Kalliiden autopaikkojen pakkomyynti kytkykauppana haaskaa kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.
Kaavoitusmääräysten mukaan jokaiseen taloon tarvitsee rakentaa tontille tarpeellinen määrä pysäköintipaikkoja. Tarve tulee suunnittelijan hihasta, ei markkinoilta. Siihen vaikuttaa joukkoliikenteen palvelutaso, mutta funktiossa ei ole mukana hintaa lainkaan, vaikka autopaikan hinta vaihtelee muutamasta satasesta (harvaan asuttu metsälähiö) 70 000 euroon.
Tavanomainen hinta kaupunkimaisessa ympäristössä on 30 000– 50 000 euroa, kun autopaikat rakennetaan maan alle. Pysäköintitaloon rakennettaessa hinta on 20 000 – 60 000 euroa riippuen siitä, veloitetaanko tontista sama hinta kuin asuinrakennuksen tontista vai saako tontin ilmaiseksi.
Kallein vaihtoehto on toteuttaa pysäköinti maanvaraisena, koska silloin menetetään rakennusoikeuden arvo. Maanvarainen pysöäköinti mahdollistaa korkeintaan 0,8:n tonttitehokkuuden, kun kaupunkimaisessa rakentamisessa pyritään noin tehokkuuteen 2 . (Siis tuhannen neliön tontille 2 000k‑m2:n rakennusoikeus)
Tuukka Saarimaa on usein kysynyt, miksi Jätkäsaari on kaavoitettu niin väljästi. Syy on autopaikoissa. Normin mukaista autopaikkamäärää ei olisi mahtunut kuin aivan järjettömillä kustannuksilla. Kun ei voida taata asuntoa autopaikan kanssa, on parempi jäädä ilman asuntoa, vaikka niille ylimääräisille asunnoille olisi kyllä ollut tulijoita kaupungissa ‚jossa yli puolet kotitalouksista on autottomia. 🙁
Esimerkiksi Arabianrannassa valitetaan, että kaavoittaja on kaavoittanut autopaikkoja liian vähän. Ensinnäkin ei ole, koska kaavassa on vain autopaikkojen minimimäärä. Tontille saa rakentaa autopaikkoja niin paljon kuin haluaa, mutta kukaan ei halua rakentaa niitä enempää. Lisäksi alueelta löytyy kaupallisia pysäköintipaikkoja, jotka ovat halvempia kuin nuo tontille rakennettavat, mutta autoilijat pitävät niitä kalliimpina, koska asuintalon autopaikan käytöstä ei veloiteta käytännössä kuin siivouskulut.
Aivan normaalin markkinatalouden ajatuksen mukaan autopaikoista pitäisi maksaa täyden hinnan mukaan sen, joka niitä käyttää. Järkevintä olisi myydä ne osakkeina niin kuin asunnotkin. Näin ei tehdä, koska normin vaatima määrä ei mene kaupaksi. No ei mene, koska harva tarvitsee autoa niin kipeästi, että olisi valmis maksamaan autopaikasta tuplasti sen mitä on maksanut autosta.
Nyt autopaikat myydään kytkykauppana asunnon kanssa. Kun ostaa asunnon, on ostettava myös autopaikka, vaikka ei omistaisikaan autoa. Tai on ostettava 2/3 autopaikka, koska paikkoja on vähän vähemmän kuin asuntoja. Joka kolmas siis maksaa tyhjästä.
Typerin argumentti tätä vastaan on, että duunarilla ei olisi varaa autoon, jos autopaikasta joutuisi maksamaan sen oikean hinnan. Jos vaihtoehtona on asunto 200 000 € ja autopaikka 50 000 € tai asunto ja autopaikka toisiinsa sidottuina 250 000 €, miten tämä jälkimmäinen voi olla duunarille edullisempi?
Väite, että bensaa verotetaan niin paljon, että on oikein vaatia naapuria maksamaan hänen pysäköintinsä, ei oikein pelitä. Pitää ostaa 70 000 litraa bensaa, että bensavero olisi 50 000 €.
Ongelmana tässä ei kuitenkaan ole se, miten maksu jakautuu eri tahojen kesken (kuka autopaikasta lopulta maksaa ei ole aivan yksinkertainen kysymys), vaan se hyvinvointitappio, joka syntyy, että noita kalliita paikkoja rakennetaan liikaa.
Taloustieteessä ei puhuta tarpeesta vaan kysynnästä. Oikea määrä autopaikkoja on se määrä, joka menee kaupaksi tuotantokustannuksia vastaavalla hinnalla. Jos autopaikka maksaa 50 000 euroa, paljonko niitä ostetaan – tai jos ne pannaan vuokralle, paljonko niitä vuokrataan noin 250 euron kuukausivuokralla.
Jos sinut pakotetaan ostamaan viidelläkympillä tuote, jota pidät vitosen arvoisena, sinulle koituu tästä 45 euron tappio. Siitä, että autopaikkoja pakotetaan rakentamaan enemmän kuin on maksuhalukasta kysyntää, syntyy hyvinvointitappiota, joka on yhtä konkreettista haaskausta kuin on maidon kaataminen maahan.
