Oden vaaliohjelma (5) Ketkä pääsevät asumaan Helsinkiin?

Helsin­gin Sanomat on kir­joit­tanut viime aikoina asumisen korkeas­ta hin­nas­ta ja kysynyt poli­itikoil­ta, mitä sille pitäisi tehdä. Asialle on vaikea tehdä mitään muu­ta kuin rak­en­taa lisää asun­to­ja ja paljon.

Asumisen korkea hin­ta johtuu siitä, että Helsinki­in halu­aisi päästä asumaan enem­män ihmisiä kuin kaupunki­in mah­tuu. Vas­taavasti asum­i­nen on hal­paa siel­lä, mis­tä ihmiset pyrkivät muut­ta­maan pois. Tämä on asia, jota on vaikea muuk­si muuttaa.

On tietysti toinenkin mah­dol­lisu­us: tehdä Helsingistä huonom­pi paik­ka asua, jot­ta niin moni ei tänne halu­aisi ja asun­to­jen hin­nat lask­i­si­vat. Tämän mah­dol­lisu­u­den kuitenkin sivuutan.

On kol­maskin tapa. Muut kun­nat, eri­tyis­es­ti Espoo ja Van­taa, voisi­vat tehdä itses­tään houkut­tel­e­vam­man paikan asua. Olen kuitenkin ehdol­la kun­nal­lis­vaaleis­sa Helsingis­sä ja yritän antaa mah­dol­lisim­man vähän neu­vo­ja naapureillemme.

Asun­topoli­ti­ikalla voidaan vaikut­taa jol­lakin tavoin siihen, ketkä pää­sevät asumaan, kun kaik­ki eivät mahdu.

Jos mitään asun­topoli­ti­ikkaa ei olisi, asukkaat kar­sit­taisi­in hin­nal­la. Köy­hillä ei siis asi­aa, ja tulota­so Helsingis­sä nousisi kohis­ten. Tämä on yleinen ratkaisu maail­mal­la. Sen seu­rauk­se­na köy­hät ihmiset ja maa­han­muut­ta­jat asu­vat esimerkik­si Pari­i­sis­sa kaukana radan­var­silähiöis­sä ja varsi­nainen Pari­isi on ökyrikkaiden aluet­ta. Ei hyvä.

Vasem­mistop­uolueet ja työ­nan­ta­jat vaa­ti­vat lisää kohtu­uhin­taisia asun­to­ja. Jos raken­net­taisi­in pelkästään kohtu­uhin­taisia asun­to­ja, se ei tarkoit­taisi, että kaik­ki halukkaat pää­sivät Helsinki­in ja asum­i­nen olisi hal­paa. Päin vas­toin, jonot kas­vaisi­vat entistä pidem­mik­si. Tämän jäl­keen on olen­naista, miten ne onnekkaat val­i­taan, jot­ka asun­toi­hin pääsevät.

Edullisia asun­to­ja jaet­taes­sa voidaan käyt­tää joko jono­tus­ta tai tarve­hark­in­taa tai näi­den yhdistelmää.

Jono­tus on vihon­vi­imeinen vai­h­toe­hto, kos­ka kaupun­ki hal­vau­tuu, jos asun­toa tarvit­se­va joutuu jonot­ta­maan sitä vuosia. Tukhol­mas­sa jono­tu­sai­ka on tois­takym­men­tä vuot­ta. Tukhol­man pelas­tuk­se­na ovat pimeät markki­nat, jos­sa ihmiset vuokraa­vat suurel­la voitol­la eteen­päin edullisia vuokra-asuntojaan.

Hyvä asun­topoli­ti­ik­ka edel­lyt­tää, että osa asun­noista toteutetaan markki­nahin­tais­es­ti ja niihin pää­sevät ne, joil­la on niihin varaa, ja osa taval­la tai toisel­la kohtu­uhin­tais­es­ti niin, että niiden jakamises­sa suosi­taan pienituloisia.

Miten pitäisi pain­ot­taa kohtu­uhin­taisu­ut­ta ja markki­nae­htoisu­ut­ta? Täl­lä valin­nal­la on merk­i­tys­tä muuhunkin kuin asumiseen. Se vaikut­taa myös työ­paikko­jen sijoit­tumiseen, kos­ka työ­paikat pyrkivät sijoit­tumaan niin, että henkilökun­nal­la on niihin help­po pääsy.

Ennen kaikkea tuo val­in­ta kuitenkin vaikut­taa kun­nan tuloi­hin. Ole­mal­la asun­topoli­ti­ikas­saan koroste­tun sosi­aa­li­nen, kun­ta rau­nioit­taa oman talouten­sa. Lop­putu­lok­se­na on isom­mat ope­tus­ryh­mät kouluis­sa, huono ter­vey­den­huolto, huonot van­hus­ten palve­lut ja niin edelleen.  On ikävä asia, että kun­tia kan­nuste­taan näin valikoimaan asukkaitaan.

Eri­tyisen kum­mallise­na pidin sitä, että päämin­is­teri San­na Marin esit­ti, että kun­tia pitäisi palki­ta entistä voimakkaam­min hyvä­tu­lois­t­en suosimis­es­ta asun­topoli­ti­ikas­saan, mitä pääo­mavero­tu­lo­jen ohjaami­nen kun­nille olisi tarkoit­tanut samoin kuin kun­nal­lisveron muut­ta­mi­nen pro­gres­si­ivisek­si. Voi olla sitä mieltä, että vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­ut­ta pitää lisätä, mut­ta en ymmär­rä lainkaan päämin­is­terin halua palki­ta kun­tia entistä enem­män hyvä­tu­lois­t­en suosimis­es­ta asuntopolitiikassaan.

Pääkaupunkiseudun kun­nat ovat har­joit­ta­neet ide­ol­o­gis­es­ti pain­ot­tunut­ta asukkaiden valikoin­tia pitkään. Vuon­na 2018 vero­tu­lot asukas­ta kohden olivat:

Espoo         25 678 €
Helsin­ki       23 631 €
Kau­ni­ainen  38 973 €
Van­taa        20 614 €

Helsin­gin ei kan­na­ta olla tässä kil­pailus­sa ahne ja itsekäs, mut­ta ei myöskään hölmö. Sinän­sä Helsin­ki voi halutes­saan paran­taa suh­teel­lista ase­maansa hel­posti, joten naa­purikun­tien ei kan­na­ta haas­taa sitä tässä asiassa.

Kovin tyy­tyväi­nen ei voi olla nykyiseen asun­topoli­ti­ikkaan. Sen uhre­ja ovat ne pieni­palkkaiset, jot­ka eivät ole tarpeek­si pieni­palkkaisia saadak­seen ARA-asun­toa mut­ta eivät tarpeek­si suuri­palkkaisia pär­jätäk­seen vapail­la asun­tomarkki­noil­la. Helsingis­sä on tilaa rikkaille ja kaik­ista köy­him­mille, mut­ta ei pieni­palkkaisille, joi­ta työpäivän päät­teek­si pakkau­tuu suurin joukoin lähili­iken­teen juni­in matkatak­seen koti­in­sa jos­sain juna­matkan päässä.

