Heikki von Hertzenin kirja Koti vaiko kasarmi lapsillemme on vaikuttanut suomalaiseen kaupunkirakentamiseen ehkä enemmän kuin mikään muu teos. Sen kannessa on varoituksena dystooppinen mustavalkoinen kuva varjoisesta, kuilumaisesta umpikorttelin pihasta ja sen vaihtoehtona aurinkoinen värillinen kuva väljästä asuinalueesta, jossa pienen lapset kirmailevat niityllä. Kuvan voi nähdä esimerkiksi tästä. Seuraavat 50 vuotta kaupungeissa pyrittiin kohden kansikuvan ihanteellista asuinaluetta. Tämä pyrkimys synnytti luonnonläheiset metsälähiöt, joista tyyppiesimerkkeinä olivat aikanaan Tapiola, Vuosaari ja Pihlajamäki.
Kannen synkeä piha on Tunturikadulla Etu-Töölössä. Asuntoneliön hinnat liikkuvat Etu-Töölössä nykyisin 7500 eurosta ylöspäin. Metsälähiöistä asuntoja saa paljon halvemmalla. Näin ei ole ollut aina. Vielä 1960-luvulla Helsingin Kruununhaasta sai asuntoja halvemmalla kuin Espoon Tapiolasta. Hertzenin kirjan kansikuvan piha oli tuolloin todellakin huono ympäristö lapselle. Asuminen keskustan tuntumassa oli epäterveellistä talokohtaisen koksilämmityksen, roskanpolttouunien ja pakokaasujen vuoksi. Auringonvalon puute aiheutti riisitautia lapsille. Keskustan tuntumassa asuvilla elinajan odote oli muita huonompi ja bensiinistä peräisi oleva lyijy alensi sille altistuneiden lasten kognitiivisia kykyjä. Nämä keskustasta ulos työntävät tekijät ovat poistuneet kaukolämmön, roskanpolttouunien kiellon, lyijyttömän bensiinin ja katalysaattoreiden ansiosta – ja koska kaupunkisuunnittelussa on havahduttu hallitsemattoman autoilun haittoihin. Riisitauti on kadonnut tyystin, koska D‑vitamiinia saa nykyisin jopa maitoon lisättynä. Nyt varoitetaan pikemminkin auringon tuottamasta ihosyöpäriskistä.
Keskustaan vetävät tekijät ovat lisääntyneet kulutuksen muututtua palvelukeskeisemmäksi; kannattaa asua lähellä palveluja. Kaikkinainen urbaani pöhinä vetää erityisesti nuoria aikuisia puoleensa.
Hertzenin dystooppisina pitämät asuinalueet ovat nyt hyvin haluttuja ja siksi kalliita. Asuntojen hintojen perusteella keskustamaisen asumisen suosio on kasvanut kaikkialla, sekä muissa suomalaisissa kaupungeissa että muualla maailmassa. Muutos preferensseissä tapahtui hyvin nopeasti. Tietysti samanlainen muutos toiseen suuntaan on mahdollinen tulevaisuudessa vaikkapa tartuntatautien vuoksi.
2000-luvun alussa niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö oli voimissaan. Vuonna 2003 peräti 75 % Helsingin seudun väestönkasvusta kohdistui kehyskuntiin. Osa Sipoosta liitettiin Helsinkiin, jotta Helsinki voisi tarjota joukkoliikenteeseen perustuvan vaihtoehdon omakotiasukkaille. Ilmiö katosi nopeasti. Samalla metron suunnittelu Sipooseen lopetettiin. Korona-vuosina kehyskuntien osuus nousi vähäksi aikaa uudestaan – ei koska kehyskuntiin olisi muutettu runsaasti, vaan koska Helsingin seudun väkiluvun kasvu hidastui huomattavasti.
