Miksi hoitajamitoitus kannattaa määritellä vanhuksen kunnon, ei keskiarvon perusteella.

Kun viesti ei men­nyt per­ille, yritän nyt vielä ker­ran selostaa, mik­si kiin­teä, kaikkia erikun­toisia van­huk­sia samal­la taval­la kohtel­e­va henkilömi­toi­tus on haitalli­nen, haaskaa rahaa ja johtaa van­hus­ten huonoon hoitoon.

On tärkeätä paran­taa van­hus­ten hoidon laat­ua ja voi olla perustel­tua palkata todel­la 4 500 hoita­jaa lisää, mut­ta se ei tarkoi­ta silti, että sään­tö­jen pitäisi olla sel­l­aisia, että ne johta­vat type­r­ään käyttäytymiseen.

Ympärivuorokautiseen hoitoon tule­vat van­huk­set ovat nyky­isin paljon huonokun­toisem­pia kuin oli­vat 20 vuot­ta sit­ten. Sik­si on perustel­tua nos­taa keskimääräistä mitoi­tus­ta. Van­hus­ten keskimääräi­nen huonokun­toisu­us on kuitenkin juuri huonon ohjauk­sen tulosta, ja tämä tulisi vain pahen­ta­maan sitä entisestää.

Mei­dän pitäisi men­nä samaan käytän­töön kuin Hol­lan­nis­sa, jos­sa van­huk­set pisteytetään RAI-indek­sil­lä. Kohta­laisen hyväkun­toinen van­hus tarvit­see hoito­jaa ehkä mitoituk­sel­la 0,2 ja hyvin huonokun­toinen mitoituk­sel­la 1,2. Suurin piirtein tätä suu­ru­us­lu­okkaa ovat hoitoisu­userot. Jos tämä on keskimäärin 0,7, eikö 0,7 ole sil­loin hyvä luku?

Ei ole, sil­lä kun­nat eivät päästä näitä 0,2‑vanhuksia hoito­laitok­si­in, vaan pakot­ta­vat nämä koti­hoitoon. Minä puol­lan voimakkaasti van­huk­sen oikeut­ta asua mah­dol­lisim­man pitkään kotona, mut­ta pidän todel­la huonona, ettei van­hus halutes­saan pääse kun­nan mak­samaan hoito­laitok­seen vain sik­si, ettei ole tarpeek­si huonokuntoinen.

Eri­tyis­es­ti pelkkää muis­ti­sairaut­ta pote­va ei vaatisi paljonkaan hoitoa, mut­ta hänen asumisen­sa yksin kotona ei ole turvallista.

Puhutaan tästä eteen­päin rahas­ta, jot­ta voimme ver­ra­ta hoito­laitos­ta koti­hoitoon, kos­ka laitok­sen hoit­o­mi­toi­tus­ta ei voi muuten ver­ra­ta kotihoitoon.

Tuo 0,7:n mitoi­tus tarkoit­taa, että hoitokuukausi mak­saa noin 4 000 euroa. Tuo 0:2:n mitoi­tus hyväkun­toiselle muis­ti­sairaalle tarkoit­taa, että hoitokuukausi mak­saa ehkä 1 500 euroa.

Mis­sä vai­heessa van­hus kan­nat­taa siirtää koti­hoi­dos­ta laitoshoitoon? Peri­aat­teessa siinä vai­heessa, kun hänen hoiton­sa laitok­ses­sa on halvem­paa kuin kotona. Tämä raja tulee vas­taan yllät­tävän nopeasti, sil­lä onhan jotenkin ratio­naalisem­paa annos­tel­la lääke van­huk­selle, joka on laitok­ses­sa, kuin van­huk­selle, jon­ka luo pitää matkus­taa pitkä matka.

(Tähän laskel­maan vaikut­taa huo­mat­tavasti se, miten suh­taudumme asumiskus­tan­nuk­si­in. Kotona asu­val­la van­huk­sel­la on tietysti olta­va se asun­to. Kuva muut­tuisi aivan toisek­si, jos tämä asun­to pan­taisi­in vuokralle ja vuokrat­u­lol­la mak­set­taisi­in laitoshoitoa, mut­ta se on taas oman tari­nansa aihe. Nyt jär­jestelmä kan­nus­taa jät­tämään asun­to tyhjäksi.)

Jos mitoi­tus ja hoito­laitok­sen lasku­tus kun­nalle perus­tu­isi RAI-indek­si­in, jol­loin kohta­laisen hyväkun­toinen van­hus mak­saisi 1 500 euroa, hän pää­sisi halutes­saan huo­mat­tavasti aikaisem­min laitok­seen. Kodi­no­maises­sa laitok­ses­sa elämä voisi olla paljon mukavam­paa kuin yksin pelois­saan kotona. Van­huk­sen kun­to yleen­sä las­kee ajan mit­taan. Sik­si RAI-indek­si tulee mita­ta sään­nöl­lisin välein uud­estaan. Kos­ka hoito­laitos saa rahansa RAI-indeksin peruis­teel­la, ei ole pelkoa, ettei laitos reago­isi van­huk­sen kun­non alentumiseen.

Käytin tässä sanaa lasku­tus, joka viit­taa ostopalvelui­hin. Asia ei muu­tu muuk­si sil­lä, että hoito­laitos on kun­nan oma.

Nyt van­hus pääsee laitok­seen vas­ta, kun hän on niin huonokun­toinen, että koti­hoidon hin­ta on tuo 4 000 euroa tai ainakin lähel­lä sitä. Se on jo lähel­lä heit­teille jät­töä, mut­ta jok­seenkin jokaisen kun­nan strate­gias­sa on pyrk­iä hoita­maan van­huk­sia kotona kauem­min. Huo­maamme, että laitok­sis­sa on tämän jäl­keen van­huk­sia, joiden hoidon­tarve vai­htelee välil­lä 0,7 – 1,2. Hoito on taas alim­i­toitet­tua, joten nor­mi nos­te­taan 0,9:ään ja ihan aiheesta. Sen jäl­keen laitok­sis­sa on van­huk­sia, joiden hoidon tarve vai­htelee 0,9 – 1,2 välillä.

Joku voisi sanoa, että kun­nathan ovat onnis­tuneet nos­ta­maan rajaa laitoshoitoon pääsys­tä ilmankin kiin­teää henkilöstömi­toi­tus­ta. Ovat, sil­lä kun­tien kyky laskea eri vai­h­toe­hto­jen taloudel­lisu­ut­ta on heikko. Tässä ehkä yksi syy siihen, että yksi­tyiset tuot­ta­vat yhtä hyvää hoitoa halvem­mal­la. Mut­ta tuo laki­in semen­toitu hoita­jami­toi­tus tek­isi tästä väärin laskemis­es­ta pakollista.

Sik­si olisi paljon parem­pi määrit­tää hoidon tarve yksilöko­htais­es­ti eikä val­takun­nal­lista keskiar­voa käyt­täen. Hoito olisi parem­paa ja rahaa säästyisi.

