Työmarkkinajumi 3: Paikallinen sopiminen tekstikysymyksistä

En ollut kovin innos­tunut paikallis­es­ta sopimis­es­ta palkko­jen osalta, mut­ta tek­stikysymyk­sis­sä paikallisel­la sopimisel­la voi paran­taa asioi­ta molem­pi­en osa­puolten kannal­ta jopa merkittävästi.

Kun kaukana Helsingis­sä päätetään työ­paikan yksi­tyisko­hdista, ei voi­da tietenkään tietää, mitä mis­säkin todel­la tarvi­taan. Val­takun­nalli­nen sopimus tar­joaa parhaas­sa tapauk­ses­sa lähtöko­hdan neu­vot­teluille, jois­sa palka­nsaa­jat luop­u­vat jois­takin itselleen jok­seenkin hyödyt­tömistä oikeuk­sista, jot­ka tule­vat työ­nan­ta­jal­la kalli­ik­si ja saa­vat oikeuk­sia, joista todel­la hyö­tyvät, mut­ta jot­ka eivät mak­sa työ­nan­ta­jalle paljonkaan. Turhan, mut­ta työ­nan­ta­jan kannal­ta kalli­in tek­stiko­hdan voi myös myy­dä pois pien­tä palkanko­ro­tus­ta vastaan.

Tässä molem­mat voit­ta­vat. Talousti­eteen ter­mein pyritään kohti Pareto-optimia.

Nyt kiis­tel­lään siitä, saa­vatko myös jär­jestäy­tymät­tömät työ­nan­ta­jat ja työn­tek­i­jät poike­ta kohti Pare­to-opti­mia sopimuk­ses­ta. Sen luulisin ole­van enem­män perustel­tua, sil­lä eiväthän he  ole voineet vaikut­taa sopimuk­seen edes teo­ri­as­sa, kos­ka ovat jär­jestäy­tymät­tömiä. Se, että tämä halu­taan estää, on help­po tulki­ta pahan­tah­tois­es­ti niin, että viemäl­lä tämä etu jär­jestäy­tymät­tömiltä työn­tek­i­jöiltä ja yri­tyk­siltä halu­taan pakot­taa yri­tys liit­tymään työ­nan­ta­jali­it­toon. Tämä on palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen etu­jen mukaista, kos­ka työe­htosopimuk­sen yleis­si­tovu­us vaaran­tuu, jos liian moni yri­tys jää työ­nan­ta­jali­iton ulkop­uolelle. Sinän­sähän on outo vaa­timus palka­nsaa­jil­ta vaa­tia, että yri­tys kuu­luu hei­dän vastapuolen­sa leiriin.

Palka­nsaa­jali­itoille kyn­nyskysymys on, että paikallisen sopimuk­sen tekee liit­toon kuu­lu­va päälu­ot­ta­mus­mies. Tämän vai­h­toe­hdok­si on esitet­ty aja­tus, että henkilöko­h­ta voisi vali­ta edus­ta­jansa kesku­ud­estaan, jol­loin val­in­ta voisi kohdis­tua myös liit­toon kuu­lumat­tomaan ja kaik­ki saisi­vat olla tekemässä val­in­taa. Tähän on viime viikkoina vas­tat­tu muu­ta­maan ker­taan, että olisi epistä, jos kymme­nen hen­gen työ­paikalla kuusi liit­toon kuu­luma­ton­ta voisi­vat päät­tää myös neljän liit­toon kuu­lu­van puoles­ta. Siinä ei ilmeis­es­ti olisi mitään epistä, jos nuo neljä päät­täi­sivät kuu­den puolesta.

On palka­nsaa­ja­jär­jestöil­lä tässä kuitenkin point­ti. Se point­ti on eri­tyisen vah­va kasvukeskusten ulkop­uolel­la, jos­sa työn­tek­i­jät ovat riip­pu­vaisia yhdestä työ­nan­ta­jas­ta. Kun työn­tek­i­jöi­den neu­vot­telu­ase­ma on heikko, he tarvit­se­vat päälu­ot­ta­mus­miehen ja tämän takana seiso­van ammat­tili­iton tukea. Onhan meil­lä turvavyöpakkokin.

