Helsinkiin on rakennettu asuntoja enemmän kuin koskaan, mutta asukasluku on laskenut jo viisi kuukautta peräkkäin. Pitäisikö siis asuntotuotantoa hidastaa? Näin ovat sanoneet asumiskaavoja vastustavat kaupunkilaiset ja mikä järkyttävintä, myös Helsingin talouspäätöksiä valmistelevat johtavat virkamiehet
Ensin pieni sivuhuomautus. Kannattaisi oikeastaan odottaa vuosi, ennen kuin sanoo mitään siitä, mitä on tapahtumassa. Vasta kun korona on ohi ja esimerkiksi opiskelijat palanneet kaupunkiin, näemme mitä oikeasti on tapahtumassa.
Sen kuitenkin tiedämme, että asuntokysyntä ei ole laskenut. Asuntojen hinnat vuoden aikana ovat nousseet kaikissa suurissa kaupungeissa ja eniten Helsingissä. Helsingissä on noussut nimenomaan kerrostalojen hinnat, rivitalojenkin hinnat ovat nousseet, mutta vähemmän. Muualla rivitalojen hinnat ovat nousseet enemmän kuin kerrostalojen, mikä kertoo halusta asua väljemmin. Markkinoiden mukaan siis joko kerrostalossa Helsingissä tai pientalossa muualla.
Helsingissä valmistui yli 7 200 asuntoa viime vuonna. Ne menivät hyvin kaupaksi. Kysyntää siis on.
Pääsääntöisesti on siis kyse siitä, että helsinkiläiset haluavat asua väljemmin ja heillä näyttää olevan siihen varaa.
Palataanpa siis otsikon kysymykseen. Jos helsinkiläiset pyrkivät asumaan väljemmin, pitäisikö rakentamista tämän takia hidastaa?
No ei tietenkään.
Asunnoista maksettava hinta on paras mittari sille, millainen niiden tarve on.
Vaikka varoitin, että vasta vuoden kuluttua kannattaa tarkastella, mitä Helsingin asuntomarkkoinalla on oikein tapahtunut, spekuloin silti.
Asumisväljyyden on syytäkin nousta, koska Helsingissä asutaan ahtaasti. Asumisväljyys ei ole Helsingissä noussut 15 vuoteen, joten on jo aikakin.
Vuoden kuluttua tiedämme, onko ”tyhjiä” asuntoja tullut enemmän. ”Tyhjä” asunto ei ole tyhjä, vaan siinä asuu joku, joka ei ole kirjoilla Helsingissä, vaan esimerkiksi Virossa tai Espanjan aurinkorannikolla. Monelle maakuntien napamiehellä on kakkosasunto Helsingissä, koska sen pitäminen tulee halvemmaksi kuin hotelleissa yöpyminen.
Kun opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, moni on muuttanut opiskelijasolusta omaan yksiöön. Tämä näkyy asumisväljyyden kasvuna ja väkiluvun pienenemisenä.
Talvella uutisoitiin, että vieraskielinen väestö on alkanut hakeutua halvempiin ja tilavampiin asuntoihin kehyskuntiin. He asuivat hyvin ahtaasti, joten se voi näkyä Helsingin asukasluvun laskuna. Helsingin seudun asuntomarkkinat alkavat siis keskieurooppalaistua. Hintaero Helsingin ja keskuskuntien välillä on suuri ja on kasvanut taas vuoden aikana yli kymmenellä prosentilla. Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että vieraskielisen väestön yleisin kieli on tässä tapauksessa viro.
Etätyö on voinut johtaa siihen, että yksiössä yksin tai kaksin asuva on muuttanut kaksioon. Tämän kehityksen seurauksena kaksioissa asuvien määrä keskimäärin vähenee. Helsingin kantakaupungissa nopeimmin ovat nousseet isojen asuntojen hinnat ja hitaimmin yksiöiden hinnat – lopultakin.
Vuokra-asuntojen vuokraaminen on hidastunut, joten niitä on enemmän tyhjillään uutta asukasta odottamassa. Tämä ilmiö varmaankin on ohi syyskuussa.
Enpä tiedä oliko varaa – ainakin asuntolainan korkosuojaus seuraaviksi vuosiksi tuntui järkevältä omiin resursseihin nähden – mutta muutin kyllä juuri pikkukaksiosta pikkukolmioon lisätilan/työhuoneen takia.
t. Yksinäinen uushelsinkiläinen (tai sitten juurilleni palaava, aikoinaan nimenomaan Helsingissä syntynyt kun olen).
Ketä kiinnostaa, kun vaalitkin pidetään EU:n asioista ja uusi pormestari kuulostaa sellaiselta jolle sopii Hernesaaren kaavan kaatuminen autoilun vuoksi. Virkamiehet varmaan omistavat asuntoja keskustassa joten heillekin asuntojen hintojen nousu sopii. Ainoa ihme on se, että rakennusfirmat eivät nouse kapinaan, kun heille tässä jää koko ajan vähemmän rakennettavaa, kun kaavat pitää käyttää autojen asfalttiin Helsingin parhaalla merenrantapaikallakin. Olisi ollut monelle keskustassa asuvalle houkuttavaa muuttaa rantaan ja vapauttaa sitten köyhimmille rikkaille asuntoja halvemmilla keskusta-alueilla. Kaupungin mediakin näyttää vihaavan niin paljon kaupunkia, ettei osaa nähdä kuin negatiivista sen rakentamisessa. Pidetään yllä myyttiä ruuhkaisesta Jätkäsaaresta, jossa sitten muutama auto menee kadulla ja satamakin sai odotusalueensa valmiiksi ja rekat hävisivät sinne. Laivojenkin tuomat ruuhkat ovat niin nopeita pyrähdyksiä telakan kamerasta katsoen, että ilmeisesti valoissa hetken jonottaminen on sellainen ihmisoikeusloukkaus että Hernesaaren kaava piti kaataa ja Jätkäsaareen saada satojen miljoonien tunneli koska joku voi joutua jopa vartin odottamaan. Kun hommat on oikeutta myöten fiksattu tuottamaan vain saastetta ja taloudellista tappiota, niin miksi ihmeessä pitäisi äänestää sellaisia joilla ei ole sitten mitään valtaa muuttaa asioita?
Eihän rakentamista rakennusfirmojen ehdoilla, joille ihmisen vgiihtyvyys ei ole kovinkaan tarkeätä ja voidaan unohtaa kaikki arkkitehtuurin säänöt. Lisäksi rakennusyhtiöt pääsevät jätemaasta eroon, kun kaupunki sallii sen käyttämisen huonon maapohjan parantamiseen (esim eiranranna täyttyminen kaikenlaisella muovijätteellä kuinka paljon sinne jää muuta jätettä) täytättää Itsekkin aikaisemmin että millainen hieno kaupunki voitaisiin rakentaa ilman autoja. Jonkun venetsian hiljaisuus ja valo. Sitten näin Helsingin vastineen jätkäsääressa kapeita pimeä katukuilu, jossa ei kasvillisuutta eikä puistoja. Osasyynä tähän ovat maanalle sijoitettavat parkkiluoölastot. Huoneluku ei korreloi enää lainkaan neliöiden kanssa. Kaikissa huoneissa ei ole ikunoita. Kaupunginosat, jossa autoja ovat valoisia ja sielä on puistoja ja lioikkeitä esimerkiksi töölöö. =
Minusta on järkeenkäypää että puututtiin merisataman suunnitteluun. Kyllä Jätkäsaarwen virheistä pitää jotaiin opia eikä uskoa että liikenneongelmat ratkeavat itsestään.
Soinivaaran väite että markkina todistavat, että tuottajamalliin perustuva pikarakentaminen, mikä johtaa rakentamisen laadun laskemiseen ja kaupunkikuvan huononemiseen ei voi olla väärä, koska hinnat vain kohoavat helsingissä. Ongelmana on ettei helsingissä ole tarjolla mitään muuta kuin pikarakkennuksen tuloksia.
Sitä en kuitenkaan hyväksy että kaikki huonosta suunittelusta keskusta kuolemisesta kaadetaan Sinnemäen niskaan. Vapaavuori ja kokoomuis ovat myös mukana helsingin rantojen tuhoamisessa, kauppakeskusten rakentamisessa, kultturirakennusten tuhoutumisesta..
Niin kuin oli todettukin, näissä selityksissäkin on vielä paljon spekulaatiota: voi johtua siitä, voi näkyä, moni, monelle…
Pelkkien numeroiden katsominen ei todellakaan riitä vaan kyllä päätösten tueksi tarvitaan vielä tieto siitä mitä numerot tarkoittavat. Asukaslukua edustava numerotieto näkyy absoluuttisena faktana rekistereistä mutta huoneistojen tosiasiallinen käyttöaika ja -tarkoitus on vain oletettavissa.
Tehdäänkö isoja päätöksiä harhaanjohtavien mukaoikeiden lukujen vai henkilökohtaiseen kokemukseen perutuvien otaksumien perusteella? Kumpikin yhtä väärin.
Ollako huolissaan mahdollisesta asuntojen osto- ja vuokrahintojen laskemisesta, kun hintatason suhteuttaa siihen, mistä kohtaa Helsinki maailman ja Euroopan kartalta löytyy? Ei.
Sijaitsemme pohjoisella reuna-alueella, emme edes Skandinaviassa vaan Fennoskandian niemimaalla: meitä on sujuva maayhteys toki Pietariin mutta yhtä hyvin myös Murmanskiin. Kuolan niemimaa on tuossa kivasti hollilla…
Vaikea kuvitella Helsingistä koskaan mitään uutta eurooppalaista innovaatiokeskusta sen enempää sijainnin kuin luonnonolosuhteidenkaan vuoksi.
Kun tähän lisää Suomen huippukorkean verotusasteen ja kalliin hintatason oikeastaan kaikkien arkielämän pyörittämiseen liittyvien tuoteryhmien suhteen, on meidän mielestäni alettava nähdä Helsinki sellaisena kuin se on, keskisuurena pienen maan syrjäisenä pääkaupunkina, jonka vetovoimatekijät ovat vetovoimatekijöitä oikeastaan vain suomalaisten silmissä eivätkä tässä koko ajan syvenevässä
vero-orjuusyhteiskunnassa enää kaikkien heidänkään. Monet ovat lähdössä pois. Vanhemmat mökkeihinsä maalle, nuoremmat varsinaiseen Eurooppaan tai vielä pidemmälle, jos rahkeita riittää.
Kaikkeen tähän verrattuna asumisen hinta on tässä kaupungissa täysin kohtuuton.
Koska kaupunkiin kuitenkin edelleen tulee väestöä kotimaasta, kun johonkin isompaan on hetkeksi päästävä, ja Euroopan ulkopuolelta mm. ystävällismielisen sosiaalipolitiikan ja tulonsiirtojärjestelmän vuoksi, ei niinkään työelämän vetovoimaisuuden, on asuntojen rakentamista jatkettava, jotta kysyntä (eli ostajien/vuokraajien todellinen maksukyky) ja tarjonta kohtaavat mahdollistaen sellaisen kaupungin taloudellisen rakenteen, jossa eletään ja asutaan omilla rahoilla ja myös niitä töitä tekemällä, jotka globalisaatio tänne sivummalle jättää ja valikoi.
