27. Asuntojen hintasäännöstely

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Ekon­o­mistit vas­tus­ta­vat varsin laa­jasti kaiken­laista asun­to­jen hin­tasään­nöste­lyä. Tähän on usei­ta syitä, jot­ka vahvis­ta­vat tois­t­en­sa merk­i­tys­tä. Hin­tasään­nöste­lyn puoles­ta san­o­taan, että se tekee kaikille mah­dol­lisek­si päästä asumaan. Argu­ment­ti on virheelli­nen, kos­ka asumiseen tarvi­taan ennen kaikkea asun­to­ja ja tont­te­ja, eikä hin­tasään­nöste­ly tuo niitä lisää vaan saat­taa jopa vähen­tää tar­jon­taa, jol­loin entistä harvem­pi pääsee kaupunki­in asukkaak­si.  Mut­ta hin­tasään­nöste­ly merk­it­see, että kaik­ki voivat elätel­lä toivoa.

Hin­tasään­nöste­lyn ongel­mana ovat asun­to­jonot kaikkine harmei­neen, mut­ta ennen kaikkea, että se johtaa heikom­paan laatu­un ja ankeam­paan ympäristöön. Jat­ka lukemista “27. Asun­to­jen hintasäännöstely”

26. Myydä vai vuokrata maata?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Jos kaupun­ki kaavoit­taa omis­ta­maansa maa­ta, pitäisikö sen luovut­taa ton­tit tämän jäl­keen myymäl­lä vai vuokraa­mal­la? Myyn­nistä saa tuloa heti, vuokrat­u­lo taas tuot­taa kaupungille pysyvän ja ennustet­ta­van tulovir­ran. Jos vuokra on neljä pros­ent­tia ton­tin myyn­ti­hin­nas­ta, vuokraami­nen on kaupungille edullisem­paa, jos kaupun­gin omista lain­ois­taan mak­sama reaa­liko­rko on alle neljä pros­ent­tia. Tämä kuitenkin edel­lyt­täen, että kaupun­gin taloudelli­nen tilanne on niin hyvä, ettei velan määrä vaiku­ta sen lain­o­jen korkoon. Kos­ka vuokra on sidot­tu hin­tain­dek­si­in, tuot­to­pros­ent­tia tulee ver­ra­ta reaa­liko­rkoon eli nimel­lisko­ron ja inflaa­tion ero­tuk­seen. Laskel­mas­sa on lisäk­si otet­ta­va huomioon, että jos kaupun­ki myy ton­tit, se saa niistä jatkos­sa kiin­teistöveroa. Yleen­sä kaupun­ki saa lainaa halvem­mal­la kuin asun­nonos­ta­ja, jol­loin kaupungilla on suh­teelli­nen etu omis­tamiseen. Se puoltaa tont­tien vuokraamista.

Jos ton­tit vuokrataan, vuokraa voidaan määräa­join tark­istaa ylöspäin, jos maan arvo on nous­sut ja alaspäin, jos se on jostain syys­tä laskenut.

Myy­dessään tont­ti­maan kaupun­ki saa itselleen siihen asti toteu­tuneen maan arvon­nousun, mut­ta ei sen jälkeistä arvon­nousua. Helsin­gin kalleim­mil­la alueil­la asun­to­jen hin­nat ovat nimel­lis­es­ti kolminker­tais­tuneet kolmes­sakymme­nessä vuodessa. Tämä arvon­nousu on men­nyt läh­es kokon­aan noiden asun­to­jen onnekkaille omis­ta­jille. Myös vuokrates­sa maa­ta arvon­nousu jää aluk­si asukkaille itselleen, kunnes vuokraa joskus tark­iste­taan. Helsingis­sä tämä vuokran­tark­istus tapah­tuu 60 vuo­den kulut­tua, mut­ta se voi olla sil­loin todel­la suuri, jopa kym­menker­tainen. Kiin­teistövero sen sijaan seu­raa tai sen ainakin pitäisi seu­ra­ta alueen arvon kehi­tys­tä jatku­vasti. Jat­ka lukemista “26. Myy­dä vai vuokra­ta maata?”

