Hoivapommi (1/4) Miksi vanhustenhoidon menot kasvavat?

Käytän tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa ter­miä van­hainkoti, joka nykyisen hoitoslan­gin mukaan tarkoit­taa ympärivuorokautista hoivaa palvelu­a­sun­nos­sa tai hoivakodissa.

Ris­to Mur­to on syn­nyt­tänyt val­taisen pahek­sun­nan varoit­taes­saan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen van­hus­ten hoidon palvelulu­pauk­seen. Reak­tio tun­tuu vähän viestin tuo­jan ampumiselta. On puhut­tu jopa petok­ses­ta. Mur­to varoit­ti asi­as­ta, jos­ta pitäisi näköjään vaieta.

Siihen, etteivät rahat riitä van­hus­ten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä run­saat 20 vuot­ta sit­ten osasin ennus­taa, että van­hus­ten­hoito joutuu kri­isi­in, mut­ta en sil­loin tien­nyt, että tilanne tulisi men­emään niin pahak­si kuin se näyt­tää ole­van menossa.

Talouskasvu ei auta rahoituksessa

Aloite­taan siitä, mikä tähän ei ole vaikut­tanut, nimit­täin talouskasvun tyre­htymi­nen. Talouskasvun lop­pumi­nen Suomes­sa johtuu tuot­tavu­u­den kasvun lop­pumis­es­ta. Sen takia julkisen sek­torin tulot eivät kas­va, mut­ta eivät­pä kas­va myöskään reaali­palkat. Tuot­tavu­u­den kasvu nos­taisi vääjäämät­tä palkko­ja. Niin­pä palkat nousi­si­vat van­hus­ten­hoi­dos­sa tuot­tavu­u­den kasvun tahdis­sa, eikä kasvu helpot­taisi isos­sa kuvas­sa van­hus­ten hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (1/4) Mik­si van­hus­ten­hoidon menot kasvavat?”

Näin näen uskonnot

En ole uskon­toti­eteil­i­jä, joten seu­raa­va pohd­in­ta on amatöörin speku­laa­tio­ta. Pidä uskon­to­jen tutkimus­ta todel­la mie­lenki­in­toise­na osana yhteiskun­tati­eteitä. Jos aikaa olisi rajat­tomasti, paneu­tu­isin asi­aan var­masti perusteellisemmin.

Lähtöko­htani on, että uskon­not ovat ihmis­ten luo­muk­sia ja että niiden syn­nylle tai syn­nyt­tämiselle on ollut ilmeinen tarve. Käsi­tys, että uskon­not ovat syn­tyneet jumalal­lise­na ilmoituk­se­na kaatuu minus­ta jo siihen, että uskon­to­ja on niin mon­ta. Niistähän vain yksi olisi voin­ut syn­tyä jumalal­lise­na ilmoituk­se­na. Mik­si ihmeessä juuri tämä mei­dän luter­i­lainen ver­siomme kristi­nuskos­ta olisi se ainoa?

En tunne muiden uskon­to­jen syn­ty­vai­hei­ta senkään ver­ran kuin kristi­nuskon kehi­tys­tä, mut­ta kristi­nuskos­ta tiedämme, että ihmiset ovat aiko­jen saatossa muut­ta­neet sitä merkit­tävästi, usein äänestys­ten jälkeen.

Olen kuul­lut väitet­tävän, että myös apinoil­la on uskon­nol­lisia taipumuk­sia. Se on minus­ta kuitenkin eri asia, sil­lä kun ei ole kieltä, ei voi kehit­tää yhteistä teol­o­gista oppia. Ehkä käsi­tys tästä muut­tuu joskus.

Se, että kaik­ki sivil­isaa­tiot ovat kehit­täneet uskon­non, osoit­taa min­ulle, että uskon­noille on tarvet­ta sekä ihmisen oman hyv­in­voin­nin takia että sik­si, että uskon­not vahvis­ta­vat yhteiskun­tia ja vain uskon­non kehit­täneet yhteiskun­nat ovat jääneet jäl­jelle. Myös ateis­tiset val­tiot kehit­tivät uskon­non kaltaisen henkilön­palvon­nan – eri­tyis­es­ti vahvis­taak­seen valtiota.

Uskon­noille on yhteistä, että

  1. Elämä ei pää­ty kuole­maan vaan kuole­man jäl­keen alkaa parem­pi elämä. (Lohdu­tus)
  2. Epäit­sekkyy­destä palk­i­taan kuole­man jäl­keen, joten kan­nat­taa elää ottaen huomioon muidenkin etu. (yhteisön etu)
  3. Yhteinen moraali­nor­mi oikeas­ta ja väärästä. (Yhteisön ja yksilön oma etu)
  4. Esi­val­taa tulee totel­la. (val­tion etu)
  5. Sodas­sa Jumala palk­it­see eri­tyis­es­ti hyvän asian puoles­ta henken­sä uhranneita.
  6. Uskon­non avul­la voi kasa­ta merkit­täviä omaisuuksia.
  7. On syytä tyy­tyä kohtu­ulliseen vaurauteen.

Kuoleman jälkeinen elämä

Sielun­vael­lu­sop­pi kuu­luu moni­in uskon­toi­hin. Meille tutum­mis­sa Lähi-idän uskon­nois­sa kun­nol­la käyt­täy­tyvä pääsee parati­isi­in. Joku talousti­eteil­i­jä irvaili, että palk­in­to Jumalaan uskomis­es­ta on niin val­ta­va, että kan­nat­taa uskoa, vaik­ka Jumalan ole­mas­saolon toden­näköisyys olisi kuin­ka pieni hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Näin näen uskonnot”

Gazan sota on saanut minut suhtautumaan kielteisemmin uskontoihin

Gazan sota on vaikut­tanut min­un käsi­tyk­seeni uskon­noista. Tähän asti olen ajatel­lut, että usko tekee ihmiselle hyvää: tekee hänet onnel­lisem­mak­si ja saa hänet käyt­täy­tymään vähem­män itsekkäästi ja  vas­tu­ullisem­min. Uskon­not pitävät myös yhteiskun­ta pystyssä, mis­tä myöhemmin.

Eräs piis­pa sanoi min­ulle ker­ran, ettei hänen uskolleen ole merk­i­tys­tä sil­lä, onko Jumala ole­mas­sa. Uskon­to ja kirkko ovat joka tapauk­ses­sa tehneet niin paljon hyvää ihmisille. Vähän näinkin minä olen ajatel­lut tähän saakka.

Kaik­ki sivil­isaa­tiot ovat kehit­täneet uskon­non. Niis­sä on jopa paljon yhteisiä piirteitä. Ilmeinen tarve uskon­nolle siis on. Jat­ka lukemista “Gazan sota on saanut min­ut suh­tau­tu­maan kiel­teisem­min uskontoihin”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (5): paikallinen sopiminen

Paikallisel­la sopimisel­la voidaan tarkoit­taa työe­htosopimusten määräämistä palkkataulukoista tin­kimis­es­tä yhteis­es­ti sopi­en tai tek­stikysymyk­sistä sopimista ohi TES:n määräysten.

Sak­sas­sa on mah­dol­lista sopia paikallis­es­ti työ­paikan pelas­tamis­es­ta sopi­mal­la alem­mista palkoista. Tämä voi jois­sakin tapauk­sis­sa olla työn­tek­i­jöille edullista Suomes­sakin. On parem­pi jatkaa samas­sa työ­paikas­sa vähän huonom­mal­lakin pal­ka­lla kuin antaa yri­tyk­sen men­nä nurin. Sil­loin on edessä muut­to omakoti­talosta vuokra-asun­toon jon­nekin Van­taan Haku­ni­laan. Se näin saatu parem­pi palk­ka ei riitä eli­naikana kor­vaa­maan arvot­tomak­si käyneen omakoti­talon mene­tys­tä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (5): paikalli­nen sopiminen”

Listaamattomien yritysten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la otet­ti­in käyt­töön lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten vero­huo­jen­nus­malli. Sen perus­teena oli, että yrit­täjälle ei saa olla epäedullisem­paa panos­taa yri­tyk­seen­sä osakepääo­maa ja jakaa tuot­toa osinkoina kuin antaa yri­tyk­selleen lainaa ja saa­da lainas­ta korkoa. Tuo­hon aikaa yri­tyk­set oli­vat juuri tämän eron takia kovin velka­isia ja huono­ja otta­maan isku­ja vastaan.

Korko­jen mak­sun edullisu­us osinkoi­hin näh­den tulee siitä, että korko on yri­tyk­selle vähen­nyskelpoinen, mut­ta osinko ei ole. Niin­pä kun yri­tys tekee voit­toa, yri­tys mak­saa ensin voitos­ta veroa ja sen päälle omis­ta­ja mak­saa vielä veroa osin­gos­ta eli voit­to tulee verote­tuk­si kah­teen ker­taan. Kun yri­tys mak­saa osin­gon sijaan korkoa, korkona ulos mak­set­tu tulos tulee verote­tuk­si vain ker­taalleen. Koroista niiden saa­ja mak­saa tietysti pääo­mat­uloveron. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa”

EU:n koottava liitto Yhdysvaltain hajota ja hallitse ‑politiikkaa vastaan

Kyl­lä har­mit­taa, miten Yhdys­val­lat nöyryyt­ti Euroop­paa tullineu­vot­teluis­sa. Suo­ras­taan nolot­taa olla eurooppalainen.

Kohtuulliset tullit voisivat olla hyväksi

Aloite­taan peri­aat­teista. Yhdys­val­loil­la on oikeus eristäy­tyä taloudel­lis­es­ti tul­limuurien taakse, jos se pitää näin saavutet­tua vakaut­ta sen arvoise­na, että ulko­maankau­pan tuo­mia hyö­tyjä kan­nat­taa uhra­ta sen eteen.

Nor­mi­talousti­eteen mukaan vapaakaup­pa johtaa tehokkaam­paan tuotan­non allokoin­ti­in ja sik­si tul­lit alen­ta­vat hyvinvointia.

Min­ul­la on tähän kak­si poikkeavaa näke­mys­tä. Ensik­sikin, mitä jyrkem­pi on maid­en ja aluei­den väli­nen työn­jako, sitä haavoit­tuvampi talous on, ja se on ilmeinen hait­ta. Jat­ka lukemista “EU:n koot­ta­va liit­to Yhdys­val­tain hajo­ta ja hal­litse ‑poli­ti­ikkaa vastaan”

Juha Kauppinen: Kertomus maasta

J

Aloin kuun­nel­la vähän vas­ten­tah­tois­es­ti tai velvol­lisu­u­den­tun­tois­es­ti Juha Kaup­pisen uut­ta kir­jaa Ker­to­mus maas­ta.  Oletin, ettei siinä olisi min­ulle enää juuri mitään uut­ta, mut­ta olin täysin väärässä. Kir­ja sisältää val­tavasti uut­ta tietoa hiilen kulu­tus­ta ja mon­imuo­toisu­u­den merk­i­tyk­ses­tä ekosys­teemeille. En ala tois­taa kir­jaa, lukekaa tai kuun­nelkaa itse.

Jat­ka lukemista “Juha Kaup­pinen: Ker­to­mus maasta”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus

Hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat aikuisk­oulu­tuk­sen osalta voisi­vat olla osa toimi­vaa kokon­aisu­ut­ta. Muu osa tästä kokon­aisu­ud­es­ta kuitenkin puuttuu.

Hal­li­tus on pois­tanut aikuisk­oulu­tustuen. Ei kai kukaan ajat­tele, että nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa  pär­jäisi 45 vuot­ta nuore­na saadul­la koulu­tuk­sel­la sitä lainkaan päivit­tämät­tä. Tuskin sen­tään, mut­ta tähän se selvästi johtaa, varsinkin pienipalkkaisilla.