On hyvä, että van­hus­ten hoidon huonos­ta tilas­ta on nousut häly, mut­ta on myös hyvä, ettei asi­as­ta sääde­tä vaa­liki­iman olois­sa. Uskon, että vaalien jäl­keen päädytään kelvol­liseen ratkaisuun.

Voi Petteri, minkä teit!

Kokoomus ja Pet­teri Orpo jäivät vähän yksin kysymyk­sessä, pitäisikö van­hus­ten­huoltoon tul­la tiuk­ka ja jous­tam­a­ton mitoi­tus seit­semän hoita­jaa kym­men­tä hoidet­tavaa kohtaan. Nyt Pet­teri on muut­tanut mieltään, var­maankin kos­ka vaalit ovat lähel­lä ja päämin­is­terin paik­ka on uhattuna.

Jos täl­lainen van­hempi poli­itikko saa neu­vota nuorem­paansa, tuo ei kan­na­ta. Jos olet ensin suu­tut­tanut ihmiset ole­mal­la yhdel­lä kan­nal­la, et saa menet­tämiäsi tuk­i­joi­ta ker­toma­l­la, että olit koko ajan väärässä. Sen sijaan menetät loputkin.

Sinän­sä on aivan oikein, jos vai­h­taa kan­taa huo­mat­tuaan ere­htyneen­sä. Tämän voi ker­toa ihmisille selosta­mal­la, mikä on muut­tunut tässä välis­sä.  Minä olen mon­ta ker­taa huo­man­nut olleeni väärässä ja ker­tonut, mikä sai mie­leni muuttumaan.

On paljon helpom­pi ker­toa, mik­si on ollut väärässä, jos ei ole itse asi­as­sa ollut oike­as­sa. Pet­teri Orpo oli ensin oike­as­sa, mut­ta on nyt väärässä.

Tämä kiin­teä 0,7‑kerroin kaikille van­huk­sel­la nimit­täin sekä heiken­tää van­hus­ten hoitoa että tulee kalliiksi.

Ensik­si on todet­ta­va, että on eri­no­mainen asia, että van­hus­ten hoidon heikkoon laatu­un kiin­nitetään huomio­ta. Siinäkään ei voi tarkoituk­se­na olla käyt­tää mah­dol­lisim­man paljon rahaa vaan saa­da mah­dol­lisim­man hyvää hoitoa. Tuo demarien 0,7‑mitoitus on tässä suh­teessa aivan pöhkö.

Ensim­mäi­nen ongel­ma on, että kan­nat­taako hoidon laatu mita­ta siihen käyte­ty­il­lä panok­sil­la. Se on vähän sama kuin kan­nat­taako asun­to­tuotan­toa mita­ta asun­toneliöil­lä vai käyte­tyn betonin määräl­lä. Sivu­ute­taan kuitenkin tämä. Jos ei pystytä mit­taa­maan hoidon laat­ua, on toisek­si paras vai­h­toe­hto mita­ta käytet­tyjä panok­sia. Siis vaik­ka asun­to­tuotan­toa betonin määrällä.

Tuos­sa kiin­teässä hoit­o­mi­toituk­ses­sa suurin ongel­ma on se, että van­huk­set eivät ole keskenään saman­laisia. Toiset tarvit­se­vat enem­män hoitoa, vaikka­pa ker­toimel­la 0,9 ja toisen todel­la paljon vähem­män, vaikka­pa ker­toimel­la 0,2. Joudu­taan suuri­in vaikeuk­si­in, jos kaikille määrätään sama ker­roin, 0,7. Tämän seu­rauk­se­na menetetään hihas­ta vede­tyn arvion mukaan ainakin sata miljoon­aa euroa ver­rat­tuna siihen, että samaan hoidon tasoon pyrit­täisi­in ilman tuo­ta kiin­teätä normia.

Huo­mat­takoon, että nor­mi kohdis­tuu kun­ti­in, ei rahanah­neisi­in Pör­riäsi­in. Jos niiden suit­simis­es­ta olisi kyse, se kävisi parhait­en kun­nil­ta, kun nämä tekevät ostosopimuksia.

Kun kun­ta joutuu irti­sanomaan yhden opet­ta­jan (bud­jet­ti­ra­joi­tus) aina kun se ottaa koti­hoi­dos­ta kak­si van­hus­ta laitoshoitoon, kun­ta tietysti yrit­tää hoitaa van­huk­sia kotona niin pitkään kuin mah­dol­lista ja valitet­tavasti vähän sen ylikin.

Tässä on kak­si ongel­maa. Haja-asu­tusalueil­la koti­hoito tulee tosi kalli­ik­si, kos­ka yhtä lääk­keen jakelua varten pitää ajaa kym­meniä kilo­me­tre­jä autol­la. Tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa tilanne on toinen.  Sik­si melko hyväkun­toisia van­huk­sia kan­nat­taisi ottaa laitoshoitoon, mut­ta ei kan­na­ta, jos on tuo mitoi­tus, joka hei­dän kohdal­laan on tärkeästi yliväljä.

Toisen ongel­ma ovat hyväkun­toiset muis­ti­sairaat. Muis­ti­sairas saat­taa kyetä huole­hti­maan itses­tään aivan hyvin, jol­loin tuo mitoi­tus 0.2 on lähempänä totu­ut­ta kuin 0,7, mut­ta hänen jät­tämisen­sä asumaan kak­sis­taan kaa­suhel­lan kanssa on vain vaar­al­lista. Nyt pakote­taan jät­tämään. Toiv­ot­tavasti ulkop­uolisia ei kuole tuli­palos­sa. Lähipi­iris­säni on täl­lainen van­hus, joka hoito­jak­son­sa alku­vai­heessa oli melkein enem­män resurssi per­he­muo­toises­sa hoi­dos­sa, kos­ka hän oli halukas aut­ta­maan kaikessa.

Ei ole opti­maal­ista mita­ta hoidon laat­ua siihen käyte­ty­il­lä panok­sil­la, mut­ta voi olla, että ei ole parem­paakaan ei ole, joten tyy­dytään siis huonompaan.

Jos men­nään hoita­jami­toituk­seen, pitää mitoit­taa hoidon tarve yksilöko­htais­es­ti. Tähän on ole­mas­sa eri­laisia hoidon tarpeen mittare­i­ta, joista yleisim­min on RAI-indek­si. Se on kau­palli­nen tuote, joten en main­os­ta sitä sen enempää. 

Olen­naista on, että jokin osta­jas­ta ja myyjästä riip­puma­ton taho mit­taa van­huk­sen hoidon tarpeen ja hoita­jami­toi­tus tehdään tämän mukaan. Sil­loin ei tarvitse pitää huonokun­toisia van­huk­sia heit­teille jätet­ty­inä koti­hoi­dos­sa, kuten tässä demarien/Orpon mallissa.

