Kaupunkiym­päristölau­takun­ta päästi AM-ohjel­man (asumisen ja maankäytön ohjel­ma) eteen­päin. Lau­takun­ta antoi siitä yksimielisen lausun­non. Lausun­toon laitet­ti­in toisin sanoen vain asi­at, joista olti­in yksimielisiä eikä san­ot­tu mitään siitä, mis­tä ei oltu. Varsi­nainen ryh­mien väli­nen käden­vään­tö käy­dään kaupung­in­hal­li­tus­vai­heessa tai peräti valtuustossa.

Poh­jae­si­tyk­sessä asun­to­ja oli tarkoi­tus tehdä vuosit­tain 7000, lausun­tomme mukaan määrä pitäisi nos­taa 8000:een vuodes­ta 2023 alkaen.

Varsi­nainen riita käy­dään tule­vien asun­to­jen hallinta­muo­to­jakau­mas­ta, siitä, paljonko on ARA-asun­to­ja, asum­isoikeusasun­to­ja, Hitas-asun­to­ja ja kovara­han asun­to­ja ja niin edelleen. Kokoomus halu­aa tietysti kovan­ra­han asun­to­ja ja vasem­mis­to ARA-asuntoja.

Minä en jak­sa niin innos­tua tuos­ta hallinta­muo­to­jakau­mas­ta. Kaik­ki rak­en­t­a­mi­nen hyödyt­tää niitä pieni­palkkaisia, jot­ka nyt joutu­vat työpäivän päät­teek­si matkus­ta­maan vas­ten tah­toaan jon­nekin Riihimäelle tai muuten kauas.

Pieni­palkkaiset ovat niitä, jot­ka nyt kar­si­u­tu­vat Helsin­gin asun­tomarkki­noil­ta, elleivät ole tarpeek­si pieni­palkkaisia tai onnekkai­ta saadak­seen ARA-asun­non. Vaik­ka tehtäisi­in lisää kalli­ita kovan rahan asun­to­ja rikkaille, lop­ulli­nen hyö­tyjä olisi pieni­palkkainen, sil­lä asun­to­ja ei tule rikkaille lisää. Asun­not­to­muus on rikkaiden kesku­udessa san­gen harv­inaista. Kun rikas muut­taa uuteen asun­toon­sa joku muut­taa hänen van­haan asun­ton­sa, joku taas tämän asun­toon ja niin edelleen. Ketjun päässä joku pieni­palkkainen saa asun­non Helsingistä.

Toki tässä voi olla siir­tymää eri tulolu­okkien välil­lä yli kun­nan rajan, mut­ta seudullis­es­ti se menee suun­nilleen näin.

Riihimäeltä pen­delöivä perushoita­ja ei hyödy Helsin­gin ARA-tuotan­nos­ta, kos­ka hän ei siihen pääse. Hänel­lähän on jo asun­to eikä hän edes ole helsinkiläi­nen, vaik­ka on töis­sä Helsingis­sä. Helsinkiläisyyt­tä ei saisi ottaa huomioon, mutta…

Puolen miljoo­nan euron Hitas-asun­not Jätkäsaa­res­sa houkut­tel­e­vat rikkai­ta naa­purikun­nista Helsinki­in. Puolel­la miljoon­al­la saa Tapi­o­las­ta isom­man asun­non kuin Jätkäsaares­ta, pait­si jos voit­taa arpa­jai­sis­sa Hitas-asun­non Jätkäsaares­ta. Oikeas­t­aan siis kokoomuk­sen olisi syytä suosia kalli­ita Hitas-asun­to­ja kalli­il­la alueil­la Helsingis­sä, mut­ta kan­nat­taako vihrei­den ja vasemmiston?

Tarvi­taan notkeampia välineitä

Keskustelu asun­to­jen hallinta­muo­to­jakau­mas­ta on turhaut­tavaa, kos­ka hyviä ratkaisu­ja ei ole. Käytet­tävis­sä ole­va välineistö on suun­nitel­tu aivan toisen­laisi­in olo­suhteisi­in. Kun Helsin­gin osauus maan asun­to­tuotan­nos­ta ja ennen kaikkea asumisen ongelmista on varsin suuri, olisi kohtu­ullista, että Helsin­ki saisi käyt­töön­sä parem­min paikallisi­in olo­suhteisi­in sopi­van välineistön.

