Kaupunkiympäristölautakunnan listalla on Helsingin keskustavisio. Miten keskustaa tulevaisuudessa kehitetään. Valtavan tärkeä asia.
Minun on vaikea lukea visiotekstejä. Vanha hyvä viisaus on, että jos jostain kannanotosta ei voi olla erimieltä, koko kannanotto on turha. Jos tätä noudatettaisiin, ja itsestään selvä liirumlaarum poistettaisiin, 43-sivuinen visiopaperi ohentuisi merkittävästi.
Visiossa tavoitteena on jatkossakin säilyttää Helsingin keskusta Suomen toiminnallisesti monipuolisena pääkeskuksena.
Joskus 15 vuotta sitten en pitänyt mitenkään itsestäänselvyytenä, että Helsingin keskusta säilyttää asemaansa edes pääkaupunkiseudun sisällä. Kuvittelin, että Vantaa ja Espoo rakentavat sille kilpailevia, monipuolisia ja helpommin saavutettavia kilpailijoita. Erityisesti Espoolla oli edellytykset rakentaa metroradan varteen jotain todella hienoa.
Nyt on käynyt ilmi, että Espoo ja Vantaa eivät halunneet tarttua tähän tilaisuuteen vaan rakentavatkin perinteisiä radanvarren lähiöitä, joissa kaupunkimaisten palvelujen sijasta on amerikkalaisen kaupungin republikaanivyöhykkeeltä tuttu shopping mall ja jossa katujen sijasta on teitä ja jalankulkuympäristö on kaiken kaikkiaan ankea.
Helsingin keskustan tulevaisuus on siis pelastettu.
Haasteita keskustan elinvoimaisuudelle antaa erikoiskaupan siirtyminen nettiin. Tosin se haastaa myös Vantaan ja Espoon automarketit. Jos asiaa ajattelee positiivisesti, keskustasta löytyy jatkossa paljon tilaa kaikkeen muuhun kivaan.
Kaikkihan me tiedämme, että visio tarkoittaa harhanäkyä, joka saavutetaan uskonnollisessa hurmoksessa tai huumeiden avulla.
Tästäkin huolimatta ajattelin muutaman postauksen verran käsitellä visiota ja visioida vähän itsekin.
Visio tarkoittaa myös harhanäkyä, johon voi tutustua esimerkiksi kaupunkisuunnitteluviraston ja rakennusliikkeiden julkaisemissa havainnekuvissa.
Helsingin keskusta on pelastettu lähinnä tahattomasti rakentamisen sääntelyllä, arkkitehtien visioilla ja politiikalla, joka sekoittaa sujuvasti kaverikapitalismin ja vasemmistolaisen asuntopolitiikan.
Paitsi että nykyään ei voi enää kaavoittaa keskustaa, se on lailla ja normeilla kielletty, niin kaava-arkkitehtikyöstit eivät edes moista halua: kadut kuuluu piirtää mutkalle vapaalla kädellä, 200 metrin välein pitää olla “paikka” eli suomeksi aukio, umpikorttelissa pitää olla reikä (jolloin se ei ole umpikortteli) ynnä muuta ihannetta, joka tarkoittaa, että nykyään saadaan parhaimmillaankin aikaan lähinnä tiiviitä lähiöitä, muttei mitään, mikä muistuttaisi ennen toista maailmasotaa rakennettuja kaupunkikeskustoja.
Tähän kun ynnää vasemmistolaisen asuntopolitiikan, eli että merkittävä osa uustuotannosta menee ostovoimattomille kansalaisille yhteiskunnan tukemana, sekä rakennuttajien ja pääomasijoittajien haluaman/vaatiman asiakasvirtojen teennäisen keskittämisen liikenneratkaisuilla rakennettavan uuden alueen keskelle ostariin, niin alkaa olla selvää, että uusien alueiden kadunvarsilla ei ole edellytyksiä kuin kebab-pizzerille, parhaimmillaan s‑ryhmän ravintolalle ja alepalle.
Jos haluaa asua kaupungissa, pitää Suomessa asua kilometrin säteellä kolmen sepän patsaasta, mieluusti eteläpuolella, tai sitten on vaan muutettava ulkomaille, joka on kyllä jo ilmaston ja verotuksen puolesta hyvä vaihtoehto.
