3. Hinta onnistumisen mittarina

Ekon­o­mistille asun­to­jen markki­nahin­ta on osoi­tus asun­non ja sen sijain­nin hyvyy­destä. Korkea hin­ta onnis­tu­misen mit­ta­ri­na on ris­tiri­itainen asia, sil­lä onhan asumisen kallis­tu­mi­nen sinän­sä ikävä asia. Asi­at eivät kuitenkaan ole eri­tyisen hyvin siel­lä, mis­sä asum­i­nen on eri­tyisen hal­paa ja asun­to­jen arvo las­kee kohti nol­laa niin, ettei niitä kan­na­ta edes perusko­r­ja­ta. Jos asun­not ovat halpo­ja kokon­aisen kaupun­gin alueel­la, kaupun­ki on toden­näköis­es­ti muut­to­tap­pioaluet­ta. Jos asun­not ovat yksit­täisessä kaupungi­nosas­sa halvem­pia kuin muual­la samas­sa kaupungis­sa, se ei mairit­tele tätä kaupungi­nosaa; sinne ei halu­ta, vaan sinne joudutaan.

Määräy­tyessään vapaasti asun­to­jen hin­nat ker­to­vat asuinalueen halut­tavu­ud­es­ta. Tätä vas­taan on vaikea väit­tää. Jos henkilö on valmis mak­samaan enem­män saman­lais­es­ta asun­nos­ta alueel­la A kuin alueel­la B, hän var­maankin pitää aluet­ta A itselleen parempana.

Tosin tätä itses­tään­selvyyt­tä on yritet­ty kiistää sanom­al­la, että osta­ja saat­taa pitää asun­toa myös sijoituk­se­na ja olet­taa asun­to­jen hin­to­jen nou­se­van tule­vaisu­udessa alueel­la A enem­män kuin alueel­la B ja mak­saa sik­si enem­män asun­nos­ta alueel­la A, vaik­ka oikeas­t­aan halu­asi asumaan alueelle B. Sil­loin hänen on kuitenkin oletet­ta­va, että tule­vaisu­udessa muut halu­a­vat asua enem­män alueel­la A kuin alueel­la B ja vielä niin, että pitää itseään mui­ta parem­pana arvaa­maan tule­vaa kehi­tys­tä. Ei tämä vas­taväite silti täysin tyhjä ole. Se pätee muut­to­tap­pioalueil­la, joil­la ei kan­na­ta mak­saa asun­nos­ta paljonkaan, vaik­ka mielel­lään asu­isi siel­lä seu­raa­vat vuodet. Mut­ta saman kaupun­gin eri kaupungi­nosis­sa hin­ta ker­too kiis­tat­ta alueen haluttavuudesta.

Niin­pä toimet, jot­ka jol­lakin alueel­la paran­ta­vat sitä asukkaiden silmis­sä, lisäävät asun­to­jen tai maan arvoa siel­lä. Kun tässä kir­jas­sa kehote­taan mak­si­moimaan alueen tont­ti­maan yhteen­las­ket­tu arvo, kyse ei ole rahanah­neud­es­ta vaan siitä, että alueesta tulisi mah­dol­lisim­man hyvä. Kenelle kohon­nut maan arvo kuu­luu, on toinen kysymys, johon palataan myöhemmin.

Huo­mat­takoon, että asun­to­jen arvoon jol­lakin alueel­la saat­taa vaikut­taa alueen omi­naisuuk­sien lisäk­si myös se, keitä mui­ta siel­lä asuu. Tähän vah­vasti seg­re­gaa­tioon nivoutu­vaan kysymyk­seen palataan myöhemmin.

Kir­jan alku­un tästä

Seu­raa­va luku tästä

11 vastausta artikkeliin “3. Hinta onnistumisen mittarina”

  1. “Sil­loin hänen on kuitenkin oletet­ta­va, että tule­vaisu­udessa muut halu­a­vat asua enem­män alueel­la A kuin alueel­la B ja vielä niin, että pitää itseään mui­ta parem­pana arvaa­maan tule­vaa kehitystä.”

    Tuo itsen­sä pitämi­nen mui­ta parem­pana tule­van kehi­tyk­sen arvioi­jana ei liene pakol­lista sille, että käsit­telee asun­non ostamista myös sijoi­tus­näkökul­mas­ta. Tieto siitä, että asun­not ovat alueel­la A arvokkaampia kuin B, tai että alueelle A on odotet­tavis­sa arvon­nousua voi olla aivan yleis­es­ti tun­net­tu, ja siitä huoli­mat­ta se puoltaa asun­non han­k­in­taa alueelta A.

    Se, että myyn­ti­hin­nat eivät ole lin­jas­sa alueen arvon tai odotet­ta­van kehi­tyk­sen kanssa ei vält­tämät­tä johdu myyjien epäti­etoisu­ud­es­ta. Jos asun­non myyjäl­lä on esimerkik­si kiire saa­da asun­to-omaisu­ut­taan muutet­tua rahak­si, joutuu hän tyy­tymään huonom­paan myyntihintaan.

  2. Mites sit­ten omis­tamisen ja vuokraamisen suhde, samas­sa tas­apain­os­sa sit­ten liikkuu tuot­to-odotuk­set. Kun suurem­pi osa asuu vuokral­la, niin suurem­pi osa omis­taa use­ampia asun­to­ja ja hakee näil­lä tuot­to­ja. Tähän asti ihan selvää, eikö?

    Muis­sa mais­sa, ja osit­tain Suomes­sa jo nähdään asun­tokan­nan siir­tymistä korkeam­man tuo­ton käyt­töön lyhy­taikaiseen vuokraan. Kut­sun itse tätä asun­tomarkki­noiden finan­sial­isaa­tiok­si — haetaan suurem­pia tuot­to­ja. Tätä sit­ten julk­ishallinto kat­soo läpi sormien, lib­er­aalia ei kiin­nos­ta mitkään perus­tarpeet kuten asum­i­nen, sehän on jokaisen yksilön oma­l­la vas­tu­ul­la [=lib­er­al­is­mi määritelmäl­lis­es­ti] varmis­taa markki­noil­la omien perus­tarpei­den toteu­tu­mi­nen. Val­tio ja julk­ishallinto sit­ten nos­taa kädet ylös ja antaa markki­noiden hoitaa [=julkisen hallinnon lib­er­al­isaa­tio], eli alis­te­taan kaik­ki markki­noille ja yksilöi­den oma­lle toimin­nalle markki­noil­la. Tähän suun­taan asun­tomarkki­noi­ta on viety jo pidem­män aikaa, arvon blo­gisti myös on muis­taak­seni use­asti toden­nut, että vuokral­la asum­i­nen lisää kansalais­ten liikku­vu­ut­ta. Itse lisäisin että samoin korkeampi vuokral­la asum­i­nen lisää taloudel­lista nöyryyt­tä ja aivan turhaa vuokrankiskon­taa välissä. 

    Tämä kehi­tys ei ole pitkäl­lä aikavälil­lä edes kokon­aistaloudel­lis­es­ti edullista ja on pien­i­t­u­loisille yksilöille äärim­mäisen turmi­ol­lista, mut­ta erit­täin tuot­toisaa hyvä­tu­loisille joil­la on ylimääräistä rahaa ostaa asun­to­ja. Mut­ta sehän nyt ei ole mitään uut­ta, etteivät ekon­o­mistit ja tilas­toti­eteil­i­jät kykene laske­maan 1–2 kvar­taalia pidem­mälle, saati­ka kykene hah­mot­ta­maan mon­imutkaisem­pia tas­apain­oe­fek­te­jä ja niiden ajamia pidem­män aikavälin tas­apain­osuhtei­den muu­tok­sia ja kehi­tys­tä taloudessa ja yhteiskunnassa.
    Mut­ta onnek­si kaiken kri­ti­ikin voi aina leima­ta venäläisek­si ja kiinalaisek­si yri­tyk­sek­si hor­jut­taa län­si­maisen omis­tus­ta keskit­tävän kuplat­alouden perus­tuk­sia, täl­löin ei tarvitse käy­dä minkään­laista keskustelua, riit­tää vaan että vetoaa markki­noi­hin ja lib­er­aali­in ideologiaan.