Metsälähiöitä perusteltiin aikanaan luonnonläheisyydellä. Se tuotti asukkaille mielihyvää silloin ja tuottaa yhä monelle. Olihan monen uuden kaupunkilaisen juuret maaseudulla, ja kaupunkien keskustat olivat saasteisia ja liikenteen vaivaamia. Toisen polven kaupunkilaisten tilanne on toinen. Heistä yhä useampi arvostaa tiiviin kaupunkirakenteen tuomia mukavuuksia. Siksi urbaanin asumisen suosio on kasvanut lähiöasumisen kustannuksella. Asuntojen arvo on noussut tiiviillä alueilla suhteessa väljästi rakennettuihin alueisiin.
Oheinen taulukko kertoo vanhojen kerrostaloasuntojen hintojen muutoksesta vuosien 2000 ja 2023 välillä. Hinnat on deflatoitu koko maan vanhojen kerrostaloasuntojen hinnoilla. Jos nousu on positiivinen, hinnat ovat nousseet nopeammin kuin maassa keskimäärin ja jos luku on negatiivinen, hinnat ovat nousseet keskiarvoa hitaammin tai jopa laskeneet. Erot ovat suuria. Turun ja Helsingin keskustassa nousu on enemmän kuin 30 % yli maan keskiarvon, kun taas Helsingin seudun kehyskunnissa hinnat ovat laskeneet 20 prosenttia suhteessa maan keskiarvoon, alueella ”Jyväskylä 2” peräti 37 %.
Taulukkoon on otettu vain kasvavien kaupunkien lukuja, koska muualla asuntoja on myyty niin vähän, ettei luotettavia lukuja ole. Niiden ulkopuolella on hinnat ovat laskeneet huomattavasti, onhan joitakin asunto-osakeyhtiöitä mennyt peräti konkurssiin. Koko maan keskiarvoluvuissa ne kuitenkin ovat mukana siltä osin kuin asuntoja on saatu myydyksi.
Lukuja ei voi tulkita niin, että kaikki haluaisivat asua Helsingin tai Turun keskustassa. Itse asiassa tätä haluavat ovat selvässä vähemmistössä. Luvut kertovat vain, että niiden määrä, jotka haluavat asua Helsingin ja Turun keskustassa, on kasvanut nopeammin kuin asuntojen tarjonta noilla alueilla.
Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi vuonna 2017 mielipidetiedustelun, jonka mukaan suomalaisista vain 35 % haluaa asua kaupunkimaisessa ympäristössä. Olennaista kuitenkin oli, että vastaava tutkimus vuodelta 2013 kertoi, että neljä vuotta aiemmin kaupunkimaisessa ympäristössä halusi asua vain 28 % suomalaisista. Neljässä vuodessa kaupunkimaiseen ympäristöön haluavien määrä olisi noussut liki 400 000 hengellä. Mikään asuntotuotanto ei pysy noin nopeasti muuttuvien preferenssien perässä. Niinpä kaupunkimaista asumista on tarjolla kysyntään nähden liian vähän. Asunnot kaupunkien keskustoissa ovat kallistuneet suhteessa lähiöiden ja kaupunkeja ympäröivien omakotialueiden hintoihin.
Oulussa ja Jyväskylässä asuntojen hinnat ovat laskeneet suhteessa koko maan hintoihin. Ovatko nuo kaupungit menettäneet suosiotaan? Ainakaan asukaslukujen perusteella eivät ole. Tuona aikana Oulun asukasluku on noussut 50 000 ja Jyväskylän 30 000 asukkaalla. Asuntoja on kuitenkin rakennettu riittävästi tyydyttämään kasvavaa kysyntää.
Eri tutkimusten mukaan ehkä vain noin puoli miljoonaa suomalaista haluaa asua suuren kaupungin keskustassa. Se on pieni vähemmistö suomalaisista, mutta kuitenkin paljon enemmän kuin niissä nyt asuu. On hyvä, että ihmiset haluavat eri asioita asumiseltaan. Jos kaikki haluaisivat samaa, vain harva pääsisi haluamaansa. Onnekas on se, joka arvostaa aivan erilaista asuinympäristöä kuin muut. Hän pääsee halvalla unelma-alueelleen. Hyvään kaupunkiin kuuluu, että tarjolla on kysyntää vastaavasti erilaista asumista kunkin tarpeen mukaan ja siinä suhteessa, kun sitä halutaan.