Vielä 15 vuotta sitten Helsingin seutu oli suuri innovaatiokeskus, täältä johdettiin maailman suurinta matkapuhelinvalmistajaa. Voiko se toistua, aikaisemmin kuin 100 vuoden sisällä?
Kallis asuminen on seurausta siitä, että kuten aiemmin kirjoitin, Helsingillä ei ole samankokoista kilpailevaa kaupunkia alle 5 tunnin muun kuin lentomatkan päässä jossa työpaikkojen tarjonta sama ja palkkataso sama ja sosiaaliturva samaa tasoa.
Harva suomalainen uskaltaa lähteä Tallinnaan asumaan koska ei tiedä riittääkö rahat elämiseen.
Pietari, unohda niin kauan kuin Putin on vallassa.
Suurin osa lähtee Tukholmaan tai Saksan pohjoisosiin, mutta Tukholmassa asuminen vielä kalliimpaa kuin Stadissa. Ruotsin isompien kaupunkien olosuhteita mielletään myös turvattomiiksi ja lasten kouluolot huonoiksi.
Saksassa yleensä käydään komennuksella ja palataan takaisin viimeistään kun lapset tulevat kouluikään, suomalainen koulujärjestelmä kun on kuulemma niin paljon parempi.
Monella suomalaisilla on kakkosasunto myös Tallinnassa ja muulla Viron rannikkoa. Pietarissa asui viimeksi 20 000 suomalaista vuoteen 1920 kunnes palasivat Suomeen vuoteen 1920 ja heidänkin tilalle tuli 10 000 punapakolaista.
Kaksiossa yksin/kaksin asuvat ovat muuttaneet kolmioon tai neliöön. Asuntomarkkinat punnitaan vuoden kahden kuluessa. Silloin selviää riittääkö rahat kun säästöt on käytetty ja lyhennysvapaat myös. Ja palaako työt vai ei. Ja minne ne työt palaa. Nyt eletään velaksi.
Toki patoutunutta kysyntää on. En myy ja ei löydy ostettavaa. Asunnon vaihdot jumittaa huonon tarjonnan vuoksi. Juuri nyt ”better the devil we know”
Mikä merkitys asumisväljyyden kasvussa voi olla sillä, että urbaania asumista suosivat ikäluokat eli noin -80-luvulla syntyneet ovat jääneet aiemmista sukupolvista poiketen keskustaan ja kantakaupunkiin eivätkä ole muuttaneet kehyskuntiin, kun tulotaso ja perheen koko on alkanut kasvaa?
Asumisväljyyteen vaikuttaa todella monta rinnakkaista trendiä.
1) Kaupunkiasumisen suosion nousu: kaupungissa halutaan asua entistä enemmän, ja ollaan valmiita tinkimään neliöistä sen vuoksi.
2) Finanssikriisin jälkimainingit: asumisväljyyden kasvu Helsingissä pysähtyi kuin seinään finanssikriisissä. Väkisin tulee mieleen että ihan yksinkertaisesti ei ollut rahaa muuttaa isompaan asuntoon tai halua ottaa sitä taloudellista riskiä joka liittyy nurmijärveläiseen omakotitaloon ja kahteen autoon.
3) Asuntokuntien koon pieneminen: yksinasuva käytännössä tarvitsee enemmän tilaa henkeä kohden kuin pariskunta tai perhe. Tai vähintäänkin koettu asumisen väljyys vaatii enemmän tilaa.
4) Väestön ikääntyminen: yhä suurempi osa väestöstä on vanhempaa väkeä, joiden lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ja samalla ikääntyneen väestön varallisuus on suurempi kuin koskaan ennen. Perheasunnoissa asuvien ”entisten perheiden” osuus kasvaa.
5) Maahanmuutto: maahanmuuttajaperheet ovat yleensä nuorempia ja köyhempiä kuin kantasuomalaiset, jonka lisäksi Helsingissä asuu erityisesti rakennusalan siirtotyöläisiä hyvinkin ahtaissa kimppakämpissä.
Yhdestä koko väestön asumisväljyyttä kuvaavasta tunnusluvusta on vaikea päästä perille asumisen koko kuvasta.
Tietysti asumisväljyyteen vaikuttaa monta trendiä, mutta on se silti aika kuvaava luku. Asumisväljyyden käänteisluku kerrottuna asukasluvulla kertoo suurinpiirtein paikkakunnan asuttujen asuntojen pinta-alan. Se taas on ympäristölle aiheutettuihin haittoihin liittyvä tunnusluku.
Jos kasvihuoneilmiötä halutaan nopeasti ehkäistä, asumisväljyyden ei pitäisi saada enää kovin paljoa kasvaa pohjoisilla alueilla, joissa tiloja joudutaan talvella lämmittämään. Asumismukavuuden kannalta taas asumisväljyyden kasvu on positiivinen asia.
Keskeinen asumisväljyyden kasvua selittävä tekijä voi olla valtion velkaantuminen ja kotitalouksien vaurastuminen sitä kauttam, että veroja on peritty vähemmän kuin mitä valtio on kuluttanut. Nykyisen eduskuntakauden loppuun jatkettaneen nykymenolla, mutta jokin tuleva eduskunta ehkä toteuttaa sotu-uudistuksen, ja miettii sitä uusiksi, millaista asumista valtion varoin halutaan sosiaalisin perustein tukea ja millaista ei. Nykyiset tukien ehdot antavat hyvät tuet monille, mutta jättää monet heikommassa asemassa olevat jopa tuetta.
Ympäristöhaittatunnusluvusta en ole ihan samaa mieltä.
Energiankäyttömielessä olisi vain positiivista jos ihmiset muuttaisivat 1960-70-lukujen kerrostaloista 10% väljempiin matalaenergiataloihin. Miksi vihreässä tulevaisuudessa pitäisi tarjota vain ahtaampaa asumista?
Epäsuora mittari aiheuttaa myös äkkiä vääristymiä, esimerkkinä vaikkapa se että 25 m2 uusloftiyksiö 4 metrin huonekorkeudella ja 40 m2 kaksio 2.5 metrin huonekorkeudella ovat tilavuudeltaan samaa luokkaa… mutta toinen olisi tunnusluvultaan paljon parempi.
Ei kai tuolla mitään tekemistä ympäristölle aiheutettujen haittojen suhteen. Ei jätkäsaari ole mikään luononsuojelun paras ilmentymä. Tuottajavetoista suunnittelua, jossa luontoa ei ajatella lainkaan. Ihmiskunalla on pitkät perinteet kaupunkiasumisesta, mutta Helsingissä palataan keskiaikaiseen asuntosuunniotteluun.
Mä arvelen että Helsingin väkiluvun lasku on tilapäistä ja johtuu koronasta ja matalasuhdanteesta. 1990-luvun laman aikaan muutettiin kanssa pois mutta paluumuutto alkoi heti laman jälkeen.
Ei kannata sen takia vähentää rakentamista. Yksityinen sektori ehkä vähentää mutta se antaa mahdollisuuden esim Helsingille ja muille kaupungeille jotka rakentavat sosiaalisin perustein asuntoja, kilpailuttaa rakennusliikkeitä. Esim Malmin lentokentän vuokra-asuntojen rakentaminen kannattaisi käynnistää juuri tällaisessa tilanteesa.
Kaavoitusta ja rakentamista syytä vähentää, jos aikaansaannokset on samaa surkeaa tasoa kuin ehdotelmat Elielin aukiosta. Helsinki ei tarvitse tiheää, korkeaa rakentamista. Sosiaalinen asuntotuotanto on lopetettava ensimmäisenä, koska se vain lisää sos.ongelmia ja mm. puukkorikollisuutta.
Soininvaaran kannattaisi käydä kesällä Nurmeksessa katsomassa, että millaista idylliä Suomi voisi tarjota meille. Juna vie, ja vieläpä Lieksan kautta, joka on niin ikään vierailun arvoinen paikka. Huomaa konditionaali.
Minä rakastan kaunista ja pientä arkkitehtuuria, joka istuu vehreään miljööseen.
Kun katson Helsingin ja Tampereen, mutta myös Kuopion uudisrakennuskantaa, niin olotilani on lähinnä kuin pitkään menneen illan jälkeisenä aamuna, sekunteja ennen oksennusta. Hyi olkoon. Ja mitä koppeja ne ovatkaan!
Jätevedet lorahtavat taimenpuroon, mutta ei hätää, sori siitä riittää korvaukseksi!
Suomi voisi olla menestyvien pikkukaupunkien Suomi, jossa on korkeatasoista teknologiateollisuutta, tutkimusta, ja kulttuuria, ympäri maan. Nopea ja tiheä joukkoliikenneverkosto, vesistöjen varsilla olevien, menestyvien pikkukaupunkien selkärankana.
Siis, ajatusmaailmassa hypättäisiin 1800-luvun loppuun, ja unohdettaisiin sekä keskushallinto (Helsinki), että hajasijoitus (alkiolaisten täyttäkää niemennotkot), ja rakennettaisiin Suomesta Iso-Britannian kaltainen vauras valtio.
Kajaani, Iisalmi, Lapinlahti, Siilinjärvi, Kuopio, Varkaus… Tampere, Lempäälä, Hämeenlinna… Valkeakoski!
Kymmenittäin upeita pieniä kaupunkeja vesistöjen äärillä, joissa oikeasti voisi elää ilman autoa, omakotitalossa, ja matkalle pääsisi junalla tai piensähkölentokoneella.
Helsingin alasajo on seuraava suomalainen megatrendi.
Noista monen kunnan menestysajat olivat silloin kun Suomessa oli pieni julkinen sektori ja iso yksityinen sektori siihen nähden. Nykyään valtio, sairaanhoitopiirit jne. on merkittävä työnantaja, ja Kajaani, Iisalmi, Lapinlahti, Siilinjärvi, Varkaus sekä Valkeakoski ovat hävinneet siihen liittyvän pelin. Pelkillä yksityisen sektorin työpaikoilla ei nykyaikainen kaupunki pyöri – ilman, että on myös hyväpalkkaisia virkamiehiä yksityisiä palveluja ostamassa. Jos joku ministeriön virkamies tarvitsee vaikka konsulttia tai vaikka ravintolatarjoiluja työhön liittyen, se ei tilaa sitä mistään noista kunnasta, vaan oman sijaintipaikkansa lähistöltä.
Ei teillä ole hajuakaan, mitä perusinsinööripariskunta lapsineen elämältään haluaa.
Kun pieneen kaupunkiin muuttaa 100 ihmistä tekemään etätöitä, niin kunta saa verotettavakseen 5 000 000 €.
Samalla he luovat kysynnän palveluille.
Sitä en tiedä, mutta muuttoliikkeen suunnasta päätellen sitä ei löydy pieniltä paikkakunnalta taikka maaseudulta.
Britanniahan on koko Euroopan keskusjohtoisin valtio. Kuten uutisia seuraavat tietävät, se on juuri parhaillaan vaarassa hajota neljään osaan ehkä jo lähivuosina, koska on niin keskusjohtoinen että kolmen pienimmän osan asukkaat ovat saamassa tarpeekseen.
Britanniassa aluepolitiikkaa tehdään suunnilleen saman verran kuin Suomessa tehtäisiin mikäli kepua ei olisi koskaan perustettukaan. Eikä siten ole yllätys, että paikalliset Kajaanit ja Valkeakosket ovat vieläkin tyhjempiä ja kuolleempia kuin Suomessa.
Ero Suomen ja Britannian välillä on se että Briteissä asuu yli kymmenen kertaa niin paljon ihmisiä kuin Suomessa. Siellä on monta Helsingin kokoista kaupunkia ja maalla asuvillakin on matkaa lähimään kaupunkiin vain muutama hassu maili.
Britanniasta koko maailman teollisuus lähti käyntiin 1800-luvun alussa uusien keksintöjen höyrykoneen ym ansiosta. Se toimi maailmantalouden moottorina aina toiseen maailmansotaan asti. Myöhemmin USA ja Saksa ja Japani ym ajoivat ohi. Ilman brittien innovaatioita suomalaiset eläisivät yhä agraariyhteiskunnassa torppareina.
Britannian alueellinen väestö keskittyminen on pääasiassa Englannissa (asukkaita 56 286 961) ja harvemmin asutut alueet ovat Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti. Skotlannin asukasluku on 5 463 300 ( Suomen väkiluku on 5 536 146. Suomessa asuu 72 846 asukasta enemmän kuin siis Skotlannissa). Walesin väkiluku on vain 3 153 000. Pohjois-Irlannin väkiluku on 1 893 700. Taloudellinen keskittymä Britanniankin kohdalla on Lontoon seutu ja sen ympäröivä Etelä-Englanti. Pohjois-Irlanti on myös merkittävä talousalue mutta senkin kokonainen talousalue muodostuu Irlannin tasavallasta
Jo vuonna 1900 maailman suurin teollisuusmaa oli Yhdysvallat, 2. Britannia, 3. Saksa, 4. Venäjä, 5. Ranska ja Itävalta-Unkari. Saksa oli jo tuolloin Euroopan suurin johtava teollisuusmaa. Britannian vauraus ja asema 2 suurimpana teollissuusmaana koko maailmassa perustui Britannian merentakaisten siirtomaiden tuottamiin työvoimaan, tuotteisiin ja raaka-aineisiin. Ilman siirtomaita Britannian talous olisi ollut todella alisuorittaja myös 1900-luvun alussa. Saksan teollistaminen ei tapahtunut siirtomaista tulevilla tuotteill, raaka-aineilla ja työvoimalla. Juuri sen takia kun siirtomaat alkoi 1960-luvulla itsenäistyä niin Briannia menetti asemansa joka se oli ollut vuodesta 1900. Japanin asema uutena talousveturina muutti asetelmia niin että Länsi-Saksan asema vahvistui Euroopassa mutta mutta Britannian teollinen tuotanto taantui viimeistään 1970-luvulla.
Suomenkin teollistaminen tapahtui 1900-luvun alussa myös ruotsalaisten, saksalaisten ja brittiläisten innovaatioilla. Saksan ja Ruotsin teollisuus oli sijoittanut Suomeen ennen ensimmäistä maailmansotaa pääasiassa palvelemaan Venäjän markkinoita.Ensimmäinen maailmansota katkaisi hyvän taloudellisen kehityksen Suomessa. Britanniassa oli itse asiassa torppareita pitkälle 1900-luvulle tosin suurin osa torppareista asui Irlanninsaarella joka kuului Britanniaan vuoteen 1921
Tarkennukseksi Tommi Uschanovin kommentille siitä että Britannia on koko Euroopan keskusjohtoisin valtio koskee Britanniankin kohdalla vain Englantia. Skotlannilla ja Walesilla on oma alueellinen parlamentti ja Pohjois-Irlannissa on jaettu hallintomalli (power shearing)
Niin. Ja se ei paljon painanut, kun englantilaiset päättivät kansanäänestyksessä, että muiden kolmen on erottava EU:sta koska englantilaiset haluavat erota.
Saapa nöhsä, päättävätkö skotit erota vastaavasti Iso-Britanniasta. Jos päättävät, maa pitänee nimetä uudelleen Tynkä-Britanniaksi 😎
En ymmärrä, mitä skotit voivat erosta hyötyä? EU on kaukana Englantiin verrattuna ja vaikutus talouteen on varmasti paljon merkittävämpi mitä brexit. Mutta eipä näitä asioita ole ennenkään taloutta pohtien ratkaistu. Se on se epämääräinen FREEEEEEEEDOOOOOOOMMMMMM!
SNP tullee saamaan projektilleen myös merkittävää vetoapua idästä. Onhan brittien ydinaseetkin Skotlannissa.
Britannian ydinase maksaa jo nyt 70 miljoonaa puntaa vuodessa veronmaksajile. Sillä summalla saa jo peruspalvelut kuntoon. Skotlannin öljy ja kaasu varat menevät suoraan Englantiin eikä Skotlanti ole hyötynyt niistä mitään. EU on kyllä laajempi markkina-alue kuin 56 miljoonan asukkaan Englanti. Olisiko Suomen koskaan pitänyt erota Venäjästä 1917? Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta kun Etelä-Irlanti itsenäistyi Britanniasta Irlannin vapaavaltiona.
Pohjois-Irlanti on edelleen on EU sisämarkkinoita kun Brexitin lopullinen todellisuus kävi ilmi että yhtäkkiä Irlannin saaren väliin tuleekin raja ja tulli muurit jos Pohjois-Irlanti jää sisämarkkinoiden ulkopuolelle. No tämä ei tapahtunut Pohjois-Irlannin kohdalla. Nyt Skotlannissa vaalituloksen myötä maan itsenäisyyttä ajavat poliittiset puolueeton Skotlannin kansallispuolue ja Skotlannin Vihreät sai enemmistön Skotlannin parlamenttiin. Se on todennäköisesti ensimmäistä kertaa kun separatistit Euroopassa saavat vaaleissa enemmistön ilman väkivaltaista yhteenottoja tai sissisodan käyntiä .
Mutta lupa kansanäänestykseen itsenäisyydestä pitää saada Lontoosta, ja sitä ei saada, niin kauan kuin konservatiivit ovat vallassa. Ehkä joskus sitten, kun Englannin vihreät on pääministeripuolue.
Todennäköisesti lupa on saatu jo 2014 kun parlametti hyväksyi ensimnmäisen kansanäänestyksen. Korkein oikeus voi antaa luvan Skotlannille järjestää kansanäänestyksen eikä siinä ole pääministeripuolueella mitään sanomista sen jälkeen. Ota huomioon että Britanniassa on käytössä tapaoikeus (common law)
Myös Katalonian aluevaaleissa maaliskuussa itsenäisyyttä ajavat puolueet saivat enemmistön. Sellainen oli myös jo edellisessä Skotlannin alueparlamentissa ( SNP sai siis huikaisevan yhden lisäpaikan).
Ville Vauhkonen: Myös Katalonian aluevaaleissa maaliskuussa itsenäisyyttä ajavat puolueet saivat enemmistön. Sellainen oli myös jo edellisessä Skotlannin alueparlamentissa ( SNP sai siis huikaisevan yhden lisäpaikan).
Ero Katalonian ja Skotlannin itsehallinntojen kohdalla on se että Britaniassa on jo hajoitettu lainsäädäntö (devolution) siis Englanti & Wales (yhdessä), Skotlanti ja Pohjois-Irlanti (erikseen). Toisin kuin ei ole Espanjassa vielä toteutetu tätä hajoitettu lainsäädäntö mallia. Skotlannissa oli 2014 myös Lontoon tunnustamaa itsenäisyyysäänestys toisin kuin Kataloniassa ei ollut Madridin tunnustamaa itsenäisyyysäänestystä.. Edellisessä Skotlannin alueparlamentissa SNP:llä ei ollut enemmistö vaan se oli 2 paikan ero jotta SNP:llä olisi saavuttanut enemmistön 2016 aluevaaleissa Skotlannin parlamentiin. SNP sai 1 lisäpaikan mutta kaikki muut puolueet menettivät paikkoj, paitsi Skotlannin Vihreät jotka saivat 8 paikkaa . Myös Skotlannin Vihreät saivat kannttavat itsenäisyyttä.
Loistavaa ironiaa kepun Nurmijärvi-höpinöistä. Kuka vain pienessä kaupungissa oikeasti käynyt tietää, että keskustan pitkä pysäköintipaikoiksi tehty raitti hiljenee noin kuuden aikaan. Rossossa voi vielä käydä niillä paikkakunnilla, joilla sellainen on, muilla tyydytään ainoan maahanmuuttajan 80 viikkotunnin työpanoksilla pyörittämään pizzeriaan. Jos kaupungissa on ammatti(korkea) koulu, löytyy myös Hese ja Mäkkäri. Kauppoja on kaksi, molemmista ryhmittymistä ja se ruma Lidlin mökki valtatien risteyksessä huoltamoiden luona.
Kesällä on kiva lasten pelata palloa ja juosta kentällä. Lisäksi kansalaiset viihdyttävät itseään Netflixillä, joka streamaa taajaman keskustassa nopeasti ja muuallakin, jos ne tun stadilaiset ovat subventoineet kymmeniä kilometriä kuidunvetoa per käyttäjä.
Ironiaa niille jotka eivät ymmärrä millä tavalla suuri osa suomalaisista tykkää elää.
Monelle riittää ihan oikeasti oma perhe, työkaverit, sukulaiset, harrastusporukat tai naapurit. Ei ole tarvetta lähteä näyttäytymään, olemaan ”eurooppalainen” tai luomaan innovaatiota tai uraverkostoja vapaa-ajallakin.
Ja telkkarin katsominen ja pleikkarin pelaaminen eivät todellakaan ole ”maalla” se ainoa harrastusvaihtoehto. Sitä ne ovat ehkä niissä kerrostalolähiöissä joissa ulos ei _uskalla_ lähteä kuuden jälkeen vaikka tarjolla olisi todellakin myös paljon elävämpää kulttuuria kuin hese ja mäkki.
Toisia saa toki pilkata siitä että eivät ole samanlaisia kuin itse. Ei ole heiltä pois jos joku pikkusielu saa siitä elämäänsä täytettä ja hetkellisen egonkohotuksen huonolle itsetunnolleen. Ei kuitenkaan kannata alkaa pakottaa heitä elämään samalla tavalla kuin itse.
Jaksan ihmetellä tätä ”suurin osa haluaa” -argumenttiä. Maakunnissa lienee ihan riittävästi tarjolla työvoimaksi tätä kansan suurta enemmistöä
Ongelma lienee se, että ne, jotka haluavat innovoida, perustaa kasvuyrityksiä, hankkia kokemuksia, oppia uutta ja edetä urallaan, kaipaavat muutakin palveluiksi kuin ne prismat, rossot ja ABC:t ja harrastuksekseen muuta kuin puulaakisählyporukan. Ja näitä maakunnat kovasti haluaisivat paluumuuttajikseen luomaan uutta liiketoimintaa. Ei asenne voi olla se, että kun me tykätään tästä, teidän tulijoiden pitäisi muuttua kaltaisiksemme.
Symppaan pikkukaupunkeja ja niissä on kesäisin ihan kiva käydä, mutta kyllähän tuo masentaa katsella, kun vanhat puutalokeskustat on korvattu laatikkomarketeilla ja parkkikentillä, tuuli ulvoo autioilla kaduilla kun kansa liikkuu autolla joka paikkaan ja kävelykatujen kivijalat ovat tyhjinä kun liikkeet ovat muuttaneet sen automarketin yhteyteen. Siellä missä vähän vanhaa rakennuskantaa on säilynyt, ikkunat on vanerien peitossa. Jää vaikutelma, että pikkukaupungit ovat jättäneet huolehtimatta niistä asioista, jotka oikeasti voisivat houkutella koulutettua kaupunkiväestöä paikkakunnalle.
Vaikka ankeita betonilähiöitäkin Helsingistä löytyy, asuinympäristökin kokonaisuudessaan on Helsingissä keskimäärin esteettisempää kuin maakuntakaupungeissa, poisluettuna rannikoiden vanhat puutalokaupungit. Ja ainakin vielä omat alakouluikäiset lapset juoksentelevat omin päin ulkona kahdeksaan asti illalla, joten uskaltaudun kyllä sinne itsekin kuuden jälkeen.
Itse jaksan ihmetellä tätä ”…kesäisin ihan kiva käydä, jää vaikutelma…” -argumenttia jonka perusteella tehdään kovasti analyyttisia johtopäätöksiä kehitysalueista ja niiden elinvoimasta.
Pääraitin liikehuoneistojen arkkitehtuurin estetiikkaa ohiajaessa analysoidessa ei saa kauhean syvällistä käsitystä siitä millaista kehäkolmosen ulkopuolella on.
Kannattaa jutella paikallisten ihmisten kanssa ja tutustua heidän elämäänsä ja haaveisiinsa. Kannattaa käyttää palveluita vaikka sushia ja ipaa ei baareista saisikaan. Kannattaa lukea paikallismediaa.
Ja voi vaikka vuokrata mökin ja katsella ja elää siellä hetken eikä vain kauhistella joidenkin tylsää elämää. Niin epätavallista ratkaisua voi sitten striimata ja selitellä omalle kaveripiirilleen miten fiksun ironisesti tuli tutustuttua böndelään.
Tuo on ihan totta, ja liittyy keskeisesti vaurauteen. Sama asia näkyy, kun liikkuu ensin vaikka Seinäjoella Pohjanmaalla ja siirtyy siitä jonnekin itä-Suomen muuttotappiokuntaan. Ensin mainitussa talot ovat hyvissä maaleissa, pihat siistejä ja ympäristö esteettisempää, viimeksi mainitussa huomattavassa osassa taloista maalit ovat tippuilleet pois seinistä, eikä pihoistakaan pidä kukaan enää huolta. Itä-Suomi on köyhää aluetta. Johtuen sekä ihmisten pienemmistä tuloista että sairauksille altistavammasta geeniperimästä, joka vähentää vielä terveydenhoitomenojen kautta käteen jääviä rahoja entisestään. Silloin rahat menevät välttämättömämmäksi koettuun, eikä sitä jää kiinteistöjen ylläpitoon.
Laatikkomarketteja Suomen harvemmin asutuille alueille tekee Suomessa kolme isoa kauppaketjua, joiden kaikkien pääkonttori on pk-seudulla. Juuri katselin yhden pienen kunnan historiallista keskustaa, joka oli ollut ihan nätti aiemmin. Vanha kauppa oli purettu ja aivan järkyttävän näköinen halli oli tehty uudeksi kaupaksi. Sen yhdellä seinällä oli ikkunoita, ja muut sivut olivat ikkunatonta umpinaista seinää. Sisäänkäyntisivua lukuunottamatta rakennus näyttää halvalta varastolta. Näissä kunnissa on väljät kaavat, jotta joku rakentaisi edes jotain, mutta voisi Suomen isoimmat kauppaketjut edes hiukan panostaa esteettisyyteenkin, vaikkei kaava siihen pakottaisikaan.
Ai kuten Einari Vidgrenin start up?
Miljardin euron liikevaihto, Vieremä, Ylä-Savo.
Minut löytää taas ensi vuonna verottajan kateuslistalta, mutta ei minun tarvitse yrittää piilotella suomalaisuuttani.
Tänä vuonna olen sijoittanut vertikaaliviljelyyn. Kaikki ovat pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja varmasti tulevaisuuden kovia tekijöitä.
Kuopiossa minulla on lääketeollisuuden star up sijoituksia, mutta Kuopio näkyy kiinnostavan muitakin: mm. Unikie ja Vincit perustivat toimistot Kuopioon. Miksi? Koska Kuopiossa on korkeatasoista matematiikan osaamista, joka on perua Kuopion yliopiston ajoilta.
Helsinki on liian kallis investoinneille.
Unikien ja Vincitin päätomipisteet ovat kyllä Tampereella ja toimipisteitä on myös Helsingissä joten ei Helsinki ole yhtään liian kallis paikka investoinneille. Kun sinulla on Kuopiossa lääkealle start up sijoituksia niin oletko sjoittanut kotimaiseen rokotetuotantoon? Miksi kotimainen rokotetuotanto on pääoma pulan takia vaikeuksissa vaikka Kuopiossa on tätä mainostamaasi lääketieteellistä osaamista? Näin on todennut rokotteen kehittäjät. Einari Vidgrenin perustama Metsäkoneyhtiö Ponsse on yhtiönä on aivan toisenlainen kuin perinteisesti on Helsinkiin perustettuja star up yrityksiä.Vertikaaliviljely voi tehdä missä vain ei se ole paikkakunta sidonnoista. Sitä tehdään myös pääkaupunkiseudulla. Hollanissa vertikaaliviljelyä on tehty jo 30 vuotta ja Hollanti on erittäin kaupungistunut valtio.
Kyseessä ovat Unikien ja Vincitin tänä vuonna (2021) tekemät investoinnit Kuopioon. Myös Pinja investoi Kuopioon.
Miksi Helsinki ei saanut näitä investointeja?
Miksi Nokia laittaa lähi vuosina miljoonien jätti-investoinnin Ouluun (uusi R&D campus), muttei Helsinkiin?
Miksi Solita laajensi toimintoja Tampereella, muttei Helsingissä?
Miksi jopa ohjelmistoalan investoinnit valuvat maakuntiin?
P.S Kuopion rokotekehittäjät eivät ole halukkaita luopumaan omista osuuksistaan vaan haluavat valtion tukea tai halpaa lainaa, eivät sijoituksia.
Tuossakin käy ilmi että Pääkaupunkiseutu, Tampereen seutu ja Oulun kilpaillee keskenään mutta nuo Kuopion sijoitukset eivät ole kovinkaan isoja kun vertailee näiden firmojen muita sijoituksia Suomessa joista suurin osa on muulla kuin Kuopiossa. Pääkaupunkiseutu, Tampereen ja Oulun seutu ovat kyllä vetomaisia alueita mutta Kuopio ei kilpaile näiden kaupunkien kanssa.
Kyseisen rokotteen kehittäjät tarvitsevat ainakin 60 miljoonaa euroa kyseisen rokotteen testeihin ennen kuin rokote saa myyntiluvan. Miksi yksityiset kotimaiset sijoittajat eivät saa kasaan 60 miljoonaa euroa? Yksinkertaisesti sen takia koska rokote markkinat Suomessa on liian pienet ja muun Euroopan markkinat ovat jo hyvässä vaiheessa tuotannossa. Kilpailu on siis kovaa.
Nokialla on ollut vanhastaan isoja laitoksia Oulussa, josta tosin osa jouduttiin sulkemaan kun kännykkäbisnes loppui. Nyt ne tavallaan käynnistetään uudestaan.
Muuten ”maakunnilla” tarkoitetaan lähinnä Tamperetta kun puhutaan ohjelmistoyrityksistä.
Molemmat kaupungit ovat siis vanhoja Nokia-kaupunkeja joten ihan hyvä että sikäläisille insinööreille saadaan uusia työmahdollisuuksia. Mutta ei mihinkään Vieremän tapaisille paikkakunnille mitään isoja ohjelmistofirmoja noin vaan pystytetä.
Ponsse voisi jopa olla isompi jos se toimisi Jyväskylän, Lahden tai Tampereen seuduilla jossa konepajateollisuutta on vanhastaan runsaasti ja saavat synergiaetua.
Ponssen suurimmat markkinat ovat itse asiassa Suomen ulkopuolella. Suomalaisilla historiapäivillä ( 6.2.2021 ) talous- ja liiketoimintahistorian professori Jari Ojala Jyväskylän yliopistosta piti esiltemän metsäteollisuuden globaalista muutoksista jossa hän kävi metsäteollisuuden globaalituotanto ketjun ja prosessin historiallisen kehityksen läpi Suomessa ja maailmalla. professori Ojala mainitsi yhdeksi suomalaiseksi metsäteollisuuden menestystekijäksi metsäkone teknologian kehityksen jonka Ponsse aloitti mutta totesi heti perään että Ponssen pääasialliset markkinat eivät ole enää Suomessa vaan ulkomailla (Aasiassa ja Etelä-ja Pohjois-Amerikassa) . Todennäköiseti Ponssella on myös tuotantoa ulkomailla
Ponssen tuotanto on sataprosenttisesti Vieremän tehtaalla, josta metsäkoneet kuljetetaan lavetilla Iisalmen ratapihalle, josta ne lähtevät maailmalle.
https://www.ponsse.com/fi/web/guest/yhtio/ponsse/tehdas#/
Ponsse rekrytöi alkutalvesta uuden koodaritiimin, jonka tarkoituksena on hypätä seuraavalle tasolle metsäkoneiden datan hyödyntämisessä.
Työpaikat olivat tarjolla Vieremällä, Kuopiossa, Iisalmessa, Seinäjoella, Kajaanissa ja Tampereella. Tiimi on hajautettu ympäri Suomen, mutta yksikään toimipiste ei ole Helsingissä.
Jos tarkkoja ollaan, niin Ponssella itsellään ei edes ole toimipistettä Tampereella. Se on Epec Oy:n toimipiste, ja uusi avaus liittyy nimenomaan dataan ja algoritmeihin, eikä matalan tason ohjelmointiin, jota Epec Oy on tuottanut raudalle.
Tämäkin investointi meni maakuntiin.
Ponssella on palvelukeskukset Jyväskylässä, Kouvolassa ja Tampereella. Eli se toimii myös niillä seuduilla.
