Hiilivero ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Sak­salaisen AUE-sää­tien ilmas­tosem­i­naaris­sa tietei­den talol­la 24.1. Pro­fes­sori Peter Lund opponoi alus­ta­jan Caio Koch-Weserin näke­mys­tä, että tarvit­semme kovem­pia hin­to­ja fos­si­il­isille polt­toaineille eli, hiiliveroa.

Lundin mukaan tämä pakot­taisi köy­hät sopeu­tu­maan kun taas rikkaat voisi­vat porskut­taa van­haan malli­in. En nyt puu­tu Lundin puheen­vuoron sisäiseen ole­tuk­seen, että rikkaiden kulu­tuk­ses­sa hiilipäästö­jen hin­ta­jous­to olisi nol­la vaan pohdin ratkaisua ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­u­den kannalta.

Kuvitelka­amme, että  hiiliv­eron (tai päästökau­pan) sijas­ta aset­taisimme jokaiselle henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön, olkoon se C tonnia/vuosi. Tämä nyt ainakaan ei sor­taisi köy­hiä. En nyt puu­tu siihen, miten tämä käytän­nössä tapah­tu­isi, kos­ka aion osoit­taa, ettei sitä kan­na­ta tehdä näin.

Saisiko myy­dä päästöki­in­tiöstään myy­dä toiselle, jos ei itse tarvitse sitä niin paljon kuin tarvit­see rahaa ja toinen taas ajaisi isol­la autol­la ja matkus­taisi välil­lä ulko­maille?  Siinähän ei kukaan häviäisi, kos­ka kokon­ais­päästöt eivät kas­vaisi. Molem­pi­en hyv­in­voin­ti paranisi. Eiväthän he muuten olisi tuo­hon kaup­paan ryhtyneet.

Jos hyväksymme, että henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön­sä saa myy­dä kokon­aan tai osit­tain, pystytämme pörssin, jos­sa päästöjä voi ostaa ja myy­dä. Pörssis­sä päästö­ton­nille tulee jokin hin­ta. Olkoon se p €/tonni.

Tämän jäl­keen jokainen voisi vali­ta tarkan päästön C tai jonkin toisen määrän. Olkoon tuo toinen määrä X tonnia/vuosi. Jos X > C, joutuu mak­samaan päästöoikeuk­sista ja jos X<C on saama­puolel­la. Niin­pä päästö­jen vaiku­tus tuloi­hin on

(C‑X)p €

Pienel­lä lasku­toim­i­tuk­sel­la huo­maamme, ettei sitä kan­na­ta näin tehdä, sillä

(C‑X)p €  = Cp€ — Xp €

Pääsemme täs­mälleen samaan tulok­seen jaka­mal­la ensin kaikille rahaa Cp € ja verot­toma­l­la sen jäl­keen päästöjä hion­taan p €/tonni.

Henkilöko­htainen kau­pat­ta­va hiiliv­ero on siis toteutet­tavis­sa käytän­nössä yksinker­taisim­min verot­ta­mal­la päästöjä niin korkeal­la verol­la, että kokon­ais­päästöt aset­tuvat toiv­o­tulle tasolle ja jaka­mal­la veron tuot­to kaikkien kesken tasan. Tässä ei ote­ta kan­taa siihen, tapah­tuuko tämä yhden maan sisäl­lä vai globaal­isti. Peri­aate on sama.  Veron­si­jas­ta voidaan käyt­tää päästökauppaa.

Perussuomalaiset ja Trump ovat oikeassa. Oman maan ilmastotoimet eivät kannata yhdellekään maailman maalle.

Twit­teris­sä perus­suo­ma­laiset todis­ta­vat taas, ettei Suomes­sa kan­na­ta tehdä ilmas­ton hyväk­si yhtikäs mitään, kos­ka osu­utemme päästöistä on niin pieni, että muut maat ratkai­se­vat. Trump on sanonut amerikkalai­sista saman. Hei­dänkin osuuten­sa maail­man­päästöistä on niin pieni, ettei hei­dän kan­na­ta tehdä asian eteen mitään.

Molem­mat ovat yhtä oike­as­sa. Itse asi­as­sa kaik­ki ne ovat oike­as­sa, jot­ka sanovat, ettei hei­dän maansa kan­na­ta tehdä ilmas­ton­muu­tok­sen estämisek­si mitään.

Ilmiö on niin globaali, ettei yhdenkään maan ilmastopoli­ti­ik­ka vaiku­ta sen maan omaan tilanteeseen niin paljon, että toimet näin las­ket­tuina oli­si­vat kan­nat­tavia. Hyö­ty Suomen toimista jakau­tuu maail­man kaikkien maid­en hyväk­si. Vaik­ka nämä yhdessä hyö­tyvät Suomen toimista niin paljon, että maamme toimet ilmas­ton muu­tok­sen estämisek­si tuot­ta­vat enem­män hyö­tyä kuin mak­sa­vat, tuos­ta hyödys­tä tulee Suomeen häviävän pieni osa. Sama kos­kee USA:n toimia.

Juuri tästä syys­tä kaikkien on olta­va mukana, kos­ka muuten kukaan ei ole mukana. Kun kaik­ki ovat mukana, kaik­ki hyö­tyvät. Kun me teemme osu­utemme ja muut tekevät osuuten­sa, mei­dän hyö­tymme on suurem­pi kuin omat ponnistelumme.

Ymmärtäi­sivätkö perus­suo­ma­laiset analo­gian asevelvol­lisu­u­teen? Jokainen voi sanoa, ettei Suomen itsenäisyys ole kiin­ni hänen panok­ses­taan, joten sik­si hän ei kan­na­ta käy­dä int­tiä. Kenenkään ei kan­na­ta, kun ajat­telee asi­aa vain itsen­sä kannalta.

Kaupunki hoitaa 8 miljardin arvoisia kiinteristöjään huonosti — ratkaisuna yhtiöittäminen

Helsin­gin kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa käsitelti­in tänään kiin­teistös­trate­giaa. Kiin­teistöl­lä tarkoite­taan raken­nuk­sia, ei tont­ti­maa­ta. Asi­akir­ja ei ole aivan vähäpätöi­nen, kos­ka Helsin­gin kaupun­ki omis­taa raken­nuk­sia kahdek­san mil­jardin euron edestä, joista puo­let on kouluja.

Helsin­ki on huono kiin­teistö­jen omis­ta­ja. Erään yksi­tyisen lukion edus­ta­ja haukkui min­ulle ker­ran Helsin­gin kouluki­in­teistö­jen ylläpi­don pataluhak­si. He ylläpitävät kor­jaa­mal­la sitä vuosit­tain. Helsin­ki laimin­lyö vuosit­taiset kor­jauk­set, kunnes koulu on pakko pan­na kalli­iseen perusko­r­jauk­seen tai purkaa.  Näin Helsin­ki joutuu käyt­tämään koului­hin­sa lop­ul­ta rahaa paljon enem­män. Kor­jausvelkaa kaupun­gin raken­nuk­sis­sa on järkyt­tävät 1,25 mil­jar­dia euroa. Sen takia moni raken­nus on myös päästet­ty homehtumaan.

Kalli­iseen perusko­r­jauskun­toon ajet­tu­jen raken­nusten ohel­la monia kaupun­gin omis­tamia talo­ja on myös tuhoutunut, esimerkik­si puuhuviloi­ta, joi­ta jostain syys­tä myös omis­te­taan – ja siis tuo Peli­man­nin koulu Maununnevalla.

