Hallitus aikoo antaa Kelan palvelusetelin 1,3 miljoonalle suomalaiselle niin, että itse pitää maksaa 28 euroa ja Kela maksaa loput. Mallista ei ole vielä sovittu. Käyn tässä läpi, millaisia vaikeuksia asiasta neuvottelevilla on edessään. En kadehdi hallituksen päättäjien urakkaa.
Hyvinvointialueiden kannattaa rajata yli 65-vuotiaat pois
Yksikään hyvinvointialue ei suoranaisesti kylve rahassa. Siksi niiden on käytettävä hyväkseen kaikki mahdollisuudet säästää rahaa. Niinpä niiden kannattaa evätä lääkäripalvelut yli 65-vuotiailta kokonaan. Tätä ei laki varmaankaan tule suoranaisesti sallimaan, mutta kyllä siihen keinot löytyvät. Helpointa on osoittaa ikäihmisille aika aina vasta kolmen kuukauden kuluttua, mihin hallitus vastikään antoi ystävällisesti mahdollisuuden. Kyllä he pian ymmärtävät kupletin juonen.
Yli 65-vuotiaiden osuus terveyskeskusten lääkärissä käynneistä on huomattava
Normaalisti ihmiset käyvät lääkärissä noin kolme kerta vuodessa. Niinpä 1,3 miljoonaa ihmistä käy lääkärissä neljä miljoonaa kertaa – tai siis kävisi, jos he olisivat perusterveitä keski-ikäisiä. Vanhukset ovat terveyspalvelujen suurkuluttajia, joten näitä käyntejä tulee merkittävästi enemmän. Minulla ei ole asiasta tilastoja, mutta joskus terveyskeskuksessa Helsingissä käyneenä minulle on tullut vaikutelma, että kävijöistä enemmistö on yli 65-vuotiaita. Yli 65-vuotiaita on vaja neljännes suomalaisista, mutta heidän osuutensa terveyskeskuskäyneistä on paljon isompi. Työikäisillähän on työterveyshuolto. Aika ison kakun hallitus on aikeissa haukata. Taitaa maksaa monta miljardia vuodessa.
Rajataanko oikeasti sairaat ulos?
Tähän asti yksityislääkärit ovat tottuneet hoitamaan perusterveiden potilaiden pikkuvaivoja. Terveyskeskuskäynneistä ylivoimaisen enemmistön muodostavat monisairaat. Näistä taas merkittävä osa on ikäihmisiä.
En ole täysin vakuuttunut, että yksityiset terveysasemat suostuvat hoitamaan monisairaita samalla pienellä kertamaksulla, jolla määrätään jokin lääke perusterveiden pikkuvaivoihin. Voikin olla, että oikeasti sairaat rajataan tämän palvelun ulkopuolelle esimerkiksi niin, että sama henkilö saa käyttää palveluseteliä vain tietyn määrän vuodessa. Niinpä tämä uudistus koskisikin vai perusterveitä hyväosaisia, mutta ei moniongelmaisia huono-osaisia.
Kapitaatiomalli olisi turvallisempi
Terveystaloustieteessä varoitetaan maksamasta yksityislääkäreille käyntimäärien mukaan. Yleensä korostetaan kapitaatiomallia muodossa tai toisessa – siis maksamista rekisteröityneiden potilaiden määrän, ei käyntien mukaan. Lehtitietojen mukaan nyt maksetaan kuitenkin jokaisesta käynnistä erikseen. Se tarkoittaa, että käyntejä tulee helposti paljon. Voihan lääkäri kehottaa tulemaan tarkastuskäynnille yhä uudestaan ja uudestaan. Ehkä tätä yritetään taklata sillä, että rajoitetaan saman potilaan vuotuiset käyntimäärät, mikä siis samalla rajaa monisairaat ulos.
Laboratoriokokeet ja erikoislääkärit
Sitä ei tiedetä, aikooko valtio korvata myös erikoislääkärikäynnit ja laboratoriopalvelut. Jos näin ei tehdä, lääkärit alkavat tehtailla lähetteitä julkisen puolen palveluihin.