“Nyt on käynyt ilmi, että Espoo ja Vantaa eivät halunneet tarttua tähän tilaisuurteen vaan rakentavatkin perinteisiä radanvarren lähiöitä, joissa kaupunkimaisten palvelujen sijasta on amerikkalaisen kaupungin republikaanivyöhykkeeltä tuttu shopping mall ja jossa katujen sijasta on teitä ja jalankulkuympäristö on kaiken kaikkiaan ankea.”
Heh. Helsinki ei radanvarsi malleja rakenna, mitä nyt Itis ja Tripla pääsivät vähän lipsahtamaan ratojen varsille. Helsinkiläisenä taidonnäytteenä myös pyöräilyympäristö on molemmissa erinomaisen huono, vaikka Itis nyt on päästy suunnilleen peltoaukealle rakentamaan ja Pasilan remonttiin käytetty miljardeja mutta pyöräreitit ovat huonommat kuin ennen remonttia.
Kyllä, myös Helsinki on epäonnistunut aluekeskusten rakentamisessa pieniksi kaupungeiksi. Itäkeskus on suoranainen katastrofi, Malmi menetetty mahdollisuus.
Mutta niin on ollut tarkoitus alunperinkin. Triplan alla on 4000 parkkipaikkaa ja lisäksi autoliikenteelle 130 miljoonaa maksanut eritasoratkaisu pohjoiseen, itään ja etelään tunneleineen. Pyörätien pätkiä on siellä täällä, mutta sujuvista yhteyksistä ei ole tietoakaan. Tripla on suunniteltu autoille, ei polkupyörille. Kaiken kruunaa Teollisuuskadulle johtava tunneli, jossa pyöräily on liikennemerkin avulla kielletty! Kannattaa kokeilla kyseinen tunneli polkupyörällä, se on uskomattoman kätevä yhteys idän suuntaan.
Käväisin pitkästä aikaa Tallinnassa. En tiedä — vaikka kyllä osaan arvailla — mikä on ollut visio. Jälki on kuitenkin aivan käittämättömän hienoa verrattuna mihinkään suomalaiseen tai edes ruotsalaiseen kaupunkiin.
Turulla ja Tampereella (jo toki monella muulla) on ollut visio ja ainakin Turku on mielestäni oikealla uralla. Voi tosin olla, että rahat loppuu, jos rakentavat raitiotien. Turku ei kuitenkaan ole lähelläkään Tallinnaa.
Toki Tallinnan hienous seisoo ja kaatuu suomalaisten turistien mukana. Ja vanha kaupunki on eurooppalaista aatelia. Silti kehotan Osmoakin menemän naapuriin ja katsomaan kaupunkia sillä silmällä.
Helsinkiin pitäisi rakentaa kopio Viipurin vanhasta kaupungista, koska emme taida saada sitä takaisin Suomelle muulla tavoin. Ehdotan paikaksi Töölönlahtea.
Ei Espoon isommissa keskuksissa mitään vikaa ole, ihan toimiviahan ne ovat. Tiivistä keskustakorttelia sisäpihoineen, kivijalkakauppoja, ravintoloita, kulttuuritarjontaa, esim Suomen kävijämääriltään ja teoskokoelmaltaan suurin kirjasto on Leppävaarassa. Myös Vantaan Tikkurila on ihan viihtyisä kaupunkikeskus. Nämä palvelevat tietenkin enemmän paikallisia tarpeita n 10 km säteellä, ei niiden ole monipuolisuudellaan pakko kilpailla Helsingin keskustan kanssa.
Ainoa ongelma ovat jatkuvat rakennustyöt, jotka saavat seudut muistuttamaan taistelutannerta.
Kävijämääriltään ja myös lainausmääriltään Oodi on kyllä aivan ylivoimainen ja hakkasi ainakin viime vuonna Sellon kirjaston yhden suhteessa kolmeen.
Mun isällä on isompi rakettikikirjasto kuin sun isälläs.
Kävin Oodissa katsomassa luonontieteen käsikirkastoa. kiitettävä kokoelam 80-luvun kirjllisutta
Markku af, Kirjoitukseni oli vastaus väitteeseen, että Sellon kirjasto on kävijämääriltään Suomen suurin kirjasto. Yritän kykyjeni mukaan korjata väärät väitteet, koska en halua niitä levittää..
Umpikortteli ruutukaavassa ei nyt välttämättä ole Suomessa se paras vaihtoehto, kun lääniä riittää. Suomessa kaupunkivisiot ajoitetaan heinäelokuun vaihteeseen, vaikka ne pitäisi ajoittaa joulukuun loskakeliin. Itse Soininvaarakin sortuu tähän kävely- ja pyöräilyvisioineen.