Yri­tyk­set hoita­vat paremmnin, kos­ka niiden päätök­sen­tekoa ei ole kahlittu 

Yksi­tyiset hoita­vat kiin­teistöjä paljon parem­min. Kan­nat­taisiko kaupun­gin siis myy­dä esimerkik­si koulun­sa yksi­ty­isille ja vuokra­ta ne takaisin? Tässä ratkais­us­sa on se ongel­ma, että yksi­ty­is­ten käsi­tys pääo­ma­lle vaa­dit­tavas­ta tuot­to­pros­en­tista on jotain aivan muu­ta kuin on rahan hin­ta kaupungille. Yksi­ty­is­ten pitää olla todel­la paljon parem­pia, jot­ta tämä kannattaisi.

Kaupun­ki ei hoi­da kiin­teistöjään näin huonos­ti sik­si, että virkamiehet ovat tyh­miä vaan kos­ka jär­jestelmä on tyh­mä. Samas­ta syys­tä monel­la muul­lakin kun­nal­la on saman­laisia ongelmia omien raken­nusten­sa kanssa.

Kun yri­tys huo­maa, että sen omis­ta­ma raken­nus vaatii kor­jaus­ta, se menee pankki­in, lainaa rahaa ja panee raken­nuk­sen kun­toon. Ajois­sa tehty kun­nos­tus tulee paljon halvem­mak­si kuin liian myöhään tehty. Kaupun­gin on pan­ta­va määrära­ha ensin kol­men vuo­den talous­su­un­nitel­maan ja ehkä sit­ten joskus talousarvioon. Punakynä on pyyhkinyt sen yli mon­ta ker­taa ennen kuin rahat on myön­net­ty, kos­ka kor­jaus­ra­ha kil­pailee uuden päiväkodin vält­tämät­tömän perus­tamisen kanssa ja kos­ka bud­jetista vas­taa­vat vah­ti­vat bud­jetin vuo­tu­ista investoin­timäärära­haa. Tämän seu­rauk­se­na kor­jausvel­ka on siis jo 1,25 mrd. Tämä kor­jaus­ra­han vah­timi­nen on hölmöä, kos­ka siinä, että vält­tämätön­tä kor­jaus­toimen­pidet­tä lykätään, ei ole taloudel­lista järkeä. Menot eivät lisään­ny siitä, että kor­jauk­set tehdään oikea-aikaises­ti, vaan vähenevät.

Kus­tan­nus­pe­rustei­sis­sa vuokris­sa ei ole mitään järkeä

On toinenkin ongel­ma. Vuokraa­ja, koulu­jen osalta Kasko (kas­va­tus ja koulu­tus) ei halua, että koulu­ja kor­jataan ennen kuin on ihan pakko. Se nimit­täin nos­taa Kaskon Kymp-toimi­alalle mak­samaa sisäistä vuokraa, joka taas on muista ope­tus­menoista pois.

Aikanaan oli päät­tämät­tä tästä sisäis­ten vuokrien käyt­töön oto­s­ta. Sil­loin oli tarkoi­tus, että hallintokun­nil­ta per­itään raken­nuk­sista markki­navuokraa. Nyt markki­navuokra onkin muut­tunut kus­tan­nus­pe­rusteisek­si vuokrak­si, ja se on aivan eri asia. Kympin tulee per­iä kouluista vuokraa sen perus­teel­la, mitä vuokraa­ja saa eikä sen perus­teel­la, mitä se on Kympille mak­sanut. Siis käyt­töar­vos­ta, ei kus­tan­nuk­sista. Tämä ei ole mitään opil­lista saivartelua vaan kyse on katas­tro­faalisen tärkeästä asi­as­ta. Kun on kyse kahdek­san mil­jardin euron omaisu­ud­es­ta, tämä virhe ei ole taloudel­lis­es­ti vähäpätöi­nen edes rikkaalle Helsingille.

Eri­tyisen hölmöä tämä kus­tan­nus­pe­rusteisu­us on, kun on kyse raken­nus­suo­jelun aiheut­tamista kus­tan­nuk­sista. Yleinen neu­vo hallintokun­nille onkin, että vält­täkää Alvar Aal­lon suun­nit­telemia raken­nuk­sia. Kun raken­nus­suo­jelun kus­tan­nuk­set sälytetään vuokraan, vuokra voi nous­ta hel­posti 30 %.

Jos Kasko halu­aa koulu­raken­nuk­seen jonkin lisäin­vestoin­nin – vaikka­pa parem­man sisäurheilusalin – siitä pitää tietysti velot­taa, mut­ta ei raken­nuk­sen ylläpi­dos­ta muu­ta kuin ylläpi­don keskimääräiset kus­tan­nuk­set, ellei kus­tan­nus­pe­rusteisu­ud­es­ta ymmär­retä luop­ua kokonaan.

En täl­lä tarkoi­ta, että vuokria pitäisi alen­taa, vaan että vuokran­määri­tyspe­ruste ei saisi perus­tua kus­tan­nuk­si­in vaan käyttöarvoon.

Yhtiöitetään kaupun­gin kiinteistöt

Kaupun­gin kiin­teistöt pitää yhtiöit­tää yhdelle tai use­am­malle yhtiölle. Juridis­es­ti se ei voi olla yhtiö vaan esimerkik­si bud­jetin sisäl­lä ”taseyk­sikkö”, kos­ka yhtiö mak­saisi veroa val­ti­olle kaupun­gin itselleen mak­samista vuokrista. Kut­su­taan sitä tässä kuitenkin yhtiöksi.

Yhtiöl­lä olisi oma tase ja oma bud­jet­ti ja se voisi ottaa itsenäis­es­ti lainaa. Laina kan­nat­taisi tosin ottaa kaupungilta, kos­ka kaupun­ki saa lainaa negati­ivisel­la reaa­liko­rol­la. Se ei olisi riip­pu­vainen vuo­tu­i­sista bud­jet­tika­toista vaan voisi ajoit­taa kor­jauk­set niin kuin on taloudel­lis­es­ti järkevää. Aluk­si se tietysti investoisi aika paljon, sil­lä onhan kor­jausvelkaa 1,25 mil­jar­dia, mut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä kulut pieneni­sivät.  Näin vält­tämätön kiin­teistö­jen ylläpi­to ei kil­pail­isi kaupun­gin bud­jetin sisäl­lä van­hus­ten vaipoista eikä päiväko­tien rak­en­tamis­es­ta.  Ennen pitkää säästöä tulisi kym­meniä miljoo­nia vuodessa.

Siihen en osaa ottaa kan­taa, pitäisikö yhtiöitä olla yksi tai use­ampia. Voisi ajatel­la, että koulu­raken­nuk­set yhtiöitet­täisi­in erilleen. Neljän mil­jardin tase on sinän­sä jo ihan kelvolli­nen. Toisaal­ta koulu­jankin on jäänyt tyhjilleen. Pelkki­in koului­hin erikois­tunut yhtiö ei aivan sut­jakasti siir­rä niitä toiseen käyttöön.

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 22.1.2019

Radiokadun ja Ilmalankadun katusuunnitelmat

(Pöy­dältä)

Tässä on kak­si onge­ol­mallista kohtaa. oinen on yhteispysäkin ratikoiden ja bussien kanssa. Viral­lis­es­ti yritämme nopeut­taa ratikoi­ta, mut­ta täl­laiset ratkaisut hidas­ta­vat. Tosin tuos­sa ei liiken­net­tä nyt ihan tolkut­tomasti ole, joten tilanteet, jos­sa ratik­ka joutuu odot­ta­maan bus­sia, eivät ole kovin yleisiä.