Laboratoriopalvelujen mahdolliseen korvaamiseen taas liittyy suuri ongelma. Ne ovat yksityisellä puolella moninkertaisesti ylihinnoiteltuja, jos hintoja vertaa julkisen puolen kustannuksiin, esimerkiksi HUSLABiin. Koska ne ovat räikeästi ylihinnoiteltuja, ne ovat hyvin tuottoisia ja laboratoriolähetteitä kirjoitetaan helposti turhaan. Lääkkeiden osalta periaatteena on, että samaa molekyyliä sisältävistä lääkkeistä korvataan vain halvin ja jos haluaa välttämättä käyttää ylihinnoiteltua brändiä, joutuu maksamaan erotuksen itse. Tätä pitäisi soveltaa myös laboratoriopalveluihin. HUSLABilla ainakin olisi kapasiteettia myydä halpoja testejä yksityisille.
Lääkäripalkkioon ei kuulemma saa sisältyä toimistokuluja. Heh! Ei se vastaanottotoimisto palkatta pyöri. Lasku ei vain mene asiakkaalle, vaan lääkärille ja lääkäri laskuttaa asiakasta.
Melko epäileväinen kirjoitus lääkäreitä kohtaan ja valmistelu alkuvaiheessa.
Onkohan yhteiskunnan hommat halvempia, alkaa sotealueiden johtoporras olla melko moniportainen ja hyväpalkkaistakin porukkaa paljon.
Kuitenkin hyvä, että edes yritetään, nykytilanne ei kehittava missään nimessä ja rahat loppu.
Juuri nämä pienemmät sairaudet käsittääkseni sairaaloitamme kuormittaa ja jonoja aiheuttaa. Jonot se pääongelma, Kiinteistöt meillä hienot ja laitteet yhteiskunnalla ja vaativimmatkin hommat hoituu.
Ehdotettu uusi korvausjärjestelmä helpottaisi tuntuvasti yli 65-vuotiaitten lääkäriinpääsyä, ja on varmasti hyvä liike tulevia vaaleja varten. Samalla, kuten Osmo laskelmassaan osoittaa, se on mitä ilmeisemmin niin kallis, että se on hyvin epätarkoituksenmukaista julkisten varojen käyttöä. Lisäksi se merkitsisi lääkärityövoiman tehotonta käyttöä. Kaikki tämä tietysti hieman riippuen siitä, miten järjestely toteutettauísiin.
Vakavin asia ovat kuitenkin ehdotetun järjestelyn järjestelmävaikutukset. Suomen terveydenhuollon iso valuvika on ”kaksikanavainen rahoitus” eli perusterveydenhuollon kahden kerroksen väki. Toteutettu sote-uudistuskin pyrki korjaamaan pienempiä ongelmia kuin tämä terveydenhuoltoa pirstova ja mm. suurina sosiaalisina terveyseroina ja lääkäripulana näkyvä tilanne, johon ei poliittisesti uskallettu puuttua. Nyt esitetty yli 65-vuotiaita koskeva kokeilu tekisi isoon ongelmaan puuttumisen yhä vaikeammaksi. Samalla kokeilu betonoisi Kelan asemaa — ei ihme, että Kela on ehdotuksen takana.
Suomen aivan poikkeuksellinen laaja yksityinen terveysbusiness perustuu työterveydenhuollon yhteydessä annetun sairaanhoidon veroetuuksiin ja sen saamiin Kela-korvauksiin ja piemmässä määrin muihin Kela-korvauksiin sekä henkilökunnan, lähinnä lääkärien, mahdollisuuteen tehdä yksityisellä puolella palkkatyötä yritysverotuksella. Tämä ohjaa merkittävät raha- ja henkilöresurssit ihmisten terveyden kannalta vähempiarvoisempaan toimintaan. Yksityisellä puolella keskimäärin hoidetaan pieniä ongelmia paljon isommalla resurssilla kuin isoja ongelmia julkisella, ja tämä heijastuu sekä toimintaan että työn houkuttelevuuteen.
Tämä asetelma tulisi purkaa, Etelärannan, Hakaniemen ja Kelan vastustuksesta huolimatta. Terveydenhoidon kriisi ei taltu, ellei tähän voida puuttua. Ja tämä lyhytnäköisesti katsottuna myönteinen ehdotus tekisi välttämättömän korjausliikkeen yhä vaikeammaksi.
Miksi ei voida verrata muiden maiden kokonaistehokkuutta?
Vai onko yksityinen “syntiä”?
Terveydenhuollon kokonaistehokuutta? Onhan noita arvioitu, yleensä suhteessa väestön eliniänodotteeseen. Vertailujen perusteella seuraavia huomioita nousee esiin:
* Suomen väestö on verrokkimaita, esim. muita pohjoismaita, vanhusvoittoisempaa, huoltosuhde heikompi ja keski-ikä korkeampi
* Siitä huolimatta Suomi käyttää pohjoismaista vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Absoluuttisesti sekä suhteessa BKT:n.
* Kotitaloudet maksavat itse terveydenhuollon palveluista Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, erityisesti lääkkeistä ja hammashoidosta
* Suomalainen terveydenhuolto on hyvin eriarvoinen, työterveydessä ylihoidetaan kalliilla, terveyskeskuksissa köyhiä alihoidetaan. Yksi OECD-maiden eriarvoisimpia yhdessä Meksikon ja Yhdysvaltojen kanssa. Soininvaarakin on tästä kirjoittanut: https://www.soininvaara.fi/2013/06/30/suomessa-on-oecd-maiden-eriarvoisin-terveydenhuolto/
Suomalainen terveydenhuoltojärjestä on siis halpa ja kustannustehokas, mutta eriarvoinen. Julkisen terveydenhuollon osuus on muita pohjoismaita pienempi, ja kotitaloudet maksavat itse omasta pussistaan terveydenhuollon palveluista enemmän mitä muissa pohjoismaissa.
Tämä on ollut tilanne ainakin viime vuosiin asti kun asiaa on tutkittu. En usko että näihin on vielä kovin isoja kokonaiskuvaa keikauttavia muutoksia tullut vaikka sote-uudistus tulikin vasta. Toki nykyhallitus pyrkii radikaalisti muuttamaan suomalaisen terveydenhuollon järjestämistä keikauttamalla sitä radikaalisti kohti yksityistä terveydenhuoltoa joka kansainvälisten kokemusten perusteella on kallis ja kustannustehoton tapa järjestää terveydenhuolto. Suunta varmaan siis on muuttumassa.
Lisää aiheesta voi lukea vaikka täältä ja kirjoituksessa linkitetyistä artikkeleista ja tutkimuksista: https://lauspalo.com/2024/08/suomalainen-terveydenhuoltojarjestelma-on-halpa/
Kokonaistehokkuutta on tutkittu ja selvitetty. Vertailu on kuitenkin hankalaa, rakenne-eroja on mm. sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon rajapinnan kohdalla ja perheiden vastuun osalta. Vertailun kohteena tulisi on järjestelmän kokonaisvaikuttavuus, koska tehokkaat operaatiot eivat takaa hyvää tulosta, elleivät ne toimi hyvin yhteen. Suomalainen järjestelmä on kuitenkin kustannuksiltaan suhteellisen edullinen, osin kyllä mm. hoitohenkilökunnan alhaisen palkkatason takia. Laatua on vaikea verrata — ainakin suomalainen järjestelmä tuottaa terveyseroja sosiaaliryhmien välille enemmän kuin monessa muussa maassa. Suomen kaltaista kahden luokan (työssäkäyvät/muut) perusterveydenhuollon järjestelmää ei ole juuri muualla OECD-maissa kuin Yhdysvalloissa.
Meidänhän kannattaisi ulkoistaa monisairaat kapitaatiomallilla yksityiselle. Pääsisivät näyttämään, kuinka tehokkaita ovat todellisuudessa.
Mutta eikös tätä ole jo kokeiltu palvelutalojen kanssa?
Sinänsähän on hyvä että ihmisille tarjotaan mahdollisuus tarpeellisiin terveyspalveluihin ‚mutta jos se tarkoittaa samalla sitä että julkisilla varoilla tuetaan yksityisiä palveluita joita maksaja ei edes ohjaa, vaan palvelun tarvitsija ja rahastaja päättävät mitä palveluita ostetaan ja käytetään, niin hommassahan ei ole mitään järkeä. Ei hyvinvointivaltio kestä sitä että rahaa jaetaan jatkuvasti yhä enemmän “yksityisten” palveluiden rahoittamiseen. Mikä ihmeen ideologia ohjaa niitä jotka haluavat rahoittaa yksityistä toimintaa julkisilla varoilla ja myydä kansalaisten tarvitsemat välttämättömät palvelut sijoittajille
edelleen kansalaisilta rahastettaviksi, kuten esimerkiksi infran joka on luonnollinen monopoli ja nyt välttämättömät terveyspalvelut.
Eikö se markkinatalous pärjääkään omillaan, kun sitäkin halutaan pyörittää verovaroilla. Ei siinä mitään jos joku haluaa valita yksityiset terveyspalvelut mutta ei siihen pidä käyttää julkisia varoja! Jos käytetään verovaroja, niin ohjauksen pitää olla silloin maksajan käsissä, mikä tarkoittaa että palvelut varataan tasapuolisesti samasta julkisen jonosta
tarpeet huomioiden, eikä ainakaan mitään ohituskaistoja pidä rahoittaa verovaroilla.
