Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (4/x) Mistä säästäisin ja mistä en

Kir­joi­tus­sar­ja on ollut vähän tauol­la. Olen viimeis­tel­lyt kir­jaani Kaupun­ki ja talous, joka ilmestynee kuukau­den sisällä.

Pienistä puroista syntyy suuri virta

En pysty räjäyt­tämään pankkia lois­taval­la julk­isten meno­jen säästö­su­un­nitel­mal­la. Ei löy­dy yhtä tai muu­ta­maa suur­ta säästöko­hdet­ta, jot­ka ratkai­si­si­vat pelin. Isot menot on kat­sot­tu melko tarkkaan, ja ne ovat siten pääsään­töis­es­ti järke­viä. Pien­ten meno­jen aluskasvil­lisu­us sisältää paljon huonos­ti harkit­tu­ja kohtei­ta. Syynä on poli­it­ti­nen kult­tuurimme. Eri osa­puo­let oste­taan bud­jet­ti­sop­u­un hyväksymäl­lä jokin niille tärkeä mut­ta kokon­aisu­u­den kannal­ta epä­tarkoituk­sen­mukainen menoko­hde, eikä niitä sit­ten tul­la karsi­neek­si. Näitä on vuosikym­menten kulues­sa tul­lut aika paljon.

Min­ul­la ei ole edel­ly­tyk­siä käy­dä bud­jet­tia läpi detalji­ta­sol­la. Sanon vain, että pienistä puroista saadaan syn­tymään iso vir­ta. Lib­er­aalipuolue on tehnyt täl­laisen lis­tan nimeltä Leikat­tavaa löy­tyy. En osaa ottaa kan­taa senkään detal­jei­hin, mut­ta lis­taa kan­nat­taa tutkia. Lib­er­aalipuolue on hyvä tekemän täl­laisia lis­to­ja, kos­ka heil­lä ei ole his­to­ri­aa rasit­teena- ei siis his­to­ri­aa lainkaan.

Eräitä matalalla roikkuvia hedelmiä

Min­un oli tarkoi­tus esit­tää, että ainakin voisi pois­taa type­r­än sairaus­vaku­u­tusko­r­vausten korot­tamisen yksi­ty­is­lääkäril­lä käymis­es­tä, mut­ta hal­li­tus kek­si tämän kohteen itsekin. Vielä voisi pois­taa 65-vuot­ta täyt­tänei­den valin­nan­va­pauskokeilun, kos­ka rahan haaskaus­ta sekin on. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (4/x) Mis­tä säästäisin ja mis­tä en”

Miksi rahat eivät vieläkään riitä?

Markki­na­t­alous on luonut meille vau­rau­den, jota ei osat­tu sata vuot­ta sit­ten edes kuvitel­la. Ei osan­nut edes lor­di Keynes. Hän osasi ennus­taa tuotan­non tehokku­u­den, mut­ta ei uusia tarpei­ta. Hän luuli, että mei­dän aikanamme kaiken tarvit­ta­van tuot­tamiseen riit­tää 15 tun­tia työtä viikossa.

Uskoin 1990-luvun alus­sa, että taloudelli­nen kasvu pois­taisi köy­hyy­den Suomes­ta. Sen jäl­keen palkko­jen ostovoima – myös alimpi­en palkko­jen – on kas­vanut 50 pros­ent­tia. Pieni­palkkaiset ovat nyt yhtä varakkai­ta kuin keski­t­u­loiset oli­vat 1980-luvun lop­ul­la, mut­ta taloudelli­nen ahdinko ei ole kadonnut.

Rahat eivät riitä monel­la isopalkkaisemmallakaan.

Miten tämän voi selittää?

Joku sanoo, ettei hin­tain­dek­si mit­taa oikein köy­hien kulu­tusko­ria. Tämä selit­tää vain pienen osan, jos mitään. Onhan ruo­ka hal­ven­tunut EU-jäsenyy­den myötä merkit­tävästi suh­teessa mui­hin hin­toi­hin. Jat­ka lukemista “Mik­si rahat eivät vieläkään riitä?”

Jouduttiko poliisin onnistunut operaatio amfetamiinia vastaan peukun leviämistä?

Olin joskus noin 25 vuot­ta sit­ten EU:n ter­veysmin­is­te­rien kok­ouk­ses­sa, jos­sa oli­vat mukana myös hak­i­ja­maid­en ter­veysmin­is­ter­it. EU oli tuol­loin laa­jen­tu­mas­sa kymmenel­lä maalla.

Puhuimme huume­poli­ti­ikas­ta. Joku hak­i­ja­maid­en min­is­tere­itä, en muista kuka, mut­ta saat­toi olla tsek­ki tai slo­va­ki, sanoi, että joil­lakin ihmisil­lä on pakono­mainen tarve sekoit­taa pään­sä jol­lakin. Jos eivät saa alko­ho­lia, he juo­vat korvikealko­hole­ja ja jos yksi huume onnis­tu­taan raivaa­maan pois, tehdään tilaa muille huumeille. Juuri tästä syys­tä tuo­hon aikaan min­is­tereil­lä oli sym­pa­ti­aa ajatuk­sel­la lail­lis­taa kannabis, kos­ka sen vai­h­toe­hdot oli­vat pahempia.

Tämä min­is­terin puheen­vuoro tuli mieleeni, kun poli­isi jokin aika sit­ten tiedot­ti onnis­tuneesta oper­aa­tios­ta amfe­tami­in­i­markki­noiden sulkemisek­si. Pohdin jo tuol­loin, että mikähän aine senkin aukon paikkaa. Jat­ka lukemista “Joudut­tiko poli­isin onnis­tunut oper­aa­tio amfe­tami­inia vas­taan peukun leviämistä?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (3/x): matalapalkkatuki

Jos on siis järkevää tukea pieni­palkkaisia, miten tämä tuki pitäisi tehdä?

Tärkein­tä on tehdä se jotenkin. Sil­lä miten se tehdään, ei ole niin suur­ta väliä ver­rat­tuna siihen, että se ylipään­sä tehdään.

Huono­tuot­toises­sa työssä hin­ta ei saa olla työ­nan­ta­jalle niin korkea, ettei työn teet­tämi­nen kan­na­ta, mut­ta toisaal­ta palk­ka ei saa olla tek­i­jälle niin huono, ettei pal­ka­lla elä. Ero­tus on paikat­ta­va tulon­si­ir­tona joko työ­nan­ta­jalle tai työntekijälle.

Suomes­sa vero­tus tasaa tulo­ja suu­rit­u­lois­t­en ja pien­i­t­u­lois­t­en välil­lä, mut­ta pien­i­t­u­lois­t­en ja vielä pienem­pit­u­lois­t­en välil­lä ei ole mitään tasausta.

Joku sanoo tähän, että henkilön pitää siir­tyä tuot­tavam­paan työhön, mut­ta se ei ole valitet­tavasti kaikille mahdollista.

Ran­skas­sa työ­nan­ta­jat on vapautet­tu palka­n­mak­sun sivuku­luista min­imi­palkan tasol­la. Sak­sas­sa sovel­letaan mini­jobs-jär­jestelmää, joka on sään­nöiltään hyvin sak­salainen, siis mon­imutkainen ja seka­va. Yhdys­val­lois­sa on kehut­tu Earned Income Tax Cred­it ‑jär­jestelmä, joka on lisän­nyt merkit­tävästi työl­lisyyt­tä ja tor­junut lap­siköy­hyyt­tä mata­la­palkkaista työtä teke­vien kesku­udessa. Ruot­sis­sa mak­se­taan tukea työ­nan­ta­jalle tämän palkates­sa vaikeasti työl­lis­tet­tävä. Suomes­sa on saman­lainen palkkatu­ki kuin Ruot­sis­sa, mut­ta sitä käytetään olen­nais­es­ti vähem­män. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (3/x): matalapalkkatuki”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (2/x): pitäisikö työttömyysturvassa siirtyä Pohjoismaiseen malliin?

Ongelmiemme juurisyy­hyn eli työikäis­ten suh­teel­lisen osu­u­den vähen­e­miseen voidaan vaikut­taa esimerkik­si työperäisen maa­han­muu­ton lisäämisel­lä, nopeut­ta­mal­la opin­to­ja niin että työelämään valmis­tus­taan aikaisem­min, nos­ta­mal­la eläkeikää sekä nos­ta­mal­la työikäis­ten työllisyyttä.

Tässä kir­joituk­ses­sa keski­tyn työl­lisyy­den nostoon.

Jus­si Pyykkösen EVA:lle tekemän selvi­tyk­sen mukaan työt­tömistä puo­let on vaikeasti työl­lis­tet­täviä, joiden toden­näköisyys työl­listyä on heikko, vaik­ka suh­dan­teet paranisivat.

Suomes­sa niiden, jot­ka ovat saa­neet elämän arpa­jai­sis­sa huonot kor­tit, on liian help­po luovut­taa ja heit­täy­tyä pysyvästi yhteiskun­nan tuen varaan. Se tulee kalli­ik­si veron­mak­sajille, eikä se pitkäl­lä aikavälil­lä ole kovin inhimil­listä näitä henkilöitä itseään kohtaan. On kehi­tys­vam­maisu­u­den kaltaisia seikko­ja, jot­ka estävät sijoit­tumisen työelämään, mut­ta työelämän ulkop­uolelle syr­jäy­tyneitä nuo­ria on aivan liian paljon.