Fil­lar­it on pan­tu pyöräkaistalle pysäköi­ty­jen auto­jen vasem­mal­la puolelle. Näin pysäköivä auto joutuu ylit­tämään pyöräkaistan. Pysäkkien kohdal­la fil­lar­it siir­tyvät oikealle ja pysäkin jäl­keen taas mut­ka vasem­malle. Mutkit­telu on tietysti ikävää, mut­ta fil­larikaista noin yleen­sä on parem­pi kuin valkoisel­la viivalle jalanku­lus­ta erotet­tu väylä.

Yleisil­lä alueil­la ole­vien pysäköin­tiru­u­tu­jen varaami­nen sähköau­to­jen latauspisteiksi

Taas yksi askel sähköisen liiken­teen vääjäämät­tömässä voit­toku­lus­sa. Tämä kil­pailute­taan niin, että hin­nan (lataus­pis­teestä mak­set­ta­va vuokra) paino on 10 % ja toteu­tuk­sen laadun paino 90 %. Minus­ta näistä ei pitäisi per­iä tois­taisek­si vuokraa, kos­ka ei tämä aluk­si mikään kul­takaivos ole, mut­ta taidan olla esteelli­nen. Suun­nitel­tu­ja lataus­pis­teitä on sata, joista tar­jo­taan kil­pail­tavak­si 28. Hak­i­jat val­it­se­vat näistä 20 kohdet­ta. Näin saadaan lataus­pis­teet 40 auton samanaikaiseen lataamiseen, kak­si parkkiruutua/latauspiste.

Espoo ei kil­pailu­ta vaan on sopin­ut suo­raan For­tu­min kanssa asiasta.

Pikalataus­piste vaatii sen ver­ran tuhdin yhtey­den, että lataus­pis­teen omis­ta­ja joutuu joka tapauk­ses­sa asioimaan verkkoy­htiön kanssa.

Vallilan Pohjoisosan ase­makaa­van muutos

Mäkelän­rin­teen uin­tikeskus saa lisäti­laa ja yliop­pi­lasasun­to­jen tienoil­la pure­taan ysi van­ha talo ja raken­netaan 7–13 ker­roksisia pis­te­talo­ja. Punav­ihreään kuplaan 480 onnel­lista lisäa­sukas­ta. Tor­nit muut­ta­vat kaupunkiku­vaa kohta­laisen paljon.  Autopaikkavaa­timus on 1/135k-m2, mikä on paikallisen kult­tuurin eri­ty­ispi­ir­teet huomioon ottaen aika paljon.

Pysäköin­ti­laitos 170 autolle. Eikö olisi voitu vain kaavoit­taa mah­dol­lisu­us pysäköin­ti­laitok­seen ja jokainen olisi vuokran­nut autopaikkansa sieltä. Pysäköin­tiyri­tys olisi toteut­tanut laitok­sen sen kokoise­na kuin parhaak­si näkee. Mik­si siihen itää taloy­htiöt sotkea?

Kaupun­gin kiinteistöstrategia

Helsin­ki omis­taa raken­nuk­sia noin kahdek­san mil­jardin euron edestä. Kaupun­ki on ollu­ty aika huono omis­ta­ja. Raken­nuk­sis­sa on tolkut­tomasti kor­jausvelkaa ja onpa niitä suo­ras­taan tuhoutunut huonon hoidon vuoksi.

Voisi ajatel­la, että kaupun­gin kan­nat­taisi mielu­um­min vuokra­ta toim­i­ti­lansa ja antaa omis­t­a­mi­nen jollekin, joka osaa pitää raken­nuk­set kun­nos­sa, mut­ta tässä on se ongel­ma, että kaupungille raha on halvem­paa kuin yksityisille.

Nyt tätä sotkua ollaan pane­mas­sa jotenkin kun­toon. Selostan strate­gian sisältöä tarkem­min sit­ten, kun olen sen jotenkin itse sisäistänyt. Inhoan pitk­iä papere­i­ta, jois­sa on pääasi­as­sa itses­tään selvyyk­siöä ja olen­naiset asi­at on etsit­tävä niiden takaa.

Kaupunkiym­päristöalan ympäristöon­hjel­ma 2019–2021

Tästäkin on vaikea saa­da otet­ta. Kak­sikym­men­täku­usi sivua hyviä asioi­ta. Pitäisi osa­ta lukea tätä niin, että mitä tästä puut­tuu. Jok­seenkin kaik­ki hyvät asi­at on luetel­tu, mut­ta sitä ei pysty päät­telemään, mil­lä pain­ol­la niitä toteutetaan. Tarvit­taisi­in mitat­tavia määräl­lisiä tavoitteita.

 

Syntyvyyden lasku: työtön mies ei kelpaa isäksi ja lestadiolaisuuden ote herpoaa

Mart­ti Het­emä­ki on laat­in­ut varsin hyvän paperin siitä, mitkä tek­i­jät ovat laske­neet syn­tyvyyt­tä Suomes­sa. (Itse paperi­in pääsee uutisen lopus­sa olev­as­ta pdf-linkistä.)  Kun asi­aa tutk­i­taan taloudel­lisil­la tek­i­jöil­lä, merkit­täväk­si selit­täjäk­si pal­jas­tuu nuorten miesten heiken­tynyt ase­ma työ­markki­noil­la. Huonos­ti koulutet­tu mies ei saa töitä. Nuorten miesten ase­ma työ­markki­noil­la on heiken­tynyt todel­la pahasti. Peräti 18 % 25–34 vuo­ti­as­ta miehistä kuu­luu pien­i­t­u­loisi­in (alle 60 % medi­aanista), kun saman ikälu­okan nai­sista alle 10 %.

Työtön vähän koulutet­tu mies ei saa naista tai ei tämä ainakaan tee las­ta hänen kanssaan.

Sel­l­ainenkin muu­tos on tapah­tunut, että korkeasti koulute­tut saa­vat enem­män lap­sia kuin vähän koulute­tut. Ennen oli toisin päin.

Miesten ja nais­ten koulu­tus­ta­so­jen eri­laisu­us näyt­tää ajal­lis­es­ti selit­tävän syn­tyvyy­den laskua. Koulute­tulle naiselle ei koulut­tam­a­ton mies kel­paa isäksi.

On san­ot­tu, että nais­ten muut­to kaupunkei­hin ja miesten jäämi­nen maalle selit­täisi syn­tyvyy­den laskua, kos­ka par­it eivät kohtaa. Tämän mukaan nais­ten hedelmäl­lisyy­den pitäisi laskea kaupungeis­sa, mut­ta se on laskenut vielä jyrkem­min muut­to­tap­pi­omaakun­nis­sa. Siel­lähän niitä isäkan­di­daat­te­ja olisi tar­jol­la yllin kyllin. Tätä pitäisi vielä tutkia kunnittain.

Het­emä­ki keskit­tyy rapor­tis­saan taloudel­lis­es­ti mitat­tavis­sa olevin tek­i­jöi­hin, mikä on toki ymmärrettävää.

Näi­den ohel­la pitäisi kat­soa mui­ta muutoksia.

