Näkökohtia työelämän uudistuksiin (1): alisuoriutuminen

Olen pitkään suun­nitel­lut kir­joi­tus­ta siitä, mitä ajat­te­len hal­li­tuk­sen esit­tämistä uud­is­tuk­sista työelämään. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyy­teen siitä, mitä ajat­te­len. Niin­pä tyy­dyn esit­telemään vain näköko­htia ilman lop­ullista kan­taa oikeas­t­aan mihinkään. Jaan kir­joituk­sen use­am­paan osaa, kos­ka olen huo­man­nut, että pitk­iä sepus­tuk­sia lue­taan laiskasti.

Suo­ma­laisen työelämän pelisään­nöt ovat van­hanaikaisia ja niistä on huo­mat­tavaa hait­taa taloudellemme, mikä ei tarkoi­ta, että kaik­ki muu­tok­set oli­si­vat hyviä.

Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena

Min­ulle ei ole suur­ta sym­pa­ti­aa lus­mulle, joka tekee tun­nol­lis­es­ti työtä koea­jan läpi, mut­ta saat­u­aan pysyvän työ­suh­teen siir­tyy minim­i­työ­suorituk­seen niin, että työ­tover­it joutu­vat tekemään val­taosan hänen työstään. Täl­laisia kauhuk­er­to­muk­sia kuulee, mut­ta en tiedä kuin­ka yleistä täl­lainen käyt­täy­tymien on. Tätä ongel­maa ei ollut sil­loin, kun oli tapana mak­saa urakka­palkkaa. Jos halusi laiskotel­la mot­timet­sässä, sai aikaan pienem­män pinon ja sen mukana kevyem­män tili­pussin. Oliko se väärin laiskot­teli­jaa tai voim­il­taan heikkoa kohtaan?

Peri­aat­teessa olen sitä mieltä, että tahal­lisen alisuo­ri­u­tu­misen pitäisi olla irti­sanomis­pe­ruste, mut­ta mikä on tahal­lista alisuo­ri­u­tu­mista? Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (1): alisuoriutuminen”