Suomen luisuminen kohti Unkarin tietä

Tuo­htuneena perus­suo­ma­lais­ten poli­it­tisen val­tiosi­h­teerin nimit­tämis­es­tä Supon johtoon kir­joitin X:ssä:

Ääri­oikeis­to­laiset puolueet eri puo­lil­la Euroop­paa ovat nou­dat­ta­neet samaa kaavaa: men­nään hal­li­tuk­seen talousoikeis­ton kanssa, annetaan sille kaik­ki mitä se ikinä osaa halu­ta ja vasti­neek­si val­lataan tur­val­lisu­uskoneis­to ja lehdis­tö ja rajoite­taan kansalaisoikeuksia

Johonkin tuo viesti osui, kos­ka siitä on tykät­ty 1700 ker­taa ja retwi­itat­tu 300 ker­taa. Silti vähän kadun sen julkaisemista, kos­ka olin päät­tänyt pysyä eril­lään iden­ti­teet­tipoli­it­tis­es­ta keskustelus­ta. Ongel­mana on, että 280 merkissä joutuu julis­ta­maan eikä voi perustella.

Moni ilmoit­ti pet­tyneen­sä siihen, että olen luiskah­tanut salali­it­to­te­o­ri­oiden puolelle. Niin­pä ker­ron, mitä ajat­te­len Suomen vaaras­ta suis­tua Unkarin tielle ja masen­tavas­ta poli­it­tis­es­ta tilanteesta yleensä.

Twi­itis­säni esitet­ty kaa­va on tois­tunut mon­een ker­taan muun muas­sa Sak­sas­sa, Ital­ias­sa, Puo­las­sa ja Unkaris­sa. Pahoin pelkään, että näin käy myös Trumpin USA:ssa.

En kuitenkaan usko, että kyse on tietois­es­ta suun­nitel­mas­ta. Voi olla, että jotkut höyrypäät ovat täl­laisia suun­nitelmia piirustelleet, mut­ta ei heil­lä ole val­taa niitä toteut­taa. Trump on kyl­lä suun­nitel­lut. Kehi­tys johtuu yksinker­tai­sista lainalaisuuksista.

Yksinker­tais­ten san­ot­tuna pääo­ma tekee liiton anti-intellek­tu­aalisen, yleen­sä mata­lasti koulute­tu­il­ta kan­natuk­sen­sa saanei­den kanssa, euroop­palaisen ter­mi­nolo­gian mukaan ääri­oikeis­ton kanssa, mut­ta san­o­taan heitä nyt vaik­ka kansal­liskon­ser­vati­iveik­si, kos­ka sitä nim­i­tys­tä he Suomes­sa itse itses­tään käyt­tävät. Jat­ka lukemista “Suomen luisum­i­nen kohti Unkarin tietä”

Työmarkkinajumi 5:  demokratia vai ulkoparlamentarismi?

Min­ul­la on tiet­tyä antipa­ti­aa kolmikan­taa vas­taan, kos­ka sekä työan­ta­jali­itot että palka­nsaa­ja­jär­jestöt aja­vat min­ulle kovin vierai­ta tavoit­tei­ta. Toisaal­ta olen har­joit­tanut suo­raa toim­intaa pain­os­taak­seni poli­it­tisia päätök­sen­tek­i­jöitä sekä Koi­järvel­lä että Tam­pereen viras­to­talon pelastamiseksi.

Enemmistödiktatuuria kahlitaan kaikkialla

Oikein mis­sään ei hyväksytä peri­aatet­ta, että eduskun­ta voisi tehdä yhden äänen enem­mistöl­lä ihan mitä tahansa. Yhdys­val­tain perus­tus­lain sisin ole­mus on aset­taa jar­ru­ja kapean enem­mistön toimille. Tämä ei ole peri­aat­teelle mitenkään hyvää main­os­ta, sil­lä aika junt­turaan päätök­sen­teko on maas­sa joutunut.

Suomes­sa vaa­dit­ti­in vielä 35 vuot­ta sit­ten kah­den kol­ma­sosan enem­mistö eduskun­nas­sa jok­seenkin kaik­keen, esimerkik­si vero­lakei­hin. Täl­lä halut­ti­in raja­ta enem­mistödik­tatu­urin val­taa. Vaa­timus tuli poli­it­tiselta oikeis­tol­ta. Pelkä­sivät vasem­mis­ton muuten säätävän kon­fiska­torisia vero­lake­ja ja sosial­isoivan näin rikkaiden omaisuudet.

