Käytän tässä kirjoitussarjassa termiä vanhainkoti, joka nykyisen hoitoslangin mukaan tarkoittaa ympärivuorokautista hoivaa palveluasunnossa tai hoivakodissa.
Risto Murto on synnyttänyt valtaisen paheksunnan varoittaessaan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen vanhusten hoidon palvelulupaukseen. Reaktio tuntuu vähän viestin tuojan ampumiselta. On puhuttu jopa petoksesta. Murto varoitti asiasta, josta pitäisi näköjään vaieta.
Siihen, etteivät rahat riitä vanhusten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan peruspalveluministerinä runsaat 20 vuotta sitten osasin ennustaa, että vanhustenhoito joutuu kriisiin, mutta en silloin tiennyt, että tilanne tulisi menemään niin pahaksi kuin se näyttää olevan menossa.
Talouskasvu ei auta rahoituksessa
Aloitetaan siitä, mikä tähän ei ole vaikuttanut, nimittäin talouskasvun tyrehtyminen. Talouskasvun loppuminen Suomessa johtuu tuottavuuden kasvun loppumisesta. Sen takia julkisen sektorin tulot eivät kasva, mutta eivätpä kasva myöskään reaalipalkat. Tuottavuuden kasvu nostaisi vääjäämättä palkkoja. Niinpä palkat nousisivat vanhustenhoidossa tuottavuuden kasvun tahdissa, eikä kasvu helpottaisi isossa kuvassa vanhusten hoitoa.
Tuottavuuden kasvu hyödyttäisi vain, jos se tapahtuisi vanhustenhoidossa itsessään ja vielä nopeammin kuin muualla kansantaloudessa. Nykylain mukaan sekään ei auta, koska huonosti harkittu kiinteä henkilökuntamitoitus tarkoittaa, että vaikka tuottavuus kasvaisi, kulut eivät pienenisi. Aina tietysti tulee uusia mitoituksia.
Työttömyys tietysti vähentää julkisen sektorin tuloja ja lisää menoja, mutta kyynisesti voisi huomauttaa, että se myös lykkää vääjäämättä edessä olevaa hoitoalan palkkojen nousua.
On kolme syytä, miksi vanhusten hoidon laskelmat ovat menneet pieleen.
- Syntyvyyden alentuminen tarkoittaa, että maksajia on vähemmän suhteessa vanhusten määrään. Tämä vaikuttaa kuitenkin vasta vuosien kuluttua, sillä ensin se tekee tilaa hoitomenoille vähentämällä koulutuksen menoja, kun koululaisia on neljänneksen verran vähemmän.
- Hitaampi kuolema. Keskimääräinen elinikä on noussut ennustettua enemmän, joten vanhoja ihmisiä on laskettua enemmän. Valitettavasti terveet elinvuodet eivät ole nousseet vastaavasti. Esimerkiksi sydämenpysähdyksestä johtuvat äkkikuolemat ovat käyneet harvinaisiksi ja monia syöpiä pystytään nyt parantamaan. Niinpä vanhusten ennen kuolemaansa tarvitsema keskimääräinen hoitoaika on pidentynyt.
- Dementian yleistyminen. Vaikka keho kestää pidempään, aivot eivät kestä. Yhä useampi elää dementoituneena, ja se lisää hoivan tarvetta. Dementia tulee hyvin kalliiksi.
Miksi tilanne on tullut monelle yllätyksenä? Meillä ennakoidaan eläkemenoja ammattimaisesti, mutta minkään tahon vastuulla ei ole ennakoida vanhusten hoivan tarvetta. Sosiaalihallitus lakkautettiin, koska ajateltiin, että itsenäiset kunnat eivät tarvitse tällaista elintä toimintaansa ohjaamaan. Ne kunnat eivät ole kuitenkaan tulleet ennustaneeksi hoivan tarvetta valtakunnallisesti. Voisi ajatella, että THL tekisi tätä, mutta nykyisin THL:n siipiä katkotaan niin vauhdikkaasti, ettei se selviä muistakaan tehtävistään.
Sarjan seuraavaan artikkeliin pääsee tästä
Kommenttini kuuluisi todennäköisesti johonkin seuraavista osista, mutta laitan sen tähän Silti.
On puhuttu paluusta syytinki-järjestelmään ja siihen, että se kaataa taakan lasten harteille.
Syytinki perustui saatuun perintöön liitettyyn sovittuun asunto-oikeuteen ja elatushuoltoon. Talon tms. perinyt toimitti sovitun syytingin ja se vähennettiin perinnön arvosta.
Ehkä tulevaisuudessa voisi pohtia saman tyyppistä ratkaisua, vanhempien huoltokulut otettaisiin huomioon verotuksessa.
Kaikki eivät peri omaisuutta, mutta ehkä jollain tuon tyyppisellä järjestelyllä saataisiin tilaa julkisiin palveluihin.
Vaihtoehtoisesti sen vanhuksen omaisuuden voi ottaa huomioon kuolinpesän jaossa jälkikäteen. Tehdään vanhustenhoivasta maksullista siten, että hoivasta aiheutuvat kustannukset merkitään vanhukselle henkilökohtaiselle “hoivatilille” velaksi, ja kuoleman koittaessa tuo hoivatilin velka peritään kuolinpesältä ennen perinnönjakoa. Jos kuolinpesän arvo ei riitä, loppu merkitään luottotappioksi.
Tällainen velkaperusteinen sosiaaliturva on jo nyt käytössä opintolainan muodossa, järjestelyä olisi luontevaa laajentaa myös vanhusten hoivaan.
Tuossa on toki peraatteessa pointtia.
Samalla voi kuvitella, että tällaiset järjestelyt muuttaisivat melko radikaalisti perintösuunnittelua ja vaikka tämä pyrittäisiin huomioimaan uudella sääntelyllä, syntyisi silti uusia luovia tapoja siirtää ikääntyvän henkilön varallisuutta jo hyvissä ajoin etukäteen perillisille.
Lisäksi tuollainen “kaksinkertainen progressio” varmasti koettelisi ns. kansan oikeustajua, kun hyvä ja säästäväinen veronmaksaja (myös eläkkeestään paljon veroa maksava) ei saisikaan hoitoa vastineeksi maksamilleen veroille, vaan joutuisi postuumisti antamaan vielä säästönsäkin — samalla kun vähemmän veroja maksanut ja “vähemmän säästäväinen” saisi saman hoidon jäämättä tosiasiallisesti mitään velkaa.
Dementikot ovat periaatteessa helppohoitoisia (suurimman osan aikaa ei tarvitse lääkäriä, sairaanhoitajaa, tai edes lähihoitajaa), mutta hoito on työlästä, käytännössä käsityötä, eikä tässä ole paljoakaan tilaa tuottavuuden lisääntymiselle. Tosin Suomessa on arvioitu, että ihmisten pesemiseen ja pukemiseen ja syöttämiseen tarvitaan se 2–3 vuoden ammattitutkinto. Ilmankos lapsiakaan ei synny, eihän ihmisillä ole osaamista pienen lapsen pesemiseen, pukemiseen ja syöttämiseen kun suurin osa ei ole asianmukaisia koulutuksia käynyt.
Muistisairaiden hoitotyö pikemminkin laskee tuottavuutta. Nyt tietysti on jotenkin ajateltu, että tämä tuottavuuden lasku estetään tuomalla ulkomailta halpatyövoimaa eläkeläisistä huolehtimaan, ennen oli kyllä ihan kansalaisvelvollisuus (ainakin moraalinen) huolehtia omista vanhemmista. Jos ei ole lapsia niin voi voi, niin se vaan maailma pyörii. Mutta kai tämäkin on sitä ikävää konservatismia, liberalismia on heittää vanhukset järjestelmän harteille. Mikä ei nyt tietenkään yllätä, liberaalit kun ovat minäminäminä-keskeisiä ja itsekkäitä vaikka muuta esittävät, ulkomailta saa hoitajat (kuten kaiken muunkin) ja halvalla.
