Asumisen alle jää aina luontoa. Mitä harvempi on yhdyskuntarakenne, sitä enemmän luontoa uhrataan. Isossa kuvassa tiivis yhdyskuntarekenne siis säästää luontoa. Tavoittelen tiivistä rakennetta, mutta miin, että kunnollisia viheralueita on lähellä kaikkia.
Olisi helppoa rakentaa tyhjälle alueelle kaupunki, joka olisi yhdyskuntarakenteeltaan tiivis ja jossa kunnolliset viheralueet ovat lähellä. Olemassa olevaa kaupunkia on paljon vaikeampi korjata tällaiseksi. Käsittelen tässä kolmea tapausta, jossa rationaalinen yhdyskuntarakenne ja asukkaiden arvostamat luontoarvot ovat törmäyskurssilla. Käsittelen Meri-Rastilaa, Kivinokkaa ja Haagan Riistavuorta.
Meri-Rastila
Vuosaarelaiset ovat erityisen tykästyneitä Rastilan metsään. Pahaksi onneksi se sijaitsee lähellä metroasemaa, joten asuntojen rakentaminen sinne oli erityisen kannattavaa. Me vihreät kuitenkin vastustimme sinne rakentamista, vaikka vastapuolen argumenteissa oli oma järkensä. Sinänsä se ehdotus, jonka kaupunginvaltuusto aikanaan hyväksyi, oli erityisen hölmö. Alue olisi tuhottu, mutta asuntoja olisi rakennettu vain vähän. En ymmärrä, mitä järkeä luontoalueen raunioiden säilyttämisessä muistuttamassa menetetystä olisi ollut. Politiikassa tarvitaan kompromisseja, mutta kaavoituksessa ne tarkoittavat helposti vain huonoja ratkaisuja, joissa on menetetty molemmat tavoitellut näkökohdat.[1]
Asukkaat esittivät jossain vaiheessa, että olisi järkevämpää tiivistää kovin väljästi rakennettua Meri-Rastilaa kuin uhrata rantametsä. En tiedä, missä olosuhteissa Meri-Rastila on kaavoitettu niin kuin on kaavoitettu, mutta on suoranainen ympäristörikos kaavoittaa metroaseman viereen kerrostaloalue omakotialueen tehokkuudella.
Meri-Rastilan tiivistämiskaavan kanssa edettiin hyvin ja vuoden vaihteessa lautakunta päätti yksimielisesti, että koska rakentamista saadaan Meri-Rastilaa tiivistämällä niin paljon, Rastilan metsän rakentamisesta voidaan luopua. Suuri voitto sille periaatteelle, että mitä rakennetaan, rakennetaan kunnolla ja säästetään hyvät viheralueet lähelle.
Sen jälkeen on ääni vähän muuttunut kellossa. Nyt onkin alettu vastustaa Meri-Rastilan tiivistämistä. Minä olen ollut tekemässä sopimusta, jolla Rastilan metsä pelastettiin. En voi hypätä toiseen kelkkaan ja pettää lupausta. Vasemmistoliitolle se on näköjään helpompaa.
Kiista koskee erityisesti Pohjavedenpuiston pohjoispuolen kallioista maastoa. On myönnettävä, että se on hieno. Jos suunnittelisimme Meri-Rastilan puhtaalta pöydältä, säästäisimme sen, mutta valitettavasti Meri-Rastilassa on jo rakennuksia, väärän kokoisia ja väärillä paikoilla.
Meri-Rastilassa ei ole kyse vain asukasluvusta, on kyse myös segregaatiosta. Kun 1990-luvun lama koitti, rakentaminen Helsingissä pysähtyi ja kiinteistölautakunnan puheenjohtaja Erkki Heikkonen halusi pelastaa rakennusliikkeet ja muutti jokseenkin kaikki tontit Meri-Rastilassa ARA-tonteiksi. Meri-Rastilan asunnoista yli 90 prosenttia on hintasäänneltyä asumista. Sinne tarvitaan nyt kovan rahan asuntoja. Niitä on tulossa juuri tuonne Pohjavedenpuiston kallioille. Jos tuosta korttelista napsastaan puolet pois, se toinenkaan puoli ei toteudu kuin Heikkosen ARA-asuntoina, koska lopputulos ei ole toimiva. Meri-Rastilaan ei ole kovin helppo houkutella kovan rahan tuotantoa. Vasemmistoliiton edustajat tietävät tämän kaiken kyllä oikein hyvin.