Ilmeis­es­ti ajatuk­se­na on, että tarpeelli­nen ja kansan­taloudel­lis­es­ti hyödylli­nen koulu­tus tapah­tu­isi henkilön itsen­sä tai tämän työ­nan­ta­jan mak­samana. Näin koulu­tus pain­ot­tuisi vain ”hyödyl­liseen” koulu­tuk­seen, joka nos­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta niin paljon, että koulu­tuk­ses­ta mak­sami­nen kannattaa.

Kum­man tässä ajatel­laan mak­sa­van koulu­tuk­sen: työ­nan­ta­jan vai työn­tek­i­jän? Molem­pi­in vai­h­toe­htoi­hin liit­tyy merkit­täviä markki­navirheitä. joiden vuok­si aja­tus ei pelitä.

Kannattaako työnantajan maksaa?

Jos työ­nan­ta­ja mak­saa, työn­tek­i­jä voi men­nä töi­hin kil­pail­i­jalle ja yri­tys huo­maakin hyödyt­täneen­sä tämän toim­intaa. Ei pelitä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (3): vain yksi tutkinto

Hal­li­tuk­sen excel-joukkue on keksinyt, että on koulu­tus­ra­ho­jen paras­ta käyt­töä, jos kukin opiskelee vain yhden tutkin­non. Päät­te­ly menee niin, että ensim­mäi­nen tutk­in­to nos­taa tulo­ja enem­män kuin sen päälle opiskel­tu toinen tutk­in­to, joten kan­nat­taa rahoit­taa se toinen tutk­in­to mah­dol­lisim­man mon­elle ja toista ei kenellekään.

Yleen­sä hal­li­tus ajat­telee vain yri­tys­ten etua, mut­ta tässä se on uno­hdet­tu kokon­aan. Laa­ja-alais­es­ti osaav­ista on hyö­tyä yri­tyk­sille, eivätkä mei­dän työ­markki­namme toi­mi niin, että tämä hyö­ty näky­isi kokon­aan  työn­tek­i­jän palka­s­sa. Maail­ma on muut­tunut niin mon­imutkaisek­si, ettemme pär­jää pelkästään putk­inäköisil­lä yhden alan osaa­jil­la. Juuri äsken valit­ti­in Kelan pääjo­hta­jak­si henkilö, jol­la on sekä juristin että lääkärin tutk­in­to. Tuhlausta?

Minus­ta nap­pik­oulu­tus sairaalan johta­jalle olisi lääkärin­tutk­in­to ja sen päälle tuotan­to­talousinsinöörin tutk­in­to. Sel­l­ainen säästäisi tutkin­non hin­nan moninker­tais­es­ti. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (3): vain yksi tutkinto”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (2): valikoivuus työhönotossa

Hal­li­tuk­sen mukaan vaikea irti­sanomi­nen vähen­tää yri­tys­ten halu­ja palkata työn­tek­i­jöitä ja siten heiken­tää työl­lisyyt­tä. Voi olla tai sit­ten ei. Väitän, että Isom­pi merk­i­tys on sil­lä, että vaikea irti­sanomi­nen pakot­taa yri­tyk­set valikoivim­mik­si rekry­toin­neis­sa. Jos rekry­toin­nis­sa tehtyä virhet­tä ei voi kor­ja­ta, virhet­tä kan­nat­taa vält­tää hin­taan mihin hyvän­sä. Ei uskalleta palkata ketään, jon­ka kohdal­la mikään seik­ka viit­taa vähänkin riskiin.

Jos ajatel­laan vain työssä ole­vien oikeuk­sia, vah­va irti­sanomis­suo­ja on hei­dän kannal­taan hyvä asia, mut­ta se ei ole sitä yhtä var­masti hyvä asia niille, jot­ka eivät ole työ­paikkaa saa­neet. Eri­tyisen huono se on niiden kannal­ta, joil­la on jokin työan­ta­jaa huolestut­ta­va omi­naisu­us. Työ­nan­ta­ja ei voi edes kokeilla.

On tietysti koeai­ka. Usein ihan kelpo työn­tek­i­jä irti­san­o­taan koea­jan läh­estyessä lop­puaan var­muu­den vuok­si, kun vielä voi. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (2): valikoivu­us työhönotossa”