Olen pysynyt vaiti nykyisestä hallituksen ja ay-liikkeen voimainmittelystä, mutta enää siitä ei voi vaieta. Niinpä kirjoitan muutan postauksen jutun aiheen tiimoilta. Aloitan korporativismista.
Wikipedian mukaan ”… korporativismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajaliittojen ja ammattiliittojen muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot (kuten metalliala ja tekstiiliala).
Korporativismissa on kyse eturyhmien vallasta”.
Työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen ohella suomalaiseen korporativismiin on kuulunut maanviljelijäväestö. On pidetty luonnollisena, että maatalousministeri tulee MTK:sta tai läheltä sitä.
Eduskunnassa käsiteltäessä jokseenkin mitä tahansa, valiokunta kuulee automaattisesti asiantuntijoina työmarkkinajärjestöjen edustajia.
ILO:n sopimuksissa Suomi on jopa sitoutunut tietyn asteiseen korporativismiin. Tunnen tätä sen verran huonosti, että en mene yksityiskohtiin.
On tunnustettava, että minulla on asiassa vanhastaan kivi kengässä. Silloin, kun vihreät olivat vielä pieni puolue, meistä jotkut liittyivät ammattiliittoihin ja yrittivät vaikuttaa niissä. Vastaanotto oli tyly: Jos haluat vaikuttaa meidän keskuudessamme, sinun on vaihdettava puoluetta. Nuoremmat vihreät eivät varmaankin tätä vaihetta tunne, mutta meitä vanhempia se piti kaukana ammattijärjestöistä. Jatka lukemista ”Työmarkkinajumi (1): korporativismi”