Syn­tyvyy­den lasku on kiihtynyt huo­mat­tavasti viime vuosi­na. Saman aikaises­ti kaupungis­tu­miske­hi­tys on pan­nut päälle tur­bo­vai­h­teen. Jos nuorten tule­vaisu­u­den unel­mana ei ole enää omakoti­ta­lo pel­lon keskel­lä, vaan kak­sio Kallios­sa, ei siihen unel­maan kuu­lu lapsetkaan yhtä kiinteästi.

Toinen syy liit­tyy uskon­non otteen kir­poamiseen. Absolu­ut­tisi­na lukuina hedelmäl­lisyys on laskenut eniten Pohjois-Pohjanmaalla.Tämän selvit­tämi­nen vaatisi kuitenkin tarkem­paa ana­lyy­iä ja maakun­taa pienem­piä havaintoyksiköitä.

Nuorten naisten syrjintä työhönotossa

On aivan kiis­ta­ton­ta, että nuo­ria naisia syr­jitään työhön oto­ssa. Yksit­täis­es­tä tapauk­ses­ta tätä on han­kala osoit­taa, mut­ta tilas­tol­lis­es­ti ilmiö näkyy selvästi. Tämä on väärin ja tulee myös kalli­ik­si kansantaloudelle.

Tähän voi suh­tau­tua joko moral­isoiden, että noin ei saa tehdä, tai sit­ten voi yrit­tää pois­taa syyt tarpeeseen syrjiä.

Lap­sil­isät oli­vat aikanaan työ­nan­ta­jalle asetet­tu velvol­lisu­us mak­saa korkeam­paa palkkaa per­hei­den isille ja äideille lap­simäärän mukaan. Hyvin nopeasti havait­ti­in se yllät­tävä seik­ka, että kym­men­lap­sis­ten per­hei­den van­hem­mil­la oli vaikeuk­sia päästä töi­hin. Sen sijaan että olisi ryhdyt­ty moral­isoimaan työ­nan­ta­jia, lap­sil­i­sistä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tasat­ti­in kaikkien työ­nan­ta­jien kesken ja siir­ret­ti­in lop­ul­ta verovaroista mak­set­tavak­si. Jär­jestelmästä on enää muis­tona avus­tuk­sen nimi, vaik­ka mis­tään palkan­lisästä ei ole enää kyse.

Samas­ta syys­tä olisi järkevää tasa­ta äitiy­destä työ­nan­ta­jille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set kaikkien työ­nan­ta­jien kesken tai siirtää ne valtiolle.

Suo­rat kus­tan­nuk­set lak­isäätei­sistä per­he­vap­aiden kus­tan­nuk­sista on tasat­tu, mut­ta tämä ei koske monis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ole­via lakimääräistä korkeampia äitiys­lo­man aikaista palkkaa. Se on kauneusvirhe, mut­ta se ei kuitenkaan ole se syy, mik­si työ­nan­ta­jat vieroksu­vat raskaana ole­vien tai sel­l­aisek­si ehkä tule­vien palkkaamista.

Kyse on välil­li­sistä kus­tan­nuk­sista, joi­ta aiheutuu muun muas­sa sijaisen pere­hdyt­tämis­es­tä ja äitiys­lo­man jäl­keen töi­hin palaa­van pere­hdyt­tämis­es­tä hänen pois­sa ollessaan tehty­i­hin muutoksiin.

Kus­tan­nuk­sia aiheutuu myös sairaus­pois­saoloista. Odot­ta­vat äid­it ovat pois­sa enem­män kuin muut ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat pait­si sil­loin, kun he sairas­ta­vat itse sekä sil­loin, kun lap­si sairastaa.

Työ­markki­na­jär­jestö­jen mukaan näitä kus­tan­nuk­sia ei voi ottaa huomioon, kos­ka niitä ei tiede­tä tarkasti. Jos ne mak­set­taisi­in laskun mukaan, laskus­ta voisi tul­la aika iso. Lapset alka­isi­vat sairastel­la aina, kun fir­man tilauskir­jat ovat tyhjinä. EK:n Vesa Ranta­hal­vari huo­maut­ti tästä ongel­mas­ta Twitterissä.

Vaik­ka emme tiedä tarkkaan, kuin­ka suuret kus­tan­nuk­set raskaud­es­ta työ­nan­ta­jalle aiheutuu, aika huono arvaus on, että kus­tan­nus on nolla.

Työ­nan­ta­jille pitäisi mak­saa jokaises­ta raskaud­es­ta könt­tä­sum­ma arvioiduk­si kor­vauk­sek­si raskau­den aiheut­tamista kus­tan­nuk­sista. Mikä on tuon kor­vauk­sen oikea suuruus?

Olete­taan, että samaa työ­paikkaa hakee kak­si muuten ident­tistä työn­hak­i­jaa, vaik­ka ident­tiset kak­soset,  jot­ka poikkea­vat toi­sis­taan vaan siinä, että toinen ilmoit­taa ole­vansa raskaana ja toinen esit­tää todis­tuk­sen ster­iloimis­es­taan.[1] Kuin­ka paljon työ­nan­ta­jalle pitäisi mak­saa, että hak­i­jat ovat hänen silmis­sään samanarvoiset?

Työ­nan­ta­ja ei tietenkään tiedä, paljoko raskaus tässä tapauk­ses­sa hänelle mak­saisi. Ratio­naa­li­nen työ­nan­ta­ja las­kee kus­tan­nusten odotusar­von.

Val­tion kan­nat­taisi mak­saa työ­nan­ta­jille jonkin­lainen äitiy­den keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia vas­taa­va kor­vaus työ­nan­ta­jille. Könt­tä­sum­mas­sa on se hyvä puoli, ettei se kan­nus­ta lisäämään kus­tan­nuk­sia kuten laskun mukaan mak­sami­nen aiheuttaisi.

Esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme ”Lisää mata­la­palkkatyötä” täl­laista könt­tä­sum­mako­r­vaus­ta. Sen tasok­si esitimme , että tuo kor­vaus olisi 5 000 euroa/raskaus. Olimme arvioi­neet, että todel­li­nen kus­tan­nus olisi selvästi tätä suurem­pi, mut­ta pää­timme olla real­is­te­ja ja esitimme vaa­ti­mat­tomam­paa sum­maa. Ei olisi kan­nat­tanut, sil­lä hal­li­tus puolit­ti tämänkin ja esit­ti 2 500 euroa, minkä eduskun­ta hyväksyikin. Se oli selvästi liian pieni, kos­ka nuorten nais­ten syr­jin­tä työ­markki­noil­la jatkuu.

Olisi perustei­ta myös könt­tä­sum­man sijas­ta mak­saa työ­nan­ta­jille vaikka­pa kah­den kuukau­den palkkaa vas­taa­va sum­ma, sil­lä koulute­tun ihmisen kor­vaami­nen sijaisel­la on han­kalam­paa kuin kouluttamattoman.

Moni on läht­enyt etsimään ratkaisua siitä, että yritetään tasa­ta van­hem­muu­den kus­tan­nuk­sia isän ja äidin työ­nan­ta­jien kesken. Näin päästäisi­in lap­siper­hei­den isien ja äitien tas­a­puoliseen, mut­ta ei yhtään pienem­pään syr­jin­tään. Siis siihen tilanteeseen, jon­ka vuok­si lap­sil­isät siir­ret­ti­in kiireesti val­tion vastuulle.

[1] Tämä on pelkkä havain­nol­lis­tamisek­si tarkoitet­tu kuvit­teelli­nen asetel­ma, joten en kaipaa kom­ment­te­ja sen juri­di­s­ista ongelmista.