Miten aute­taan perushoita­jaa asumaan lähel­lä työaikkaansa?

Kaik­ista asun­noista kohtuuhintaisia?

Jos kaik­ki asun­not oli­si­vat kohtu­uhin­taisia, kuten moni unek­sii, kaik­ki eivät saisi kohtu­uhin­taista asun­toa, vaan pää­si­sivät asun­to­jonoon. Tukhol­mas­sa kohtu­uhin­taista asun­toa joutuu jonot­ta­maan yli kymme­nen vuot­ta. Niin­pä siel­lä ovat laa­jat pimeät markki­nat – onnek­si ovat, kos­ka eihän siitä mitään tulisi, jos kaupunki­in työn perässä muut­ta­va jou­tu­isi asumaan teltas­sa kymme­nen vuot­ta. Jos asun­to­ja on liian vähän, niukku­ut­ta jae­taan joko korkeal­la hin­nal­la tai hyvin pitkil­lä jonoil­la. Jonot ovat vielä pahempi vai­h­toe­hto, kos­ka ne tuhoa­vat kaupun­gin toimivu­u­den. Mitä iloa on hal­vas­ta asun­nos­ta, johon ei pääse asumaan?

Ain­oa toimi­va lääke asumisen kalleu­teen on rak­en­taa lisää asun­to­ja – tai tehdä kaupungista niin huono ja epämiel­lyt­tävä, ettei sinne halu­ta muuttaa.

Työ­suhdea­sun­not?

Näitä oli ennen, mut­ta näistä on nyt luovut­tu. Jos työ­nan­ta­ja han­kkii työn­tek­i­jälle asun­non ja vuokraa sen tälle 400 euroa markki­navuokraa halvem­mal­la, mik­si hän ei yhtä hyvin voisi korot­taa palkkaa 400 eurolla?

Tyh­mään kysymyk­seen on yksinker­tainen vas­taus tai oikeas­t­aan kak­si: Vero­tus – palka­s­ta pitää mak­saa veroa, mut­ta vuokranalen­nuk­ses­ta ei tarvitse, ellei vuokra ali­ta vero­hal­li­tuk­sen normi­avuokraa.  Toisek­si jos palkkaa korotet­taisi­in, sitä pitäisi korot­taa myös niiltä, joil­la on kaupun­gin ARA-asun­to (jon­ka vuokra sivu­men­nen sanoen alit­taa tuon vero­hal­li­tuk­sen normivuokran, mut­ta tästä edus­ta ei tarvitse mak­saa veroa).

Työ­suhdea­sun­non ongel­ma on sen sidos työ­suh­teeseen. Työ­nan­ta­ja saa oivan otteen työn­tek­i­jästä, joka ei voi vai­h­taa työ­paikkaa, kos­ka jou­tu­isi ulos asun­nos­ta.  Aikamoista työ­paikkak­iusaamista siis kan­nat­taa sietää.  Työ­suhdea­sun­not ovat sec­ond best ‑ratkaisu, joil­la on merkit­täviä hait­tavaiku­tuk­sia, kos­ka ne kahlit­se­vat työn­tek­i­jän mah­dol­lisu­ut­ta päät­tää siitä, mis­sä asuu. Työ­suhdea­sun­not ovat siel­lä mis­sä ovat, vaik­ka ne oli­si­vat puoli­son työ­matkan kannal­ta aivan väärässä paikassa.

