Radiokadun ja Ilmalankadun katusuunnitelmat
(Pöydältä)
Tässä on kaksi ongeolmallista kohtaa. oinen on yhteispysäkin ratikoiden ja bussien kanssa. Virallisesti yritämme nopeuttaa ratikoita, mutta tällaiset ratkaisut hidastavat. Tosin tuossa ei liikennettä nyt ihan tolkuttomasti ole, joten tilanteet, jossa ratikka joutuu odottamaan bussia, eivät ole kovin yleisiä.
Fillarit on pantu pyöräkaistalle pysäköityjen autojen vasemmalla puolelle. Näin pysäköivä auto joutuu ylittämään pyöräkaistan. Pysäkkien kohdalla fillarit siirtyvät oikealle ja pysäkin jälkeen taas mutka vasemmalle. Mutkittelu on tietysti ikävää, mutta fillarikaista noin yleensä on parempi kuin valkoisella viivalle jalankulusta erotettu väylä.
Yleisillä alueilla olevien pysäköintiruutujen varaaminen sähköautojen latauspisteiksi
Taas yksi askel sähköisen liikenteen vääjäämättömässä voittokulussa. Tämä kilpailutetaan niin, että hinnan (latauspisteestä maksettava vuokra) paino on 10 % ja toteutuksen laadun paino 90 %. Minusta näistä ei pitäisi periä toistaiseksi vuokraa, koska ei tämä aluksi mikään kultakaivos ole, mutta taidan olla esteellinen. Suunniteltuja latauspisteitä on sata, joista tarjotaan kilpailtavaksi 28. Hakijat valitsevat näistä 20 kohdetta. Näin saadaan latauspisteet 40 auton samanaikaiseen lataamiseen, kaksi parkkiruutua/latauspiste.
Espoo ei kilpailuta vaan on sopinut suoraan Fortumin kanssa asiasta.
Pikalatauspiste vaatii sen verran tuhdin yhteyden, että latauspisteen omistaja joutuu joka tapauksessa asioimaan verkkoyhtiön kanssa.
Vallilan Pohjoisosan asemakaavan muutos
Mäkelänrinteen uintikeskus saa lisätilaa ja ylioppilasasuntojen tienoilla puretaan ysi vanha talo ja rakennetaan 7–13 kerroksisia pistetaloja. Punavihreään kuplaan 480 onnellista lisäasukasta. Tornit muuttavat kaupunkikuvaa kohtalaisen paljon. Autopaikkavaatimus on 1/135k-m2, mikä on paikallisen kulttuurin erityispiirteet huomioon ottaen aika paljon.
Pysäköintilaitos 170 autolle. Eikö olisi voitu vain kaavoittaa mahdollisuus pysäköintilaitokseen ja jokainen olisi vuokrannut autopaikkansa sieltä. Pysäköintiyritys olisi toteuttanut laitoksen sen kokoisena kuin parhaaksi näkee. Miksi siihen itää taloyhtiöt sotkea?
Kaupungin kiinteistöstrategia
Helsinki omistaa rakennuksia noin kahdeksan miljardin euron edestä. Kaupunki on olluty aika huono omistaja. Rakennuksissa on tolkuttomasti korjausvelkaa ja onpa niitä suorastaan tuhoutunut huonon hoidon vuoksi.
Voisi ajatella, että kaupungin kannattaisi mieluummin vuokrata toimitilansa ja antaa omistaminen jollekin, joka osaa pitää rakennukset kunnossa, mutta tässä on se ongelma, että kaupungille raha on halvempaa kuin yksityisille.
Nyt tätä sotkua ollaan panemassa jotenkin kuntoon. Selostan strategian sisältöä tarkemmin sitten, kun olen sen jotenkin itse sisäistänyt. Inhoan pitkiä papereita, joissa on pääasiassa itsestään selvyyksiöä ja olennaiset asiat on etsittävä niiden takaa.
Kaupunkiympäristöalan ympäristöonhjelma 2019–2021
Tästäkin on vaikea saada otetta. Kaksikymmentäkuusi sivua hyviä asioita. Pitäisi osata lukea tätä niin, että mitä tästä puuttuu. Jokseenkin kaikki hyvät asiat on lueteltu, mutta sitä ei pysty päättelemään, millä painolla niitä toteutetaan. Tarvittaisiin mitattavia määrällisiä tavoitteita.
