Avainsana: Nato

Suomen puolustusmenot kannattaisi laskea oikein.

Suomes­sa on pitkä perinne puo­lus­tus­meno­jen vähät­telystä. Täl­lä halut­ti­in aikanaan sumut­taa toisaal­ta Neu­vos­toli­it­toa ja toisaal­ta koti­maista mielipi­det­tä. Puo­lus­tus­menoista puut­tuu kak­si merkit­tävää erää, väestön­suo­jat ja asevelvol­lisu­u­den kansan­taloudel­liset kustannukset.

Väestön­suo­jelun kus­tan­nuk­set on piilotet­tu asum­is­menoik­si vaa­ti­mal­la yksinker­tais­es­ti, että ker­rostalois­sa on olta­va väestön­suo­ja. Muut laske­vat väestön­suo­jat osak­si puo­lus­tus­meno­ja. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sis­sa ovat mukana vain soti­laiden päivära­hat ja ate­ri­akus­tan­nuk­set. Se puut­tuu kokon­aan, että int­ti­aikana ei tehdä kansan­talout­ta hyödyt­tävää työtä. Tämän kansan­taloudel­lis­es­ta hin­nas­ta saa käsi­tyk­sen, kun lukee keskustelua siitä, kuin­ka paljon Suo­mi rikas­tu­isi pois­ta­mal­la kak­si arkipyhää.

Enää ei ole syytä sala­ta Venäjältä, että varaudumme hei­dän muo­dosta­maansa soti­laal­lista uhkaa vas­taan, vaan pikem­minkin päin­vas­toin korostaa asi­aa. Nato-maid­en kesku­udessa taas puo­lus­tus­meno­jen laskem­i­nen oikein paran­taisi Suomen ulkopoli­it­tista asemaa.

Väestö­suo­jien hin­nat joku var­maankin osaa laskea aika tarkkaan. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sista on eri­laisia lasken­tat­apo­ja. Yksinker­taisin lie­nee kat­soa, mitä soti­laille mak­se­taan mais­sa, jois­sa on ammattiarmeija.

Nato, Suomi, Venäjä ja liberaali demokratia

Olin torstaina Han­na Wassin emän­nöimässä pyöreän pöy­dän keskustelus­sa otsikkona Uuden pres­i­dentin Suo­mi. Nämä keskuste­lut ovat todel­la eri­no­maisia. Chatham House ‑sään­nön takia en voi ker­toa muiden puheen­vuoroista, mut­ta omani saan julk­istaa. Tämä on puhut­tua ver­sio­ta vähän pidem­pi ja tietysti stilisoidumpi

Minä vanha neuvostovastainen

Tun­nus­tan olleeni aikanaan henkises­ti neu­vos­to­vas­tainen. En pitänyt siitä, mitä Neu­vos­toli­it­to teki omille kansalaisilleen, miten se kohteli alis­tami­aan kan­so­ja enkä siitä, miten se puut­tui Suomen sisäpoli­ti­ikkaan. Eri­tyis­es­ti en pitänyt suo­ma­laista poli­itikoista, jot­ka yrit­tivät pönkit­tää omaa poli­it­tista ase­maansa Neu­vos­toli­iton ja myöhem­min Venäjän tuella.

Het­ken, mut­ta vain lyhyen het­ken, olin opti­misti­nen ja kuvit­telin Venäjän kohoa­van kun­ni­al­lisek­si maak­si kun­ni­al­lis­ten maid­en joukkoon. Tästä harhalu­u­losta min­ut herät­ti Hei­di Hau­ta­la, jol­la oli jo kauan sit­ten varsin tarkkanäköi­nen ana­lyysi Venäjän kehityksestä.

Nyt huo­maan ole­vani rin­ta­man toisel­la puolel­la. Minus­ta Suo­mi on tyrkyt­täy­tymässä kri­ti­ikit­tömästi län­nen ja eri­tyis­es­ti USA:n puude­lik­si. Puheet esimerkik­si siitä, ettei Suomen ja Venäjän rajaa saa ava­ta koskaan, ovat tolkut­to­mia. Niitä eivät esitä johta­vat poli­itikot, mut­ta hal­li­tus­puolueista niitä kyl­lä kuulee. Ei ole hyvä sekään, että Suo­mi on räh­mäl­lään USA:n edessä, varsinkin kun emme tiedä, mitä sille maalle tapahtuu.

San­o­taan nyt selkeästi: jos Venäjä leikkau­tu­isi irti siitä maail­mas­ta, johon Suo­mi kuu­luu, Suo­mi olisi logis­tis­es­ti toiv­ot­tomas­sa ase­mas­sa ole­va saari, joka olisi aivan per­ife­ri­aa. Ensin tuhou­tu­isi Itä-Suo­mi ja sit­ten koko Suo­mi. Jos Putin soit­taisi ja esit­tää, että he voisi­vat palaut­taa rajan olo­suh­teet ennalleen, eivätkä päästä enää lait­to­mia maa­han­tuli­joi­ta rajalle, minus­ta siihen puhelu­un kan­nat­taisi vastata.

Sinän­sä min­ul­la on käsi­tys, että Venäjän jär­jestämät ongel­mat rajal­la ker­to­vat, että Venäjä halu­aa rajan kiin­ni. Sulki­vathan ne ”käytän­nön syistä” itse rajan Viroon päin. Mik­si Venäjä halu­aa rajan sulkea, on oman kir­joituk­sen arvoinen asia, mut­ta sivu­u­tan sen tässä. Jat­ka lukemista “Nato, Suo­mi, Venäjä ja lib­er­aali demokratia”