Tampereella rakennettiin tiivistä Härmälänrantaan. Palveluina yksi Sale ja yksi juottola. Pelkkää betonia, mitäänsanomattomat kapeat kadut, valtavasti vuokra-asuntoja, ja suuri asukasvaihtuvuus.
Tampereen Hämeenkadun Itäpäästä piti tulla oikein eurooppalainen katu, jossa ei henkilöautoja ole. Bussitkin katoavat ratikan tieltä. Noh, todellisuudessa se on tyrmistyttävän törkyinen paikka, jossa kuseksitaan, ulostetaan ja roskataan miten sattuu ja narkkareilta saa ostettua vaikka rynnäkkökiväärin.
Tampereen Ratina on samaa sarjaa. Kahdessa kerroksessa on tuhat autopaikkaa, ja alemmalla harjoitetaan avointa huumekauppaa. Itse kauppakeskus on ihan ok, mutta se on kuitenkin hyvin kylmä ja kova ympäristö, ulkopuolella taas ei kukaan viihdy, koska se on pelkkää betonia. Paitsi, jos Ratinan stadiolla on jokin maksullinen tapahtuma, niin ihmiset kerääntyvät Ratinan portaille sitä kuuntelemaan.
Sori nyt vain stadilaiset tästä mansevuodatuksesta, mutta kyllä tässä on kyse paljon syvemmästä.
Suomessa on puuta ja luontoa. Se on se juttu, miksi turistit tulevat Suomeen nyljettäväksi. Mutta miten se näkyy maamme arkkitehtuurissa ja kaupungeissa? Ei mitenkään. On totaalisen pöyristyttävää, että miten rumaa ja halpamaistakopiointia tässä maassa harjoitetaan ja on harjoitettu.
Jos Euroopasta siirrettäisiin jokin keskiaikainen kaupungin keskusta Suomeen, niin ei se olisi Suomessa viihtyisä edes kesällä. Ensinnäkin Suomessa sattuneesta syystä aurinko paistaa matalalta, jolloin sisäpihat ja kadut ovat kolkkoja pimeitä myös kesällä. Toiseksi Suomessa ollaan autokansaa. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta autoilu on ongelma enää tämän vuosikymmenen ajan. Sen jälkeen autot ovat päästöttömiä, ja mitä todennäköisemmin sähkö ja vety on tuotettu uusiutuvilla energian tuotantomuodoilla.
Pyörät ovat ihan kivoja, mutta hyvin harva niillä painaa ympäri vuoden. Vielä harvempi tekee niillä lapsiperheen kauppareissut ja muut harrastukset. Lähinnän työmatkat, jos ei ole kovin montaa lasta kuljetettavana. Kun sohjossa polkee, niin kasvaa ruokahalu ja läski palaa. Mutta kuka jaksaa käydä kahdesti päivässä suihkussa vain työmatkojen vuoksi? Kuinka moni työpaikka tarjoaa sen suihkun, kuivatuskaapin, ja vieläpä narkkarinkestävän pyörävaraston? Kuinkahan paljon talvipyöräilyn oheispäästöt ovat?
Suomessa pitäisi ymmärtää, että miten onnellisessa asemassa me olemme. Meillä on puhdasta ilmaa, vettä ja ennen kaikkea tilaa. Me voisimme rakentaa väljiä kaupunkeja, lähinnä puusta ja sisällyttää luonnon osaksi kaupunkia. Teknologisesti näppäränä kansana kykenemme kehittämään teknologiaa, joka nivoutuu elegantisti tähän luonnon ja puurakentamisen harmoniaan.
Metsässä kulkeminen, puiden halaaminen ja muu höpötys toimii ihan oikeasti ja lievittää stressiä.
Myös melu absorboituu tehokkaasti, mikäli kaupunkirakenne on väljää ja sisältää puita, pensaita ja erilaisia pintoja ääniä heijastaen.
Ratikan kolinalle olisi vaihtoehto: sähköbussi. Se on hiljainen, eikä infrastruktuuri vaadi jäykkiä rakenteita kiskoineen. Tekoälyn avustuksella sähköbussit voivat ajaa toisiinsa linkittyneinä, jolloin bussikaistojen kapasiteetti on aika valtava.