Mitä tarkoitetaan, että kaavoitetaan mahdollisuus pysäköintilaitokseen? Niin kauan kuin se on kaavoissa, sen päälle ei tietenkään saa rakentaa muuta, mutta kuinka kauan kestää ennen kuin kaavaa muutetaan niin, että varaus katoaa ja tilalle tuleekin asuntoja? Tällä on merkitystä sen kannalta, kuinka kauan asukkailla on armonaikaa ilmaista, että haluavat riittävästi pysäköintipaikkoja, eikä tämä halu herää vasta siinä vaiheessa kun alue on täynnä asuntoja ja lisäpysäköintitilan rakentaminen pysyvästi hankaloitunut.
Autopaikkoen kysyntä vakioituu noin kymmenessä vuodessa. Sen aikaa pysäköintitaloksi varattu tontti voi olla joutomaana. Tästä kyseisestä 170 autopaikan laitoksesta en osaa sanoa, onko se rakennettavissa vaiheittain.
Kuinka yleistä on, että kaavoissa pidettäisiin pelkkää varausta pysäköintitalolle joutomaalla useita vuosia? Kantakaupungissa tila on vähissä, joten luulisi, että päättäjillä olisi kova kilpailu saada alueelle toteutettua joku pysyvä käyttötarkoitus mahdollisimman nopeasti.
No siis, ottaen huomioon kuinka hyviä rakennuspaikkoja kaupungissa on ollut joutomaana tai täysin toissijaisessa käytössä vuosikymmeniä, niin en olisi kovin huolestunut, etteikö jossain Käpylässä tontti selviäisi tyhjillään jokusen vuoden.
Suurin vaara lienee, että muutamassa vuodessa tontille kasvaa joku risukko ja siitä muodostuu alueen asukkaille arvokas “lähimetsä”, jota ei missään nimessä saa rakentaa.
Joutomailla on paikkansa mm. hulevesien imeyttämisessä ja biodiversiteetin kannalta. Toisaalta pysäköintitalojen ym. suhteen olisi hyvä miettiä vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia. Pienvarastoille tuntuu olevan kova kysyntä ja lähiviljely on trendikästä — pysäköintitalosta tai sen osasta voisi esim. tehdä kasvihuoneen. Samalla pysäköintipaikkojen tarve vähenee (ainakin pitäisi, ainakin kaupunkiympäristössä). Meillä taitaa vain olla niin jäykkä kaavoitus ja lainsäädäntö, että useampi eri tai vaihtuva käyttötarkoitus on yleisesti ottaen mahdoton ajatus. Toisin sanoen rakennetaan pysäköintitalo, jota voi käyttää vain pysäköintitalona, ja sitten kun sitä ei tarvita, puretaan se ja rakennetaan tilalle esim. toimistotalo, jota voi käyttää vain toimistotalona, ja sitten kun sitä ei tarvita, puretaan se ja rakennetaan tilalle esim. asuntoja…
Pysäköinnin rakentaminen muualle kuin tontille on asukkaiden kannalta aina epätoivottava ratkaisu. Suurimmat ongelmat ovat hankala liikkuminen asunnon ja pysäköintilaitoksen välillä sekä monopoliasemassa olevien pysäköintiyhtiöiden kohtuuttomat hinnat. Vanhat asuinalueeet ovat ja pysyvät ongelmakohteina, mutta uusilla alueilla voidaan pysäköinti hoitaa pihakannen alla. Kun korot tehdään oikein, ei se edes maksa kovin paljoa.
Ei jokaisen asunnon edessä ole joukkoliikennepysäkkiäkään. Ei autoakaan tarvitse saada omaan pihaan, tai jos haluaa sen, niin asukkaiden pitää maksaa parkkipaikasta sen oikea, subventoimaton hinta.
Itse olen asunut alueella, jossa oli pysäköinti erillään ja se oli erittäin toivottava ratkaisu. Rakennusten välillä oli pikkukujia (muuten ne olisivat olleet kaksisuuntaisia ajoteitä) ja parkkipaikkojen sijaan oli puistoja, rakennuksia ja kallioita, koska autot oli siivottu pois. Jonkin verran aikarajoitettua kadunvarsipysäköintiä sinne, minne mahtui. Kaupasta kun tultiin, ajettiin riittävän lähelle omaa pihaa, vietiin kassit sisälle ja minä kävin viemässä auton parkkiin ja kävelin kotiin. Hyvin toimi!
Minäkin olen asunut moisella alueella. Lisäksi siellä pääsi suoraan asunnosta hissillä parkkitasolle. Oma paikkamme oli ovelta kolmas, joten matka oli kohtuullinen. Jos käytettäisiin kaavoittajaa, jolla on jonkinlainen alkeellinen kyky kolmiulotteiseen hahmotukseen, tämä ei olisi niin vaikeaa. Kuten sanoin: korot oikein.
