Asumisen korkea hinta on paha vitsaus, mutta toisaalta se kertoo kaupungin haluttavuudesta. Hyvin eivät ole asiat siellä, missä asunnot jatkuvasti halpenevat.
Paras mittari kaupungin haluttavuudelle asuinkaupunkina on asumisen hinta. Jos samanlaisen asunnon vuokra kaupungissa A on 1200 €/kk ja kaupungissa B 900 €/kk ja henkilö valitsee silti kaupungin A, hänellä on jokin syy pitää A:ta parempana. Ihmisten toiveet menevät tietysti ristiin, mutta hintaerot kertovat keskimääräisestä haluttavuudesta – muuttopaineesta vähän niin kuin veden pinta padon toisella ja toisella puolella kertoo, mihin suuntaan vesi virtaisi, ellei sitä kahlehdittaisi. Jos asuntoja voitaisiin siirtää kitkattomasti kaupungista toiseen niin, että niiden hinta asettuisi samaksi kaikkialla, syntyisi suuri muuttoaalto samaan tapaan kuin padon räjäytys vapauttaisi veden virtaamaan.
Koska ihmisten liikkumiseen liittyy kitkaa, tietysti myös asuntotuotannon määrä vaikuttaa asumisen hintaan sitä laskevasti.
Asuminen on selvästi kalliimpaa Helsingissä kuin Tampereella. Viime vuonna vapaarahoitteisen kaksion vuokra Helsingissä oli keskimäärin 20,73 euroa/m² ja Tampereella 15,29 €/m². Niinpä 50 neliön kaksiosta joutui maksamaan 250 €/kk enemmän. Se on hinta siitä, että päätyy Helsinkiin eikä Tampereelle. Jatka lukemista ”Asumisen hinta mittaa muuttopainetta”