    1. Nim­imerk­ki Stadist käy osta­mas­sa muu­ta­man osak­keen lainara­hal­la ja lait­taa ne vuokralle. Toiv­ot­tavasti on niin kan­nat­tavaa kuin kuvit­telee. Meinaan, tulot ja kulut laske­mal­la ei niin kovin hyvin kan­nat­tavaa ole.

      1. No juuri nyt, entä muu­ta­man vuo­den päästä?

      2. Jos korot laske­vat, toden­näköis­es­ti Helsin­gin keskus­tan asun­to­jen hin­nat nou­se­vat. Mut­ta kuten san­ot­tua, ei mikään estä otta­mas­ta näke­mys­tä ja lähtemistä mukaan asuntosijoittamiseen.

  3. Entisenä maalaise­na olen yrit­tänyt aiem­minkin argu­men­toi­da, ehkä huonos­ti siinä onnistuen, että ihmis­ten “halus­sa” muut­taa Helsin­gin tiivi­ille ja kalli­ille alueille on ainakin osit­tain kyse jostain peli­teo­ri­as­ta tutun van­gin dilem­man variaatiosta.

    Kun kaik­ki muut­ta­vat pois maal­ta, maaseu­tu näivet­tyy ja sen talous kuolee. Näin ollen siel­lä on tule­vaisu­udessa vielä vaikeampi kenenkään asua. Anek­do­taalisen koke­muk­seni perus­teel­la on val­tavasti ihmisiä, jot­ka peri­aat­teessa halu­aisi­vat asua väl­jem­min maaseudul­la, mut­ta eivät oikein voi, kun kaik­ki palve­lut ja työ­paikat ovat kaupungis­sa. Jos nämä ihmiset kaik­ki yhdessä päät­täi­sivät muut­taa maalle (ei ehkä kuitenkaan kaik­ki samaan paikkaan, kos­ka sil­loin tuos­ta paikas­ta tulisi kaupun­ki), saat­taisi pienem­pi­en maalai­s­paikkakun­tien talous hie­man elpyä, jol­loin niil­lä asumis­es­ta tulisikin mah­dol­lista. Yksit­täin jokaiselle näistä ihmi­sistä on mukavampi asua Helsingis­sä, mut­ta viiden­tuhan­nen vas­taavasti ajat­tel­e­van ihmisen muut­taes­sa maalaispitäjään he oli­si­vatkin kaik­ki onnellisempia.

    1. Niin, jos tätä OT:ta jatkaa, niin sopii miet­tiä mik­si se maaseu­tu tyhjenee?

      Kuten san­ot, työ­paikat on kaupungeis­sa ja kun nykyään arvon­lisäys tapah­tuu enem­män ihmis­ten korvien välis­sä kuin tehtaas­sa, ei mitään hajasi­joi­tu­so­hjel­maa työ­paikkoien suh­teen oikein voi­da järjestää.

      Mut­ta meil­lä tue­taan kuitenkin maaseu­tua isoil­la maaT­alous­tu­il­la. Tämän ongel­ma on se, että tämä kaik­ki 2.4 mil­jar­dia menee maa- ja met­sä­taloudelle. Jos tästä rahas­ta vaik­ka puo­let menisikin maaSeudun tukeen, olisi taa­tusti enem­män yri­tyk­siä maat­aloussek­torin ulkop­uolel­la ja näin enem­män asu­jia ja sitä kaut­ta myös palvelu­ja. MaaT­aloustuet on kuitenkin asia johon ei kyetä puut­tumaan kos­ka erälle puolueelle ne on niin keskeinen osa poli­ti­ikkaa. Enkä siis tarkoi­ta että huolto­var­muusa­jat­telus­ta tulisi luop­ua, jonk­in­näköistä tieto­taitoa runo­tuotan­nos­ta on olta­va ja ylläpi­det­tävä, mut­ta kun se maa- ja met­sä­Talous tartte yhtä vähem­män työvoimaa, joten maaseudun tyh­jen­e­m­i­nen on vääjäämätön­tä ellei tuki­mallia muuteta.