Jos joku haluaa välttämättä käyttää jotain yksityistä palveluntarjoajaa, niin sen jokainen voi maksaa kokonaan itse. Sitä hyvinvointivaltio ei todellakaan kestä, että verovaroja levitellään holtittomasti yksityisten palveluiden pyörittämiseen ja hyvin toimeentulevien erikoispalveluiden tukemiseen kuten kokoomus jatkuvasti on tehnyt ja jota näyttävät myös perussuomalaiset, RKP ja KD tukevan. Härskiä touhua kun samalla heikennetään palveluita pieni ja keskituloisilta ja Suomi velkaantuu päinvastaisista lupauksista huolimatta enemmän kuin koskaan
aikaisemmin. Varsinainen RAHAA ON-halllitus tämä nykyinen Purran/Orpon hallitus tosiaankin on! Tätä menoa Suomi todellakin uppoaa kun verorahoja jaetaan sinnekin, missä siitä ei varmasti ole muutenkaan pulaa.
Hyviä huomioita. Itselläni on sairauskuluvakuutus ja keskimääräinen lääkärikäyntini hinta on noin 500€, koska käyn aina spesialistilla ja pyydän kaikki mahdolliset labrat ja tehokkaimmat lääkkeet. Vakuutusyhtiöhän sen maksaa kuitenkin, minulla on vain vuosittainen omavastuu. Oletan, että tällaiseen hoitoon löytyvät tekijät myös palveluseteleillä.
pistän lyhyen version:
kuulostaa että kokoomus kolaa kolalla valtion verorahat kaveri firmoille, vielä velaksi. ja perussuomalaiset katsoo tätä sivussa. veikkaan että tästä tulee vain iso lasku veronmaksajille. ja loppujen lopuksi terveydenhoito on enmmän solmussa kuin sanna marinin hallituksen jäljiltä.
Nykyään ainakin kahdella alueella, missä olen viimeaikoina asunut, otetaan yhteyttä sairaanhoitajaan, joka ottaa tarvittaessa yhteyttä lääkäriin. Päättääköhän tuossa kokeilussa asiakas itse, meneekö lääkärille. Sairaanhoitajan vastaanoton luulisi olevan edullisempi kuin lääkärin vastaanoton.
Onhan tämä ihan kammottava malli. Vanhusten terveydenhoitoon käytettäviä satoja miljoonia piti vähentää, ei lisätä. Ja miten ihmeessä tämäkään toisi lisää lääkärejä markkinoille? Päinvastoin tämä nostaa taas sitä osuutta, jotka tekevät nelipäiväistä työviikkoa, koska yksityisen liksoilla se on helppoa.
Kokoomusta ei tulla äänestämään jatkoon.
Soininvaara kirjoitti:
“sisältyä toimistokuluja. Heh! Ei se vastaanottotoimisto palkatta pyöri. Lasku ei vain mene asiakkaalle, vaan lääkärille ja lääkäri laskuttaa asiakasta.”
Ei kai ihan noinkaan. Oikeasti asia menee niin, että lääkärifirma laskuttaa nykyään toimistomaksun asiakkaalta. Sen lisäksi lääkärifirma perii maksun ajanvarausalustansa ja laskutuspalvelunsa olemassaolosta eri nimellä provisiona yksityislääkäriltäkin. Nämä eivät vaan saa julkistaa salassapitovelvoitteiden alaisia sopimusehtojaan ja niissä olevia tarkkoja lukuja.
Omasta mielestäni koko erillinen toimistomaksu on kuluttajansuojan kannalta kyseenalainen. Palvelua myytäessä pitäisi aina esittää kokonaishinta. Ei autokorjaamossakaan peritä erillismaksua asiakaspalvelusta, jonka sisältönä on ajanvaraus varsinaiseen palveluun ja laskun kirjoittaminen.
Siitä aloite on hyvä, että omavastuuosuuden hintaraja koskisi kokonaishintaa, jottei lääkärifirmat voi kikkailla näillä kummallisilla erillismaksuilla.
Toimeentulotuen ehdot sanovat, että vain julkisen terveydenhoidon menot huomioidaan tuessa. Ellei toimeentulotuen tulkinta muutu, tuo uudistus ei koskene köyhimpiä yli 65-vuotiaita käytännössä.