Olen muuten samaa mieltä tuosta maksamisesta. Autopaikat pitää aina toteuttaa osakeperusteisina, ei taloyhtiön ja vielä vähemmän jonkun välistä vetävän monopoliyhtiön omistamina.
kalle, Kun haaveilet pihojen rakentamisesta autokannen päälle, kuten niin hemaisevassa Merihaassa on tehty, miten saat pihoille istuteksi suuria puita?
Pysäköinnin rakentaminen tontille taas on kallein mahdollinen ratkaisu, koska siinä joudutaan tekemään hankalia yhteensovituksia pysäköintipaikkojen ja rakenteiden välillä. Pahimmillaan koko talo joudutaan suunnittelemaan pysäköintikamman mitoituksen perusteella, mikä todellakaan ei ole optimaalinen ratkaisu. Tämän lisäksi tonttikohtainen pysäköinti yhdistettynä pysäköintipaikkojen miniminormiin asettaa käytännössä maksimitehokkuuden tontin rakentamiselle, mikä sekään ei ole järkevintä mahdollista maankäyttöä.
Markkinatalous olisi tässäkin hyvä ratkaisu. Jos pysäköintipaikat rakennettaisiin markkinaehtoisesti, jokainen saisi juuri sellaisen pysäköintipaikan kuin haluaa ja josta on valmis maksamaan. Käytännössä siis pysäköintipaikka johon pääsee suoraan hissillä maksaisi n. 40 000 euroa, pysäköintipaikka pysäköintitalossa vähän kauempana 25 000 euroa ja maantasainen pysäköintipaikka kesäautolle jossain Vantaalla lentomelualueella ehkä 5000 euroa.
Olen seurannut omalla asuinalueellani tuota markkinaehtoista pysäköintiä. Kaava on vaatinut jokaiseen uuteen ja peruskorjattuun taloon aika paljon pysäköintipaikkoja. Niistä on nyt ylitarjontaa. Joten hieman epäilen, että tuo markkinatalouden hinta olisi oikeasti 40.000 euroa, jos haluaa autopaikan, josta pääsee hissillä kotiin. Meillä se on nyt n. 15.000 euroa. Sen yli ei kukaan suostu maksamaan autopaikoista, joista uusina maksettiin 20–25.000 euroa. Ihmiset toistelee mantrana sitä, että autottomat sponsoroi autollisia ja että pysäköinnistä ei makseta todellista hintaa. No, markkinatalouden mukaan ei tosiaan maksetakaan todellista hintaa, vaan autopaikan ensiostanut autoilija saattaa maksaa paljon enemmän. Että siinä Osmo on kyllä villakoiran ytimessä, että pitääkö sen kaavan olla niin jäykkä. Jos ei ketään kiinnosta niitä autopaikkoja shoppailla, niin voisiko siihen laittaa seinät ja munalukon ja vuokrata varastoksi. Tai myydä varasto-osakkeena. Ja saatan sanoa pahasti, jos autoton alkaa selittämään minulle, miten hän on sponsoroinut autopaikkaani. Haluaisin tietää,millä laskentalogiikalla minun maksamani 25.000 euroa autopaikasta, josta on enää mahdollista saada takaisin 15.000 euroa, johtaa siihen, että menetetyn 10.000 on maksanut joku autoton…
Markkinatalouden hinta ei tosiaan olisi 40 000 euroa, koska juuri kukaan ei ostaisi autopaikkaa tuolla hinnalla, ja niitä ei silloin rakennettaisi juuri ollenkaan.
Periaatteessa juuri noin, ongelman yhtälössä muodostavat grynderit, jotka tekevät liian vähän paikkoja saadakseen niistä vähistä tähtitieteellisiä voittoja. Miksi rakentaa tarvittavat kymmenen paikkaa, jos saat paremman katteen kuudesta.
Aluksi voisi tehdä niin, että autopaikkanormit koskisivat vain gryndattuja taloyhtiöitä. Muut olisi vapautettu normeista. Sivujuonteena Helsinkiin ei enää nousisi yhtään gryndattua toimitilaa 🙂
Kalle, jos ryhdyt joskus grynderiksi, minä ainakaan en sijoita yritykseesi. Tuota logiikkaa noudattaen laittaisit vain osaan asunnoista parveekkeen, koska uskot saavasi tähtiteteellisiä voittoja niistä parvekkeellisista asunnoista. Yrityksesi ei menestyisi.
Taitaa olla niin, että niistä parvekkeistakin määrää kaava ja rakennuslupa. Talojen käyttötarkoitusmuutoksissakin on paljon rajoitteita. Grynderit haluaisivat laittaa parvekkeita, mutta 40-luvun simppelistä teollisuustilasta on tullut 2010 ‑luvulla suojeltavaa kansallishistoriaa, minkä vuoksi julkisivua ei saa muuttaa. Järkee vai ei? Toisaalta grynderit tuskin haluaisivat rakentaa asukkaiden yhteistiloja, joiden kustannus pitää jyvittää asuntoihin, tai autopaikkoja, joita ostajat eivät halua ostaa. Nämäkin velvoitteet johtuvat kaavasta ja sitä noudattavasta rakennusluvasta. Taloyhtiön hallituksen jäsenenä sitten ihmetellään, miten yhteistiloja hoidetaan, varataan ja pidetään kuosissa, ettei niistä synny sotkuista teinihelvettiä tai ilmaista kahvilatilaa naapurustoon. Poimitaan talteen unohtuneita stringejä ja ihmetellään, kuka on sotkenut paikat. Ja asumisen kustannus jatkaa nousuaan.
Pistetaloja Vallilaan? Eikö pitänyt rakentaa kaupunkia = umpikortteli, kuusi kerrosta.
Jaha, Radiokatu on vihdoin käsittelyssä. Nuo kuvat ovat olleet valmiina jo vuoden taikka kaksi, en edes muista enää. Kävin pariin otteeseen niistä keskustelua Verkamon kanssa, ja ymmärrän kyllä hyvin, miksei hän millään suostunut niitä näyttämään ennen kuin vasta nyt kun on ihan pakko. En minäkään haluaisi esitellä sutta ja sekundaa.
Tietysti sekin on jonkinlainen askel, että edes juhlapuheissa puhutaan kauniisti ratikoiden puolesta. Mutta silti soisi, että se seuraavakin askel vihdoin otettaisiin ja lopetettaisiin tällaisten vasemmalla kädellä hutaistujen tekeleiden laatiminen. Reijolankadulla toiseen suuntaan pantiin autot ratikkakaistalle. Caloniuksella samoin. Täällä sitten molemmat suunnat, vaikka tilaa on 21 metriä. On aikamoista ammattitaidon puutetta, jos ei sieltä löydä tilaa raitiovaunukaistoille.
On tietysti turha toivoa, että lautakunta palauttaisi tätäkään valmisteluun. Kannattaa silti muistaa, että jos ette koskaan puutu asioihin, ei parannustakaan ole luvassa.
Yrityksemme yritti vuokrata 500 m² tilaa kaupungilta. Yhteyshenkilö tilapalveluissa oli flegmaattinen ja asia ei olisi voinut häntä kiinnostaa pätkääkään. Lisäksi oli rakennettu konttoritila 50 hengelle ja tilaan kuului 0 parkkipaikkaa. No, vuoden kaksi on ollut tyhjänä ja on varmaan jatkossakin. Tuliterä talo keskustan tuntumassa. Ei niitä siellä oikeasti kiinnosta tilapalveluissa tilojen käyttöaste. Palkka juoksee muutenkin ja asiakkaista on vain vaivaa selvästikin. Vuokrataan sitten yksityiseltä. Ainakin meitä kuunnellaan. Ja ongelmat ratkaistaan.
Fillarikaista pitäisi erottaa viereisestä kulkuväylästä pienellä tasoerolla ja reunakivellä — oli viereinen kulkuväylä sitten jalkakäytävä tai autokaista. “Kevyenliikenteenväylillä” valkoisen viivan sijaan on isompi ongelma se, että ne ovat yksinkertaisesti liian kapeita.
Autopaikat, joille ajetaan pyörätien yli, ovat huono ratkaisu. Paras ratkaisu olisi jättää kadunvarsi-autopaikat kokonaan pois… Esim. Kööpenhaminassa on onnistuttu ratkaisemaan pyöräreitit pääosin niin, ettei pysäköivien autojen tarvitse ajaa pyörätien yli.
Vääjäämätön voittokulku?
“Taas yksi askel sähköisen liikenteen vääjäämättömässä voittokulussa. Tämä kilpailutetaan niin, että hinnan (latauspisteestä maksettava vuokra) paino on 10 % ja toteutuksen laadun paino 90 %. ”
Voisi tehdä niin, että vaalanpunaisten autojen parkkipaikan vuokra on 10% ja värin painoarvo 90% tarkoittaen, että vaalenpunaisuudesta saa tämän.
Silloin voisi kirjoittaa
Taas yksi askel vaaleanpunaisten autojen vääjäämättömässä voittokulussa.