25. Suunnitelmataloudesta markkinatalouteen

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Suuren maal­ta­paon vuosi­na kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen oli val­ta­va kansalli­nen pon­nis­tus. Siinä käyte­tyt menet­te­ly­ta­vat oli­vat sen ajan hen­gen mukaisia. Nyt ne oli­si­vat lainvastaisia.

Yhteiskun­ta teki val­ta­van pon­nis­tuk­sen rak­en­taak­seen asun­to­ja pien­i­t­u­loisille. Hyvä­tu­loiset houkutelti­in asun­tosäästäjik­si anteliail­la veroe­duil­la. Kulu­tuserot pysyivät tulo­ero­ja pienemp­inä, kos­ka hyvä­tu­loisil­ta meni paljon rahaa asun­to­lain­o­jen korkoi­hin ja lyhen­nyk­si­in. Nyt omis­tusasum­i­nen vas­taavasti lisää kulu­tusero­ja yli viisikymp­pis­ten kesku­udessa, kun asun­to­lainansa jo mak­sa­neet keskimäärin varakkaat omis­tusasu­jat mak­sa­vat pelkkää yhtiö­vastiket­ta ja heitä keskimäärin pien­i­t­u­loisem­mat korkeaa vuokraa. Jat­ka lukemista “25. Suun­nitel­mat­aloud­es­ta markkinatalouteen”

HSL on tuhon tiellä

Pidän harmil­lise­na, että HSL nos­ti lipun­hin­to­ja peräti kahdek­sal­la pros­en­til­la alku­vi­ikos­ta tiukan äänestyk­sen jälkeen.

Täl­lä ker­taa pääsyylli­nen oli maan hal­li­tus, joka päät­ti nos­taa joukkoli­iken­teen arvon­lisäveroa. Sen vuok­si yksistään tarvit­ti­in kuu­den pros­entin hin­nanko­ro­tus. Itse veron vaiku­tus oli 3,6 pros­ent­tia. Lop­pu joh­tui siitä, että koro­tus vähen­tää myyn­tiä hin­ta­jous­ton takia. Maan hal­li­tus on myös laskenut autoilun vero­ja, joten se siitä.

Paljon pahempaa on kutenkin tulossa.

Jat­ka lukemista “HSL on tuhon tiellä”

24. Lisää kaupunkia alakeskuksiin!

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Asun­to­jen hin­noista voimme päätel­lä, että yhä use­ampi halu­aisi asua kaupunki­mais­es­ti, mielel­lään lähel­lä keskus­taa. Vas­taan tulee pula tont­ti­maas­ta. Keskus­tan tun­tu­mas­sa ole­vat alueet ovat jo täy­teen raken­net­tu­ja, eri­tyis­es­ti niiden mielestä, jot­ka siel­lä jo nyt asuvat.

Mik­si kaupunki­maista asum­ista ei voisi rak­en­taa keskus­to­jen ulkop­uolelle kuten Wienis­sä ja Kööpen­ham­i­nas­sa on tehty? Eikö nukku­malähiöi­den sijas­ta voisi olla vire­itä pikkukaupunke­ja, jot­ka olisi kytket­ty raideli­iken­teel­lä toisi­in­sa? Täl­lainen on eri­tyisen suosit­tua Sak­sas­sa. Jat­ka lukemista “24. Lisää kaupunkia alakeskuksiin!”

23. Nimbyt kaupungistumisen jarruna

Kali­for­nia on tai ainakin on ollut USA:n vetovoimaisin osaval­tio. Sen väk­iluku on kas­vanut nopeasti, minkä vuok­si Kali­for­ni­as­sa on asun­tokri­isik­si kut­sut­tu paha asun­top­u­la. Asum­i­nen on kallista, asun­not­to­mia ja asun­to­vaunuis­sa asu­via on paljon ja osaval­tion köy­hyysaste on korkein USA:n osaval­tioiden kesku­udessa, vaik­ka Kali­for­nia on kansan­tuot­teel­la henkeä kohden mitat­tuna Yhdys­val­tain rikkain osavaltio .

Dis­ney­landin työn­tek­i­jät uhka­si­vat lakol­la heinäku­us­sa 2024, kos­ka palk­ka ei riit­tänyt asumiseen kalli­is­sa Kali­for­ni­as­sa. Lakko väl­tet­ti­in huo­mat­tavil­la palkanko­ro­tuk­sil­la, jot­ka muun muas­sa nos­ti­vat yhtiön mak­saman min­imi­palkan 24 dol­lari­in tun­nil­ta, eli run­saaseen 3700 euroon kuukaudessa, jos työai­ka on 40 tun­tia viikossa.

Asumisen kalleus on johtanut yri­tyk­sis­sä palkkakus­tan­nusten nousu­un. Yri­tyk­siä ja väestöä on alka­nut siir­tyä Tex­as­i­in, joka on nouse­mas­sa men­estyk­sen kär­keen Yhdys­val­lois­sa. Väestö ikään­tyy monin paikoin, kos­ka nuoret eivät enää mah­du osaval­tioon. Jat­ka lukemista “23. Nim­byt kaupungis­tu­misen jarruna”

22. Markkinat hoitavat?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Entä jos antaisimme vain markki­noiden hoitaa asun­tokysymyk­sen? Kun asun­not ovat kalli­ita, niitä kan­nat­taa rak­en­taa lisää ja lop­ul­ta tar­jon­ta riit­tää tyy­dyt­tämään kysynnän.

Tämä toimii peri­aat­teessa, mut­ta aika­jänne on aivan liian pitkä. Taval­lisil­la hyödyke­markki­noil­la kysyn­nän ja tar­jon­nan tas­apain­ot­tumi­nen vie muu­ta­man vuo­den, kaupunkien asun­tomarkki­noil­la siihen voi men­nä kym­meniä vuosia tai se ei tas­apain­o­tu koskaan. Parem­paa tule­vaisu­ut­ta odoteltaes­sa asumisen kalleus muo­dos­tuu mon­elle eli­naikaisek­si taakak­si. Lisäk­si pul­lonkaulana ei ole talo­jen rak­en­t­a­mi­nen vaan raken­nuskelpoiset ton­tit halu­tu­il­la sijain­neil­la. Raken­nuska­p­a­siteet­tia syn­ty­isi kyl­lä lisää.

Onnek­si kaupunkei­hin muut­toon liit­tyy iner­ti­aa. Vaik­ka lop­ulliseen tas­apain­oti­laan on matkaa, asun­to­tuotan­to voi pysyä muu­tok­sen tahdis­sa, niin kuin se on pysynyt Oulus­sa ja Jyväskylässä. Se on pysynyt suh­teel­lisen hyvin myös Helsin­gin seudul­la, johon on raken­net­tu määräti­etois­es­ti lisää. Asumisen hin­ta on nous­sut, mut­ta ei läh­eskään niin paljon kuin vas­taavis­sa euroop­palai­sis­sa kasvukeskuk­sis­sa. Viime aikoina asumisen reaal­i­hin­ta on jopa laskenut, mitä voi pitää harv­inaise­na onnis­tu­misen merkkinä asun­topoli­ti­ikan osalta. Kaupun­gin vetovoimaa se ei mairit­tele. Jat­ka lukemista “22. Markki­nat hoitavat?”

21. Kuka pääsee kaupunkiin?

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Miten vali­ta ne, jot­ka pää­sevät kaupunki­in asumaan, kun men­estyvi­in kaupunkei­hin pyrkii muut­ta­maan enem­män asukkai­ta kuin sinne mah­tuu, eikä asun­to­tuotan­toa saa­da nos­te­tuk­si kas­va­van kysyn­nän vauhdissa,

Mak­sukyky ratkaisee, jos ei tehdä mitään. Mon­en mielestä näin tulee ollakin, kos­ka he usko­vat, että suu­rit­u­loiset hyödyt­tävät kaupunkia eniten.

Eniten kaupun­ki kuitenkin hyö­tyy luo­vas­ta luokas­ta ja luo­va luok­ka kaupungista. Lon­toon ase­ma Bri­tann­ian talouden moot­to­ri­na on heiken­tynyt, kos­ka rikkaat työn­tävät luo­vaa luokkaa ulos kaupungista. Lon­toon erikoisuute­na on, että nämä rikkaat ovat tule­vat usein ulko­mail­ta, eivätkä ole muut­ta­mas­sa kaupunki­in pysyvästi. Jat­ka lukemista “21. Kuka pääsee kaupunkiin?”

20. Kaavoitus luo kohtuuttomia pikavoittoja

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

(Tässä luvus­sa esitän van­ho­ja muistin­varaisia tieto­ja eri maid­en tavoista leika­ta ansioton­ta arvon­nousua. Toivoisin apua väit­tei­den vahvis­tamises­sa  tai kumoamisessa.)

Olin vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa Helsin­gin kaupun­gin tarkas­tus­lau­takun­nan puheen­jo­hta­ja. Lau­takun­nalle annetus­sa koulu­tuk­ses­sa täh­den­net­ti­in, ettei kor­rup­tion vas­tus­tamises­sa tärkein­tä ole valvon­ta vaan kor­rup­ti­olle altistavien tilantei­den tun­nist­a­mi­nen ja poistaminen.

Kaavoituk­ses­sa saate­taan nos­taa jonkun maao­maisu­u­den arvo pil­vi­in samal­la kun toisen maan arvo kaavoituk­sen tulok­se­na jopa las­kee. Joku huono-onni­nen joutuu luovut­ta­maan maa­ta radan alle melko muodol­lista kor­vaus­ta vas­taan, kun toinen saa ase­man omis­ta­mansa maan viereen. Ranta­tont­ti Kata­janokalla on tuhat ker­taa kalli­impi kuin vas­taa­va ranta­tont­ti Inkoos­sa. Ero ei johdu eroista itse ton­tis­sa vaan siitä, että toisen ympärille on raken­net­tu kaupun­ki toisin kuin Inkoossa.

Maat­alous­maan arvoa voi sen omis­ta­ja nos­taa raivaa­mal­la pel­toa ja hoita­mal­la sitä hyvin. Hyö­ty tästä kuu­luu sil­loin omis­ta­jalle. Kaupunki­maan arvon­nousu sen sijaan on seu­raus­ta sen ympärille rak­en­tuneesta kaupungista. Tätä kut­su­taan ansiot­tomak­si arvon­nousuk­si. Ansioton arvon­nousu kos­kee lähin­nä kaupunki­maa­ta, mut­ta lievem­mässä muo­dos­sa tietysti myös maaseu­tu­taa­jamia. Kyl­lä maaseudul­lakin ohi kulke­va tie nos­taa tien var­rel­la ole­van kau­pan kan­nat­tavu­ut­ta ja tielin­jan oikaisu voi vas­taavasti viedä kau­pal­ta jok­seenkin kaik­ki asi­akkaat. Jat­ka lukemista “20. Kaavoitus luo kohtu­ut­to­mia pikavoittoja”

19. Kiinteistökaupunki ja palvelukaupunki

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki, ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Nyt on aika nos­taa toinenkin jal­ka ilmaan.

Helsin­gin kaupun­gin maao­maisu­us on noin kymme­nen mil­jardin euron arvoinen. Tai voi olla kuu­den mil­jardin. Oireel­lista on, ettei sum­maa edes tiede­tä, en minä ainakaan tiedä.

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la eräs tut­ta­vani ehdot­ti, että kun­ta jaet­taisi­in palvelukun­taan ja kiin­teistökun­taan, joil­la olisi eri hallinto.  Pidin aja­tus­ta aivan pöhkönä enkä sitä sen enem­pää poht­in­ut. Nyt ole huo­man­nut, että asi­as­sa voisi olla itua. Tosin pitäisin molem­mat saman kaupung­in­val­tu­us­ton alaisu­udessa. Jat­ka lukemista “19. Kiin­teistökaupun­ki ja palvelukaupunki”