Kivinokka
Kivinokka on noin kilometrin päässä Kulosaaren metroasemalta oleva vanha ammattiyhdistysliikkeen hallitsema kesämaja-alue, jonka historiaan voi tutustua esimerkiksi Kjell Westön kirjasta Missä kuljimme kerran. Aiemmin kokoomus halusi valloittaa tämän vasemmistolle pyhitetyn alueen kokoomuslaisten omakotiasujien alueeksi, mikä olisi ollut maankäyttönä aivan typerää. Sitä oli helppo vastustaa.
Sitten kaavoituksen suunta muuttui. Sinne kaavailtiinkin kunnon asuntorakentamista metroaseman lähelle. Tämä muutti tilanteen monimutkaisemmaksi. Alueen puolustamista vaikeutti vielä sekin, että kesämajayhteisö yritti kaikin voimin pitää ulkopuoliset poissa. Sittemmin kesämajayhteisö on tullut järkiinsä.
Minulle tämä oli ensin vähän vaikea tilanne, mutta omaatuntoani lohdutti se, ettei tämä ole metroaseman lähellä. Kilometrin matka metropysäkille on liikaa, mutta se on myös liian vähän toimivan liityntäliikenteen järjestämiseksi.
Olin kahdeksan vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja. Olimme lautakunnan puheenjohtajan, Risto Rautavan kanssa monista asioista eri mieltä, mutta molemmat olivat pragmaatikkoja ja saimme sovittua keskenämme paljon asioita. Sovimme esimerkiksi, että jyräämme viraston, joka puolusti henkeen ja vereen Herttoniemen teollisuusalueen säilyttämistä yksinomaan työpaikka-alueena. Lopputuloksena alueelle kaavoitettiin aivan metroaseman viereen asunnot 34 00 ihmiselle – paljon enemmän kuin Kivinokkaan koskaan kaavailtiin asukkaita. Lopputulos ei täysin vastannut omia ajatuksiani – en olisi kaavoittanut asumiseen vain yksityisten omistamia tontteja vaan myös kaupungin maata, mutta politiikka on mahdollisuuksien taitamista. Lopputulos on myös vähän kolho. Kaavassa ei määrätä rakennussuunnittelusta, vaikka joskus tuntuu, että pitäisi.
Muuten olen tyytyväinen. Paljon asukkaita metroaseman tuntumassa ja vastaavasti lyhyen matkan päässä kunnon viheralueet. Juuri tätä tarkoitan.
Riistavuori
Kaupunkibulevardit pikaratikoineen on vihreän kaupunkisuunnittelun suuria saavutuksia. Yksi niistä on Vihdintien pikaratikka, jonka varrelle suunnitellaan asuntoja 14 000 asukkaalle.
Ratikkalinja kulkee Haagan liikenneympyrän jälkeen pitkin Vihdintietä Riistavuoren viheralueen viertä. Tuo alue on aikanaan jätetty rakentamatta, koska siihen aikaan oli epäterveellistä asua vilkkaiden autoteiden varrella. Pakokaasuissa oli lyijyä ja se esimerkiksi alensi liikenteen vaivaamilla aleilla asuvien lasten älykkyyttä.
Tuon ratikkalinjan logiikan mukaan Vihdintien bulevardin varsi pitää rakentaa tiiviisti, mutta haagalaiset eivät halua luopua suositusta viheralueestaan.
Kansalaisilta tulleen palautteen mukaan kaupunki ei ole pystynyt täysin kertomaan, mitä on tekeillä. Riistavuoren pelastamiseksi esitetään, ettei koko ratikkalinjaa tehdä: nykyiset joukkoliikenneyhteydet kuulemma riittävät ja sitä paitsi junalla pääsee keskustaan nopeammin kun ratikalla.