Toimistomaksun erillisyys on käytänössä helpompi:
‑maksu ei riipu ostetun palvelun hinnasta esim. lääkäriajan pituudesta.
— lääkärit ovat pääosin ammatin harjoittajia säätelevät itse hintansa. Lääkärikeskuksen sivuilta löytyy sekä toimistomaksun suuruus ja kunkin lääkärin käyntiveloitus.
Malli ei välttämättä ole isoille terveysfirmoille edes kovin kiinnostava ellei labraa ja kuvantamista päästä myymään hyvällä katteella potilaalle tai yhteiskunnalle.
Lääkäripalveluiden katteet yrityksille on aivan mitättömiä ja tulos tehdään oheispalveluiden myynnillä.
Myös yksityinen terveysbisnes kamppailee työvoiman saatavuuden haasteiden kanssa, joten miksi käytää rajallista resurssia matalakatteiseen toimintaan. Tuotannon volyymiä ei voida helposti tai halvalla kasvattaa.
Eikö lääkärikäynnille ollut tulossa kattohinta? Ainakin itse tulkitsin mallilla tavoiteltavan yksityisten lääkärikeskusten vapaana olevan kapasiteetin hyödyntämistä. Työelämässä olevat preferoivat aamu- ja iltapäiväaikoja. Näiden väliin ja vapaata aikaa eli pienen marginaalikustannuksen kapasiteettia. Tulkitsin mallin kohdistuvan tähän kapasiteettiin.
Itse pidän isona haasteena myös sitä, että tämä tekee yksityisvastaanoton aiempaa kannattavammaksi. Tulohan tulee olemassa olevien tulojen päälle. Houkuteleeko tämä taas lisää lääkäreitä yksityiselle puolelle?
Helsingissä hammashoidon palveluseteli on aikamoinen vedätys. Ensinnäkin ei ole oikeasti niin, että kallein palvelu on 2 kertaa halvimman hinta. Silloin on jotain isosti pielessä ja jotain hämärää hinnoittelussa.
Toinen ongelma on, että seteli tulee asiakkaalle käytännössä kalliimmaksi verrattuna julkiseen hammashoitoon.
Tiesittekö muuten, että julkinen terveydenhoito ei tee Helsingissä ennaltaehkäiseviä sepelvaltimotutkimuksia jos on vahva sukurasite tautiin ja potilas on iäkäs. Pitää olla oireita, jotta tutkitaan. Se ensimmäinen oire voi olla viimeinen oire. Tämän tiedon sain eilen lääkärissä.
Helsingissä noudatetaan kansallisia ja kansainvälisiä sepelvaltimotaudin hoitosuosituksia.
Sepelvaltimotaudin riskitekijät (korkea kolesteroli, korkea verenpaine ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt) voidaan hoitaa ja kannataa hoitaa joka tapauksessa etenkin jos on kyseessä korkean riskin potilas.
Ei-päivystykselliset sepelvaltimoiden pallolaajennukset (tai ohitusleikkaukset) eivät paranna potilaan ennustetta, vaan tehdään oireiden lievittämiseksi eli toisin sanoen näitä ei tehdä jos ei ole niitä oireita. Tästä on hyvin vankka tieteellinen näyttö vaikka asia saattaa tuntua epäintuitiiviselta.
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen jo itsessään liittyy ihan merkittävä komplikaatioriski, joten oireettomana en tähän toimenpiteeseen itse suostuisi. Nykyään yleistyvä sepelvalmoiden TT-kuvaus on turvallisempi, mutta erittäin harvoin muuttaa hoitoa oireettoman potilaan kohdalla edellä mainituista syistä.
Entäs ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten lääkäripalvelut? Helsingissä asuvan vanhuksen omaiset saattavat luulla, että asia on kunnossa kun hoitopaikassa lääkäri käy säännöllisesti. Näin ei olekkaan. Oli meille yllätys kun lääkäri ei tutkinut äitini lonkan alueen oireita, vaan piti viedä terveysasemalle. Mitä tapahtuu niille ikäihmisille, joilla ei ole omaisia? Tällaiset hoitoonopääsyt toteutuvat mielivaltaisesti. Toiset jää hoitamatta kokonaan. Pitää sattua onnettomuus, esim kaatuminen ja joutua sairaalaan sen seurauksena, jotta ehkä tutkitaan. Vaimoni on töissä palvelutalossa ja tämä ilmiö on hänen mukaan yleistä.