Pekka Puska ja Pohjois-Karjala-projekti pitäisi nostaa tuomiolle. Jokainen 60–70-vuotiaana sydänkohtaukseen kuukahtanut säästi yhteiskunnalle miljoonia verrattuna nykytilaan, jossa ensin nostetaan 15 vuotta eläkettä ja sitten saadaan syöpä (usein lyhyempi mutta kallis) tai sitten dementia, jossa eletään toiset 15 vuotta tietämättä edes mikä vuosi ja viikonpäivä on.
Viestintuojan ampuminen on tässä tapauksessa perusteltua. Viestintuoja nimittäin on keskeinen henkilö eläkejärjestelmässä, joka tekee useiden miljardien eurojen ylijäämää vuosittain. Kumulatiivisesti n.280mrd€. Tämä ylijäämä on muilta sektoreilta (valtio, kunnat, hyvinvointialueet ja kotitaloudet) pois verotettua ja siten merkittävä syy niiden köyhyyteen ja kyvyttömyyteen järjestää palveluja ja ylläpitää hyvinvointia. Eläkemaksut tasolle esim. 18%, niin kas, yhtäkkiä kansalaisilla on varaa “elää” ja valtiolla, kunnilla ja hyvinvointialueilla on varaa järjestää hyvinvointiyhteiskunnan palveluita kuten sitä hoivaa.
Vanhustenhoidossa kriisi on valtava, Soininvaara kuvasi erittäin hyvin nuo perussyyt.
Myös pysyvä suurtyöttömyys, maahanmuuton menoerät (olette kai nähneet Kanniaisen viimeisen raportin?) ainakin, ehkä myös kasvavat asevarustelumenot, tulevat varmistamaan sen että hyvinvointivaltio siinä muodossa kuin se nyt vielä jotekin toimii, ei tule tässä maassa jatkumaan, halusimme sitä kuinka kovasti tahansa. Minä haluaisin sitä kovastikin. Mutta on myös realiteetteja.
Plus sitten vielä ylivelkaantuminen josta tuskin tulemme pääsemään eroon koskaan. Siitä pitää joka neljäs vuosi järjestettävä huutoäänestys huolen. No, en sano että demokratia ei toimi mutta jokaisen, myös seuraavan hallituksen pitäisi vastuunsa kantaa jokaisen huutoäänestyksen jälkeen.
Ehkä se että aletaan puhumaan ja tekemään totta mahdollisimman pian voisi pelastaa jotakin.
Olen kaikkea muuta kuin terveysfasisti, mutta jonkilainen vaatimustaso, palkitsevuus ainakin, voisi pudottaa terveysmenoja merkittävissä määrin.
Esim. kannustus työpaikoilla tupakoimattomuuteen, liikunnallisuuteen ja apua varsinkin painoindeksin kanssa. Nythän muoti-ilmiö ns. kehomyönteisyys kääntyy ihmiskehoja ja sen hyvinvointia vastaan, väärin tulkittuna ainakin. Lääkärit eivät voi sanoa vastaanotolla kunnolla meille painosta vaikka maamme on amerikkalaisessa lihavuusepidemiassa mukana. Alamme olla ihan texasinmitoissa. Meistä tulee vaikeita käänneltäviä vaipoissamme.
Voiko tälle enää mitään? Elämmekö satavuotiaiksi lujaa köyhistyvässä Suomessa suurissa laitoksissa joissa suomen kielellä on vaikea tulla ymmäretyksi (viittaan väestötaseeseen) ja saamme eläkkeillämme halpalääkityksen jonka pitää meidät paikoillamme 20 vuotta vaipoissa kunnes kuolema korjaa.
Soininvaaran tulotasoiset ym. voivat kyllä ostaa itselleen toisenlaista palvelua halutessaan. Ja ostavatkin. Paradoksaalisesti huonosti hoidettu (tarkoitan taloutta) hyvinvointivaltiomalli kääntyy väistämättä vastakohdakseen niitä vastaan joita sen piti suojella ?
Kiitos tämä siitä että vuosikymmeniä jokaisen yksilön ja ryhmän piti saada valtiolta jotakin ja mieluummin aina entisen päälle ja sitä kaikkea kaiken päälle saatiinkin.
Koko julkisen talouden vaje johtuu tupakoinnin vähenemisestä. Tupakoimattomalle pitää maksaa eläkettä 10 vuotta pidempään kuin tupakoijalle. Tupakoija ei yleensä myöskään dementoidu, koska kuolee sitä ennen.
Nikotiini vaikuttaa erittäin paljon aivoterveyttä heikentävästi.
Olitko OS tässä nyt ihan tosissa-tosissasi vai hatuttiko kommentissani jokin? Esim. viittaamani Kanniaisen vastajulkaistu epämiellyttävä totuus-raportti?
Jos oli ihan vakavasti sitten vastatattu, niin aika piristävä ja rohkea näkökulma kyllä.
Menee yhteen elinajankasvun vaikutusten kanssa kylläkin jotka toit esiin.
Vanhusten hoivamenot kasvavat pääasiassa Suomen demografian takia, mutta myös siksi että siitä on tullut tuottoisa bisnes kuten muistakin Sote-palveluista. Bisneksen tekoonhan liittyy olennaisesti se että lisätään markkinoita ja kysyntää tuotteille jotta sijoittajien saama tuotto kasvaisi. Kun julkilausuman sektorilla pyritään mahdollisimman pieneen palvelutarpeeseen ja säästämään rahaa, niin yksityisellä sektorilla pyritään mahdollisimman suureen tarpeeseen ja sitä kautta mahdollisuuteen rahastaa.. Todellisuus on sitten tasapainottelua kustannusten ja voitontavoittelu välillä.
Hyviä esimerkkejä julkisten varojen lisääntyneestä rahastuksesta on vanhuspalveluiuiden kova hintojen nousu yksityisissä hoivapaikoissa ja niiden yritysten kovat tuotot , kuten myös se kuinka yksityiset rahastavat vastaanottokeskuksilla joiden toiminta muistuttaa pitkälti vanhusten hoivapalveluita. Sama toistuu sitten vammaispalveluissa ja lastensuojelussa.
Soininvaara kirjoitti:
“Hitaampi kuolema. Keskimääräinen elinikä on noussut ennustettua enemmän, joten vanhoja ihmisiä on laskettua enemmän. Valitettavasti terveet elinvuodet eivät ole nousseet vastaavasti. Esimerkiksi sydämen pysähdyksestä johtuvat äkkikuolemat ovat käynet harvinaisiksi ja monia syöpiä pystytään nyt parantamaan. Niinpä vanhusten ennen kuolemaansa tarvitseva keskimääräinen hoitoaika on pidentynyt.”
Keskimääräinen elinikä on ylipäätään ongelmallinen, kun yhdellä luvulla koitetan kuvata kokonaista ikäluokkaa, jonka elinikä ei mene gaussin käyrän mukaan. Jos keskimääräinen elinikä populaatiossa on 75 vuotta, joukossa voi olla silti vaikka 40 % yli 90-vuotiaiksi eläviä. Hoivan kannalta keskiluku ei kerro kauheasti, kun sen kannalta olennaisia ovat hännät. Havainnollisempaa voisi olla kuvata vaikka kaikkia kymmentä desiiliä, ja näyttää minkä ikäisiksi mm. lyhimpään ja pisimpään elävä kymmenesosa väestöstä keskimäärin elää.