Mik­si työ­nan­ta­jat kan­nata­vat sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa? Kos­ka tarvit­se­vat työvoimaa eivätkä halua mak­saa pieni­palkkaises­ta työstä enem­pää. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to voidaan nähdä myös sub­ven­tiona huono­ja palkko­ja mak­sav­ille työnantajille.

Jatkoa seu­raa.

 

Kaupunkiympäristölautakunta 25.5.2021

Teol­lisu­uskadun akseli, kaavarunko

Aikanaan Mikko Särelä teki aloit­teen, että Teol­lisu­uskadun alue merk­itään keskus­ta­toim­into­jen alueek­si. Nyt tämä on toteu­tu­mas­sa hienosti.

Paljon työ­paikko­ja tulee alueelle ja myös yöelämää ohjataan tänne. (Ei tarvitse ihme­tel­lä, että keskus­tan elin­voimaisu­us heikke­nee, kun sille omi­naisia toim­into­ja siir­retään pois. Silti kan­natet­ta­va ajatus)

Ongel­mako­htia on kolme. Minus­ta ja näköjään myös Ris­to Rauta­van mielestä alueel­la voisi olla yläk­er­roksis­sa myös asu­tus­ta. Viras­to pelkää yhteen­tör­mäys­tä yöelämän kanssa. Pieni ja vähän kulah­ta­neen tun­tu­inen Dal­lapén puis­to esitetään raken­net­tavak­si. Minus­ta yhden vihreän pläntinkin voisi tuonne jät­tää ja kohen­taa sitä. Tässä ei päätetä liiken­nesu­un­nitel­mas­ta, mut­ta jo tässä vai­heessa voisi korostaa siitä, että Kulosaaren sil­taa pitkin tule­va baanay­hteys voisi pysyä sil­lan tasol­la eikä laskea ensin alas nous­tak­seen takaisin Teol­lisu­uskadun tasoon. Tämä on ihmisille työ­matkay­hteys eikä kuntoilureitti.

Jatkos­sa var­maankin kiis­tel­lään kaisto­jen lukumäärästä Teollisuuskadulla.

Honka­suo asemakaava

Helsin­gin äärim­mäiseen nurkkaan suun­nitel­laan ker­rospu­u­talo­ja. Aiem­pi vähän kevyem­pi rak­en­t­a­mi­nen ei toimin­ut, kos­ka alueel­la on huono maaperä, joil­la pien­talot eivät pelitä taloudel­lis­es­ti. Nyt tehdään korkeam­paa rak­en­tamista parem­malle maalle. Paikalle tulee noin 500 asukasta.

Pohjoiskaari 34–38

Ope­tuskäytössä ollut kiin­teistö muute­taan asuinko­rt­te­lik­si, van­haa suo­jellen ja uut­ta rak­en­taen. Tilas­totiedois­sa on vähän epäjo­hdon­mukaisu­ut­ta, mut­ta ilmeis­es­ti uut­ta ker­rosalaa tulee 5 000 k‑m2. Laut­tasaare­laiset ovat muis­tut­ta­neet kaavas­ta ja valit­ta­neet liikaa tehokku­ut­ta, Pohjoiskaaren kapeut­ta ja pyöräil­i­jöi­den suur­ta määrää.

Ratikkapysäkkien ja jalankulkuy­hetyk­sien kehittämine

Tähän pitää tutus­tua tarkem­min, eli tämä menee var­maankin pöy­dälle. Kyse on siitä, onko ratikkapysäkin molem­mis­sa päis­sä suo­jatie vai vaan toises­sa ja voiko ratikan kohdal­la olla ”yli­ty­s­paik­ka” jol­lainen on Stock­an kel­lon kohdal­la. Kun suo­jati­etä ei ole, jalankulk­i­ja väistää ratikkaa.

Kru­unusil­to­jen han­kkei­den investoin­timäärära­han ylitys

Tämä yli­tys­tarve ei liity niinkään itse ratikkaan eikä sil­taan vaan kaik­keen muuhun, mitä tehdään Hakaniemessä.  

 

Progressiivinen kunnallisvero kannattaa unohtaa

Päämin­is­teri San­na Marin esit­ti demarien vaali­ten­tis­sä kun­nal­lisveron muut­tamista pro­gres­si­ivisek­si. Täl­lä hän var­maan halusi kuu­lostaa vasem­mis­to­laiselta, mut­ta aja­tus on ker­takaikkises­ti turmi­olli­nen. Se lisäisi eri­ar­voisu­ut­ta sekä kun­tien sisäl­lä että niiden välillä.

Sivu­u­tan kysymyk­sen siitä, pitäisikö vero­tuk­sen olla pro­gres­si­ivisem­paa kuin se nyt on, sil­lä vaik­ka halut­taisi­in nyky­istä pro­gres­si­ivisem­paa vero­tus­ta, se pitäisi toteut­taa val­tion tuloveron puolella.

Pro­gres­si­ivi­nen kun­nal­lisvero lisäisi varakkaimpi­en val­taa kun­nis­sa. Henkilö, jon­ka vuosi­t­u­lot ovat vaik­ka 20 miljoon­aa euroa, toisi muka­van rahapotin mukanaan muut­taes­saan kun­taan. On aika help­po pyytää kun­taa kaavoit­ta­maan mieluinen tont­ti, jonne aset­tua asumaan. Vaik­ka Helsinki­in ei var­maankaan tulisi sen­tään miljonäärien ökya­sun­to­ja Töölön­lah­den ran­nalle, rikkaiden asuinaluei­den kaavoit­ta­mi­nen saisi vauhtia.

Jo nyt pääkaupunkiseudun kun­tien kil­pailu yhteisövero­tu­loista on johtanut siihen, että yri­tyk­set voivat kiristää kun­nil­ta edullisia kaavo­ja toimitiloilleen.

Minä etenisin täysin päin­vas­taiseen suun­taan kuin San­na Marin. Lait­taisin yhden henkilön mak­samille kun­nal­lisveroille katon kan­nus­taak­seni kun­tia kohtele­maan kun­ta­laisi­aan tas­a­puolisem­min, sil­lä kyl­lä niitä hyviä veron mak­sajia tavoitel­laan nytkin arve­lut­tavin keinoin. Varakkaimpi­en vero­ja en kuitenkaan alen­taisi. Yli menevän osan vain ohjaisin val­ti­olle. Tämä alen­taisi varakkaimpi­en kun­tien vero­tu­lo­ja, mut­ta se tietysti otet­taisi­in huomioon kun­tien välisessä vero­tu­lo­jen tasauksessa.

Pro­gres­si­ivi­nen kun­nal­lisvero lisäisi myös entis­es­tään kun­tien välisiä ero­ja vero­tu­lois­sa. Rikkaat kun eivät ole tasais­es­ti jakau­tuneet ympäri maa­ta. San­na Marinin ehdo­tus on suo­ranaista man­naa Kauniaisille.