Pääkaupunkiseudun kerrostalolähiöiden tarjonta on kyllä muuta kuin tuo hese ja mäkki. Eikä klo 18 jälkeen ole vaarallista Pääkaupunkiseudulalla missään lähiössä poistua asunnosta. Pääkaupunkiseutdullla pääsee kyllä paljon monipuolisimpiin harrastuksiin ja tapahtumiin lyhyellä ajalla kuin syrjäseuduilla. Kokemusta on itselläni jaPääkaupunkiseutu tarjoaa monipuolisepaa harrastus mahdollisuuksia kuin jopa jotkut Itäisen ja Keski Uudenmaan Nurmijärvi ilmiön omaavat kunnat. Pääkaupunkiseutu ei ole sama kuin Yhdysvaltain suurkaupungit joiden väkivaltainen asekulttuuri kertoo jo paljonkin siitä miksi Pääkaupunkiseutu on rauhallinen ja turvallinen kaupunkiseutu asua. Itse asun Espoonlahden alueella ja täälläkin omakotitaloja metsän keskellä eivätkä ne omakotitalot ole umpi aidattuja ja valvontakameroiden varmuus valvonnalla.
Ah, miten stadilainen käsitys pääkaupukiseudun ulkopuolella asumisesta. Missään muuallahan ei ole kaupunkeja eikä kulttuuria? Tosiasiassa mm. Länsi-Suomen kulttuurihistorialliset kaupungit yhä olemassaolevine rakennuksineen, on perustettu ennen kuin Helsinkiä oli olemassakaan. Lännessä kulttuuri on luontaista kaksikielistä aluetta, ei mitään teeskenneltyä kosmopolitismia. Mainittaakoon myös Vaasa ja eräät Pohjanmaan paikkakunnat. Kuvailit lähinnä uusimaalaisen (siirto)kunnan, jossa asuvat ne, jotka käyvät Helsingissä töissä. Ei tuolla ole mitään tekemistä muiden maakuntien ja niiden kulttuurin, hisorian, ja ympäristöjen kanssa.
Mitä tulee kauppohin, parhaimmat ovat nettikauppoja.
Pikaruoka on epäterveellistä, parempi kuin ei syö sitä ollenkaan.
Tuosta olen samaa mieltä. Paras valikoima on nykyään netissä, ja hinnatkin ovat siellä parempia. Vain tavaroiden vastaanottopää ontuu, kun ei haluaisi lähteä noutamaan paketteja mistään postin konttorista tai pakettiautomaatista, ja tilatessa ei tiedä, tuleeko paketti kotiin asti vai päätyykö se vaikka Matkahuollon tai Postin tiloihin – ja jos, niin mihin niistä.
Britannian asukaskohtainen elintaso on itse asiassa hiukan pienempi kuin Suomessa. Britannian BKT per asukas on 42 317 € ja Suomen BKT on 44 566 € per asukas. Myös Britannian keskimääräinen bruttopalkka on vähemmän kuin Suomen. Britanniassa keskimääräinen bruttopalkka on 3 251 euroa / kk ja Suomessa keskimääräinen bruttopalkka on 3 346 euroa / kk .
Iso-Britannia on ydinasevalta ja muun muassa yksi maailman nopeiten kansalaisensa koronavirukselta rokottanut valtio.
Suomi on pikkuruinen perähikiä Venäjän kainalossa, jossa ei ole edes rokotetehdasta.
Jos huomioidaan kaikki palkansaajat, niin keskimääräinen bruttopalkka ei ole Suomessa edes 2700€/kk. Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista työikäisistä asuu neukkukuutioissa ja saa alle 2250€/kk palkkaa.
Koko ajatus, Suomen kaltaisen mitättömän tekijän vertaaminen globaaliin suurvaltaan, on absurdi.
Nyt on tilastot vähän hukassa. Suomalaisten mediaanipalkka kokoaikaisesta tuöstä oli vuonna 2019 3170 € kk ja kaikista työsuhteista, siis osa-aikaiset mukaan laskein 2900 €/kk. Jakauman oikealle vinosta muodosta johtuen keskipalkat olivat tätä suuremmat.
Onko ydinase jotenkin mittari siihen että kuinka valtioiden asemaa mitataan kansainvälisesti? Huomauttaisin että Pohjois-Korea ja Pakistan ovat ydinase valtioita joten onko niiden asema juuri ydinaseen takia mitenkään erityisen kehuttava?
Huomauttaisin että Suomen rokotusjärjestys on tällä hetkellä sijalla 3. Euroopan maista. Edellä on Britannia ja Malta. Israel on sijalla 1. Koko maailmassa ja 2 on Seychellit. Myös Britannia on hankinnut pääasiassa rokotteet muista Euroopan maista ja asettanut siinä yhteydessä itse asiassa myös vienti kiellon. Eipä ole kovinkaan vapaakaupan mukaista . Britannialla ei ole myöskään AstraZenecan lisäksi omaa rokotetuotantoa. Eikä Britannia ole enää mikään globaalisuurvalta. Se aikakausi päättyi Britannian historiassa jo vuonna 1956 silloinkin tappioon Suezin kriisissä.
Suomalaisten asunto olosuhteet ovat kyllä paremmat kuin monen brittiläisen asunto olosuhteet. Tämä tuli ilmi kun Lontoon keskustassa vuonna 2017 Grenfell-tornitalo paloi purkukuntoon jonka yhteydessä kuoli 72 ihmistä . Kävi ilmi että koko tornitalossa (24 kerrosta) oli käytetty erittäin tulelle herkkiä materiaalia eikä sprinklereitä ollut edes asennettu eikä hätäuloskäyntiä ollut erikseen rakennettu. Kyseessä oli siis Lontoon kaupungin vuokratalo. En usko että yhdessäkään Helsingin tai muiden Suomen kuntien vuokratiloissa on näin alkeellinen paloturvallisuus kuin oli Grenfellissä. Laajan kartoituksen jälkeen kävi ilmi että 600 Englannin kerrostaloissa on samanlainen paloturvallisuus tilanne kuin oli Grenfellissä. Joten tälläinen on Englannin kerrostalojen paloturvallisuus tilanne. Eipä ole kehuttava tilanne tämän ”globaalin suurvallan ”pääkaupungin asukkailla. Jos pääkaupunkiseudulla olisi 600 kerrostaloa joilla olisi tällä hetkellä Grenfellin kaltaiset alkeelliset paloturvallisuus kriteerit niin todennäköisesti ne olisi ajat sitten julistettu asumis kieltoon. Osmo Soininvaara voi todennäköisesti vahvistaa että pääkaupunkiseudulla on erittäin tiukat paloturvallisuus kriteerit kuin oli Grenfellissä.
Mistä tuosta jätkäsaaresta tietää. Keskiaikainen rakennusttyyli, jossa talot todella lähekkäin. Tulipalo ja taudit voivat herkästi levitä. Asumisviihtyisyyteen ei panostettu. Millainen asuntoalue kymmenen vuoden kuluttua.
Grenfell-tornin erittäin huono paloturvallisuus ei johtunut tiiviistä asumisesta tai rakennusvirheisttä vaan siitä että paloturvallisuudesta oli Lontoon kaupunkipiirien valtuustoissa säästetty poliittisella päätöksellä ja tornissa ei ollut asiaan kuuluvia hätäuloskäyntejä ja sprinkelereitä . Tämä oli tiedossa jo kyseisen torntalon asukkaiden keskuudessa jo pitkään. Syy miksi taloa ei ollut perusrementoitu koska se oli kaupunkipiirin omistama vuokratalo joka vastaa vuokratalojen kunnostuksest. En tiedä yhtään tapausta Helsingin historiassa jossa olisi asuntoon kuollut 72 ihmistä ja aivan kaupungin keskustassa. Mikäli sotaaikaa ei oteta huomioon. Grenfell talon palo oli Britannian tuhoisin tulipalo 100 vuoden aikana.Suomenkielisessä wikipediassa on hyvä artikkeli joka on hyvin lähteistetty josta voi lukea tarkemmin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Grenfell_Towerin_tulipalo
Venäjä ja Pakistan ovat ydinasevaltoja. Siispä ne ovat elintason, demokratian ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta valovuosien päässä Suomesta?
Tässäkö tulevaisuuden asumismalli? (Peteliuksella ei pidä pokka)
Ikkunaton kämppä kolmen neliön asunnossa:
https://www.youtube.com/watch?v=VDgNCYcAKSQ
Kenelle näitä uusia tiiviitä asuinalueita muuten rakennetaan? Mistä niihin saadaan asukkaat?
Syntyvyyshän laskee kaikkialla Suomessa, eikä laskua voi kiriä enää kiinni. Suuret ikäluokat puolestaan eivät kohta enää ole täällä. Muutaman kaupungin väkiluvun ennustetaan vielä kasvavan 2040 -mennessä, mutta mihin nämä ennusteet perustuvat? Onko niissä otettu huomioon väestön ikärakenteen muutokset?
Uudet asunnot ovat tyypillisesti pieniä, perheasunnoiksi aivan liian vähän neliöitä. Helsingin muuttovoitto tulee paljolti maahanmuutosta, mutta heillä on usein isot perheet. Opiskelijat eivät hekään tyydy loppuelämäänsä asumaan opiskelijayksiössä, kyllä se on lopultakin vain yksi elämänvaihe, vaikka nykyään nuoruuteensa jämähtäminen onkin aika yleistä. Epäilen, että ennen pitkää tullaan huomaamaan, ettei näitä pieniä asuntoja oikeasti tarvita enempää, vaan niitä rakennetaan nyt jo liikaa.
Yleisesti ottaen sellaisille joila ei ole tarvetta perheasuntoon pk-seudulla: Nuorille, opiskelijoille, eronneille, keikkatyöläisille, senioreille, varakkaiden maalaisten ja ulkomaalaisten kakkos- tai kolmosasunnoksi, airbnb ja vastaavaan matkailijoiden tilapäismajoitukseen, asunnottomille alkoholisteille ja huumeidenkäyttäjille. Valitettavasti osa pienasunnoista päätyy suurkaupungeissa vähän epämääräiseen käyttöön jota en lähde erittelemään.
Vielä argumentteja tiivistä rakentamista vastaan:
– Tiivis rakentaminen lisää kaupunkien lämpösaarekeilmiöitä
– Aiheuttaa meluhaittoja
– Lisää sosiaalisia ongelmia, kun liikaa ihmisiä on ahdettu liian pienelle alueelle
– Lisää stressiä ja mielenterveyden ongelmia
– Tuhoaa vähäisenkin kaupunkiluonnon, joka viilentäisi ja lisäisi ihmisten hyvinvointia
– Karkottaa hyvin toimeentulevat kaupunkialueilta, jos rakennetaan pientä ja tiivistä
– Tuhoaa vanhat kulttuuriympäristöt
– Korjausrakentaminen on ekologisempaa kuin uuden rakentaminen
Noita mainitsemiasi lähinnä sosiaalisia ongelmia ei ole siis harvaanalueilla? Helsingin kulttuuriympäristö on kyllä oikein hyvin hoidettu. Suosittelen tutustumaan vanhan keisarillisen keskustan arkkitehtuuriin. Suomen harvaanalueilla alueilla ei ole ikävä kyllä samanlaista vanhaa kulttuuriympäristöä mitä esim Keski-Euroopan harvaanalueilla alueilla löytyy jotta se voisi houkutella ihmisiä muuttamaan sinne pysyvästi. Porvoo on aina säilynyt vanha puukaupunki pääkaupunkiseudun lähistöllä. Helsinki on kyllä kaupunkiluonnon kannalta parhaimpia Euroopan kaupunkeja missä olen itse käynyt ja asunut. Koko pääkaupunkiseutu on luonnonläheinen kaupunkiseutu. Helsingin asukastiheys on joka ei ole kovin suuri eikä kovinkaan pieni on itse asiassa ollut se mistä Helsinki voi olla kiitollinen jatkossakin. Jopa meluhaitat ovat Helsingissä pienemmät kuin muissa kaupungeissa.Eikä hyvin toimeentulevat ole kyllä muuttaneet pois kaupunkialueilta vaan päinvastoin muuttoa ollut jopa Helsingin lähiöistä keskustaan.
Kannattaisi joskus tutustua maakuntien Suomeen vaikka Google Mapsin avulla. Suomessa on kulttuurihistoriallisia kaupunkeja vanhoine kaupunginosineen etenkin lännessä, idästäkin löytyy joitain. Lännessä on vanhempia kuin Helsinki ja jopa Porvoo.
Helsingin kaupunkiluontoa tuhotaan tällä hetkellä kovaa vauhtia, kiitos tämän tiiviin rakentamisen ideologian. Samoin vanhoja kulttuuriympäristöjä megalomaanisine hankkeineen. Olen seurannut uutisointia, vaikka en siellä asukaan. Aivan pallo hukassa näillä arkkitehdeilla estetiikassa ja käytännöllisyydessä.
Millä perusteella väität, että Helsingissä on pienemmät meluhaitat? Miten se olisi edes mahdollista kolkuttavien raitioteiden lähellä tai noissa uusissa ”seinät kaatuu päälle” – lähiöissä, joissa naapurin näkee ja kuulee koko ajan?
Pitäisikö edes määritellä, mitä se tiiviys tarkoittaa ja missä vaiheessa on riittävän väljää? Tiiviyteen ohjaa mm. kustannustehokkuus. Rakennusalalla työn tuottavuus on yleisen käsityksen (tilastoviitettä en osaa antaa) mukaan kehittynyt erittäin heikosti jo pitkään, siis vuosikymmeniä. Tästä huolimatta, tai näkökulmasta riippuen tästä johtuen, asuntojen hinnat ovat nousseet (no tarkennetaan nyt vielä että lähinnä kasvukeskuksissa). Osasyynä tähän lienee pelkästään suomalainen kulttuuri, jossa oma asunto nähdään turvallisena sijoituskohteena. Rakennusalalta puuttuvat lähes tyystin innovaatiot, joilla asuntoja pystyttäisiin tekemään tehokkaammin, jolloin yleinen ansionkehitys pysyisi paremmin neliöhintojen kehitysvauhdissa mukana. On hyvä muistaa sekin, että asunnot ovat erittäin merkittävä varallisuuserä, eli hintojen lasku tarkoittaisi samalla varallisuuden arvonalennusta. Rakennusalalta puuttuvat minun mielestäni kunnon kannustimet kehittää omaa toimintaansa, koska nykysysteemissä asunnot näyttävät käyvän hyvin kaupaksi ilman innovaatioitakin. Puhutaanhan sitä kyllä kaikenlaisesta asuntojen 3d-tulostamisesta. Saa nähdä.
Tuo ei pidä paikkaansa. Rakennustyön tuottavuudessa on tapahtunut valtavaa kehitystä viime vuosikymmeninä. Vertaa esim. sitä, paljonko työvoimaa aikoinaan tarvittiin Saimaan kanavan rakentamiseen lapiotyönä ja nykyisten maansiirtokoneiden tehokkuutta, joissa yksi kuski voi tehdä satojen tai jopa tuhansien aiempien työntekijöiden edestä työsaavutusta. Talonrakentaminenkin on tehostunut reilusti. Mutta laskutus ei ole kasvanut samaan tahtiin. Ei yksi kaivinkone laskuta nykyään vaikkapa 500:n työntekijän tuntipalkan verran, vaikka sen työsaavutus olisikin 500-kertainen aiempaan nähden.
Ne tuottavuustilastot, joihin viittaat, mittaavat laskutusta per työntekijä. Se on polkenut rakennusalalla vuosikymmeniä suunnilleen yleisen hintakehityksen tahdissa eli paikallaan siinä, missä esim. finassialalla laskutus asiakkailta työntekijävuotta kohti on moninkertaistunut. Rakentamisen tuottavuus samoissa tilastoissa kasvaisi olennaisesti, jos asunnoista perittäisiin esimerkiksi kolminkertaista hintaa nykyiseen nähden. Silloin liikevaihto per työntekijä kasvaisi kolminkertaiseksi, jos työn määrä pysyisi samana.
Mitä sisällöllisiin muutoksiin tulee, vaatimukset ovat myös kasvaneet. Aiemmin rakennuspaikat olivat kaupunkien parhaita. Sen kuin rakensi talon niille paikoille. Nyt jäljellä olevat rakennuspaikat ovat niitä mitkä eivät aiemmin kelvanneet, eli suota, savimaata tai jotain muuta, kuten merenrantaa, minne rakentaminen voi vaatia valtavia maansiirtoja ennen kuin pääsee edes pystyttämään taloa.
Eivät viittaa. On siinä mukana myös hintaindeksi, ja se muuttaa asian aivan toiseksi. Talonrakennuksen tuottavuus on suunnilleen sama kuin paljonko työtunteja tarvitaan rakentamaan 1000 m2 asuntoja.
Mutta eihän 20-30v sitten rakennettu 1000m2 talo ole enää vertailukelpoinen tämän päivän asunnon kanssa.
Tarkoitan sitä, että tämän tyyppisissä tuottavuustilastoissa https://www.rakennuslehti.fi/wp-content/uploads/2017/09/tuottavuus.jpg avainasia on se, että paljonko on arvonlisäys per työntekijä. Eli paljonko tulee laskutusta per henkilötyövuosi. Mitä kalliimmalla 1000 m2:n rakennuksen saa myytyä, sitä parempi tuottavuus on tuollaisella mittarilla. Tehdasteollisuuden tuottavuus aikoinaan pinkoi Nokian ansiosta. Arvonlisä per työntekijä oli isoa. Sittemmin Nokian Salon matkapuhelintehtaan hiipumisen jälkeen teollisuudenkin tuottavuus eli arvonlisä per työntekijähenkilötyövuodet on laskenut.
Finanssialalla työn tuottavuuden kehitys on ollut hyvää verrattuna pankkikonttoriaikaan. Laskutusta per työntekijä tulee nykyään suhteessa paljon enemmän työntekijää kohti, kun mm. rahastojen hallintopalkkiot ja palvelumaksut juoksevat konttoreissa käymättäkin. Jotta rakennusalan tuottavuus pääsisi tilastoissa vastaavaan tuottavuuskehitykseen, pitäisi uusien asuntojen hintoja saada reilusti korotettua. Provosoin tässä hieman. Mutta niin sellaiset tuottavuustilastot, joissa seurattavana indikaattorina on arvonlisäys, näyttäisi olevan tehdyn, että sitä kovempi tuottavuus, mitä kovempi laskutus.
Tuolla rakennuslehden tuottavuusmittarilla tuottavuus rakennusalalalla ei voi kasvaa kuin kilpailua rajoittamalla. Ei tuottavuuden kehityksellä tuota tarkoiteta.
Tuottavuudella tarkoitetaan Suomen virallisissa tilastoissa ”arvonlisäys per työtunti” -mittarin lukeman kehitystä, mikä on käytännössä sama asia: https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__kan__ttut/statfin_ttut_pxt_124k.px/ Sen indikaattorin vuosimuutoksia seurataan. Tilastokeskuksen virallisten tilastojen mukainen tuottavuus kasvaa, kun asiakkailta peritty laskutus per työtunti kasvaa verrattuna aiempiin vuosiin. Sitä tilastoissa tarkoitetaan tuottavuuden kehityksellä.
Samaa mittaria käytetään myös kun verrataan esim. tiheiden kaupunkialueiden tuottavuutta vaikkapa pienempiin kaupunkeihin nähden. Jos esim. ison kaupungin keskustan asianajotoimiston asianajaja laskuttaa vaikkapa saman ajan kestävästä saman sisältöisestä perunkirjan laatimistyöstä asiakkailtaan tuplahinnan verrattuna pikkukaupungin asianajajaan, silloin ensimmäisellä työn tuottavuus on tällaisen tilastoinnin mukaan sen työn osalta kaksinkertainen. Ei toimialakohtaisilla tuottavuustilastojen tekijöillä ole pääsyä työn sisältöihin vertailukelpoisilla tavoilla, vaan tuottavuustilastot tehdään varsin puhtaasti laskennallisen arvonlisäyksen perusteella eli ensisijaisesti sen mukaan, mitä asiakkailta on laskutettu.
Poikitaistilastoissa tuottavuutta voidaan verrata laskutuksella työntekijää kohden, mutta tuottavuuden kehitys ajan suhteen ei mene näin. Tuottavuutta on se, että nykyisin metsuri kaataa puuta 30 kertaa enemmän kuin 1950-luvulla, vaikka ei ansaitsekaan 30 kertaa enempää, koska kilpailu tietysti laskee hintaa. Metsurin laskutus ei ole 30-kertaisutnut ,utta metsurin työn tuottavuus on 30-kertaistunut. Teollisuudessa tuottavuuden nousu näkyy teollisesti valmistettujen tavaroiden halpenemisena, ei laskutuksen kasvuna.
Olen ihan samaa mieltä ajatuksesta. Olisi todella kiva, jos olisi olemassa kunnolliset ja luotettavat tuottavuustilastot, joissa osattaisiin mitata kunkin asian kohdalla asioita tuohon tapaan – mitaten mennyttä tuotantoa ja verraten nykyiseen. Mutta kun tuotoksen määrää edes tilastoidaan vain joidenkin asioiden osalta, jolloin on käytännössä varsin vaikea kattavasti verrata mennyttä ja nykyistä tuotosta tuottavuutta laskettaessa, jolloin tuottavuustilastoja ei käytännössä saa tehtyä kattavasti tuolla tavoin. Volyymipohjaisesti tietoja tilastoida yrittäviä tuottavuustilastojakin on, mutta niihin tilastoihin liittyy paljon menetelmällisiä ongelmia – kuten liittyy arvonlisäpohjaisiin tuottavuustilastoihinkin.
