4. Nopeasti muuttuneet preferenssit

Heik­ki von Hertzenin kir­ja Koti vaiko kasar­mi lap­sillemme on vaikut­tanut suo­ma­laiseen kaupunki­rak­en­tamiseen ehkä enem­män kuin mikään muu teos. Sen kan­nes­sa on varoituk­se­na dys­toop­pinen mus­tavalkoinen kuva var­jois­es­ta, kuilumais­es­ta umpiko­rt­telin pihas­ta ja sen vai­h­toe­htona aurinkoinen värilli­nen kuva väljästä asuinalueesta, jos­sa pienen lapset kir­mail­e­vat niityl­lä. Kuvan voi nähdä esimerkik­si tästä. Seu­raa­vat 50 vuot­ta kaupungeis­sa pyrit­ti­in kohden kan­siku­van ihanteel­lista asuinaluet­ta. Tämä pyrkimys syn­nyt­ti luon­non­läheiset met­sälähiöt, joista tyyp­pies­imerkkeinä oli­vat aikanaan Tapi­o­la, Vuosaari ja Pihlajamäki.

Kan­nen synkeä piha on Tun­turikadul­la Etu-Töölössä. Asun­toneliön hin­nat liikku­vat Etu-Töölössä nyky­isin 7500 eurosta ylöspäin. Met­sälähiöistä asun­to­ja saa paljon halvem­mal­la. Näin ei ole ollut aina. Vielä 1960-luvul­la Helsin­gin Kru­u­nun­haas­ta sai asun­to­ja halvem­mal­la kuin Espoon Tapi­o­las­ta. Hertzenin kir­jan kan­siku­van piha oli tuol­loin todel­lakin huono ympäristö lapselle. Asum­i­nen keskus­tan tun­tu­mas­sa oli epäter­veel­listä taloko­htaisen kok­siläm­mi­tyk­sen, roskan­polt­tou­u­nien ja pakokaa­su­jen vuok­si. Auringonva­l­on puute aiheut­ti riisi­tau­tia lap­sille. Keskus­tan tun­tu­mas­sa asuvil­la eli­na­jan odote oli mui­ta huonom­pi ja ben­si­in­istä peräisi ole­va lyi­jy alen­si sille altistunei­den las­ten kog­ni­ti­ivisia kykyjä. Nämä keskus­tas­ta ulos työn­tävät tek­i­jät ovat pois­tuneet kaukoläm­mön, roskan­polt­tou­u­nien kiel­lon, lyi­jyt­tömän ben­si­inin ja katalysaat­tor­ei­den ansios­ta – ja kos­ka kaupunkisu­un­nit­telus­sa on havah­dut­tu hal­lit­se­mat­toman autoilun hait­toi­hin. Riisi­tau­ti on kadon­nut tyystin, kos­ka D‑vitamiinia saa nyky­isin jopa maitoon lisät­tynä. Nyt varoite­taan pikem­minkin auringon tuot­ta­mas­ta ihosyöpäriskistä. Jat­ka lukemista “4. Nopeasti muut­tuneet preferenssit”

Mietteitä yli 65-vuotiaiden palvelusetelistä

Hal­li­tus aikoo antaa Kelan palvelusetelin 1,3 miljoon­alle suo­ma­laiselle niin, että itse pitää mak­saa 28 euroa ja Kela mak­saa lop­ut. Mallista ei ole vielä sovit­tu. Käyn tässä läpi, mil­laisia vaikeuk­sia asi­as­ta neu­vot­televil­la on edessään. En kade­h­di hal­li­tuk­sen päät­täjien urakkaa. 

Hyvinvointialueiden kannattaa rajata yli 65-vuotiaat pois

Jat­ka lukemista “Miet­teitä yli 65-vuo­ti­aiden palvelusetelistä”