En tiedä, kum­mas­ta olen enem­män huolis­sani. Siitä, että päämin­is­teri ehkä tiesi puhu­vansa vaali­ten­tis­sä puu­ta heinää vai siitä, ettei ehkä tiennyt.

Oden vaaliohjelma (4) Keskustan elinvoimaisuus

Alek­san­terinkadul­ta on lyhyen ajan sisäl­lä läht­enyt lukuisia erikoiskaup­po­ja. Onko keskus­tan elin­voimaisu­us uhattuna?

Erikoiskaup­pa vähe­nee keskus­tas­sa väistämät­tä, kos­ka erikoiskaup­pa siir­tyy net­ti­in ja kos­ka pääkaupunkiseudul­la on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Korona on tyh­jen­tänyt keskus­tan ihmi­sistä ja joudut­tanut muu­tok­sia, jot­ka oli­si­vat tulleet myös ilman koron­aa, mut­ta hitaammin.

Alek­san­terinkatu ei tyh­jene, kos­ka se on alue, jos­sa liike­huoneis­to­jen hin­nat ovat korkeim­mat koko seudul­la. Kun liike­huoneis­to­jen kysyn­tä las­kee, vuokrat alenevat, kunnes markki­na tas­apain­ot­tuu. Jon­nekin syn­tyy tyhjiä tilo­ja, mut­ta ei Alek­sille. Joil­lakin kiin­teistösi­joit­ta­jil­la on tosin kum­mallisia palk­it­semisjär­jestelmiä, jot­ka kan­nus­ta­vat pitämään jonkin aikaa liiketilo­ja tyhjil­lään, jot­ta niiden arvoa ei tarvit­sisi kir­ja­ta alas, mut­ta kyl­lä nekin lop­ul­ta tun­nus­ta­vat tosiasiat.

Tilan raivaaminen jalankulkijoille lisää keskustan elinvoimaa

Joil­lakin on sitkeä kuvitel­ma, että keskus­ta tulisi elävämpi, jos jalankulk­i­joil­ta otet­taisi­in aluei­ta autoille. Kaik­ki kan­sain­väliset esimerk­it puhu­vat päin­vas­taista. Kau­palli­nen keskus­ta vahvis­tuu, kun autoil­ta ote­taan tilaa jalankulkijoille.

Tämä on todet­tu myös Helsingis­sä. Aikanaan Alek­san­terinkatu ry. vas­tusti toimin­nan­jo­hta­jansa Panu Toivosen johta­mana voimakkaasti käve­ly-Alek­sia, kos­ka tarvit­si autoile­via asi­akkai­ta. Pitkäl­lisen viivy­tys­tais­telun jäl­keen yhdis­tys hävisi kamp­pailun­sa, autot häädet­ti­in Alek­sil­ta ja jalka­käytäviä levitet­ti­in. Kaup­po­jen liike­vai­h­to nousi raketino­mais­es­ti. Panu Toivo­nen sai potkut.

Kokoomus on vas­tus­tanut Helsingis­sä jokaista käve­lykat­ua ja jalka­käytävien leven­nys­tä epäon­nis­tunut­ta Iso Roobertinkat­ua luku­un otta­mat­ta. Yhtään kat­ua puolue ei ole vaat­in­ut palautet­tavak­si autoille eikä kokoomus mielel­lään muis­tele vas­tus­ta­neen­sa Keskuskadun, Yliopis­tokadun, Klu­u­vikadun ja Mikonkadun käve­lykatu­ja tai auto­jen häätämistä Alek­sil­ta, nyt esimerkik­si.[1]

Keskuskatu 1969
Keskuskatu nyt

Onko kauppiailla väärät tiedot asiakkaistaan?

Keskus­tan liikkei­den liike­vai­h­dos­ta tulee alas­ta riip­puen vaivaiset 8–18 pros­ent­tia autoil­i­joil­ta. Jos siis joudu­taan val­it­se­maan autoil­i­jat ja ei-autoil­i­jat, jokaisen niistä kan­nat­taa vali­ta ei-autoil­i­jat. Ei-autoil­i­joiden kannal­ta jalankulkuym­päristö on olen­nainen kil­pailutek­i­jä. Kapeil­la pakokaa­su­jen ja liiken­nemelun vaivaamil­la jalka­käytävil­lä pujot­telu ei houkut­tele asiakkaita.

Tun­nus­tan olleeni huono vihreä, kun suh­tauduin avoimen kiin­nos­tuneesti Jan Vapaavuoren teet­tämään selvi­tyk­seen keskus­tatun­nelista. Ajat­telin, että se tar­joaisi his­to­ri­al­lisen kom­pro­missin paran­taa jalankulkuolo­suhtei­ta maan pääl­lä. Kokoomus oli vielä väläyt­tänyt, että tun­neli rahoitet­taisi­in käyttäjämaksuilla.

Kun sit­ten kävi ilmi, että han­ke tyr­määvän kallis eli mak­saisi 1,4 mil­jar­dia euroa, yli kaksinker­tais­es­ti sen, mitä mak­soi moot­tori­tie Espoos­ta Turku­un, totesin, ettei tuos­sa ole mitään järkeä. Kokoomus­laisetkin uno­hti­vat puheet käyt­täjä­mak­suil­la rahoit­tamis­es­ta, kos­ka ei sitä saataisi rahoite­tuk­si. Jos mak­su ei vaikut­taisi käyt­täjämääri­in, sen pitäisi olla kuusi euroa suun­taansa. Kun tuol­lainen mak­su vähin­tään puolit­taisi käytön, mak­su pitäisikin olla 12 euroa suun­taansa, mikä vähen­täisi käyt­töä yhä lisää jne. Autoil­i­joil­ta ei saa tun­nelin kus­tan­nuk­sia per­i­tyk­si, kos­ka tun­nelista ei autoil­i­joille koidu niin suur­ta hyö­tyä, että hei­dän kan­nat­taisi mak­saa. Noin kalli­is­sa tun­nelis­sa ei ole päätä eikä hän­tää. Kun­nal­isveron kaut­ta mak­set­tuna se nois­taisi vero­pros­ent­tia pros­ent­tiyk­siköl­lä kymme­nen vuo­den ajaksi.

Hin­ta olisi siis 14 Ood­ia ja neljä Kru­unuratikkaa. Kru­unuratikan päivit­täi­nen käyt­täjämäärä olisi samaa luokkaa ja aikasäästö yli kaksinkertainen.

Kokoomuk­sen pormes­tariehdokas Juhana Var­ti­ainen ker­toi kuu­li­aise­na kokoomus­laise­na, että hän on ihail­lut kuin­ka Tukhol­mas­sa tun­nelit suju­voit­ta­vat liiken­net­tä. Tukhol­man liikenne on aivan olen­nais­es­ti ruuhkau­tuneem­paa kuin Helsin­gin ja pääsy keskus­taan autol­la siten vaikeam­paa. Kaupunkili­iken­teestä ei saa ruuhkia pois­te­tuk­si väyliä rakennetamalla.

Keskustan rooli muuttuu

Kukaan ei ole valit­tanut, ettei keskus­tas­sa ole lau­tatarho­ja. Suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaan jotkut toimin­not sopi­vat keskus­taan ja jotkut taas aivan muualle. Keskus­tan suh­teelli­nen ase­ma on muut­tunut sen jäl­keen, kun pääkaupunkiseudulle on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Sel­l­aiset toimin­nat, jot­ka edel­lyt­tävät auton käyt­töä, sovel­tu­vat aiem­paakin huonom­min ydinkeskus­taan, kos­ka on ole­mas­sa autoli­jan kannal­ta parem­min toimivia vaihtoehtoja.

En osaa olla murheis­sani siitä, ettei Van­taan perukoil­ta tul­la autol­la ruokaos­tok­sille Helsin­gin keskus­taan, vaan maitop­urk­it ja olutko­rit oste­taan Jum­bosta. Mik­si kenenkään Helsingis­sä pitäisi olla tästä murheis­saan? Ei ole mitään kun­nal­lista arvon­lisäveroa, jon­ka takia täl­lais­es­ta liike­toimin­nas­ta pitäisi pitää kynsin ja ham­pain kiinni.

Tämän päivän Hesaris­sa kaup­pias ker­toi, ettei mon­en tuhan­nen euron käsi­laukkua tul­la osta­maan metrol­la. Kaup­pi­aan kan­nat­taa kokeil­la liik­keen­sä siirtämistä Jum­boon. Ties vaik­ka palaisi takaisin Espalle. Min­un taas on vaikea ymmärtää, että tuhan­sien euro­jen käsi­laukku jäisi osta­mal­la sik­si, että pysäköin­nistä joutuu mak­samaan muu­ta­man euron.

Alek­san­terinkadun tyhji­in liiketiloi­hin tulee kyl­lä vuokralaisia, mut­ta ne saat­ta­vat olla aika eri­laisia kuin ne, jot­ka siitä lähtivät.

Ydinkeskus­tan vahvu­udet liit­tyvät ihmis­ten kohtaamiseen ja ajan­vi­et­toon. Täl­lais­ten toim­into­jen osu­us tulee kas­va­maan. Merkit­tävää ostovoimaa edus­ta­vat myös tur­is­tit, jot­ka eivät liiku autol­la ja joi­ta hyvät jalankulkuolo­suh­teet houkuttavat.

Erikoiskaupan tilantarve vähenee

Vaik­ka Alek­si ei kaupoista tyh­jene, erikoiskau­pan vaa­ti­ma tila muual­la kan­takaupungis­sa vähe­nee net­tikau­pan ja kaup­pakeskusten vuok­si. Sik­si nyt liiketiloik­si osoitet­tu­ja tilo­ja tulee osoit­taa muuhun käyttöön.

Toimis­toille aivan ydinkeskus­ta on maan parhait­en saavutet­tavaa aluet­ta julkiselle liiken­teel­lä, mut­ta kauem­pana Rautatiease­mas­ta saavutet­tavu­us on selvästi heikompi.

Asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että kan­takaupun­ki on maan halu­tu­in­ta aluet­ta asumiselle. Asum­ista kan­takaupungis­sa tulee lisätä sal­li­mal­la toimis­tok­si muutet­tu­jen asuin­talo­jen palaut­ta­mi­nen asun­noik­si ja kon­ver­toimal­la myös toimis­toik­si raken­net­tu­ja kiin­teistöjä asun­noik­si. Espan ja Bule­vardin eteläpuolel­la tätä ei pitäisi estää.

Oikeas­t­aan pitäisi olla vapaa­ta muut­taa toimis­to­ja asun­noik­si. Jos jostain tilas­ta mak­se­taan asun­tona enem­män kuin toimis­tona, se on asun­tona parem­pi. Virkamiehet eivät tätä hyväksy, kos­ka ”sil­loin­han kaik­ki muutet­taisi­in asunnoiksi”.

Se, että asun­noista mak­se­taan enem­män kuin toimis­tok­er­rosalas­ta, johtuu var­maankin siitä, että asun­noista on pulaa ja toimis­tok­er­rosalaa on tyhjil­lään yli miljoona ker­rosneliötä. Kun kon­ver­sioi­ta on tehty tarpeek­si, hin­nat tasoit­tuvat. Kaikkea ei siis muutet­taisi asunnoiksi.

Tämä asia ei kuitenkaan ole aivan yksinker­tainen ulkois­vaiku­tusten vuok­si, mut­ta en mene tässä asi­as­sa syvemmälle.

 

 

 

[1] Kokoomus­laiset ovat huo­maut­ta­neet min­ulle, että hävit­tyään asian he eivät viime vai­heessa he eivät enää vas­tus­ta­neet Keskuskadun käve­lykat­ua. Eivät, mut­ta viiväs­tivät sen toteut­tamista yli 20 vuotta.

Oden vaaliohjelma (3) Luontoarvojen ja tiiviin yhdyskuntarakenteen yhteentörmäys

Asumisen alle jää aina luon­toa. Mitä harvem­pi on yhdyskun­tarakenne, sitä enem­män luon­toa uhrataan. Isos­sa kuvas­sa tiivis yhdyskuntarekenne siis säästää luon­toa. Tavoit­te­len tiivistä raken­net­ta, mut­ta miin, että kun­nol­lisia viher­aluei­ta on lähel­lä kaikkia.

Olisi help­poa rak­en­taa tyhjälle alueelle kaupun­ki, joka olisi yhdyskun­tarak­en­teeltaan tiivis ja jos­sa kun­nol­liset viher­alueet ovat lähel­lä. Ole­mas­sa ole­vaa kaupunkia on paljon vaikeampi kor­ja­ta täl­laisek­si. Käsit­te­len tässä kolmea tapaus­ta, jos­sa ratio­naa­li­nen yhdyskun­tarakenne ja asukkaiden arvosta­mat luon­toar­vot ovat tör­mäyskurssil­la. Käsit­te­len Meri-Rasti­laa, Kivi­nokkaa ja Haa­gan Riistavuorta.

Meri-Rasti­la

Vuosaare­laiset ovat eri­tyisen tykästyneitä Rasti­lan met­sään. Pahak­si onnek­si se sijait­see lähel­lä metroase­maa, joten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen sinne oli eri­tyisen kan­nat­tavaa. Me vihreät kuitenkin vas­tus­timme sinne rak­en­tamista, vaik­ka vastapuolen argu­menteis­sa oli oma järken­sä. Sinän­sä se ehdo­tus, jon­ka kaupung­in­val­tu­us­to aikanaan hyväksyi, oli eri­tyisen hölmö. Alue olisi tuhot­tu, mut­ta asun­to­ja olisi raken­net­tu vain vähän. En ymmär­rä, mitä järkeä luon­toalueen rau­nioiden säi­lyt­tämisessä muis­tut­ta­mas­sa menete­tys­tä olisi ollut. Poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kom­pro­mis­se­ja, mut­ta kaavoituk­ses­sa ne tarkoit­ta­vat hel­posti vain huono­ja ratkaisu­ja, jois­sa on menetet­ty molem­mat tavoitel­lut näköko­h­dat.[1]

Asukkaat esit­tivät jos­sain vai­heessa, että olisi järkeväm­pää tiivistää kovin väljästi raken­net­tua Meri-Rasti­laa kuin uhra­ta rantamet­sä. En tiedä, mis­sä olo­suhteis­sa Meri-Rasti­la on kaavoitet­tu niin kuin on kaavoitet­tu, mut­ta on suo­ranainen ympäristörikos kaavoit­taa metroase­man viereen ker­rostaloalue omako­tialueen tehokkuudella.

Meri-Rasti­lan tiivistämiskaa­van kanssa edet­ti­in hyvin ja vuo­den vai­h­teessa lau­takun­ta päät­ti yksimielis­es­ti, että kos­ka rak­en­tamista saadaan Meri-Rasti­laa tiivistämäl­lä niin paljon, Rasti­lan met­sän rak­en­tamis­es­ta voidaan luop­ua. Suuri voit­to sille peri­aat­teelle, että mitä raken­netaan, raken­netaan kun­nol­la ja säästetään hyvät viher­alueet lähelle.

Meri-Rasti­lan itäosan kaa­va. Har­maat raken­nuk­set van­ho­ja, valkoiset uusia.

Sen jäl­keen on ääni vähän muut­tunut kel­los­sa. Nyt onkin alet­tu vas­tus­taa Meri-Rasti­lan tiivistämistä. Minä olen ollut tekemässä sopimus­ta, jol­la Rasti­lan met­sä pelastet­ti­in. En voi hypätä toiseen kelkkaan ja pet­tää lupaus­ta. Vasem­mis­toli­itolle se on näköjään helpompaa.

Kiista kos­kee eri­tyis­es­ti Poh­jave­den­puis­ton pohjois­puolen kallioista maas­toa. On myön­net­tävä, että se on hieno. Jos suun­nit­telisimme Meri-Rasti­lan puh­taal­ta pöy­dältä, säästäisimme sen, mut­ta valitet­tavasti Meri-Rasti­las­sa on jo raken­nuk­sia, väärän kokoisia ja vääril­lä paikoilla.

Meri-Rasti­las­sa ei ole kyse vain asukaslu­vus­ta, on kyse myös seg­re­gaa­tios­ta. Kun 1990-luvun lama koit­ti, rak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä pysähtyi ja kiin­teistölau­takun­nan puheen­jo­hta­ja Erk­ki Heikko­nen halusi pelas­taa raken­nus­li­ik­keet ja muut­ti jok­seenkin kaik­ki ton­tit Meri-Rasti­las­sa ARA-ton­teik­si. Meri-Rasti­lan asun­noista yli 90 pros­ent­tia on hin­tasään­nel­tyä asum­ista. Sinne tarvi­taan nyt kovan rahan asun­to­ja. Niitä on tulos­sa juuri tuonne Poh­jave­den­puis­ton kallioille. Jos tuos­ta kort­telista nap­sas­taan puo­let pois, se toinenkaan puoli ei toteudu kuin Heikkosen ARA-asun­toina, kos­ka lop­putu­los ei ole toimi­va. Meri-Rasti­laan ei ole kovin help­po houkutel­la kovan rahan tuotan­toa. Vasem­mis­toli­iton edus­ta­jat tietävät tämän kaiken kyl­lä oikein hyvin.

Kivi­nok­ka

Kivi­nok­ka on noin kilo­metrin päässä Kulosaaren metroase­mal­ta ole­va van­ha ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen hal­lit­se­ma kesä­ma­ja-alue, jon­ka his­to­ri­aan voi tutus­tua esimerkik­si Kjell West­ön kir­jas­ta Mis­sä kuljimme ker­ran. Aiem­min kokoomus halusi val­loit­taa tämän vasem­mis­tolle pyhite­tyn alueen kokoomus­lais­ten omako­ti­a­su­jien alueek­si, mikä olisi ollut maankäyt­tönä aivan type­r­ää. Sitä oli help­po vastustaa.

Sit­ten kaavoituk­sen suun­ta muut­tui. Sinne kaavailti­inkin kun­non asun­torak­en­tamista metroase­man lähelle. Tämä muut­ti tilanteen mon­imutkaisem­mak­si. Alueen puo­lus­tamista vaikeut­ti vielä sekin, että kesä­ma­jay­hteisö yrit­ti kaikin voimin pitää ulkop­uoliset pois­sa. Sit­tem­min kesä­ma­jay­hteisö on tul­lut järkiinsä.

Min­ulle tämä oli ensin vähän vaikea tilanne, mut­ta omaatun­toani lohdut­ti se, ettei tämä ole metroase­man lähel­lä. Kilo­metrin mat­ka metropy­säkille on liikaa, mut­ta se on myös liian vähän toimi­van liityn­täli­iken­teen järjestämiseksi.

Olin kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­puheen­jo­hta­ja. Olimme lau­takun­nan puheen­jo­hta­jan, Ris­to Rauta­van kanssa monista asioista eri mieltä, mut­ta molem­mat oli­vat prag­maatikko­ja ja saimme sovit­tua keskenämme paljon asioi­ta. Sovimme esimerkik­si, että jyräämme viras­ton, joka puo­lusti hen­keen ja vereen Hert­toniemen teol­lisu­usalueen säi­lyt­tämistä yksi­no­maan työ­paik­ka-alueena. Lop­putu­lok­se­na alueelle kaavoitet­ti­in aivan metroase­man viereen asun­not 34 00 ihmiselle – paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan koskaan kaavailti­in asukkai­ta. Lop­putu­los ei täysin vas­tan­nut omia ajatuk­siani – en olisi kaavoit­tanut asumiseen vain yksi­ty­is­ten omis­tamia tont­te­ja vaan myös kaupun­gin maa­ta, mut­ta poli­ti­ik­ka on mah­dol­lisuuk­sien taita­mista. Lop­putu­los on myös vähän kol­ho. Kaavas­sa ei määrätä raken­nus­su­un­nit­telus­ta, vaik­ka joskus tun­tuu, että pitäisi.

Muuten olen tyy­tyväi­nen. Paljon asukkai­ta metroase­man tun­tu­mas­sa ja vas­taavasti lyhyen matkan päässä kun­non viher­alueet. Juuri tätä tarkoitan.

Riis­tavuori

Kaupunkibule­vardit pikaratikoi­neen on vihreän kaupunkisu­un­nit­telun suuria saavu­tuk­sia. Yksi niistä on Vihd­in­tien pikaratik­ka, jon­ka var­relle suun­nitel­laan asun­to­ja 14 000 asukkaalle.

Riis­tavuoten puis­to on kuvan yläosas­sa punaisel­la soiki­ol­la merkittynä.