Faktantarkistus Tekniikka&talous ‑lehden sähköautojen saastuttavuutta koskevaan artikkeliin

Tekniikka&talous ‑lehti julka­isi 14.12.2018 artikke­lin, jon­ka mukaan sähköau­ton CO2- päästöt ovat jopa suurem­mat kuin diese­lau­ton. Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka ‑sivus­tol­la julka­isti­in For­tu­mis­sa tehty fak­tan­ta­rk­istus asi­as­ta. Kopi­oin sen tänne, kos­ka tuo­ta T&T:n artikke­lia levitetään netis­sä totuutena.
Jos For­tu­mi­nen tiedot pitävät paikkansa, aika vääristynyt ja tarkois­tushakuinen on lehden artikke­li. Kaik­ki luvut vinksal­laan samaan suun­taan. Ojas­sa on toki For­tu­mil­lakin lehmänsä.

“Artikke­lin väite: Sähköau­ton hyö­ty­suhde voimalaitok­selta sähköau­ton renkaisi­in 48 % (siir­to 94 %, lataus/akku 71 %, moot­tori 72,5 %):

Käytet­ty 6 % siir­to­häviö pätee EU:lle, Suomes­sa vas­taa­va luku 3 % (Energia.fi: https://energia.fi/…/Selvitys_sahko-_ja_maakaasuinfrastrukt… , kuva 3.1 / World­Bank: https://data.worldbank.org/indicator/EG.ELC.LOSS.ZS)
Arviot sähköau­ton ”grid-to-wheel” –hyö­ty­suh­teesta eri lähteis­sä vai­htelu­välil­lä 59–77%
(US Depart­ment of Ener­gy: https://www.fueleconomy.gov/feg/evtech.shtml, Euro­pean Fed­er­a­tion for Trans­port and Envi­ron­ment: https://www.transportenvironment.org/…/2017_11_Briefing_ele…, fig. 1)

Siir­to­häviöi­den vai­htelu­väli 3–6 % huomioiden siis voimalaitok­selta renkaisi­in 55–75 %
Polt­to­moot­to­ri­au­ton ”tank-to-wheels” –hyö­ty­suhde 10–21 % (US Depart­ment of Ener­gy: https://www.fueleconomy.gov/feg/evtech.shtml, EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…)

Artikke­lin väite: Sähköau­to kulut­taa 29 kWh / 100 km:

Artikke­lis­sa las­ket­tua sähköau­ton 48 % hyö­ty­suhdet­ta käytetään 13,75 kWh / 100 km kulu­tus­luku­un, joka itsessään on jo pis­torasi­as­ta ote­tun sähkön määrä ja täten sisältää valmi­ik­si auton häviöt
(ver­tailuk­si Nis­san Leaf 13–20 kWh / 100 km, Vir­ginia Tech Trans­porta­tion Insti­tute: https://www.researchgate.net/…/294112610_Power-based_electr…)

Artikke­lin väite: Ajoneu­von käyt­töikä 11 vuot­ta:

Suomes­sa (2017) keskimääräi­nen ajoneu­von romu­tusikä oli 20,7 vuot­ta (Autoalan tiedo­tuskeskus: http://www.aut.fi/…/henkiloautojen_keskimaarainen_romutusika).

Artikke­lin väite: Sähköau­ton ajamisen päästöt EU-keskiar­vosähköl­lä las­ket­tuna 15 tCO2 auton olete­tun (120 000 km) käyt­töiän aikana, eli 125 gCO2/km:

Keskikokoisen sähköau­ton vas­taa­vat päästöt EU-keskiar­vosähköl­lä ladat­tuna ovat 60–76 gCO2/km (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…) Artikke­li olet­taa diesel-auton (6 ltr / 100 km) päästöik­si 250 gCO2 / km ja ajamisen päästöik­si on annet­tu samaiselle autolle 29,4 tCO2. Näin voidaan laskea artikke­lis­sa oletet­tu ajo eli 29 400 kgCO2 / (0,25 kg / km) = 117 600 km.

Artikke­lis­sa on oletet­tu ajoa 11 000 km/a (120 000 km / 11 a), joka alhaisem­pi kuin Suomen keskiar­vo­suorite 14 000 km/a ( http://www.tilastokeskus.fi/…/henkiloautoilla-ajettiin-ede…/) Todel­lista huo­mat­tavasti lyhem­mäk­si oletet­tu käyt­töikä ja todel­lista pienem­pi vuosit­tainen ajo­suorite saa­vat artikke­lis­sa polt­to­moot­to­ri­au­tot näyt­tämään suh­teessa todel­lista vähäpäästöisem­mältä sähköau­toon verrattuna

Artikke­lin väite: Sähköau­ton valmis­tuk­sen päästöt 14,7 tCO2:

Sähköau­ton koos­ta riip­puen, valmis­tuk­sen päästöt välil­lä 7–15 tCO2, mis­sä keskikokoisen sähköau­ton tuotan­non päästöt ~ 10 tCO2 ja vas­taa­van kokoisen polt­to­moot­to­ri­au­ton noin puo­let eli ~ 5 tCO2 (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…, fig. 3.3)

Artikke­lin väite: Suomen sähkönku­lu­tuk­sen hiilid­iok­sidipäästö 264 g/kWh:

Suomen (2017) sähkön­tuotan­non hiilid­iok­sidipäästöt ovat 95 g/kWh (Energia.fi: https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materia…/…/sahkotilastot, kal­vo 23)

Artikke­lin väite: Sähköau­ton akku uusit­ta­va auton 11 vuo­den (120 000 km) käyt­töiän aikana:

Liki kaik­ki suuret auto­valmis­ta­jat lupaa­vat vähin­tään 160 000 km (100 000 mailin) taku­un akuilleen (US Depart­ment of Ener­gy: https://www.energy.gov/…/fact-913-february-22–2016-most-com…) Lisäk­si yksit­täistapauk­sia rapor­toitu (ulko­mail­la ja Suomes­sa), jois­sa Tes­lal­la ajet­tu yli 400 000 km ja akun kap­a­siteetista yhä yli 80 % tallella.
(Suo­mi: https://www.teslarati.com/tesla-model-s-400k-km-250k-mi-7-…/,
ulko­maat: https://insideevs.com/highest-mileage-tesla-now-has-over‑4…/)

Artikke­lin väite: Sähköau­ton akun uusimisen päästöt 8,8 tCO2:

Keskikokoisen sähköau­ton akun valmis­t­a­mi­nen tuot­taa noin 3–4 tCO2 (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…, fig. 3.3)”

Autoilun hinnoittelu kaupungissa 2/2: pysäköinti

Kalli­iden autopaikko­jen pakkomyyn­ti kytkykaup­pana haaskaa kym­meniä miljoo­nia euro­ja vuodessa.

Kaavoitus­määräys­ten mukaan jokaiseen taloon tarvit­see rak­en­taa ton­tille tarpeelli­nen määrä pysäköin­tipaikko­ja. Tarve tulee suun­nit­teli­jan hihas­ta, ei markki­noil­ta. Siihen vaikut­taa joukkoli­iken­teen palve­lu­ta­so, mut­ta funk­tios­sa ei ole mukana hin­taa lainkaan, vaik­ka autopaikan hin­ta vai­htelee muu­ta­mas­ta satases­ta (har­vaan asut­tu met­sälähiö) 70 000 euroon.

