Näkökohtia työelämän uudistuksiin (5): paikallinen sopiminen

Paikallisel­la sopimisel­la voidaan tarkoit­taa työe­htosopimusten määräämistä palkkataulukoista tin­kimis­es­tä yhteis­es­ti sopi­en tai tek­stikysymyk­sistä sopimista ohi TES:n määräysten.

Sak­sas­sa on mah­dol­lista sopia paikallis­es­ti työ­paikan pelas­tamis­es­ta sopi­mal­la alem­mista palkoista. Tämä voi jois­sakin tapauk­sis­sa olla työn­tek­i­jöille edullista Suomes­sakin. On parem­pi jatkaa samas­sa työ­paikas­sa vähän huonom­mal­lakin pal­ka­lla kuin antaa yri­tyk­sen men­nä nurin. Sil­loin on edessä muut­to omakoti­talosta vuokra-asun­toon jon­nekin Van­taan Haku­ni­laan. Se näin saatu parem­pi palk­ka ei riitä eli­naikana kor­vaa­maan arvot­tomak­si käyneen omakoti­talon menetystä.

Kyseisen yri­tyk­sen työn­tek­i­jöille palkoista tin­kimi­nen voi olla pienem­pi paha, mut­ta kil­paile­vien yri­tys­ten työn­tek­i­jöi­den kannal­ta asia on toinen. Matalil­la palkoil­la kil­pailue­t­ua saanut yri­tys vaaran­taa vuorostaan hei­dän työ­paikkansa. Maan kaikkien työn­tek­i­jöi­den kannal­ta paikalli­nen sopimi­nen ei olekaan kan­nat­tavaa, vaik­ka se olisi sitä kyseisen yri­tyk­sen työntekijöille.

Kansan­talouden kannal­ta täl­lainen paikalli­nen sopimi­nen hidas­taa luo­vaa tuhoa ja hidas­taa siten taloudel­lista kasvua. Sak­san käytän­tö tulee hidas­ta­maan maan vauras­tu­mista. Kun 1980-luvul­la tek­sti­ili­te­ol­lisu­us ajet­ti­in Suomes­ta nurin sol­i­daarisel­la palkkapoli­ti­ikalla, mon­en tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den työn­tek­i­jän kannal­ta se oli huono jut­tu mut­ta koko maan men­estyk­sen kannal­ta hyvä jut­tu, kos­ka työvoimaa vapau­tui tuot­tavampi­in töihin.

Palkoista sopimi­nen paikallis­es­ti ei ole siis yksikäsit­teis­es­ti hyvä eikä huono jut­tu, vaan riip­puu siitä, mitä taloudelta odotamme. Jos odotamme kasvua ja vauras­tu­mista, se on huono asia, mut­ta jos tavoit­telemme ihmis­ten onnea, asia on ristiriitainen.

On selvää, että tässä on kyse syr­jäseu­tu­jen työ­paikoista. Jos helsinkiläi­nen K‑kauppias yrit­täisi neu­votel­la myyjien­sä kanssa alem­mista palkoista, jot­ta myymälää ei joudut­taisi sulke­maan, myyjien ei kan­na­ta suos­tua vaan men­nä töi­hin kilpailijalle.

Tekstikysymyksistä sopimisessa on potentiaalia

Jos ole­tamme, että osa­puo­let ovat paikallises­sa sopimis­es­ta neu­votel­lessaan yhtä vahvoil­la, tek­stikysymyk­sistä sopimi­nen työ­paikoil­la olisi yksiselit­teis­es­ti kan­nat­tavaa.  Työe­htosopimusten tek­stiosat ovat täyn­nä jäykkiä määräyk­siä, jot­ka tule­vat työ­nan­ta­jalle kalli­ik­si ilman, että hyödyt­tävät niin paljon työn­tek­i­jöitä.  Päästään lähem­mäs Pare­to-opti­mia kor­vaa­mal­la määräys sel­l­aisel­la, joka tulee työ­nan­ta­jalle halvem­mak­si, mut­ta hyödyt­tää henkilökun­taa enemmän.

Siis jos  osa­puo­let ovat neu­vot­teluis­sa  tasavah­vas­sa ase­mas­sa. Näin ei ole tavis-ammateis­sa syr­jäseuduil­la. Paikalli­nen sopimi­nen johtaisi lähin­nä tek­stikysymys­ten huonon­tamiseen. Tämä saa min­ut ymmärtämään vaa­timus­ta, että paikallisen sopimuk­sen saa tehdä vain liit­toon kuu­lu­va luot­ta­mus­mies. He eivät tosin aina edus­ta henkilökun­nan kan­taa vaan liiton ajattelua.

Hyvän työl­lisyy­den alueil­la tilanne pun­tit ovat parem­min tasan ja ennen kaikkea ne ovat sitä asiatun­ti­ja-ammateis­sa.  Asiantun­ti­joiden työe­hdoista sovi­taankin lähin­nä paikallis­es­ti, sanoo Aka­va mitä hyvänsä.

.

 

 

 

16 vastausta artikkeliin “Näkökohtia työelämän uudistuksiin (5): paikallinen sopiminen”

  1. Lisäk­si mainit­semisen arvoisia ovat transak­tiokus­tan­nuk­set. Se että sovi­taan ker­ran keskite­tysti ja sil­lä men­nään koko alan osalta on tehokkaam­paa kuin se että kymmenet/sadat tuhan­net työ­paikat jokainen selvit­televät, vään­tävät ja riitelevät samoista pykälistä jokainen erik­seen. Samaa työtä tehdään mon­een ker­taan tietyssä mielessä turhaan, tai vain vähäisen hyö­dyn vuoksi.

    1. Hyvä näkökul­ma. Ottaisin pohd­in­taan myös sen, onko keskitet­ty sopimi­nen riit­tävän jous­ta­va ja nopea pros­es­si olois­sa, jos­sa val­u­ut­takurssin sijas­ta jous­ton on tul­ta­va hin­noista. Suomen talouden pitkä kui­h­tu­miskausi tuo mieleen ettei reagoin­tikyky ole kiin­teän val­u­ut­takurssin olois­sa enää riittävä.

    2. Toisaal­ta, tuon keskite­tyn neu­vot­telun transak­tiokus­tan­nuk­set voivat olla hyvin korkei­ta, jos siihen liit­tyy lakkoja.

  2. Joskus aikoinaan talousti­eteen peru­sopin­nois­sa ker­rot­ti­in että inflaa­tioaste on yhtey­dessä siihen mil­lä tasol­la palkoista sovi­taan. Matal­in inflaa­tio ker­rot­ti­in saavutet­ta­van yri­tyko­htaisel­la tai täysin keskitetyl­lä sopimisel­la ja korkein taas kor­po­rati­ivises­sa mallis­sa alako­htaisel­la sopimisel­la. Tuol­loin Suomes­sa har­rastet­ti­in tupo­ja ja nykyään taas tuo­ta alako­htaista sopimista. Kiin­teän val­u­ut­takurssin olois­sa tämä ei ole vält­tämät­tä kovin hyvä juttu.

  3. Hyvä kir­joi­tus. Lop­pu­osaan viitat­en: Mikään ei ota niin päähän kuin se, että jos turha työ menee hukkaan

  4. Luo­van tuhon ongel­mana on tosi­aan syr­jäseu­tu­jen tyhjeneminen. 

    On selvää, että ulko­maille tuot­teen­sa myyvän konepa­jan on yleen­sä halvem­pi toimia etelässä ran­nikol­la, kuin vaikka­pa itära­jal­la Lapis­sa. Ja jos kul­je­tuskus­tan­nuk­set ovat halvem­mat, työn­tek­i­jöille voi mak­saa parem­paa palkkaa. 

    Mikäli lap­pi­laisen konepa­jan ja ran­nikkoseuduil­la toimi­van konepa­jan välil­lä ei ole mui­ta ero­ja, keskimääräiset koro­tuk­set lopet­ta­vat ennem­min tai myöhem­min lap­pi­lais­ten toimin­nan ja siirtää työn­tek­i­jät rannikolle.

  5. Osmo: “Kansan­talouden kannal­ta täl­lainen paikalli­nen sopimi­nen hidas­taa luo­vaa tuhoa ja hidas­taa siten taloudel­lista kasvua.”

    Päteekö tämä nykyisessä korkean työt­tömyy­den tilas­sa? Annoit esimerkin, joss­sa tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den kaa­tu­mi­nen Suomes­sa vapaut­ti työvoimaa tuot­tavampi­in töi­hin. Mut­ta ei kai täl­lä het­kel­lä talouskasvua hidas­ta työvoimapula?

  6. Monel­la alal­la TES:in min­i­mi on kyl­lä niin mata­la, etten ymmär­rä kuin­ka merkit­tävää kil­pailue­t­ua palkko­ja laske­mal­la saadaan. Ja onko se edes kansan­taloudelle hyödyl­listä, että työn­tek­i­jöi­den palk­ka saadaan johonkin 10–12 €/h kohdalle? Ei tuol­la pal­ka­lla työn­tek­i­jätkään pysy tai niitä ei saa tule­vaisu­udessa lisää vaik­ka nykyiset pysy­i­sivät. Suo­mi on myös elinkus­tan­nusten kaut­ta niin kallis jopa EU-tasol­la, että joku 10–12 €/h tun­tipalk­ka on aivan järkyt­tävän huono.

    Sit­ten jos palkat ovat huo­mat­tavasti yli TES:en min­imin, niin kyl­lähän niitä voidaan ymmärtääk­seni ihan vapaasti nytkin sopia alem­mas, tosin TES:en min­i­mi aset­taa poh­jan. TES:en minim­it ovat usein todel­la matalia, ainakin monil­la suorit­ta­van por­taan aloil­la. Tätä tietysti tykkäävät lib­er­aalit vih­ja­ta, että TES muka jotenkin rajoit­taa palkko­jen paikallista sopimista alemmas.

    Suomes­sa ovat tain­neet ihan itse työ­nan­ta­jat, yri­tyk­set ja hal­li­tus myrkyt­täneet kaivon kun omaa etua on aika röyhkeästi ajet­tu työn­tek­i­jöi­den kus­tan­nuk­sel­la. Ruot­sis­sa ja Nor­jas­sa näyt­tää kollek­ti­ivi­nen paikalli­nen sopimi­nen onnis­tu­van paljon parem­min, työ­nan­ta­jat eivät vaan tai­da suh­tau­tua työn­tek­i­jöi­hin niin yli- ja vihamielis­es­ti. Taitaa Suomes­sa his­to­ria ollut niin mon­ta vuosikym­men­tä sel­l­ainen, että työn­tek­i­jöistä on pikem­minkin ollut yli­tar­jon­taa kuin työvoima­pu­laa, joten tämä kult­tuuri työn­tek­i­jöi­den kyykyt­tämiseen on jäänyt työ­nan­ta­jil­la ja esimiehillä ikään kuin veri­in. Samoin armei­jas­sa moni oppii kyykyt­tämään miehistöä aika mieli­v­al­tais­es­ti. Tämän tietysti reserviläiset kieltävät.

    1. Syy, mik­si Ruot­sis­sa paikalli­nen sopimi­nen sujuu Suomea parem­min ei ole työan­ta­jien asenne, vaan yleis­si­tovu­u­den puute. Suomes­sa 1970-luvul­la syn­tynyt yleis­si­tovu­us on reilus­sa viidessäkymme­nessä vuodessa muut­tanut ay-liik­keen lähin­nä sijoi­tus­var­al­lisu­u­den hoita­jak­si ja osak­si Helsin­gin keskushallintoa. Liit­to­jen ei ole tarvin­nut pere­htyä jäsenkun­tansa lat­ti­ata­son tarpeisi­in yksit­täisil­lä työpaikoilla.