Ratikkalin­ja kul­kee Haa­gan liiken­neympyrän jäl­keen pitkin Vihd­in­ti­etä Riis­tavuoren viher­alueen viertä. Tuo alue on aikanaan jätet­ty rak­en­ta­mat­ta, kos­ka siihen aikaan oli epäter­veel­listä asua vilkkaiden autotei­den var­rel­la. Pakokaa­su­is­sa oli lyi­jyä ja se esimerkik­si alen­si liiken­teen vaivaamil­la aleil­la asu­vien las­ten älykkyyttä.

Tuon ratikkalin­jan logi­ikan mukaan Vihd­in­tien bule­vardin var­si pitää rak­en­taa tiivi­isti, mut­ta haa­galaiset eivät halua luop­ua suosi­tus­ta viheralueestaan.

Kansalaisil­ta tulleen palaut­teen mukaan kaupun­ki ei ole pystynyt täysin ker­tomaan, mitä on tekeil­lä. Riis­tavuoren pelas­tamisek­si esitetään, ettei koko ratikkalin­jaa tehdä: nykyiset joukkoli­iken­ney­htey­det kuulem­ma riit­tävät ja sitä pait­si junal­la pääsee keskus­taan nopeam­min kun ratikalla.

Kaupun­ki ei ole saanut ker­ro­tuk­si, että ratikas­sa ei ole kyse vain ratikas­ta vaan myös 14 000 asukkaas­ta. Junal­la pääsee juna-ase­mal­ta nopeam­min Rautatiease­malle, mut­ta pikaratikalla pääsee Munkkiniemeen, Meilah­den sairaala-alueelle, Man­ner­heim­intielle, Kisa­hal­li­in ja oop­per­aan ja tietysti myös Val­imon ja Pohjois-Haa­gan asemille.

Tästä asukaat ovat tehneet hyvän vas­tae­hdo­tuk­sen, jos­sa asum­ista sijoite­taan enem­män Vihd­in­tien välit­tömään läheisyy­teen ja säästetään puis­toa. Tässä on ainek­set hyvään kom­pro­mis­si­in. Vihd­in­tien melu­alue ei ole eri­tyisen hyvää aluet­ta virkistyskäytölle.

Jos viher­alueet keskitetään kun­nol­lisik­si alueik­si niin, että niitä on kaikille korkein­taan 500 metrin päässä, miten lapset, joille 500 metriä on pitkä mat­ka kulkea yksin. Vas­taus on kort­telip­i­ha. Jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa ker­ron, mik­si olen tykästynyt umpikortteleihin.

[1] Olin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa vara­jäse­nenä myös 1980-luvun alus­sa, kun kaavoitet­ti­in Aurinko­lahtea. Poh­jae­si­tys oli kom­pro­mis­si rak­en­tamisen ja luon­toar­vo­jen välil­lä. Ranta oli jätet­ty ruovikkoisek­si luon­non­ran­naksi. Puheen­jo­hta­ja Yler­mi Runko esit­ti, että tehdään siihen kun­non rantab­ule­var­di. Viras­to puo­lusti esi­tys­tään. Viras­ton puo­lus­tus rom­ahti, kun minä kan­natin Run­gon esi­tys­tä. Siel­lä se rantab­ule­var­di nyt on, eikä kukaan ole valittanut.

Oden vaaliohjelma (2) Ihannekaupunkini on tiivis mutta harva

Ne alueet, jot­ka ote­taan raken­net­tavak­si, kan­nat­taa rak­en­taa tiivi­isti ja paikas­ta riip­puen myös aika korkeasti. Toisaal­ta aluei­den väli­in kan­nat­taa jät­tää kun­non viheralueet.

Suomes­sa pääsi 1960-luvulle val­loille amerikkalainen har­vaan raken­net­tu autokaupun­ki-ide­olo­gia. Syn­tyivät met­sälähiöt. Tiivi­isti raken­netus­ta kan­takaupungista halut­ti­in val­oisi­in ja välji­in lähiöi­hin, kos­ka kan­takaupungis­sa asum­i­nen oli epäter­veel­listä. Auringon val­on puute tuot­ti riisi­tau­tia, taloko­htainen kok­siläm­mi­tys, roskan­polt­tou­u­nit ja auto­jen pakokaa­sut pila­si­vat hen­gi­tysil­man. Tapi­o­las­sa asun­noista mak­set­ti­in enem­män kuin Kruununhaassa.

Pih­la­jamä­ki

Tämän seu­rauk­se­na Helsin­ki on aivan olen­nais­es­ti harvem­min raken­net­tu kuin Tukhol­ma, Kööpen­ham­i­na tai Oslo. Se vas­taa ympäristörikos­ta. Har­vaan raken­netus­sa kaupungis­sa rak­en­tamisen ja tiev­erkon alle jää paljon enem­män maa­ta ja luon­toa, Sipoos­sa asukas­ta kohden kymme­nen ker­taa niin paljon kuin Helsin­gin kantakaupungissa.

Riisi­taudin uhka on vai­h­tunut ihosyövän uhak­si, roskan­polt­tou­u­nit on kiel­let­ty, taloko­htainen läm­mi­tys on vai­h­tunut kaukoläm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty polt­toaineis­sa ja katalysaat­torit tulleet pakol­lisik­si. Tiivis on taas ter­veel­listä ­– ja haluttua.

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saa­neena kat­son, että asumisen hin­ta eri alueil­la pal­jas­taa aluei­den suh­teel­lista halut­tavu­ut­ta. Mik­si joku mak­saisi asumis­es­ta enem­män paikas­sa A kuin paikas­sa B, jos itse asi­as­sa asu­isi mielu­um­min paikas­sa B. Tarkkaan ottaen hin­nat ker­to­vat, minkälaista kaupunkia tarvi­taan lisää, sil­lä onnek­si ihmis­ten toiveet vaihtelevat.

Tiivis kaupun­ki on taas suosiossa.

Hin­nat puo­lus­ta­vat asuinaluei­den tiivistämistä. Tiivi­it asuinalueet näin mitat­tuna halutumpia.

Tiivis kaupunki­rakenne toimii parem­min. Palve­lut ovat parem­pia ja enem­män asioi­ta on käve­ly­matkan säteel­lä. Lisää asukkai­ta tarkoit­taa parem­paa joukkoli­iken­net­tä, parem­pia palvelu­ja, enem­män elämää. Kun jotain asuinaluet­ta tiivis­tetään, siitä tulee alueena halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee.

Olen ollut yhteen­sä 12 vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa ja kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa. Siel­lä olen toimin­ut niin kuin olen puhunut. Kun aloitin, Her­ne­saa­reen kaavailti­in 4 300 asukas­ta. ja val­tu­us­ton hyväksymässä kaavas­sa asukkai­ta on 7 800. Tein aikanaan palau­tus­esi­tyk­sen Kes­ki-Pasi­lan kaavas­ta esit­täen korkeam­paa rak­en­tamista. Kaa­va tulisi takaisin yli 1 500 asukas­ta suurem­mal­la asukasmäärällä.