Tässä on kysymys todel­la suurista raha­sum­mista ja paljon parem­mas­ta hoi­dos­ta ver­rat­tuna tuo­hon onnet­tomaan kiin­teään 0,7‑mitoitukseen van­huk­sen kun­nos­ta rippumatta. 

Tämä olisi jo paljon parem­pi kuin tuo nor­sumainen sama mitoi­tus kaikille malli. 

Voisi myös laa­tia ker­toimen tiloil­la. Kuten Hesari muu­ta­ma päivä sit­ten kir­joit­ti, yksi­tyiset selviävät pienem­mäl­lä mitoituk­sel­la kos­ka niiden tilat ovat tarkoituk­sen­mukaisem­pia. Tiloille pitää antaa oma kertoimensa.

Mut­ta sit­ten teknolo­gia. Yllä oli tuo esimerk­ki betonin määrän käyt­tämis­es­tä asun­to­tuotan­non mit­ta­ri­na. Ainakin se syr­jii puurakentamista.

Me mon­et ajat­telemme koulua sel­l­aise­na kuin se oli omas­sa nuoru­udessamme ja jotkut van­hus­ten hoitoa sel­l­aise­na kuin se oli aikanaan kun­nal­liskodeis­sa. Hoitavia käsiä tarvi­taan aina, mut­ta mod­erni teknolo­gia voi vapaut­taa ihmistyötä juuri siihen, mitä ihmi­nen tarvit­see, inhimil­liseen kanssakäymiseen.

Sit­ten kun minä ja luokka­toveri­ni olemme laitoshoitoiässä, meitä on paljon ja työikäisiä on vähän. Emme voi jäädä siihen kun­nal­lisko­tien toim­i­tat­apoi­hin, vaan on otet­ta­va huomioon teknolo­gian kehi­tys ja organ­isaa­tioiden kehi­tys. Siitäkin pitäisi saa­da tähän normi­in jokin parametri.

Demar­it ovat vas­tan­neet tähän, että muu­tos voidaan tehdä sit­ten, kun tätä teknolo­giaa on otet­tu laa­jalti käyt­töön. Miten sitä voidaan kehit­tää ja ottaa käyt­töön, jos sen käyt­tämi­nen on kannattamatonta?

 

Korjattavaa huono-osaisuutta (2) Lasten luokkayhteiskunta

Pien­i­t­u­loi­sis­sa per­heis­sä asu­vien las­ten lukumäärä on nousut selvisti viime vuosi­na. Tämä on ikävä asia, kos­ka per­heen pien­i­t­u­loisu­us rajaa lap­sia muiden las­ten suosimien har­ras­tusten ulkop­uolelle ja leimaa muutenkin.

Jos menisimme aikakoneel­la taak­sepäin 20 vuot­ta ja toteaisimme, että nyt asi­at ovat hyvin, kri­itikot sanois­i­vat, että kyse on tilas­to­harhas­ta, kos­ka lap­siper­hei­den tulota­so on laskenut. Medi­aan­i­t­u­lo on vain laskenut laman takia vielä enemmän.

Kan­sain­välis­es­ti lap­siper­hei­den pien­i­t­u­loisu­us on vähäistä ja vielä vähäisem­mäk­si se muut­tuu, jos otamme huomioon kolme ate­ri­aa (köy­hille) ilmaises­sa päiväkodissa.

Etnisiä tilas­to­ja ei pide­tä hyvänä, mut­ta minä halu­aisin lap­siper­hei­den pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta tilas­tot myös niin, että maa­han­muut­ta­japer­heet on otet­tu niistä erik­seen. En sik­si, että vyhät­telisin maa­han­muut­ta­japer­hei­den ahdinkoa, vaan nähdäk­seni syyn tilas­to­jen heikkenemiseen.

Vaik­ka yllä yritän vähän suh­teut­taa huu­toa Suomen lap­siper­hei­den köy­hyy­destä, tämä on ehdot­tomasti kor­jat­ta­va ongel­ma, kos­ka kaikille lap­sille pitää antaa tasaver­taiset lähtöko­h­dat aikuisu­u­teen. Se takaa meille kaikille parem­man tulevaisuuden.

Las­ten luokkay­hteiskun­nan kannal­ta pien­i­t­u­loisu­us ei kuitenkaan ole ongel­man ydin. Ongel­man ydin on muus­sa pahoin­voin­nis­sa, joka näkyy huostaan­ot­to­jen jatku­vana lisään­tymisenä. Se kor­reloi pien­i­t­u­loisu­u­den kanssa, mut­ta pelkään pahoin, että lap­sil­isiä nos­ta­mal­la tämä ongel­ma ei korjaannu.

Suo­ma­laiset lapset ovat voineet vuosikym­men vuosikymmeneltä aina vain parem­min, mut­ta joskus 1990-luvul­la käärme luik­erteli parati­isi­in. Pieni, mut­ta kas­va­va joukko lap­sia alkoi voi­da yhä huonommin.

Pes­simisti minus­sa niput­taa ilmiön yhteen Michael Youn­gin man­aa­man dystopi­an, mer­i­tokra­t­ian, kanssa. Mer­i­tokra­tia on voit­top­uolis­es­ti iloinen asia, ja Suo­mi on yksi mer­i­tokraat­tisim­mista val­tioista. Sen var­jop­uole­na, että parhaat kyvyt voivat syn­type­r­än häir­it­semät­tä koho­ta johtavi­in asemi­in, huono-osaisu­us kasaan­tuu ja tiivistyy saman mekanis­min mukaan.

Parisuhde­markki­noil­la huono-osaiset par­i­u­tu­vat huono-osais­ten kanssa. Lapselle on ikävä asia, jos hänen van­hem­mis­taan toinen on juop­po tai mie­len­ter­vey­deltään heikko. Tätä pahempaa on, jos molem­mat tai ain­oa van­hempi on.

Tämä on ongel­ma, joka ei lap­sil­isiä korot­ta­mal­la parane. Tarvi­taan las­ten­suo­jelu­un lisää resursse­ja – ja ikävä kyl­lä, myös lisää valtuuksia.

Jos olisin päät­tämässä, yhden vaikean päätök­sen  tek­isin. Jos lap­si joudu­taan otta­maan huostaan syn­ny­tys­laitok­selta, sen tien pitäisi johtaa adop­tioon. On väärin roikot­taa las­ta koko tämän lap­su­u­den tilapäi­sis­sä sijaiskodeissa.

Korjattavaa huono-osaisuutta (1): nuoret työttömät miehet

Herätin viikko sit­ten kum­mas­telua kysymäl­lä, onko eri­ar­voisu­us Suomes­sa todel­la nous­sut vai onko sitä muuten vain liikaa. Olen edelleen sitä mieltä, että se, että jotain on liikaa, ei tarkoi­ta, että sitä olisi enem­män kuin ennen. Jos kulk­isimme aikakoneel­la taak­sepäin, luulen, että jok­seenkin samat ihmiset, jot­ka nyt sanovat eri­ar­voisu­u­den lisään­tyneen, sanois­i­vat silloinkin.