      Samoin kylien elävöit­tämi­nen, jonk­in­näköi­nen kään­teinen iso­jako, joka hajaut­tamisen sijaan ajaisi pikku­paikkakun­tien asu­tus­ta yhteen loisi enem­män kohtaamisia ja mah­dol­lisuuk­sia. TämäKään ei tai­da sopia tiety­ille piireille.

      Mut­ta se OT:sta, kaupungeis­ta­han tässä piti puhuman…

      1. Usein voi uno­htua, että val­taosa suo­ma­lai­sista ei tee tietotyötä.
        Palvelusek­tori ja kaup­pa työl­listää lähin­nä väkeä, jon­ka pitää matka­ta sinne, mis­sä työ tehdään.

    2. Hyvä huomio, ja asia on todel­lakin näin. Omatkin van­hempani muut­ti­vat 80-luvun lop­ul­la aika syr­jään, jos­sa kuitenkin oli pyörä­matkan päässä palvelui­ta kuten posti, polt­toaineen myyjä, ruokakaup­pa ja pankkipalvelut.

      Jos he oli­si­vat tien­neet sen mitä nyt voimme jälkikä­teen huomioi­da, että van­ho­jen saatavil­la ole­vien palvelu­iden määrä joko puolit­tuu ker­ran vuosikymme­nessä tai etäisyys niihin keskimäärin yli tuplaan­tuu vuosikymme­nessä, eivät he var­maankaan olisi sinne muut­ta­neet. Ja että alueen väk­iluku kään­tyy radikaali­in lasku­un ja jäl­jelle ole­va väestö vain ikään­tyy ilman uusia nuo­ria asukkai­ta. Sil­loinen ajan hen­ki ja tule­vaisu­usku­va oli vain toisenlainen.

      Itseään ruokki­va noidanke­hä kuten kuvaat. Itsekin olen miet­tinyt että jos joku saisi isom­man joukon ihmisiä usko­maan että jollekin alueelle on muitakin nuorehko­ja tuli­joi­ta, niin niitä tuli­joi­ta voisi olla yllät­tävän paljon. Miten tuol­lainen usko vale­taan on tietenkin vaikeampi tehtävä.

      1. Palvelu­jen katoami­nen ei johdu vain väkimäärästä.

        Meille on tul­lut ihan ruo­hon­ju­u­ri­ta­solle markki­na­t­alous, joka johtaa kulu­jen karsimiseen.
        Ennen ruokakaup­pa eli tuhan­nel­la asi­akkaal­la, nyt tarvit­see kymme­nen tuhat­ta. Ja kaik­ki muut palve­lut samansuuntaisesti.

        Markki­na­t­aloudel­la on puolen­sa, tois­taisek­si var­maankin posi­ti­ivi­nen voittaa?

  4. Otsake on erinomainen.

    Kos­ka siis Hkin kaupun­ki, kun omis­taa val­taosan maas­ta, hyö­tyy suuresti sen arvon noususta.

    Ja sit­ten taas ne, jot­ka eivät hyödy, ovat asukkaat.
    Tai siis ne asukkaat, jot­ka mak­sa­vat koko elämän­sä ton­tin­vuokraa kaupungille, eivät hyödy siitä alen­tuneena vero­tuk­se­na niin paljoa kuin naa­puri, joka asuu omis­tus­ton­til­la, joka myy­ty pilkkahin­nal­la joskus aiemmin.

    Maan arvon nousu tekee ajaa pikkuhil­jaa sgre­gaa­tio­ta eteen­päin, vain varakkaim­mal­la vähem­mistöl­lä on lop­pu­jen lopuk­si varaa asua esim. umpiko­rt­telialueel­la, pois­lukien ara-reser­vaatit, joista var­maan niistäkin luovu­taan kalleim­mil­la alueil­la, kos­ka “hukataan rahaa” niiden olemassaololla.

    Toinen havait­ta­va tren­di on, että arvokkain­ta maa­ta ei vuokra­ta, kos­ka osta­japuoli halu­aa vuokran sijas­ta omis­tuk­sen. Tämä tiet­ty lev­iää koko ajan laajemmalle.

    Jos halu­aisi jonkun muun kehi­tyk­sen, olisi kaupun­gin pakko etsiä joku muu strate­gia kuin maan mak­si­maalisen arvon­nousu ja sen hyödyntäminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.