Joskus viime vuosituhannella otettiin käyttöön listaamattomien yritysten verohuojennusmalli. Sen perusteena oli, että yrittäjälle ei saa olla epäedullisempaa panostaa yritykseensä osakepääomaa ja jakaa tuottoa osinkoina kuin antaa yritykselleen lainaa ja saada lainasta korkoa. Tuohon aikaa yritykset olivat juuri tämän eron takia kovin velkaisia ja huonoja ottamaan iskuja vastaan.
Korkojen maksun edullisuus osinkoihin nähden tulee siitä, että korko on yritykselle vähennyskelpoinen, mutta osinko ei ole. Niinpä kun yritys tekee voittoa, yritys maksaa ensin voitosta veroa ja sen päälle omistaja maksaa vielä veroa osingosta eli voitto tulee verotetuksi kahteen kertaan. Kun yritys maksaa osingon sijaan korkoa, korkona ulos maksettu tulos tulee verotetuksi vain kertaalleen. Koroista niiden saaja maksaa tietysti pääomatuloveron. Jatka lukemista “Listaamattomien yritysten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa”