Heikki von Hertzenin kirja Koti vaiko kasarmi lapsillemme on vaikuttanut suomalaiseen kaupunkirakentamiseen ehkä enemmän kuin mikään muu teos. Sen kannessa on varoituksena dystooppinen mustavalkoinen kuva varjoisesta, kuilumaisesta umpikorttelin pihasta ja sen vaihtoehtona aurinkoinen värillinen kuva väljästä asuinalueesta, jossa pienen lapset kirmailevat niityllä. Kuvan voi nähdä esimerkiksi tästä. Seuraavat 50 vuotta kaupungeissa pyrittiin kohden kansikuvan ihanteellista asuinaluetta. Tämä pyrkimys synnytti luonnonläheiset metsälähiöt, joista tyyppiesimerkkeinä olivat aikanaan Tapiola, Vuosaari ja Pihlajamäki.
Kannen synkeä piha on Tunturikadulla Etu-Töölössä. Asuntoneliön hinnat liikkuvat Etu-Töölössä nykyisin 7500 eurosta ylöspäin. Metsälähiöistä asuntoja saa paljon halvemmalla. Näin ei ole ollut aina. Vielä 1960-luvulla Helsingin Kruununhaasta sai asuntoja halvemmalla kuin Espoon Tapiolasta. Hertzenin kirjan kansikuvan piha oli tuolloin todellakin huono ympäristö lapselle. Asuminen keskustan tuntumassa oli epäterveellistä talokohtaisen koksilämmityksen, roskanpolttouunien ja pakokaasujen vuoksi. Auringonvalon puute aiheutti riisitautia lapsille. Keskustan tuntumassa asuvilla elinajan odote oli muita huonompi ja bensiinistä peräisi oleva lyijy alensi sille altistuneiden lasten kognitiivisia kykyjä. Nämä keskustasta ulos työntävät tekijät ovat poistuneet kaukolämmön, roskanpolttouunien kiellon, lyijyttömän bensiinin ja katalysaattoreiden ansiosta – ja koska kaupunkisuunnittelussa on havahduttu hallitsemattoman autoilun haittoihin. Riisitauti on kadonnut tyystin, koska D‑vitamiinia saa nykyisin jopa maitoon lisättynä. Nyt varoitetaan pikemminkin auringon tuottamasta ihosyöpäriskistä. Jatka lukemista “4. Nopeasti muuttuneet preferenssit”