Väljässä kaupungissa toteutuu myös valon tasaisempi jakautuminen, jolloin useampi kaupunkilainen pääsee siitä vähästä valosta nauttimaan. Jopa marras-huhtikuun harmaat säät ovat miellyttävämpiä, mikäli ympäristö on puistomainen ja nokkelasti valaistu, valosaastetta kuitenkaan tuottamatta. Tampereella on tuohon aikaan valoja puistolehmuksissa — erittäin hyvä.
Entäpä se keskusta? No Suomessa se on tietysti tori. Siellä pakokaasu haisee ja on kylmä. Myyjät vetää röökiä ja asiakkaat rykii.
Se tosin voisi myös olla puun ja lasin liitto, paviljonki, jossa olisi viihtyisää läpi vuoden. Se voisi olla paikka, jossa tavattaisiin ihmisiä ympäri vuoden, ja jossa nautittaisiin vapaa-ajasta muutoinkin kuin ryypäten ja öristen.
Mutta turhaan minä haaveilen, koska ei suomalaisilla ole omaa arkkitehtuuria, eikä halua lähteä sellaista toteuttamaan, vaikka kaikki palaset koko maailman mittakaavassa upeaan ja harmoniseen kaupunkiin on nenän edessä.
Tiivistä, elotonta, ja kylmää betonia räntäsateella ryyditettynä tilkkutäkkimäiseen tyyliin.
Puuttumatta muuten hieman ennakkoluuloiseen kirjoitukseen totean, että ylivoimaisesti eniten turisteja tulee Helsinkiin.
No joo, pari miljoonaa työmatkayöpymistä ja toinen mokoma vapaa-ajan matkaajia.
Mutta Helsinkikin korostaa luonnonläheisyyden olevan se matkailuvetovoima.
Teiden ylläpitoon ja kunnossapitoon käytettävistä resursseista muutama prosentti jää muille kuin ajoradoille. Talvella ajoradat suolataan suliksi ja räntä aurataan viereiselle kevyen liikenteen väylälle. Nastoilla urille raavittu ajorata päällystetään muutaman vuoden välein samalla kun viereinen kevyen liikenteen väylä on ollut korjaamatta aina ja on siten täynnä railoja. Selitys: ei ole rahaa! Kyllä on, mutta se käytetään ajoratojen ylläpitoon.
Tämä on järjestelmä, jota ylläpidetään vuonna 2020: kaikkien veroeurot ohjataan ajoratojen ylläpitoon. Sitten ihmetellään, kun ihmiset ei pyöräile, talvella tai kesällä, vaan valitsevan auton.
Espoolaiset ja vantaalaiset sekä yhä enemmän myös helsinkiläiset tykkäävät käydä isoissa kauppakeskuksissa, ostokset voi tehdä ilman sään aiheuttamaa haittaa, julkiset tuovat suoraan kauppakeskukseen, autolla pääsee perille sekä pysäköidä voi hallissa. Myös liikkeitä ja valinnanvaraa on riittävästi ilman pitkiä siirtymiä räntäsateessa kaupasta toiseen. Näyttää siltä että kauppakeskusten (ja myös nettikaupan) mukavuus on voittamassa kaupunkien keskustakauppojen nostalgian. Kaupunkien keskustat tulevat entistä enemmän muuttumaan palvelualueeksi baareineen, kahviloineen ja kulttuuritarjontoineen, en pitäisi tätä kovin huononakaan asiana. Mikäli kaupunki taasen haluaa että keskusta pysyy edelleen suosittuna kauppapaikkana, on luotava paremmat olosuhteet, katettuja katuja ja liukukäytäviä.
> julkiset tuovat suoraan kauppakeskukseen
Olen ihmetellyt miksi liikennelaitoksen palveluja tarvitsevia firmoja ei oteta mukaan toiminnan rahoituskuvioihin. Ei koske vain Helsinkiä. Ovathan firmat bussien tarvitsijoita siinä missä matkustajatkin. Jos bussien ei anneta kuljettaa asiakkaita kaupan ovelle, tulevat he omalla autolla pienenkin asian tähden.
Monikin kauppakeskus olisi valmis maksamaan, että pääovelle saadaan bussipysäkki, että bussista saa astua suoraan sisään satoi tai paistoi. – Avoin kilpailu löytää optimaaliset ratkaisut. – Nykymeininki on se, että poliittisilla suhteilla Prisma saa pysäkin “sopivaan paikkaan” ja kilpailijan pysäkki viedään kauas ja sille vielä annetaan sellainen nimi, josta ei voi päätellä marketin läheisyyttä.