Tavanomainen hin­ta kaupunki­maises­sa ympäristössä on 30 000– 50 000 euroa, kun autopaikat raken­netaan maan alle. Pysäköin­ti­taloon raken­net­taes­sa hin­ta on 20 000 – 60 000 euroa riip­puen siitä, veloite­taanko ton­tista sama hin­ta kuin asuin­raken­nuk­sen ton­tista vai saako ton­tin ilmaiseksi. 

Kallein vai­h­toe­hto on toteut­taa pysäköin­ti maan­varaise­na, kos­ka sil­loin menetetään raken­nu­soikeu­den arvo. Maan­varainen pysöäköin­ti mah­dol­lis­taa korkein­taan 0,8:n tont­tite­hokku­u­den, kun kaupunki­maises­sa rak­en­tamises­sa pyritään noin tehokku­u­teen 2 . (Siis tuhan­nen neliön ton­tille 2 000k‑m2:n raken­nu­soikeus)

Tuuk­ka Saari­maa on usein kysynyt, mik­si Jätkäsaari on kaavoitet­tu niin väljästi. Syy on autopaikois­sa. Normin mukaista autopaikkamäärää ei olisi mah­tunut kuin aivan jär­jet­tömil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Kun ei voi­da taa­ta asun­toa autopaikan kanssa, on parem­pi jäädä ilman asun­toa, vaik­ka niille ylimääräisille asun­noille olisi kyl­lä ollut tuli­joi­ta kaupungis­sa ‚jos­sa yli puo­let koti­talouk­sista on autottomia. 🙁

Esimerkik­si Ara­bi­an­ran­nas­sa valite­taan, että kaavoit­ta­ja on kaavoit­tanut autopaikko­ja liian vähän. Ensin­näkin ei ole, kos­ka kaavas­sa on vain autopaikko­jen min­im­imäärä. Ton­tille saa rak­en­taa autopaikko­ja niin paljon kuin halu­aa, mut­ta kukaan ei halua rak­en­taa niitä enem­pää. Lisäk­si alueelta löy­tyy kau­pal­lisia pysäköin­tipaikko­ja, jot­ka ovat halvem­pia kuin nuo ton­tille raken­net­ta­vat, mut­ta autoil­i­jat pitävät niitä kalli­imp­ina, kos­ka asuin­talon autopaikan käytöstä ei veloite­ta käytän­nössä kuin siivouskulut.

Aivan nor­maalin markki­na­t­alouden ajatuk­sen mukaan autopaikoista pitäisi mak­saa täy­den hin­nan mukaan sen, joka niitä käyt­tää. Järkev­in­tä olisi myy­dä ne osakkeina niin kuin asun­notkin. Näin ei tehdä, kos­ka normin vaa­ti­ma määrä ei mene kau­pak­si. No ei mene, kos­ka har­va tarvit­see autoa niin kipeästi, että olisi valmis mak­samaan autopaikas­ta tuplas­ti sen mitä on mak­sanut autosta.

Nyt autopaikat myy­dään kytkykaup­pana asun­non kanssa. Kun ostaa asun­non, on ostet­ta­va myös autopaik­ka, vaik­ka ei omis­taisikaan autoa. Tai on ostet­ta­va 2/3 autopaik­ka, kos­ka paikko­ja on vähän vähem­män kuin asun­to­ja. Joka kol­mas siis mak­saa tyhjästä. 

Type­r­in argu­ment­ti tätä vas­taan on, että duu­nar­il­la ei olisi varaa autoon, jos autopaikas­ta jou­tu­isi mak­samaan sen oikean hin­nan. Jos vai­h­toe­htona on asun­to 200 000 € ja autopaik­ka 50 000 € tai asun­to ja autopaik­ka toisi­in­sa sidot­tuina 250 000 €, miten tämä jälkim­mäi­nen voi olla duu­nar­ille edullisempi?

Väite, että ben­saa verote­taan niin paljon, että on oikein vaa­tia naa­puria mak­samaan hänen pysäköintin­sä, ei oikein pelitä. Pitää ostaa 70 000 litraa ben­saa, että ben­savero olisi 50 000 €.

Ongel­mana tässä ei kuitenkaan ole se, miten mak­su jakau­tuu eri taho­jen kesken (kuka autopaikas­ta lop­ul­ta mak­saa ei ole aivan yksinker­tainen kysymys), vaan se hyv­in­voin­ti­tap­pio, joka syn­tyy, että noi­ta kalli­ita paikko­ja raken­netaan liikaa.

Talousti­eteessä ei puhuta tarpeesta vaan kysyn­nästä. Oikea määrä autopaikko­ja on se määrä, joka menee kau­pak­si tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la. Jos autopaik­ka mak­saa 50 000 euroa, paljonko niitä oste­taan – tai jos ne pan­naan vuokralle, paljonko niitä vuokrataan noin 250 euron kuukausivuokralla.

Jos sin­ut pakote­taan osta­maan viidel­läkympil­lä tuote, jota pidät vitosen arvoise­na, sin­ulle koituu tästä 45 euron tap­pio. Siitä, että autopaikko­ja pakote­taan rak­en­ta­maan enem­män kuin on mak­suhalukas­ta kysyn­tää, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, joka on yhtä konkreet­tista haaskaus­ta kuin on maid­on kaat­a­mi­nen maahan.

Sum­mat eivät ole aivan pieniä. Autopaikko­ja pakko­raken­netaan Helsingis­sä sadal­la miljoon­al­la eurol­la. Hyvä arvaus on, että tästä aiheutuu 50 M€:n hyv­in­voin­ti­tap­pio vuodessa. Aika iso raha.

Jos autopaikoista pitäisi mak­saa niiden oikea hin­ta, ei enää ostet­taisi 500 euron kesäkär­ryä juhan­nus­reis­sua varten ja seisotet­taisi sitä kalli­il­la autopaikalla vuosi odot­ta­mas­sa seu­raavaa juhan­nus­ta. 250 eurol­la kuus­sa ajaa jo aika paljon tak­sil­la tai yhteiskäyttöautolla.

Joku voi sanoa, että hänen on pakko käyt­tää autoa, eikä hänel­lä ole varaa mak­saa autopaikas­ta noin paljon. Ei ehkä kan­na­ta tul­la asumaan Jätkäsaa­reen. Met­sälähiöistä autopaikan oikea hin­ta on muu­ta­ma pros­ent­ti siitä, mitä se on Jätkäsaa­res­sa tai tulee ole­maan Her­ne­saa­res­sa. Suh­teel­lisen edun peri­aate ohjaisi autoil­i­joi­ta sinne, mis­sä pysäköin­ti on hal­paa. Hin­tamekanis­mi toimii noin yleen­säkin näin.

Autopaikkanormista saa lieven­nys­tä, jos käytetään yhteiskäyt­töau­to­ja. Yksi yhteiskäyt­töau­to antaa anteek­si kak­si autopaikkaa. Raken­nus­li­ik­keet ovatkin keksi­neet, että niiden kan­nat­taa ostaa taloy­htiölle auto. Siinä säästää pitkän pen­nin. Näin on päädyt­ty siihen, että ajoko­r­ti­ton joutuu asun­non hin­nas­sa mak­samaan autos­ta, jota ei saa ajaa. Se on kuitenkin pienem­pi paha.

