Avainsana: henkilöstömitoitus

Kun joskus vuosi­tuhan­nen alus­sa oli perus­palve­lu­min­is­teri, nousi suuri kohu van­hus­ten hoidon tasos­ta. Sil­loin ongel­mana eivät olleet yksi­tyiset palve­lut vaan kunnalliset.

Laa­di­tutin pikavauh­tia van­hus­ten huol­lon laa­tusu­osi­tuk­set. Niis­sä oli myös suosi­tuk­set henkilöstömi­toituk­sek­si. Min­ua vaa­dit­ti­in julkaise­maan se ase­tuk­se­na, mut­ta en julkaissut. Sen sijaan sanoin, että jos näitä ei ale­ta ottaa vakavasti, muu­tamme otsikon ase­tuk­sek­si. Siihen aikaan min­is­ter­iön ase­tuk­senan­to-oikeus oli vähän vapaamielisempi.

Mik­si en halun­nut pan­na henkilöstömi­toi­tus­ta ase­tuk­seen? Se olisi kiin­nit­tänyt palvelun­tuotan­non tavan. Olisimme määrän­neet palve­lut tuotet­tavak­si 2000-luvun alun tavoil­la hamaan iäisyyteen.

Tulen juuri Lau­rea ammat­tiko­rkeak­oulun Tekno-han­kkeen päätössem­i­naarista. Tekno-han­kkeessa on selvitet­ty, mil­laisia ratkaisu­ja uusi teknolo­gia tuo sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelui­hin. Tarkoituk­se­na on, että teknolo­gia tekoä­lyi­neen ja robot­tei­neen voi vapaut­taa hoito­henkilökun­taa ruti­initöistä varsi­naiseen ihmisen hoitoon. Hoitoro­bot­it eivät kor­vaa ihmisiä, mut­ta vapaut­ta­vat heitä tekemään sitä työtä, johon tarvi­taan ihmistä eikä konet­ta. Jos näin tehdään, samaan hoidon tasoon vaa­dit­ta­va henkilöstömäärä tietysti vähe­nee. Jos vaa­di­taan, että kaik­ki tämä ulos­mi­tataan palve­lu­ta­son paran­nuk­se­na, niin ihan kau­nis aja­tus, mut­ta mik­si se paha ja rahanahne yri­tys lait­taisi sent­tiäkään uuteen teknolo­giaan, jos se niin tehdessään saa itselleen vain lisää menoja?

Edelleen tuo mit­tari on huono sikä­likin, että sitä voi manip­u­loi­da. Henkilökun­taa on kyl­lä tarpeek­si, mut­ta hei­dät pan­naan tekemään muu­ta työtä. Ruo­ka esimerkik­si voidaan tehdä paikan pääl­lä tai tila­ta muual­ta. Jos molem­mis­sa tapauk­sis­sa henkilökun­taa on yhtä paljon, hoitoon käytet­ty aika ei ole sama. Jos taas vaa­di­taan, että ruuan lait­toon käytetään aivan eri henkilöitä, eivätkä nämä saa osal­lis­tua van­hus­ten hoitoon mil­lään muul­la taval­la tai jos osal­lis­tu­vat, sitä ei ote­ta huomioon, on tehty type­rä päätös. Kokkaamisen ohel­la kyse voi olla siivouk­ses­ta, pyykki­huol­losta, kiin­teistön hoi­dos­ta ja vaik­ka mistä.

Hoidon laadulle pitäisi siis kek­siä mittare­i­ta, jot­ka ker­to­vat siitä, mitä on tehty sen sijaan, että ker­toisi­vat, mitä on panostettu.

Ymmär­rä jos­sain määrin aja­tus­ta, että kit­sai­ta kun­tia pitäisi kait­sea laki­in kir­joitet­tavil­la normeil­la, mut­ta en sitä, että näitä norme­ja käytet­täisi­in kun­tien ostopalvelui­hin. Eikö tämä tehtävä kuu­lu kun­nalle, joka ostaa palve­lut? Jos lehti­tiedot pitävät paikkansa (mikä ei ole aina var­maa), Esperin sopimuk­ses­sa oli henkilöstömi­toi­tus, jota ei vain nou­datet­tu. Sil­loin kyse ei ollut henkilöstömi­toituk­sen puut­teesta vaan valvonnasta.

Lakia parem­pi paik­ka nor­mit­taa henkilöstömi­toi­tus­ta on kun­nan tekemä sopimus, kos­ka sil­loin voidaan ottaa huomioon yllä maini­tut tek­i­jät – siis vaik­ka robot­it ja se, tehdäänkö ruo­ka paikan pääl­lä ja kuin­ka vaikea­hoitoisia van­huk­sia laitok­ses­sa on ja niin edelleen. Jos tilat ovat toim­i­mat­tomat, tarvi­taan henkilökun­taa enemmän.

Jokin ratkaisu tähän van­hus­ten heit­teille­jät­töön on kek­sit­tävä, mut­ta laki­in ikuisik­si ajoik­si kir­joitet­tu kiin­teä nor­mi on kyl­lä huono.  Valvon­taa on näköjään myös lisät­tävä. Työ­sopimuk­sis­sa pitää kieltää henkilökun­nan vaiti­olovelvol­lisu­ut­ta tarkoit­ta­vat pykälät siltä osin, kun ne koske­vat hoidon laadus­sa ole­via ongelmia. Pain­os­tus­toimet henkilöstön suun tukkimisek­si on sank­tioita­va ankarasti.

= = =

Onko väärin käyt­tää esi­in tullei­ta tapauk­sia aseena sote-uud­is­tuk­ses­sa kaavail­tua pakol­lista yksi­ty­istämistä vas­taan? Ei sen enem­pää väärin kuin käyt­tää julkisen palvelun puolel­la ilmen­neitä ongelmia sen puolesta.