Asum­is­tu­ki

Eri­lai­sista sec­ond best ‑ratkaisu­ista asum­is­tu­ki on ekon­o­mistien mielestä vähiten huono. Sen turvin perushoita­ja ei kuitenkaan pysty muut­ta­maan Riihimäeltä työ­paikkansa lähelle Helsinki­in, kos­ka asum­is­tu­ki kor­vaa vain niin matalia vuokria, ettei sel­l­aisia Helsingis­sä juuri ole kuin suku­lais­ten väli­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa. Itse asi­as­sa asum­istuen tarkoituk­se­na on tukea niitä työt­tömiä tai pieni­palkkaisia, jot­ka eivät pysty mak­samaan vuorkaansa ARA-talois­sa. Asum­istuel­la pitäisi olla tääl­lä aivan toisen­laiset ehdot. Kir­joi­tan asi­as­ta oman postauksen.

Parem­mat palkat

Jos kallista asum­ista ei tuet­taisi Helsingis­sä, pieni­palkkaisille olisi mak­set­ta­va Helsingis­sä parem­paa palkkaa. Oikeas­t­aan siis tulisieluisen kom­mu­nistin pitäisi vas­tus­taa sekä asum­is­tukea että ARA-asun­to­ja tuke­na, jos­ta hyö­tyvät vain itarat riistopalkko­ja mak­sa­vat työnantajat.

En ole lainkaan yllät­tynyt, että Eteläran­nas­sa, jos­sa yleen­sä suh­taudu­taan pidät­tyväis­es­ti eri­laisi­in sosi­aal­i­tuki­in, kan­nate­taan avoimesti kohtu­uhin­taista asuntotuotantoa.

Jos Helsingis­sä pitäisi mak­saa muu­ta maa­ta korkeam­paa palkkaa, se kan­nus­taisi yri­tyk­siä siirtämään niin paljon työ­paikko­ja kuin mah­dol­lista maakun­ti­in. Tämä voisi jopa vähän helpot­taa asun­top­u­laa Helsingissä.

Sen jäl­keen meil­lä olisi Helsingis­sä paljon onnekkai­ta entisiä pieni­palkkaisia, jot­ka kutienkin asu­vat edullis­es­ti ARA-asun­nos­sa, mut­ta saa­vat palkkaa, jon­ka on tarkoi­tus kor­va­ta markki­navuokran tasoista asum­ista.   Ja sit­ten niitä toisia, jot­ka mak­sa­vat markki­nae­htoista vuokraa.

Eri­ar­voista tietysti on sekin, että jotkut ovat per­i­neet suvus­sa kulke­van asun­non ja toiset eivät. En nyt kuitenkaan aloi­ta keskustelua asun­to­tu­lon vero­tuk­ses­ta, vak­ka mieli tekisi.

On hyvin vaikea ylipään­sä hah­mot­taa oikeu­den­mukaista ja tas­a­puolista ratkaisua olo­suhteis­sa, jois­sa osa asukkaista saa seini­in sidot­tua tukea asumiskus­tan­nuk­si­in­sa ja osa ei saa, oli se sit­ten aliv­erotet­tu omis­tusasun­to tai ARA-asunto.

Yhteiskun­nan omis­ta­ma laa­ja vuokra-asuntokanta

Kroonisen asun­top­u­lan olois­sa – ja se jatkuu Helsingis­sä jok­seenkin lop­ut­tomi­in – on perustel­tua, että yhteiskun­ta, mielel­lään kaupun­ki, omis­taa suuren osan asun­tokan­nas­ta, paljon suurem­man kuin Helsin­ki nyt omis­taa Hekan kautta.

Jos meil­lä ei olisi markki­na­pu­ut­tei­ta, yhteiskun­nan omis­tamista ei tähän väli­in tarvit­taisi, mut­ta markki­na­pu­ut­teista ei päästä näköjään eroon. Hypo-pankin Ari Pau­na on laskenut, että Koja­mon liikevoit­to asun­toa kohden on 600 €/kk. Aika paljon siis. Liikevoitos­ta sen pitää tietysti mak­saa korot. Juuri äsket­täin kuu­den kuukau­den heli­bor las­ki alle ‑0,5 pros­entin. En tiedä, mil­lä hin­nal­la Kojamo saa lainaa, mut­ta Helsin­ki saisi aika hal­val­la. Nämä markki­navirheet ohjaa­vat kallista asumis­es­ta ker­tyvän tulovir­ran aivan vääri­in taskui­hin, kun sen pitäisi ohjau­tua asun­to­tuotan­non pul­lonkaulo­jen, lähin­nä siis asum­ista ja tont­tien valmis­tus­ta palvel­e­van infran rak­en­tamiseen. Jos Björn Wahlroos omis­taisi Koja­mon, vasem­mistop­uolueet kiin­nit­täi­sivät katk­er­aa huomio­ta sen suuri­in voittoihin