Tilanne on kasvukeskuk­sis­sa aivan toinen. Jos Helsingis­sä kaup­pias kohtelisi myyjiä huonos­ti, näi­den olisi help­po hakeu­tua töi­hin toiseen kaup­paan. Tämä antaa paljon parem­man turvan.

Tiedän paljon pieniä yri­tyk­siä, jot­ka eivät halua liit­tyä työ­nan­ta­jali­it­toon. Sen jäl­keen, kun EK kaap­pasi palve­lu­työ­nan­ta­jat itselleen, moni palvelu­alal­la toimi­va pienyri­tys kat­soo, että EK toimii suuren teol­lisu­ustyri­tys­ten puoles­ta heitä vas­taan. Niin kuin se toimii tässä päälu­ot­ta­muskysymyk­sessäkin, tosin palka­nsaa­ja­jär­jestö­jen selän taakse piiloon men­neenä. Sik­si moni on liit­tynyt Suomen yrit­täji­in, jota taas ei kelpu­ute­ta neu­vot­tele­maan työe­htosopimuk­sista, eri­tyis­es­ti, kos­ka EK ei sitä halua.

Ongel­ma on tietysti myös siinä, etteivät työ­suo­je­lu­tarkas­ta­jat val­vo työolo­jen lain­mukaisu­ut­ta – tai valvo­vat niin paljon kuin pystyvät, mut­ta voimavaro­ja ei oikein ole. Päälu­ot­ta­mus­miehet toimi­vat tässä taval­laan val­tion puut­tei­ta paikkaamassa.

 

9 vastausta artikkeliin “Työmarkkinajumi 3: Paikallinen sopiminen tekstikysymyksistä”

  1. Tämä kir­joi­tus alle­vi­ivaa hyvin isoim­mat erot yhteiskun­nal­lises­sa ajat­telus­sa jot­ka min­ul­la on suh­teessa Soininvaaraan.

    Kir­joi­tus perus­tuu ajatuk­seen että työehto/palkkaneuvottelut työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan välil­lä ovat jotenkin val­ta-asetel­mal­taan tas­apain­oiset kah­den tasaver­taisen neu­vot­telukump­panin välil­lä. Tämä ei kuitenkaan vas­taa todel­lisu­ut­ta. Tässä muu­tamia nopei­ta point­te­ja aiheesta.

    * Nor­maali työn­tek­i­jä neu­vot­telee onnis­tuneesti työ­paikas­ta ehkä ker­ran 1–10v aikana, rekry­toi­jat ovat koulut­tau­tuneet siihen ja tekevät sitä päivä­työk­seen vuodes­ta toiseen. Tämä on kuin laitet­taisi­in nyrkkeilyke­hään ammat­tinyrkkeil­i­jä ja kadul­ta sat­tuman­varais­es­ti revit­ty henkilö.

    * Toisel­la puolel­la neu­vot­telupöytää on yksi ihmi­nen, jol­la lähtöko­htais­es­ti on vähän infor­maa­tio­ta esimerkik­si siitä mitä muut fir­maan hake­vat työn­hak­i­jat, tai työn­tek­i­jät yri­tyk­sessä tai alal­la yleis­es­ti tien­aa­vat tai mil­lä työe­hdoil­la he tekevät töitä. Toisel­la puolel­la neu­vot­telupöytää on yri­tys, mah­dol­lis­es­ti miljoonien liike­vai­h­toa pyörit­tävä jos­sa neu­vot­tele­mas­sa on yksi tai use­ampi ihmi­nen jol­la on kaik­ki tieto yri­tys­ten muiden työn­tek­i­jöi­den eduista ja palkoista, sekä myös kaik­ista muista hak­i­joista joil­la he kil­pail­e­vat mui­ta hak­i­joi­ta vas­taan. Talousti­eteessä tätä markki­nahäir­iötä kuvataan ter­mil­lä epäsym­metri­nen informaatio.