Emme hyväksyneet Kivi­nokan rak­en­tamista, mut­ta näin menete­tyn asukas­määrän kor­vasimme enem­män kuin kokon­aan sijoit­ta­mal­la noin 3 400 asukas­ta metroase­man lähelle Hert­toniemen teollisuusalueelle.

Tiivistämi­nen suo­jelee luon­toa, kos­ka vähem­män luon­toa jää rak­en­tamisen alle. Joskus kuitenkin syn­tyy vaikei­ta rajan­ve­to­ja, kuten Riis­tavuores­sa Haa­gas­sa tai Vuosaa­res­sa. Näistä myöhem­mis­sä kirjoituksissa.

 

 

Oden vaaliohjelma (1) Yleistä

Olen taas ehdokkaana Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleis­sa, 12. kerran.

Äänestäjäl­lä on kun­tavaaleis­sa paljon val­taa. Kan­nat­taa vali­ta oikea puolue ja puolueen sisältä oikea ehdokas. Ehdokkaiden välil­lä on suuria ero­ja puoluei­den sisäl­lä. Se, ketkä val­tu­us­ton tule­vat ja kuin­ka suurel­la ään­imääräl­lä, vaikut­taa puoluei­den linjaan.

Eroa on myös puoluei­den välil­lä. Näis­sä vaaleis­sa ratkaistaan, johde­taanko Helsinkiä kokoomus­lais­es­ta vai vihreästä arvo­maail­mas­ta läh­tien. Näitä puoluei­ta yhdis­tää halu rak­en­taa Helsinki­in paljon asun­to­ja, mut­ta erot­taa ennen kaikkea suh­tau­tu­mi­nen liiken­teeseen. Sil­lä on väliä. Poli­ti­ik­ka on joukkue­peliä, joten puolueen val­it­sem­i­nen on keskeistä.

Olen lopen kyl­lästynyt poli­ti­ikan kukkaiskieleen, jos­sa kan­nate­taan kaikkia hyviä asioi­ta, ovat ne kuin­ka ris­tiri­itaisia keskenään hyvän­sä. Poli­ti­ik­ka on ennen kaikkea val­it­semista hyvien asioiden välillä.

Paran­taak­seni äänestäjän kulut­ta­ja­suo­jaa kir­joi­tan jut­tusar­jan omista tavoit­teis­tani Helsingis­sä. Tarkoituk­seni on ker­toa avoimesti, mitä tavoit­te­len ja mis­tä hyvistä asioista olen valmis tin­kimään, ja käsit­telemään myös ris­tiri­itaisia asioista, kos­ka asi­at ovat keskenään ristiriitaisia.

Pääosin ajatuk­seni olvat lin­jas­sa vihrei­den kanssa – enhän olisi muuten vihrei­den ehdokkaana – mut­ta eivät aina. Pyrin pitämään huolen siitä, että ker­ron, mil­loin ajatuk­seni eroa­vat vihrei­den vaaliohjelmasta.

 

Helsin­gin kun­nal­lis­vaaleisi­in osal­lis­tu­mi­nen on valitet­tavasti kallista. Vihreän liiton sivuil­la voi lahjoit­taa rahaa halu­a­mansa ehdokkaan vaa­likam­pan­jaan. Helsinkiläisiä ehdokkai­ta voi tukea tämän linkin kautta.

Kun Helsingin asukasluku laskee, pitääkö rakentamista hidastaa?

Helsinki­in on raken­net­tu asun­to­ja enem­män kuin koskaan, mut­ta asukasluku on laskenut jo viisi kuukaut­ta peräkkäin. Pitäisikö siis asun­to­tuotan­toa hidas­taa? Näin ovat sanoneet asumiskaavo­ja vas­tus­ta­vat kaupunki­laiset ja mikä järkyt­täv­in­tä, myös Helsin­gin talous­päätök­siä valmis­tel­e­vat johta­vat virkamiehet

Ensin pieni sivuhuo­mau­tus. Kan­nat­taisi oikeas­t­aan odot­taa vuosi, ennen kuin sanoo mitään siitä, mitä on tapah­tu­mas­sa. Vas­ta kun korona on ohi ja esimerkik­si opiske­li­jat palan­neet kaupunki­in, näemme mitä oikeasti on tapahtumassa.

Sen kuitenkin tiedämme, että asun­tokysyn­tä ei ole laskenut. Asun­to­jen hin­nat vuo­den aikana ovat nousseet kaikissa suuris­sa kaupungeis­sa ja eniten Helsingis­sä. Helsingis­sä on nous­sut nimeno­maan ker­rostalo­jen hin­nat, riv­i­talo­jenkin hin­nat ovat nousseet, mut­ta vähem­män. Muual­la riv­i­talo­jen hin­nat ovat nousseet enem­män kuin ker­rostalo­jen, mikä ker­too halus­ta asua väl­jem­min. Markki­noiden mukaan siis joko ker­rostalos­sa Helsingis­sä tai pien­talos­sa muualla.

Helsingis­sä valmis­tui yli 7 200 asun­toa viime vuon­na. Ne menivät hyvin kau­pak­si. Kysyn­tää siis on.

Pääsään­töis­es­ti on siis kyse siitä, että helsinkiläiset halu­a­vat asua väl­jem­min ja heil­lä näyt­tää ole­van siihen varaa.

Palataan­pa siis otsikon kysymyk­seen. Jos helsinkiläiset pyrkivät asumaan väl­jem­min, pitäisikö rak­en­tamista tämän takia hidastaa?

No ei tietenkään.

Asun­noista mak­set­ta­va hin­ta on paras mit­tari sille, mil­lainen niiden  tarve on.

Vaik­ka varoitin, että vas­ta vuo­den kulut­tua kan­nat­taa tarkastel­la, mitä Helsin­gin asun­tomarkkoinal­la on oikein tapah­tunut, speku­loin silti.

Asum­isväljyy­den on syytäkin nous­ta, kos­ka Helsingis­sä asu­taan ahtaasti. Asum­isväljyys ei ole Helsingis­sä nous­sut 15 vuo­teen, joten on jo aikakin.

Vuo­den kulut­tua tiedämme, onko ”tyhjiä” asun­to­ja tul­lut enem­män. ”Tyhjä” asun­to ei ole tyhjä, vaan siinä asuu joku, joka ei ole kir­joil­la Helsingis­sä, vaan esimerkik­si Virossa tai Espan­jan aurinko­ran­nikol­la. Mon­elle maakun­tien napamiehel­lä on kakkosasun­to Helsingis­sä, kos­ka sen pitämi­nen tulee halvem­mak­si kuin hotelleis­sa yöpyminen.

Kun opiske­li­jat siir­ret­ti­in yleisen asum­istuen piiri­in, moni on muut­tanut opiske­li­ja­so­lus­ta omaan yksiöön. Tämä näkyy asum­isväljyy­den kasvu­na ja väk­ilu­vun pienenemisenä.