3. Hinta onnistumisen mittarina

Ekon­o­mistille asun­to­jen markki­nahin­ta on osoi­tus asun­non ja sen sijain­nin hyvyy­destä. Korkea hin­ta onnis­tu­misen mit­ta­ri­na on ris­tiri­itainen asia, sil­lä onhan asumisen kallis­tu­mi­nen sinän­sä ikävä asia. Asi­at eivät kuitenkaan ole eri­tyisen hyvin siel­lä, mis­sä asum­i­nen on eri­tyisen hal­paa ja asun­to­jen arvo las­kee kohti nol­laa niin, ettei niitä kan­na­ta edes perusko­r­ja­ta. Jos asun­not ovat halpo­ja kokon­aisen kaupun­gin alueel­la, kaupun­ki on toden­näköis­es­ti muut­to­tap­pioaluet­ta. Jos asun­not ovat yksit­täisessä kaupungi­nosas­sa halvem­pia kuin muual­la samas­sa kaupungis­sa, se ei mairit­tele tätä kaupungi­nosaa; sinne ei halu­ta, vaan sinne joudutaan.

Määräy­tyessään vapaasti asun­to­jen hin­nat ker­to­vat asuinalueen halut­tavu­ud­es­ta. Tätä vas­taan on vaikea väit­tää. Jos henkilö on valmis mak­samaan enem­män saman­lais­es­ta asun­nos­ta alueel­la A kuin alueel­la B, hän var­maankin pitää aluet­ta A itselleen parem­pana. Jat­ka lukemista “3. Hin­ta onnis­tu­misen mittarina”

2. Ulkoisvaikutusten viidakko

Elämme markki­na­t­aloudessa, jon­ka toim­inta perus­tuu suureen määrään itsenäisiä toim­i­joi­ta. Nämä tekevät päätök­sen­sä omaa etu­aan ajatellen, mut­ta markki­na­t­alouden ”näkymätön käsi” ohjaa toim­intaa kokon­aisu­u­den kannal­ta opti­maalis­es­ti tai ainakin sinne päin. On run­saasti eri­laisia markki­navirheitä, joiden vuok­si markki­na­t­alous ei toi­mi niin hyvin kuin pitäisi. Sik­si julkisen val­lan tehtävänä on ohja­ta talout­ta markki­navirheitä korjaamalla.

Tämä päätösten perus­tu­mi­nen ”omaan etu­un” on tuot­tanut sen väärinkäsi­tyk­sen, ettei omaa etua pun­nites­sa oltaisi lainkaan altru­is­tisia. Riip­puu ihmisen omas­ta luon­teesta, kuin­ka itsekkäästi hän ajat­telee. Har­va on täysin itsekäs, mut­ta kaikkea ei voi pan­na ihmis­ten epäit­sekkyy­den varaan; jär­jestelmän on varaudut­ta­va siihenkin, että jotkut todel­la ovat itsekkäitä.

Tämän kir­jan kannal­ta olen­nainen markki­navirhe ovat ulkois­vaiku­tuk­set eli toisille osa­puo­lille tai yleiselle edulle aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tai hyödyt, jot­ka eivät näy hin­tamekanis­mis­sa. Hyvä esimerk­ki negati­ivis­es­ta ulkois­vaiku­tuk­ses­ta on fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käytöstä aiheutu­va ilmas­ton­muu­tos. Fos­si­ilis­ten polt­toainei­den käyt­tö on hal­paa, kos­ka niiden käyt­täjä ei joudu mak­samaan siitä haitas­ta, jon­ka hän aiheut­taa ilmas­tolle. Tämän oikaisemisek­si per­itään hiiliv­ero­ja tai vaa­di­taan osta­maan päästöoikeuk­sia. Toimii: päästö­jen hin­noit­telu on jo nyt saanut aikaan sen, että sähkön­tuotan­to on Suomes­sa läh­es päästötön­tä, vaik­ka muuten ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­sa on pitkä tie edessä. Jat­ka lukemista “2. Ulkois­vaiku­tusten viidakko”

1. Johdanto

Päätin joukkois­taa kehit­teil­lä ole­van kir­jani Talous ja kaupun­ki ja julka­ista sen luku ker­ral­laan kom­men­toitavak­si. Sekä kri­it­tiset että kan­nus­ta­vat kom­men­tit ovat hyvin tervetulleita.

Olen ollut yhteen­sä 16 vuot­ta Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telus­ta vas­taavis­sa lau­takun­nis­sa, joista kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­puheen­jo­hta­jana. Toisaal­ta min­ul­la on ekon­o­mistik­oulu­tus ja olen yhä vierail­i­jana Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la. Mon­et suun­nit­telukysymyk­set näyt­tävät ekon­o­mistin silmin hyvin eri­laiselta kuin suun­nit­teli­jan silmin. Talous­teo­ria tar­joaisi kaupunkisu­un­nit­telun val­in­toi­hin tehokkai­ta työkalu­ja, joi­ta kaupunkisu­un­nit­telus­sa ei yleen­sä tun­neta eikä sik­si käytetä, vaik­ka pitäisi.

Moni var­maankin ajat­telee, että ekon­o­misti ratkai­sisi asi­at oikeis­to­laisem­min, mut­ta niin se ei pääsään­töis­es­ti ole. Moni ratkaisu olisi päin­vas­toin vasem­mis­to­laisem­pi. Ekon­o­mistin mukaan ei ole esimerkik­si oikein vara­ta arvokas­ta keskeis­es­ti sijait­se­vaa kaupunki­maa­ta tehot­tomaan omako­ti­a­sumiseen tai golfkentäksi.

Kaupunkielämä on yhtä ulkois­vaiku­tusten sekamel­skaa. Jokaisen tekemiset vaikut­ta­vat mui­hin. Sik­si lib­er­al­isti­nen ”kukin tehköön mitä halu­aa” ‑ajat­telu ei oikein sovi kaupunkielämään. Jat­ka lukemista “1. Johdanto”

Talous ja kaupunki

Olen kir­joitel­lut hil­jak­seen kir­jaa, jos­sa käsit­te­len kaupunkisu­un­nit­telua ja kaupunkien kehi­tys­tä talous­teo­ri­an näkökul­mas­ta. Se on nyt vai­heessa, jos­ta en oikein pääse yksin eteen­päin. Tek­stistä on myöskään tuskin tulos­sa kir­jaa, joka kan­nat­taa painaa, sil­lä aihep­i­iri ei vedonne kovin suuri­in kansan­joukkoi­hin. Niin­pä päätin julka­ista tek­stin täl­lä blogillani jo luon­non­va­i­heessa tavoit­teena joukkois­taa tek­stin jalost­a­mi­nen. Alan siis julk­istaa kesken­eräistä kir­jaa muu­ta­man tuhan­nen merkin palasi­na parin kol­men postauk­sen viikkovauhdilla.

Toivon kom­ment­te­ja ja lisäy­se­hdo­tuk­sia. Otan vapau­den muut­taa myös jo julka­istu­ja osia kom­ment­tien ja vinkkien perus­teel­la. Eri­tyis­es­ti olen kiitolli­nen kuva-ehdo­tuk­sista, kos­ka ne eivät ole osaamisaluettani.

Jos tämä kuitenkin pää­tyy joskus kir­jak­si, pidän tek­i­jänoikeudet itsel­läni ja tyy­dyn vain kiit­tämään huomioon otet­tu­jen kom­ment­tien tek­i­jöitä olet­taen, että kom­men­toi­jia on paljon. Tilanne on toinen, jos jonkun kom­men­toi­jan kon­tribuu­tio on merkittävä.

Olen avan­nut uuden kat­e­go­ri­an “Talous ja kaupun­ki”, jon­ka alle lai­tan tähän han­kkeeseen liit­tyvät postauk­set. Kat­e­go­ri­an voi ava­ta oikeas­ta palk­ista, aivan sen alaosas­ta.  Näin saa luet­telon kaik­ista postauksista.

Seu­raa­va luku tästä

Vajaakäyttöiset teollisuustontit eivät sovi keskeisille paikoille

Ruot­salainen kansan­puolue oli tehnyt val­tu­us­tossa ryh­mäaloit­teen teol­lisu­us­ton­teista pien­te­ol­lisu­udelle, joiden puolue kat­soi vaaran­tuneen, kun asum­i­nen on naker­tanut teol­lisu­udelle varat­tu­ja aluei­ta. Sanoin vas­tus­ta­vani aja­tus­ta. Kos­ka puhuin pelkkien ran­skalais­ten viivo­jen poh­jal­ta, tämä tek­sti ei vas­taa täysin sitä, mitä puhuin val­tu­us­tossa. Niin kuin osasin arva­ta, puheeni herät­ti suuresti pahennusta.

Puheen­vuoroni

Mehän kaik­ki kan­natamme tääl­lä hyviltä kuu­lostavia tavoit­tei­ta, vaik­ka ne oli­si­vat ris­tiri­itaisia keskenään. Minä en kan­na­ta tämän aloit­teen tavoitteita.

Helsin­ki ei pääsään­töis­es­ti ole oikea paik­ka teol­lisu­udelle luku­un otta­mat­ta sel­l­aista tuotan­toa ja varas­toin­tia, joka on tarpeelli­nen kaupun­gin toimin­nal­lisu­udelle. Jat­ka lukemista “Vajaakäyt­töiset teol­lisu­us­ton­tit eivät sovi keskeisille paikoille”

Ongelmalliset lääkepatentit

Tan­ja Sax­ell (VAT­T/Aal­to-yliopis­to) piti VATT-päivil­lä oival­ta­van esi­tyk­sen lääkepaten­teista. Hänen pää­tu­lok­sen­sa oli, että lääkkei­den kehi­tystyötä stim­u­loi parem­min patent­tisuo­jan laa­ju­us – kiel­letään sen kiertämi­nen melkein saman­laisel­la molekyylil­lä – sen sijaan, että patent­tisuo­jaa venytetään. Venyt­tämi­nen  lisää houku­tus­ta kiertää patentti.

Metodolo­gia on kehit­tynyt talousti­eteis­sä kohti kausali­teetin selvit­tämistä eri­laisil­la pseu­dosat­un­nais­tamisil­la. Entisenä hyvänä tilas­toti­etelijänä en pysty­isi enää pitämään metodikurssia talousti­eteil­i­jöille. Niin paljon metodit ovat kehit­tyneet. Yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den kohdal­la min­ul­la ei olisi mitään vaikeuk­sia. Niin­pä talousti­eteil­i­jät ovat tunkeu­tuneet syvälle yhteiskun­tati­etei­den alueelle oma­l­la osaamisellaan.

Innos­tuk­ses­sa uusi­in tehokkaisi­in metodei­hin on se vika, että kysymyk­se­naset­telu asete­taan väk­isin sel­l­aisek­si, että meto­di sopii siihen. Joskus myös uno­hde­taan, että ei todista vaiku­tuk­sen olemat­to­muut­ta, ettei tutk­i­jan kykene vaiku­tus­ta mit­taa­maan. Tämä on yleinen huo­mau­tus ilman mitään yhteyt­tä Tan­ja Sax­ellin paperiin.

Tässä tutkimuk­ses­sa min­ua kuitenkin häir­it­si kysymyk­se­naset­telu. Tavoit­teena oli kan­nus­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti lääkey­htiöitä tuot­ta­maan mah­dol­lisim­man paljon uusia lääkkeitä. Sax­ell vas­taa hyvin aset­ta­maansa kysymyk­seen, mut­ta minä halu­aisin muut­taa kysymys­tä. Entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä aset­taisin itse kysymyk­sen niin, että pitäisi tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon ter­veyt­tä, ja se on usein vähän eri asia. Jat­ka lukemista “Ongel­malliset lääkepatentit”

Mittaamme taloudellista kasvua väärin

Olin kuun­tele­mas­sa mie­lenki­in­toisia esitelmiä VATT-päivänä viime torstaina. En selosta mitä kuulin, vaan mitä ajatuk­sia ja vas­taväit­teitä esi­tyk­sen minus­sa herättivät.

Ensim­mäi­nen puo­li­ai­ka käsitelti­in inno­vaa­tio­ra­hoituk­sen vaikut­tavu­ut­ta ja sitä mik­si tuot­tavu­u­den kasvu on hidas­tunut teol­lisu­us­mais­sa. Chi­ga­con yliopis­ton pro­fes­sori Ufuk Akcigit’n esi­tys oli todel­la hyvä, vaik­ka olinkin eri meiltä sen pääsanomasta.

Minä väitän, että mitat­tu tuot­tavu­u­den kasvun hidas­tu­mi­nen on mit­tausvirhe. Taloudelli­nen kasvu on muut­tunut vau­rais­sa mais­sa määräl­lis­es­tä laadullisek­si ja mit­tar­it mit­taa­vat lähin­nä vain määräl­listä kasvua. Jos talouden tarkoi­tus on paran­taa elin­ta­soa, laadun parane­m­ine on yhtä olen­naista kuin määrän kas­vat­ta­mi­nen. Ympäristön kannal­ta laatu on parem­pi asia – yleen­sä, mut­ta ei aina

Investoinnit laadun kehittämiseen ovat taloudellinen välttämättömyys

Yri­tys­ten inno­vaa­tiotoimin­noista merkit­tävä osa suun­tau­tuu tuot­tei­den laadun ja uusien omi­naisuuk­sien kehit­tämiseen. Se ei kas­va­ta tuotan­non määrää per­in­teisel­lä taval­la mitat­tuna, vaan saat­taa jopa pienen­tää sitä tar­joa­mal­la tarpeen tyy­dyt­tämisen halvem­man tai jopa ilmaisen keinon, kuten on käynyt val­oku­vien kohdal­la. Ei tämä inno­vaa­tiotoim­inta silti hyödytön­tä ole. Huonos­ti kävisi kansan­taloudellemme, jos suo­ma­lais­ten tuot­tei­den laatu jämähtäisi paikalleen – ja on ken­ties vähän käynytkin. Kulu­tus­tavaroiden ja palvelu­jen tuot­ta­ji­na olemme varsin huono­ja. Laatuk­il­pailus­sa on juosta­va yhä kovem­paa, jot­ta pysy­isi edes paikallaan. Jat­ka lukemista “Mit­taamme taloudel­lista kasvua väärin”

Markkinatalous on kesytettävä hyvien asioiden edistäjäksi

EVA:n 50-vuo­tispäivil­lä ruot­salainen taloushis­to­ri­oit­si­ja Johan Nor­berg ja ruot­salais­tunut Björn Wahlroos pitivät palop­uheet markki­na­t­alouden puoles­ta. He osoit­ti­vat vaku­ut­tavasti, että maat men­estyvät sitä parem­min taloudel­lis­es­ti mitä vapaam­min markki­nat saa­vat niis­sä toimia.

Tämä on viisas­ta uskoa, mut­ta kan­nat­taa kuitenkin myös muis­taa mitä talous­no­belisti Amartya Sen on sanonut. Hänelle taloustiede on oppi markki­navirhei­den kor­jaamis­es­ta, eikä hän oikein ymmär­rä ajat­telua, jos­sa olete­taan, ettei mitään markki­navirheitä ole.

Yhteiskun­nan tehtävä on oikaista markki­navirheitä, sil­lä muuten markki­na­t­alous ajaa koko voimal­laan väärään suun­taan. Sil­loin sen voima muut­tuukin pahuudeksi.

Yksi markki­na­t­alouden ikävistä piirteistä on syr­jäaluei­den kur­jis­tu­mi­nen. Itä- ja Pohjois-Suo­mi ovat kur­jis­tuneet Suomen sisäl­lä. Kur­jis­taako yhteis­val­u­u­tan olois­sa sama mekanis­mi Suomea Euroopan sisäl­lä – eri­tyis­es­ti nyt kun itära­ja on kiin­ni? Onko Itä-Suomen tie lop­ul­ta koko Suomen tie?

Infor­maa­tioy­hteiskun­nas­sa kas­va­va osa tuot­teista on sel­l­aisia, joiden melkein kaik­ki kus­tan­nuk­set ovat kiin­teitä, ja tuot­teen monist­a­mi­nen ja jakami­nen on jok­seenkin ilmaista. Viral­lisen ter­min puuttues­sa kut­sun näitä ker­takus­tan­nus­tuot­teik­si. Kaik­ki bit­teinä jaet­ta­vat tuot­teet esimerkik­si ovat täl­laisia. Kokon­aiskus­tan­nusten kannal­ta on jok­seenkin sama, valmis­te­taanko niitä yksi vai miljoona kap­palet­ta. Näi­den tuot­tei­den kohdal­la markki­namekanis­mi ei toi­mi eri­tyisen hyvin. Ongel­maan ei ole kun­non ratkaisua, mut­ta yhteiskun­nan kan­nat­taa ohja­ta yri­tyk­siä myymään niitä mielu­um­min paljon hal­val­la kuin vähän kalli­il­la. Jat­ka lukemista “Markki­na­t­alous on kesytet­tävä hyvien asioiden edistäjäksi”