Jotkut asi­at ovat myös huonon­tuneet samal­la kun toiset ovat paran­tuneet. Ajat­telin käy­dä läpi muu­ta­man yhteiskun­nal­lisen epäko­hdan, joi­hin mielestäni pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta. Aloi­tan nuorista miehistä, joiden joukos­sa on aiem­paa enem­män kelka­s­ta putoamista

Pien­i­t­u­loisu­us on nuorten miesten kesku­udessa nous­sut nopeasti ja se on selvästi yleisem­pää kuin saman ikäis­ten nais­ten kesku­udessa. Tähän liit­tyy ainakin kolmea seikkaa:

  1. Huono koulumen­estys kos­kee poikia use­am­min kuin tyttöjä
  2. Koulut­ta­mat­toman miehen on aiem­paa vaikeam­paa päästä töihin.
  3. Koulut­ta­mat­toman ja työt­tömän miehen on vaikea löytää itselleen naista tai ei tämä nainen ainakaan halua las­ta hänen kanssaan.

Vai­h­doimme jokin viikko sit­ten Mart­ti Het­emäen kanssa ajatuk­sia syn­tyvyy­den laskun syistä. Hän lähet­ti min­ulle oheisen kuvan. Pienenä varoituk­se­na, että en pystynyt tilas­to­jen poh­jal­ta piirtämään aivan näin raflaavaa kuvaa. Pien­i­t­u­loisu­us on koko kansan kesku­udessa vähen­tynyt, mut­ta nuorten aikuis­ten miesten kesku­udessa lisääntynyt.

Jostain syys­tä nykyi­nen koul­u­laitos ei sovi pojille. On parem­pi, etten sano ped­a­gogi­sista menetelmistä mitään kuin, että tytöille ja pojille sopii eri­lainen tapa opet­taa. Joskus ainakin san­ot­ti­in, että matem­ati­ikkaa ja luon­non­ti­eteitä opete­taan taval­la, joka ei sovi tytöille. En tiedä, onko metode­ja kor­jat­tu, mut­ta tyt­tö­jen tulok­set ainakin ovat parantuneet.

Yksi biologi­nen seik­ka ainakin on kiis­ta­ton. Pojat kehit­tyvät tyt­töjä hitaam­min ja saavut­ta­vat esimerkik­si mur­rosiän tyt­töjä myöhem­min, juuri lukioon pyrkimisen kynnyksellä.

Olisi perustelua eriyt­tää koulun aloit­tami­saikaa ainakin puolel­la vuodel­la. Siis, kun poikien ikälu­ok­ka pan­naan poik­ki jouluku­us­ta, tyt­tö­jen ikälu­ok­ka pan­taisi­in poik­ki jo kesäku­us­ta. Näin tytöt meni­sivät koulu­un keskimäärin puoli vuot­ta nuoremp­ina. Voitaisi­in tämä tietysti tehdä niinkin päin, että pojat meni­sivät koulu­un van­hemp­ina, mut­ta aika korkea­han meil­lä koulun aloit­tamisikä jo nyt on.

Toiset kehit­tyvät vielä hitaam­min kuin toiset. Sik­si hei­dän pitäisi saa­da ede­tä koulus­sa hitaam­min. Kos­ka yksilöl­liseen opetuk­seen ei ole varaa edes näin vaalien alla, pitäisi oppi­las voi­da jät­tää luokalle, kun kehi­tys ei edel­lytä seu­raavalle luokalle siirtämistä.

Eräs helsinkiläi­nen apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ker­toi min­ulle 1990-luvul­la, että hän tuplasi aikanaan kak­si ker­taa. Ihan hyvin silti men­estyi elämässään. Miten olisi men­estynyt, jos olisi päästet­ty eteen­päin armovitosilla?

Ketään ei pitäisi päästää ulos oppivelvol­lisu­ud­es­ta ennen kuin on suorit­tanut perusk­oulun kun­nol­la, ei ainakaan ennen kuin on täyt­tänyt 20 vuot­ta. Se on vielä ehdot­tomampi asia kuin se, että kaikille pitäisi taa­ta toisen asteen koulutus.

Miten työ­markki­nat saataisi­in taas imemään vähän koulutet­tu­ja tai muuten vain mata­latuot­toisia työn­tek­i­jöitä? Vas­tu­u­ta taloudel­lis­es­ta oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta pitäisi siirtää työ­markki­na­jär­jestöiltä enem­män val­ti­olle. Tarvit­taisi­in palkkatuk­i­työ­paikko­ja ja pieniä palkko­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja. Tämä on vähän isom­pi asia, enkä kir­joi­ta siitä nyt tässä.

Ja sit­ten vielä se men­estys parisuhde­markki­noil­ta? Tämä saat­taa olla ongelmista tärkein, mut­ta sor­ry, ihan kaikkea ei hyv­in­voin­tiy­hteiskun­takaan voi kansalaisilleen taata.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 5.2.2019

En ole menos­sa lau­takun­taa, vaan Mikko Särelä menee. Sik­si tämä selostus on kur­sori­nen. Hyp­pään pöy­däl­lä ole­vat asi­at tyystin yli. Myös paljon sel­l­aista, johon min­ul­la ei ole sanomista.

Vallilan­laak­son ratikan asemakaava

Tämä palaa lausun­tok­ier­roksen jäl­keen jok­seenkin muut­tumat­tomana. Lausun­tok­ier­roksel­la vas­tustet­ti­in koko ratikkaa ja lisäk­si siir­to­la­pu­u­tarhan avaamista läpikululle.

Toiv­ot­tavasti lapio menee maa­han nopeasti.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava

Kun tulee ratik­ka, tarvi­taan myös varikko. Tämä on paikallis­es­ti kovin kiis­tanalainen päätös. Varikon päälle tulee asun­to­ja, jopa 11-ker­roksi­nen torni. Uusia asukkai­ta tulee 900. Kaavaa vas­taan on voimakas­ta vas­tus­tus­ta, mut­ta ratik­ka tarvit­see varikon ja asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen varikon päälle on hyvin kannatettavaa. .

Ratikkako­rt­telin asun­to­jen hintakilpailu

Kalli­iden raken­nuskus­tan­nusten vuok­si nämä ovat kaik­ki kovan rahan asun­to­ja. Hin­tak­il­pailu toteutetaan pros­ent­teina asun­to­jen myyn­ti­hin­nas­ta omis­tusasun­to­jen mukaan. Vuokrat­alot­jen ton­tit luovute­taan arvio­hin­nan perus­teel­la ilman hintakilpailua.

En hyväksy kumpaakaan. Aka­teemises­sa talous­blo­gis­sa pan­ti­in aikaan aivan palasik­si tämä pros­ent­ti­hin­ta, kos­ka se on ylimääräi­nen hait­tavero laadulle. Jos par­ket­ti­lat­tia mak­saa 1000 €, sen hin­ta nouseekin 1300 euroon, jos hin­ta on pros­ent­te­ja neliövuokrasta.