Eläkemenojen kannalta haaste on, että pidempään elävät tyypillisesti vauraimmat. Ruumiillista työtä tehneet ja fyysisten sairauksien takia työkyvyttömät kuolevat tyypillisesti nuorempina. Hoivan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että pisimpään elävät monet, jotka osaavat vaatia hoidolta parempaa tasoa.
Vanhusten hoidossakin on myös paljon ns. turhaa hoitoa. Hoito ei kohdennu eniten tarvitseville, vaan eniten vaativille. Vanhuksia asuu paljon kotonaan ilman, että kukaan heitä hoitaa tai edes seuraa heidän hoidon tarvettaan.
Mitä tuottavuuden kasvuun tulee, niin kotihoidossa se on ollut valtavaa tosiasiassa — mutta mittareissa se ei toki näy. . Mutta kotihoitoon on tullut esimerkiksi automaattiset anturit, joiden ansiosta nähdään, milloin vanhus on poistunut kotoa tai onko tämä käynnistänyt kahvinkeitintä — jolloin monen vanhuksen luona ei tarvitse koko ajan käydä katsomassa, mikä tilanne on. Yksi työntekijä voi nyt seurata moninkertaista määrää vanhuksia kuin aiemmin. Mittareissa tuottavuuden kasvu näkyisi, jos hoitohenkilökunnan palkat nousisivat, eli hoidon meno kasvaisi. Tuottavuutta usein mitataan tuotettuina euroina per työntekijä, ja jos tehokkuuden kasvu tapahtuu hintojen laskiessa, tuottavuuden ei tilastoida parantuneen ollenkaan.
Vanhusmenoissa kannattaa käyttää 65 vuotiaiden elinajanodotetta.
Sekään ei kuvaa pitkäikäisten hännän pituutta, vaan mediaania. Keskimääräisen elinaikaodotteen kannalta on yhdentekevää, kuinka pitkään ne 50 %, jotka elävät yli keskimääräisen, itse asiassa elävät. Yleensä julkisesti näissä asioissa esillä olevissa luvuissa ei kuvata sitä asiaa, vaikka se on keskeinen asia hoiva- ja eläkemenojen ennustamisen kannalta.
Eutanasian laillistamista kaivattaisiin kipeästi. Dementoituneiden vanhusten hoitamisessa häviää käytännössä kaikki. Yhteiskunta häviää rahaa ja omaisille läheisen poishiipuminen usein monen vuoden aikana on raskasta. Ja omasta näkökulmastani olisin ainakin paljon mieluummin kuollut kuin pahasti dementoitunut.
Lääketieteen kehitys yhdistettynä vanhan liiton kristilliseen (sinänsä hyvään) opetukseen elämän pyhyydestä on johtanut täysin irvokkaaseen tilanteeseen, jossa ihminen pidetään teknisesti ottaen elossa vuosikausia ilman että mistään normaaliin elämään kuuluvasta on jäljellä enää merkkiäkään.
Sinänsä itse kannatan eutanasiaa. Hyvässä yhteiskunnassa saa päättää lopettaa oman kärsimyksensä.
Mutta, syy miksi olen alkanut epäröidä sen laillistamissa nykyisessä Suomessa on tavallaan juuri se miksi minulla nousi hieman “karvat pystyyn” kun luin kommenttisi. Ymmärrän mitä haet takaa, mutta silti on pysäyttävää lukea eutanasian laillistamisen ratkaisuna keskustelussa jossa sitä pohditaan hoivamenojen kasvun yhteiskunnallista kontekstissa.
Juuri se että eutanasiaa aletaan pitämään ratkaisuna taloudellisiin ongelmiin, ja vaikkapa köyhyyteen, on juurikin se isoin huoleni asian suhteen. Sen toki myönnän että kyse on kaltevan pinnan argumentista, jotka monesti ovat aika hataria. Silti, asenteet näyttävät koventuvan ja maailma raaiustuvan, jos suunta olisi toisenlainen suhtautuisin varmaan myönteisemmin myös eutanasiaan.