Muis­sa Pohjo­is­mais­sa työt­tömyys­tur­va on parem­pi, mut­ta vas­taavasti velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan on tai on ainakin ollut suurem­pi myös käytän­nössä. Nämä kak­si asi­aa liit­tyvät toisi­in­sa elimel­lis­es­ti. Jos työt­tömyys­tur­va on hyvä eikä työ­paikkaa tarvitse ottaa vas­taan, houku­tus jät­täy­tyä elämään tulon­si­ir­to­jen varaan on suuri. Sik­si tähän mei­dän malli­imme, jos­sa työ­paikkaa ei tarvitse ottaa vas­taan, liit­tyy väk­isin heikom­pi työt­tömyys­tur­va. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (2/x): pitäisikö työt­tömyys­tur­vas­sa siir­tyä Pohjo­is­maiseen malliin?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (1/x) Mikä on ongelma?

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa use­an artikke­lin sar­ja julkisen sek­torin säästöistä. Kos­ka kalen­teri­ni on kohta­laisen täysi, artikkelei­ta tulee vähän tipoittain.

Kir­joitin tämän vuo­den tam­miku­us­sa, että tärkeim­mät yhteiskun­nal­liset päätök­set tehdään sil­loin, kun on säästet­tävä julk­isia meno­ja. (Kel­lä sak­set, sil­lä val­ta) Mis­tä säästetään, on olen­naisen tärkeä valinta.

Voidaan esit­tää eri­laisia näke­myk­siä siitä, kuin­ka paljon voi tai kan­nat­taa verot­taa, mut­ta vero­tuk­ses­sa ei ole niin paljon liikku­mavaraa ylöspäin, etteikö julk­isia meno­ja ole joka tapauk­ses­sa kar­sit­ta­va merkit­tävästi. On säästet­tävä julk­i­sis­sa menois­sa tai siir­ret­tävä joitakin meno­ja veron­mak­sajien vas­tu­ul­ta ihmis­ten itsen­sä vas­tu­ulle. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (1/x) Mikä on ongelma?”

Miksi meillä on ennätystyöttömyys?

Kesäku­us­sa työl­lis­ten määrä oli Suomes­sa 60 000 vähem­män kuin vuot­ta aiem­min. Kuitenkin hal­li­tus ilmoit­taa lisän­neen­sä työl­lisyyt­tä sadal­latuhan­nel­la ver­rat­tuna siihen, mitä se olisi ollut ilman hal­li­tuk­sen toimen­piteitä. Hal­li­tus selit­tää työl­lisyy­den heiken­tymisen johtu­van suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä, jolle ei nyt vain voi mitään.

Kun opiske­lin kansan­talout­ta, koko tieteenala keskit­tyi lähin­nä suh­dan­nevai­htelu­jen hal­lit­semiseen. Miten suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä nyt on tul­lut täysin ulkoa annet­ta­va asia, jos­ta hal­li­tus ei voi olla mitenkään vastuussa?

Samat suh­dan­teet kohdis­tu­vat mui­hin mai­hin, mut­ta Suomes­sa ne nyt muka tuot­ta­vat paljon enem­män työt­tömyyt­tä kuin muis­sa mais­sa. Työt­tömyys on Suomes­sa EU:n toisek­si korkein heti Espan­jan jäl­keen. Tätä selitetään sil­lä, että Suomen teol­lisu­us on keskit­tynyt tuot­ta­maan investoin­ti­hyödykkeitä kulu­tus­tavaroiden sijas­ta. Investoin­tien volyy­mi vai­htelee paljon jyrkem­min kuin kulu­tus­tavaroiden. Seli­tys ei oikein pelitä, sil­lä työt­tömyys ei keski­ty mitenkään teol­lisu­u­teen. Itse asi­as­sa työt­tömiä on enem­män kuin väkeä on töis­sä teol­lisu­udessa.  Jat­ka lukemista “Mik­si meil­lä on ennätystyöttömyys?”

Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

En usko, että van­hus­ten­hoidolle tehdään mitään. Poli­it­ti­nen kult­tuurimme suosii päämäärätön­tä ajele­htimista ikävien päätösten sijas­ta. Niin­pä van­hus­ten­hoi­dos­sa ajele­hdi­taan kuten on ajele­hdit­tu tähänkin asti. Rahat ovat kuitenkin tiukoil­la. Vir­ta vie ajele­hti­jaa voimal­la vir­ran suuntaan.