Kaupunki ei ole saanut kerrotuksi, että ratikassa ei ole kyse vain ratikasta vaan myös 14 000 asukkaasta. Junalla pääsee juna-asemalta nopeammin Rautatieasemalle, mutta pikaratikalla pääsee Munkkiniemeen, Meilahden sairaala-alueelle, Mannerheimintielle, Kisahalliin ja oopperaan ja tietysti myös Valimon ja Pohjois-Haagan asemille.
Tästä asukaat ovat tehneet hyvän vastaehdotuksen, jossa asumista sijoitetaan enemmän Vihdintien välittömään läheisyyteen ja säästetään puistoa. Tässä on ainekset hyvään kompromissiin. Vihdintien melualue ei ole erityisen hyvää aluetta virkistyskäytölle.
Jos viheralueet keskitetään kunnollisiksi alueiksi niin, että niitä on kaikille korkeintaan 500 metrin päässä, miten lapset, joille 500 metriä on pitkä matka kulkea yksin. Vastaus on korttelipiha. Jossain seuraavassa postauksessa kerron, miksi olen tykästynyt umpikortteleihin.
[1] Olin kaupunkisuunnittelulautakunnassa varajäsenenä myös 1980-luvun alussa, kun kaavoitettiin Aurinkolahtea. Pohjaesitys oli kompromissi rakentamisen ja luontoarvojen välillä. Ranta oli jätetty ruovikkoiseksi luonnonrannaksi. Puheenjohtaja Ylermi Runko esitti, että tehdään siihen kunnon rantabulevardi. Virasto puolusti esitystään. Viraston puolustus romahti, kun minä kannatin Rungon esitystä. Siellä se rantabulevardi nyt on, eikä kukaan ole valittanut.
Huomasin, että olit ruksannut Hesarin vaalikoneessa heti ensimmäisen kysymyksen väärin, koska se oli esitetty kielteisessä muodossa. Eli väite ”ei pidä asettaa ruuhkamaksuja” – ruksi ”täysin samaa mieltä”. Vastauksesi on ”Ruuhkamaksu on parempi kuin liikenteen sääntely jonottamalla” mutta moni ei lue vastauksia, ja ehdotusalgoritmi ei tietenkään. Ei hätää, saat äänen kuitenkin, mutta toivottavasti olet valtuustossa tarkempi napin painamisessa.
Olisi mielenkiintoinen politiikan tutkimuksen aihe, paljonko vaalikoneiden lisääntyessä tapahtuu näitä huolimattomuusvirheitä, ja onko niillä vaikutusta myös vaalien tuloksiin.
Olen korjannut tuon. Ei pitäisi olla väitteitä, joidedn sisällä on ei-sana, koska se muuttaa asteikon väärin päin.
Täytyypä vuosaarelaisena kiittää tästä toiminnastasi Aurinkolahden kaavoituksen aikaan. Rantabulevardi on monella tapaa aivan upea paikka!
Olisi kiinnostavaa kuulla lisää siitä, miten saatiin toteutettua kunnianhimon ja laatutason suhteen niin paljon muusta Itä-Helsingistä edukseen erottuva uusi ympäristö (paitsi rantabulevardi, koko Aurinkolahden alue) – ja miten vastaavaa laatua saataisiin lisää?
Kerrotko vielä miten hienosti Pirkkolan uusimman palloiluhallin ja Myllypuron pikaluisteluhallin kaavoitukset osuivat kohdilleen noin niinkuin omasta mielestä?
Myllypuron pikaluisteluhallin kaavoituksesta en tiedä mitään, koska en ollut lautakunnassa silloin. Pirkkolan aikaan oli, ja tunsin itseni voimattomaksi, koska ”urheiluahan nyt kukaan ei vastusta”. Se rakennusta paljon suurempi parkkikenttä sentään saatiin nyt pois.
Esittelepä Osmo ajatuksiasi Vartiosaarestakin. Eiköhän lupausten pettäminen ole vasemmistoliiton ja keskustan lisäksi myös vihreittesi poliittista ydinosaamista.
”Suuri voitto sille periaatteelle, että mitä rakennetaan, rakennetaan kunnolla ja säästetään hyvät viheralueet lähelle.”