    * Puo­let ihmi­sistä on älykkyy­deltään alle medi­aanin. Lähtöko­htais­es­ti työn­hak­i­ja on vähem­män älykäs kuin rekrytoija.

    * Työ­markki­nat ovat jo pitkään olleet tilanteessa mis­sä avoimia työ­paikko­ja on merkit­tävästi vähem­män kuin työn­hak­i­joi­ta. Yksinker­taisi­inkin suorit­ta­van työn työ­paikkoi­hin hakee sato­ja ihmisiä töi­hin. Työn­tek­i­jöi­den etu­lyön­ti­ase­maa nähti­in työ­markki­noil­la lähin­nä sota-aikoina jol­loin työn­tek­i­jöistä oli huu­tavaa pulaa useil­la aloil­la, ja palkat läh­tivätkin rivakkaan nousu­un. Aja­tus että Helsingis­sä ei voi olla huono­ja työolo­ja tai palkko­ja kos­ka työn­tek­i­jät meni­sivät vain muualle töi­hin ei vas­taa todel­lisu­ut­ta. Medi­as­sa on usei­ta tapauk­sia käsitel­ty, ja niitä löy­ty­isi prekari­aatin työ­paikoista niin paljon lisää kuin media vain kehtaa/haluaa kaivel­la. Tässä yksi joka tuli mieleen, sijoit­tuu Helsinki­in: https://yle.fi/a/3–12257339

    * Edel­lä maini­tu­ista syistä val­ta-asetel­ma on hyvin epä­tas­apain­oinen, työn­hak­i­ja on neu­vot­teluis­sa lähtöko­htais­es­ti paljon heikom­mas­sa ase­mas­sa kuin työ­nan­ta­ja ellei työn­hak­i­ja satu ole­maan jokin erikoisosaa­ja alal­la jos­sa on ihan oikeasti työvoima­pu­la jol­loin työ­nan­ta­jan on pakko houkutel­la työn­hak­i­joi­ta kun­nol­lisil­la eduil­la ja palkoilla.

    Edel­lä maini­tut pointit aset­ta­vat kir­joituk­sen lähin­nä teo­reet­tisek­si pohdin­naksi, jol­la on vain vähän tekemistä todel­lisen tilanteen kanssa. Tarvi­taan myös val­ta-ana­lyysia. Soin­in­vaaran kun­ni­ak­si sanon kuitenkin, että hän hyvin tun­nistaa ongel­man ole­mas­saolon pienem­mil­lä paikkakun­nil­la jos­sa maini­tut ongel­mat ovatkin tosi­aan isom­mat mitä kasvukeskuksissa.

    1. Kil­go­re: “Työ­markki­nat ovat jo pitkään olleet tilanteessa mis­sä avoimia työ­paikko­ja on merkit­tävästi vähem­män kuin työnhakijoita.”

      Jos (työn) tar­jon­ta ylit­tää selvästi kysyn­nän, niin sil­loin (työn) hin­ta lie­nee liian korkea. Täl­löin liit­to­jen tavoite korkeista palkoista pitää yllä työt­tömyyt­tä ja tekee Suomes­ta keskimäärin köy­hem­män, vaik­ka ne, jot­ka työelämässä onnis­tu­vat pysymään, siitä hyötyvätkin.

  2. Entä jos työt on muut­tuneet täysin? Oma yri­tyk­seni nou­dat­taa tes­siä ja juuri kukaan ei kuu­lu liit­toon kun ne duu­nit ei ole enää sen liiton töitä vaan enem­mänkin asiantun­ti­ja­hom­mia ruudun ääressä 

    Tes­sit voi van­hen­tua pahasti. Per­in­teiset duu­nit on muut­tuneet tietotyöksi