Molem­mat, sekä omis­tus- että vuokrat­alo­ton­tit pitäisi minus­ta myy­dä rehellisen tar­jouskil­pailun perustel­la, ellei niitä sit­ten uusien hyväksymistä vaille ole­vien peri­aat­tei­den mukaises­ti vuokra­ta. Sil­loinkin vuokra­sopimus pitäisi huutokaupata.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­misen linjaukset

Ilmas­ton­muu­tos voi lisätä rankkasatei­ta (hulevesio­hjel­ma), nos­taa meren pin­taa (vaa­timuk­set kaavoituk­selle), lisätä kuiv­u­us­jak­so­ja ja tuot­taa kuumia hellejaksoja.

Näistä vähiten huolestunut olen helle­jak­soista. Voi tul­la pitkäkestoisia yli 30 asteen hel­teitä ja jopa 35 astet­ta. 90 pros­ent­tia maail­man ihmi­sistä altistuu sel­l­aisille jo nyt. Uskali­aat suo­ma­laisetkin ovat käyneet kokeile­mas­sa niitä kesälomil­laan. Ateenas­sa tap­pa­va ongelma.

Han­k­in­tas­trate­gia

Onnek­si en ole menos­sa kok­ouk­seen. Peri­aat­teessa todel­la tärkeä paperi. Jot­ta luot­ta­mus­miehenä voisi tuo­da tähän mitään konkreet­tista kon­tribuu­tio­ta, asi­aan pitäisi paneu­tua ainakin viikko täysipäiväis­es­ti. Suuri osa tästä on sel­l­aista, että vas­tuu kuu­luu virkamiehille. Han­k­in­to­jen vas­tu­ullisu­us nyt esimerkik­si on enem­män poli­it­ti­nen kysymys.

Laut­tasaa­res­sa korote­taan kah­ta kerrostaloa

Luoteisväylä 14 ja Kata­ja­har­jun­tie 2–4 . (Kyseessä ole­va Luoteisväylä sijait­see siis Helsin­gin Lauttasaaressa.)

Vuokrat­tavia lomamökke­jä Vuosaaren Nuottasaareen

Maja­Ma­ja rak­en­taa 30 mökkiä. Helsin­gin upea saaris­to tulee käyt­töön askel askeleelta.

 

 

 

Onko vanhustenhuollon palvelujen ongelman ydin hankintalaissa?

Van­hus­ten­huol­lon palveluis­sa on vaka­va ongel­ma palvelu­jen laadus­sa. Edel­lisessä postauk­ses­sani sanon, että henkilöstömi­toituk­sen nor­mit­ta­mi­nen ei vält­tämät­tä ole paras mah­dolli­nen tapa ratkaista asi­aa, kos­ka tulemme samal­la nor­mit­ta­neek­si toimintatavat.

Van­hus­ten huol­lon ostopalve­lut toimi­si­vat (ehkä) melko hyvin, jos käytössä olisi palveluseteli, jon­ka päälle saisi mak­saa enem­män, jos halu­aa parem­paa. Van­hus itse ei ehkä ole aina hyvä toim­i­ja, mut­ta monel­la on lap­sia. Poti­las muut­tuisi asi­akkaak­si. Tämä toimii, kos­ka han­k­in­ta­la­ki ei koske asiakasta.

Tämä toimisi hyvä- ja keski­t­u­loisil­la van­huk­sil­la, mut­ta har­mi, kaik­ki van­huk­set eivät ole varakkaita.

Kir­joitin edel­lisessä postauk­ses­sa, että vas­tuu palvelun laadulle pitää antaa kun­nalle, joka voi osta­jana aset­taa vaa­timuk­sia vaik­ka henkilömitoitukselle.

Mut­ta nyt tul­laan han­k­in­ta­lain älyt­tömyyk­si­in, ja jos saa puoluei­ta syyt­tää, niin tässä syytän kokoomusta.

Kuvitel­laan­pa, että Radion sin­fo­niaorkesteri tilaisi juhlavuoten­sa kun­ni­ak­si sin­fon­ian. Se pitäisi tietysti kil­pailut­taa. Hel­poin­ta olisi kil­pailut­taa pelkäl­lä hin­nal­la, mut­ta minä ainakaan en menisi kuun­tele­maan lopputulosta.

Olkoon siis 70 % hin­taa ja 30 % laat­ua. Miten tilaus­vai­heessa, siis ennen kuin sin­fo­nia on sävel­let­ty, määrität laadun? Eniten nuot­te­ja? Eniten tai vähiten riita­soin­tu­ja? Tas­a­puolisu­us eri soit­in­ten roolin välillä?

Hyvä, ei sitä sin­fo­ni­aa pidä kil­pailut­taa. Taiteel­liset tilauk­set ovat luumuilleet itsen­sä pois han­k­in­ta­lain ikeestä, joten tämä jäi älyl­lisek­si tehtäväksi.

Van­hus­ten hoidon laadun määrit­telem­i­nen on kuitenkin suun­nilleen yhtä vaikea­ta. Ainakin niin, että panee paper­ille kriteerit.

Kun­nan on tur­val­lis­in­ta pan­na kri­teerik­si pelkkä hin­ta. Se on objek­ti­ivi­nen. En kuitenkaan halu­aisi, että jou­tu­isin poti­laak­si voit­ta­jan van­hus­ten säilytyslaitokseen.

Laatukri­teer­it pitää ilmoit­taa etukä­teen. Tässä on kak­si ongel­maa. Ensik­sikin laaduk­si kel­paa vain se, mitä tilaa­ja on osan­nut vaa­tia. Jos joku tar­joa­ja kek­sii jotain aivan uut­ta, sitä ei voi ottaa huomioon, kos­ka kri­teer­iä ei mainit­tu asiakirjoissa.

Toinen ongel­ma on, että lait­taa laatukri­teereik­si mitä hyvän­sä, lop­putu­los on, että yksi voit­taa ja muut tekevät val­i­tuk­sen. Ne tekevät val­i­tuk­sen, vaik­ka asia olisi ihan selvä, kos­ka kil­pail­i­jan liike­toim­intaa kan­nat­taa vahingoittaa.

Päätös laadus­ta siir­tyy maan parhaille sosi­aal­i­toimen asiantun­ti­joille, eli markki­natuomiois­tu­imen ja hallinto­tuomiois­tu­imen tuo­mareille. En tiedä, miten sosi­aal­i­toimen laat­ua on oikeusti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa opetet­tu, mut­ta eri taval­la kuin muualla.

Tur­val­lis­in­ta on siis pan­na kri­teerik­si vain se hinta.