Hernesaareen pysäköintipaikkoja vain kysyntää vastaava määrä 

Her­ne­saa­reen on tulos­sa 7 000 asukas­ta ja run­saat 2 000 autopaikkaa. Niiden yhteish­in­ta on siis jotain sata miljoon­aa euroa. Siel­lä kan­nat­taisi tes­ta­ta markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Autopaikko­ja raken­netaan vain kysyn­nän mukaan. Itse asi­as­sa kaupun­gin kan­nat­taisi pan­na sinne ton­tin hin­taan autopaikka­mak­su, kos­ka 2000 autoa Her­ne­saa­res­sa on aivan liikaa. Se on sel­l­ainen liiken­teelli­nen puss­in­perä, etteivät nuo 2000 autoa pääse sieltä pois ilman pitkää jono­tus­ta. Pysäköin­tipakalla Her­ne­saa­res­sa on negati­ivi­nen ulkoisvaikutus.

Kos­ka tule­vaa kysyn­tää ei kun­nol­la tiede­tä, raken­net­takoon maan alle puo­let normin mukai­sista paikoista. Jätet­täköön pari tont­tia maan päälle pysäköin­ti­taloa varten. Jos niitä ei tarvi­ta, ne on help­po kaavoit­taa asunnoiksi. 

Asukaspysäköintitunnukselle markkinahinta

Jos rak­en­taa talon Töölöön, on sijoitet­ta­va autopaikat ton­tille, mikä voi mak­saa paljon enem­män kuin 70 000 euroa/paikka. Jos asutte van­has­sa talos­sa Töölössä, tei­dän ei tarvitse mak­saa täl­laisia sum­mia pysäköin­nistä, vaan saat­te asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen, joka oikeut­taa säi­lyt­tämään autoa kadun­var­res­sa käytän­nössä ilmaisek­si. Hin­ta on 260 euroa vuodessa eli noin 10 sent­tiä tun­nil­ta, kun muil­ta pysäköin­ti kadun­var­res­sa mak­saa 4 euroa tunnilta.

Töölöläiset sanovat, ettei asukaspysäköin­nistä pidä enem­pää mak­saakaan, kos­ka pysäköin­ti­tun­nus ei takaa, että autopaikan saa.

Ei takaakaan, kos­ka tun­nuk­sia on myy­ty paljon enem­män kuin on paikko­ja. Asukaspysäköin­ti­tun­nuk­set pitäisi huu­tokau­pa­ta niin, että tun­nuk­sia myytäisi­in vain 90 % kadun­var­si­paikko­jen määrästä. Alle sata, kos­ka olisi ihan tarkoituk­sen­mukaista, että kadun­var­res­sa olisi paikko­ja myös asioin­tia varten.

Huu­tokaup­pa var­maankin nos­taisi tun­nuk­sen hin­taa Töölössä,mutta toisaal­ta tun­nuk­sel­la myös saisi autopaikan. Monel­la muul­la alueel­la tun­nuk­sen­hin­ta laskisi.

Aina sil­loin täl­löin tulee esille, että joku halu­aisi vuokra­ta kadun­var­si­ti­laa vaikka­pa teras­sia varten. Oikea vuokra olisi sil­loin sen menete­tyn pysäköin­tipakan markki­nahin­ta tai pikkuisen yli. 

Kun asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa on varovais­es­ti nos­tet­tu, niiden kysyn­tä on laskenut reip­paasti. Monel­la on siis tuo tun­nus aika turhaan, mut­ta hekin vievät niitä har­vo­ja pysäköin­tipaikko­ja. On esimerkik­si mak­sulli­nen paik­ka vähän han­kalas­sa paikas­sa ja pysäköivät oven eteen, jos siinä on tilaa.

Töölössä on nyt tarpeek­si pysäköin­tipaikko­ja, kun Hes­pe­ria-hotellin alle valmis­tui suuri pysäköin­tilu­o­la. Niin, mut­ta se on tietysti mak­sulli­nen. Jos asukaspysäköin­ti­tun­nus mak­saisi enem­män, use­ampi siirtäisi auton­sa luolaan. 

Autoilun hinnoittelu kaupungissa 1/2: ruuhkamaksut

Twit­ter-keskustelus­ta johtuen ajat­telin sel­ven­tää, mik­si autoilus­ta perit­täviä mak­su­ja pitäisi muut­taa radikaal­isti. Kovin olen­naista itse asi­as­sa ei ole, verote­taanko autoilua enem­män vai vähem­män, kun­han mak­sut suun­tau­tu­isi­vat oikein. 

Todet­takoon aluk­si, että minus­ta auton käyt­tö on maaseudul­la räikeästi yliv­erotet­tua. En yleen­sä läm­pene sille, kun kepu­laiset halu­a­vat siirtää kaupunki­lais­ten raho­ja maaseudulle, mut­ta tässä maaseudul­la asu­vien osaa pitäisi keventää. 

Autoilun pitäisi mak­saa veroa lähin­nä ulkois­vaiku­tuk­sista. Ne ovat kaupungeis­sa iso­ja mut­ta maaseudul­la aika vähäisiä. Ruuhkaa on han­kala saa­da aikaan ja pakokaa­suil­lakaan saa tuskin tapetuk­si ketään. 

Vaik­ka maanvil­jeli­jä Pohjois-Kar­jalas­sa mak­saa autoilus­taan vero­ja liikaa, tätä ei voi käyt­tää perus­teena sille, että autoil­i­ja Jätkäsaa­res­sa voi vaa­tia auto­ton­ta naa­puri­aan mak­samaan osan hänen 52 000 euron hin­taisen autopaikkansa kuluista. 

Autoilun kus­tan­nuk­set kaupungeis­sa johtu­vat pääasi­as­sa auto­jen viemästä kalli­ista tilas­ta. Tilaa sähköau­to vie yhtä paljon kuin ben­sa-auto. Toinen merkit­tävä seik­ka on, että tiivi­is­sä kaupunki­ti­las­sa ilma vai­h­tuu huonos­ti, joten pakokaa­sut ja renkaiden aiheut­ta­ma myrkylli­nen pöly tap­pa­vat ihmisiä. 

Pelkästään moot­tori­ti­et syr­jäyt­tävät asun­to­ja yli sadan­tuhan­nen asukkaan ver­ran. Jos raken­nus­maalle panee hin­naksi vaikka­pa vain 500 €/k‑m2, tulee tästä kak­si mil­jar­di euroa. Neljän pros­entin mukaan maan­vuokra tästä olisi 80 M€. Tässä oli­vat siis vas­ta moottoritiet.

Tähän san­o­taan, että tiet ovat vält­tämät­tömiä. Tot­ta kyl­lä, että liikenne, siis osa siitä, on vält­tämätön­tä. Siitä, että jokin asia on vält­tämätön­tä, ei seu­raa, että sen pitää olla mak­su­ton­ta. Moni muukin asia on vält­tämätön­tä, kuten sähkö esimerkik­si. Silti sähkö ei ole ilmaista. Jokainen ymmärtää, mil­laista haaskaus­ta syn­ty­isi, jos sähkö olisi ilmaista. 

Paik­ka aamu­ru­uhkas­sa on niukkahyödyke. Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tossa teh­dyn simu­loin­nin mukaan kan­takaupunki­in autol­la töi­hin tule­va hidas­taa muiden liikku­mista keskimäärin yhteen­sä 20 min­uu­til­la. Siis yhteen­sä. Jos aiheut­taa kymme­nen sekun­nin viivästyk­sen 120 muulle, se on yhteen­sä 20 min­u­ut­tia. Kymme­nen sekun­tia ei ole paljon, mut­ta kun tuhan­net autoil­i­jat hait­taa­vat toisi­aan, lop­putu­lok­se­na on, että matkan­teko hidas­tuu kaik­il­ta. Jos joku muu­ta väit­tää, miten hän selit­tää sen, että matkan­teko on hitaam­paa aamu­ru­uhkas­sa kuin aamuyöllä. 

Jos ajat­telemme ajan hin­naksi 15€/tunnilta, tuo 20 min­uutin hidas­tus oikeut­taa viiden euron ruuhkamaksuun.Ruuhkamaksut tek­i­sivät liiken­nekäyt­täy­tymis­es­tä ratio­naalisem­paa ja lask­i­si­vat liiken­teen hin­taa, aikakus­tan­nus mukaan luettuna. 

Kun ei ole ruuhka­mak­su­ja, on joukkoli­iken­net­tä sub­ven­toita­va, jot­ta liikenne ei tyystin ruuhkau­tu­isi. Se on sec­ond-best ‑ratkaisu. Jos autoilu mak­saisi ulkoiset kus­tan­nuk­sen­sa, mei­dän ei tarvit­sisi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä. Nyt me sub­ven­toimme liikenne ylipään­sä, mikä tarkoit­taa liikaa liiken­net­tä. Ilman sitä ihmiset val­it­si­si­vat työn­sä ja asuin­paikkansa lähempää toisi­aan, eivät matkus­taisi kahvi­tar­jouk­sen takia toiselle puolelle kaupunkia ja niin edelleen.

En tiedä, että yksikään kaupun­ki olisi perunut käyt­töön otta­maansa ruuhka­mak­sua tai tietul­lia, mik­si niitä nyt vain kut­su­taankin. Tukhol­mas­sa niitä kohtaan oli aluk­si suur­ta vas­tus­tus­ta, mut­ta kun huo­mat­ti­in, kuin­ka paljon suju­vam­mak­si liikenne muut­tui, selvä enem­mistö kään­tyi kan­nat­ta­maan sitä. 

Helsin­ki tiivistää jatkos­sa kaupunki­raken­net­ta kun­nol­la. Kan­takaupun­gin ahtaaseen katu­verkkoon ei mah­du nyky­istä enem­pää auto­ja. Sik­si kysymys ruuhka­mak­su­ista alkaa olla ajankohtainen.

Ruuhka­mak­su­jen tärkein tavoite on säästää niukkaa tilaa katu­verkos­sa, mut­ta voi niitä käyt­tää myös kaupun­ki-ilman puhdis­tamiseen. Oslos­sa mak­su on nastarenkai­ta käyt­tävältä korkeampi. Nämä asfaltin raapimet tap­pa­vat ihmisiä myrkyl­lisen katupö­lyn kaut­ta enem­män kuin säästävät onnet­to­muuk­sis­sa. Oslos­sa onnis­tut­ti­in nastarenkaiden käyt­töä vähen­tämään näin tun­tu­vasti, mikä näkyy pienem­pänä tarpeena päällystää katu­ja ja ter­veel­lisem­pänä hengitysilmana. 

Kun pakokaa­su­jen myrkyl­lisyys muut­tuu yhä vain haas­tavam­mak­si ongel­mak­si kaupunki­rak­en­teen tiivistyessä, olisi järkevää por­ras­taa ruuhka­mak­sut niin, että van­hat käryt­tävät ja nokea­vat diese­lau­tot myytäisi­in var­masti maakuntiin. 

 Helsinki­in kaavail­laan ilmeis­es­ti tyh­miä katu­tulle­ja, jois­sa on siis kiin­teä tul­li­ra­ja. Ne ovat epäop­ti­maa­li­nen ratkaisu. Paljon parem­pi olisi satel­li­it­ti­paikan­nuk­seen perus­tu­va jär­jestelmä. Sil­loin voisi esimerkik­si jäykän läpi­a­jok­iel­lon kor­va­ta mak­sul­la, vaikka­pa 50 sent­tiä, jol­loin läpi­a­joa vähen­net­täisi­in tun­tu­vasti, mut­ta ei estet­täisi siltä, jol­la on perustelu tarve rikkoa sitä.  Aikanaan esimerkik­si Pitkän­sil­lan ajok­iel­to olisi toimin­ut parem­min pienenä mak­suna, joka olisi siirtänyt val­taosan liiken­teestä Hakaniemen sil­lalle, mut­ta olisi sallinut käytön niille, joille tämä olisi oikaissut tuntuvasti. 

Toinen ongel­ma liit­tyy pysäköin­ti­in, johon menee Helsingis­sä pitkälti yli kymme­nen neliök­ilo­metriä ja jos­sa uusien autopaikko­jen rak­en­tamiseen uhrataan 100 M € vuodessa. Mut­ta siitä seu­raavas­sa postauksessa. 

Ilmaston lämpeneminen on kiihtymässä?

Kat­soin taas pitkästä aikaa Nasan sivuil­ta,  mitä maa­pal­lon läm­pöti­lalle kuuluu.Käytän 12 kk:n tasoi­tus­ta, kos­ka läm­pöti­laku­vaa­jal­la on pien­tä kausivaihtelua.

Luvut kuvaa­vat muu­tos­ta vuosien 1950–80 keskiar­voon. Siitä ajanko­hdas­ta maa­pal­lo on läm­men­nyt kuvan mukaan noin 0,8 astet­ta. Se ei siis ole tuo usein käytet­ty esi­te­ol­lisen ajan läm­pöti­la, kos­ka ver­tailu­vu­osi­na maa­pal­lo oli jo läm­men­nyt. Noi­hin lukui­hin pitäisi lisätä noin 0,2 astet­ta, niin puhuisimme muu­tok­ses­ta esi­te­ol­liseen aikaan näh­den. Maa­pal­lo on siis nyt läm­men­nyt asteella. 

Läm­pöti­lal­la on ollut kasvi­huonekaa­su­ista johtuen nou­se­va tren­di ja El Nino ‑ilmiön vuok­si vai­htelua trendin ylä- ja ala­puolel­la. El Ninon aikana yläpuolel­la ja La Ninan aikana alapuolella.

Kolme vuot­ta sit­ten läm­pöti­la rikkoi kaikkia ennä­tyk­siä taval­lista voimakkaam­man El Ninon ansios­ta nousten noin 0,2 astet­ta tren­di­vi­ivan yläpuolelle. Sen jäl­keen läm­pöti­la on laskenut La Ninan ansios­ta, mut­ta päässyt hädin tuskin trendin ala­puolelle. Vuodelle 2019 ennuste­taan jo uut­ta El Ninoa, joten nyt pitäisi olla kuopan pohjalla.

Tein hyvin epäti­eteel­lisen ana­lyysin piirtämäl­lä käsi­varais­es­ti viivat käyrän huip­pu­jen ja pohjien kaut­ta. Nämä kuvaa­jat osoit­ta­vat, että läm­pen­e­m­i­nen olisi kiihtynyt. Saman­lainen spurt­ti nähti­in 1990-luvun puo­livälis­sä. Syitä tähän en osaa sanoa. Joku parem­pi ilmas­toasiantun­ti­ja var­maankin osaisi. 

Excell las­ki kuvaan lin­eaarisen trendin. Kokeilin myös toisen asteen poly­no­mia. Se osoit­ti hitaasti kiihtyvää kasvua, mut­ta toisen asteen ter­mi oli tuskin tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä.