Näkökohtia työelämän uudistuksiin (1): alisuoriutuminen

Olen pitkään suun­nitel­lut kir­joi­tus­ta siitä, mitä ajat­te­len hal­li­tuk­sen esit­tämistä uud­is­tuk­sista työelämään. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyy­teen siitä, mitä ajat­te­len. Niin­pä tyy­dyn esit­telemään vain näköko­htia ilman lop­ullista kan­taa oikeas­t­aan mihinkään. Jaan kir­joituk­sen use­am­paan osaa, kos­ka olen huo­man­nut, että pitk­iä sepus­tuk­sia lue­taan laiskasti.

Suo­ma­laisen työelämän pelisään­nöt ovat van­hanaikaisia ja niistä on huo­mat­tavaa hait­taa taloudellemme, mikä ei tarkoi­ta, että kaik­ki muu­tok­set oli­si­vat hyviä.

Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena

Min­ulle ei ole suur­ta sym­pa­ti­aa lus­mulle, joka tekee tun­nol­lis­es­ti työtä koea­jan läpi, mut­ta saat­u­aan pysyvän työ­suh­teen siir­tyy minim­i­työ­suorituk­seen niin, että työ­tover­it joutu­vat tekemään val­taosan hänen työstään. Täl­laisia kauhuk­er­to­muk­sia kuulee, mut­ta en tiedä kuin­ka yleistä täl­lainen käyt­täy­tymien on. Tätä ongel­maa ei ollut sil­loin, kun oli tapana mak­saa urakka­palkkaa. Jos halusi laiskotel­la mot­timet­sässä, sai aikaan pienem­män pinon ja sen mukana kevyem­män tili­pussin. Oliko se väärin laiskot­teli­jaa tai voim­il­taan heikkoa kohtaan?

Peri­aat­teessa olen sitä mieltä, että tahal­lisen alisuo­ri­u­tu­misen pitäisi olla irti­sanomis­pe­ruste, mut­ta mikä on tahal­lista alisuoriutumista?

Elämän­ti­lanteet vai­htel­e­vat ja työkyky voi laskea tilapäis­es­ti esimerkik­si per­hesyi­den tai mie­len­ter­vey­del­lis­ten syi­den vuok­si. Näistä olisi hyvä päästä yli ilman, että tila­paiset vaikeudet aja­vat pysyvästi pois työelämästä. Sen lisäk­si, että se on jul­maa, se tulee todel­la kalli­ik­si kansantaloudelle.

Opti­maalises­sa maail­mas­sa nämä työkyvyn notkah­duk­set kom­pen­soitaisi­in val­tion mak­saman palkkat­uen avul­la, mut­ta käytän­nössä täl­lainen ei olisi toteutet­tavis­sa. Suuren työ­nan­ta­jan voisi ajatel­la kär­sivät tämän vain nahois­saan, mut­ta pienelle työ­nan­ta­jalle tilanne voi olla kohtuuton.

Eräs mikroyrit­täjä valit­ti min­ulle, että kun hän oli palkan­nut avuk­seen nuoren naisen, tämä teki työn­sä hyvin, kunnes hänen parisuh­teen­sa kar­i­u­tui.  Sen jäl­keen hän lähin­nä vain saikut­ti – kukin sairaus­lo­ma kesti aina tasan yhdek­sän päivää. Sairaus­lomien välil­lä hän oli työ­paikallaan läs­nä kunnes sai uuden sairaus­lo­man. Tämä oli pienelle yri­tyk­selle aivan kohtu­u­ton taakka.

Lop­ul­ta yrit­täjä onnis­tui pääsemään työn­tek­i­jästään eroon – palkkasi ilmeis­es­ti juristin, mikä sekin tuli kalli­ik­si. Uut­ta ei uskaltanut enää palkata vaan lisäsi omaa työpanostaan.

14 vastausta artikkeliin “Näkökohtia työelämän uudistuksiin (1): alisuoriutuminen”

  1. Niin on käsit­tämätön­tä että saikut­telu ja äitiys­lo­mat ja las­ten sairaste­lut jää työ­nan­ta­jan mak­set­tavak­si ikuisuuksiin. 

    Ja töitä voi tehdä hyvin min­imi­vaival­la ja valitet­tavasti näin tämän lento­ken­täl­lä kun esimies antoi hidastelu­o­hjei­ta. Oikeasti on myös pahan­tah­toisia työntekijöitä

  2. Mun täy­tyy sanoa että asiantun­ti­jate­htävis­sä kuten IT-alal­la, niin alisuo­ri­u­tu­jik­si las­ke­taan ne jot­ka eivät suos­tu tekemään töitä tai opiskele­maan vapaa-ajal­la.
    Sen että joutuu tekemään erinäi­sistä syistä rästi­in jääneitä töitä oma­l­la ajal­la vielä hyväksyn mut­ta pakol­lista opiskelua en.
    Jouduin itse 35 vuo­den työu­ran jäl­keen (22 vuot­ta samas­sa fir­mas­sa) irti­san­otuk­si tuotan­nol­li­sista syistä ensim­mäisenä koronasyksynä, kun mei­dän kaikkien piti lähteä pois toimis­tol­ta tekemään etätöitä. Jouduin pois omas­ta tiimistäni sel­l­aiseen jos­sa kaik­ki muut pait­si esimies oli­vat Virossa. Kun en ollut yhtä nopea kuin viro­laiset enkä omak­sunut uusia asioi­ta nopeasti niin jouduin “penkille” ja sit­ten pois kokon­aan. Toim­i­tusjo­hta­ja selit­ti lehdis­tötiedot­teess­sa että ne 200 jot­ka irti­san­ot­ti­in “eivät olleet omak­suneet pil­vite­knolo­gioi­ta” vaik­ka mitään koulu­tus­ta ei oltu edes jär­jestet­ty. Työ­nan­ta­jat siis halu­a­vat nyky­isin töi­hin vain työnarkomaaneja.

    Varoi­tan myös kaikkia asiantun­ti­jate­htävis­sä ole­via liias­ta netis­sä roikku­mis­es­ta ja tämän­tyyp­pisi­in keskustelu­foo­rumei­hin osal­lis­tu­mis­es­ta työa­jal­la. Kyl­lä esimiehet saa­vat sen selville vaik­ka tek­isitte etätöitä. Minä sain aikanaan pari suullista varoi­tus­ta ja se ei aut­tanut enää vaik­ka paransin tapo­jani ja olin aina huole­ht­in­ut siitä että määrä­tyt työt tuli tehtyä, vaik­ka sit­ten vapaa-ajal­la. Toisaal­ta ne jot­ka polt­ti­vat tupakkaa sai­vat ihan luvan kanssa men­nä pihalle joka tun­ti työajalla.

  3. Itse olen varsin vasemm.henkinen ihmi­nen, työväen­lu­okkainen ainakin, mut­ta min­ulle tuli, nai­ivi kun olen, täytenä yllä­tyk­senä ettei yksi­ty­isyrit­täjä joka oma­l­la riskillään,omilla rahoil­laan, oma­l­la työ­panok­sel­laan, mah­dol­lis­es­ti omaa henkilöko­htaista omaisu­ut­ta fir­maansa kiin­nit­täen, ei saisi sanoa palkkaa­mansa työn­tek­i­jää irti — oikeas­t­aan mil­lä perus­teel­la tahansa.
    Ei kai se voi olla totaa­li­nen ihmisoikeus että saa olla siinä työssä mihin on tul­lut val­i­tuk­si lop­puelämän­sä — toisen ihmisen, yrit­täjän, tah­dos­ta piit­taa­mat­ta, hänen kus­tan­nuk­sel­laan.
    Eikä varsinkaan siinä tapauk­ses­sa että alisuorit­taa tai vale­saikut­taa työ­panok­sen­sa olemat­tomi­in vuodes­ta toiseen, varoituk­ses­ta varoitukseen. 

    Lisäk­si tiedän jotakin tilanteista työ­mail­la. On ihmisiä jot­ka hake­vat ja saa­vat sairaslo­maa esimerkik­si lem­mikin kuole­man vuok­si ja vas­taavaa. Ja ihmisiä jot­ka eivät henkises­ti jak­sa työssä, kos­ka se tun­tuu raskaal­ta vuodes­ta toiseen vaik­ka hei­dän aut­tamisek­seen tehdään mitä tahansa, mut­ta alan­vai­h­to ei tulekaan mieleen. On ihmisiä jot­ka kieltäy­tyvät työsken­telemästä tois­t­en tiet­ty­jen työn­tek­i­jöi­den kanssa kos­ka eivät vain pidä heistä. Vas­taavaa oikeut­ta ei siis työ­nan­ta­jal­la ole.
    Nämä esimerk­it julkiselta sek­to­ril­ta. Työ­nan­ta­jal­la ei juuri mitään mah­dol­lisuuk­sia päästä heistä eroon vuosien pro­s­eissal­lakaan.
    On selvää että tuhan­sia ihmisiä jää palkkaa­mat­ta töi­hin, työt­tömiä, kun pienyrit­täjät eivät uskalla ottaa riskiä epäon­nis­tuneesta rekrys­tä.
    Julkisel­la puolel­la sit­ten mak­se­taan val­tavia vero­sum­mia tehot­tomas­ta työstä, jon­ka pääl­lä työn­tek­i­jä seisoo kuin val­tias: oikeuteni. 

    En todel­lakaan kan­na­ta työelämää jos­sa ihmis­es­tä puris­te­taan viimeisetkin pis­arat irti. Hyv­in­voi­va työn­tek­i­jäkun­ta on yhtä kuin toimi­va työ­paik­ka. Töis­sä saa ja pitäisi olla muka­va olla. Oikeuk­sien pitää olla kohdal­laan.
    Ja elämän heikoil­la het­kil­lä on lupa väsyä ja saa­da koo­ta itsen­sä rauhas­sa, tarvit­taes­sa sairaslo­ma­l­la ja työn uudelleen jär­jeste­lyl­lä.
    Sel­l­ai­sis­sa tilanteis­sa olen ollut itsekin. 

    Mut­ta kaik­ki työelämässä monipuolis­es­ti olleet ja ole­vat tietävät tasan tarkkaan mis­tä tässä on kyse.
    Laki alisuorit­tamis­es­ta on poli­ti­soitu pahan ker­ran. Sen voimaan saat­ta­mat­ta jät­tämi­nen tuot­taa työt­tömyyt­tä ja vähem­män työ­paikko­ja em. ker­tomil­lani perusteil­la. Tietenkin laki pitää huolel­lis­es­ti laa­tia sekä työn­tek­i­jän että anta­jan kohtu­ullisia oikeuk­sia kunnioittaen.

    1. ” On ihmisiä jot­ka kieltäy­tyvät työsken­telemästä tois­t­en tiet­ty­jen työn­tek­i­jöi­den kanssa kos­ka eivät vain pidä heistä.”

      Tämä ei pitäisi kyl­lä lain­säädän­nön puoles­ta olla ongel­ma ainakaan sil­loin, kun työn­tek­i­jä suo­raan kieltäy­tyy tekemästä töitä. Työ­nan­ta­jal­la on direk­tio-oikeis ja työstä kieltäy­tymi­nen on riit­tävä syy irti­sanomiselle. Jos joku kieltäy­tyy työstä , voi lyödä saman tien varoituk­sen kouraan ja jos vielä jatkaa, antaa seu­raavak­si potkut. 

      Työ­nan­ta­ja ei var­maankaan halua irti­sanoa muuten hyviä työn­tek­i­jöitä vain sik­si, etteivät tule toimeen…?Itsekin mielum­min pitäisit henkilöt vain eril­lään, kuin pakot­taisin samaan tiimiin/vuoroon tai antaisin potkut. 

      Vai onko kyseessä ollut hien­o­varaisem­pi toim­inta, saikut­telu tms , kun tulee väärä työpari?

      1. Ei se oikeasti noin mene kauhea varoi­tus ja kor­jaus ja keskustelukierre pitää olla 

        Jotkut vaatii että jokainen rasaus käs­ketään ja kas se on mah­do­ton­ta. Nykyään ei oikein töis­sä pär­jää jos ei osaa tai halua yhtään käyt­tää omaa päätään hom­mis­sa. Tyl­sääkin luulisi olevan.

      2. Sylt­ty, kun­nal­lisel­la alal­la ei ainakaan mene noin.
        Jos työn­tek­i­jä alisuorit­taa vaik­ka tuol­la kuvat­ul­la taval­la eli ei suos­tu toim­i­maan yhteis­ten pelisään­tö­jen mukaan, har­va kun­nal­lisen alan työn­jo­hta­ja edes uskaltaa antaa varoi­tus­ta, potkuista puhu­mat­takaan, kos­ka edessä voi olla ay-liik­keen lakimi­esten tuke­ma oikeuspros­es­si joka kestää vuosia. Henkilöko­htainen ris­ki on val­ta­va, ay:n tuki rajaton. 

        Varoi­tustenkin antamista pelätään kos­ka oikeustoimet mah­dol­lisia ja niiden lop­putu­los ihan arpa­peliä. Jokin esim. kun­nal­lisen suorit­ta­japor­taan työn­jo­hta­ja täysin käde­tön työn­tek­i­jä sub­jek­ti­ivis­ten oikeuk­sien edessä. 

        Muu­ta ratkaisua ei yleen­sä ole kuin se että teho­ton ja oma­laki­nen työn­tek­i­jä jatkaa niin kauan ja niin kuin huvit­taa ja ehkä hakeu­tuu muualle joskus omas­ta aloit­teestaan.
        Tätä on todel­la paljon ja veroeu­ro­ja palaa miljoo­nia jokaises­sa suurem­mas­sa kun­nas­sa tähän kaikkivaltiuteen.

    2. Vielä kun joku osaisi ehdot­taa sel­l­aista reilua ratkaisua tähän. Siis molem­mille osa­puo­lille reilua.

      Kun lain­säädän­tö on tehty aikana, jol­loin potkut duu­nista oli läh­es kuole­man­tuomio ja sit­ten fir­moille oli aika sama, että jos joku on han­kala, niin laite­taan se vaik­ka lakaise­maan pihaa.

      Nykyään sit­ten jonkun yksit­täi­nen vajaa työ­panos kaataa isom­mankin pk-fir­man. Kos­ka se äärim­mäi­nen opti­moin­ti, jon­ka kil­pailu vaatii.

      Se, että pelkästään työ­nan­ta­jal­la olis oikeus poimia kir­sikat kakus­ta ei vain tun­nu reilul­ta työn­tek­i­jöitä kohtaan. Kun sit­ten fud­ua voi saa­da myös se kaiken oikein ja tehokkaasti tehnyt. Miten rajoi­tat mielivaltaa?

  4. Oikeuk­sia pitää olla ja riistää ei saa. MUTTA 

    Velvol­lisuuk­sia pitää olla yhtäläis­es­ti ja jos ei ole sen pitää näkyä huonom­pana palkkana. Tai täysin nol­laa tekeväl­lä irti­sanomisi­na sil­lä se on oikein mui­ta kohtaan jot­ka tekee työt

  5. >   Jaan kir­joituk­sen use­am­paan osaa

    Tämä on hyvä aja­tus. Jos kuitenkin pukkaa pitkää kir­joi­tus­ta, voi sen julka­ista vaik­ka AJASTETUSTI pätkä kerrallaan.