Hyvä, myön­nän, että jos pienel­lä kun­nal­la olisi käytössään maan paras asiantun­te­mus ja tämä asiantun­ti­ja tek­isi vuo­den töitä, saataisi­in aikaan kil­pailu­tus, jos­sa ei olisi näitä ongelmia. Tosin sil­loinkin hävin­neet valit­taisi­vat vain, kos­ka kil­pail­i­jan liike­toimien hait­taami­nen kan­nat­taa aina, vaik­ka mitään syytä val­i­tuk­seen ei olisikaan. Valit­ta­mi­nen ei mak­sa juuri mitään. Jos aiheet­tomas­ta val­i­tuk­ses­ta jou­tu­isi mak­samaan siitä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set, niitä tulisi mur­to-osa nykyisestä.

Mut­ta jos kun­ta halu­aa, se voi pan­na han­k­in­nan edel­ly­tyk­sek­si val­takun­nal­lisen laa­tusu­osi­tuk­sen nou­dat­tamisen. Tämän se voi tehdä ilman, että laa­tusu­osi­tus­ta kir­jataan lakiin.

Älyt­tömintä mitä voi kuvitel­la on, ettei kil­pailus­sa saa käyt­tää tietoa siitä, että tar­joa­ja on tuot­tanut sut­ta ja sekun­daa aiem­mis­sa han­kkeis­saan, elleivät ne ole aiheut­ta­neet liike­toim­intakiel­toa. Mik­si ei saa? Jos minä val­it­sen rav­in­to­laa, voin kat­soa netistä pait­si kehu­via myös moit­tivia arvioi­ta. Kun ostan tuotet­ta, kat­son netistä, onko siitä ollut val­i­tuk­sia. Mukaan saa ottaa vain ne ref­er­enssit, joi­ta tar­joa­ja itse esit­tää, eikä se tietenkään esitä totaal­isia epäonnistumisiaan.

Transak­tiokus­tan­nuk­set hyvässä han­k­in­nas­sa ovat niin mah­dot­to­mia, että vii­sain­ta on olla osta­mat­ta ja tehdä itse. Näin kan­nat­taa ehdot­tomasti tehdä.

Muus­sa tapauk­ses­sa van­huk­set kär­sivät. Ja kaik­ki muutkin.

Jos han­k­in­ta­la­ki koskisi myös yri­tyk­siä, jot­ka osta­vat jotain toisil­taan, tämä maa menisi konkurssiin. 

Kun­nan ei kan­na­ta ostaa palvelu­ja vaan tehdä ne itse. Sääli.

Kokoomus, han­k­in­ta­la­ki on tei­dän aikaansaannoksenne.

LISÄYS 1.2.-18 klo 7:15

On tässä vielä muu­takin. Lehti­ti­eto­jen mukaan jotkut toim­i­joista väären­tävät henkilövuorolis­to­ja osoit­taak­seen, että ovat nou­dat­ta­neet sopimus­ta. Vuorolis­toille pan­naan näi­den tieto­jen mukaan haa­muhenkilöitä, jot­ka eivät tosi­asi­as­sa ole työvuorossa. Jos tämä pitää  paikkansa, asia kuu­luu min­un järkeni mukaan poli­isille. Sehän on ilmi­selvä petos.

Miksi en aikanaan pannut henkilöstömitoitusta asetukseen?

Kun joskus vuosi­tuhan­nen alus­sa oli perus­palve­lu­min­is­teri, nousi suuri kohu van­hus­ten hoidon tasos­ta. Sil­loin ongel­mana eivät olleet yksi­tyiset palve­lut vaan kunnalliset.

Laa­di­tutin pikavauh­tia van­hus­ten huol­lon laa­tusu­osi­tuk­set. Niis­sä oli myös suosi­tuk­set henkilöstömi­toituk­sek­si. Min­ua vaa­dit­ti­in julkaise­maan se ase­tuk­se­na, mut­ta en julkaissut. Sen sijaan sanoin, että jos näitä ei ale­ta ottaa vakavasti, muu­tamme otsikon ase­tuk­sek­si. Siihen aikaan min­is­ter­iön ase­tuk­senan­to-oikeus oli vähän vapaamielisempi.

Mik­si en halun­nut pan­na henkilöstömi­toi­tus­ta ase­tuk­seen? Se olisi kiin­nit­tänyt palvelun­tuotan­non tavan. Olisimme määrän­neet palve­lut tuotet­tavak­si 2000-luvun alun tavoil­la hamaan iäisyyteen.

Tulen juuri Lau­rea ammat­tiko­rkeak­oulun Tekno-han­kkeen päätössem­i­naarista. Tekno-han­kkeessa on selvitet­ty, mil­laisia ratkaisu­ja uusi teknolo­gia tuo sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelui­hin. Tarkoituk­se­na on, että teknolo­gia tekoä­lyi­neen ja robot­tei­neen voi vapaut­taa hoito­henkilökun­taa ruti­initöistä varsi­naiseen ihmisen hoitoon. Hoitoro­bot­it eivät kor­vaa ihmisiä, mut­ta vapaut­ta­vat heitä tekemään sitä työtä, johon tarvi­taan ihmistä eikä konet­ta. Jos näin tehdään, samaan hoidon tasoon vaa­dit­ta­va henkilöstömäärä tietysti vähe­nee. Jos vaa­di­taan, että kaik­ki tämä ulos­mi­tataan palve­lu­ta­son paran­nuk­se­na, niin ihan kau­nis aja­tus, mut­ta mik­si se paha ja rahanahne yri­tys lait­taisi sent­tiäkään uuteen teknolo­giaan, jos se niin tehdessään saa itselleen vain lisää menoja?

Edelleen tuo mit­tari on huono sikä­likin, että sitä voi manip­u­loi­da. Henkilökun­taa on kyl­lä tarpeek­si, mut­ta hei­dät pan­naan tekemään muu­ta työtä. Ruo­ka esimerkik­si voidaan tehdä paikan pääl­lä tai tila­ta muual­ta. Jos molem­mis­sa tapauk­sis­sa henkilökun­taa on yhtä paljon, hoitoon käytet­ty aika ei ole sama. Jos taas vaa­di­taan, että ruuan lait­toon käytetään aivan eri henkilöitä, eivätkä nämä saa osal­lis­tua van­hus­ten hoitoon mil­lään muul­la taval­la tai jos osal­lis­tu­vat, sitä ei ote­ta huomioon, on tehty type­rä päätös. Kokkaamisen ohel­la kyse voi olla siivouk­ses­ta, pyykki­huol­losta, kiin­teistön hoi­dos­ta ja vaik­ka mistä.

Hoidon laadulle pitäisi siis kek­siä mittare­i­ta, jot­ka ker­to­vat siitä, mitä on tehty sen sijaan, että ker­toisi­vat, mitä on panostettu.

Ymmär­rä jos­sain määrin aja­tus­ta, että kit­sai­ta kun­tia pitäisi kait­sea laki­in kir­joitet­tavil­la normeil­la, mut­ta en sitä, että näitä norme­ja käytet­täisi­in kun­tien ostopalvelui­hin. Eikö tämä tehtävä kuu­lu kun­nalle, joka ostaa palve­lut? Jos lehti­tiedot pitävät paikkansa (mikä ei ole aina var­maa), Esperin sopimuk­ses­sa oli henkilöstömi­toi­tus, jota ei vain nou­datet­tu. Sil­loin kyse ei ollut henkilöstömi­toituk­sen puut­teesta vaan valvonnasta.

Lakia parem­pi paik­ka nor­mit­taa henkilöstömi­toi­tus­ta on kun­nan tekemä sopimus, kos­ka sil­loin voidaan ottaa huomioon yllä maini­tut tek­i­jät – siis vaik­ka robot­it ja se, tehdäänkö ruo­ka paikan pääl­lä ja kuin­ka vaikea­hoitoisia van­huk­sia laitok­ses­sa on ja niin edelleen. Jos tilat ovat toim­i­mat­tomat, tarvi­taan henkilökun­taa enemmän.

Jokin ratkaisu tähän van­hus­ten heit­teille­jät­töön on kek­sit­tävä, mut­ta laki­in ikuisik­si ajoik­si kir­joitet­tu kiin­teä nor­mi on kyl­lä huono.  Valvon­taa on näköjään myös lisät­tävä. Työ­sopimuk­sis­sa pitää kieltää henkilökun­nan vaiti­olovelvol­lisu­ut­ta tarkoit­ta­vat pykälät siltä osin, kun ne koske­vat hoidon laadus­sa ole­via ongelmia. Pain­os­tus­toimet henkilöstön suun tukkimisek­si on sank­tioita­va ankarasti.

= = =

Onko väärin käyt­tää esi­in tullei­ta tapauk­sia aseena sote-uud­is­tuk­ses­sa kaavail­tua pakol­lista yksi­ty­istämistä vas­taan? Ei sen enem­pää väärin kuin käyt­tää julkisen palvelun puolel­la ilmen­neitä ongelmia sen puolesta.

Teimme valtuustoaloitteen Yliopiston metroaseman Liisankadun sisäänkäynnistä

Jätin eilisessä kaupung­in­val­tu­uis­ton kok­ouk­ses­sa aloit­teen Yliopis­ton metroase­man pohjoisen sisäänköyn­nin avaamis­es­ta Liisankadu, Unioninkadun ja Kaise­niemenkadun risteyk­seen. Se paramn­taisi kru­u­nun­hakalais­ten liiken­ney­hteyk­siä merkit­tävästi. Olimme sopi­neet tästä Ris­to Rauta­van (kok) kanssa. Aloit­teeseen tuli 44 allekir­joi­tus, mikä on siis val­tu­us­ton enemmistö.

Alo­lite kuu­luu näin.

Yliopis­ton metroase­man suun­nitelmi­in on alus­ta pitäen kuu­lunut pohjoinen sisäänkäyn­ti, joka sijoit­tuu Liisankadun ja Unioninkadun risteyk­seen. Siihen liit­tyy myös tun­neli Unioninkadun ja Kaisaniemenkadun ali Kaisaniemen puis­toon. Sisäänkäyn­nin vaa­ti­mat tilat on suurim­mal­ta osin louhit­tu niin, ettei sisäänkäyn­nin avaami­nen häir­it­sisi metroliikennettä.

Pohjoinen sisäänkäyn­ti lyhen­täisi mat­ka metroase­malle suurim­mas­ta osas­ta Kru­u­nun­haan asuinko­rt­telei­ta ja huo­mat­tavalle osalle työ­paikoista noin 250 metril­lä ja pois­taisi kah­den valo-ohjatun risteyk­sen ylit­tämisen, jol­loin aikasäästök­si tulisi val­oista ja käve­lynopeud­es­ta riip­puen 3,5 min­uutista 5 minuuttiin.

Metroase­man pohjoinen sisäänkäyn­ti paran­taisi olen­nais­es­ti Kru­u­nun­haan joukkoli­iken­ney­hteyk­siä ja lisäisi metron käyt­töä. Metro on muut­tuvil­ta kus­tan­nuk­sil­taan joukkoli­iken­nemuodoista edullisin.

Vas­tates­saan vuon­na 2015 samaa asi­aa koske­vaan val­tu­utet­tu Otso Kivekkään pon­teen, kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta piti pohjoisen sisäänkäyn­nin avaamista kan­nat­ta­vana investointi­na, vaik­ka vain viides­osa metroase­man käyt­täjistä val­it­sisi pohjoisen sisäänkäyn­nin. Matkus­ta­jien aikahyö­tynä oli tässä laskel­mas­sa 9 euroa tunnissa.

Edel­lä ole­van perus­teel­la me allekir­joit­ta­neet val­tu­ute­tut esitämme, että kaupun­ki ryhty­isi toimi­in Yliopis­ton metroase­man pohjoisen sisäänkäyn­nin avaamiseksi.

= = =

Ker­ran vuosi­tuhan­nes­sa pitää val­tu­ute­tun tehdä val­tu­us­toaloite. Min­ul­ta on tämän vuosi­tuhan­nen aloite vielä tekemät­tä, mut­ta nyt sekin on siis korjattu. 🙂

Näitä puut­tuvia sisäänkäyn­te­jä on muual­lakin. Ase­man metroase­mal­ta pitäisi olla yhteys tois­es­ta päästä Man­ner­heim­intielle, Sörnäis­ten metroase­mal­ta Torkke­lin­mäen kohdal­la (vähän korkeuseroa!) ja Ruo­ho­lah­den metroase­mal­la lähempänä Jätkäsaar­ta sekä Kulosaaren metroase­mal­la pohjoinen sisänkäyn­ti nyt esimerkik­si. En tunne, mikä olisi valmius niiden toteuttamiseen.

Miksi asumistukimenot kasvavat

Suomes­sa käytetään paljon rahaa asum­is­tu­keen, kos­ka val­tio halu­aa tukea köy­hiä säästeliäästi. Muual­la esimerkik­si työt­tömyysko­r­vauk­set ovat paljon korkeampia, mut­ta niistä pitääkin mak­saa myös tavanomaiset asuinmenot.

Meil­lä asumis­es­ta kor­vataan erik­seen, jot­tei rahaa menisi ”hukkaan”. Korkeam­paa työt­tömyysko­r­vaus­ta saisi­vat myös van­hempi­en­sa luona asu­vat peräkam­marin pojat, omis­tusasun­nos­sa asu­vat ja töis­sä ole­van työt­tömän puoliso.

Taku­ueläke 782 euroa ei riit­täisi mihinkään, jos siitä pitäisi mak­saa myös asum­i­nen. Säästää paljon, että vuokral­la asu­van vähim­mäiseläk­keestä melkein puo­let on asum­is­tukea. Monel­la eläkeläisel­lä on vela­ton omistusasunto.

Asum­is­tuki­menot ovat kas­va­neet roimasti viime vuosi­na. Osa tästä on näen­näistä. Opin­totuen asum­is­lisä lopetet­ti­in ja opiske­li­jat siir­ret­ti­in yleisen asum­istuen piiriin.