Näin saat­taa käydä:

Van­hainkotei­hin on entistä vaikeampi päästää ja hoito niis­sä huononee. Van­hainkotei­hin pääsyä odot­ta­vat ovat nyky­istä enem­män lähipi­irin­sä tuen varas­sa. Myös kauhuk­er­to­muk­set huonos­ta hoi­dos­ta (siis joskus tule­vaisu­udessa, ei vielä nyt) saa­vat lähipi­irin otta­maan enem­män vas­tu­u­ta van­huk­sen hoi­dos­ta lykätäk­seen tämän jou­tu­mista vanhainkotiin.

Moni varakas oival­taa, ettei käärin­li­inois­sa ole tasku­ja ja käyt­tää oma­l­la päätök­sel­lään omaisu­ut­taan mak­saak­seen parem­mas­ta hoi­dos­ta yksi­tyisessä van­hainkodis­sa. Omaisu­u­den huomioon otta­mi­nen tapah­tuu näin läh­es itses­tään, mut­ta sil­lä saa myös parem­paa hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (4/4) Mihin vir­ta vie ajelehtijaa?”

Hoivapommi (3/4) Omaisuus huomioon hoitomaksuissa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Pitäisikö van­huk­sen omaisu­us ottaa huomioon hoit­o­mak­sua määrät­täessä? Suo­mi on tässä poikkeus. Useim­mis­sa mais­sa omaisu­us vaikut­taa tulo­jen ohel­la hoit­o­mak­su­un. Muinoin lukies­sani kansan­taloustiedet­tä kir­jas­sa ker­rot­ti­in, että ihmisen var­al­lisu­us on suur­in­ta hänen työu­ransa lop­ul­la. Sit­ten var­al­lisu­ut­ta ale­taan syödä. Kir­jan maail­mas­sa eläk­keet oli­vat huono­ja ja hoito piti mak­saa suurelta osin itse.

Suomes­sa hoit­o­mak­su van­hainkodeis­sa on 85 pros­ent­tia van­huk­sen tuloista. Tähän vaikut­ta­vat myös omaisu­us­tu­lot, mut­ta ei itse omaisu­us. Kukaan ei tietenkään myy met­sää, jos tuloista menee 85 % kunnalle.

Jos päätet­täisi­in, että omaisu­us vaikut­taa mak­sui­hin, syn­tyy kak­si ongelmaa.

  1. Omaisu­us kan­nat­taa jakaa ennakkoper­in­tönä lap­sille. Tähän kuitenkin löy­tyy keinot, jos niin halutaan.
  2. Jos omaisu­u­den jakami­nen lap­sille ennakkoper­in­tönä estetään tai sen vaiku­tus elim­i­noidaan, aina­han omaisu­u­den voi itse törsätä. Maail­manympärys­mat­ka eläk­keelle menon kun­ni­ak­si nyt esimerkiksi.

Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (3/4) Omaisu­us huomioon hoitomaksuissa?”

Hoivapommi (2/4) Vanhukset lasten vastuulle?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Van­hus­ten hoivan kus­tan­nuk­set tule­vat siis ole­maan selvästi suurem­mat kuin niiden piti olla, eikä tästä asianti­las­ta voi oikein syyt­tää Ris­to Murtoa.

Tähän voidaan vas­ta­ta kolmel­la tavalla:

1) Hoide­taan van­huk­sia huonommin;
2) nos­te­taan veroja;
3) luovu­taan jostain muus­ta verora­hoin rahoitetusta;
4) ote­taan val­ti­olle ja kun­nille velkaa van­hus­ten hoita­misek­si ja toiv­otaan, että joku sitä vielä antaa;
5) lisätään las­ten velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua van­hempi­en­sa hoivaan tai
6) käytetään van­hus­ten omaisu­ut­ta hei­dän hoivansa rahoittamiseen.

Ei tässä mitään uut­ta ole. Hoidon tasoa on jo leikat­tu siten, että van­huk­sen on olta­va entistä huonokun­toisem­pia ennen kuin pää­sevät van­hainkoti­in. Kun henkilökun­nan määrää ei ole lisät­ty, vaik­ka sisään ote­tut van­huk­set ovat raskashoitoisem­pia, on hoidon taso heiken­tynyt niidenkin osalta, jot­ka ovat van­hainkoti­in päässeet. Laito­spaikkaa odoteltaes­sa van­huk­set ovat tosi­asi­as­sa yhä enem­män las­ten­sa tai jonkin muun läheisen vas­tu­ul­la tai he joutu­vat osta­maan apua koti­in­sa omil­la rahoil­laan. Tästä huoli­mat­ta van­hus­ten hoito vie julk­isia raho­ja enem­män. On makua­sia, onko tämä nos­tanut vero­tus­ta vai syr­jäyt­tänyt mui­ta julk­isia meno­ja vai onko se rahoitet­tu velka­an­tu­mal­la. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (2/4) Van­huk­set las­ten vastuulle?”