Yksittäinen metsäkonekuljettaja saa nykyään puita nurin varmaan samassa ajassa monisatakertaisesti kuin aikoinaan käsin sahaamalla töitä tehneet jätkät. Maatöissä on sama tilanne. Aikoinaan Saimaan kanavaakin kaivettiin käsin. Nyt huippukoneilla saa aivan valtavia määriä maamassoja siirreltyä. Ruoppauskin on helpottunut. Mutta millä mitata vaikkapa maamassojen siirtelyyn tai ruoppauksen liittyvän työn tuottavuuden kehitystä? Ei Suomessa ole edes tilastoja siitä, paljonko maamassoja siirrellään vuosittain, tai paljonko ruopataan. Ei ole käsittääkseni Suomessa nykyään tilastoja siitäkään, montako puuta metsurit vuosittain kaatavat. Nykyään metsurit kaatavat lähinnä vaikeampia kohteita metsistä, ja pienemmän puumäärän kohteita asuinalueilla, ja helpot kohteet tehdään metsäkoneilla.
Tuottavuustilastoissa oma lukunsa volyymien osalta ovat vielä digitaaliset tuotteet. Jos joku tekee vaikkapa miljoona kopiota mainoksesta digitaalisena, joita näytetään nettisivun laidalla, siinä missä aiemmin teki mainoksestaan vain 1000:n kappaleen painoksen, onko mainostajan tuottavuus 1000-kertaistunut? Tai jos jos jonkun mobiilipelivalmistajan mobiilipeliä on ladattu miljardi kertaa, niin kuinka monikertainen pelivalmistajan tuottavuus on verrattuna sellaiseen valmistajaan, jonka peliä on ladattu 1000 kertaa? Miten monimutkaisten asioiden tuottavuutta voidaan laskea muutoin kuin liikevaihtopohjaisesti esimerkiksi tuollaisissa tapauksissa? Laskemalla pelien määriä? (Jolloin ristinollapeli on yksi tuotettu peli, ja vaikkapa monimutkainen strategiapeli on yksi tuotettu peli). Laskemalla latauksien määriä? Vai mitä? Miten muokata erilaiset asiat muutoin kuin rahamääräistä valuuttaa käyttäen yhteismitallisiksi niin, että niitä voi laskea yhteen? Tai miten laskea yhteen vaikkapa maansiirtotyön tuottavuuden kehitystä vaikkapa ilmanvaihtojärjestelmien rakentamistyön sekä putkutöiden tuottavuuskehityksen kanssa – käyttämättä arvonlisäyspohjaista tapaa, jolla asioita yhteismitallistetaan lopulta euroiksi?
Kansantaloudellisen tuottavuustilastoinnin on jo ainakin parikymmentä vuotta ollut isoissa ongelmissa. Enää ei tiedetä, mitä se tilastointi oikeastaan edes mittaa – paitsi arvonlisäpohjaisen tuottavuustilastoinnin osalta. Kun aikoinaan opiskelin kansantaloustiedettä, tuottavuudesta puhuttiin hyvin simppelinä asiana, käyttäen yksinkertaisia esimerkkejä asiasta. Ei silloin oppikirjoissa sanottu, että miten tuottavuustilastoissa käsitellään vaikeita asioita, jollainen tilastoinnin kannalta on vaikkapa mobiilisovellusten tuottavuuden tilastointi – jos ei käytetä arvonlisäyspohjaista mittaamista, eli indikaattorina sitä, että mitä mistäkin maksetaan. Sellutonneja on helppo tilastoida volyyminkin osalta, mutta monista muista tuotetuista asioista puuttuu tuotettujen asioiden volyymitietojakin.
Minulla on semmoinen näppituntuma, että tuottavuuden kehityksen käsite ei ole yleisesti ottaen ihmisille ihan selvä asia. Vaikuttaa siltä, että jopa taloustoimittajat, joilta voisi odottaa keskimääräistä parempaa ymmärrystä, käyttävät välillä tätä käsitettä, mutta tosiasiassa kyse onkin jostain muusta, jota mitataan myynnillä / kassavirralla. Tuotanto on sinänsä vähän hyödytöntä, jos sitä ei saa myytyä eteenpäin eli kyse on kyllä olennaisesta asiasta, mutta keskustelua vaikeuttaa se, että asiat sekoittuvat.
Nykyajan tiedepohjainen katselukulma on johtanut tilanteeseen ”jos siitä ei ole tilastoja ja tutkimuksia, sitä ei ole olemassa”. Tästä syystä toimittajatkin pysyvät pitkälti vain niissä asioissa joista löytyy niitä tilastoja helposti, sama päätöksenteon suhteen. Päätökset pitää perustella jotenkin, ja niitä sitten perustellaan niillä luvuilla mitä on käytettävissä. Vaikka ne olisivat puutteellisia tai eivät oikeasti kuvaisi tarkasteltavaa asiaa kovinkaan totuudenmukaisesti.
Pitäisi kuitenkin muistaa että tilastot kertovat vain hyvin suppeasta aiheesta. Siitä tulee iso ongelma jos tilastoja aletaan käyttämään synonyymina asialle mitä se ei kuvaa. Näin on käynyt esim. eriarvoisuuskeskustelulle (näin asian vierestä), jossa yhdeksän kymmenestä uutisesta katselee asiaa vain tulojen suhteellisen ginikertoimen kautta, mikä on kyllä monin tavoin ongelmallinen mittari seurattaessa taloudellisen eriarvoisuuden kehitystä vaikka aihetta sivuaakin.
Tuo on keskeinen ongelma. Esimerkiksi rakennusalan tuottavuutta koskevien tilastojen ongelmia käsittelleessä artikkelissa ”Measuring the Construction Industry’s Productivity Performance: Critique of International Productivity Comparisons at Industry Level”, joka on julkaistu Journal of Construction Engineering and Management -lehdessä, on viitattu ihan samaan ongelmaan. Kirjoittajien mukaan rakennusalan tuottavuustilastoja seurataan usein taloudellisten tietojen pohjalta ja käyttäen niitä teollisuudesta saatavilla olevia tietoja, joita on helposti saatavilla. He ovat kirjoittaneet muun muassa näin:
”it is unsurprising that most existing works rely on readily available official industry data. While the use of microdata seem to be more appropriate in a project-based industry like construction because it enables to better control for the of heterogeneity in construction activity and to better identify performance drivers, data availability imposes a hurdle for such methodologies.”
Kun ei tiedetä, paljonko vaikka niitä maansiirtotöitä tehdään, kun asiaa ei tilastoida, niin tilastot tehdään sitten käyttäen niitä tietoja, joita helposti saadaan ja verrataan niitä. Maansiirtotyöt ovat kuitenkin yksi asia, joiden volyymeissä on tapahtunut valtava muutos. 1900-luvun alussa maita siirreltiin lähinnä tontin sisällä. Nyt tehdään kaupunkikehityshankkeita, joissa voidaan siirrellä miljoonia kuutioita soraa kaupunginosaan tai sieltä pois. 1800-luvun hevoskuljetusaikaan vaikkapa miljoonan sorakuution siirtäminen 20 kilometrin päähän olisi syönyt koko Suomen maatalouteen ja energiantuotantoon sitomattoman työvoiman, eikä niin isoja maansiirtoja olisi silti saatu aikaan koko vuosisadan ajan kestävällä työskentelylläkään silloisella työtuntikohtaisella työsaavutuksella. Jos taas verrataan esim. tiilien muuraustyötä, niin tiilien asetteluvauhdin osalta työsaavutus on voinut jopa hidastua 1800-luvun jälkeen. Sen sijaan tiilien kuljetus asennuspaikan viereen on valtavan paljon tehokkaampaa nosturilla nostetulla kuormalavan avulla kuin oli aikoinaan apupoikien kantaessa kaikki muurauksessa tarvittavat tiilet muurarille korkeallekin lihasvoimalla. Nykyään rakentamista tehdään tosin paljon elementeistä, jolloin paikalla muuraustyötä on paljon aiempaa vähemmän.
Toimittajat eivät ole ainoita. Olen nähnyt ainakin kerran taloustieteen professorinkin käyttävän Suomessa arvonlisäpohjaista tuottavuustilastoa, ja puhuneen siihen liittyen kuin olisi ollut kyse volyymeihin liittyvästä tuottavuuskehityksestä. Sellaisiakin tilastoja on tehty, joissa on seurattu arvonlisän kehitystä ja jaettu tulos tilastoidulla inflaatiolla. Vaikkapa maanrakennuksen kohdalla siitä seuraa kuitenkin sitten se, että koska tehokkuuden kasvun myötä kutistuneet yksikköhinnat ovat laskeneet valtakunnallista keskimääräistä inflaatiota selvästi nopeammin, arvonlisäyspohjaisesti keskimääräisellä inflaatiolla oikaisemalla tuotettujen tilastojen mukaan tuottavuus voi polkea paikallaan – vaikka samaan aikaan tiedetään maanrakentamisen tehokkuuden kasvaneen valtavasti viimeisen 100 vuoden aikana, ja ihan viime vuosikymmeninäkin – kun tekniikka ja konekanta on kehittynyt.
Jätkäsaaren rakentaminen esimerkiksi ei olisi nyt toteutettavalla tavalla kaiketi edes onnistunut 100 vuotta sitten, koska maanrakentamisosa projektista vaikeasti rakennettavassa paikassa olisi ollut niin valtavan työläs silloisella tekniikalla.
Entä kun rakennustarvikkeista pulaa kuten nykyisin. Esim sahatavaran hinta nousee valtavasti. Kaveri kertoi että metsää kaatuu todella paljon. Tätäkö se tarkoittaa kun kaupunki tiivistyy niin metsä kaatuu maakunnissa. Rakentamalla korkeasuhdanteessa nostetaan asuntojen hintaa, koska rakennusresursseista pula. Tätähän et halua. Kaveri on tyytyväinen kun keskipasilassa vanhojen asuntojen hinnat nousevat. Vartia totesi viisaasti, ettei missään kasvukeskuksessa ole asuntojen hinnat lähteneet laskuun rakentamalla, mutta kokoomuslaisittain suosi rakentamista.
Sosiaalisia ongelmia esiintyy maaseudulla yhtä lailla kuin Helsingissä. Jos seuraa valtakunnalehtien uutisointia rikoksista niin niitä tapahtuu pikkupaikkakunnilla todella paljon. Ihmiset riitelevät typeristä asioista ja ovat suvaitsemattomia. Naapurit aiheuttavat kiusaa toisilleen ja lopulta joltain päästetään ilmat pihalle. Alkoholi ja päihteet aihauttavat enemmän ongelmia maalla koska siellä ei pääse liikkumaan ilman autoa. Myös poliisin, ambulanssin tai palokunnan saaminen paikan päälle jos tarvitsee kestää luvattoman kauan.
Syntyperäisten helsinkiläisten, tamperelaisten ja turkulaisten luonteenpirteeseen kuuluu suvaitsevuus. Ei nosteta kamalaa metakkaa pikkuasioista.
Suurkaupungeissa on tosin suuurempi vaara joutua satunnaisen katuväkivallan uhriksi.
Tietynlaisia sosiaalisia ongelmia esiintyy vain kaupungeissa. Monet kaupunkien ilmiöistä puuttuvat kokonaan maaseudulta uusista huumeista jengiytymiseen ja slummiutumiseen.