Nalle Wahlroos on kri­ti­soin­ut ”enem­mistödik­tatu­uria” kovin sanoin. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi 5:  demokra­tia vai ulkoparlamentarismi?”

Työmarkkinajumi 4: ensimmäinen sairauspäivä

Kak­si naista keskusteli niin kovaäänis­es­ti ratikas­sa, etten voin­ut olla kuulemat­ta. Toinen kysyi toiselta, oletko jo käyt­tänyt tämän kuukau­den sairaus­päivära­hat. Yhden käytin viime per­jan­taina, lop­ut kak­si ajat­telin käyt­tää ensi viikon maanan­taina ja tiistaina.

Keskustelu ensim­mäisen sairaus­päivära­han palkat­to­muud­es­ta on kum­mallista. Todel­la type­rä on hal­li­tus­puoluei­den esi­tys, ettei tässä oikeasti ole kysymys mis­tään, kos­ka melkein kaikil­la työe­htosopimus takaa palkan myös ensim­mäiseltä sairaus­päivära­hal­ta. Mik­si se sit­ten tehdään ja eri­tyis­es­ti, mik­si se tehdään kohdis­te­tusti niille huono-osaisille, joil­la ei ole työe­htosopimus­ta suojanaan?

Asia ei ole esil­lä ensimäistä ker­taa. Tästä on keskustel­tu mon­esti aiem­minkin ja Ruot­sis­sa esimerkik­si ensim­mäi­nen sairaus­päivära­ha on palkaton. Ennen kehdat­ti­in sanoa julkises­ti, mis­tä kenkä puris­taa. Nyt ollaan niin hieno­tun­teisia, ettei asi­as­ta pystytä puhu­maan ymmärrettävästi.

Ongel­mana on joidenkin huono moraali saikut­tamises­sa. Tämä on help­po tode­ta tilas­tol­lis­es­ti ensim­mäis­ten sairaus­päivien viikon­päivä­jakau­mas­ta. Monel­la kyse on maanan­taista, kos­ka viikon­lop­un juh­lin­ta meni pitkäk­si ja joidenkin on taas ehdit­tävä lähtemään kesämökille ennen viikonloppuruuhkaa.

Yllät­täviä epi­demioi­ta tuot­taa met­sästyskau­den alka­mi­nen tai suo­ma­lais­ten urheilu­sankarei­den kamp­pailu kul­las­ta ja kun­ni­as­ta olympialai­sis­sa. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi 4: ensim­mäi­nen sairauspäivä”

Työmarkkinajumi 3: Paikallinen sopiminen tekstikysymyksistä

En ollut kovin innos­tunut paikallis­es­ta sopimis­es­ta palkko­jen osalta, mut­ta tek­stikysymyk­sis­sä paikallisel­la sopimisel­la voi paran­taa asioi­ta molem­pi­en osa­puolten kannal­ta jopa merkittävästi.

Kun kaukana Helsingis­sä päätetään työ­paikan yksi­tyisko­hdista, ei voi­da tietenkään tietää, mitä mis­säkin todel­la tarvi­taan. Val­takun­nalli­nen sopimus tar­joaa parhaas­sa tapauk­ses­sa lähtöko­hdan neu­vot­teluille, jois­sa palka­nsaa­jat luop­u­vat jois­takin itselleen jok­seenkin hyödyt­tömistä oikeuk­sista, jot­ka tule­vat työ­nan­ta­jal­la kalli­ik­si ja saa­vat oikeuk­sia, joista todel­la hyö­tyvät, mut­ta jot­ka eivät mak­sa työ­nan­ta­jalle paljonkaan. Turhan, mut­ta työ­nan­ta­jan kannal­ta kalli­in tek­stiko­hdan voi myös myy­dä pois pien­tä palkanko­ro­tus­ta vastaan.

Tässä molem­mat voit­ta­vat. Talousti­eteen ter­mein pyritään kohti Pareto-optimia.

Nyt kiis­tel­lään siitä, saa­vatko myös jär­jestäy­tymät­tömät työ­nan­ta­jat ja työn­tek­i­jät poike­ta kohti Pare­to-opti­mia sopimuk­ses­ta. Sen luulisin ole­van enem­män perustel­tua, sil­lä eiväthän he  ole voineet vaikut­taa sopimuk­seen edes teo­ri­as­sa, kos­ka ovat jär­jestäy­tymät­tömiä. Se, että tämä halu­taan estää, on help­po tulki­ta pahan­tah­tois­es­ti niin, että viemäl­lä tämä etu jär­jestäy­tymät­tömiltä työn­tek­i­jöiltä ja yri­tyk­siltä halu­taan pakot­taa yri­tys liit­tymään työ­nan­ta­jali­it­toon. Tämä on palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen etu­jen mukaista, kos­ka työe­htosopimuk­sen yleis­si­tovu­us vaaran­tuu, jos liian moni yri­tys jää työ­nan­ta­jali­iton ulkop­uolelle. Sinän­sähän on outo vaa­timus palka­nsaa­jil­ta vaa­tia, että yri­tys kuu­luu hei­dän vastapuolen­sa leiri­in. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi 3: Paikalli­nen sopimi­nen tekstikysymyksistä”

Työmarkkinajumi (2): paikallinen sopiminen palkoista

Paikallises­sa sopimises­sa on kak­si puol­ta, sopimi­nen palkoista ja sopimi­nen muista asioista. Aloi­tan palkoista.

Sak­sas­sa yri­tys voi henkilökun­nan suos­tu­muk­sel­la mak­saa mui­ta huonom­paa palkkaa, jos sen ole­mas­sao­lo on muuten vaaran­tunut. Ajatel­laan, että tämä on työn­tek­i­jöi­denkin etu – eiväthän he siihen muuten suostuisi.

Olisiko Suomes­sakin? Mielu­um­min saa sata euroa kuus­sa vähem­män palkkaa kuin ottaa riskin, että työ­paik­ka menee alta ja joutuu vai­h­ta­maan myyn­tikelvot­toman omakoti­talon­sa vuokrakak­sioon Koivukylässä. Jos työ­paikan menet­tämi­nen on pienem­pi paha, voihan sitä vai­h­taa työ­nan­ta­jaa oma-aloitteisestikin.

Samapalkkaisuus nostaa tuottavuutta

Yli kymme­nen vuot­ta sit­ten Juhana Var­ti­ainen – sil­loin vielä demari – huo­maut­ti eräässä tilaisu­udessa, että Sak­sas­sa on omak­sut­tu käytän­tö hidas­taa tuot­tavu­u­den nousua, kun tehot­tomat yri­tyk­set pide­tään keinotekois­es­ti hengis­sä. Tämä tulee aikaa myöten näkymään Sak­sas­sa taloudel­lisen kasvu hidas­tu­mise­na. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi (2): paikalli­nen sopimi­nen palkoista”

Työmarkkinajumi (1): korporativismi

Olen pysynyt vaiti nykyis­es­tä hal­li­tuk­sen ja ay-liik­keen voimain­mit­telystä, mut­ta enää siitä ei voi vai­eta. Niin­pä kir­joi­tan muu­tan postauk­sen jutun aiheen tiimoil­ta. Aloi­tan korporativismista.

Wikipedi­an mukaan ”… kor­po­ra­tivis­mi on yhteiskun­ta­jär­jestelmä, jos­sa lain­säädän­tö­val­taa käyt­tävät työ­nan­ta­jali­it­to­jen ja ammat­tili­it­to­jen muo­dosta­mat ammat­tikun­nat eli  kor­po­raa­tiot (kuten met­al­liala ja tekstiiliala). 

Kor­po­ra­tivis­mis­sa on kyse etu­ryh­mien val­las­ta”.

Työ­nan­ta­ja- ja palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen ohel­la suo­ma­laiseen kor­po­ra­tivis­mi­in on kuu­lunut maanvil­jeli­jäväestö. On pidet­ty luon­nol­lise­na, että maat­alous­min­is­teri tulee MTK:sta tai läheltä sitä.

Eduskun­nas­sa käsiteltäessä jok­seenkin mitä tahansa, valiokun­ta kuulee automaat­tis­es­ti asiantun­ti­joina työ­markki­na­jär­jestö­jen edustajia.

ILO:n sopimuk­sis­sa Suo­mi on jopa sitoutunut tietyn asteiseen kor­po­ra­tivis­mi­in. Tun­nen tätä sen ver­ran huonos­ti, että en mene yksityiskohtiin.

On tun­nustet­ta­va, että min­ul­la on asi­as­sa van­has­taan kivi kengässä. Sil­loin, kun vihreät oli­vat vielä pieni puolue, meistä jotkut liit­tyivät ammat­tili­it­toi­hin ja yrit­tivät vaikut­taa niis­sä. Vas­taan­ot­to oli tyly: Jos halu­at vaikut­taa mei­dän kesku­udessamme, sin­un on vai­hdet­ta­va puoluet­ta. Nuorem­mat vihreät eivät var­maankin tätä vai­het­ta tunne, mut­ta meitä van­hempia se piti kaukana ammat­ti­jär­jestöistä. Jat­ka lukemista “Työ­markki­na­ju­mi (1): korporativismi”

Helsingissä otettu askel kohti 15 minuutin kaupunkia?

Kaupunkiym­päristölau­takun­nalle esitelti­in viime viikol­la vuo­tu­inen raport­ti helsinkiläis­ten liikku­mis­tot­tumuk­sista. Kolme edel­listä raport­tia ovat ker­toneet lähin­nä siitä, miten korona on muut­tanut käyt­täy­tymistä. liikku­mista. Nyt tuli ensim­mäi­nen koro­nan jälkeinen nor­maali vuosi. Sitä kan­nat­taa ver­ra­ta vuo­teen 2019, joka taas oli viimeinen nor­maali vuosi ennen koronaa.

Silmään pisti, miten paljon käve­lyn osu­us tehdy­istä matkoista on nous­sut neljässä vuodessa. Käve­lyosu­us on kas­vanut suh­teessa enem­män kan­takaupungis­sa kuin esikaupunkialueil­la, mut­ta on se nous­sut esikaupungis­sakin. Jat­ka lukemista “Helsingis­sä otet­tu askel kohti 15 min­uutin kaupunkia?”

Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen

Oheises­sa kaavios­sa on sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ja ja pelas­tus­toimen nimel­lis­ten meno­jen kasvu yhdessä vuodessa hyv­in­voin­tialueit­tain. Ne ovat kas­va­neet koko maas­sa 10,2 %. Kasvua selit­tää inflaa­tio ja väestön ikään­tymi­nen, mut­ta ei se kaikkea selitä.  Väitän, että pehmeän bud­jet­ti­ra­joit­teen peri­aate on merkit­tävä syy meno­jen kasvuun.

Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joit­teel­la tarkoite­taan peri­aatet­ta, joss­sa ylem­pi taho – tässä tapauk­ses­sa VM – aset­taa menoka­ton, mut­ta jos sen ylit­tää, saa lisää rahaa. Mik­si siis ei ylit­täisi? Tuo­han meno­jen ylit­tämi­nen alueelle kaikkea kivaa, kuten työ­paikko­ja, parem­mat palkat ja parem­mat palve­lut. Itse kut­sun peri­aatet­ta manku­mis­mallik­si, mut­ta samas­ta asi­as­ta on kyse. Jat­ka lukemista “Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on turmiollinen”

Asumisen hinta mittaa muuttopainetta

Asumisen korkea hin­ta on paha vit­saus, mut­ta toisaal­ta se ker­too kaupun­gin halut­tavu­ud­es­ta. Hyvin eivät ole asi­at siel­lä, mis­sä asun­not jatku­vasti halpenevat.

Paras mit­tari kaupun­gin halut­tavu­udelle asuinkaupunk­i­na on asumisen hin­ta. Jos saman­laisen asun­non vuokra kaupungis­sa A on 1200 €/kk ja kaupungis­sa B 900 €/kk ja henkilö val­it­see silti kaupun­gin A, hänel­lä on jokin syy pitää A:ta parem­pana. Ihmis­ten toiveet menevät tietysti ris­ti­in, mut­ta hin­taerot ker­to­vat keskimääräis­es­tä halut­tavu­ud­es­ta – muut­topaineesta vähän niin kuin veden pin­ta padon toisel­la ja toisel­la puolel­la ker­too, mihin suun­taan vesi vir­taisi, ellei sitä kahle­hdit­taisi. Jos asun­to­ja voitaisi­in siirtää kitkat­tomasti kaupungista toiseen niin, että niiden hin­ta aset­tuisi samak­si kaikkial­la, syn­ty­isi suuri muut­toaal­to samaan tapaan kuin padon räjäy­tys vapaut­taisi veden virtaamaan.

Kos­ka ihmis­ten liikku­miseen liit­tyy kitkaa, tietysti myös asun­to­tuotan­non määrä vaikut­taa asumisen hin­taan sitä laskevasti.

Asum­i­nen on selvästi kalli­im­paa Helsingis­sä kuin Tam­pereel­la. Viime vuon­na vapaara­hoit­teisen kak­sion vuokra Helsingis­sä oli keskimäärin 20,73 euroa/m² ja Tam­pereel­la 15,29 €/m². Niin­pä 50 neliön kak­sios­ta jou­tui mak­samaan 250 €/kk enem­män. Se on hin­ta siitä, että pää­tyy Helsinki­in eikä Tam­pereelle. Jat­ka lukemista “Asumisen hin­ta mit­taa muuttopainetta”