Asuminen ei ole kallistunut edes kaikkialla Helsingin seudulla. Nousuvauhti on ollut nopeata vain Helsingin keskeisillä alueilla, Helsinki 1:ssä ja Helsinki 2:ssa. Lievästi ovat nousseet hinnat myös Espoon parhailla alueilla. Vantaalla ja kehyskunnissa hinnat ovat jääneet jälkeen koko maan keskimääräisestä nousuvauhdista. Asuntojen hinnat eivät siis ole ainakaan aiempaa suurempi este muuttaa työn perässä Helsingin seudulle, ellei ole nirso asuinalueesta. Esteen muodostaa pikemminkin vanhan asunnon arvon romahtaminen lähtöalueella.
Asumistoiveiden muututtua näin rajusti tulee tuottaa lisää kaupunkimaista ympäristöä. Myös perinteisiin lähiöihinkin riittää tulijoita, mutta niissä asuntoja on jo tarjolla kysyntää vastaavasti.
Seuraava luku tästä.
Kirjan alkuun tästä.
[1] Kuva on nähtävissä esimerkiksi Wikipedia-artikkelissa https://fi.wikipedia.org/wiki/Koti_vaiko_kasarmi_lapsillemme
Joukkoistamalla lisänäkökulma: asuntojen arvot ovat nousseet (lähinnä vain vanhoilla) alueilla, joissa rakennuskanta on korjaamisen arvoista. Käytännössä umpiaineesta tehdyt tiili- ja puutalot säilyttävät paremmin arvonsa. Tapioloita uudempi lähiökama ja nykyrakentaminen päätyy vielä purkujätteeksi tehokkaampien rakennusten tieltä.
Preferenssit eivät ole muuttuneet niin nopeasti koska muistan että jo 1980-luvun alussa tuli esim Kampista ja Punavuoresta muoti-aluetta nuorten aikuisten keskuudessa. Niihin aikoihin alkoivat myös eräät kansalaisliikkeeet vanhojen puutaloalueiden säilyttämisen puolesta.
Toinen juttu on että Töölö, Kruununhaka, Kaartinkaupunki, Ullanlinna ja Eira ovat aina olleet kalliita alueita.
Nurmijärvi-ilmiö on aina kiihtynyt silloin kun Suomella on ollut pääministeri Keskustapuolueesta, tosin viimeisin huippu selittyy pandemian takia. Karismaattisten keskustajohtajien maaseutuläheisiä asumistyylejä esittelevät artikkelit naistenlehdissä ja sisustuslehdissä uppoavat kansaan kuin kuuma veitsi voihin.
En osaa sanoa ovatko ns kaupunkibulevardit eli Helsingin sisääntuloväylien muuttaminen tavallisiksi kaduiksi ja umpikortteleiden rakentaminen niiden varsille hyvää asuinympäristöä. Liikenteen melu ja dieselpakokaasuista ja nastarenkaista johtuvat ilmansaasteet eivät ole kadonneet mihinkän.
Jos halutaan lisää kaupunkimaista asumista kannattaa tiivistää olemassaolevia lähiöitä tai rakentaa uudet lähiöt tiiviimmiksi jo ennestään. Sisääntulomoottoriteillä on oma funktionsa ja niiden poistaminen johtaa vain liikenteen tukkeutumiseen ja työpaikkojen muuttoon pois keskustasta ja sitä kautta palveluiden kuihtumiseen.
Kruununhaka oli varsin halpaa aluetta 1960-luvulla samoin kuin Rööperi.