    Olen huo­man­nut, että elämä on muut­tunut lyhytjän­teisem­mäk­si ja vähitellen huomion saami­nen inter­netin vir­ras­sa supis­tuu 30 sekun­nin main­osvideon pitu­u­teen. Mut­ta toisaal­ta kyse ei ehkä sit­tenkään ole elämän syk­lin nopeu­tu­mis­es­ta vaan siitä, että oma ajat­telu­ni ei enää van­hem­miten pysty «moni-pros­es­soimaan» laa­jem­paa asi­akokon­aisu­ut­ta. — Tästäkin kir­joituk­ses­tasi jäi mieleen vain tämä johdan­to-osa ja varsi­nainen asia uno­h­tui kokon­aan, mut­ta toiv­ot­tavasti kom­men­tista tulee sit­ten sitäkin parempi.

    Itse sanois­in että yksi tärkeä point­ti per kir­joi­tus ja se on san­ot­ta­va heti aluk­si (kos­ka merkit­tävä osa luk­i­joista lopet­taa siihen). Sen ympärille sit­ten loput.

  6. Mikä on alisuo­ri­u­tu­mista? Mietitään vaikka­pa kul­je­tusalaa. Kul­jet­ta­ja joka ei suos­tu aja­maan yhtään ylinopeut­ta, rikko­maan ajo- ja lep­oaiko­ja, otta­maan ylikuor­maa, tin­kimään mis­tään määräyk­sistä, onko hän alisuo­ri­u­tu­ja joka pitää irti­sanoa? Työ­nan­ta­jan mielestä voi ollakin.

    1. Sul­la lie­nee jotain todel­la raskaut­tavaa evi­denssiä siitä, kuin­ka digipi­ir­turei­den dataa ja nopeusra­joi­tus­ta riko­taan laa­jasti ja toistuvasti?

    2. Maalaisvihreä
      ” Mietitään vaikka­pa kul­je­tusalaa. Kul­jet­ta­ja joka ei suos­tu aja­maan yhtään ylinopeut­ta, rikko­maan ajo- ja lep­oaiko­ja, otta­maan ylikuor­maa, tin­kimään mis­tään määräyk­sistä, onko hän alisuo­ri­u­tu­ja joka pitää irtisanoa?”

      Yritätkö sanoa, että suori­tuserot kul­je­tusalal­la johtu­vat pääasial­lis­es­ti noista seikoista? 

      Miten ihmeessä työ­nan­ta­ja puo­lus­taa ratkaisuaan men­estyk­sekkäästi oikeudessa, jos työssä suo­ri­u­tu­mi­nen perus­tuu lakien rikkomiseen? Onko AKT tosi­aan noin hampaaton?

  7. AKT vahtii var­mas­tikin tarkasti, että työaikamääräyk­siä jne nou­date­taan, mut­ta ken­täl­lä lie­nee melko paljon kuske­ja, jot­ka eivät ole AKT:n jäseniä. AKT:ssa taita­vat yhdis­tyä ammat­tili­it­to­jen hyvät ja huonot puo­let. Hyvää se, että valvotaan sovit­tu­jen sään­tö­jen ja määräys­ten nou­dat­tamista. Huonoa se, että käytetään esim. lakois­sa hyväk­si ammat­tili­iton vah­vaa ase­maa ja vahin­goite­taan jonkun ulkop­uolisen taloutta.

  8. Siis käytän­nössä tämä vaikut­taa lähin­nä sairaisi­in. Saadaan ulos työn­tek­i­jä, jol­la on sairaus, joka ei estä työn­tekoa, mut­ta vaikut­taa siihen käytännössä.

    Aiem­min­han meil­lä on ollut lähin­nä sairauseläke ja sairaus­lo­ma, mut­ta molem­pia on rajat­tu, joten nyt nämä halu­taan työttömiksi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.