Summat eivät ole aivan pieniä. Autopaikkoja pakkorakennetaan Helsingissä sadalla miljoonalla eurolla. Hyvä arvaus on, että tästä aiheutuu 50 M€:n hyvinvointitappio vuodessa. Aika iso raha.
Jos autopaikoista pitäisi maksaa niiden oikea hinta, ei enää ostettaisi 500 euron kesäkärryä juhannusreissua varten ja seisotettaisi sitä kalliilla autopaikalla vuosi odottamassa seuraavaa juhannusta. 250 eurolla kuussa ajaa jo aika paljon taksilla tai yhteiskäyttöautolla.
Joku voi sanoa, että hänen on pakko käyttää autoa, eikä hänellä ole varaa maksaa autopaikasta noin paljon. Ei ehkä kannata tulla asumaan Jätkäsaareen. Metsälähiöistä autopaikan oikea hinta on muutama prosentti siitä, mitä se on Jätkäsaaressa tai tulee olemaan Hernesaaressa. Suhteellisen edun periaate ohjaisi autoilijoita sinne, missä pysäköinti on halpaa. Hintamekanismi toimii noin yleensäkin näin.
Autopaikkanormista saa lievennystä, jos käytetään yhteiskäyttöautoja. Yksi yhteiskäyttöauto antaa anteeksi kaksi autopaikkaa. Rakennusliikkeet ovatkin keksineet, että niiden kannattaa ostaa taloyhtiölle auto. Siinä säästää pitkän pennin. Näin on päädytty siihen, että ajokortiton joutuu asunnon hinnassa maksamaan autosta, jota ei saa ajaa. Se on kuitenkin pienempi paha.
Hernesaareen pysäköintipaikkoja vain kysyntää vastaava määrä
Hernesaareen on tulossa 7 000 asukasta ja runsaat 2 000 autopaikkaa. Niiden yhteishinta on siis jotain sata miljoonaa euroa. Siellä kannattaisi testata markkinaehtoista pysäköintiä. Autopaikkoja rakennetaan vain kysynnän mukaan. Itse asiassa kaupungin kannattaisi panna sinne tontin hintaan autopaikkamaksu, koska 2000 autoa Hernesaaressa on aivan liikaa. Se on sellainen liikenteellinen pussinperä, etteivät nuo 2000 autoa pääse sieltä pois ilman pitkää jonotusta. Pysäköintipakalla Hernesaaressa on negatiivinen ulkoisvaikutus.
Koska tulevaa kysyntää ei kunnolla tiedetä, rakennettakoon maan alle puolet normin mukaisista paikoista. Jätettäköön pari tonttia maan päälle pysäköintitaloa varten. Jos niitä ei tarvita, ne on helppo kaavoittaa asunnoiksi.
Asukaspysäköintitunnukselle markkinahinta
Jos rakentaa talon Töölöön, on sijoitettava autopaikat tontille, mikä voi maksaa paljon enemmän kuin 70 000 euroa/paikka. Jos asutte vanhassa talossa Töölössä, teidän ei tarvitse maksaa tällaisia summia pysäköinnistä, vaan saatte asukaspysäköintitunnuksen, joka oikeuttaa säilyttämään autoa kadunvarressa käytännössä ilmaiseksi. Hinta on 260 euroa vuodessa eli noin 10 senttiä tunnilta, kun muilta pysäköinti kadunvarressa maksaa 4 euroa tunnilta.
Töölöläiset sanovat, ettei asukaspysäköinnistä pidä enempää maksaakaan, koska pysäköintitunnus ei takaa, että autopaikan saa.
Ei takaakaan, koska tunnuksia on myyty paljon enemmän kuin on paikkoja. Asukaspysäköintitunnukset pitäisi huutokaupata niin, että tunnuksia myytäisiin vain 90 % kadunvarsipaikkojen määrästä. Alle sata, koska olisi ihan tarkoituksenmukaista, että kadunvarressa olisi paikkoja myös asiointia varten.
Huutokauppa varmaankin nostaisi tunnuksen hintaa Töölössä,mutta toisaalta tunnuksella myös saisi autopaikan. Monella muulla alueella tunnuksenhinta laskisi.
Aina silloin tällöin tulee esille, että joku haluaisi vuokrata kadunvarsitilaa vaikkapa terassia varten. Oikea vuokra olisi silloin sen menetetyn pysäköintipakan markkinahinta tai pikkuisen yli.
Kun asukaspysäköintitunnuksen hintaa on varovaisesti nostettu, niiden kysyntä on laskenut reippaasti. Monella on siis tuo tunnus aika turhaan, mutta hekin vievät niitä harvoja pysäköintipaikkoja. On esimerkiksi maksullinen paikka vähän hankalassa paikassa ja pysäköivät oven eteen, jos siinä on tilaa.
Töölössä on nyt tarpeeksi pysäköintipaikkoja, kun Hesperia-hotellin alle valmistui suuri pysäköintiluola. Niin, mutta se on tietysti maksullinen. Jos asukaspysäköintitunnus maksaisi enemmän, useampi siirtäisi autonsa luolaan.