Silfverbergille kommenttina että Nurmijärvi-ilmiössä oli muut tekijät kuin se että Keskusta oli hallituksessa.Se että lähes jokainen keskustalainen päättäjä on visioinut tuosta Nurmijärvi-ilmiöstä on ollut Keskustan agendalla jo 40 vuotta. Pandemian aikana moni keskustalainen visioi Paavo Väyrysen 1983 hahmottamasta ideasta joka oli Luonnonmukainen tietoyhteiskunta jonka pohjana olisi ollut tuolloin 1980-luvulla nopeat puhelinlinjat ja faksi ja tässä ajassa pohjana siis internet ja läppäri. Kun pandemian aikana etätyöt yleistyivät niin tämä visio oli jo pysyvä olotila kunnes moni firma alkoi ymmärtää että työntuottavuus laahaa perässä. Marinin hallitus ajautui linjariihoihin Keskusta ja Vihreiden välillä koska visiot Suomen kehittämisestä hajasijoitetun ja urbaanin elämänmuodon kohdalla ei sopinut yks yhteen. Keskusta onnistui torjumaan perussuomalaisten voiton vuoden 2021 kuntavaalien aikana kun ennusteet sanoivat että perussuomalaiset menevät Keskustasta ohi. Näin ei tapahtunut.
Tuosta Väyrysen ideoimasta “Luonnonmukainen tietoyhteiskunta” en ole kuullut ennen.
Joka tapauksessa muistan että Nurmijärven kunta hyödynsi maksimaalisesti Matti Vanhasen ja hänen talohankkeen saamaa julkisuutta ja hänen ihannoimaa “puutarhakaupunkihimmeliä” ja myi halpoja tontteja. Silloin oli noususuhdanne ja tontit ja pakettiomakotitalot menivät kaupaksi kuin sima kun Helsinki, Espoo ja Vantaa eivät pystyneet vastaamaan kysyntään.
Esko Ahon hallituksen aikaa varjosti lama ja kehyskuntien kasvu johtunee siitä että massairtisanomisten kohteiksi joutuneet ns eläkeputkeen päässeet suuret ikäluokat etsivät edullisempaa asumista pk-seudun ulkopuolelta. Toinen selittävä tekijä on ollut EU-jäsenyyden hakeminen joka johti protestiliikkeeseen maaseudun puolesta.
Juha Sipilän hallitus kohtasi ennennäkemättömän suuren siirtolaisaallon lähi-idän ja pohjois-Afrikan maista. Tämä alkoi näkyä suurten kaupunkien vastaanottokeskusten ympärillä ja aiheutti ilmeisesti joissakin reaktion muuttaa pois alueista joissa pelättiin esim kouluolojen muuttuvan kaoottisiksi.
Ja pandemia etätöineen hoiti loput.
Silfverbergille kommenttiin koskien Luonnonmukaista tietoyhteiskuntaa niin se perustui Paavo Väyrysen kirjoituksiin Helsingin Sanomissa vuonna 1983 (on löydettävissä Helsingin Sanomien Aikakone palvelusta) . Monen keskustalaisen päättäjän aatteellinen pohja tulee tästä Väyrysen visiosta. Hyvä esimerkki on Keskustan esitys erityistalousalueista.
Soininvaarahan on kapitalisti? Isojen kaupunkien keskustat tulisi täyttää pilvenpiirtäjillä New York tyyliin. Kysyntä ratkaiskoon.
Aika köyhä olen kapitalistiksi.
Kysyntä ratkaiskoon, mutta ei Suomen kysynnällä kannata pilvenpiirtäjiä rakentaa. New Yorkissakin on vähän siinä ja siinä, ns. pilvenpiirtäjäindeksi talousromahduksen ennakoijana on olemassa ihan syystä.
Täysin vapaalla kaavoituksella syntyisi todennäköisesti Pariisia tai Barcelonaa, ei New Yorkia tai Hong Kongia. Pilvenpiirtäjän rakennuskustannukset ovat niin korkeat, ettei rakentaminen kannata ellei kaavoituksella erikseen tehdä vaihtoehdoista törkeän kalliita.
Nimimerkki arkkitehdille kommenttina että Pariisin keskustassa on asuinnoille minimikoko ja Pariisista löytyy lähimmät pilvenpiirtäjät
La Défensen liikekaupunginosasta joka 3 kilometriä Pariisin keskustasta.Tällä hetkellä pilvenpiirtäjät buumi on menossa Aasiassa ja Lähi-idässä.