Tämä johtuu tietysti siitä, että maalla ei ole paljon ihmisiä. Mitä vähemmän ihmisiä, sen vähemmän ongelmia. Nykyisin maalta ovat muuttaneet pois suurin osa nuoresta väestä, jotka näitä ongelmia aiheuttaa. Levottomat, säpinästä pitävät ihmiset suuntaavat kaupunkeihin. Niin ikään tiedetään, että pienempien paikkakuntien päihdeongelmaiset muuttavat Helsinkiin, ehkä siksi että päihteitä on siellä monipuolisemmin tarjolla. Ja kaupunkeihin sosiaalisia asuntoja kaavoitetaan.
Maalla jos haluaa elättää itsensä, pitää nykyisin olla monitaitoinen ja itsensä työllistävä, uusavuttomana ei pärjää. Näin ollen maalle jäävät ne ihmiset, jotka ovat riittävän aktiivisia ja toimintakykyisiä siellä elämään. Ennen saattoi olla toisin. Minusta sinä kuvailit lähinnä jotain 1970-luvun maaseutua. Nykyaikana maataloustyö vaatii paitsi agronomin tietoja, kykyä pyörittää kirjanpitoa ja ymmärtää monimutkaista byrokratiaa. Pitää olla kyvyiltään ja koulutukseltaan vähintään hyvää keskitasoa.
Mainitsemiesi kaupunkien lähiöissä on taatusti myös noita kuvaamiasi ongelmia, kerrostalokyttääjiä ja alkkiksia, lisänä narkkikset. En myöskään menisi vannomaan että kaupungeissa ei nostettaisi metakkaa pikkuasioista. Kotirauhan häirintä, kun joku valittaa melusta, on yksi tyypillisimpiä poliisien tehtäviä.
Suomen 5 suurimmassa kaupungissa (Hki, Espoo, Vantaa, Tampere, Oulu, Turku) asuu yhteensä n 1.7 miljoonaa asukasta. Muualla Suomessa n 3.8 miljoonaa.
5 suurimmassa kaupungissa tapahtui henkirikoksia 2010-2017 yhteensä 167 kpl. Muualla Suomessa 473, yhteensä koko Suomessa 640.
Suhdeluku muu Suomi / suurimmat kaupungit henkirikosten esiintyvyydessä asukasta kohti on 1.27 -kertainen.
Esimerkkejä aika pienistä kaupungeista ja kunnista joissa on tapahtunut suhteellisen paljon henkirikoksia ovat Imatra (9), Kajaani (8), Kemi (11), Kouvola (12), Äänekoski (7). Kemissä esiintyvyys on asukasta kohti 5-kertainen Helsinkiin nähden (68).
Sosiaaliset ongelmat ovat yleisin syy henkirikoksiin. Lisäksi näillä pienemmillä paikkakunnilla ei asu erityisen paljon maahanmuuttajia mikä voisi joidenkin mielestä selittää rajumman luokan jengirikollisuuden. Yksi selitys voi olla että naiset ovat pienillä paikkakunnilla selvässä vähemmistössä hedelmällisessä iässä olevista henkilöistä. Kun kaikille miehille ei riitä naisia syntyy tappeluja ja sosiaalisia ongelmia. Nämä ovat tietenkin eri ihmisten tekemiä rikoksia kuin kunnollisten agronomin koulutuksen saaneiden maatalousyrittäjien joilla aina on perhe ja suku tukenaan. Ne ovat niiden ihmisten joita maalla ei haluta että asuisi, mutta kuitenkin asuvat.
No näinhän se tietenkin on. Jos haluamme, että ongelmia ei ole lainkaan, pitää päästä ihmisistä eroon. Maaseudulla näkyy jo hyvää kehitystä tähän suuntaan. Onnistuneen politiikan tulosta?
Kun jengiytymistä tarkistelee historiallisesti esimerkiksi Helsingin historian kautta niin sotien jälkeinen 1950-ja 1960-luvun taiteessa nuoriso jengit syntyivät yksinkertaisesti sen takia koska nuorisokulttuuri (siis pääasiassa rock and roll musiikki ja eräänlainen Beatles habitus) oli tulossa Suomeen jollaista ei ollut Suomessa aiemmin nähty. Tämäkin jakoi Suomen maaseutu/kaupunki akselille siten että nuorisokulttuuri kehittyi ensin kaupungeissa kuin maaseudulla. Hyvä esimerkki oli Suomessa musiikki kulttuurin erkaantuminen tilastoissa. Jokseenkin aina nuorisokulttuurissa yhteisöllisyys korostuu voimakkaammin. Juuri sen takia kaupungeissa on jengiytymistä. Se ei ole mitenkään huonoa ellei jengit ole väkivaltaisia. Helsingissä jengien väkivaltaisuus oli 1950-luvulla sotien jälkeen todennäköisesti tilastollisesti erittäin korkea mutta se laski 1960-ja 1970-luvun
ja 1980-luvun taiteessa. Tällä hetkellä 2010-luvulla jengiytyminen on tullut uudelleen esille. Mitä se ei ollut 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa.
Alkoholismia on maaseudun
suurin ongelma ihan tilastoissa. Alkoholin tässä tapauksessa viinan kulutus on suurempaa maaseudulla kuin kaupungeissa Suomessa. Suurissa kaupungeissa Suomessa viinien kulutus on kasvanut koko 1990-ja 2000-luvun. Tämänkin on hyvä esimerkki siitä kuinka alkoholin kulutus jakaa Suomen maaseudun ja kaupunkien välillä. Helsingin kohdalla alkoholin kulutuksessa näkyy myös ostos matkat Viroon kun Helsingistä pääsee nopeasti Tallinnaan jossa alkoholin hinta on paljon edullisempaa kuin Suomessa. Tälläistä Viroon suuntautuvaa vapaata ostos matkailua ei ollut vielä Suomessa 1980-ja 1990-luvulla. Kun Viro liittyi Euroopan unioniin 2006 niin ostos matkailu tuonnissa kääntyi nopeasti nousuun. Viimeksi näin oli 1920-luvulla kun suomalaiset menivät alkoholin perässä Viroon.
Tiiviyden turhuus:
Mainitsemiesi kaupunkien lähiöissä on taatusti myös noita kuvaamiasi ongelmia, kerrostalokyttääjiä ja alkkiksia, lisänä narkkikset. En myöskään menisi vannomaan että kaupungeissa ei nostettaisi metakkaa pikkuasioista.Kotirauhan häirintä, kun joku valittaa melusta, on yksi tyypillisimpiä poliisien tehtäviä.
Olet oikeassa että kotirauhan häirintä on yleinen ongelma monessa lähiöissä mutta se on myös ohimenevää ja siihen kyllä viranomaiset puuttuvat. R.Silfverberg tarkoitti edellisessä kommentissaan todennäköisesti naapuri riitaa esimerkiksi tonttien rajoista koskien pelto ja metsä maiden raja kiistoja Tälläistä maanomistukseen liittyviä kiistoja on vähemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Toki naapuri kaunaa voi olla mutta se on myös ohi menevää. Kaupungeissa muutetaan myös paljon enemmän kaupunkiosien välillä joten asukkaiden välinen suhde voi muuttua paljon nopeammin kuin maaseudulla. Maaseudulla naapurit joiden suku on asunut vuosikausia samalla kylän raitilla on todennäköisesti paljon pitkäaikaisempia sukujen välisiä kiistoja kuin kaupungeissa
Juuri tämänkaltaisia riitoja jotka päättyvät traagisesti tapahtuu maalla yhtenään: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201804262200904278
Henkirikoksia tapahtuu haja-asutusalueila asukasta kohden enemmän kuin kaupungeissa.
Suomen ”huumepääkaupunki” ei muuten ole Helsinki eikä Vantaa vaan alle 100 000 asukkaan Lahti.
No, lähempänä totuutta on, että Lahdessa laittomien piristeiden käyttö on suunnilleen samalla tasolla kuin Helsingissä ja tilannetta tasoittaisi vielä se, että kokaiinia ei otettaisi huomioon, koska sitä käyttänevät vain ne, joilla on liikaa rahaa.
https://thl.fi/documents/10531/6633764/20201020_27_kaupunkia.jpg/682e4989-0571-8420-2804-5ac6a907cedc?t=1603195532687
Kuvasta nähdään, että pelkän amfetamiinin suhteen Kouvola ja Kotka saattaisivat olla suurimpien joukossa.
Kouvolassa on vain noin 80 000 asukasta ja monia keskuksia sekä paljon maaseutua. Keskustaajama on toki suurin, yli puolet asuu siellä, Kouvolan (ennen nykyisen Kouvostoliiton muodostamista koko Kouvolan kaupunki), Kuusaan ja Voikkaan alueilla.
Kotka on myös varsin korkealla amfetamiinin käytössä. Monessa suhteessa se on varsin samanlainen kuin Kouvostoliitto, mutta pienempi, vähemmän väkeä ja vain kaksi keskusta.
Suomen Chicagossa (jossa olen kasvanut, en halua takaisin, vaikka maisemat ovatkin
hienoja) on 120 000 asukasta. Syynä tähän on mm. noin 15 000 asukkaan Nastolan liittäminen Lahteen 2016. Huumeiden suhteen Lahti näyttäisi enemmän pääkaupunkiseudun kaltaiselta, pintaliitohuumeita ekstaasia ja kokaiinia näkyy enemmän kuin maaseutukaupungeissa.
Eli pointti pitää, mutta Kymenlaakso on parempi esimerkki.
Hyvä Silfver ei Osmo saa puhua löysää tekstiä ja ymmärtää tarkoituksella väärin.
Näkökulmasi Helsingin kehitykseen on kovin sisäänlämpiävä.
– Aina kun joku muuttaa ulos Helsingistä, tulee hän jonnekin muuanne sisään.
Pois muuttaminen on kokonaisuuden kannalta edullista, jos (sisään- tai ulos-) muuttava henkilö pystyy uudessa kotikunnassa tuottamaan enemmän vaihtokelpoisia tuotteita kansan- tai kansainväliseen talouteen.
– Yksilön tasolla se näkyy oman elintason muutoksena.
Ongelmallista on valtion ja kunnan puuttuminen yksilöiden talouteen. Sen seurauksena joku kokee elintasonsa nousevan muuton seurauksena vaikka muutos olisikin tapahtunut vain veroprosentissa. Henkilö siirtyy tuottavasta ammatista vähemmän tuottavaan.
– Vastaava koskee myös negatiiviseen veroon, kunnan tai valtion varoista maksettavaan palkkaan tai avustukseen.
Hallinnon pitää ymmärtää kokonaisuus. Saada luonnollinen muuttoliike tapahtumaan siten kuin se tapahtuisi, jos ei ulkoa päin puututa yksilöiden tuloihin.
– Poliittisesti katsoen kuitenkin ääniä saa ostettua halvimmalla niiltä, jotka pienimmällä rahalla saavat oman suhteellisen elintasonsa nousemaan eniten. Köyhiltä.