      Sen sijaan Ruot­sis­sa liit­to­jen on pitänyt jokaisel­la työ­paikalla perustel­la ole­mas­saolon­sa sekä työn­tek­i­jöille että työ­nan­ta­jille. Tämä sujuu yleen­sä parem­min hake­mal­la yhteistä etua kuin lakkoilemalla.

    2. Stadist: “Sit­ten jos palkat ovat huo­mat­tavasti yli TES:en min­imin, niin kyl­lähän niitä voidaan ymmärtääk­seni ihan vapaasti nytkin sopia alem­mas, tosin TES:en min­i­mi aset­taa pohjan”

      Käsit­tääk­seni se nimeno­maan ei toi­mi noin jo palkkalis­toil­la ole­van työvoiman osalta. Jos on tar­jon­nut heille korkeaa palkkaa, niin sitä ei voi myöhem­min alen­taa. Myöskin, jos uudessa (yleis­si­to­vas­sa) TES:ssä sit­ten sovi­taan esim 5% palkanko­ro­tuk­sista, niin se 5% osuu myös näi­hin korkeisi­in palkkoi­hin. Uut­ta henkilökun­taa voinee kuitenkin palkata alem­mal­lakin pal­ka­lla, jos sitä ei kat­so­ta syr­jiväk­si käytännöksi.

      1. Palkko­ja voi alen­taa. Alen­nus on mah­dol­lista vain tilanteessa, jos­sa on tuotan­nol­liset tai taloudel­liset syyt myös irti­sanomisille. Ja alen­t­a­mi­nen vaatii yt-pros­essin. Kaiken kaikki­aan alen­t­a­mi­nen on siis vaikeaa.

      2. Jos TES antaa työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan jo nyt sopia kah­den kesken korkeam­man palkan, niin en ymmär­rä mik­si TES muka kieltäisi osa­puo­lia sopi­mas­ta keskenään alem­man palkan, kun­han ei men­nä siis alle TES:in määrit­telemän min­imin? Kyl­lähän työ­sopimuk­sia solmi­taan ja muute­taan jatku­vasti muutenkin, työe­htosopimus ja lain­säädän­tö aset­ta­vat vain tietyt raamit sopimusten ehdoille ja sisäl­lölle. Näin siis minä olen ymmärtänyt.

        Nyt kun mietin enem­män, niin kyl­lä avain 100% var­masti työn­tek­i­jä ja työ­nan­ta­ja voivat aina sopia uuden työ­sopimuk­sen alem­mal­la pal­ka­lla kor­vaa­maan van­han. Näin toimii sopimus­va­paus. Mut­ta tietenkin työe­htosopimuk­sen minim­it aset­ta­vat poh­jan, joskin hyvin mata­lan sellaisen.

        Se on sit­ten työ­paikan oma ongel­ma, jos siel­lä ei ole työn­tek­i­jän ja työ­nan­ta­jan välil­lä luot­toa paikalliseen sopimiseen. Ongelma­han on sit­ten toden­näköis­es­ti se, että moni pelkää työ­nan­ta­jan kuset­ta­van kun palk­ka-avoimuut­ta ei ole eikä työ­nan­ta­ja jaa tieto­ja yri­tyk­sen talouden tilasta.

        Paikalli­nen sopimi­nen näyt­tää suo­raan san­ot­tuna hyvin avoimelta ja lib­er­aalil­ta jo täl­läkin het­kel­lä. Sen lisäämisen rum­mut­ta­mi­nen medi­as­sa taas vaikut­taa ihan rehellis­es­ti san­ot­tuna ole­van jotain oikeis­ton pro­pa­gan­daa lisätä paikallista sanelu­oikeut­ta lain­säädän­nöl­lä. Mut­ta mitäpä sitä muu­ta voisi odot­taakaan kau­pal­liselta medi­al­ta. Suomes­sa kyl­lä medi­akri­it­tisyy­den opet­ta­mi­nen on epäon­nis­tunut läh­es 100%, ainakin sen perus­teel­la kuin­ka val­taosa uskoo kau­pal­lisen medi­an ole­van neu­traalia ja luotettavaa.

