ‑vuo­ti­aiden aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den osu­us seu­tukun­nit­tain vuon­na 2017

Olen noin 25 vuot­ta seu­ran­nut erästä alue­poli­it­tista tilas­to­su­uret­ta, nuorten aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den sijoit­tumista Suomes­sa. Tämä ei ole paras mit­tari, mitä rahal­la saa, muit­ta paras, jon­ka saa ilman rahaa. Kyse ei ole siis opiske­li­joista vaan valmis­tuneista. Muu­ta­ma tohto­ri­opiske­li­ja tietysti joukkoon mah­tuu, mut­ta se ei muu­ta asi­aa. Tuo ikälu­ok­ka on valit­tu sik­si, että sen jäl­keen muut­ta­mi­nen hilje­nee olennaisesti.

Huo­mat­takoon tuon kohde­joukon määrä koko maas­sa on kään­tynyt lasku­un. Suo­ma­lais­ten koulu­tu­ta­so on jämähtänyt paikalleen ja moni nuori koulutet­tu on muut­tanut maasta. 

Tämän joukon alueelli­nen keskit­tymi­nen on häkel­lyt­tävän kovaa. Vuon­na 2017 heistä kolme neljä­sosaa asui viidel­lä yliopis­tokaupunkiseudul­la ja läh­es puo­let Helsin­gin seudul­la. Muulle Suomelle jää yksi neljä­sosa. Huo­mat­takoon, että tuos­sa joukos­sa on opet­ta­jia, apteekkare­i­ta, lääkäre­itä ja kun­nan­jo­hta­jia. Niin­pä yri­tys­ten käytössä ole­via nuo­ria osaa­jia on muual­la maas­sa todel­la vähän. Jos on perus­ta­mas­sa korkeaan osaamiseen nojaavaa yri­tys­tä, sijain­tipaikko­jen suh­teen on aika vähän valin­nan­varaa. Tämä on asia, jol­la ei oikein voi mitään. Vai­h­toe­htona on, että nuorten osaa­jien maas­ta­muut­to kiihtyy.

Huo­mat­takoon, että Helsin­gin osu­us nuorista osaa­jista on huo­mat­tavasti suurem­pi kuin osu­us hei­dän koulu­tuk­ses­taan. Maakun­tayliop­sto­jen opiske­joista huo­mat­ta­va osa muut­taa valmis­tut­tuaan Helsinkiin.

Mut­ta kat­so­taan­pa viime vuosien kehitystä.

Heksin­gin, Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylä seu­tukun­tien osu­us nuorista aka­teemi­sista. vuodes­ta 2000 vuo­teen 2017 

Huo­maamme, että osaa­jien keskit­tymi­nen on nyky­hal­li­tuk­sen aikana kiihtynyt huo­mat­tavasti. Vielä häkel­lyt­täväm­pää on, kun kat­somme erik­seen Helsin­gin seu­tukun­taa ja neljää muuta. 



Helsin­gin seu­tukun­nan osu­us nuorista akateemisista.

Tam­pereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seu­tukun­tien osu­us nuorista akateemisista.

Noiden neljän muun osu­us on kään­tynyt lasku­un, niiden kaikkien jopa.

Onko Sumi matkalla kohden yhden men­estyvän kaupun­gin mallia?

Helsingille kovan rahan vuokra-asuntoyhtiö

Kos­ka asum­i­nen on mon­en kukkarolle liian kallista, miten sitä pitäisi lievit­tää: asum­istuel­la vai kohtu­uhin­taisel­la asuntotuotannolla?

Kuvitelka­amme, että meil­lä olisi asum­is­tukimuo­to, joka alen­taisi asumiskus­tan­nuk­sia 500 eurol­la kuus­sa jokaiselta tätä tukea saaval­ta. Kos­ka kuitenkin rahaa on niukasti, tukea voidaan mak­saa vain osalle sitä tarvit­se­vista. Saa­jien määrää voidaan nos­taa vain 1 500 koti­taloudel­la vuodessa, joten val­taosa jäisi ilman. Sitä ei ker­ro­ta, miten nuo onnel­liset val­i­taan, kos­ka halu­taan säi­lyt­tää mah­dol­lisu­us tapausko­htaiseen hark­in­taan. Tuen piiri­in tule­vien osalta pain­ote­taan pien­i­t­u­loisia, mut­ta se ei olisi ehdo­ton edel­ly­tys. Jos tuen piiri­in on ker­ran päässyt, siinä säi­lyy ikuis­es­ti, vaik­ka tulot nousi­vat kuin­ka paljon hyvänsä.

Luulen, että täl­laista ei hyväksyt­täisi, vaan vaa­dit­taisi­in, että kaikkia on kohdelta­va samal­la tavoin. Tuki on jaet­ta­va samoin perustein kaikille – vaik­ka sit­ten vähem­män, jos rahat eivät muuten riitä. Eikä tukea jaet­taisi lainkaan rikkaille. Tulo­jen nousu veisi siis oikeu­den asumistukeen. 

ARA-poli­ti­ik­ka toimii kuin tämä saa­jamäärältään rajoitet­tu asum­is­tu­ki. Sen huonoi­hin puoli­in kuu­luu se, ettei se kohtele samas­sa ase­mas­sa ole­via samal­la tavalla. 

Jotenkin asum­is­tuk­i­jär­jestelmä tun­tuu sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaisem­mal­ta. Se kohdis­tuu aivan olen­nais­es­ti parem­min pien­i­t­u­loisille kuin ARA-asun­to­jen yhtey­dessä saata­va vuokrasäästö.

Tämä vuodelta 2011 ole­va kuva ker­too asum­istuen ja Ara:n vuokrasäästö­jen kohdis­tu­misen eri sosi­aalilu­okki­in.  Lähde: Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa Who ben­e­fits from Pub­li­c­Hous­ing. Vatt Work­in­pa­pers 68, 2015.

Moni Kallios­sa kallista vuokraa mak­sa­va haaveilee, että jos nämäkin asun­not oli­si­vat ARA-asun­to­ja, he voisi­vat asua tääl­lä paljon halvem­mal­la. Tuskin voisi­vat. Noi­hin asun­toi­hin olisi pitkät jonot. Vain pieni osa Kallion nyky­i­sistä asukkaista pää­sisi niihin asun­toi­hin. San­o­taan nyt vaik­ka, että vaaleis­sa demar­it saisi­vat nyky­istä selvästi enem­män ääniä ja vihreät ja vasem­mis­toli­it­to selvästi vähem­män. Tukhol­mas­sa asun­toa joutuu jonot­ta­maan jopa 20 vuot­ta. Kohtu­uhin­taisen asumisen heikkoi­hin puoli­in kuu­luu, ettei asukas voi juuri vaikut­taa siihen, mihin kaupungi­nosaan hän halu­aa – pait­si jos sat­tuu halu­a­maan sel­l­aiseen, johon muut eivät halua.

Kohtu­uhi­taisi­in asun­toi­hin liit­tyvä eri­ar­voisu­us väistyy, jos niitä on niin paljon, että ne ovat kaikkien saatavil­la. Sil­loinkaan halukkaat eivät pääse asumaan Kallioon, mut­ta asumisen hin­ta las­kee kaikille. Wienis­sä 60 pros­ent­tia asuu kohtu­uhin­tai­sis­sa asun­nois­sa (vuokra 7,5 €/m2 ). Joskus Helsingis­sä haaveilti­in, että mekin pää­ty­isimme samaan tilanteeseen, ja pakko myön­tää, että parem­min­han asi­at Wienis­sä ovat. Tältä meni mat­to alta, kun VVO ja Sato pani­vat ARA-asun­ton­sa lihoik­si ja ryhtyivät rahan­hi­moisik­si vuokrakiskureik­si. Tämän takia SAK:n poli­it­tise­na siipenä toimi­vat demar­it ovat ainakin min­un silmis­säni menet­täneet asi­as­sa puhevaltansa.

Mut­ta ei tämä yksi­tyiseen tar­jon­taan ja asum­is­tu­keen perus­tu­va jär­jestelmäkään mikään men­estys­ta­ri­na ole ollut.

 Asum­i­nen ei oikein sovel­lu markki­nae­htoisek­si kolmes­ta syystä: 

  1. Tar­jon­ta on jäykkää, kos­ka vuo­tu­inen asun­to­tuotan­to on vain pros­entin tai kak­si asun­to­jen määrästä. Sik­si asumisen nous­sut hin­ta ei lisää asun­to­jen määrää kuin todel­la hitaasti. Samal­la syn­tyy kohtu­ut­to­mia ja hyödyt­tömiä voit­to­ja, kos­ka vuokrata­so ylit­tää kaiken jär­jel­lisyy­den. Hyödyt­tömiä, kos­ka ne eivät juuri lisää asun­to­jen tarjontaa. 
  2. Asum­i­nen on hyvin epä­var­maa, kos­ka sijoit­ta­ja voi halu­ta asun­non omaan käyt­töön­sä tai tarvit­see isom­man pur­jeve­neen ja myy asun­non alta. Asumisen pitäisi olla pitkäaikaista ja päät­tyä lähin­nä vain sil­loin, kun asukas halu­aa muut­taa pois.
  3. Asumiseen ei sovi niin korkea tuot­to­ta­so, jol­laista esimerkik­si eläkey­htiöt tavoit­tel­e­vat. EKP:n määräämä markki­nako­rko on paljon lähempänä sitä tuot­toa, joka asun­noista pitäisi saa­da. Tiedän, että talousti­eteen haukat ovat tästä eri mieltä, mut­ta näin asia on nähty eri puo­lil­la Euroop­paa­ja aivan syys­tä. Yri­tyk­si­in tehty­jen tuot­to­jen korko­vaa­timus on paljon suurem­pi, mut­ta yri­tys­toim­inta vaatii eri­laista osaamista kuin asun­to-osak­keen pas­si­ivi­nen omis­t­a­mi­nen ja yri­tys­toim­intaan liit­tyy ris­ki pääo­man menet­tämis­es­tä. On julk­isten varo­jen tuh­laus­ta houkutel­la korko­tuk­i­lain­otet­tui­hin asun­toi­hin sijoit­ta­jia, jol­la luvataan yli viiden pros­entin reaal­i­tuot­to. Joka halu­aa yri­tys­maail­man tuot­to­ja, sijoit­takoon yrityksiin.

Tämän takia vuokra-asun­to­jen omis­t­a­mi­nen sovel­tuu eri­tyisen hyvin kaupungille. 

Jos saisin päät­tää, perus­taisin kaupun­gin vuokrat­aloy­htiön tuot­ta­maan liki markki­nahin­taisia asun­to­ja. Vuokrata­so olisi niis­sä lähel­lä markki­navuokraa. Pikkuisen alle, samas­ta syys­tä kuin moni pitkäaikainen asun­tosi­joit­ta­jakin perii vähän alle markki­nahin­nan ole­via vuokria saadak­seen pitkäaikaisia vuokralaisia. Ei kuitenkaan niin paljon alle markki­navuokran, että syn­tysi pitkät jonot kuten nyt ARA-asuntoihin.

Asukas­valin­nas­sa voisi pain­ot­taa sel­l­aisia pieni­palkkaisia, jot­ka eivät kuitenkaan ole tarpeek­si pieni­palkkaisia, jot­ta eivät jou­tu­isi mak­samaan asum­is­taan itse. Sitä en tiedä, onko täl­lainen pain­o­tus lail­lista. Espoos­sa näyt­tää kuitenkin ole­van, jopa ARA-asunnoissa. 

Kaupun­ki rahoit­taisi vuokrat­aloy­htiön lainal­la, jon­ka korko olisi samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin on kaupun­gin otto­lain­o­jen korko, siis varsin mata­la. Ton­teista yhtiö ei saisi alen­nus­ta, kos­ka kaupun­ki käyt­tää ton­teista saata­vat tulot asumisen vaa­ti­van infran ja uusien asukkaiden­palvelu­jen tuotan­toon. Näi­den asun­to­jen on osal­lis­tut­ta­va tähän rahoituk­seen niin kuin muidenkin asuntojen.

Ainakin tois­taisek­si täl­lainen vuokrat­aloy­htiö tuot­taisi kaupungille huo­mat­tavaa voit­toa – ihan niin kuin nämä Kojamotkin. Nämä voitot investoitaisi­in uusien asun­to­jen­tuot­tamiseen, kun Koja­mon voitot menevät aivan muualle. Ain­oa tapa vetää markki­navuokraa alaspäin, on tehdä lisää asun­to­ja ja paljon. Asun­to­tuotan­toa rajoit­taa nyt se, ettei kaupungilla ole rahaa saat­taa tont­te­ja raken­nuskelpoisik­si. Tähän pul­lonkaulaan kohdis­tet­tuina nuo oman vuokra-asun­toy­htiön voitot paran­ta­vat asumistilannetta.