Jot­ta asun­tomarkki­nat ylipään­sä voisi­vat toimia oikein, hin­to­jen nousun pitäisi syn­nyt­tää lisää asun­to­tuotan­toa, mut­ta miten se voisi syn­nyt­tää, kun kaupun­ki päät­tää AM-ohjel­mas­saan, mon­tako asun­toa kaupunki­in rakennetaan?

Yhteiskun­nan omis­ta­man asun­tokan­nan pitäisi olla jok­seenkin markki­nahin­taista, kos­ka muuten päädyt­täisi­in vain pitki­in asun­to­jonoi­hin. Sosi­aal­isin perustein vuokras­ta pitäisi saa­da alennusta.

Tähän päästäisi­in esimerkik­si niin, että perusvuokra olisi ARA-hin­taista, mut­ta asukkaan tulo­jen noustes­sa vuokra nousisi kohti markki­nahin­taa. Tai sit­ten perusvuokra olisi markki­nahin­taista ja pien­i­t­u­loisia tuet­taisi­in asum­istuel­la, jon­ka siis pitäisi kor­va­ta olen­nais­es­ti korkeampia vuokria kuin nykyi­nen asum­is­tu­ki kor­vaa. Kum­mas­takaan ei pitäisi tulle veroseu­raa­muk­sia, sil­lä eihän hal­vas­ta ARA-asun­nos­takaan tarvitse mak­saa veroa.

Asum­is­tu­ki olisi tulo­jen mukaan määräy­tyvää vuokraa kätevämpi, mut­ta sitä pitäisi sil­loin mak­saa myös yksi­ty­isi­in vuokra-asun­toi­hin, minkä ainakin jotkut väit­tävät nos­ta­van vuokrata­soa. Pitäisi min­i­moi­da se rahavir­ta, joka asun­top­u­las­ta val­uu vääri­in taskuihin.

Jos meil­lä olisi laa­ja yhteiskun­nan omis­ta­ma vuokra-asun­tokan­ta, ei olisi myöskään taloko­htaista seg­re­gaa­tio­ta, vaan eri tulolu­okki­in kuu­lu­vat asu­isi­vat tois­t­en­sa naa­pureina samoissa rapuissa.

Myös parem­pia palkkoja

Kokon­aan asumisen kalleut­ta ei tarvitse pieni­palkkaisille kom­pen­soi­da, Myös pieni­palkkaisten palkko­ja pitäisi  Helsingis­sä korot­taa osana markki­noiden normalisoitumista.

Lake­ja pitää muuttaa

Ei tarvitse sanoa, että laki estää sen, mitä olen tässä kaavail­lut. Tiedän sen itsekin. Huoneen­vuokrala­ki esimerkik­si ei tunne palkanko­ro­tus­ta perus­teena nos­taa vuokraa.

Minä esitänkin, että lake­ja pitäisi muuttaa.

Tarvit­taisi­in aivan toisen­lainen asun­topoli­it­ti­nen välineistö Helsinki­in. Se, mitä olen tässä kaavail­lut, on vain yksi vai­h­toe­hto. Joku var­maankin kek­sii parem­man, mut­ta nykyi­nen välineistö on lähin­nä pöhkö.

Jos vuokra ARA-asun­nos­sa riip­puisi tuloista (tai vuokrat oli­si­vat markki­nahin­taisia ja niitä tuet­taisi­in uuden­laisel­la asum­istuel­la) ja niitä osoitet­taisin tas­a­puolois­es­ti eri tulolu­okki­in kuu­luville, kan­nat­taisin ARA-asun­to­jen osu­u­den nos­tamista 50 pros­ent­tin tai jopa yli.