Kaksi naista keskusteli niin kovaäänisesti ratikassa, etten voinut olla kuulematta. Toinen kysyi toiselta, oletko jo käyttänyt tämän kuukauden sairauspäivärahat. Yhden käytin viime perjantaina, loput kaksi ajattelin käyttää ensi viikon maanantaina ja tiistaina.
Keskustelu ensimmäisen sairauspäivärahan palkattomuudesta on kummallista. Todella typerä on hallituspuolueiden esitys, ettei tässä oikeasti ole kysymys mistään, koska melkein kaikilla työehtosopimus takaa palkan myös ensimmäiseltä sairauspäivärahalta. Miksi se sitten tehdään ja erityisesti, miksi se tehdään kohdistetusti niille huono-osaisille, joilla ei ole työehtosopimusta suojanaan?
Asia ei ole esillä ensimäistä kertaa. Tästä on keskusteltu monesti aiemminkin ja Ruotsissa esimerkiksi ensimmäinen sairauspäiväraha on palkaton. Ennen kehdattiin sanoa julkisesti, mistä kenkä puristaa. Nyt ollaan niin hienotunteisia, ettei asiasta pystytä puhumaan ymmärrettävästi.
Ongelmana on joidenkin huono moraali saikuttamisessa. Tämä on helppo todeta tilastollisesti ensimmäisten sairauspäivien viikonpäiväjakaumasta. Monella kyse on maanantaista, koska viikonlopun juhlinta meni pitkäksi ja joidenkin on taas ehdittävä lähtemään kesämökille ennen viikonloppuruuhkaa.
Yllättäviä epidemioita tuottaa metsästyskauden alkaminen tai suomalaisten urheilusankareiden kamppailu kullasta ja kunniasta olympialaisissa.
Sitten on niitä, joiden työmoraali vain on heikko. Jostakin lehdestä luin haastattelun naapuruussuhteista. Mieleen painui haastatellun lausahdus, että naapuri oli sanonut hänelle pihalla niin ikävästi, että hän päätti pitää muutaman päivän saikkua.
Jos vain huonosta moraalista olisi kyse, hallituksen esitys olisi perusteltu. Toiset kuitenkin oikeasti sairastelevat paljon.
Työntekijät maksavat
Isossa kuvassa paljon saikulla olevien kulut kaatuvat työtovereiden päälle. Joissakin ammateissa he joutuvat tosiasiassa tekemään poissa olevien työt, mutta kaikilla työpaikoilla saikut ovat työhön liittyvä kustannus samaan tapaan kuin vaikka työttömyysvakuutusmaksu. Muodollisesti työnantajan kustannus, mutta tosiasiassa johtaa alempiin palkkoihin. Ei siis isossa kuvassa työnantajien vaan työntekijöiden ongelma. Niinpä esitys olisi voinut tulla myös henkilökunnalta, jos siihen olisi liitetty vastaava palkan korotus.
Kelan maksettavaksi?
Mikrotasolla tilanne on toinen. Suurissa yrityksissä lusmuja on tasaisesti, mutta pienyritysten kohdalla ongelma on tuurista kiinni. Ikävä juttu, jos omalle kohdalle osunut paljon sairastelevia. Tämä pakottaa tarkkuuteen rekrytointivaiheessa ja lisää työsyrjintää.
Alunperin lapsilisä oli työnantajalle asetettu velvollisuus maksaa suurempaa palkkaa niille, joilla oli lapsia. Siitä nimi lapsilisä. Tästä jouduttiin luopumaan pian, koska kaikkien yllätykseksi kuusilapsisen perheen isän oli vaikea päästä töihin. Niinpä rahat lapsilisiin päätettiin kerätä kaikilta työnantajilta ja tehdä siitä Kela-etuus.
Voisiko näin tehdä myös sairauspäivärahojen osalta? Nyt Kela alkaa maksaa, kun sairaus on kestänyt yli kymmenen päivää, mutta se ei auta, jos joku on vuoden aikana sairaana puolet työajasta mutta kaikki jaksot ovat lyhyitä.
Olisiko ratkaisu siirtää kaikki sairauspäivärahat Kelan maksettavaksi? Ei olisi, koska sen jälkeen pitäisi tarkkailla työnantajien moraalia. Kun firmalla menee huonosti, vaihtoehtona on, että henkilökunta lomautetaan tai henkilökunta menee Kelan piikkiin saikulle. Arvatkaa, kumman henkilökunta valitsee.
Kaikille vakiomäärä sairauspäiviä?
Palataanpa tuohon ratikkakeskusteluun. Sen voi tulkita osoitukseksi huonosta saikkumoraalista, mutta sen voi tulkita myös oivaltavaksi ratkaisuksi tähän ongelmaan.
Näiden naisten työpaikalla on tosiasiassa lyhennetty työaikaa, mutta samalla kolme sairauspäivärahaa kuukaudessa on omalla vastuulla, koska ne ovat pois vapaapäivistä. En tietenkään voinut mennä kysymään, mitä heidän työpaikallaan tapahtuu, jos on jo ehtinyt käyttää kuukauden sairauspäivärahat lomailuun ja sitten sairastuukin oikeasti.
Pitäisi näkyä palkassa
Siirtämällä ensimmäinen sairauspäiväraha palkattomaksi, hallitus siirtää työnantajan kustannuksia työntekijöille. En tiedä, paljonko alkavia sairausjaksoja vuosittain on, mutta arvioisin kustannussiirron olevan noin prosentti palkasta. Jos tämä esitys menee läpi, tulevissa TES-neuvotteluissa pöydällä on joko ensimmäisen sairauspäivärahan pysyminen palkallisena tai prosentti lisää liksaa. En ole varma, miten henkilökunta valitsisi, sillä nämä huvikseen saikuttajat risovat myös työtovereitaan.
Valtiolle tämä ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus hallituksen esittämässä muodossa tietysti tulee kalliiksi, koska jos ei palkkaa, ei veroa ja se menee siis marginaaliveron, ei keskimääräisen veron mukaan. Valtio pääsee omilleen, jos asia kompensoidaan palkkaa korottamalla,.
Olisiko tämä tarkoitettu peruttavaksi?
Luulen kuitenkin, ettei hallitus ole tehnyt tätä esitystä tosissaan, vaan se on tarkoitettu täkyksi neuvotteluihin. Tästä voidaan luopua jos…
Vaikka ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuden taakse voidaan esittää perusteluja, ne ovat heikommat kuin olivat parikymmentä vuotta sitten.
Krapulapäivien painoarvo on heikentynyt, koska työelämä on raitistunut, sillä juopot on jo siirretty kortistoon. Suomalaisten urheilumenestys ei enää vedä television ääreen ja metsästyskauden alku on Kepulandian ongelma.
Tarttuvien tautien ongelma taas on kasvanut. Ei ole hyvä sairaana tulla töihin muita tartuttamaan. Aika paljon tämä periaate olisi aikanaan edistänyt koronan leviämistä ja kyllä se yhä edistää influenssan leviämistä. Ongelmana on myös joidenkin liian hyvä työmoraali. Kun burnout yleistyy ja muodostuu yhä kalliimmaksi ongelmaksi, ei ole pelkästään paha asia, jos joillakin on ikävä tapa jäädä kotiin aina kun vähän stressaa, tai naapuri sanoo pahasti.
Olen vähän pettynyt miksi jätit moraalikadon toisen puolen pohtimatta.
Ihmisiä päätyy saikulle myös työtapaturmien ja kuormittavan työn vuoksi. Jos ajatellaan niin päin, että kaikki sairauspäivät sälytetään työntekijöille, joko yksilötasolla tai kollektiivisesti, niin tämähän luo kannusteen työnantajalle OLLA HUOLEHTIMATTA työturvallisuudesta ja työn kuormituksesta. Miksi panostaa aikaa ja rahaa työturvallisuudesta huolehtimiseen, jos se on työntekijän oma ongelma jos sattuu jotain?
”No mutta eihän näin voi käydä, työnantaja haluaa huolehtia työturvallisuudesta välttääkseen poissaolot jotta työt tulevat tehtyä!” Ja siksi vaatikiin, että ensimmäinen flunssapäivä on palkaton, jotta ihmiset tulevat flunssassa töihin tartuttamaan muut. Niinpä.
Mutta tähänkin moraalikadon ongelmaan löytyy myös liberaali ratkaisu – määrätään työtapaturmista sakkoja turmasta kärsineelle. Ei tämä ole edes mitenkään outoa, Poliisiltakin saat sakot jos ajat auton suoralla tiellä metsään ja joudut sairaalaan, Poliisihan jakelee sakkoja jo lumipenkkaan ajamisesta jos saa siitä kiinni. Näin saadaan työntekijät motivoitua välttämään työtapaturmia itsenäisesti. Saman voisi sitten myös laajentaa koskemaan flunssia ja sairastumisia, ihmiset alkaisivat sitten itse välttelemään sairastumista! Tämähän on samaa luokkaa, kuin kaiteiden laittaminen keskelle julkisia penkkejä, etteivät kodittomat voi nukkua niissä. Voimme aina sakottaa tai kieltää (tai verottaa) asioita joita emme halua, silloin ne loppuvat. Perin yksinkertaista, eikö? Harmi vain, että tälläiset ’ylevät’ tavoitteet sitten lopulta muuttuvat köyhien ja huono-osaisten regressiiviseksi verottamiseksi. Tähän oikeastaan tiivistyy samalla liberaalien ja liberalismin pohjaton kylmyys ja ihmisvihamielisyys, koska monia asioita perustellaan jo juuri tällä logiikalla mitä kuvasin tässä, usein meritokratian paremman väen eduksi.
Jos työntekijä on poissa työpaikalta, hänelle maksetaan tapaturmapäivärahaa, ei palkkaa sairausajalta. Se tosin näyttää työntekijästä poissaolon ensimmäiset neljä viikkoa samalta. Maksaja on kuitenkin eri taho eli vain ensimmäiset kolme päivää työnantaja (sairausajan palkassa työnantaja maksaa yhdeksän päivää) ja sen jälkeen työtapaturmavakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö.
Sairausajan palkan lakimuutoksesta ei ole vielä julkisia luonnoksia, mutta vaikea uskoa, että ensimmäisen poissaolopäivän palkattomuus tulisi koskemaan myös tapaturmapäivärahaa.
Vilkaisin uutisointia viime kesän hallitusneuvotteluista. Näytti olevan, että työstä johtuvaa sairautta ei tämä ensimmäisen päivän palkattomuus koske.
Mielestäni kaikki (sairas)lomapäivat saa käytää, tai jättää käyttämättä.
Arvaan, että monen mielestä kaikki sairaslomapäivat pitää käyttää, koskapa ne päivät on taistelulla saatu. Tai koska tyhmä ei saa olla.
Kannattaa huomioida sellainen pikku juttu, että työnantaja on velvoitettu ottamaan vakuutus työtapaturmien varalle ja jokaisen työtapaturman jälkeen tämä vakuutusmaksu nousee merkittävästi. Lisäksi monet asiakkaat vaativat tietyt panostukset työturvallisuuteen, että voisivat edes harkita kyseisen yrityksen tarjousta kilpailutuksissa.
Amerikassa on varsin yleinen tapa, että työnantaja antaa jonkun vaikka 5 päivän palkallisen sairaslomakiintiön. Jos pysyy terveenä, voi pitää ylimääräisen lomaviikon tai muutaman pidemmän viikonlopun. Avoimesti voi myöntää pitävänsä sairaslomaa vaikka on terve. Jos sairastaa yli työnantajan kiintiön, ne ovat palkattomia päiviä. Ymmärtääkseni monet ovat tähän järjestelyyn oikein tyytyväisiä.
Minusta Osmolla on outo ajatus ensimmäisen sairauspäivän kustannusten ”maksajasta”. Minusta tuo maksaja ei ole työkaverit eikä työnantaja. Maksajana olemme me kuluttajat.
Muutenkin olen sitä mieltä, että on järjetöntä, että henkilö, jonka palkka on 10000 eur/kk niin hänen sairautensa arvo yhtiölle on viisinkertainen 2000 eur/kk ansaitsevaan työntekijään verrattuna.
Minusta on itseasiassa noloa, kun isopalkkaiset ay pomot naama virneessä myhäilivät lakkokansan joukossa, kuinka pienpalkkaisetkin on saatu puolustamaan heidän sairauspäivänsä palkan oikeudenmukaisuutta.
Ehkä se ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus vähentäisi hieman satunnaisia sairauspoissaoloja osassa työpaikkoja – siis siellä missä esiintyy tuollaista minulle outoa toimintakulttuuria – mutta toisaalta tartuntatautien sairausaallot syvenisivät kaikilla ei-etätyö työpaikoilla kun töissä notkutaan entistä sairaampina (alhaisella työteholla, muiden silloinkin joutuessa paikkaamaan). Ne tilanteet, kun ei ole kertakaikkiaan ketään työkuntoista, ovat hankalampia kuin ne, joissa joku yksittäinen puuttuu joukosta.
Mielenpahoittamissairastelu on Suomessa maan tapa. Ei ole harvinaista lukea poliitikosta, korkeasta virkamiehestä tai muusta julkkiksesta, joka mokailtuaan jää sairauslomalle. En ole kertaakaan lukenut uutisjuttua, jossa olisi ihmetelty tätä. Suomessa vaikuttaa siis täysin normaalilta ja hyväksyttävältä jäädä töistä pois, jos on mokannut ja kokee siitä ahdistusta ja stressiä.
Tai sitten on sairastuttu viikonloppuna, jolloin ensimmäinen sairaslomapäivä on maanantai. On siis täysin odotettavaa että maanantaina on työpaikan näkökulmasta isompi määrä ensimmäisiä sairaspäiviä.
Mutta vaikea ottaa dataan sen enempää kantaa jos sitä ei ole saatavilla. Mistä löydän tiedon ensimmäisten sairaslomapäivien jakaumasta viikonpäivittäin?
Referoin keskustelua, jota käytiin kauan sitten,. Se oli silloin. Tietysti jakauman analyysissa otetaan huomioon, että viikonlopussa on aikaa hankkia tauti.
Yleisin sairauslomapäivä on keskiviikko.
Maanantaisaikuttaminen on kyllä pelkkä urbaanilegenda, sillä maanantaisin on todellisuudessa arkipäivistä vähiten sairauspoissaoloja .
https://tyoelamatieto.fi/fi/aineistot/lyhyet-sairauspoissaolot-eri-aloilla
Voisin melkein lyödä vetoa, että sairauspoissaolot tulevat vaan pitenemään jos ensimmäisestä sairauspäivästä tehdään palkaton ja kaiken lisäksi se käy kalliiksi koko yhteiskunnalle. Sitä 10% prosentia työntekijöistä jotka työskentelevät sopimuksettomilla aloilla eivät edes työehtosopimukset auta. Jos sitten sairastuu, niin eihän sitä kannata yrittääkään töihin nopeasti, vaan varmistaa että töihin palatessa on varmasti kunnossa, ettei vaan joudu heti uudelle palkattomalle sairaslomapäivälle.
”Lääkärit tyrmäävät urbaanilegendan: ”Terassipoissaolot” töistä eivät lisäänny kesähelteillä – ”Sairauslomatodistus on työpaikan kalleimpia papereita”
Sen sijaan lääkärin vastaanotolla kirjoitettu sairausloma saattaa olla tarpeettoman pitkä.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201807222201086580”
Jos näitä kaikkia hallituksen leikkausehdotuksia laitetaan jonoon haitallisimmasta vähiten haitallisiin, niin tämä ensimmäisen saisraslomapäivän palkattomuus on vähiten haitallinen uudistus ja työttömyysturvan porrastus haitallisin.
Ei sairastaminen nytkään ole palkallista. Jotkut työnantajat vaativat että tekee sisään tunnit jotka joutuu olemaan poissa töistä lääkärissä käynnin vuoksi. Eli jos olet vaikka 4 tuntia poissa töistä jonkun lääkärikäynnin takia ja palaat töihin vielä ”terveenä” niin ne tunnit leikataan palkasta tai joudut tekemään sisään. Jos sensijaan lääkäri toteaa niin sairaaksi että ei voi palata töihin samana päivänä ja hän kirjoittaa sairastodistuksen niin saa palkallista sairaslomaa. Eli nytkin syrjitään niitä joilla on jokin sellainen syndrooma että joutuu säännöllisesti käymäään läääkärillä tarkistamaan että ”on terve” niin niistä käynneistä ei saa vapaata. Ja nyt en tarkoita mitään kauneushoitoja.
Jos johonkin kompromissiin pitää päästä niin ehdotan että 1. sairauspäivä olisi palkaton mutta tapaturmasta johtuva sairaspoissaolo palkallinen, eli työnantajan lakisääteinen vakuutus maksaa palkan. (niin se taitaa nytkin mennä).
Nuo muut leikkaukset sosiaali- ja työttömyysturvaan ovat nimittäin monta kertaluokkaa pahempia.
Tässä unohdetaan työt, joissa työntekijä altistuu taudinaiheuttajille juuri työpaikalla (opettajat, lastenhoitajat, lastentarhaopettajat, sairaanhoitajat, kaupan kassat jne.), ja joissa työtä ei voi tehdä etänä sairastuessakaan . Tällöin sairaspoissaolojen kuuluukin olla ensimmäistä päivää myöten työnantajan vastuulla.
Infektioita saadaan muutenkin työpaikoillakin.
Mistä tilastosta katsot sairauspäivien viikonpäiväjakaumaa? Työterveyslaitoksen graafissa eniten poissaoloja ke-to-pe, ei maanantai:
https://www.tyoelamatieto.fi/fi/aineistot/lyhyet-sairauspoissaolot-eri-aloilla
Kun SDP, työväenpuole, pääsee valtaan, tämä muutetaan siten, että sairaspäiviltä saa palkan, mutta ne työntekijät jotka eivät ole olleet saikulla saavat ylimääräisen bonuksen. Palkat ehkä laskevat/ palkkojen nousu hidastuu sen Osmon arvioiman prosentin verran, mutta onpahan oikeudenmukaisempaa.
Joitakin pohdintoja:
-Etätyö mahdollistaa monille lievästi sairaana työskentelyn, ja sairaana myös työskennellään. Etätöissä voi myös esittää työntekoa, jos on niin sairas ettei oikeasti jaksa tehdä töitä, muttei halua menettää palkkaa. Sairasajan palkan maksamatta jättäminen ei varmaan olisi kovin monen työnantajan käytäntö.
-Jos työntekijä ei saa palkkaa sairaspäivältä, ei hän myöskään varasta työnantajaltaan ottaessaan saikkupäivän omiin vapaa-ajan tarkoituksiinsa. Voiko henkinen kynnys käyttää sairaslomaa palkattomien vapaiden tapaan omalla luvalla kasvaa?
Hyviä huomioita Soininvaaralta.
Itse näen, että raitiovaunussa kohdatut ”saikuttajat” ovat puhuttua paljon vähäisempi ilmiö. Etenkin valko- ja sinikaulustyössä, jossa työntekijän vastuulla on projektimaisia työsuoritteita. Tehtävä on, olipa saikulla tai ei.
Näen tässä hallituksen heikennyksessä kaksi isoa ongelmaa.
1. Terveelle ihmiselle on tyypillistä sairastaa yksi flunssa syksyllä ja toinen keväällä. Näistä syntyy muutama sairaspoissaolopv vuodessa. Nyt monet palaavat töihin, kun vointi sallii työn tekemisen. Karenssimallissa töihin palataan, kun ollaan täysin terveitä. Kannattaa siis mennä toteamaan tth:on, että on se kurkku vieläkin vähän kipeä, ja olla 2pv:n sijaan koko viikko poissa. Jos työpaikalla sairaspoissaolojen moodi on muutama päivä vuodessa, saattaa arvo tuplaantua.
2. Tietyissä työtehtävissä (esim. sote-ala, päiväkodit ja fyysisesti tehtävä asiakaspalvelutyö) ollaan kontaktissa flunssaisten ihmisten kanssa ja sairastutaan helpommin mutta töitä ei oikein saisi tehdä kipeänä. Näiden alojen palkkataso ja sitämyöten vetovoima laskee entisestään, vaikkei ehkä saisi.
Moraalikadon ongelmaa on vaikea ratkoa pelkästään teknisin (lait, sopimukset) keinoin. Vaikea on myöskin pysäyttää nykyistä kehitystä, mikä johtaa lisääntyvään moraalikatoon.
Kato on hyvinvointiyhteiskunnan oire. Toimeentulo on turvattu liian pitkälle , vaikka jää pois töistä. Toisaalta on ryhmiä, jotka eivät käy töissä lainkaan , vaikka siihen ei ole olemassa pakottavaa syytä. Herää ajatus, miksi raataa, kun muut punkkaavat kotona.
Yhteiskunnassamme on myös ideaali täydellisestä yksilön vapaudesta ilman mitään yhteisen vastuun velvoitetta. Hengellisyyden rapautuminen , maallistuminen, on myös aiheuttanut yhteisen vastuun ja lähimmäisen auttamisen katoa.
Hyvinvointiyhteiskunta koetaan niin kattavaksi, että voidaan panostaa vain omaan hyvinvointiin.
Tämä referoimasi ratikkakeskustelu taitaa kiertää eri muodoissa maata (urbaani vai kenties ruraali myytti?), kuultu myös Savonlinnan Prisman parkkipaikalla.
Olen tämän keskustelun itse kuullut. Siitä on kauan, koska olivat ratikan rahastajia, eikä niitä enää ole.
Saikuttamisesta samaa mieltä. Mutta 0tetaanpa toinen tabu. Liukuvat työajat. Ja ns. sisäänkirjautumiset. Esimerkki: kaupungin virkamies B tulee virastoonsa. Kirjautuu töihin tulleeksi. Mutta aloittaa varsinaiset työt reilusti myöhemmin tai kun huvittaa. Tai kaupungin virkamies Y joka ilmoittaa puhelinkeskukseen että ”kokouksessa klo 12- 14.30.” Kun hänet lopulta tavoittaa ja kysyy, missä kokouksessa olit, ei sano. Ei sano koska mitään kokousta ei ole ollutkaan.
Ja nämä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Tämä x tuhannet virkamiehet x kymmenet viikot x kymmenet vuodet.
Ensimmäinen sairauslomapäivä kalpenee tämän tehottomuuden rinnalla, tehottomuuden jonka myös veronmaksaja kustantaa H:n kaupungin kokoisessa organisaatiossa miljoonilla.
Soitinpa kerran tämän H:n kaupungin puhelinkeskukseen. Pyysin yhdistämään puhelimeen virkamiestä Ö, ns. suunnittelijaa.
Keskus sanoi ettei näe onko töissä.
Sanoin että yhdistä hänen kollegalleen, kenelle tahansa niistä, tuntevat kyllä kai toisensa.
Keskus: heitä on noin kolmekymmentä (siis tässä yhdessä toimialavirastossa).
Minä: yhdistä kelle vaan.
Keskus: emme ole tietoisia heidän työajoistaan emmekä työnkuvistaan.
Luuletko että yksityisillä ei ole liukumia tai kokouksia? Voin syvän kokemuksen rintaäänellä sano että molempia on ja paljon. Aloitin itse eilen työpäivän kun heräilin n klo 11. Iltapäivällä kirjasin itseni ulos ja kävin saunassa, jonka jälkeen tein vielä pari tuntia. Mielestäni tehokkaampaa kuin herätä väsyneenä ja istua väkisin 8h putkeen näyttöä tuijottaen.
Outo kirjoitus, miksi liukumat tai kokoukset olisivat tehokkaan työnteon este?
Sairausloman palkattomuus kohtelee eri työntekijöitä hyvin eriarvoisesti. Jotkut voivat siirtyä etätöihin jos ovat sairaana, joillakin työnteko on suorastaan kiellettyä sairaana kuten elintarvike- ja kuljetusaloilla.
Eriarvoisuuden lisääminen kaikin tavoin on laitaoikeistohallituksen tavoite.
Ode: ”Muodollisesti työnantajan kustannus, mutta tosiasiassa johtaa alempiin palkkoihin.”
Unohdit markkinatalouden?
Ei palkkaa makseta kustannusten mukaan, vaan sen, että saadaan halvimmalla tavalla työt tehtyä.
Pienemmät kulut menee helpommin työnantajan taskuun kuin työntekijän.