Listaamattomien yritysten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la otet­ti­in käyt­töön lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten vero­huo­jen­nus­malli. Sen perus­teena oli, että yrit­täjälle ei saa olla epäedullisem­paa panos­taa yri­tyk­seen­sä osakepääo­maa ja jakaa tuot­toa osinkoina kuin antaa yri­tyk­selleen lainaa ja saa­da lainas­ta korkoa. Tuo­hon aikaa yri­tyk­set oli­vat juuri tämän eron takia kovin velka­isia ja huono­ja otta­maan isku­ja vastaan.

Korko­jen mak­sun edullisu­us osinkoi­hin näh­den tulee siitä, että korko on yri­tyk­selle vähen­nyskelpoinen, mut­ta osinko ei ole. Niin­pä kun yri­tys tekee voit­toa, yri­tys mak­saa ensin voitos­ta veroa ja sen päälle omis­ta­ja mak­saa vielä veroa osin­gos­ta eli voit­to tulee verote­tuk­si kah­teen ker­taan. Kun yri­tys mak­saa osin­gon sijaan korkoa, korkona ulos mak­set­tu tulos tulee verote­tuk­si vain ker­taalleen. Koroista niiden saa­ja mak­saa tietysti pääo­mat­uloveron. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa”