Näkökohtia työelämän uudistuksiin (1): alisuoriutuminen

Olen pitkään suun­nitel­lut kir­joi­tus­ta siitä, mitä ajat­te­len hal­li­tuk­sen esit­tämistä uud­is­tuk­sista työelämään. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyy­teen siitä, mitä ajat­te­len. Niin­pä tyy­dyn esit­telemään vain näköko­htia ilman lop­ullista kan­taa oikeas­t­aan mihinkään. Jaan kir­joituk­sen use­am­paan osaa, kos­ka olen huo­man­nut, että pitk­iä sepus­tuk­sia lue­taan laiskasti.

Suo­ma­laisen työelämän pelisään­nöt ovat van­hanaikaisia ja niistä on huo­mat­tavaa hait­taa taloudellemme, mikä ei tarkoi­ta, että kaik­ki muu­tok­set oli­si­vat hyviä.

Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena

Min­ulle ei ole suur­ta sym­pa­ti­aa lus­mulle, joka tekee tun­nol­lis­es­ti työtä koea­jan läpi, mut­ta saat­u­aan pysyvän työ­suh­teen siir­tyy minim­i­työ­suorituk­seen niin, että työ­tover­it joutu­vat tekemään val­taosan hänen työstään. Täl­laisia kauhuk­er­to­muk­sia kuulee, mut­ta en tiedä kuin­ka yleistä täl­lainen käyt­täy­tymien on. Tätä ongel­maa ei ollut sil­loin, kun oli tapana mak­saa urakka­palkkaa. Jos halusi laiskotel­la mot­timet­sässä, sai aikaan pienem­män pinon ja sen mukana kevyem­män tili­pussin. Oliko se väärin laiskot­teli­jaa tai voim­il­taan heikkoa kohtaan?

Peri­aat­teessa olen sitä mieltä, että tahal­lisen alisuo­ri­u­tu­misen pitäisi olla irti­sanomis­pe­ruste, mut­ta mikä on tahal­lista alisuo­ri­u­tu­mista? Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (1): alisuoriutuminen”

Miten ehkä voisi vaikuttaa Suomen syntyvyyteen?

En pidä syn­tyvyy­den alen­tu­mista pelkästään pahana asiana. Olisi vain hyvä, jo ihmisiä olisi vähemmän.

Nyt kuitenkin jar­ru­tus on liian nopea­ta, joten hie­man voisi syn­tyvyys nousta.

Sik­si pohdin syitä, jot­ka ovat laske­neet syn­tyvyy­den liian alas. Olen tukev­asti osaamisalueeni ulkop­uolel­la, joten tämä on nyt vähän mutuilua.

Juurisyyt ovat pysyviä

Tois­tan käsi­tyk­seni, että syn­tyvyy­den lasku johtuu syväl­lis­es­tä muu­tok­ses­ta elämän­tavas­sa ja muu­tok­sista sekä työelämässä että vapaa-ajan vietossa. Sik­si syn­tyvyy­teen voidaan vaikut­taa vain rajallisesti.

Nuoru­us on piden­tynyt ja vas­ta myöhem­min tule­vat sel­l­aiset asi­at kuin vak­i­tu­inen parisuhde ja lapset, jos tule­vat lainkaan. Ennen nuoru­us päät­tyi alle 20-vuotiaana.

Lapset eivät ole enää hin­ta sek­sistä eivätkä itses­tään­selvyys, joka nyt vain kuu­luu parisuh­teeseen.  Parisuhdekaan ei ole enää sel­l­ainen itses­tään­selvyys kuin ennen eikä ole edes Tin­derin takia vält­tämätön tyy­dyt­tävälle seksielämälle.

Vapaa-ajas­ta on tul­lut mie­lenki­in­toisem­paa, minkä seu­rauk­se­na lap­siper­he jää pait­si enem­mästä kuin ennen. Las­ten vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on kas­vanut. Pikku­las­ten kanssa ei lähde­tä rep­pureis­saa­maan Kaakkois-Aasi­aan. Tosin minä tein aikanaan vai­moni ja puo­livuo­ti­aan poikamme kanssa pitkän Inter­rail-matkan ympäri Euroop­paa. Hyvin meni.

Elämästä on tullut kilpailua

Jos osal­lis­tut juok­suk­il­pailu­un, et ota kymme­nen kilon rep­pua mukaan. Halu men­estyä ural­la on tehnyt nuoru­ud­es­ta pitkän kil­pa­juok­sun. Nyt myös naiset ovat urati­etoisia. Ovathan he miehiä koulute­tumpia. Jat­ka lukemista “Miten ehkä voisi vaikut­taa Suomen syntyvyyteen?”

Syntyvyyden alentuminen mullistaa tulevaisuuden

Kun nyt aloin syn­tyvyy­destä kir­joit­ta­maan, jatkan min­ulle rakkaas­ta aiheesta – siitä, että syn­tyvyy­den lasku viimeisen kymme­nen vuo­den aikana melkein kaikkial­la maail­mas­sa mullis­taa maail­man tule­vaisu­u­den.  Olen kir­joit­tanut tästä ennenkin, mut­ta ilmiö on niin merkit­tävä, ettei siitä voi puhua liikaa. 

Kun olin nuori – siitä on kauan – mielessäni oli kak­si globaalia uhkaa ylitse kaiken muun: ilmas­ton­muu­tos ja väestöräjähdys. Näistä väestöräjähdys oli mielestäni suuri syy myös ilmas­ton­muu­tok­seen. Jos meitä olisi vain mil­jar­di maa­pal­lol­la (sekin olisi his­to­ri­as­sa paljon), ihmiset voisi­vat elää yltäkyl­läistä elämää val­is­tuneena luo­makun­nan kru­u­nuna. Ei tarvit­sisi käyt­tää fos­si­il­isia ener­gialähteitä, kos­ka uusi­u­tu­via riit­täisi tarpeeksi.

Väestöen­nus­teet oli­vat tuol­loin toiv­ot­to­mia. Maail­man väk­iluku kasvoi kak­si pros­ent­tia vuodessa, mikä tarkoit­ti kahdek­sanker­tais­tu­mista vuo­sisadas­sa ja 60-ker­tais­tu­mista kahdessas­adas­sa vuodessa. Ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on täl­laista. Tun­nelin päässä ei näkynyt mitään val­oa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen mullis­taa tulevaisuuden”

Syntyvyys ja lapsilisät

Radion ykkösaa­mus­sa keskustelti­in tänään syn­tyvyy­destä ja Kelan pääjo­hta­jan Lasse Lehtosen ehdo­tuk­ses­ta, että nuoret äid­it saisi­vat korkeam­paa lap­sil­isää kuin vähän van­hem­mat, jot­ta syn­ny­tyk­siä aikaistet­taisi­in ja lap­simäärä kasvaisi.

Käy­ty keskustelu oli kaoot­tista. Kokoomuk­sen Karoli­ina Par­ta­nen kehui, kuin­ka hal­li­tus on val­tavasti paran­tanut lap­siper­hei­den ase­maa ja korot­tanut yksin­huolta­jien lap­sil­isää, ja oppo­si­tio­ta edus­ta­neet Elisa Geb­hard (sdp) ja Antti Kurvi­nen (kesk) esit­tivät asian toisin. Varsi­naisia fak­to­ja keskustelus­sa käyti­in läpi niukasti, mut­ta fak­toil­la­han ei ole niin väliä, kun kysymys on mielikuvista.

Minä kuitenkin kaipaisin myös fak­to­ja. Jos toimit­ta­ja ei puolueet­to­muussy­istä johtuen voi tai ei osaa oikaista ilmi­selviä vääriä väit­teitä, pitää keskustelus­sa olla jokin asiantun­te­va ei-poli­itikko, joka voi ja osaa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyys ja lapsilisät”

Hankintalaki on muutettava yleistä etua vastaavaksi

EU:n han­k­in­tadi­rek­ti­ivin mukaan julkiset han­k­in­nat on kil­pailutet­ta­va kor­rup­tion han­kaloit­tamisek­si. Kil­pailu­tus on kuitenkin kallista, kos­ka siihen liit­tyy niin san­ot­tu­ja transak­tiokus­tan­nuk­sia, joten aivan pieniä han­k­in­to­ja ei tarvitse kil­pailut­taa. Direk­ti­ivis­sä kil­pailu­tus­ra­ja on tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 221 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 5,5 miljoon­aa euroa.

Suomes­sa rajat ovat kuitenkin paljon alem­mat, esimerkik­si tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 60 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 150 000 euroa. En tiedä, miten Suomes­sa on päädyt­ty aivan toisen­laisi­in rajoi­hin kuin muual­la. On san­ot­tu, että kos­ka Suo­mi on pieni maa, pitää rajo­jenkin olla alem­pana, mut­ta ei se tietenkään näin voi olla. Opti­mi määräy­tyy kil­pailu­tuk­sen aiheut­tamien kus­tan­nusten suh­teesta kil­pailu­tuk­ses­ta koitu­vaan oletet­tuun hyö­tyyn. Tämä suhde ei ole Suomes­sa eri­lainen. Korkein­taan voisi ajatel­la, että kos­ka maa on pieni, tar­joa­jia on vähem­män ja kil­pailu­tuk­sen riskit suurem­pia, eli opti­maaliset rajat oli­si­vat Suomes­sa korkeampia.

Nyt kil­pailu­tus­ta ollaan lisäämässä. Hal­li­tus perustelee tätä sil­lä, että näin tavoitel­laan julk­i­sista han­k­in­noista merkit­tävää kus­tan­nussäästöä ja tur­vataan laadukkaat palve­lut. Jos tämä toimisi näin, yksi­tyiset yri­tyk­set nou­dat­taisi­vat omis­sa han­k­in­nois­saan saman­laisia menet­te­ly­tapo­ja, mut­ta eivät nou­da­ta. Joskus ne kil­pailut­ta­vat, mut­ta usein perus­ta­vat han­k­in­nat neu­vot­telui­hin eivätkä sitoudu kil­pailu­tuk­sen tulok­seen, jos se on yri­tyk­sen kannal­ta jär­jen­vas­tainen. Jat­ka lukemista “Han­k­in­ta­la­ki on muutet­ta­va yleistä etua vastaavaksi”

Suomen vihreä sähkö pidettäköön Suomen voimavarana

Koti­mainen vihreä sähkö on kansalli­nen voimavara, jon­ka soisi vahvis­ta­van teol­lisu­ut­ta Suomes­sa. Sak­sa halu­aisi tämän voimavaran itselleen. Se on torjuttava.

Sään­töpo­h­jaisen maail­man­järjestyk­sen mukana on kaatunut myös reilun vapaakau­pan peri­aate ja kor­vau­tunut (lyhyt­näköisel­lä) kansal­lisel­la itsekkyy­del­lä. Tämä on huono asia ulko­maankau­pas­ta riip­pu­vaiselle Suomelle. Silti ei pidä olla hölmö vaan on ymmär­ret­tävä uuden pelin säännöt.

Olen kir­joit­tanut ennenkin siitä, että on Suomelta hyvin hölmöä lahjoit­taa arvokkaat vielä löy­tymät­tömät malmiesi­in­tymämme koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si peri­aat­teel­la löytäjä saa pitää, joten ei siitä täl­lä ker­taa sen enem­pää. Jat­ka lukemista “Suomen vihreä sähkö pidet­täköön Suomen voimavarana”

Suomen puolustusmenot kannattaisi laskea oikein.

Suomes­sa on pitkä perinne puo­lus­tus­meno­jen vähät­telystä. Täl­lä halut­ti­in aikanaan sumut­taa toisaal­ta Neu­vos­toli­it­toa ja toisaal­ta koti­maista mielipi­det­tä. Puo­lus­tus­menoista puut­tuu kak­si merkit­tävää erää, väestön­suo­jat ja asevelvol­lisu­u­den kansan­taloudel­liset kustannukset.

Väestön­suo­jelun kus­tan­nuk­set on piilotet­tu asum­is­menoik­si vaa­ti­mal­la yksinker­tais­es­ti, että ker­rostalois­sa on olta­va väestön­suo­ja. Muut laske­vat väestön­suo­jat osak­si puo­lus­tus­meno­ja. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sis­sa ovat mukana vain soti­laiden päivära­hat ja ate­ri­akus­tan­nuk­set. Se puut­tuu kokon­aan, että int­ti­aikana ei tehdä kansan­talout­ta hyödyt­tävää työtä. Tämän kansan­taloudel­lis­es­ta hin­nas­ta saa käsi­tyk­sen, kun lukee keskustelua siitä, kuin­ka paljon Suo­mi rikas­tu­isi pois­ta­mal­la kak­si arkipyhää.

Enää ei ole syytä sala­ta Venäjältä, että varaudumme hei­dän muo­dosta­maansa soti­laal­lista uhkaa vas­taan, vaan pikem­minkin päin­vas­toin korostaa asi­aa. Nato-maid­en kesku­udessa taas puo­lus­tus­meno­jen laskem­i­nen oikein paran­taisi Suomen ulkopoli­it­tista asemaa.

Väestö­suo­jien hin­nat joku var­maankin osaa laskea aika tarkkaan. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sista on eri­laisia lasken­tat­apo­ja. Yksinker­taisin lie­nee kat­soa, mitä soti­laille mak­se­taan mais­sa, jois­sa on ammattiarmeija.

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (4/4) Valitun mallin arviointia.

Nyt voimaan tulev­as­ta jär­jestelmästä olen tyystin lehti­ti­eto­jen varas­sa, eli tietoni voivat olla aivan väärin.

Olen ymmärtänyt niin, että korkeak­oulu­jen laitok­set on jaet­tu yhdek­sään osaan, joi­ta kut­sun tässä lohkoik­si. Niille on yhteinen pääsykoe, joil­la voi hakea kaikkia sen lohkon aloi­tu­s­paikko­ja. Ennen piti hakea jokaiseen erik­seen ja osal­lis­tua moni­in eri­laisi­in pääsykokeisi­in. Tämä vähen­tää opiske­li­jan tarvet­ta tak­tikoi­da – ennen kan­nat­ti jät­tää halu­a­mansa mut­ta kovin suosit­tu ala väli­in ja hakea jon­nekin, jonne oli real­is­tisem­paa päästä sisään. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (4/4) Val­i­tun mallin arviointia.”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (3) Koulutodistus vai ylioppilastodistus tai pääsykoe

Pitäisikö sisään­pääsyn perus­tua koulumen­estyk­seen ja siihen vielä niin mitat­en, että se on men­estys use­al­ta vuodelta? His­to­ri­as­sa ja maanti­eteessä on rel­e­vant­tia tarkastel­la osaamista mon­en vuo­den ajal­ta, kos­ka oppimi­nen ei ole kumu­lati­ivista. Ensin lue­taan anti­ik­ki ja ihan lopuk­si nykyai­ka esimerkik­si. Kielis­sä ja suurelta osin matem­ati­ikas­sa oppimi­nen on kumu­lati­ivista, joten ei ole mieltä selvit­tää, kuin­ka hyvä oli lukion alus­sa vaan kuin­ka hyvä on lukion lopussa.

Yliop­pi­laskir­joituk­set ja pääsyko­keet mit­taa­vat sitä, kuin­ka hyvä on sil­lä het­kel­lä. Täl­lä valin­nal­la on suuri merk­i­tys korkeak­oulu­jen sukupuoli­jakau­malle, kos­ka miehet kehit­tyvät hitaam­min, mut­ta saavut­ta­vat naiset lop­ul­ta. Sik­si koulu­todis­tus suosii naisia, yliop­pi­laskoe ja pääsyko­keet ovat tas­a­puolisem­pia. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (3) Koulu­todis­tus vai yliop­pi­las­todis­tus tai pääsykoe”

Korkeakoulujen sisäänpääsystä (2) Älykkyystesti

(Kir­joitet­tu Innsbruckissa)

Armei­ja val­it­see reservi­upseerik­oulu­un tuli­jat lähin­nä palikkat­estin perustel­la. Myös amerikkalaisil­la yliopis­tois­sa pain­ote­taan (isukin yliopis­tolle anta­man lahjoituk­sen ohel­la) älykkyystestejä.

Suo­ra älykkyys­testin käyt­tö koetaan armot­tomana, kos­ka sitä ei juuri voi paran­taa seu­raa­vana vuon­na. Tämä valin­nan lop­ullisu­us on kauhis­tus. Jos val­in­ta perus­tu­isi arvon­taan, moni vaatisi, että huonon arpaon­nen saa­neet voisi­vat yrit­tää seu­raa­vana vuon­na uud­estaan. Se ei toisi yhtään opiskelu­paikkaa lisää, vaan jakaisi ne vähän toisin. Nykyi­nen käytän­tö, jos­sa yritetään vuosi toisen­sa jäl­keen uud­estaan, on kokon­aisu­ut­ta ajatellen todel­la tuh­laa­va, mut­ta inhimil­lis­es­ti ymmärrettävä.

Lah­jakku­u­den mit­taamista pide­tään pahek­sut­ta­vana. Sik­si­hän se äidinkie­len koekin muutet­ti­in sel­l­aisek­si, että se palk­it­see myös ahkeruudesta.

Moni sanoo, että älykkyys­testi on lah­jakku­ustestinä sup­pea ja sik­si yksinker­tais­es­ti vain huono. Tähän näh­den älykkyys­testi, esimerkik­si se armei­jan palikkat­esti, ennus­taa häm­mästyt­tävän hyvin men­estys­tä elämässä. Jos se kuitenkin on lah­jakku­ustestinä huono, sil­loin­han jokin parem­pi lah­jakku­ustesti ennus­taisi vielä parem­min, mikä osoit­taisi, että elämässä men­estys on pelkästä lah­jakku­ud­es­ta kiin­ni. Jat­ka lukemista “Korkeak­oulu­jen sisään­pääsys­tä (2) Älykkyystesti”