Suomen luisuminen kohti Unkarin tietä

Tuohtuneena perussuomalaisten poliittisen valtiosihteerin nimittämisestä Supon johtoon kirjoitin X:ssä:

Äärioikeistolaiset puolueet eri puolilla Eurooppaa ovat noudattaneet samaa kaavaa: mennään hallitukseen talousoikeiston kanssa, annetaan sille kaikki mitä se ikinä osaa haluta ja vastineeksi vallataan turvallisuuskoneisto ja lehdistö ja rajoitetaan kansalaisoikeuksia

Johonkin tuo viesti osui, koska siitä on tykätty 1700 kertaa ja retwiitattu 300 kertaa. Silti vähän kadun sen julkaisemista, koska olin päättänyt pysyä erillään identiteettipoliittisesta keskustelusta. Ongelmana on, että 280 merkissä joutuu julistamaan eikä voi perustella.

Moni ilmoitti pettyneensä siihen, että olen luiskahtanut salaliittoteorioiden puolelle. Niinpä kerron, mitä ajattelen Suomen vaarasta suistua Unkarin tielle ja masentavasta poliittisesta tilanteesta yleensä.

Twiitissäni esitetty kaava on toistunut moneen kertaan muun muassa Saksassa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Pahoin pelkään, että näin käy myös Trumpin USA:ssa.

En kuitenkaan usko, että kyse on tietoisesta suunnitelmasta. Voi olla, että jotkut höyrypäät ovat tällaisia suunnitelmia piirustelleet, mutta ei heillä ole valtaa niitä toteuttaa. Trump on kyllä suunnitellut. Kehitys johtuu yksinkertaisista lainalaisuuksista.

Yksinkertaisten sanottuna pääoma tekee liiton anti-intellektuaalisen, yleensä matalasti koulutetuilta kannatuksensa saaneiden kanssa, eurooppalaisen terminologian mukaan äärioikeiston kanssa, mutta sanotaan heitä nyt vaikka kansalliskonservatiiveiksi, koska sitä nimitystä he Suomessa itse itsestään käyttävät. Jatka lukemista ”Suomen luisuminen kohti Unkarin tietä”

Keksi kelvollinen sana ”oikeistopopulismille”

Kirjoitukseni ”populismin pelko korvaa kommunismin pelon herätti oikeutetun keskustelun sanan populismi käytöstä. Eikö Paavo Arhinmäkikin ole populisti (on, todellakin)? Myönnän, että termi on epätarkka.

Kyse on siis ilmiöstä, jonka seurauksena on ollut Brexit, Trump, Le Penin nousu, Itävallan Vapauspuolue ja se osa perussuomalaisista, joka ei ole palannut demareihin tai kohta palaa. Moni niputtaa tähän vielä Putinin.

Ulkomaisissa lähteissä tämä on niin helppoa. Poliittisesti puhutaan äärioikeistosta ja vähän tieteellisemmässä tekstissä taantumuksellisista (reactionary) , sillä eiväthän brexitin puolesta pelkästään äärikoikeistolaiset äänestäneet, mutta historian kulkua he halusivat kuitenkin tuupata taaksepäin. Suomessa taantumus -sanan konnotaatio on kyllä kovin kielteinen.

Sitäkään ei tietenkään saa sanoa, että historia toistaa itseään. Nämä liikkeet ovat kovin tuttuja 30-luvulta ja peronismin muodossa vielä 50-luvultakin.

Tähän ilmiöön ryvästyy eliitin vastustus ja synkkä arvokonservastismi ja usein kaiken uuden vieroksunta ja vahva kansallismielisyys.

Sanat taantumuksellinen ja äärioikeisto pahoittaisivat kovin monen mieltä, mutta keksiikö joku parempaa?

Oikeistopopulisti?