Täl­lainen lähel­lä markki­navuokraaol­e­va vuokra on tietysti mon­elle liikaa. Näi­hinkin asun­toi­hin voi saa­da asum­is­tukea – niin kuin voi muuten ARA-asun­toi­hinkin saada. 

Kos­ka Suomes­sa on päätet­ty, että omis­tusasumisen on olta­va pitkäl­lä aikavälil­lä vuokral­la asum­ista edullisem­paa (verot), pitäisi vuokralais­ten olla mah­dol­lisu­us lunas­taa vuokra-asun­ton­sa omaksi. 

Täl­lainen kaupun­gin kovan rahan vuokra-asun­toy­htiö voisi vakaut­taa asun­tomarkki­noi­ta merkit­tävästi. Mikä ihmeel­lis­in­tä, se ei mak­saisi kaupungille mitään, vaan tuot­taisi voit­toa. Seli­tys tähän taikatemp­pu­un on siinä, että kaupun­ki saa lainaa paljon alem­mal­la korol­la kuin yksi­tyiset sijoittajat.

Tässä en ota kan­taa suun­taan enkä toiseenkaan, kuin­ka paljon varsi­naisia ARA-asun­to­ja edelleen rakennettaisiin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että ARA-asun­nois­sa vuokran tulisi olla tulosi­don­nainen. Yli­t­u­loisia ei pidä häätää asun­noista, mut­ta hei­dän vuokransa pitäisi olla lähel­lä markkinavuokraa. 

Helsingin on nopeutettava asuntorakentamista merkittävästi

Uuti­tis­sa on välit­tynyt tieto­ja asun­to­tuotan­non hiipumis­es­ta. Se näkyy voimakkaim­min raken­nuslupi­en määrän vähen­e­misenä. Ne ovat vähen­tyneet vuo­den takaises­ta voimakkaasti myös Helsingis­sä, mut­ta tämä ei johdu kysyn­nästä vaan Helsin­gin organ­isaa­tiou­ud­is­tuk­ses­ta, jon­ka takia ton­tin­lu­ovu­tus on takkuil­lut ihan vain byrokraat­ti­sista syistä . Nolo jut­tu sinän­sä, mut­ta korjaantuu. 

Asun­to­tuotan­toa kuris­taa odotet­tu korko­jen nousu. Se vähen­tää sijoit­ta­jien kiin­nos­tus­ta asun­toi­hin, kos­ka vuokratuot­to suh­teessa lainan korkoon heikke­nee ja kos­ka rahaa voi nyt taas sijoit­taa muuallekin, vaik­ka korkoinstrumentteihin.

Pääkaupunkiseudun asun­top­u­la ei ole kuitenkaan hel­lit­tänyt. Eri­tyisen paha se on Helsin­gin keskisil­lä paikoil­la, kos­ka asukkaiden pref­er­enssit ovat muut­tuneet nopeasti urbaanimmiksi.

Helsin­gin päät­täjiltä vaa­di­taan nyt lehmän her­mo­ja. Jos asun­torak­en­t­a­mi­nen hiipuu pääkaupunkiseudul­la, Helsin­gin on otet­ta­va vapau­tu­vas­ta kap­a­siteetista kop­pi ja nopeutet­ta­va tont­ti­tar­jon­taa sekä laitet­ta­va ton­tin­lu­ovu­tuk­si­in ehto määräa­jas­sa rakan­tamis­es­ta. Se voi tilapäis­es­ti lisätä kaupun­gin velka­an­tu­mista, mut­ta pitkäl­lä ajal­la asun­top­u­la on kaupun­gin taloudelle isom­pi uhka.

Vaik­ka metropolin reuna-alueil­la asun­to­tuotan­to saat­taa kään­tyä kan­nat­ta­mat­tomak­si, paljon pitää kysyn­nän alen­tua, ennen kuin Helsin­gin parhaille paikoille ei kan­na­ta rakentaa.

Mikko Särelä on tehnyt val­tu­us­toaloit­teen Helsin­gin asun­to­tuotan­non nos­tamis­es­ta 10 000 asun­toon vuodessa.  Se on hyvä välitavoite.

= = = =

Mikko Särelän val­tu­us­toaloite meni muodol­lis­es­ti Han­nu Oskalan nimi­in, kos­ka var­aval­tu­utet­tuna Särelä ei sil­lä ker­taa päässyt kokoukseen.