Talvel­la uuti­soiti­in, että vierask­ieli­nen väestö on alka­nut hakeu­tua halvem­pi­in ja tilavampi­in asun­toi­hin kehyskun­ti­in. He asui­v­at hyvin ahtaasti, joten se voi näkyä Helsin­gin asukaslu­vun lasku­na. Helsin­gin seudun asun­tomarkki­nat alka­vat siis keskieu­roop­palais­tua. Hin­taero Helsin­gin ja keskuskun­tien välil­lä on suuri ja on kas­vanut taas vuo­den aikana yli kymmenel­lä pros­en­til­la. Väärinkäsi­tys­ten vält­tämisek­si todet­takoon, että vierask­ielisen väestön yleisin kieli on tässä tapauk­ses­sa viro.

Etä­työ on voin­ut johtaa siihen, että yksiössä yksin tai kaksin asu­va on muut­tanut kak­sioon. Tämän kehi­tyk­sen seu­rauk­se­na kak­siois­sa asu­vien määrä keskimäärin vähe­nee. Helsin­gin kan­takaupungis­sa nopeim­min ovat nousseet iso­jen asun­to­jen hin­nat ja hitaim­min yksiöi­den hin­nat – lopultakin.

Vuokra-asun­to­jen vuokraami­nen on hidas­tunut, joten niitä on enem­män tyhjil­lään uut­ta asukas­ta odot­ta­mas­sa. Tämä ilmiö var­maankin on ohi syyskuussa.

 

Kummallinen kehysriihi

Kom­men­toin Verde-lehdessä kehysriihtä.

Ei ole eri­tyisen edis­tyk­sel­listä lykätä aina vain toimen­piteitä työl­lisyy­den nos­tamisek­si. Jos rakas­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, pitäisi huole­htia myös työl­lisyy­destä. Pitää tehdä kan­nat­tavak­si ottaa vas­taan mylös mata­la­palkkaista työtä. Kepin sijaan voi käyt­tää myös porkkanaa.

En kuu­lu niihin, jot­ka pitäi­sivät inflaa­tio­ta pahana peiko­ja, mut­ta nyt suh­dan­teet voivat yliku­umen­tua. Näin kävi vuon­na 2007 ja siitä kär­sit­tin kymme­nen vuot­ta, kos­ka kus­tan­nus­ta­so nousi eikä sit­ten laskenut. Hin­nat ja palkat ovat jäykkiä alaspäin, eikä enää voi devalvoi­da. En olisi jatkanut elvy­tys­tä tätä vuot­ta kauem­mak­si. Ennen kaikkea pitäisi varautua nopeaan­jar­ru­tuk­seen, jos keitos uhkaa kiehua yli.

Käy luke­mas­sa, siihen pääsee tästä.

Pienipalkaisten heikko asema on työttömyysongelman ydinkysymys

Kansalainen Jouni Siren kir­joit­ti sun­nun­tain Hesaris­sa, ettei työt­tömien taloudelli­nen ahdinko luo työ­paikko­ja. Hän sanoi, että kos­ka työ- ja elinkeino­toimis­tois­sa on 327 000 työtön­tä työn­hak­i­jaa ja vain 160 600 avoin­ta työ­paikkaa, kaikille työt­tömille ei voi löy­tyä työpaikkaa.

Jos noista työt­tömistä vaikka­pa vain satatuhat­ta onnis­tu­isi työl­listymään johonkin noista 160 000 avoimes­ta työ­paikkas­ta, hal­li­tuk­sen työl­lisyys­tavoite olisi täysi ja kehys­ri­ihi voitaisi­in päät­tää skumppatarjoiluun.

Oletin, että Sirén olisi seu­raavak­si kir­joit­tanut seu­raavak­si kohtaan­to-ongel­mas­ta, eli siitä, että noi­hin avoimi­in työ­paikkoi­hin vaa­di­taan kak­si lop­pututk­in­toa, seit­semän kie­len suju­va osaamista, alle 30-vuo­den ikää ja pitkää työkoke­mus­ta, mut­ta hän kir­joit­tikin, että moni niistä tuot­taa niin huonon ansio­ta­son, ettei sil­lä tule toimeen.

Kir­joit­ta­ja puhui itsen­sä pus­si­in, kos­ka työt­tömyys­tur­van por­ras­tus­ta vaa­ti­vat esit­tävät juuri sitä, etteivät työt­tömät hakeudu mata­la­palkkaisi­in töi­hin, kos­ka työt­tömyys­tur­va takaa saman ansio­ta­son helpommin.

Silti Sirén on oike­as­sa. On jok­seenkin kohtu­u­ton­ta vaa­tia ihmisiä tekemään töitä, jos palkan päälle joutuu hake­maan rahaa toimeen­tu­lotues­ta, jot­ta rahat riit­täi­sivät ruokaan.

Tähän aikaan ei sovi aja­tus heiken­tää työt­tömien etuuk­sia niin paljon, että näi­den on henken­sä pitimik­si otet­ta­va vas­taan aivan mitä työtä hyvänsä.

Karu tosi­a­sia on, että nois­sa yli 300 000 työt­tömässä on paljon niitä, joiden ammat­ti­taito tai ter­vey­den­ti­la eivät tee real­is­tis­es­ti tavoitel­la vaa­tivia ja hyvä­palkkaisia töitä. Suo­mi on eri­tyisen huono työl­listämään vajaakun­toisia, ulko­maalaisia tai huonos­ti koulutet­tu­ja. Oikea ratkaisu asi­aan ei ole työt­tömien kas­va­va määrä, vaan pieni­palkkaisten ase­man kohentaminen.

On vähän höh­lää aset­taa työt­tömyys yhteiskun­nan mak­saman tulon­si­ir­ron ehdok­si. On tuet­ta­va myös pieni­palkkaisia ja niin paljon, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on aina selkeästi kan­nat­tavam­paa kuin työt­tömänä olem­i­nen. Tämä mak­saa, mut­ta on halvem­paa mak­saa pieni­palkkaisen elinkus­tan­nuk­sista osa kuin työt­tömän elinkus­tan­nuk­set kokonaan.

Tämä kysymys on rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den ydinkysymys.

= = =

Sirén kir­joit­ti, että työ­paikat tuot­ta­vat huonon ansio­ta­son, kos­ka ne ovat osa-aikaisia. Osa-aikainen työ kan­nat­taa kyl­lä ottaa vas­taan, sil­lä sovitel­tu päivära­ha tukee osa-aikatyötä jopa vähän liiankin avokä­tis­es­ti tar­joa­mal­la mon­elle 20-tun­tis­es­ta työvi­ikos­ta samat kokon­aisan­siot kuin kokopäivätyöstä.

Ongel­ma on pieni­palkkaises­sa kokopäivä­työssä ja etenkin sel­l­aises­sa työssä, jos­sa ei ole työaikaa lainkaan, kos­ka siihen ei saa sovitel­tua päivärahaa.