Suomen puolustusmenot kannattaisi laskea oikein.

Suomes­sa on pitkä perinne puo­lus­tus­meno­jen vähät­telystä. Täl­lä halut­ti­in aikanaan sumut­taa toisaal­ta Neu­vos­toli­it­toa ja toisaal­ta koti­maista mielipi­det­tä. Puo­lus­tus­menoista puut­tuu kak­si merkit­tävää erää, väestön­suo­jat ja asevelvol­lisu­u­den kansan­taloudel­liset kustannukset.

Väestön­suo­jelun kus­tan­nuk­set on piilotet­tu asum­is­menoik­si vaa­ti­mal­la yksinker­tais­es­ti, että ker­rostalois­sa on olta­va väestön­suo­ja. Muut laske­vat väestön­suo­jat osak­si puo­lus­tus­meno­ja. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sis­sa ovat mukana vain soti­laiden päivära­hat ja ate­ri­akus­tan­nuk­set. Se puut­tuu kokon­aan, että int­ti­aikana ei tehdä kansan­talout­ta hyödyt­tävää työtä. Tämän kansan­taloudel­lis­es­ta hin­nas­ta saa käsi­tyk­sen, kun lukee keskustelua siitä, kuin­ka paljon Suo­mi rikas­tu­isi pois­ta­mal­la kak­si arkipyhää.

Enää ei ole syytä sala­ta Venäjältä, että varaudumme hei­dän muo­dosta­maansa soti­laal­lista uhkaa vas­taan, vaan pikem­minkin päin­vas­toin korostaa asi­aa. Nato-maid­en kesku­udessa taas puo­lus­tus­meno­jen laskem­i­nen oikein paran­taisi Suomen ulkopoli­it­tista asemaa.

Väestö­suo­jien hin­nat joku var­maankin osaa laskea aika tarkkaan. Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­sista on eri­laisia lasken­tat­apo­ja. Yksinker­taisin lie­nee kat­soa, mitä soti­laille mak­se­taan mais­sa, jois­sa on ammattiarmeija.