  3. Olin aikanaan TES-neu­vot­teluis­sa mukana eräil­lä ylem­pi­en toim­i­henkilöi­den aloil­la. Työ­nan­ta­jat vas­tus­ti­vat jyrkästi matkus­tamiseen käyte­tyn ajan kor­vaus­ta. Jos tek­stikysymyk­set päätet­täisi­in yri­tysko­htais­es­ti, eivät täl­laisen alan työn­tek­i­jät saisi matkus­tamiseen käytet­tyä aikaa kor­vauk­sen piiri­in mil­lään: jos mei­dän fir­mas­sa niitä alet­taisi­in kor­va­ta, kil­pail­i­ja joka niitä ei mak­sa saisi liikaa kil­pailue­t­ua. Tästä syys­tä tek­stikysymyk­siäkin on syytä tehdä yleis­si­tov­ina. Kun ne koske­vat kaikkia, ne on työ­nan­ta­jan helpom­pi maksaa.

    Toki tilanne on toinen ulko­maisen kil­pail­i­jan kohdal­la, mut­ta ylem­pi­en toim­i­henkilöi­den palkat yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la nyt ovat Suomes­sa muutenkin huonom­mat kuin län­ti­sis­sä kilpailijamaissa.

    1. Olen ollut use­assa työ­paikas­sa, jos­sa on tesis­sä kir­jaus, että matkaan käytet­tyä aikaa ei huomioi­da kor­vat­ta­vana työaikana (jos mat­ka tapah­tuu päivän työa­jan ulkop­uolel­la, eli jos matkan takia työpäivä venähtää esim. 10 tun­tisek­si, niin tesin kir­jaimel­lisen tulkin­nan mukaan osa päivästä jää kor­vauk­set­ta). Ja tun­nen lukuisan määrän muitakin, joiden tesis­sä on sel­l­ainen kir­jaus, jon­ka mukaan mat­ka-aika voidaan jät­tää huomioimat­ta kor­vat­ta­vana aikana. En kuitenkaan tunne ketään, joka olisi sanonut, että hei­dän työ­paikallaan nou­datet­taisi­in tesiä siltä osin. Mat­ka-ajat on ilman viral­lisia tes-kir­jauk­sia asi­as­ta lukuisil­la työ­paikoil­la käytän­nössä tapana hyvit­tää, jos matkat tekee julkises­sa liiken­nevä­li­neessä, jos­sa työsken­telee matkan ajan läp­pärin kanssa tai puhelee puhelimessa.

      Sit­ten jos istuu henkilöau­tossa kuskin paikalla, mat­ka-aikaa ei vält­tämät­tä hyvitetä, jos ei matkalla muu­ta tee kuin ajaa (verova­pai­ta kilo­metriko­r­vauk­sia nos­tellen). Mut­ta jos yli nor­mi­työpäivän mitan venähtäväl­lä matkalla tekee tieto­työtä, niin se on tapana käsitel­lä työaikana ihan samoin kuin mikä tahansa muukin etätyöhetki.

      Minä väitän, että jos sopimuk­sia tehtäisi­in yri­tysko­htais­es­ti, iso osa yri­tyk­sistä ei jak­saisi sopia yksi­tyisko­hdista yleis­es­ti mitään, vaan moni asia jäisi viral­lis­es­ti fir­mata­sol­la sopi­mat­ta, ja tapah­tu­isi henkilö­ta­son ratkaisuin. On lop­pu­jen lopuk­si hirveän kallista tehdä paikallisia sopimuse­hto­ja. Mon­es­sa fir­mas­sa ei ole yhtään juris­ti­akaan omas­ta takaa.

      1. Juuri tämä on syy mik­si työ­nan­ta­jatkin ovat ennen halun­neet keskitet­tyä sopimista. On tehokkaam­paa neu­votel­la ker­ran, sen sijaan että tuhan­net ja tuhan­net fir­mat ja työn­tek­i­jät neu­vot­tel­e­vat jokainen erik­seen. Talouster­mein transak­tiokus­tan­nuk­set nou­se­vat työ­markki­noil­la hur­jasti kun hom­mia ale­taan sopi­maan paikallis­es­ti keskite­tyn sijasta.

        Se että kun asioi­ta sit­ten jätetään epämääräiseen tilaan että niistä ei sovi­ta, niin lop­ul­ta miten käytän­nöt muo­vau­tu­vat voivat olla aika vil­li län­si. Mut­ta lop­ul­ta siinä vahvoil­la on se osa­puoli joka tarvit­see toista vähem­män. Täl­lä het­kel­lä useim­mil­la aloil­la työn­tek­i­jä tarvit­see työ­paikkaa kipeäm­min kuin työ­nan­ta­ja tarvit­see jotaku­ta yksit­täistä työn­tek­i­jää, työ­markki­nat ovat kuiten jo pitkään ovat olleet työ­nan­ta­jien eduksi. 

        Ehkä juuri tästä syys­tä työ­nan­ta­jat ovat valmi­ita mak­samaan nou­se­vat hallinto/transaktiokustannukset luop­umal­la keskite­tys­tä sopimis­es­ta, sil­lä he usko­vat voivan mak­sat­taa ne korko­jen kera työn­tek­i­jöi­den pussista.

      2. Paikalliset käytän­nöt toki ovat vai­hdelleet. Mut­ta ongel­ma on sama: jos kil­pail­i­jal­la ei olekaan samat käytän­nöt, saa tämä etua työn­tek­i­jän oikeuk­sia polkemalla.

        Olen tehnyt paljon töitä tietokoneel­la työ­matko­jen aikana ja matkus­tanut läh­es aina julk­isil­la juuri tästä syys­tä. Mut­ta onko sit­ten työn­tek­i­jän vika, jos työ­mat­ka kohdis­tuu kohteeseen, jonne ei julk­isil­la pääse? Entä jos työ­poruk­ka menee autol­la ja kak­si tekee läp­päril­lä töitä kol­man­nen ajaes­sa? Saa­vatko vain tietokonet­ta käyt­täneet mat­ka-ajan hyväksy­tyk­si työajaksi?

      3. “Ja tun­nen lukuisan määrän muitakin, joiden tesis­sä on sel­l­ainen kir­jaus, jon­ka mukaan mat­ka-aika voidaan jät­tää huomioimat­ta kor­vat­ta­vana aikana. En kuitenkaan tunne ketään, joka olisi sanonut, että hei­dän työ­paikallaan nou­datet­taisi­in tesiä siltä osin.”

        Tää on sitä suomenkie­len taitoa.
        Voidaan jät­tää ei tarkoi­ta, että on pakko jättää.

        Kaik­ki isoim­mat heiken­nyk­set hal­li­tu­so­hjel­mas­sa on ihan vapaae­htoisia. Eli niil­lä heiken­netään vain heikoimpi­en osaa.

        Tulo­erot kas­vaa ja siten var­al­lisu­userot ja hup­sis pari sukupolvea niin mehän ollaan USA, hurraa.

      4. “.… jos sopimuk­sia tehtäisi­in yri­tysko­htais­es­ti, iso osa yri­tyk­sistä ei jak­saisi sopia yksi­tyisko­hdista yleis­es­ti mitään”.… “On lop­pu­jen lopuk­si hirveän kallista tehdä paikallisia sopimuse­hto­ja. Mon­es­sa fir­mas­sa ei ole yhtään juris­ti­akaan omas­ta takaa.”

        Juuri noin ja sik­si en ymmär­rä, mik­si niin mon­et SY:n yri­tyk­set eivät jär­jestäy­dy. On aivan nor­maalia, että vaikka­pa it-palve­lut tai kir­jan­pito ulkois­te­taan, mut­ta työ­suhdea­sioi­ta ei, niiden asiantun­te­mus han­ki­taan “ABC:n kahviporukas­ta”. Toimin itse kauan sit­ten luot­ta­mus­miehenä (Aka­va). Erästä varsin selkeää asi­aa esimies ei mil­lään uskonut ja hyväksynyt, kos­ka oli tutul­ta lakimieheltä (?) saanut hyvät neu­vot. Lop­ul­ta otin yhteyt­tä työ­nan­ta­jali­iton lakimieheen, ja pyysin hän­tä soit­ta­maan esimiehel­leni. Vas­ta se ratkaisi asian.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.