Avainsana: huoltosuhde

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (1/x) Mikä on ongelma?

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa use­an artikke­lin sar­ja julkisen sek­torin säästöistä. Kos­ka kalen­teri­ni on kohta­laisen täysi, artikkelei­ta tulee vähän tipoittain.

Kir­joitin tämän vuo­den tam­miku­us­sa, että tärkeim­mät yhteiskun­nal­liset päätök­set tehdään sil­loin, kun on säästet­tävä julk­isia meno­ja. (Kel­lä sak­set, sil­lä val­ta) Mis­tä säästetään, on olen­naisen tärkeä valinta.

Voidaan esit­tää eri­laisia näke­myk­siä siitä, kuin­ka paljon voi tai kan­nat­taa verot­taa, mut­ta vero­tuk­ses­sa ei ole niin paljon liikku­mavaraa ylöspäin, etteikö julk­isia meno­ja ole joka tapauk­ses­sa kar­sit­ta­va merkit­tävästi. On säästet­tävä julk­i­sis­sa menois­sa tai siir­ret­tävä joitakin meno­ja veron­mak­sajien vas­tu­ul­ta ihmis­ten itsen­sä vas­tu­ulle. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (1/x) Mikä on ongelma?”

Syntyvyyden romahdus (1): ilmiö on yleismaailmallinen ja näyttää pysyvältä

Olen seu­ran­nut muu­ta­man vuo­den syn­tyvyy­den laskua Suomes­sa lähin­nä miet­tien, miltä huolto­suhde näyt­tää 2050-luvul­la. Pidin aluk­si toden­näköisenä, että kyse olisi tilapäis­es­tä laskus­ta vähän niin kuin vuosi­na 1972 ja 1973, jol­loin jostain syys­tä johtuen las­ten tekoa lykät­ti­in. Nyt syn­tyvyy­den laskua on kuitenkin jatkunut niin pitkään, että pelkästä lapsen­teon myöhen­tämis­es­tä ei voi enää olla kyse.

Kir­joitin täl­lä blogilla, että syn­tyvyy­den rom­ah­t­a­mi­nen on paljon val­tion velkaa suurem­pi ongel­ma Suomelle.

Eräs tut­tuni vinkkasi Anna Rotkirchin X‑viestiin eri maid­en syn­tyvyys­ti­las­toista. Kiitos siitä molem­mille. Tätä tietoa olin yrit­tänyt etsiä, mut­ta olin löytänyt vain van­hen­tunei­ta luku­ja. Rotkirchin tilas­tot osoit­ti­vat, että vuodes­ta 2015 vuo­teen 2023 – siis kahdek­san vuo­den aikana – syn­tyvyys on laskenut voimakkaasti jok­seenkin kaikkial­la maail­mas­sa. Kun ilmiö on yleis­maail­malli­nen, koti­maiset syyt kan­nat­taa pan­na syrjemmälle.

Jotain on muut­tunut perus­teel­lis­es­ti eikä vain Suomes­sa. Olin kat­sonut asi­aa liian Suo­mi-keskeis­es­ti, ja olisin sik­si yrit­tänyt löytää koti­maisia syitä syn­tyvyy­den laskulle.

Suomes­sa sataa naista kohden syn­tyy nyt noin 62 tyt­töä. Kos­ka lap­sia ja nuo­ria myös kuolee, niin san­ot­tu net­tou­u­si­u­tu­mis­luku on noin 0,6. Jos kaik­ki jatkuu ennal­laan, jokainen syn­tyvä sukupolvi on 60 % van­hempi­en­sa sukupolves­ta ja  36 % iso­van­hempi­en­sa sukupolves­ta. Ilman maa­han­muut­toa Suomen asukasluku putoaisi sadas­sa vuodessa jon­nekin alle kah­den miljoo­nan. En jak­sa laskea tätä tarkasti, kos­ka ole­tus tasan saman­laise­na pysyvästä syn­tyvyy­destä ei ole real­isti­nen. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den rom­ah­dus (1): ilmiö on yleis­maail­malli­nen ja näyt­tää pysyvältä”