Idioottimainen periaate, jonka jäljiltä jää vain pelkkää betonibrutalismia. Algoritmi on varsin yksinkertainen: lohkaise tontti metsästä, rakenna se täyteen, lohkaise viereisestä metsästä uusi tontti, rakenna se täyteen. Toista, kunnes ei ole metsää jäljellä.
Puutarhakaupungin ideana on väljä, mutta vehreä kaupunkirakenne. Se olisi Suomessa paras mahdollinen yhteiskuntarakenne, joka mahdollistaa sen, että kerrostalonkin ikkunasta näkyy puita ja vehreyttä.
Logistiikan ja robotiikan kehittyessä asiointimatkat muun muassa jonkin hyödykkeen hankkimiseksi vähenevät dramaattisesti.
Suuressa osassa yrityksiä on tänä vuonna järjestetty kysely: montako päivää viikosta aiot työskennellä toimistolla? Raja on x päivää, ja alle x päivää tarkoittaa, ettet saa omaa työpistettä vaan sinun tulee käyttää jaettua työpistettä, yli x päivää tarkoittaa, että saat oman työpisteen. Osa pienemmistä yrityksistä luopuu kokonaan omista seinistä ja vuokraa tarpeen tullen jostain työpisteen.
Esimerkiksi ohjelmistoyritys, joka toimii scrum mallilla voisi vuokrata toimiston käyttöön vain scrum sprintin vaihtumista varten, jolloin palaverit hoidettaisiin vuokratilassa, ja loput 13 päivää 14 viikon scrumista tehtäisiin etänä.
Suuri osa valtion virastoista on havainnut, ettei lähityötä tarvita lainkaan, jolloin tuhansia ja tuhansia työntekijöitä ei tarvitse Helsingissä olevaa työpistettä lainkaan.
Tämä kaikki johtaa siihen, että kaupungistuminen nykyisessä muodossaan pysähtyy kuin seinään. Täytyy vain toivoa, että työeläkeyhtiöt kestävät tappiot kiinteistöbisneksestään.
Yli 25-vuotiaista iso osa ei käytä enää alkoholia, eikä käy baareissa. Deittailu on siirtynyt nettiin, ja yökerhon sijaan treffit sovitaan luontopolulle.
Mitä tiiviiseen kaupunkiin jää, kun kivijalat on lakkautettu, toimistot tyhjentyneet, ja perheelliset muuttaneet väljemmille vesille?
Toimistojen lakkautukset vievät mukanaan kysynnän lounasravintoloilta, afterworkeiltä. Perheellisten muutot taas kaiken maailman turhilta huvituksilta, joita lasten vanhemmat todellisuudessa vihaavat yli kaiken.
Helsinkiin jää spurgut, työttömät, ja maahanmuuttajien klaanit.
Aika kova väite! Lähteitä kaipaisin. Vai onko niin että alkoholia käyttävät vain epätrendikkäät maalaisnuoret ja yli 50-vuotiaat äijät ja akat?
Tuore kysely: ”Nuoret aikuiset käyttävät alkoholia vähemmän kuin koskaan”
https://yle.fi/uutiset/3-11410709
No nyt on kunnollista: nuoret aikuiset ovat vähentäneet juomista.
”Lähes joka kolmas nuori aikuinen kertoo, ettei juo alkoholia lainkaan. Tämä käy ilmi Panimoliiton Taloustutkimuksella teettämässä kyselytutkimuksessa.
Vielä vuonna 2016 samanlaisessa kyselyssä 18–24-vuotiaista vain 12 prosenttia ilmoitti, ettei juo alkoholia lainkaan. Vuonna 2018 luku oli noussut 16 prosenttiin.
Ja nyt 2020 keväällä tehdyn kyselyn mukaan nuorista 29 prosenttia sanoo, että korkki pysyy kiinni.”
Edellinen nimimerkki tarkoitti yli 25-vuotiaitta. Panimoliiton tutkimus 18-24 vuotiaita.
Artikkelissa kerrotaan kanssa että THL epäilee että luvut eivät täsmää.
Kuvittelisin että 18-24 vuotiailla on koronan takia vaikeaa harrastaa alkoholin juomista esim jos asuvat kotona vanhempiensa tykönä ja samalla ravintolat ja vastaavat illanviettopaikat ovat kiinni. Yli 25-vuotiailla jotka usein asuvat jo itsenäisesti on tilanne toinen. En usko että 30% nuorista ovat noin vaan heittäytymässä absolutisteiksi vaan kyseessä on koronan aiheuttama poikkeama. Tietysti ihan hyvä asia jos ajattelevat terveyttään mutta kun koronasulut ovat lopulta joskus ohi ja ravintolat saavat olla normaalisti auki niin en usko että kapakat ammottavat tyhjyyttään. Ja lukihan myös että 45-55 vuotiailla kulutus on kasvanut.
Kuinka Sipoolta saadun/otetun alueen asuntorakentaminen etenee? Kysyn sinulta, kun media, viimeksi HS, vaikenee.
KHO kaatoi Östersundomin yleiskaava, joten lähtöruutuun palattiin. Alan olla epätoivoinen.
Kiitos tiedosta. En todellakaan ole havainnut median tästä kirjoittavan. Kuullut jostain että maaperä olisi haasteellista rakentamiselle.
KHO kumosi yleiskaavan perustellen kaavamerkinttää siellä, missä rakentamnen olisi helpointa.
Östersundomin voisi palauttaa Sipoolle. Se ei mitenkään kuulu elimellisesti Helsinkiin. Helsinki säästäisi kaupunkimaisissa vastuissaan, kuten joukkoliikenteessä.
Voisi muitakin rajankäyntejä harkita. Pohjoinen Malminkartano ja Honkasuo Myyrmäkeen, Ala-Tikkurila Tikkurilaan, Kuninkaantammi Vantaalle, Länsimäki Helsinkiin. Ja Vuosaari itsenäiseksi.
Tässä hyytävää puhetta yrittäjiltä siitä, mihin autottomaksi ”tiivistetty” utopiakansalaisille suunniteltu kantakaupunki on matkalla:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007979387.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox
Ansiokas kirjoitus.
Jälkikäteen olen miettinyt, kuinka vahvasti Kivinokan ja Talin golfkentän rakentamatta jättäminen olivat koplattu Malmin lentokentän rakentamiseen.
En ihmettelisi, jos Malmista tuli tämän aikakauden Heimolan talo. Kohde, josta myöhemmin mietitään, että miten ihmeessä se sallittiin purkaa. Mielestäni Herttoniemen tiivistäminen ei suoraan poista Kivinokan rakentamispainetta. Asuntoja pitää Helsinkiin saada, ja ne on tehtävä sinne, missä on tilaa.
Ylipäätään metropolialueelta – tai edes Kehä 1:n sisältä – ei mielestäni saisi löytyä yhtäkään aluetta, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:
– Suuri, rakennuskelpoiseksi saatettavissa oleva maa-alue, joka sijaitsee hyvien raideliikenneyhteyksien saavutettavissa,
– alue on ajautunut pienen, rajatun yhteisön käyttöön,
– kyseinen yhteisö ei omista aluetta ja
– alue on suljettu tai käytännössä rajattu vain yhteisön jäsenille.
Tällä heuristiikalla jatkaisin Helsingin tiivistämistä Kivinokasta, Vartiosaaresta ja Talin golfkentästä. Malmin lentokentän työpaikkoja, liikennöinnin potentiaalia ja käyttöä lähivirkistysalueena eivät enää pelasta kiitoteiden suuntaisesti rakennettavat kadut tai joku puistonlämpäre, joka sinne kaiketi jätetään.
Santahamina täyttää kriteerit
Hyvä havainto. Santahamina ei kuitenkaan aivan täytä kriteerejä, sillä matka Santahaminan portilta lähimmälle pysäkille Reiherintielle tulee olemaan parin kilometrin luokkaa. Eteläkärjestä matkaa tulee jo 5km – samaa luokkaa kuin Hakamäentien risteyksestä Mannerheimintietä pitkin Kolmen sepän patsaalle.
Jos Santahamina otettaisiin asutuskäyttöön, sinne tulisi noin 30 000 asukasta ja sinne tulisi pikaratikka. Olisi tullut metro, jos asiasta olisi päätetty 20 vuotta sitten.
Santahaminan omistaa valtio ja ainoa käyttäjä on Puolustusvoimat. Luultavasti ikuisesti.
Aikanaan ehdotettiin valtiolle että saa pitää Malmin lentokentän jos antaa Santahaminan vaihdossa, mutta kauppoja ei syntynyt. Kuten Soininvaara mainitsee niin suunnitelmia metrotunnelin rakentamisesta Suomenlinnan kautta Santahaminaan ja metron jatkamista sieltä Laajasaloon oli myös olemassa. Kun varmistui että Puolustusvoimat ei Santahaminasta lähde niin alettiin suunnitella Kruunuvuorenselän ylitttävää raitiotiesiltaa.
Tiiviissä ja korkeassa kaupungissa harvojen viheralueiden merkitys korostuu. Luulisi siis rakennetun puiston päätyvän suunnittelun kärkeen rakennettavan alueen ytimeen. Usein päädyn kuitenkin ihmettelemään kivistä ja autiota aukiota, joka on kumipyöräliikenteen saartama ja talvella lumen kaatopaikka. Ilmeisesti se on ajateltu toriksi, mutta torit ovat historiaa. Puiston rakentaminen lienee kallista, mutta aarikin on keidas erämaassa ja vie vain muutaman autopaikan.
Tornitaloihin taas pitäisi velvoiterakentaa yhteiskäyttöön 5-10 kerroksen välein etelän sivulle viherparveke, jolla voisi koskettaa multaa. Rahat saisi lieventämällä turvallisuusvaatimuksia, joilla nykyään perustellaan monenlaista tuhlausta.
Riistavuoren metsää kutsutaan näköjään jo vihreidenkin retoriikassa asukkaiden keskuudessa suosituksi. Tai onhan se tavallaan ollut minukin suosiossa hyvänä paikkana ulkoiluttaa koiraa, koska siellä ei juuri koskaan kohtaa muita. Mutta esimerkiksi keskuspuistoon tai Talin metsiin verrattuna alue on todella vähällä käytöllä.
Haagassa on todella laajat ulkoilualueet aivan Riistavuoren vieressä Pohjois-Haagassa sekä idän puolella keskuspuistossa. Toivottavasti rakentamissuunitelmia ei aleta karsimaan muutaman äänekkään aktiivin takia.
Toki on hyvä, jos metsää voidaan säästää mahdollisimman paljon rakentamistehokkuudesta tinkimättä, ja Riistavuoren läpi menevä ulkoilureitti on tärkeä säilyttää laadukkaana. Mutta jos alueen virkistyskäyttöä haluttaisiin vakavasti selvittää, kenties alueella voisi tehdä käyttäjälaskennan.
”Minulle tämä [Kivinokassa] oli ensin vähän vaikea tilanne, mutta omaatuntoani lohdutti se, ettei tämä ole metroaseman lähellä. Kilometrin matka metropysäkille on liikaa, mutta se on myös liian vähän toimivan liityntäliikenteen järjestämiseksi.” Meri-Rastilan itäosan asemakaavassa Pohjavedenpuiston pohjoiskalliolle suunnitellut kerrostalot ovat noin kilometrin kävelymatkan päässä kummastakin metroasemasta, Vuosaaresta ja Rastilasta, samoin päivittäistavaraliikkeistä, ja noin puolen kilometrin päässä liityntäliikenteen pysäkistä. Niinpä pienelle alueelle on rakennettava kolme massiivista 3-5-kerroksista parkkitaloa. Luontoarvot ovat sitä luokkaa, että alue täyttää luonnonsuojelualueen perustamisen kriteerit. Kalliiden omistusasuntojen rakentaminen ”hulppeille” metsätonteille vuokrakasarmialueen reunoille ei ehkäise asuinalueen segregoitumista vaan päinvastoin tuo segregaation asuinalueen sisään. Asemakaavassa ei ehdoteta mitään, millä vaikutettaisiin alueen nykyisten asukkaiden vähäosaisuuteen mitään. Viheralueiden hupeneminen vahingoittaa päinvastoin eniten juuri vähäosaisimpia asukkaita. Olittepa mitä betonivihreitä hyvänsä, Pohjavedenpuiston rakentamissuunnitelman kannattaminen tulee jättämään ikuisen häpeätahran teihin.