Eniten asum­is­tukea on lisän­nyt vuokral­la asumisen suo­sion kasvu. Val­tio ei tässäkään jää vält­tämät­tä tap­pi­olle, kos­ka vuokral­la asum­i­nen toisaal­ta tuot­taa val­ti­olle enem­män vero­tu­lo­ja kuin omis­tusasum­i­nen. Vuokrat­u­losta mak­se­taan veroa, asun­to­tu­losta ei makseta.

Vuokrien nousu sen sijaan ei ole lisän­nyt asum­is­tuki­meno­ja juuri lainkaan. Yksinäiseltä henkilöltä korkein hyväksyt­ty vuokra Helsingis­sä on 508 euroa, eikä niin halpo­ja asun­to­ja ole ollut markki­noil­la aikoi­hin. Jos vuokra nousee 600 eurosta 700 euroon, asum­is­tu­ki mak­se­taan edelleen, kuin vuokra olisi 508 euroa.

Niin­pä asum­is­tu­ki ei myöskään nos­ta vuokria sen enem­pää kuin nos­taisi palkko­jen nousu tai työt­tömyysko­r­vauk­sen korottaminen.

Toimeen­tu­lo­tu­ki on asia erik­seen. Se kor­vaa käytän­nössä ihan mil­laisia asum­is­meno­ja tahansa, minkä vuokranan­ta­jat hyvin tietävät. Kelal­la on kyl­lä ohjeel­liset enim­mäisvuokrat, jot­ka ovat ensik­sikin paljon asum­istuen mak­sime­ja korkeam­mat, minkä lisäk­si joka toiselle toimeen­tu­lo­tuki­a­sukkaalle hyvitetään vuokraa yli näi­denkin rajo­jen. Se todel­la vaikut­taa markki­navuokri­in. On kyl­lä velvol­lisu­us hakea halvem­paa asun­toa – vain omas­ta kun­nas­ta – mut­ta jos ei löy­dä niin ei löydä.

On ollut kallis moka hyväksyä toimeen­tu­lotues­sa niin korkei­ta vuokria kuin on hyväksyt­ty. Virheen kor­jaami­nen on vaikeaa, kos­ka eivät markki­navuokrat heti lask­isi ja siinä välis­säkin pitäisi asua.

Mik­si työt­tömien ja tulot­tomien asum­ista pitää tukea kalli­iden vuokrien Helsingis­sä, vaik­ka asun­toi­hin voisi muut­taa Helsinki­in töi­hin tule­via? Muut­to­tap­pioalueil­ta löy­ty­isi halpo­ja asun­to­ja, mut­ta sinne karkotet­tu työtön on tuomit­tu työt­tömäk­si loppuiäkseen.

Voidaan tietysti kysyä, mik­si toimeen­tu­lotuen asi­akas­ta ei voi velvoit­taa hake­maan halvem­paa asun­toa kehyskun­nista. Sen sijaan pieni­palkkaiset joutu­vat hakeu­tu­maan kehyskun­tien halvem­pi­in asun­toi­hin. Kyse on kun­tien välis­es­tä oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Kehyskun­nat tuskin oli­si­vat ilah­tunei­ta siitä, että Helsin­ki lähet­täisi sosi­aal­i­toimen asi­akkaansa hei­dän niskoilleen.

Entä jos raken­net­taisi­in vain lisää ARA-asun­to­ja? Tämä ei ole sen halvem­pi tie. Vaik­ka ARA-asun­to­jen halvem­mat vuokrat eivät näy kun­tien menoina, menete­tyt tulot ovat aivan sama asia. Ei ole ole­mas­sa ilmaista hal­paa asun­toa. ARA-asun­to­jen vuokratu­ki on menoa samal­la taval­la kuin asum­is­tukikin. Lisäk­si se kohdis­tuu paljon epä­tarkem­min, kos­ka kun asun­non on ker­ran saanut, sen saa pitää, vaik­ka tulot kuin­ka nousisivat.

Asun­top­u­laan ja korkeisi­in vuokri­in ei ole muu­ta ratkaisua kuin rak­en­taa lisää asun­to­ja. Kun rak­en­t­a­mi­nen maakun­nis­sa hiipuu, pitäisi kap­a­siteet­tia saa­da siir­tymään pääkaupunkiseudulle asun­top­u­laa helpottamaan.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 29.1.2019

Kaupunkiym­päristön toimi­alan ympäristöohjelma

Pöy­dältä

En saa tästä edelleenkään otet­ta. Tässä on kaik­ki ajateltavis­sa ole­vat hyvät asi­at. Sovelt­a­mi­nen ratkaisee.

Koirasaar­en­tien ja Ilomäen­tien asemakaava

Kru­unuratikoi­ta ajatellen tehdään Laa­jasa­los­sa tiivistämiskaavaa. Se tuo Laa­jasa­loon 1400 uut­ta asukas­ta. Läheisen pien­talon asukkaat ovat pölämystyneet siitä, että naa­puri­in tulee ker­rostalo­ja. Se paran­taa myös olen­nais­es­ti alueen­palvelu­ja. Ei voi myöskään toivoa ratikkaa, jos ei hyväksy lisää rak­en­tamista. Mut­ta toki rak­en­tamisen tyyliä voi sovitel­la ympäristöön. Parem­pia nämä tule­vat kuitenkin ole­maan, kuin 1970-luvun betoni­bru­tal­is­min aikaansaan­nok­set Laajasalossa.

Liikenne ja muut infrakus­tan­nuk­set ovat 35 M€, eli vähän yli 500 €/k‑m2. Samaa luokkaa kuin Malmin lento­ken­tän alueel­la. Kaupun­ki uskoo saa­vansa ton­tin­lu­ovu­tus­tu­loina ja kaavoitus­mak­suina omansa pois.

Ton­tin­lu­ovu­tuk­sen periaatteet

kir­joitin tästä eril­lisen postauksen.

Ton­tin varaami­nen puuk­er­rostaloa varten raken­nus­li­ike Reposelle

Kil­pailu tehti­in kauneuskil­pailu­na, siis paras suun­nitel­ma voit­ti. Täy­tyneekin kysyä, miten tämä on jatkos­sa mah­dol­lista vai onko. Tässä yhtey­dessä ei puhuta vielä mitään ton­tin vuokras­ta. Kyse on vapaara­hoit­tei­sista asun­noista. Alun­perin poiti olla Hitas-asun­to­ja, mut­ta sit­ten todet­ti­in, ettei noin kaukana keskus­tas­ta sil­lä ole merkitystä.

Asuinker­rostalo­jen ullakko­rak­en­tamista koske­va alueelli­nen poikkeaminen 

Ullakko­rak­en­t­a­mi­nen sal­li­taan nyt alueel­lisel­la poikkeamis­lu­val­la tietyin ehdoin. Ehtoi­hin kuu­luu muun muas­sa asukkaiden  kel­lar­i­tilo­jen muut­ta­mi­nen autopaikoik­si, ellei se tuo­ta suur­ta haittaa.