Asun nyt Kruununhaassa ja haikailen vielä muuttavani takaisin Tapiolaan. Tapiolan kodin ikkunasta näkyivät Kinotapiolan reklaamivalot, uimahalliin oli 200 metriä ja uurnalehtoon, elämän todennäköiseen päätepisteeseen, sama matka. Ennen tätä haluaisin viedä lapsenlapseni uimaan Ervin uimahallin pyöreään ulko-altaaseen, luoden samalla katseen omaan ja tyttärieni vanhaan opinahjoon Tapiolan lukioon. Ja poiketa Tapiola Sinfonietan konserttiin Kulttuurikeskukseen.
Asuntoa Kruununhaasta himoitsevat yllyttävät raivoisasti sinua muuttamaan takaisin Tapiolaan. 🙂
Tuntuu että täällä on tarjontaa ihan kovasti, samat asunnot kuukausia, jopa vuosia myynnissä.
Kommenttina nimimerkki JH:lle että valitettavasti Ervin uimahalli on ollut kiinni jo 15 vuotta.
Ynmmärrän. Asun n. 5 km päässä Tapiolasta, käyn siellä usein ihan vaan sen tietyn tunnelman/ viihtyisyyden takia ostoksilla, elokuvissa , konserteissa jne.. Esim kirjasto+kulttuurikeskus on hieno ei-kaupallinen yhdistelmä ja kohtapuolin siihen tulee kait vielä teatterikin. Ja jopa ostoskeskuskin tuntuu olevan “sivistyneempi”, eli ei niin päällekäyvän kaupallinen kuin Espoon muut isot ostarit. Häpeäpilkkuna on tietysti uimahallin vuosia jatkunut limbo.
Tapiolan erikoisin piirre, jonka tulija heti huomaa, on yhä metron tultuakin keskustaa hallitseva kolmen tien suhteettoman valtava liikenneympyrä.
Uudet asuinalueet tulevat nykymääräysten mukaan täyteen sosiaalista asuntotuotantoa. Asukkaiden ostovoima jää liian alhaiseksi, jotta se voisi ylläpitää vihreiden ihannoimaa kivijalkaliikkeiden dominoimaa elävää kahvilakaupunkia. Valitettavasti myös syrjääntyneen ja rikollisen väestön osuus tulee aiheuttamaan jatkossa yhä enemmän ongelmia, eli tulevaisuuden arvoalueita ovat vain ne jotka on jo nyt rakennettu täyteen omistusasuntoja.
Vielä kommenttina että asujaimisto esim luonnonläheisen Silkkiniityn ympärillä on ollut 70-luvulla ja edelleenkin huomattavan akateemista. Monien koulukavereideni vanhemmat olivat monennen polven helsinkiläisiä, jotka olivat hakeutuneet asumaan Tapiolaan . Ei pientilalta siirrytty 60-luvulla suuren muuton aikaan atriumtaloon Haukilahteen.
Rivitalojen ja paritalojen kohdalla pitää paikkansa tuo keskiluokan korostuminen mutta Tapiolan monet kerrostalot rakennettiin alunperin Aravalainoituksella ja niihin muuttamiseen oli tulorajat. Se että vanhat Aravat “vapautettiin” säännöstelystä 1970-luvulla on sitten toinen juttu.
Helsingin satamaradan historia kuvastaa hienosti tätä muutosta, miten kantakaupungista on kehittynyt teollisuusalueesta haluttu asuinalue.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_satamarata
Eliel Saarinen oli aikaansa edellä lausuessaan, että Satamarata oli ”sopimattomasti ja vailla kaukonäköisyyttä suunniteltu.”, kun suunnittelussa ei huomioitu kaupungin kasvua.
Käyttöliittymäehdotus: Voisivatko Seuraava ja Edellinen ‑linkit sijaita ennen kommentteja?
Jos haluaa lukea koko kaupunkisuunnittelusarjan, mutta aika/kiinnostus ei riitä kommentteihin, ei tarvitsisi rullailla