  7. ”Sil­loin on edessä muut­to omakoti­talosta vuokra-asun­toon jon­nekin Van­taan Hakunilaan”

    Se olisikin aivan kamala kohtalo. 

    Mitä Soin­in­vaara edellä,
    sitä usein Hesari perässä. Soin­in­vaaran haukut­tua Van­taan Kivistöä, ilmeis­es­ti siel­lä koskaan käymät­tä tai sen kaupunkisu­un­nit­telu­un perehtymättä,
    Hesari rohkais­tui kir­joit­ta­maan kokon­aisen sar­jan jut­tu­ja siitä,
    miten kamalaa kaik­ki Kivistössä on. Jäämme odot­ta­maan Hesarin kauhis­tele­via jut­tu­ja Haku­ni­lan hirvittävyydestä.

  8. Jatkona vielä edel­liseen viestiin:

    Nythän syr­jäseu­tu­jen työ­paikoil­la on jo täl­läkin het­kel­lä vaikeuk­sia houkutel­la työvoimaa matalil­la palkoil­laan. En ymmär­rä miten tämä palkko­jen laskua korosta­va “jous­to” edis­tää tilan­net­ta mitenkään.

    Kai tämänkin “hyvyy­den” saavut­tamisek­si pitää vain lisätä työvoiman tar­jon­taa huo­mat­tavasti, eli maa­han joku 500 000 nuor­ta ja nuor­ta aikuista lisää että työn­tek­i­jät pysyvät nöyrinä. Samaan aikaan elinkus­tan­nusten laskemisek­si ei tehdä juuri mitään, pikem­minkin niitä nos­te­taan ja asumisen hin­nas­sa on paljon nousu­painei­ta nyt ja tule­vaisu­udessa, kos­ka asumis­es­ta halu­taan korkean tuo­ton sijoi­tusin­stru­ment­ti anglo-amerikkalaisen mallin mukaan (mikä toimi­ikin niin eri­no­maisen huonos­ti). Oikeis­tol­la ja lib­er­aaleil­la ei siis ole mitään real­is­tisia vai­h­toe­hto­ja, muuten kuin lyhyt­näköisen oman edun ajami­nen samal­la kun uskotel­laan itselle, että jos hyvin toimeen­tule­vien omat tulot ja var­al­lisu­us (sijoituk­set ja sijoi­tusasun­not) nou­se­vat koko ajan niin tämä on hyvä myös kansan­taloudelle. Ja tämähän onnis­tuu parem­min kun duunarei­den palkko­ja vaan lasketaan.

    Taide­taan Suomeen pikavauh­tia kehit­tää täl­laista koronkiskon­ta-talout­ta, nimeno­maan anglo-amerikkalaisen mallin mukaan. Tääl­lähän oikeis­to ja lib­er­aalit kovasti ihail­e­vat USA:n talouden suori­tuskykyä ja halu­a­vat kopi­oi­da sitä kaikin keinoin.

  9. Hyvä kir­joi­tus. USAs­sa valit­ti­in tie, että ei mak­si­moi­da talouskasvua. Sama tie näyt­täisi mon­es­sa muus­sakin paikas­sa olla. Tuo voisi olla perustel­tua Suomellekin.

  10. Tun­nen lähin­nä ikään­tynyt­tä Etelä-Savoa, mut­ta onko läh­estymistapasi täysin rel­e­vant­ti. Maakun­nis­sa on toki työt­tömyyt­tä, mut­ta myös aikamoinen työvoima­pu­la, pula osaa­jista. Työ­nan­ta­jat ja työn­tek­i­jät ovat siel­lä aika lail­la samas­sa veneessä. Uhkana on yleinen demografi­as­ta johtu­va hiipumi­nen, ei TE-sopimusten taso.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.